Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[Karikko]

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

[a4]

Aku Ankassakin kuvataan samaa maailmaa mitä uskonnot ja tiede kuvaa, mutta tiede kuvaa maailmaamme tutkitun tiedon avulla.
Ei uskomusten, viihteen tai taiteen avulla. Aikuiset useimmiten erottavat Aku Ankan maailman todellisesta, mahdollisimman objektiivisella tiedolla kuvatusta maailmasta.

Jossain mielessä esimerkiksi 16 personaallisuustyypin luokittelu eli Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori ja siihen perustuvat rakennelmat ovat pseudotiedettä. Lainataan piirteitä tieteellisestä kielestä tai muutoin asiantuntijadiskurssista mutta varsinainen näyttö monessa kohtaa puuttuu.

Joskus aiemmin toin tätä esille, ja olen edelleen siitä samoilla linjoilla.

Toisaalta ajattelen, että kysymys on siitäkin, mitä jollakin tällaisella mallilla tai työkalulla pyritään tekemään.

Sanotaan vaikka, että joku kiinnostuu omasta persoonallisuudestaan tai haluaa "opetella itseään", ja tavoitteena on itseymmärryksen tai itsetuntemuksen kasvattaminen tai se, että omassa elämässä jokin sujuisi paremmin.

Jos joku kokee saavansa hyötyä tällaisesta testistä tai siitä, millä tavalla sen käsitteistö, jäsennys tai ihan vain jokin itsestä sen avulla kerätty aineisto ohjaa omaa pohdiskelua, ei siinä yhteydessä vältämättä ole alkuunkaan relevanttia, missä mielessä MBTI on pyllystä, miksi tai mitä sen rajoitteet ovat.

On myös paljon sellaista, jossa ei edes ole kyse pseudotieteestä, koska ei pyritä luomaan mitään vaikutelmaa tieteellisyydestä tai esitetä koko juttua jonain loogisena prosessina ja - rakennelmana.

Tähän kategoriaan voisi kuulua vaikka se, että järjestetään tietylle kohderyhmälle joku ayahuasca-retriitti, jossa shamaani ohjaa jonkun tripin — ja ehkä siinä on jotain yhteisöllistä toimintaa ja muuta. Joku voi saada tällaisesta huomattavaa hyötyä ja joku taas ei — eikä se tietenkään sitä tee, että yhtäkkiä kaikki elämän ongelmat katoaisivat tai kaikki muuttuisi toisenlaiseksi.

Miten sen nyt sanoisi...   olisin valmis hyväksymään, että jollekin vaikka MBTI voi olla hyödyllinen työkalu tai jäsennys tietyssä vaiheessa, eikä niiden koko ajattelun ja tekemisen tarvitse siihen tyhjentyä tai pysähtyä. Tämä hyödyllisyys saattaa jopa edellyttää, että jossain mielessä MBTI:tä tai jotakin testiä uskottavana tai hyvänä juttuna. Jos siihen suhtautuu niin, että koko juttu on ihan kuraa tai siihen ei ole mitään luottamusta, silloin siitä tuskin saa myöskään oivalluksia tai muutakaan, mikä olisi hyödyllistä tai johtaisi johonkin edemmäs.

Jos vaikka joku uuno MO tulee kertomaan, miten paljon parempi joku muu persoonallisuuden arviointimalli on, en usko että sekään on sinänsä kauhean hyödyllistä. Todennäköisesti sillä ei ole yhtä helppo testata itseään, tai vielä olennaisemmin tulokset ovat vaikeasti tulkittavia, ja niiden ymmärtämiseen ja kunnolla hyödyntämiseen saatetaan tarvita aika vaikeasti rakennettavissa olevaa ammattitaitoa ja osaamista.

Tunnut a4 sivuuttavan tieteen demarkaatio-ongelman lähes kokonaan. Syntyy vähän sellainen MBTI-testin binääristä ekstrovetti/introvertti-jakoa vastaava tiede/epätiede-jako, joka kyllä tuntuu selkeältä, ja on helppo sanoa, että tieteellinen tieto on parasta saatavilla olevaa tietoa.

Yleisellä tasolla on tosi helppo esittää että joku on hyvää tai huonoa, mutta täsmällisemmät huomiot on eri juttu. Siis vaikka sanoa että tässä ja tässä kohdassa, kun käytät MBTI:tä tähän ja tähän, sulle voi tulla tällainen ja tällainen ongelma. Voisit tehdä silloi näin ja näin, lukea tämä ja tuon tai ottaa huomioon sen ja sen.

Tarkoitan että tollasen täsmällisen kritiikin ja palautteen antaminen, joka huomioi sen, mitä toinen oikeasti tekee ja ajattelee ja mihin se pyrkii, on paljon vaikeampaa.

On helppo sanoa yleisellä tasolla, että TCI-R on parempi kuin MBTI tai että MBTI on pseudotiedettä, mutta jos pitäis täsmällisesti ja toisen pyrkimyksiä edesauttavalla tavalla sanoa, mikä jossain mitä ne tekee menee mönkään ja miten sitä vois korjata tai ottaa huomioon, yhtäkkiä vaaditaan aika paljon ymmärrystä ja taustatietoja sun muuta, missä pitäis osata vaikka purkaa TCI-R:n tuloksia jollekin sillä tavalla, että se saa niistä jotain konkreettista hyötyä, ymmärtää mistä puhutaan, kokee sen hyödylliseksi, voi soveltaa sitä itse ja pääsee sitä kautta kiinni monenlaiseen.

Oletetaan vaikka että MBTI kertoo jollekin, että sen persoonallisuustyyppi on sellainen, että se on epäjärjestelmällinen ja että sen on vaikea pitää fokusta yllä pitempään.

Edelleen oletetaan, että TCI-R sanoo tavallaan samasta asiasta, että palkitsemisen tarve on tosi matala, mikä negatiivisessa mielessä hankaloittaa ja luo haasteita motivaation ylläpitämiseen. Ja sitten TCI-R kertoo, että samalla tyypillä itsesäätelyn heikoin kohta on sellainen kuin "enlightened second nature", joka taas liittyy siihen, miten hyvin osaa säädellä ja mukauttaa käytöstään muuttuvissa oloissa ja tilanteissa niin, että käytös palvelee omia tavoitteita ja päämääriä.

MBTI ehkä ohjaa tietynlaiseen itsehyväksyntään tai siitä voi vetää vaikkapa sellaisia päätelmiä, että kannattaa hakeutua ympäristöön, jossa nämä ominaisuudet eivät suuremmin haittaa.

TCI-R:n kuvaus on vaikeampi tulkita, mutta siinä on potentiaalisesti tosi hyödyllistä se, että sekä motivoituminen osana sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä että tällainen itseohjautuvuuden henkisyyteen liittyvä komponentti ovat sellaisia, joihin voi vaikuttaa.

Henkisyyteen kytkeytyvät ominaisuudet ovat persoonallisuuden sitä osaa, jota helpoimmin voi muovata vielä aikuisiälläkin. Se tarkoittaa käytännössä, että tätä henkistä osaa ja sen roolia itsesäätelyssä on mahdollista treenata ja vahvistaa. 

Motivoitumisen kannalta taas siihen voi kehittää vaikka jonkun systeemin, missä selvittelee, millä sitten on väliä ja motivoi sillä itseään. Aika moni asiantuntijahommissa toimiva tai vaikka väikkäriä tekevä käyttää esimerkiksi jotakin sellaista ystävää väliaikaisesti tukihenkilönä, jonka mielipiteellä on tosi paljon väliä. Ilmoittaa sille tavoitteet ja käyttää vaikka jotain viiden minuutin check-in puheluita siihen, että käy läpi mikä on ollut tavoite ja mitä on itse asiassa edellisenä päivänä saanut tehtyä, ja sitten asetetaan uudet tavoitteet.

Mutta...  välttämättä jollekin joka tekee MBTI-testin ja pohdisdtelee persoonallisuuttaan, toi ei ole se mitä ne haluaa tai mikä niitä kiinnostaa, jolloin tällainen tuputtamalla annettu tieto on käytännössä täysin turhaa. Luulisin että tollasta polkua vois olla aika vaikea lähteä seuraamaan.

MBTI taas antaa tietyn tavan kuvata sekä itselle että muille sitä, minkälainen oma persoonallisuus on. Eri persoonallisuustyypeistä löytyy mielin määrin helppotajuista tekstiä, erilaisia käytännön neuvoja, ja koko se luokittelu on niin simppeli, että kenen tahansa tuntemattoman tavallisen ihmisen on helppo saada siitä irti jotain -- ja tässä mielessä se on vähän samanlainen juttu kuin että kerrotaan vaikkapa potentiaaliselle kumppanille horoskooppimerkki.

Siinä piilee tietysti vaaroja, jos tällainen otetaan liian vakavasti, annetaan sille liikaa painoarvoa, tehdään vääriä tulkintoja tai käytetään sitä sellaiseen mihin se ei sovi. Silti väittäisin, että suurimmaksi osaksi MBTI:n käyttö on harmitonta.

Joissain asioissa syvästi henkilökohtainen kietoutuu hahmotuksiin ja tavoitteisiin ja kaikkeen jo niin lähtökuopissa, että pyrkimys tarkastella jotakin toista ihmistä (tai itseään) ikään kuin objektina tai objektiivisesti kaiken tällaisen ulkopuolelta, on aika tuhoon tuomittu.

Yritin tolla hätäisesti hahmotellulla personallisuuden arviointimallien erojen kuvauksella tavoitella kai sitä, että vaikka joku olis "armottomasti totta", ei siitä välttämättä silti ole mitään hyötyä. Kun ne jutut pitäis jokaisen itse ymmärtää, ja ratkaisevaa on, mikä on niiden vaikutus ja koettu hyöty omassa elämässä.

Kun Norma joskus puhui omista kokemuksistaan, joita hän kuvasi muistaakseni aiemmiksi elämiksi, mun mielestä on ilman muuta parempi ottaa sellainen vastaan suhteellisen avoimesti eikä niin, että ensimmäisenä ollaan ohuesti pätemässä tai ampumassa alas.

Vielä persoonallisuusesimerkkiin palatakseni:
Sekin on ihan sama, minkälainen tilastollinen näyttö on jonkun arviointimallin psykometriikalle tai mitä hyvänsä tällaista.
   Jossain kohtaa kun mennään siihen, mitä visioin käytännön toiminnan tasolla "tieteellisen tiedon" tai TCI-R:n tulosten hyödyntämisestä, tullaan pisteeseen, jossa ei enää auta niistä puhua, niitä kuvata tai niillä tärkeillä, vaan ne jutut pitää itse tehdä, ja se kaikki suodattuu omien hahmotusten kautta.

Joku teoreettinen kuvaus muuttujasta "itsetransendenttius sisäisessä säätelyssä ja itseohjautuvuudessa" (hätäinen kapulakäännös termille "englightened second nature") ei tee mitään, vaikka se olisi kuinka sofistikoitunut tahansa.

Kun kyse on siitä, miten tällaista harjoitetaan, ylipäätään mielellistetään ja lähestytään, ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin kulkea omien hahmotusten ja kokemusten kautta. Silloin käytännössä etsitään intuiviivista omaa ymmärrystä noista jutuista nimenomaan omalla kohdalla, eikä pelin henki ole se, että etsitään "parasta tieteellistä teoriaa" tai "parasta mallia", vaan jotakin sellaista, joka käsitteellisesti ja kokemuksellisesti resonoi omalla kohdalla ja siksi hyödyttää, toimii käytännössä ja avaa erilaisia väyliä viedä juttua eteenpäin.

Tossa tullaan mun mielestä lähelle sitä, miten hengellinen perspektiivi poikkeaa tieteellisestä.

Se mitä tehdään ja mistä on kyse voi olla soviteltavissa yhteen vaikkapa TCI-R:n kanssa (tai jonkun neurotieteellisen näkökulman tai minkä hyvänsä).

Silti ne teoriat tai mallit, niiden puitteissa esitetyt kielelliset kuvaukset siitä, miten asioiden on mitattu olevan (nämä tietyssä mielessä ovat 'tieteellisiä faktoja'), tai tällaisten tarjoamat jäsennykset maailmasta eivät ole sellaisia olioita joilla voitaisiin suoraan "tehdä jotain" ja vaikuttaa, vaan se tapahtuu väistämättä yksilöiden omien hahmotusten ja toisaalta näiden jakamisen kautta.

Tossa yhteydessä taas psykiatrian tai psykologian joku tietty kielellinen kuvaus pyrkii yleistämään pois yksilöllisestä hahmotuksesta. Pyrkimys on ankkuroida käsitteet ja muut johonkin, jolloin siis...  vaikka jossain kliinisessä psykologiassa tai psykiatriassa voidaan kuvata ilmiöitä niin, että vertaillaan eri teorioita toisiinsa, ja jollain arviointimallilla tehdään vaikka jotakin tiettyä juttua niin, että ammattikunnan kesken on jokin ymmärrys siitä, mihin tämä liittyy, mitä ollaan tekemässä ja mitä nämä käsitteet ja jutut tarkoittavat ja mitä ne ovat.

Tolla tasolla se yksittäinen ihminen on osa laajempaa populaatiota, ja silloin kun yleistetään, tätä katsotaan ja käsitellään tavallaan objektina samaan aikaan kuin ihmsenä ja yksilönä. Tämmöseltä obektina tarkastelun tasolta taas ei voi viedä läpi mitään sellaista, joka olis vaikka itsensä kehittämistä, koska siinä on pakko jossain kohtaa mennä käytännön toimintaan, josta osa on vain tämän ihmisen itsensä tehtävissä.

Niin siis... mua vaivaa ehkä se, että a4 harvoin tarjoaa täsmällistä korjausehdotusta niin, että olis pyritty ymmärtämään, mikä toisella on ideana ja pyrkimyksenä. Se olis kai sitten sen karttuneen tieteellisen tiedon hyödyntämistä.

Sen sijaan hän sanoo suunnilleen että high level shit is high level shit ja toistelee tätä aiheesta riippumatta.

Se on vähän niin kuin sanois että se mitä persoonallisuuspsykologit tekee tai mitä psykiatrit tekee on aika erilaista kuin se, mitä joku satunnainen netin käyttäjä tekee, kun se täyttää jonkun MBTI-lomakkeen ja kertoo netissä tuloksistaan jollekin muulle — paitsi että a4:llä sama idea on abstrahoitu ja yleistetty niin pitkälle, ettei se enää sisällä mitään käytännön tasolla aukikelattavissa olevaa viestiä henkilölle. jolle nää kommentit osoitetaan.



Aikamoista häröilyä osa tästä, myönnän sen, ja tuskin tämä mitään selventää

Toivotan kuitenkin samalla hyvää joulua ja joulunaikaa kaikille kantislaisille

Mielestäni on alkuunkin relevanttia arvottaa keinoja ja työkaluja, joilla ihmiset kokevat saavansa hyötyä.
Joskus on tarpeen jopa palkita ihmisiä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Darwin-palkinto
Yhtä paljon kuin on relevanttia arvottaa objektiivista tietoa ylitse trumppilaisen subjektiivisen mielipiteilyn, joka faktoista välittämättä kokee olevansa faktojen kanssa vähintäänkin tasa-arvoista hölinää. Musta tuntuu että Helsinki on Yhdysvaltojen pääkaupunki ja mä oon ihan yhtä oikeassa kuin joku muukin.
Joku voi kokea saavansa hyötyä militanteista ja rokotevastaisista salaliittoteorioista tai uhraamalla naisia. Tai inkarnaatioista.
Inkarnaatio-opit tai horoskoopit kuulostavat harmittomilta mutta ovat pohjimmiltaan hömppäajatteluun opettavaa toimintaa ilman faktapohjaa.

Tieteen demarkaatio-ongelmaan on pseudotieteidenkin osalta olemassa tieteen perustyökalu nimeltä tiedeyhteisö, joka jatkuvasti keskuudessaan arvottaa tieteellistä tutkimusta monin tavoin.
Tiede on jatkuvan kriittisesti itseään uudistava yhteisöllinen muuttuva prosessi.
Minä jätän maallikkona tieteelliset käytännön esimerkit tieteilijöiden harteille. High level shit.
Though the MBTI resembles some psychological theories, it has been criticized as pseudoscience[6] and is not widely endorsed by academic researchers in the psychology field.[7] The indicator exhibits significant scientific (psychometric) deficiencies, including poor validity, poor reliability, measuring categories that are not independent, and not being comprehensive.[
https://en.wikipedia.org/wiki/Myers%E2%80%93Briggs_Type_Indicator

Hyvää faktapohjaista joulua kaikille!

[Melodious Oaf]

Se on hyvä tieto, että a4 kampanjoi tietynlaista "sekoiliua" vastaan, joka usein liitetään esimerkiksi Trumpiin.

Ehkä hieman raflaavana näkökulmana heittäisin seuraavaa:

1) Yksi katalyytti sekoilulle on, että ihmisten kokemuksia ei kuunnella kunnolla. Olisi parempi senkin kannalta, mitä a4 kannattaa, että näin pyrittäisiin tekemään.

2) Edelliseen liittyen olisi minusta hyvä, että uskallettaisiin puhua fiiliksistä ja kokemuksista ihan sellaisinaan. Tarkoitan että ei niihin aina tarvitse liittää mitään selitystä, ei tarvita mitään ulkoista auktoriteettia tai Wikipediaa tai muutakaan tällaista. Eikä ihmisten minusta pitäisi tarvita kaikissa asioissa tiedettä kainalosauvakseen.

Silloin voisi sanoa, että saunominen tuntuu hemmetin hyvältä, vihreän teen juominen tuntuu mukavalta tai on oman itsen hoivaamista tai jotain — eikä kaikesta tarvitsisi tehdä pseudotiedettä keksimällä siihen heti jotain mekanistista selitystä kylkeen ja ikään kuin apinoimalla jotain käsitystä siitä, miten jossakin tieteessä puhuttaisiin asioista fiksusti tai uskottavasti.

Tollasta kutsutaan kai mekanistiseksi virhepäätelmäksi, ja sitä näkee paljon erityisesti terveyteen liittyvässä diskurssissa. Siis että innostutaan mekanismeista ja uskottavuudesta ja "leijaillaan" jossain aika abstraktissa.

Kliininen tutkimus taas on eri asia, ja siinä tarkoitus olisi katsoa kaksoissokkokokeilla, minkä suuruinen efekti jollakin terapialla on, mitä haittavaikutuksia on havaittu — ja niin pois päin.

Suurin osa kaikista kliinisistä terapioista osoittautuu ennen pitkää turhiksi tai erittäin heikkotehoisiksi — ja nekin jotka toimivat ovat yleensä efektiltään melko vaatimattomia.

Yleensä se, mikä on ns. "oikeasti totta" on arkijärjen mukaista, vähän ehkä tylsää ja latteaa, tai sitten yksityiskohdissaan puuduttavaa ja epäinnostavaa — niin kuin se, että kannattaa harrastaa liikuntaa ja syödä hyvin.

Yksi edistyksen ja tieteenkin kantava voima on se, että ihmiset silti ovat uteliaita ja kokeilevat ja systematisoivat ja etsivät toimivia juttuja myös henkilökohtaisessa elämässään.

Mun mielestä on epärealistista edes kuvitella, ihmisten pitäis rakentaa elämäänsä silleen, että ne lukis aina jotain kaksoissokkotutkimusten tuloksia, miettis jotain efektien kokoja ja perustais arjessa ratkaisunsa tällaiseen. 

Kaksoissokkokokeet kuitenkin on kliinisessä lääketieteessä se erityinen juttu, joka on mahdollistanut tietyn kehityksen. Silloin ei mennä sillä, kuinka uskottava biomekanistinen selitys on sille, miksi ja miten jokin vaikuttaa, millaisia kertomuksia meillä on kokemuksista, vaan ratkaisevaa on näyttö — ja sen perusteella tehdään päätelmiä siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Mutta jos henkilökohtaisella tasolla vedetään kauhean kireälle ns. tieteellisyyden vaatimustaso, se johtaa nimenomaan siihen, että ei enää uskalleta tai osata puhua omista kokemuksista sellaisinaan — eikä kuunnella sitä, mitä toisilla on sanottavaa.

Se taas johtaa kuplautumiseen, jossa ihmiset joutuvat hakemaan yhteisöä, jossa heitä kuunneltaisiin.

Mun mielestä noi jutut vois elää rinnakkain. Voitais hyväksyä, että kun puhutaan ihmisen koko elämästä, siihen kuuluu monenlaisia projekteja ja päämääriä, joista kaikki eivät ole suoraan analogisia luonnontieteiden naturalistiselle projektille — eikä siinä tarvitse pyrkiä soveltamaan täsmälleen vaikka jotain kliinisen lääketieteen metodologiaa.

Esimerkiksi jos kokeilee vaikka vähähiilihydraattista ruokavaliota tai pätkäpaastoja ja saa siitä hyviä kokemuksia, paino putoaa tai olo on jotenkin parempi, ei minusta silloin tarvitse hylätä tai sivuuttaa niitä omia kokemuksia —  eikä myöskään ensisijaisesti hakea niille jotakin tieteellistä selitystä. Olisi epärealistista ajatella, että kaikki ihmiset tekis kaikki valintansa tämmösissä asioissa kaikista parhaan mahdollisen tutkimuksen ja nimenomaan kaksoissokkotutkimuksilla saadun näytön mukaan.

Saatavilla on vaikka minkälaista uskottavalta näyttävää tutkimusta, ja tavallaan parempi ois jos pystyis ajattelemaan sitä vaan niiden omien kokemusten kautta ja suhtautumaan aika silleen rennosti ja leppoisasti.

Sehän voi olla jollekin tärkeä kokemus, että syömisellä todella on iso vaikutus siihen, miten hyvin voi ja miten koko kroppa toimii. Tämä on hyvä, ja pitäisin hyvänä, ettei silloin tarvitsisi hakea jotain tiettyä yhteisöä, jotta voit puhua sun paastojutuista tai vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja kuplautua ja jämähtää vain sinne.

Tää viesti on tosi hätäisesti rustattu, mutta siis...  sympatiseeraan a4:n pyrkimystä kohti totuutta ja kampanjointia tietylaista sekoilua vastaan... mutta silti esitän hypoteesia, että osa hänen toiminnastaan pikemminkin luo edellytyksiä sille, mitä hän vastustaa.

Ihminen voi jossain vaiheessa saada tietoa siitä, että vaikka joku pätkäpaasto ei tuota hirveästi hyötyjä ja voi päätyä rakentamaan jotain muunlaista ja vähemmän rankkaa tapaa hoitaa syömisiään niin että voi hyvin.

Mutta jos joku löytää itselleen toimivan jutun vaikka pätkäpaastoista, siihen pitäis riittää perusteluiksi ihan ne sen omat havainnot  — ja olis hyvä kannustaa siihen että ei tarvitse tehdä kaikesta jotain pseudotiedettä tai debatoida ja dumata ja niin pois päin.

Näen tän silleen että trumpismi, pirstaloituminen ja piittaamattomuus faktoista elävät myös siitä, että ei uskalleta tai osata puhua omista fiiliksistä sinä mitä ne ovat.
    Pitää olla joku uskottava teoria ja mekanistinen selitys, tai sitten puhutaan hienoista selityksistä omien kokemusten sijaan, koska kaikki aina sivuuttaa kokemukset ja niitä pidetään arvottomina, vaikka ne just olis arkisen elämän kannalta aivan ensisijaisia.

Moni kokee ettei sellainen olisi riittävää tai uskottavaa. Aina tulee joku tärkeilemään tai pätemään, joten on syytä olla joku teoria ja selitys. Periaatteessa on aina mahdollista löytää joku viiteryhmä joka on löytänyt just samoja selityksiä kokemuksilleen — ja ehkä siellä sit pystyy kokemuksistakin puhumaan — jos pystyy.

Toi johtaa myös siihen, että kun koitan kertoa vaikka MBTI:stä jotain ihan konkreettista ja olen jo aiemmin käsitellyt sitä, mikä siinä mättää ja miksi — ja sitä paitsi laajempi pointti mitä sitä esimerkkinä käyttäen luotasin liittyy aiheeseen monella tasolla — niin a4:n vastaus on lainata Wikipediaa jossa sanotaan että MBTI on saanut paljon kritiikkiä eikä sitä käytetä kliinisessä työssä eikä ammattilaiset muutenkaan pidä sitä juuri minään.

Siinä menee kokonaan ohi se, mitä yritin sanoa, ja "tieteellisyys" on jotain sellaista, että nopeasti googletetaan ja suoraan Wikipediasta lainataan jotain tommosta 

Mun pointti oli mm. se, että MBTI voi olla ihan hyvä juttu jollekin johonkin tarkoitukseen ja jossain kohtaa. Se että on kiinnostunut persoonallisuudesta ja omasta persoonallisuudestaan on hieno juttu sinänsä.

Melkein jokainen persoonallisuuspsykologi tai psykiatri on jossain vaiheessa tehnyt MBTI-testin, suhtautunut siihen uteliaasti ja ehkä jopa innostuneesti. Myöhemmin perspektiivi siihen saattaa muuttua, mutta heidänkin läpikäymä tie on pitkä ja hidas taival, jossa ymmärrys ja tieto karttuu vähitellen, eikä siinä voi suoraan hypätä siihen että arviois asioita joillain erilaisilla tai paremmilla pohjatiedoilla.

Kaikista ei tule persoonallisuuspsykologeja tai psykiatreja, eikä tarvitsekaan tulla.

Niillä joista tulee tuskin missään vaiheessa olennainen käänne on se, että yhtäkkiä tajuaa tieteellisen tiedon erinomaisuuden ja sen jälkeen ymmärtää kaiken paremmin.

Vaan siis... ihan keskeinen juttu on kuitenkin uteliaisuus ja avoimuus — se että seurataan polkuja ja otetaan selvää eikä aina ja ensimmäisenä liian kovaa ja laiskasti dumata. Tietynlainen peloton uteliaisuus, jos näin vois sanoa. 

Mun mielestä a4 korostaa sitä että pitäis jotenkin...  olla uskomatta mitään "ei-faktaa", kun taas mun mielestä toi voi joskus olla myös pelokas ja epävarma asenne, joka luo edellytyksiä ja pohjaa sille sekoilulle jota vastaan a4:n on tarkoitus kampanjoida.

Ehkä jopa paremmin a4:n tavoitetta edistäis jos koittais kuunnella muita ja puhua omista kokemuksista ja fiiliksistä ja harjoitella sitä. Sekä kuunnella muiden vastaavia.

Vaikka se ei ole sitä mitä luonnontieteissä tehdään, niin... silti.

Tuskin me tästä samaa mieltä tullaan koskaan olemaan, mutta ajattelin että sanotaan nyt silti.

[Norma Bates]

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

Ihmiset ovat sekoilleet OBE:n kanssa kun ovat käyttäneet typerää nimitystä "astraaliprojektio". Luulevat että painopiste on kehossa, jolloinka jokin mystinen, ihan outo juttu irtoaa kehosta, jos mikään. Ei se ole mikään mystinen ja outo juttu joka irtoaa ja voi olla olemassa kehon ulkopuolella, vaan jokainen itse.

1990-luvun alkupuolella yritin parantaa itseni eräästä sairaudesta keskittymällä, vuorikristallikiviä käsissäni pidellen. En parantunut, mutta sensijaan tunsin miten tuli "ylevöitynyt" olo ja oli kuin jokin tai joku olisi sanonut minulle että "mitään ongelmaa ei ole". Hetken päästä tunsin että "valuin alaspäin" ja päädyin siihen kohtaan missä kehoni oli kun sohvassa istuin. Tietoisuuteni keskipiste, siis minä itse, oli hetken aikaa ollut ylempänä tilassa kuin minun fyysinen pääni oli.

Näihin on turha mussuttaa kenenkään mitään vastaan, koska nämä ovat minun kokemuksiani ja teen niistä sellaiset päätelmät kuin minä haluan tehdä. Mutta mielestäni nämä sopivat tähän ketjuun (paremmin kuin tieteen ihannointi), koska eiköhän tällaiset asiat ole vaikkapa buddhalaiselle, meditoivalle munkille päivän peruskauraa. Minulle ne ovat harvinaisia kokemuksia, koska en ole buddhalainen munkki, enkä mikään munkki tässä elämässäni. Ja keski-ikään tultuani kaikki tuollainen katosi elämästäni, mikä on kyllä pänninyt. Masennushan minun psyykkisen herkkyyteni pilasi.

Niin, Jeesus on toki voinut suorittaa OBE:n hänkin, mikäli Jeesus on ylipäätään elänyt lainkaan. Siinä missä hän on kyennyt moiseen, on voinut joku hänen opetuslapsistaan kyetä aistimaan kehostaan irrallaan olevia entiteettejä.

Tosin uskon että Jeesus-tarinat ovat pääasiassa vertauskuvauksia. En nyt muista olenko lukenut mitään selitystä sille mitä tuo vettenpäällä käveleminen tarkoittaisi. Mutta jos lähdettäisiin siitä että ihmisen (tai minkä hyvänsä elävän olennon) todellinen olemus olisikin olla jonkinlainen "kvanttitason olio" joka ajoittain yhtyy atomitasolla kehittyviin organismeihin ja käyttää niitä käyttövälineinään (siis ottaa kehoja), niin eihän sille kvanttioliolle olisi paljon mikään mahdotonta, verrattuna atomikehoon.

[Norma Bates]

Omasta näkökulmastani katsoen ihminen on pihalla kuin lumiukko, jos hän alkaa tunkemaan Trumpin sekopäätä samaan laariin buddhalaisten munkkien kanssa. Toki jälkimmäisistäkin löytyy vaikka millaisia kusipäitä, kun nyt ajatellaan vaikka sitä että jossain päin Aasiaa munkit ovat huumanneet tiikereitä, että turistit saavat pätkiä itsestään valokuvia petoelikkoa silitellessään, ja luostari saa pätäkkää. Jos otetaan ihan oikeasti henkisiä munkkeja, niin sitten Trumpiin vertaaja sietää hävetä. Ukkohan käski juoda valkaisuainetta, on lääppinyt naisia, ja mitä kaikkea lie touhuskellutkaan. Kunnollinen (oli näitä sitten vaikka vain harvassakin) buddhalainen munkki sentään omaa käytöstavat, suhteellisuudentajua ja näyttäisi siltä että käytännönläheisyyttä sun muuta tämmöistä järkeä. Se mikä jollekin tiedepeikolle sitten aiheuttaa sen hikan, on se että nämä munkit eivät pyri pitämään yllä alati kehittyvää (eli siis aina vaan enemmän luontoa raiskaavaa ja luonnon"varoja" ryöstävää) yhteiskuntaa. Tavoite kun ei ole se materiaalinen menestyminen. Tai ei ainakaan kuulu olla.

Se mistä en pidä niinsanotusti länsimaisuuden ja itämaisuuden yhtyessä, on kaikenlainen self help -skeida joka useimmiten tulee USA:sta. Otetaan jotain itämaisia juttuja hyppysellinen, ja sitten höhliltä rahat pois, kun on kaikenlaista kurssia, kirjaa sun muuta aivopesua jolla ihmisistä tehdään mukamas onnellisesti hymyäviä oman elämänsä pikku buddhia. Oikeastaan aina kun raha luikertelee johonkin juttuun mukaan, tekee minun mieli ottaa jalat alleni ja häipyä.

Varsinkin mindfulnes (emmä nyt jaksa tarkistaa montako ällää ja ässää siihen pitää tunkea) on epäilyttänyt alusta asti. Tästä muistaakseni sanotaan että kehitetty buddhalaisista mietiskelytaidoista? En ole ihan varma.

***

Sivumennen sanoen kyllästyin jo vuosia sitten että näistä asioista ei voi puhua yhtikäs mitään ilman että saa kimppuunsa niin k-uskovaiset kuin tiedeväen. Tappelisivat keskenään, kun kerta kumpaakin porukkaa kiehtoo olla niin pirun ehdottomia ja omasta oikeaoppisuudestaan autuaaksi tulleita, eli omahyväisiä. Kaikkein ihmeellisimpänä pidän sitä että tiedeväen edustajat toisinaan ovat kuin sulaa vahaa k-uskovaisten edessä. Kyllä sille sakille mielistellään, mutta jos uskoo mihin tahansa muuhun kuin Jeesuksen jumaluuteen, niin jäkäti jäks. Kai sitä on sitten valittu k-uskonto jonkinlaiseksi yhteiskuntarauhan peruspilariksi, jolloin pitää olla uskovaisille mielinkielin. Ja jotkut uskovaiset leikkivät tiedehenkilöä. Tehdään kaikenlaisia löydöksiä ja pusataan tiedettä, mutta sitten loppupelissä joristaan ja horistaan Jumalasta.

(Tällä foorumilla tokikaan ei uskikset hillu. Aika vaisua yritystä muutamalla puolustella k-uskontoa.)

[Karikko]

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

No vaikka et "minua uskokaan yritän silti hieman kertoa.

Tietoisuus tapahtuu aivoissa, ei niiden ulkopuolella. Tosin tietoisia ollaan tästä maailmasta monella tasolla, joten ympäristön vaikutus on myös merkittävä.

"Minun tietoisuuteni on toki erilainen, kuin hyttysen, tai sammakon, mutta perusteet löytyvät myös niiden rakenteista ja maailmasta jossa elävät.

Ulkopuolinen entiteetti tarkoittaisi jotain epäluonnollista olentoa joka olisi riippumaton olio- eli ilmeisesti puhut Jumalasta, tai senkaltaisesta olennosta jonka oletat olevan sielusi, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan,.

Kertomuksiin uskominen -on luonnollista sitähän tehdään lapsesta asti.  Subjektiset kokemukset eivät myöskään ota huomioon sitä seikkaa, että he eivät ymmärtäisi ja tajuaisi mitään ilman niitä oleellisia käyttövälineitä, eli aivoja.

Aivot voivat kyllä projektoida kaikenlaisia kokemuksia, uniakin nähdään joka yö, niissäkin olet sekä tekijä, että näkijä.-Mutta ilman aivojen vaikutusta, ei sitä tapahdu.

Onhan niitä kaikenlaisia rajatilan-kokemuksia raportoitu, sielulla ja entiteetillä ei niissä kyllä ole mitään tekemistä, vaikka tietoisuus onkin tavallaan mukana kaikessa, mitä tietoisuuden muodostumiseen tarvitaan.

Ihmiselle on tietenkin lohduttavaa, uskoa olevansa jonkinlainen "vapaa sielu, joka on kehon vankina.

[Norma Bates]

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

No vaikka et "minua uskokaan yritän silti hieman kertoa.

Tietoisuus tapahtuu aivoissa, ei niiden ulkopuolella. Tosin tietoisia ollaan tästä maailmasta monella tasolla, joten ympäristön vaikutus on myös merkittävä.

"Minun tietoisuuteni on toki erilainen, kuin hyttysen, tai sammakon, mutta perusteet löytyvät myös niiden rakenteista ja maailmasta jossa elävät.

Ulkopuolinen entiteetti tarkoittaisi jotain epäluonnollista olentoa joka olisi riippumaton olio- eli ilmeisesti puhut Jumalasta, tai senkaltaisesta olennosta jonka oletat olevan sielusi, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan,.

Kertomuksiin uskominen -on luonnollista sitähän tehdään lapsesta asti.  Subjektiset kokemukset eivät myöskään ota huomioon sitä seikkaa, että he eivät ymmärtäisi ja tajuaisi mitään ilman niitä oleellisia käyttövälineitä, eli aivoja.

Aivot voivat kyllä projektoida kaikenlaisia kokemuksia, uniakin nähdään joka yö, niissäkin olet sekä tekijä, että näkijä.-Mutta ilman aivojen vaikutusta, ei sitä tapahdu.

Onhan niitä kaikenlaisia rajatilan-kokemuksia raportoitu, sielulla ja entiteetillä ei niissä kyllä ole mitään tekemistä, vaikka tietoisuus onkin tavallaan mukana kaikessa, mitä tietoisuuden muodostumiseen tarvitaan.

Ihmiselle on tietenkin lohduttavaa, uskoa olevansa jonkinlainen "vapaa sielu, joka on kehon vankina.

Tiedän kyllä mikä on nykytieteellinen näkemys tietoisuudesta, joten ei tarvitse tulla kertomaan. Muistikuvani mukaan olet kuitenkin tainnut itse sanoa että koronarokotteen toimivuus on uskon asia? Jos sinulle tieteellinen keksintö on uskomusasia, niin yhtä hyvin voi sitten sanoa että sinä uskot että tietoisuus on aivojen tuotos.

Itse en ole siitä niinkään varma.

Jaottelen asian niin että tämä yksittäinen ihminen joka enimmäkseen ja pääasiassa olen, suomalainen tietyn ikäinen nainen tietyllä nimellä varustettuna jne. on aivojeni tuotos. Mutta hyvin pitkälti tietysti myös muiden ihmisten aivojen tuotos, koska enhän minä itse ole nimeänikään keksinyt, ja vanhempani minulle kehoni järkkäsivät, joka nyt sitten sattuu olemaan naiskeho Suomessa jne. Mutta uskon että on muutakin, ja että tämä kuolevainen, väliaikainen minuuteni on vain väline jollekin nimeämättömälle kokea, aistia, tarkkailla.

Aivot ovat väline, keho on väline. Riippuu välineestäkin miten paljon nimeämätöntä tietoisuutta pääsee esiin. Joissakin ihmisisissä ei pääse ollenkaan, koska he ovat niin tyystin pelkkää kuolevaista, väliaikaista itseään. Jutteleeko "syvempi" tietoisuus itse itselleen esim. meditaatiossa? Ehkä. Unessa esiin tulevissa arkkityyppisinä symboleina? Ehkä. Inspiraationa kun luo jonkin sortin taidetta? Ehkä.

Materialisteja hämmentää ajatus siitä että olisi keho ja henki/sielu. En itse osaa sanoa että miten suuri kahtiajako on olemassa, jos tuollainen systeemi on olemassa (ja itsehän siis uskon että on). Helposti tulee mielikuva että ehkäpä yhden inkarnaation aikana väliaikainen fyysinen keho ja pidempiaikainen entiteetti ovat niin toisiinsa liitetyt, kuin olisi ristissä olevat kädet, sormet sormien lomassa, että käytännössä meillä sitten on vain yksi olio, ja dualismin pähkäily on melko hyödytöntä. Missään nimessä kehoa ei tule halveksua ja inhota, vaan pitää siitä huolta ja rakastaa sitä omana itsenä siinä missä mieltäkin.

Minulle tuo ei ole kremppojen takia ollut helppoa, ja olen välillä jumalattoman turhautunut ja vihainenkin, kun tuntuu että kaikessa nousee aina seinä pystyyn kehon takia.

[Karikko]

Uskon tietoisuuden olemassaoloon fyysisestä kehosta riippumattomana entiteettinä mm. sen vuoksi, että leikkausta varten nukutettu on pystynyt kertomaan mitä operaatiossa on tapahtunut, vaikka hänellä on ollut korvat tukittuna ja silmät peitettynä. Tai syntymästä asti sokea on nähnyt kun hän on joutunut vakavaan onnettomuuteen, ja oman kertomansa mukaan irronnut kehostaan.

Ja miten se "tietoisuus on selittänyt "tietävälle ihmiselle sen tapahtuman.

Katsellut mahdollisesti tapahtumaa ulkopuolisena ja tupannut itsensä kehoon takaisin ja selittänyt ihmiselle olevansa tietoisuus.

Noissa jutuissa on paljon sekalaista seurakuntaa, jotka noita ovat kirjoitelleet. Jeesuskin todennäköisesti käveli vetten päällä, kun "luotettavat henkilöt" ovat sellaisia kirjoitelleet.

Selittänyt ihmiselle? Kelle? Lääkärille, kun virkoaa? Itselleen?

Sinä olet tietoisuus. Minä olen tietoisuus. Jos pystymme olemaan olemassa kehon ulkopuolella, niin ei meillä ole mitään tarvista selitellä keholle yhtään mitään, kun siihen palaamme.

No vaikka et "minua uskokaan yritän silti hieman kertoa.

Tietoisuus tapahtuu aivoissa, ei niiden ulkopuolella. Tosin tietoisia ollaan tästä maailmasta monella tasolla, joten ympäristön vaikutus on myös merkittävä.

"Minun tietoisuuteni on toki erilainen, kuin hyttysen, tai sammakon, mutta perusteet löytyvät myös niiden rakenteista ja maailmasta jossa elävät.

Ulkopuolinen entiteetti tarkoittaisi jotain epäluonnollista olentoa joka olisi riippumaton olio- eli ilmeisesti puhut Jumalasta, tai senkaltaisesta olennosta jonka oletat olevan sielusi, tai mitä nyt sitten ikinä tarkoitatkaan,.

Kertomuksiin uskominen -on luonnollista sitähän tehdään lapsesta asti.  Subjektiset kokemukset eivät myöskään ota huomioon sitä seikkaa, että he eivät ymmärtäisi ja tajuaisi mitään ilman niitä oleellisia käyttövälineitä, eli aivoja.

Aivot voivat kyllä projektoida kaikenlaisia kokemuksia, uniakin nähdään joka yö, niissäkin olet sekä tekijä, että näkijä.-Mutta ilman aivojen vaikutusta, ei sitä tapahdu.

Onhan niitä kaikenlaisia rajatilan-kokemuksia raportoitu, sielulla ja entiteetillä ei niissä kyllä ole mitään tekemistä, vaikka tietoisuus onkin tavallaan mukana kaikessa, mitä tietoisuuden muodostumiseen tarvitaan.

Ihmiselle on tietenkin lohduttavaa, uskoa olevansa jonkinlainen "vapaa sielu, joka on kehon vankina.

Tiedän kyllä mikä on nykytieteellinen näkemys tietoisuudesta, joten ei tarvitse tulla kertomaan. Muistikuvani mukaan olet kuitenkin tainnut itse sanoa että koronarokotteen toimivuus on uskon asia? Jos sinulle tieteellinen keksintö on uskomusasia, niin yhtä hyvin voi sitten sanoa että sinä uskot että tietoisuus on aivojen tuotos.

En ole väittänyt sellaista- koronarokotukseen uskotaan kyllä- mutta se ei tarkoita, että olisin sellaista sanonut.
Olen sanonut, ettei se toimi- siis koronarokottamien ei ole tuottanut siihen odotettuja tuloksia.

Toimiihan koronakin, ilman mitään uskoa- rokotus on vain kovin kehno pelastus.

Ilman aivojen toimintaa, ei se sisältökään ole toiminnassa, eli et muistaisi etkä tietäisi mitään, että osaisi keskustellakaan mistään.

Sielulla ei varmaan olekaan keskustelun tarvetta.-

[Norma Bates]

Olen hentoisesti harkinnut buddhalaiseksi ryhtymistä. Vuosia tai vuosikymmeniäkin olen ajatellut että sitoutumattomana oleminen on kaikista rehellisintä, koska en voi mitään uskontoa hyväksyä sellaisenaan kaikkine hölmöine yksityiskohtineen. Mutta väsyttää aikalailla tulla niputetuksi milloin minkäkin hörhöpoppoon kanssa samaan kategoriaan. Varsinkin nämä viime vuodet koronaa on syönyt ihmistä, kun jostain syystä sain päähäni alkaa taistelemaan tieteen puolesta salaliittolaisia ja muita sekopäitä vastaan. Eli koronadenialisteja ja rokotevastaisia. Ja nyt sitten Putinin trollit jatkavat saumattomasti ja sulavasti siitä mihin koronadenialistit homman jättivät.

Eihän tuota jaksa Erkkikään.

Teosofi en ole, koska juurirodut eivät järin nappaa, eikä Lemuria, ja en osaa arvostaa Blavatskyäkään järin korkealle. New Age = shit age. Kaikki missä vähänkin haisee USA, haiseekin sitten tosi pahasti.

Länkkäreiden "buddhalaisuus" tuntuu olevan sellaista saivartelua mitä ei tämä mökin akka jaksa, eikä moiseen kykene. Mutta ne kokemukseni joita ajoittain kerron, inkarnaatiojutut ja meditoinnit sun muut (meditointia en ole juurikaan tarkoituksella harrastanut, kyse on ennemmin spontaaneista tiloista joihin nuorempana humpsahdin), saisivat tavallaan kodin buddhalaisuudessa, ja niistä jutuista tulisi näppärän arkisia.

[Norma Bates]

En ole väittänyt sellaista- koronarokotukseen uskotaan kyllä- mutta se ei tarkoita, että olisin sellaista sanonut.
Olen sanonut, ettei se toimi- siis koronarokottamien ei ole tuottanut siihen odotettuja tuloksia.

Toimiihan koronakin, ilman mitään uskoa- rokotus on vain kovin kehno pelastus.

Ilman aivojen toimintaa, ei se sisältökään ole toiminnassa, eli et muistaisi etkä tietäisi mitään, että osaisi keskustellakaan mistään.

Sielulla ei varmaan olekaan keskustelun tarvetta.-

Jos odotti että korona ei tartu, niin ei tietenkään ole "toiminut", mutta jos odotti että vakavia, sairaalaan johtavia sairauksia on vähemmän, niin sanotaanhan että se tavoite saavutettiin. Valitettavasti tässä asiassa ei kysytä sinulta (eikä Toopeltakaan) että mitäs sulle sais olla, käykö quatro statsiooni, vaan pitää tyytyä siihen mitä saatiin. Mikä on parempi kuin että ei mitään.

Voihan se olla että juurikin keskustelun tarpeen vuoksi olemassaolo on olemassa. Jos nyt ajattelisi että on olemassa joku "Yksi" joka jakautui moneksi (kuten käsittääkseni hindulaisuudessa ajatellaan), niin se jakautuminen ja sen leikkiminen että on olemassa erillisiä olentoja, voi johtua juurikin siitä että "jokin" haluaa keskustella itsensä kanssa.

Jokatapauksessa olemassaolossa trendinä näyttäisi olevan moninaistuminen ja monimutkaistuminen. Voisi melkein puhua elämän "räjähdyksestä". Aina vain enemmän erilaisia elämänmuotoja. Kunnes sitten tuli ihminen ja alkoi karsia näitä kovalla kädellä, ikäänkuin asteroideissa, maanjäristyksissä ja tulivuorenpurkauksissa ei olisi ollut tarpeeksi.

[Karikko]

En ole väittänyt sellaista- koronarokotukseen uskotaan kyllä- mutta se ei tarkoita, että olisin sellaista sanonut.
Olen sanonut, ettei se toimi- siis koronarokottamien ei ole tuottanut siihen odotettuja tuloksia.

Toimiihan koronakin, ilman mitään uskoa- rokotus on vain kovin kehno pelastus.

Ilman aivojen toimintaa, ei se sisältökään ole toiminnassa, eli et muistaisi etkä tietäisi mitään, että osaisi keskustellakaan mistään.

Sielulla ei varmaan olekaan keskustelun tarvetta.-

Jos odotti että korona ei tartu, niin ei tietenkään ole "toiminut", mutta jos odotti että vakavia, sairaalaan johtavia sairauksia on vähemmän, niin sanotaanhan että se tavoite saavutettiin. Valitettavasti tässä asiassa ei kysytä sinulta (eikä Toopeltakaan) että mitäs sulle sais olla, käykö quatro statsiooni, vaan pitää tyytyä siihen mitä saatiin. Mikä on parempi kuin että ei mitään.

Voihan se olla että juurikin keskustelun tarpeen vuoksi olemassaolo on olemassa. Jos nyt ajattelisi että on olemassa joku "Yksi" joka jakautui moneksi (kuten käsittääkseni hindulaisuudessa ajatellaan), niin se jakautuminen ja sen leikkiminen että on olemassa erillisiä olentoja, voi johtua juurikin siitä että "jokin" haluaa keskustella itsensä kanssa.

Jokatapauksessa olemassaolossa trendinä näyttäisi olevan moninaistuminen ja monimutkaistuminen. Voisi melkein puhua elämän "räjähdyksestä". Aina vain enemmän erilaisia elämänmuotoja. Kunnes sitten tuli ihminen ja alkoi karsia näitä kovalla kädellä, ikäänkuin asteroideissa, maanjäristyksissä ja tulivuorenpurkauksissa ei olisi ollut tarpeeksi.

Eihän keskustelun tarvetta, ole, ellei ole kykyä keskustella- ilman aivoja ja muutenkin ihmisyyttä, tuskin on keskustelun mahdollisuutta.

Mieli kyllä varoo, omaa olemattomuuttaan- ja selittää kaikenlaista, mutta ei mieti sitä, miten olla olematta ja kertoa silti olevansa olemassa.

"Minä- minuus" on aivot sisältöineen ja se voi olla jotain mieltä. Ei ilman fyysistä toimintaa ja sitä monimutkaista koneistoa joka vastaa niistä suoritteista.

[Norma Bates]

Kissani ulisi ja vonkui eilen sylissäni nukkuessaan, eli näki painajaista. Olisi todella mielenkiintoista tietää että mistä se on saanut kyvyn nähdä painajaista mihin kuuluu olletikin toiselle eläimelle vihaisena olemista, koska se ei ole koko elämänsä aikana ollut ulkona, eikä myöskään täten törmännyt ventovieraisiin elikoihin. Tahtoo tietysti sanoa että toiseen, tuntemattomaan kissaan, koska toisille kissoillehan kissat tapaavat ärhennellä.

Vaistoista länkyttäminen on kokolailla uskon varaan heittäytymistä, eli uskotaan että eläin joka ei ole eläissään kokenut jotain tiettyä asiaa, kumminkin omaa jonkin mystisen "vaiston" jonka kanssa se sitten reagoi - täysin olemattomaan asiaan, kuten uneen. Vaikkei kukaan tai mikään ole sitä moisella tavalla opettanut reagoimaan.

Tuo nyt normikamaa, eikä kiinnosta ketään. Vielä enemmän minua kiinnostaisi se miksi yksi kissani joskus ammoisella 1990-luvulla pelkäsi köysiä/naruja. Sitä en muista oliko tämä kissa jo ehtinyt olemaan ulkona, siihen aikaan kun minulla oli mahdollisuus antaa kissojeni olla ulkona. Jokatapauksessa jokainen normikissahan käy joka helkkarin naruun kiinni kuin sika limppuun, mutta tällä kissalla nyt oli köysipelko, ja minähän sitä en tietenkään ollut yrittänyt hirttää. Eikä Suomen luonnossa kai mitään semmoista osu kohdalle että pitäisi alkaa pelkäämään jotain mitä jokin nuora sitten muistuttaa. (Pelko ilmeni niin että elikko ryntäsi sängyn alle karkuun, kun narua heiluttelin.)

[Karikko]

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

[a4]

1) Yksi katalyytti sekoilulle on, että ihmisten kokemuksia ei kuunnella kunnolla. Olisi parempi senkin kannalta, mitä a4 kannattaa, että näin pyrittäisiin tekemään.

2) Edelliseen liittyen olisi minusta hyvä, että uskallettaisiin puhua fiiliksistä ja kokemuksista ihan sellaisinaan. Tarkoitan että ei niihin aina tarvitse liittää mitään selitystä, ei tarvita mitään ulkoista auktoriteettia tai Wikipediaa tai muutakaan tällaista. Eikä ihmisten minusta pitäisi tarvita kaikissa asioissa tiedettä kainalosauvakseen.

Samaa mieltä ykköskohdasta. Kuuntelemisen taito on ainakin itselläni huonolla tasolla.
Kakkoskohtaan vastaan lainauksella:

Sivumennen sanoen kyllästyin jo vuosia sitten että näistä asioista ei voi puhua yhtikäs mitään ilman että saa kimppuunsa niin k-uskovaiset kuin tiedeväen.

"Kun mitään ei saa enää sanoa" on esimerkki affektiiviseen eli tunnepohjaiseen polarisaatioon liittyvästä puhetavasta.
https://www.suomenmaa.fi/uutiset/kun-mitaan-ei-saa-enaa-sanoa-uutuuskirja-selvittaa-miten-suomi-pyrkii-selattamaan-poliittista-vastakkainasettelua/

[Norma Bates]

Taisit siirtyä oleellisesta epäolennaiseen- eli ihmisestä johonkin muuhun luontokappaleeseen- tässä tapauksessa.

Monilla eläimillä on hyvinkin paljon aivotoimintaa ja tiedetään niiden näkevän unia. Se ei ole mikään uusi tieto, vaikka aikoinaan uskontojen vallitessa, eläimiltä oli nuo kyvyt "kielletty- ihmiseläintä lukuun ottamatta.

Ilman muistia ei kissakaan osaisi saalistaa, kotiinsa tai mitään muutakaan, edes kävellä, (kehonsa hallintaa) joka sekin vaatii melkoisen sopeutumisen aivotoiminnoissa- ihmisellä varsinkin, kun kahdella jalalla tallustelee.

Palataan siihen mistä oli kyse, eli miten ihminen ymmärtää itsensä, ilman aivojen toimintaa.. Kissojen ymmärtäminenkin on ilman aivojen käyttöä melkoisen vaikeaa- aivotoiminta on kyllä automaattista.

Itämailla uskotaan eläintenkin harjoittavan reinkarnaatiota. Jos et tätä tiedä, olet väärässä ketjussa.

Hinduksi minusta ei olisi, koska heillä on usko että sielut pomppivat sikinsokin eläinten ja ihmisten välillä eestaas. Itse en usko että sielu palaa eläinkuntaan enää ihmiskuntaan siirryttyään, ellei sitten hyvin painavista syistä.

Eli selkokielellä: pidän mahdollisena että eläimetkin muistavat asioita aiemmista inkarnaatioistaan, ja siksi voivat reagoida tavoin joihin nykyelämä ei ole mitään yllykettä antanut.