Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[a4]

minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

[Norma Bates]

minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Olen aina sanonut että en usko 100 % verran. Ja sillähän se oma uskovaisuus ei parane, että ottaa jonkun toisen ihmisen uskon siihen tilalle. Kuten esim. sinun.

Mitä enemmän tolkutetaan että kyseessä ei ole usko, niin sitä suuremmalla varmuudella se on usko. Nimittäin mitään totuutta meillä ei ole kenelläkään. Ei yksinkertaisesti voi olla, koska yksi yksittäinen ihminen tässä maailmankaikkeudessa on vain hyttysen ininä, verrattuna koko suureen universumiin. Kaikkea ei voida millään änkeä yhteen yksittäiseen olentoon. Siksi yksi idea on semmoinen että meissä kaikissa on rippunen totuutta joka iikassa, ja sitten kokonaisuutena muodostamme jotain vähän enemmän kuin mitä yksittäinen olio voi olla ja tietää.

Liian pitkälle menevät ihmiset ovat niitä jotka eivät voi olla menemättä muiden kimppuun oppeineen. Niin kauan kuin oppien seuraajat vain keskustelevat keskenään, fine, mutta sitten kun aletaan survomaan sitä omaa oppia toisen kidasta sisään vaikka väkisin, ei hyvä. Ihmisten pitäisi keskenään funtsailla jotkut yleiset käyttäytymissäännöt ihan ilman mitään uskontoja. Ei me voida elää sillä tavalla että esim. "pappi ei saa mennä naimisiin ja harjoittaa seksiä", kun miehet nyt tietää ja eivät he kumminkaan pysty olemaan tunkematta sitä munaansa sinne sun tänne. Käytännön elämäntapojen pitää lähteä realiteeteista, ei niistä ihanteista joita harva pystyy kumminkaan noudattamaan.

Ja mitä ihanteellista siinä sitten on että ei harjoita seksiä? Ei niin mitään muuta kuin että eipähän tartu taudit. Ihmiset ovat jotenkin sotkeneet hyvän ja pahan käsitteitä kummallisiin asioihin, ja se johtuu siitä että kun on tunnetasolla kiusattu ja loukattu, se kostetaan muille. Elikä jos nyt rakastaa jotakuta eikä saa vastarakkautta, ihminen vihastuu ja alkaa syödä sisältäpäin itseään seksuaalisuudessaan, ja sitten jos sattuu olemaan joku saarnaajatyyppi, niin levittää sitä pahoinvoinnin sanomaansa ympärilleen.

[Karikko]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Teorioissa valo (fotoni), elektroni, protoni jne. ovat yhtälöitä tai yhtälöryhmiä. Kaikki mittalaitteiden rakentamiset perustuvat noihin yhtälöihin ja/tai yhtälöryhmiin, sillä mittalaitteiden tarkoitus on testata, onko kyseisten entiteettejä olemassa eli onko noissa teorioissa mitään perää. Mittalaitteet eivät siis spontaanisti kerro, millaisista hiukkaista milloinkin on kyse, vaan siitä päättää teoriamme siitä, millainen jälki mittalaitteessa tarkoittaa mitäkin hiukkasta. Vieläpä niin, että oletamme onnistuvamme rakentamaan mittalaitteita, jotka mittaavat sitä, mitä luulemme niiden mittaavan.

Higgsin hiukkasen ennustettiin muistaakseni aiheuttavan tietyllä energiamäärällä tietynlaisen säännönmukaisuuden havaintoaineistoon ja tämä säännönmukaisuus kyettiin varmistamaan ainakin niin hyvin, että suurin osa asiantuntijoista vakuuttui. Minä en ole asiantuntija, joten minulla ei ole lihaksia kyseenalaistaa higgsin hiukkasen olemassaoloa. Varsinkin jos syytetään löysästi vain matematiikkaa, sillä aivan kaikki tieto fysiikassa on enemmän tai vähemmän pelkkää matematiikkaa.

Totesin siis ettei higgsin hiukkasta ole havaittu- siten lienee samantekevää onko sitä "olemassa, sillä mitäpä olemassaolo, olisi ilman havaintoja.

Ihmiselle ei ainakaan sillä ole merkitystä, maailmankaikkeus on melko iso paikka, eikä kaikkea kannata tietää, kuten sitäkään mitä hiukkaset oikeastaan ovat- sen lisäksi että ne ovat energiaa.

Jos sanotaan, että on jokin joka on hiukkanen, se ei kerro mitään. Vasta suhteellisuus voi löytää sille merkityksen.  "Pelkkä matematiikka vaatii kyllä tuekseen havaintoja, miten sitä sovelletaan, mikään pelkkä matematiikka ei laske matematiikkaa, vaan suhteita.

Usein laskut päättyvät äärettömyyksiin, silloin voidaan olettaa niissä olevan jotain puutetta.

Kuten musta aukon suhteen "aine romahtaa äärettömäksi aukoksi avaruuteen silloin voi hieman epäillä, mihin se oikeastaan romahtaa. Galakseilla on kyllä melkoisen suuria energiavirtoja jotka niiden "navoilta syöksyvät  "avaruuteen.

[Karikko]

Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Fysiikassa on taidettu joutua luopumaan vanhasta kaipuusta selittää mitä jokin on. Sijaan se kykenee ennustamaan miten jokin toimii tai käyttäytyy. Uskonnot menevät edelleen toisin päin. Ne selostavat hyvinkin tarkkaan mikä ja millainen termistöön kuuluva kohde on. Millä ruuveilla ja muttereilla hommeli liittyy tai kytkeytyy kaikkeen muuhun olevaan, se jää vähän epämääräisemmäksi.

Ja juuri siinä selittelyssä minun mielestäni mennään helposti metsään katsomuksissa. Vaikka se onkin ärsyttävää että uskovasta itsestään, että varsinkin uskomattomista, niin minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Minulla on oma suosikkistoorini, eli että oltaisiin olemassa kokemusten kerryttämiseksi, rikastuttaaksemme tietoisuutta (sitä mystistä Yhtä), oppiaksemme (hitaasti tai nopeasti). Mutta eihän tämä tietystikään mitään ennusta, ja jättää lukemattomia kysymyksiä. Voiko esim. olla niin tomppeli ettei edisty opinnoissaan millään tavalla? Tai entä jos ei kerrytä kokemuksia (Jeesuksen sanoin kätkee leiviskänsä)? Junnaa vaan paikoillaan. Ehkä tämä on lopultakin suurin pelkoni, jos jätetään kuoleman ajattelu sikseen.

Mutta mitä tulee fysiikkaan, niin kuten olen tainnutkin mainita, minulta loppuu älli kesken kun aletaan puhumaan jostain virtuaalihiukkasista. Jos tyhjästä pystyy syntymään jotain, niin sittenhän ihan mikä tahansa on mahdollista.

Aina voi epäillä, epäilyssäkin voi olla "vaaransa.

Epäilen siis ettei ole mitään tyhjää koskaan ollutkaan, sana "koskaan jo tarkoittaa sekin jotain, kuten sana "tyhjäkin. Silloinhan jo epäilee, jos väittää sellaisen "suureen" olevan olemassa, kuin "tyhjä".

[-:)lauri]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Teorioissa valo (fotoni), elektroni, protoni jne. ovat yhtälöitä tai yhtälöryhmiä. Kaikki mittalaitteiden rakentamiset perustuvat noihin yhtälöihin ja/tai yhtälöryhmiin, sillä mittalaitteiden tarkoitus on testata, onko kyseisten entiteettejä olemassa eli onko noissa teorioissa mitään perää. Mittalaitteet eivät siis spontaanisti kerro, millaisista hiukkaista milloinkin on kyse, vaan siitä päättää teoriamme siitä, millainen jälki mittalaitteessa tarkoittaa mitäkin hiukkasta. Vieläpä niin, että oletamme onnistuvamme rakentamaan mittalaitteita, jotka mittaavat sitä, mitä luulemme niiden mittaavan.

Higgsin hiukkasen ennustettiin muistaakseni aiheuttavan tietyllä energiamäärällä tietynlaisen säännönmukaisuuden havaintoaineistoon ja tämä säännönmukaisuus kyettiin varmistamaan ainakin niin hyvin, että suurin osa asiantuntijoista vakuuttui. Minä en ole asiantuntija, joten minulla ei ole lihaksia kyseenalaistaa higgsin hiukkasen olemassaoloa. Varsinkin jos syytetään löysästi vain matematiikkaa, sillä aivan kaikki tieto fysiikassa on enemmän tai vähemmän pelkkää matematiikkaa.

Totesin siis ettei higgsin hiukkasta ole havaittu- siten lienee samantekevää onko sitä "olemassa, sillä mitäpä olemassaolo, olisi ilman havaintoja.

Ihmiselle ei ainakaan sillä ole merkitystä, maailmankaikkeus on melko iso paikka, eikä kaikkea kannata tietää, kuten sitäkään mitä hiukkaset oikeastaan ovat- sen lisäksi että ne ovat energiaa.

Jos sanotaan, että on jokin joka on hiukkanen, se ei kerro mitään. Vasta suhteellisuus voi löytää sille merkityksen.  "Pelkkä matematiikka vaatii kyllä tuekseen havaintoja, miten sitä sovelletaan, mikään pelkkä matematiikka ei laske matematiikkaa, vaan suhteita.

Usein laskut päättyvät äärettömyyksiin, silloin voidaan olettaa niissä olevan jotain puutetta.

Kuten musta aukon suhteen "aine romahtaa äärettömäksi aukoksi avaruuteen silloin voi hieman epäillä, mihin se oikeastaan romahtaa. Galakseilla on kyllä melkoisen suuria energiavirtoja jotka niiden "navoilta syöksyvät  "avaruuteen.

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

[Karikko]

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Ei samalla tavalla- elektroneita voidaan tilastoida ja laskea ihan tapahtumien mukaan- higgs on ainoastaan päätelty.  Eikä se muuten olekaan mahdollinen, jos se kerran on "välitila, joka antaa massan virtuaalisille hiukkasille.
Kuten jo sanoin, se on päätelty niistä hiukkasista joita on havaittu ja joita ei siis voisi olla ilman tuota "välihiukkasta higgsiä.-Higgsiä (hiukkasta)  itseään ei voi havaita.

Voihan oletukset muuttua eikä higgs varmaan ole mikään "lopullinen totuus- tarvitaanko yleensä sellaista hiukkasta  (siis higgsin-kentästä on kyse) joka antaa muille hiukkasille massan.

[a4]

minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Olen aina sanonut että en usko 100 % verran.

Harva uskovainen uskoo 100% verran. Ainakaan jatkuvasti.
Itse näen uskomisen samanlaisena kuin raskauden, siinä mielessä että sitä joko on tai ei ole.

Tarkoittaako uskovaisuutesi kritisointi sitä että on sinun kimpussa, vai pitäisikö kritiikki esittää hienotunteisemmin?
Kritiikkini avulla yritän löytää heikkoja ja virheellisiä päätelmiä myös omasta ajattelustani.
Pahoittelen jos olen hölmöyttäni käyttäytynyt asiattomasti sinua kohtaan.

PS. Mietittyäni asiaa, päädyin siihen että en ole rakentavalla ja arvostavalla tavalla keskustellut aiheesta.
Muistuu mieleeni erään jenkin kokemus trumpistin kanssa keskustelusta, jossa empaattisuudella pääsi pitkälle.
Tavallaanhan jopa pahimpia rikollisiakin voi yrittää ymmärtää ja suhtautua heihin asiallisesti kanssaihmisinä. Demonisoimatta.

Harva uskovainen myöskään pitää omaa uskomistaan mitenkään pahana tekona. Päinvastoin.
Toisten uskovaisten tekoja he voivat kyllä pitää hyvinkin pahoina tekoina.
Vaikka kaikki tiedon hylkäävä tai tiedon vastainen toiminta on silmien sulkemista maailmalta.

[-:)lauri]

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Ei samalla tavalla- elektroneita voidaan tilastoida ja laskea ihan tapahtumien mukaan- higgs on ainoastaan päätelty.  Eikä se muuten olekaan mahdollinen, jos se kerran on "välitila, joka antaa massan virtuaalisille hiukkasille.
Kuten jo sanoin, se on päätelty niistä hiukkasista joita on havaittu ja joita ei siis voisi olla ilman tuota "välihiukkasta higgsiä.-Higgsiä (hiukkasta)  itseään ei voi havaita.

Voihan oletukset muuttua eikä higgs varmaan ole mikään "lopullinen totuus- tarvitaanko yleensä sellaista hiukkasta  (siis higgsin-kentästä on kyse) joka antaa muille hiukkasille massan.

Viimeisen kerran. Elektroni on yhtälö ja higgsin hiukkanen on yhtälö. Molemmat on päätelty. Mitään eroa noiden välille ei ole, mitä tulee fysiikkan tapaan havaita kenttiä ja niiden eksitaatioita eli hiukkasia.

[Karikko]

Ymmärtääkseni ihan samalla tavalla Higgsin hiukkasesta on havaintoja kuin elektroneistakin on havaintoja.

Ei samalla tavalla- elektroneita voidaan tilastoida ja laskea ihan tapahtumien mukaan- higgs on ainoastaan päätelty.  Eikä se muuten olekaan mahdollinen, jos se kerran on "välitila, joka antaa massan virtuaalisille hiukkasille.
Kuten jo sanoin, se on päätelty niistä hiukkasista joita on havaittu ja joita ei siis voisi olla ilman tuota "välihiukkasta higgsiä.-Higgsiä (hiukkasta)  itseään ei voi havaita.

Voihan oletukset muuttua eikä higgs varmaan ole mikään "lopullinen totuus- tarvitaanko yleensä sellaista hiukkasta  (siis higgsin-kentästä on kyse) joka antaa muille hiukkasille massan.

Viimeisen kerran. Elektroni on yhtälö ja higgsin hiukkanen on yhtälö. Molemmat on päätelty. Mitään eroa noiden välille ei ole, mitä tulee fysiikkan tapaan havaita kenttiä ja niiden eksitaatioita eli hiukkasia.

Ei se mikään yhtälö, ole, yhtälöitä voi tehdä mistä hyvänsä- yhtälöt ovat kuvauksia, miten jokin toimii suhteessa johonkin.

Gravitaatiokenttäkin voidaan käsittää yhtälöksi, jos niin halutaan, mutta kyllä se tuolla ulkona ja sisällä toimii ihan omia aikojaan ilman yhtälöitä.

[Norma Bates]

minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Oletko miettinyt omalta kohdaltasi meneväsi liian pitkälle uskomalla johonkin?
Samaa tekevät muutkin uskovaiset.

Olen aina sanonut että en usko 100 % verran.

Harva uskovainen uskoo 100% verran. Ainakaan jatkuvasti.
Itse näen uskomisen samanlaisena kuin raskauden, siinä mielessä että sitä joko on tai ei ole.

Tarkoittaako uskovaisuutesi kritisointi sitä että on sinun kimpussa, vai pitäisikö kritiikki esittää hienotunteisemmin?
Kritiikkini avulla yritän löytää heikkoja ja virheellisiä päätelmiä myös omasta ajattelustani.
Pahoittelen jos olen hölmöyttäni käyttäytynyt asiattomasti sinua kohtaan.

PS. Mietittyäni asiaa, päädyin siihen että en ole rakentavalla ja arvostavalla tavalla keskustellut aiheesta.
Muistuu mieleeni erään jenkin kokemus trumpistin kanssa keskustelusta, jossa empaattisuudella pääsi pitkälle.
Tavallaanhan jopa pahimpia rikollisiakin voi yrittää ymmärtää ja suhtautua heihin asiallisesti kanssaihmisinä. Demonisoimatta.

Harva uskovainen myöskään pitää omaa uskomistaan mitenkään pahana tekona. Päinvastoin.
Toisten uskovaisten tekoja he voivat kyllä pitää hyvinkin pahoina tekoina.
Vaikka kaikki tiedon hylkäävä tai tiedon vastainen toiminta on silmien sulkemista maailmalta.

Nimenomaan sehän kanssasi keskustelemisessa mättää, että vertaat minua trumpisteihin ja pahimpiin rikollisiin. Näetsen kun itse omalla asteikollani arvotan itseni huomattavasti pahimpia uskonvouhkaleita miedommaksi keissiksi, koska en:

- polta ketään roviolla
- silvo kenenkään genitaaleja
- sekoile että homot pitää heittää katoilta alas (mikäköhän tässäkin lennononpetuksessa on idis?)
- sekaannu kenenkään seksuaalitoimintoihin, jos asialla on vapaaehtoiset ja/tai aikuiset
- huuda mikki kourassa Jeesuksen tai jonkun muun ihanuudesta keskellä toria

Ja niin edelleen, en nyt jaksa miettiä mitä kaikkea sekopäistä uskontojen ja uskojen nimissä tapahtuu. Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua. Kun en kuitenkaan hihhuloi mistään taivaista ja helveteistä, siihen malliin että ihmisiä pelottaisi (helvetti), tai he kuvittelisivat että saavat tehdä mitä tahansa ja sitten siitä vielä palkkiokin pätkähtää (taivas).

Tuomitsen kyllä herkästi pahuuksia, mutta olen vanhemmiten tajunnut että ihmisiä ei voi jakaa kahtia sysipahoihin ja .... niin mihin? Kun en edes usko että kovin montaa enkelimäistä yksilöä pallolta löytyy.

Aika hyödytöntähän keskustelu tietysti on jos se on vain tasoa "no emmä nyt noin paska ole kuin annat ymmärtää".

[a4]

Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

[Xantippa]

Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

[Norma Bates]

Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Siksihän kyseessä onkin uskonasiat, eikä tiede-. Ja palstakin on sen mukainen. Mutta enivei, olen sitä mieltä ja olen aina ollut, että mikään oppi ei tarvitse millään tavalla minkään sortin puolustajia. Senhän takia minäkin puolustelen tässä ketjussa sinun suuntaasi vain omaa itseäni, oikeuttani kuitenkin uskoa, vaikkakaan ei 100 % verran. Minulta puuttuu se tietty kiilto katseesta mitä löytyy erinäisiltä himouskovaisilta, kaikissa eri uskonnoissa. Itseasiassa hurmiotilat epäilyttävät minua. Semminkin kun uskon että helpostihan niitä saavuttaa, kunhan viitsii alkaa toistamaan jotain tekniikkaa. Meditaatiota, paastoa, itsensä rääkkäämistä. Kuka mistäkin tykkää.

Ihminen joka on saavuttanut mielenrauhan, ei pölise netissäkään yhtikäs mitään mistään hengen asioista. Tai ainakin se olisi minusta ideaali, koska kenenkään sieluhan ei joudu mihinkään helkuttiin tai kadoksiin (annihiloiduksi?) sen vuoksi jos ei nyt satu kuulemaan jostain himpskatin reinkarnaatiosta.

Koska kuka tahansa voi missä tahansa uskossaan olla ihan yhtä tosissaan, tämä juuri eniten panee miettimään että voiko ylipäätään olla olemassa mitään oikeaa uskoa tai uskontoa. Sehän on ihan sama juttu kuin joku Jaana messuaisi että Reino on maailman ihanin mies, mutta millä perusteella olisi, kun Seppo, Tauno ja Jaakko voivat olla yhtälailla. Siispä Reino on Jaanalle ihanin, mutta ei muut. Ja toiselle on toinen. Kolmannelle ei kukaan.

Ymmärrän että periaatteessa kaikki uskominen on samaa jatkumoa joka voidaan nähdä hyvinkin haitallisena. Maailmasta vaan tulisi perin omituinen paikka jos me paiskaisimme vankilaan yhtälailla sen joka horisi torilla Jeesuksesta ja sen joka satutti oikeasti jonkin ihmisen kehoa, pilasi hetkellisesti tai kokonaan hänen terveytensä, tai lopetti hänen elämänsä vallan tykkänään.

Jos semmoinen häkittäminen aloitettaisiin, Venäjällä olisi kovasti hommia. Siitä Rolex-pellestä joka siellä ylipappina riekkuu, voisi kyllä vallan mainiosti aloittaa. (Tai mikä tiuku hänellä nyt olikaan, ja mitkä rolsroisit alla. Ihan sama.)

[Karikko]

Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Kieltää ihmiseltä hänen omia ajatuksiaan ei varmaan kannata- mutta erimieltä asioista voi olla.

Sielusta taas ei oikeastaan kannata olla mitään mieltä, sillä nähdäkseni se sielu ja mieli ovat sama asia.. Mieli on usein jotain mieltä, jopa sielun olemuksesta.

[Norma Bates]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Tämä nyt on tietysti silkkaa teosofiaa (taikka esoteriaa) taas mitä löpisen, mutta en minä sille omaa ketjua avaa: näkisin että henki on se kaikista öö... henkevin entiteetti, eli sanotaan nyt sitten vaikka "pysyvin" (en tiedä kuinka pysyvä, paukkuuko siinä maailmankaikkeudetkin iäti, mutta henki sen kuin pysyy?) Kokonaishenki on kaikki mitä on, koko kaikkeus (perätikö useita kaikkeuksia, jos ajatellaan multiversumia? en tiedä, en jaksa edes arvuutella). Sitten tämä kokonaishenki jakautuu pikkuhengiksi jommoinen on yksi per olio. Pikkuhenki, tuttavallisemmin henki, kehittää käyttövälineekseen sielun, joka on jo astetta "aineellisempi" (ei kuitenkaan materiaalinen) olio. Tämän sielun mieltäisin olevan sillä tavalla yksilöllinen että se voi kokea olevansa erillinen toisesta sielusta. Tällä tasolla siis alkaa eriytyminen.

Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla. Jos sielu on käsi kehossa, niin inkarnaatiot ovat sormia kädessä.

Tähän sieluun oletan kertyvän muistojen kaikista niistä kokemuksista mitä ego-kehot täällä kokevat. Ja kun ihmisyys on täysin koluttu läpi, sielu voi yhtyä henkeen. Tämmöisen käsityksen olen saanut niistä kirjoista joita lueskelin teininä ja siitä eteenpäin. Joku toinen tietysti selittäisi nämä asiat toisin. Ehkä jopa niin että joku ymmärtäisi, itse en valitettavasti oikein tämän parempaan pysty.

Mutta jokatapauksessa jos minä nyt tässä naisena Suomessa persoonana se ja se kaikenlaista mielessäni pyörittelen, niin se ei ole mielestäni ihan sama asia kuin mitä on sitten kun tämä persoonallisuus on loppuunkäytetty. Ehkä minä nykyminänä olen vain rooli, tai vähän kuin uni joka aikanaan päättyy.

Mielestäni mikään sellainen ei voi olla pysyvää, mikä on vain osatekijä. Jos olen nainen, en ole mies. Jos olen suomalainen, en ole jotain toista kansallisuutta. Kaikki tämmöinen on vain välivaihe, joku yksi etappi pitkällä matkalla.

Ehkä siksi buddhalaisuudesta saa helposti sellaisen mielikuvan ettei siinä oikein jää mitään jäljelle kun järkeillään että mitä on kun otetaan kaikki väliaikainen ja maallinen pois. Koomapotilaan tyhjyys? Noh, mehän emme tiedä mitä koomapotilas kokee siellä koomassa ollessaan, eikä tiedä hän itsekään sitten kun palaa tähän arkitodellisuuteen. Egona kehossa oleminen, tämä kertakäyttöelämä tässä, on niin "kovaääninen" juttu että se peittää alleen kaiken sen mitä voisi kokea muutoin, fyysistä kehoa vailla. Vähän kuin yrittäisi kuulla kuiskauksen huoneessa missä joku mieskuoro Karjujat huutaa täysin palkein.