Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[a4]

Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

[a4]

Ymmärrän että periaatteessa kaikki uskominen on samaa jatkumoa joka voidaan nähdä hyvinkin haitallisena. Maailmasta vaan tulisi perin omituinen paikka jos me paiskaisimme vankilaan yhtälailla sen joka horisi torilla Jeesuksesta ja sen joka satutti oikeasti jonkin ihmisen kehoa, pilasi hetkellisesti tai kokonaan hänen terveytensä, tai lopetti hänen elämänsä vallan tykkänään.

Kyllä. Kaikki uskominen on tiedon vastaista toimintaa.
Tiedon vastaisella toiminnalla maailmasta saa todella omituisen paikan.
Tiedon avulla maailmasta saa paljon ymmärrettävämmän paikan.
Yhä löytyy maailmasta myös uskovaisia tieteilijöitäkin, jotka samaan aikaan sekä tuottavat tietoa että uskovat tiedon vastaisiin asioihin.
Mistä sait ajatuksen että uskomuksia omaavat pitäisi paiskata vankilaan?

[a4]

Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Uskomuksia eivät sido tahi rajoita mitkään perustelut, faktat saati tiedon rajat. Yhtä vähän kuin fantasiakirjallisuutta. Vain mielikuvitus on rajana.

[Xantippa]

Entäpä sitten sellaisen option itsellään pitäminen, että katsoo olevansa kykeneväinen määrittelemään toisten puolesta, mikä on heitä kohtaan haitallista toimintaa?

Olen tullut havainneeksi, että tosiaan löytyy yksilöitä, joilla on hallussaan sellainen moraali, että se oikeuttaa kertomaan, millä tavalla toisten kuuluu tätä elämää elää, mitä riskejä ottaa, mitä uhrauksia tehdä ja vahvistaa tätä sanomaa kertomalla, mikä on on väärin (sanoisin lähes synti) eli se, että kieltää nämä totuudet, joita moralisti on nyt meille ilmoittanut.

Kovin on uskonnollinen klangi minun korviin, mutta minä olenkin maallistunut huithapseli, joka kovin vähän ymmärtää synkästä tulevaisuudesta, jonne olen paitsi itse menossa, myös muita viemässä.

T: Xante

Totesin vain että uskomukset ovat tiedon vastaista ja siksi haitallista toimintaa.

Rohkeaa uskoa, että voi määritellä, mikä on toiminta on haitallista toisille.

Norman uskomukset eivät haittaa minua tippaakaan, päinvastoin, niistä on kiehtovaa keskustella ja niitä on hauska pyöritellä.

Mielestäni sinulla ei ole mitään mandaattia väittää, että olisin tässä väärässä -  ei ainakaan mitään tietoon tai tieteellisyyteen perustuvaa. Omaan uskoosi perustuvia voi olla ja takuulla onkin.

Itseltäsi voinet kysyä, onko uskoosi perustuva toiminta, eli uskoosi perustuvien väittämien esittäminen, haitallista?

T: Xante

[a4]

Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Tiede tuottaa objektiivista eli yleispätevää tietoa.
Yksilöillä on myös subjektiivisia näkemyksiä ja mieltymyksiä.
Niiden ei tarvitse olla ristiriidassa.
Vanhemmalle oman lapsen ihanuus, tärkeys ja taitavuus on tunteellisesti vahva kokemus mutta ei se ole ristiriidassa sen kanssa että objektiivisesti katsoen hänen kersansa ei ole muita kummoisempi räkänokka. Ja vanhemman kannattaa tiedostaa tämän itsekin, ettei kasvata lastaan muita parempana ja arvokkaampana pikku diktaattorina.
Tiedon avulla sanoittamalla eli tieteellisemmän maailmankuvan omaksumisen kautta subjektiivinenkin kokemusmaailma muokkautuu paremmin nykytieteen tarjoamaan maailmankuvaan, paremmin kuin aiemmat uskonnollisten maailmankuvien muokkaamat yhteisölliset ja yksilölliset maailmankuvat ja niiden perinteet kulttuurissamme. Arkikielikin tieteellistyy ja teknologistuu, kadottaen vanhaa agraarista ja uskonnollista sisältöään.   
Uskomukset ovat jo lähtökohtaisesti tiedon vastaisia, ristiriidassa tiedon kanssa.

[TSS]

Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Uskomuksia eivät sido tahi rajoita mitkään perustelut, faktat saati tiedon rajat. Yhtä vähän kuin fantasiakirjallisuutta. Vain mielikuvitus on rajana.

Mielikuvitus on yksi elämän suurimpia rikkauksia. Miksi rajoittaa pohdintoja siihen, mihin tiedon rajat loppuvat? Sieltä löytyy paljon kiehtovia kysymyksiä ja luova mieli voi kehittää kiintoisia vaihtoehtoisia skenaarioita asioista, joita ei voida tietää. Kamalan ankealta kuulostaa tuollainen maailma, missä mielikuvitukselle ei ole sijaa.

[a4]

Jos nyt oikein tuhma olen ja availen matopurkkia, niin tiede ei nähdäkseni ole todistanut sitäkään että nainen voi hokkuspokkus olla mies, taikka mies nainen, vain koska aivot sanovat toisin kuin kroppa geeneineen. Käsittääkseni jäsen a4 ei ole kuitenkaan tuomitsemassa jyrkästi näitä muun- ja transsukupuolisia, vaikka he eivät kylmää tieteellistä faktaa suostukaan noin vain pureksimatta nielemään.

Tiede voinee kai toki tänäpänä sanoa että se aivojen kokemus ihmisen identiteetistä voi olla eri kuin kropan biologia. Mutta ei sitä biologiaa kuitenkaan kumoa. Minäkään en oikein osaa samaistua viisikymppisyyteeni, ja mielessäni olen jotain ihan muuta. Mutta ikä on fakta, minkäs teet.

Tällä haen taas sitä että ei se tiedekään kaikkeen riitä. Kuten nyt vaikkapa ohjaamaan ihmisten elämää ihan kaikessa. Jos menee jollekin hameeseen pukeutuneelle miehelle sanomaan että tiede sanoo että olet mies, saa turpaansa, henkisesti tai fyysisesti. Ja mitähän hyötyä siitäkin sitten taas olisi.

Tieteellinen kehitys on vasta aluillaan ihmiskunnan historiassa ja samalla se on itseään kiihdyttävää eli räjähtävän nopeaa.
Mutta tieteen ytimessä oleva tietämisen ja ymmärtämisen idea kyllä riittää kaikkeen järkevään toimintaan ihan jo lähtökohtaisesti ja periaatetasolla.

Transsukupuoliset ja muunsukupuoliset ovat syntyneet kulttuurin kasvattamaan psykofyysiseen kehoon jossa kokevat ristiriitaa kulttuurin, psyykkisen ja fyysisen välillä, eikä siinä tarvitse olla mitään tieteen kieltämistä.
Sinäkin voit erotella fyysisen iän henkisestä iästä.
Samalla tavalla kuin hameeseen pukeutuneen miesoletetun miehisen kropan voi määritellä miehen kropaksi mutta ei miehen identiteetiksi.

[a4]

Rohkeaa uskoa, että voi määritellä, mikä on toiminta on haitallista toisille.

Norman uskomukset eivät haittaa minua tippaakaan, päinvastoin, niistä on kiehtovaa keskustella ja niitä on hauska pyöritellä.

Mielestäni sinulla ei ole mitään mandaattia väittää, että olisin tässä väärässä -  ei ainakaan mitään tietoon tai tieteellisyyteen perustuvaa. Omaan uskoosi perustuvia voi olla ja takuulla onkin.

Itseltäsi voinet kysyä, onko uskoosi perustuva toiminta, eli uskoosi perustuvien väittämien esittäminen, haitallista?

T: Xante

Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

[a4]

Uskomuksia eivät sido tahi rajoita mitkään perustelut, faktat saati tiedon rajat. Yhtä vähän kuin fantasiakirjallisuutta. Vain mielikuvitus on rajana.

Mielikuvitus on yksi elämän suurimpia rikkauksia. Miksi rajoittaa pohdintoja siihen, mihin tiedon rajat loppuvat? Sieltä löytyy paljon kiehtovia kysymyksiä ja luova mieli voi kehittää kiintoisia vaihtoehtoisia skenaarioita asioista, joita ei voida tietää. Kamalan ankealta kuulostaa tuollainen maailma, missä mielikuvitukselle ei ole sijaa.

Mielikuvitus on hyvä renki tiedon tuottamisessa mutta huono isäntä uskomuksissa.

[Xantippa]

Ei kyse ole uskomisesta, jos päättelee että tiedon vastainen toiminta on tyhmää ja vaarallista, itselle ja muille.

Hyvä. Annapa siis tieteellinen perustelu tälle väitteelle. Olen hövelillä, keväisellä tuulella, joten hyväksyn vaikkapa oikeelliseksi todistetun matemaattisen yhtälön, poikkeuksellisesti. Niin hyvällä tuulella olen, että sallin tosta noin vain ihan vaikka laboratoriotulokset tai jopa kvalitatiivisin menetelmin suoritetun tutkimuksen, kunhan se on kunnolla vertaisarvioitu.

Muuten totean, että väitteesi, joka johtaa johtopäätökseen, että Norman kirjoittelu täällä olisi tyhmää ja vaarallista sekä haitallista esimerkiksi minulle jää kyllä isoksi, paksuksi uskomukseksi ja sen esittäminen vaatii siis uskoa tähän uskomukseen.

T: Xante

[Hiha]

Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Tiede tuottaa objektiivista eli yleispätevää tietoa.
Yksilöillä on myös subjektiivisia näkemyksiä ja mieltymyksiä.
Niiden ei tarvitse olla ristiriidassa.
Vanhemmalle oman lapsen ihanuus, tärkeys ja taitavuus on tunteellisesti vahva kokemus mutta ei se ole ristiriidassa sen kanssa että objektiivisesti katsoen hänen kersansa ei ole muita kummoisempi räkänokka. Ja vanhemman kannattaa tiedostaa tämän itsekin, ettei kasvata lastaan muita parempana ja arvokkaampana pikku diktaattorina.
Tiedon avulla sanoittamalla eli tieteellisemmän maailmankuvan omaksumisen kautta subjektiivinenkin kokemusmaailma muokkautuu paremmin nykytieteen tarjoamaan maailmankuvaan, paremmin kuin aiemmat uskonnollisten maailmankuvien muokkaamat yhteisölliset ja yksilölliset maailmankuvat ja niiden perinteet kulttuurissamme. Arkikielikin tieteellistyy ja teknologistuu, kadottaen vanhaa agraarista ja uskonnollista sisältöään.   
Uskomukset ovat jo lähtökohtaisesti tiedon vastaisia, ristiriidassa tiedon kanssa.

Ensin myös tieteen ulkopuolinen maailma on ok:

Tiede tuottaa objektiivista eli yleispätevää tietoa.
Yksilöillä on myös subjektiivisia näkemyksiä ja mieltymyksiä.
Niiden ei tarvitse olla ristiriidassa.

Muutama rivi myöhemmin se ei enää olekaan sallittu:

Uskomukset ovat jo lähtökohtaisesti tiedon vastaisia, ristiriidassa tiedon kanssa.

Mitä muuta subjektiiviset näkemykset ja mieltymykset ovat kuin uskomuksia?

[Karikko]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

"Minä" on varmaan maailman ja ihmisten reaktiota, mutta "persoonallisuus" lienee hieman eri asia. -Miten sielut tuntevat toisensa ilman inhimillisiä ominaisuuksia-

Kutsumme tuota kokemusta ja sen aiheuttamia rakenteita (persoonaksi) minuudeksi, siis aivojemme omaksumia tietoja ja taitoja.  Vaikeampi erottaa sielu mielestä, ilman mieltä.

Ja jos sen on erottanut, niin kuka sen on tehnyt, ilmeisesti sama "kiero mieli on edelleen kyseessä.

Se mielestä tällä erää, mutta ainahan voi pohtia elämän salaisuuksia, eikä välttämättä sitä tarvitse tekemällä siinä itsensä "oleelliseksi.

Jumaluuksista ja jeesuksen oikealla puolella istuviksi ikuisiksi kehottomiksi henkisiksi olennoiksi joita sielun olemus vaatii.  Mikä sielu se on joka, ei ole mitään, siitä ei kannata olla mitään mieltä, sillä mieltä oleminen on jo mielikuva jostakin. Yritän kertoa vain, ettei sieluaan kukaan pelasta, jos sellainen on ja ellei ole, ei sekään mikään iso murhe ole, sielukkaalle ihmiselle.

Voimme olla melkoisen montaa mieltä monista asioita, koska olemme ihmisiä ja omaamme monimutkaisen hermojärjestelmän "aivoineen" ilman niitä ei sielukysymystä tarvittaisi, ei muilla olennoilla ole sellaisia tarpeita.

Ihminen on ilmeisesti ainoa olento joka kaipaa ikuisuutta, tietämättä mitä sillä tarkoittaa..

[Karikko]

Mitään järkeä siinä ajatuksessa ei kyllä ole, että sielu voisi vaeltaa ajassa vain yhteen suuntaan. Se muuttaisi ainakin itselläni jo ihan ajan käsitystä, sillä ei kait aika mikään yksittäinen jana ole joka tapauksessa. Nytkin jossain on aika jo yö ja tämä me pystytään jopa havaitsemaa. Entä se, mitä ei?

T: Xante

Niin vapaa "sielu ei olisi vapaa, jos se olisi ajan kahleissa.

Silloin se olisi, kuuluisi samaan energian kiertoon, kuin muukin maallinen.

[Norma Bates]

Ymmärrän että periaatteessa kaikki uskominen on samaa jatkumoa joka voidaan nähdä hyvinkin haitallisena. Maailmasta vaan tulisi perin omituinen paikka jos me paiskaisimme vankilaan yhtälailla sen joka horisi torilla Jeesuksesta ja sen joka satutti oikeasti jonkin ihmisen kehoa, pilasi hetkellisesti tai kokonaan hänen terveytensä, tai lopetti hänen elämänsä vallan tykkänään.

Kyllä. Kaikki uskominen on tiedon vastaista toimintaa.
Tiedon vastaisella toiminnalla maailmasta saa todella omituisen paikan.
Tiedon avulla maailmasta saa paljon ymmärrettävämmän paikan.
Yhä löytyy maailmasta myös uskovaisia tieteilijöitäkin, jotka samaan aikaan sekä tuottavat tietoa että uskovat tiedon vastaisiin asioihin.
Mistä sait ajatuksen että uskomuksia omaavat pitäisi paiskata vankilaan?

https://kantapaikka.net/index.php/topic,2475.msg164978.html#msg164978

Kyllähän se ajatus tuolta lähti versomaan, kun jäi mielikuva että uskominen vertautuu rikollisuuteen.

[Norma Bates]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

"Minä" on varmaan maailman ja ihmisten reaktiota, mutta "persoonallisuus" lienee hieman eri asia. -Miten sielut tuntevat toisensa ilman inhimillisiä ominaisuuksia-

Kutsumme tuota kokemusta ja sen aiheuttamia rakenteita (persoonaksi) minuudeksi, siis aivojemme omaksumia tietoja ja taitoja.  Vaikeampi erottaa sielu mielestä, ilman mieltä.

Ja jos sen on erottanut, niin kuka sen on tehnyt, ilmeisesti sama "kiero mieli on edelleen kyseessä.

Se mielestä tällä erää, mutta ainahan voi pohtia elämän salaisuuksia, eikä välttämättä sitä tarvitse tekemällä siinä itsensä "oleelliseksi.

Jumaluuksista ja jeesuksen oikealla puolella istuviksi ikuisiksi kehottomiksi henkisiksi olennoiksi joita sielun olemus vaatii.  Mikä sielu se on joka, ei ole mitään, siitä ei kannata olla mitään mieltä, sillä mieltä oleminen on jo mielikuva jostakin. Yritän kertoa vain, ettei sieluaan kukaan pelasta, jos sellainen on ja ellei ole, ei sekään mikään iso murhe ole, sielukkaalle ihmiselle.

Voimme olla melkoisen montaa mieltä monista asioita, koska olemme ihmisiä ja omaamme monimutkaisen hermojärjestelmän "aivoineen" ilman niitä ei sielukysymystä tarvittaisi, ei muilla olennoilla ole sellaisia tarpeita.

Ihminen on ilmeisesti ainoa olento joka kaipaa ikuisuutta, tietämättä mitä sillä tarkoittaa..

Miltä sielu pitäisi pelastaa? Omassa elämässäni koen että pitkästymiseltä. Se että olemassa olemattomuus hirvittää minua ajatuksena, on toki vain minun ongelmani. Kun ajattelen kuolemaa, ajatteluuni tunkee tukehtuminen ja mätäneminen. Eihän semmoinen tila voi jäädä pysyväksi, oli jokin olio ikuinen tai ei.

Eli väistämättä näiden asioiden pihdiskelu on tanhuamista omien keskeneräisyyksien kanssa. Elämä olisi kyllä antoisampaa ilman yhtäaikaista kuoleman- ja elämänpelkoa.