Miksi erilaiset valinnat (tai maku) ärsyttävät?

[Norma Bates]

Luin jokin aika sitten tämän jutun jossa ekstremetyyppistä asumista harjoittava nainen kuvailee elämäänsä:

https://yle.fi/a/74-20009057

Itseäni tietysti alkoi ällöttämään ajatus kylmässä asumisesta, koska inhoan joka solullani palelemista. Jos on kuullut että olen uinut 8-asteisessa vedessä (nykyään mieluummin lämpimämmässä), voi varmaan ihmetellä asiaa. Mutta todellakin minulle kehoon miltei sattuu jos asunnon lämpötila on alta 21,5 astetta. Optimaalisin on 22 astetta, ja todellakin tunnen koko kehossani puolen asteen muutokset...

Ilmeisesti jonkinlaisia inhotuksia oli tullut muillekin minimalismista lukeneille:

https://yle.fi/a/74-20010917

Kun asiaa pohdiskelin, se ei sinällään ärsytä että joku elää ja valitsee toisin kuin minä. SE ärsyttää, että koen että minulta vaaditaan samaa. Ja eikös Yle iskekin tuohon arkaan paikkaan tällä:

Normeihimme ja arkeemme liittyy vahvasti myös perusturvallisuuden tunne. Ihminen on luonut oman tietynlaisen tavan elää ja toimia.

– Kun toinen ihminen esittää selkeästi toisenlaisen vaihtoehdon elää, joku saattaa kokea sen järkyttävän omaa perusturvallisuuden tunnetta tai uhkaavan omaa arvomaailmaa. Se voi näkyä hyökkäävänä käytöksenä, Mehiläisen yksilö- ja pariterapeutti Jouni Pölönen kertoo.

Usein ärtymyksen taustalla on jokin muu perustunne, jota ei välttämättä osaa tunnistaa. Pohjimmainen tunne voi olla esimerkiksi pelko, suru, häpeä tai viha.

Ärsyyntyminen onkin lopulta reaktio tähän toiseen tunteeseen. Nämä tunteet voivat aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta, siitä ettei itse pysty omilla valinnoilla parempaan.

– Tällainen vaihtoehtomalli kannattaisi nähdä ajatuksia herättävänä esimerkkinä, ei suoraviivaisena ohjeena elää. Voisinko itsekin karsia turhia tavaroita pois tai muuten yksinkertaistaa elämääni, Pölönen sanoo.

En voi, enkä halua! En halua että minua "herätellään" ajatuksilla jotka eivät millään tavalla miellytä minua. Se mikä jollekulle on vain viaton heitto, ihan vaan ajatus, on jostain syystä minulle helposti vaade.

Erityisen tympeänä ja ahdistavana koen ristiriitaiset vaatimukset. Yksi vaatii minulta yhtä ja toinen sitten ihan päinvastaista. Olemukseeni liittyen. Tai johonkin muuhun.

Minkä vuoksi sillä on niin suuri merkitys mitä joku juttelee omista valinnoistaan? Miksi silläkään pitäisi olla mitään merkitystä mitä joku keksii minulle ehdotella, minulta toivoa, tai jopa vaatia? Minähän tätä elämääni elän, eikä se toinen. Jotenkin tuntuu että miehillä on näissä asioissa helpompaa, pidetään itsestäänselvänä että he tekevät itse omat valintansa. Ja jos eivät tee, niin sitten haukutaan vihtoriksi ja tossuksi, tai mammanpojaksi (riippuen siitä päättääkö miehen puolesta vaimo vai äiti).

Otsikosta voinee herätä muunkinlaisia ajatuksia, minulla nyt vain on tämä työnalla että miten sitä lopulta vihdoin viimein yli puoli vuosisataa eläneenä ja jopa naisena oppisi haistattamaan pitkät kaikelle mitä tuntuu tunkevan joka ovesta ja ikkunasta, että ole tällainen ja tuollainen. Haluan olla oma itseni, mitä se sitten onkaan.

[kertsi]

Tuo ensimmäisen linkin ajatus, että kiitollisuutta ei ole mahdollista saavuttaa, jos ei koskaan elä puutteessa, on mielenkiintoinen. Tulee mieleen mökkielämäni ikivanhalla mökillä, jossa ei ole mukavuuksia. Kun tulee takaisin kaupunkikotiin, tuntuu ihmeelliseltä, että hanasta tulee vettä, ja jopa lämmintä vettä. Ja sekin, miten nopeaa ruoanlaitto, pyykinpesu ja tiskaus ovat täällä kotona. Miten helppoa kierrätys täällä on.

Mökillä lepoa ja varsinkin hermolepoa tuo se, että siellä on niin vähän kamaa. Vain rajallinen määrä, mitä siellä voi säilyttää, ja rajallinen määrä, mitä autoon mahtuu ja minkä jaksaa raijata mukanaan. Muistan eräältä ulkomaankomennukselta saman asian: oli rentouttavaa, kun se asunto oli valmiiksi kalustettu, ja omaa omaisuutta oli vain pari matkalaukullista. Tavarapaljous syö energiaa.

[Socrates]

^^Komppaan Normaa, ihan saman jutun koin jossain määrin ärsyttävänä, vaikka tosiaan on välillä piristävää olla mökillä hiukan alkeellisissa olosuhteissa, mutta ne on itse valittuja epämukavuuksia.

Kai noi jutut on laadittu vähän ihannoivaan tyyliin ja sitä kautta luovat painetta elää jotenkin samantapaisesti.

Vastapainoksi kannattaa nauttia lukemalla juttuja ihmisistä, jotka kerskakuluttavat, tuhlaavat, roskaavat, sikailevat ja perseilevät. Niitä ei vain aina löydä.

[Norma Bates]

Silloin kun vielä jaksoin telttailla yön tai pari, nautiskelin siitä että vastoin luontaista taipumustani nousin kukonlaulun aikaan ja menin hetimiten järveen (koska vihaan "paskaisena" oloa). Minun mukavuusaluettanihan ei todellakaan ole se että ollaan auringonnousun aikaan ylhäällä. Mutta oli niin raikasta ja ihanaa luonnonhelmassa. Ja jälkikäteen oli erinomaisen ihanaa kun kotona pääsi sitten suihkuun.

Se mikä telttareissut lässäytti on se että selkä ei enää oikein kestä niitä maastomakuutuksia, oli alusta mikä hyvänsä. Jossain vaiheessa palelin liikaa, koko yö meni hampaiden kalinassa. Siitä pääsin kun hommasin päämakuupussin sisään laitettavan fleecepussin. Tuli melkein liiankin lämmin. Mutta alustan epämiellyttävyydestä en ole päässyt, selkä vihastuu aina. Lisäksi vihaan pakkaamista ja purkamista, ja joskus tuntuu että koko kesä on yhtä loputonta suorittamista, kun säiden salliessa pitää aina rynnätä jonnekin hevon kuuseen, minne on tietysti otettava yhtä sun toista mukaan kun reissu kestää niin pitkään kuin bussivuorot mahdollistavat.

Kun muutin nykyiseen asuinpaikkaani 2010 säntäilin paikasta toiseen. Saman päivän aikana saatoin lähteä moneen kertaan kotoa, minne nyt milloinkin. Uimareissuillakin kiersin useamman rannan läpi. Kävelyä, uinti, kävelyä, uinti... Vuosien mittaan säntäily on vähentynyt, ja ei jaksa nähdä vaivaa enää kaiken moneen, moneen kertaan koetun vuoksi.

Jotenkin luontaisesti olen aina ihaillut survival-ihmisiä, partio- ja maastotaitoja sun muuta tällaista. On tullut keräiltyä kaikenlaista eräilyyn liittyvää matskua, mutta sitten tosiaan yksinään ei vaan enää oikein jaksa nähdä sitä vaivaa, eikä paikatkaan kestä. Tällaista se vanheneminen kai sitten on, että elämä supistuu. Ärsyttää silti kun 60+ tuttava tuputtaa vanhenemista syyksi jokaiseen vaivaani. Sairauksistani osa on kyllä ikään mitenkään liittymätöntä. Ja minulla on 50+ tuttavia jotka ovat etopetoja, sportteja ja terveitä (tai eivät ainakaan kerro että mitään vaivoja olisi). Tuntuu että olen ihan paska. Sen vuoksi ei sitten kai oikein kestä kuulla jostain minimalismista, tai mukavuusalueen ulkopuolelle menemisestä.

[Norma Bates]

^^Komppaan Normaa, ihan saman jutun koin jossain määrin ärsyttävänä, vaikka tosiaan on välillä piristävää olla mökillä hiukan alkeellisissa olosuhteissa, mutta ne on itse valittuja epämukavuuksia.

Kai noi jutut on laadittu vähän ihannoivaan tyyliin ja sitä kautta luovat painetta elää jotenkin samantapaisesti.

Vastapainoksi kannattaa nauttia lukemalla juttuja ihmisistä, jotka kerskakuluttavat, tuhlaavat, roskaavat, sikailevat ja perseilevät. Niitä ei vain aina löydä.

Persut ja persuiluun päin kallellaan olevat hampparin väärän mussuttajat kokevat että Yle on semmoinen Parempien Ihmisten Oikein Ajattelemisen Tyrkyttäjä... Vaikkeivat näin suoraan ja ääneen sanoisikaan.

Mikäs siinä jos ihminen löytää sen oman juttunsa. Mutta mikä peeveli siinä oikein on, että kun siitä lukee, tulee sellainen olo että voimallisesti alleviivataan että "tee sinäkin samoin".

Vanhan vitsin mukaan jotain neitokaista vitutti kun ylkä oli hyljännyt. Suruissaan hän avasi Raamatun summamutikassa, että josko sieltä neuvoja saisi. Ekalla avauksella vastaan tuli: "ja Juudas meni ja hirtti itsensä". Se ei ikäneitoa lohduttanut, joten hän avasi Raamatun vielä summassa toisestakin kohtaa. Siellä luki: "tee sinäkin samoin".

Tuli jostain syystä mieleen.

[Socrates]

Ikääntymiseen liittyy, että kroppa toimii täysin eri tavalla kuin parikymppisenä eikä sitä tarvitse hävetä. Toki välillä saattaa turhaan vertailla niihin poikkeusyksilöihin, jotka riehuvat vielä satavuotiaina.

Asiat vain jotenkin loppuvat, kun ne käyvät hankaliksi. Lähteminen minne tahansa vaikeutuu. Nykyään vaatii yhtä paljon tahdonvoimaa viedä roskat kuin ennen tehdä 15km juoksulenkki.

Nuorena nautinto tuli yrityksistä kohti höpsöjä unelmia ja vanhana se tulee toimivasta melko helposta arjesta. Sitä voi joskus katkaista vaikka kertsin mainitsemilla mökkikeikoilla tai muulla omaehtoisella pienellä haasteella.

[Norma Bates]

Yksi tuttuni ui ympäri vuoden, ja on vokotellut minua nyrkkeilyyn. Jälkimmäinen vielä menisi, mutta niska kun osaa ilmoitella itsestään, tälli sopivaan kohtaan päässä tekisi siinä inhaa. (Tuli testattua toissakesänä sekin. Eikä edes kovalla kontaktilla, tietenkään.)

Toinen tuttuni on aivan vimmattu ravintotieteilijä joka taitaa keräillä kaikki mahdolliset erikoisemmat dieetit funtsittavakseen. Mikäs siinä, mutta hänen kanssaan tulee juuri se olo kuin hän odottaisi että minä teen samoin kuin hän. Seuraa tosi paljon jenkkien YT-videoita, ja alan olla jo aivan naatti sekä jenkkeihin että videoihin. Jälkimmäisistä olen tosin ilmoittanut etten jaksa niitä katsella, mutta hän sitten nurisee siitä.

[Socrates]

Kannattaa ajatella niin, että ihmisellä on tietty kokonaismäärä, jonka jaksaa rääkätä itseään ja kun se täyttyy, voi hyvällä omallatunnolla lopettaa koski se elämäntapaa, harrastuksia tai työtä.

Kun katsoo vaikka entisiä huippu-urheilijoita, niin aika moni kasvattaa mahaa ja viettää helppoa elämää.

Täydellistä lösähtämistä ja luovuttamista kaikilla elämänalueilla kannattaa kuitenkin yrittää välttää. Elämän mielekkyys säilyy kun tekee edes joskus asioita, joista ei pidä.

[kertsi]

Oonko mä jotenkin erilainen nuori, kun en melkein ollenkaan ärsyyntynyt ekasta linkistä, ja suorastaan ihmettelen tokan linkin riehujia ja raivoajia? Ei-persuusko sen selittää, vai mikä, häh? Vaiko omat kokemukset siitä hermolevosta, minkä vähät kamat tuovat. Ai niin, melontaretkilläkin tuli samoja fiiliksiä. Yksinkertaista elämää. Jumalaton roudaaminen kyllä kamoissa, pakkamisessa, purkamisessa, leirin pystytyksessä, joka päivä tai melkein. Mutta niin yksinkertaista, kun tavoitteita on vain vähän, saada jotain syötävää aikaiseksi trangialla, olla eksymättä, pysyä hengissä, huomata onko juomavettä tarpeeksi, pitää itsensä kuivana ja lämpimänä, tai ainakin lämpimänä, ja toisaalta välttää lämpöuupumistakin, ottaa seuraava aalto kainaloon ja haltuun, sitten seuraava. Se yksinkertainen elämä ja varsinkin se toisto meloessa oli meditatiivista, siinä pääsi tiloihin. Hyviin mielentiloihin.

[Norma Bates]

Ei nyt kannata juuttua nimenomaan minimalismiin, se oli vain esimerkki siitä että toisen valinta voi ärsyttää.

Mielestäni se ärsyyntyminen tulee tunteesta että itseltä vaaditaan samaa...!

Lisäksi voi ärsyttää se että tietyn elämäntavan tms. valinnut kokee olevansa parempi kuin muut, tai jotkut hänen faninsa antavat ymmärtää että heidän arvostamansa ihminen on valintojensa myötä esimerkillinen ihminen. Ajatellaan nyt vaikka uskontoja. Kyllä minua on ärsyttänyt ehkä jo teinistä asti että kristinuskoisia pitäisi pitää automaattisesti parempina ja oikein uskovina. Voi väittää ettei niin ole, mutta minkäs takia sitten peruskouluissa on tunnustuksellista uskonnon opetusta?

Aina on saanut elää jollain anteeksi että olen olemassa -mentaliteetilla. Sitten jotkut Suomessa kääntyvät islamiin ja tuntuvat olevan nokka pystyssä sen johdosta.

Itseasiassa tulee mieleen että ehkä ihmisestä tulee suvaitsematon sen takia, ettei hän ole koskaan saanut kokea tulevansa itse suvaituksi.

Kyllähän nämä asiat lähtee ihan lillukanvarsista välillä. Heti kun huomaa että on vaikea ymmärtää miksi toinen kokee toisin, pitäisi kai yrittää miettiä asiaa hänen kannaltaan katsottuna. Jos nyt otetaan se minimalismi, niin itse inhoan sitä koska äitini heitti kaiken mahdollisen menemään, kouluaineitani ja piirroksiani myöten. Minun on vaikea ymmärtää mikä häntä riivasi. En saa muuta mieleen kuin että hän oli niin omaksunut köyhyyden että mitään ylimääräistä ei saanut olla.

[Hippi]

Kyllä minä ihmettelen, että miksi muiden valinnat ärsyttävät toisia, jos ne valinnat ei mitenkään kosketa ärsyyntyjän "hyvinvointia".

Klikuttelin aloitusviestin ekan linkin läpi eikä se herättänyt minkäänlaisia tunteita. Ainoa oli ihmettely, jotta missä ne kylmätuotteen kesäkuumalla säilytetään. Ei ne siinä styroxlootassa parvekkeella freesinä säily. Mutta ei tosiaan sen kummoisempia mielenkuohuja tuottanut.

Onhan noita yksittäisten ihmisten "erilaisia ratkaisuja" lehdissä kirjoiteltu kautta aikain. Kuka on talonsa myynyt ja lähtenyt erheensä kanssa maailmaa kiertämään tai joku on ostanut vanhan kunnantalon ja remontoinut sen riemunkirjavaksi ja päässyt lehteen. Juuri tänään tai eilen oli joku vanha kartano saanutkin modernin IKEA-sisustuksen ja siitä oli noussut helvetin isoa haloo. ja some oli räjähtänyt. Miksi ihmeessä?

Varmaan ihmisillä on itsellään kovin tylsä elämä, kun kiksit pitää ottaa toisten elämästä tai toisten tekemisistä.

[Socrates]

Oonko mä jotenkin erilainen nuori, kun en melkein ollenkaan ärsyyntynyt ekasta linkistä, ja suorastaan ihmettelen tokan linkin riehujia ja raivoajia? Ei-persuusko sen selittää, vai mikä, häh? Vaiko omat kokemukset siitä hermolevosta, minkä vähät kamat tuovat. Ai niin, melontaretkilläkin tuli samoja fiiliksiä. Yksinkertaista elämää. Jumalaton roudaaminen kyllä kamoissa, pakkamisessa, purkamisessa, leirin pystytyksessä, joka päivä tai melkein. Mutta niin yksinkertaista, kun tavoitteita on vain vähän, saada jotain syötävää aikaiseksi trangialla, olla eksymättä, pysyä hengissä, huomata onko juomavettä tarpeeksi, pitää itsensä kuivana ja lämpimänä, tai ainakin lämpimänä, ja toisaalta välttää lämpöuupumistakin, ottaa seuraava aalto kainaloon ja haltuun, sitten seuraava. Se yksinkertainen elämä ja varsinkin se toisto meloessa oli meditatiivista, siinä pääsi tiloihin. Hyviin mielentiloihin.

Taidat olla erilainen muori, koska ainakin minua nuorten idealismi ärsyttää ja minimalismi on eräs maailmanparantamisen muoto.

Ainahan sitä on ollut, mutta ennen se kohdistu risteilyohjuksiin tai Vietnamin sotaan, niin se ei mennyt niin ihon alle. Nykyään media pursuaa vinkkejä siitä, miten arjessa pitää elää.

Paskaa.

[Kopek]

Luin jokin aika sitten tämän jutun jossa ekstremetyyppistä asumista harjoittava nainen kuvailee elämäänsä:

https://yle.fi/a/74-20009057

Ravinnon määrästä Simoska ei ole tainnut tinkiä. Ei hän ainakaan näytä nälkiintyneeltä.

Tuollainen tarina ei ärsytä eikä kiehdo eikä ihmetytä eikä herätä mitään tunteita. Ajattelen vain, että ahaa. Voihan sitä harrastaa vaikka mitä.

Vanhalla autolla ajaminenkin on eräänlaista minimalismia. Ei ole nykyaikaisia ominaisuuksia eikä lisävarusteita. Ja niistäkin varusteista, joita on, monet eivät enää toimi. On vain vikoja ja ongelmia.

[Norma Bates]

Muutamaa miestä on ärsyttänyt tai vähintäänkin kummeksuttanut että minulla on 18 hyllymetriä kirjoja ja noin 300 DVD- ja BD-levyä. Yksi heittäytyi suorastaan ivalliseksi sen vuoksi.

Muuan mies suuttui kun kävi ilmi etten kuuntele samaa musaa mitä nuoriso. Mies oli ikäiseni.

[Xantippa]

Ihmettelen minäkin, miten joku jaksaa kiinnostua kaikesta siitä roinasta, mitä media, some, telkkari, jne. suoltaa kaiken ajan. Ja vielä siitä ärsyyntyä

Sen ymmärrän, että esim. läheisiltä, ystäviltä, työkavereilta tai jopa täällä foorumilta tutuilta tms. jaksaa ottaa vain jonkun verran neuvoja vastaan asioissa, joissa neuvoja ei halua/tarvitse, mutta itsestäni tuntuu aivan omituituiselta, että jaksaisin vetää herneen nenään joidenkin täysin randomien elämäntilityksistä. Niitä kun ei enää jaksa oikein kunnolla edes ihmetellä.

T: Xante