Krempat

[kertsi]

Norma,
Se D-vitamiinin taso, mistä oli puhetta, olikin omassa mittauksessani 125 nmo/l noin vuosi sitten. Siihen omalääkäri kommentoi näin:

"D-vitamiini 125, arvo sen verran suuri ( tämänhetkinen D-vitamiinimittaustapa antaa n 30% matalammat luvut kuin aikaisemmin)
että suosittelisin hiukan pienempääkin annosta. Vuorokausiannoksen pudottaminen n 20-30% paikallaan."

Koska söin tuolloin 100 mikroa (ja sain siitä iho-oireita) sopiva annos juuri minulle olisi siis 70-80 mikroa.

Eli taas labroihin ei voi luottaa millään tavalla. Olisiko liikaa vaadittu että tohtoritäti (siis tämä minun) avaan sen verran suutansa että sanoisi jotta arvosi 141 on korkeahko siksi että labramme näyttävät päin vittua ja todellisuudessa arvo on siis vieläkin suurempi. Minä en osaa laskea että miten suuri se sitten olisi.

Huom, sinun omalla tk-labrallasi voi siis olla toisenlaiset mittausmenetelmät, ja toisenlaiset viitearvot...  Eli saattaa olla, et arvojamme ei voi suoraan verrata.

Näin maallikkona arvelen, että olisi hyvä pysytellä normitasolla, eikä edes siellä osteoporoosipotilaille suositellulla tasolla, mikä se taso sitten onkin sinun tk-labrassasi. Sillä sinullahan ei kai ole osteoporoosia. Jos saa liikaa Deetä, voi se
- heikentää immuunipuolustusta (liian paljon ja liian vähän ovat pahasta, koska U:n muotoinen annos-vastekäyrä)
- kerryttää kalsiumia pehmytkudoksiin (mm. aivot, verisuonet)?
- ties mitä. Ei tarvii edes niin paljon nauttia, että myrkytys, sillä huonot vaikutukset voivat alkaa jo paljon ennen, niin kuin mulla, kun tuli tulehduskierre jo 100 mikron annoksella, siksi juuri pyysinkin mittausta - korona-aikaan tuntuu tärkeältä, että immuunipuolustus on kunnossa...

[Karikko]

2 v sitten kun fibromyalgiani puhkesi sain nautiskella puoli vuotta polvikivusta joka pahimmassa vaiheessa oli sellaista että hyvä kun seisoa kärsi siltä kivulta. Polvitaipeet myös turposivat niin että kyykistyessä jaloissa tuntui ällöttävää pinkeyttä. En vaan pitkään aikaan sen vertaa hoksannut että olisin koskenut itseäni niihin taipeisiin, joten se turvotus kävi ilmi vasta kun se oli jo laantumaan päin. En ihan kaikkea enää muista kivusta, mutta olettaisin että se oli vihlontapainotteista ja tuntui eniten lumpion "sivuilla". Saattoi olla myös puukotus-tyyppistä kipua, en ole varma. Fibroa sairastaessani myös alaselän kivut ovat palanneet oltuaan pääasiassa poissa 20 v, ja välillä on kokoajan kuin "siinä rajalla" että iskeekö noidannuoli vai ei. Vai iskiasko lienee, en ole koskaan saanut tolkkua kumpaa settiä minulla riesanani on. 20 v sitten kivut kestivät aina parisen viikkoa ja välillä säteilivät kumpaakin jalkaa pitkin alas asti. Silloin en saanut selkääkään suoraksi.

Reilu pari viikkoa sitten polveni kai jo jonkin verran aristivat, en muista enää. Jokatapauksessa meillä oli 2 vk sitten meillä oli treeneissä kiertopotkuja jotka ovat ennenkin vähän ärsyttäneet varsinkin oikeaa polveani (sitä polvea sen vuoksi että enemmän niitä potkuja tulee tehtyä oikealla jalalla). Jonkinlaista ärsytystä nyt sitten jäi oik. polveen. Kyykistyminen on taas ollut perin vastenmielinen kokemus, joskaan mitään vahvaa turvotusta taipeessa en havaitse. Ehkä se on lievempää niin ettei tunnu ihon pinnalle asti käsillä kourien.

Maanantaina yritin välttää kyykistymistä apteekin alahyllyn äärellä, ja sensijaan jotenkin kumarruin, ja tökkäsi pahasti alaselkään. Sittemmin oikea polvi on ollut niin pirullisen kipeä että välillä kävellessä tuntui hetken aikaa kuin siihen tungettaisiin puukkoa sisään. Kipu tuntuu lähinnä lumpion sisäsyrjällä, välillä on säteillyt alaspäin säärtä pitkin. Nyt on kutakuinkin vuorotellen tai yhtäaikaa sekä selkä että polvi kipeä. Nämä ikäänkuin provosoivat toisiaan niin että jos yritän varoa selkää, sattuu polveen, ja jos polvea, sattuu selkään.

Koska kipua on ollut nyt vain toisessa polvessa (vas. lähinnä vain lieviä ohimeneviä tuntemuksia), olen sitten tehnyt sen virheen että olen klenkannut eli ollut enemmän vas. jalkani varassa. Tämä ärsytti selkääni lisää, ja tuli sellainen voimakas selän oikealle puolelle keskittyvä kipu että sängyssä kun vaihtaa asuntoa, meinaa parkaista.

Minulle on jo tyrkytetty nivelrikkoa polvikivun syyksi, joten ei tarvitse vaivautua siitä vihjailemaan. Myöskin on tullut lueskeltua noita nivelsidejuttuja, ja joku kierukkakin siellä voi kuulema rikkoutua. Kaikki voi olla mahdollista, en väitä että ei ole mitään tuollaista, kun enhän minä voi sitä tietää. Mutta tässä vaiheessa minua mietityttää että olisiko sittenkin fibrokipua, koska tiedän 2 v takaa että todella pahaksi sekin voi mennä. Silloin otettiin rtg-kuvat ja niissä oli "lievät alkavat kulumat" polvissa. Mikään alun kuluma ei tuollaista kipua käsittääkseni selitä, ja hivenen olen skeptinen että 2 v sisällä on jo tullut nivelrikko. Onhan minulla alaselässäkin ollut kuluma jo 20 v, ja niskassa kohta 10 v, eikä ole vielä selkä mennyt pystyvästi juntturaan tai pää pudonnut harteilta. Fibroihmisiä tietenkin tuli konsultoitua ja yksi ihminen oli kokenut tätä puukko-kipua itsekin ilman mitään muuta kuin fibro syynä, ja hän sanoi että pääsi kivusta kun jätti höttöhiilarit pois. Olen omalla kohdallani suhtautunut nihkeästi ruokavalion vaikutukseen fibrossa, koska minusta sille vaikutukselle pitäisi olla pätevät syyt, eikä se saisi olla varsinkaan uskon asia. Jos siis joku voisi osoittaa jonkun tieteellisen syyn minkä vuoksi esim. sokeri vaikuttaisi fibroon sitä pahentaen, niin sehän olisi kiva. Vai onko se syy jo olemassa? Onhan sanottu että sokeri vanhentaa kudosta...

Oli miten oli, 2 v sitten pystyin kivusta huolimatta kävelemään normaalisti, ja epäilen että ihan sen takia että sattui kumpaankin polveen...! Jos nimittäin kumpaankin sattuu, niin sitten ei ala klenkkaamaan kumpaakaan jalkaa, koska on pakko olla yhtälailla kummankin varassa vaikka sattuukin. Tällainen toispuoleinen sattuminen on paskempi juttu siinä mielessä että sitten alkaa varomaan, ja saa koko kroppansa kieroon asentoon ja näemmä selkänsäkin toispuoleisesti kipeäksi (se vaihtelee onko alaselkä kipeä kokonaisuudessaan, vai selästä oikea puoli). Ilmeisesti pitäisi vain kävellä väksin normaalisti, vaikka miten sattuisi oik. polveen.

Eksyin tehän teemaan nyt, joten voinen ehdottaa..

Psoriassista, jos on myös hilseilyä tai vaikkei olisikaan. Kyynärpää tai rystyset usein on ensimmäisiä merkkejä--

Psoriassis aiheuttaa myös kaikelaisia niveltulehduksia ja on paljon muutakin, kuin ihosairaus. Kutinnaa toisinaan voi myös olla julmetusti.

Iho-oireet eivät välttämättä ole edes kovin näkyviä, ne pienet rakkulat viittaavat psoriin.

Guugleta psoriassis ja lueskele sieltä,,

[Lenny]

Laulaja Robbie Williams on lopettanut kalaruokien syömisen. Tällä hetkellä hän noudattaa kasvisruokavaliota. Williams, 46, kertoi päätöksestään radiossa.

– Söin kalaa aiemmin kahdesti päivässä. Lääkärissä käydessäni selvisi, että minulla on paha elohopeamyrkytys.

Toi on kieltämättä hankala ristiriita nykyään. Toisaalta hehkutetaan kalaa kaiken parantavana superruokana, mutta jos sitten erehtyy syömään sitä vähän enemmän kuolee johonkin myrkytykseen.

Oikeasti se on niin, että sen kalan hehkutuksen pitäisi loppua. Ilmankin pärjää oikein mainiosti.

[Karikko]

Laulaja Robbie Williams on lopettanut kalaruokien syömisen. Tällä hetkellä hän noudattaa kasvisruokavaliota. Williams, 46, kertoi päätöksestään radiossa.

– Söin kalaa aiemmin kahdesti päivässä. Lääkärissä käydessäni selvisi, että minulla on paha elohopeamyrkytys.

Toi on kieltämättä hankala ristiriita nykyään. Toisaalta hehkutetaan kalaa kaiken parantavana superruokana, mutta jos sitten erehtyy syömään sitä vähän enemmän kuolee johonkin myrkytykseen.

Oikeasti se on niin, että sen kalan hehkutuksen pitäisi loppua. Ilmankin pärjää oikein mainiosti.

Saanen tarkentaa kalaruoan ystävänä, ettei kyseessä ole kalan epäterveellisyys, vaan elohopeamyrkytys..

[Norma Bates]

Eksyin tehän teemaan nyt, joten voinen ehdottaa..

Psoriassista, jos on myös hilseilyä tai vaikkei olisikaan. Kyynärpää tai rystyset usein on ensimmäisiä merkkejä--

Psoriassis aiheuttaa myös kaikelaisia niveltulehduksia ja on paljon muutakin, kuin ihosairaus. Kutinnaa toisinaan voi myös olla julmetusti.

Iho-oireet eivät välttämättä ole edes kovin näkyviä, ne pienet rakkulat viittaavat psoriin.

Guugleta psoriassis ja lueskele sieltä,,

Katsoin Googlen kuvahaulla. Ei näytä samalta kuin minulla. Minulla ei iho myöskään hilseile. Niitä "reikiäkin" on sikäli harvassa että kaikista mahdollisista kuvista mitä olen nähnyt, vain nämä kaksi vastaavat täysin minun ihoni tilannetta:

https://i0.wp.com/www.gastrolab.net/c2g019.jpg

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTDg_fWRI_CIhBbVfhNc0-A2SmgS6hHcKs5lA&usqp=CAU

Kummassakin kuvassa on ilmeisesti kyynärpäät, ja kyseessä ihokeliakia. Minullahan tätä on ollut säärissä, kyynärpäissä, käsivarsissa ja ihan yksittäisiä muualla kuten reidet, selkä. Ja niskassa jotain röpelöä jota en pääse näkemään.

[Norma Bates]

Ehdin jo vähän kyllästymään kai loheen, joten ei sitä enää ole mennyt edes kahta kertaa viikko. Mutta noin kokonaisuutena kaikkea kalaa toki menee joka viikko, kun iltapalana saattaa olla tonnikala- tai sardiinipurkki. Ostaisin mielelläni myös näitä uutuustuotteita joissa on suomalaista järvikalaa (ei pöllömpiä), mutta ei niitä kovin usein viitsi kun se hinta on mitä on. Onhan se tietysti väärin että meret kalastetaan tyhjiksi ja silti tonnikalaa yhä saa halvemmalla kuin suomalaista kalaa jota kaiketi on järvet väärällään.

Lainasin tällaisen kirjan kuin Keliakia (Duodecim) vuodelta 2006. Kirjoittajissa professoritason väkeä. Tässä kooste minua kiinnostaneista seikoista ihokeliakian suhteen:

- pienirakkulainen, voimakkaasti kutiseva ihottuma joka alkaa useimmiten äkillisesti; raajojen ojentajapinnat, pakarat, hartiat ja hiuspohja, erityisesti kyynärpäät, polvet
- punoittavia läiskiä, näppyjä ja pieniä rakkuloita jotka paranevat rupeutumalla
- suoliston oireet vähäisiä tai puuttuvat
- mahalaukun limakalvolla usein tulehdusmuutoksia jotka eivät johdu gluteenista
- kolmanneksella potilaista ei keliakian ohutsuolen limakalvovaurioita
- ihottuma lehahtaa pahemmaksi vasta noin vrk päästä syömisestä
- harvoin alipainoa aiheuttava
- ruokavaliohoidon vaste hidas ja ihottuma lievittyy aikaisintaan 1 - 3 kuluttua

Sellaisia seikkoja jotka eivät tilanteeseeni sovi ovat nämä että ihokeliakia on kuulema hieman yleisempi miehillä, plus kuvissa on rajumpi tilanne kuin minulla on (useimmissa Googlen kuvissakin). Kuitenkaan naisilla i-keli ei ole täysin tuntematon, ja voihan olla että tilanteeni ei ollut päässyt vielä niin pahaksi kuin se voisi päästä jos ei alkaisi ottamaan asioista selvää ja mättäisi vehnää entiseen malliin ihmetellen että mikä piru on.

Tietenkin olen miettinyt kaikki mahdolliset asiat läpi teinkö jotain muutoksia jossain asiassa ennen kuin kutina ja rakkulat paukahtivat, mutta kirveelläkään en keksi mitään muuta kuin se että öpauttia vuoden sisään olen syönyt varmaan vieläkin enemmän vehnää kuin aiemmin. Ei siitä niin kauaa ole kun eräskin päivä mietin että onkohan tämä nyt hyvä juttu kun meni vehnää niin aterialla, kuin jälkiruoaksi, ja joku kolmaskin kerta oli siinä muutaman tunnin sisään, en vaan muista enää mitä tuli vedettyä.

Rokoissa on varmaan kuumeet sun muut, ja loppuuhan ne aikanaan. Lämpöä ei ole ollut, eikä muutakaan oiretta kuin tämä kutina ja harvakseltaan paukkuvat rakkulat.

[kertsi]

Mulla oli eräs myöhäisssyksy paljon hyttysenpuremia, vaikka hyttysaika ei enää ollutkaan. Taisivat olla viemärihyttysiä, joista luin sitten jostain. Aktivoituivat vain pimeällä. Hiljaisia. Jokusen näinkin.

https://www.is.fi/asuminen/art-2000005814137.html

[Norma Bates]

Pläräsin kirjaa enempikin ja nyt menee ihan paskapuheiksi:

Osui vastaan sellainen termi kuin "rasvaripuli". Kuvaus käsittääkseni menee niin että rasvakiiltoinen, harmahtava, kelluva, puolilöysä(?), pahanhajuinen ja tulee aterioinnin jälkeen. Nythän on niin että olen tässä ehkä parisen vuotta sontinut melkoisia varpusparvia ennen treeneihin lähtöä, enimmillään on pitänyt neljäkin kertaa käydä sitä nimenomaan kelluvaa parvipaskaa töräyttämässä. Kiillosta en tiedä, harmaata tuotos ei mielestäni ole, mutta vaaleamman ruskeaa kuin aamupaskat. Eikä se hajukaan mieltä ylennä, vaikka koskas sonta olisi ruusuille tuoksunut.

Oletin että kysymys on treenijännityksestä. En ole ollenkaan ainoa tapaus joka käy tyhjentymässä ennen treeniä, päätellen hajuista ja näyistä pukusalin vessassa. Mutta sittemmin tätä varpusparvea on näkynyt myös ei-treenipäivinä, ja aina joskus sen jälkeen kun olen syönyt päivän pääaterian. Joka kovin usein (miltei aina) on kyllä sisältänyt vehnää.

Jos eläin sanoo hau hau, niin arvelen että se useimmiten on koira, vaikka tietysti joskus myös hylje. Kyllä tässä mielestäni niin hemmetin monta keliakiaan viittaavaa juttua on että en koe tekeväni väärin kun olen gluteenittomalla dieetillä. Eniten vaan mättää että yksi nettitaho lupasi parantumista 2 vk päästä, toinen taho pelottelee että menee 2 v, ja kirja sanoo että 1 - 3 kk. Ei jumalauta että on hidasta touhua.

Somessa joku loihe lausumaan että kaikki labrat voi näyttää että ei ole keliakiaa, ja on sitten kumminkin. Jos teki niin tai näin ja lopputulos on omien kehollisten tuntemusteni varassa, niin turha kai alkaa maksamaan sinne ja tänne diagnoosin vuoksi. Voin olla omatoimisestikin ilman gluteeniruokia. Yksi ongelma jonka heti arvaan on tietysti se että ihmiset kyseenalaistavat asiaa moneen kertaan, ja vaikka minulla olisi virallinenkin lärpyskä keliakiasta, aina löytyy uunoja jotka tulevat tuputtamaan vehnää, että eihän se pieni haukku haavaa tee. No, minulle tekee, nimenomaan haavoja, on tässä veri lentänyt näitä rupia repiessä. Olenkin ajatellut että jos joku alkaa jäpättää ja marista, etsin puhelimella kuvan oikein pahasta ihokeliakiasta ja sanon että haluatko että näytän tältä, häh? (Olisin saattanut näyttääkin jos olisin jatkanut elämää entiseen tapaan.)

Erityisen mairea en myöskään ollut lukiessani että keliakia altistaa imusolmukesyövälle. Toisaalta luin kirjasta että tiukalla ruokavaliolla olevien ihokeliakiaa sairastavien elinajanodote on pidempi kuin väestön keskimäärin. Kukaan ei osaa sanoa miksi. Olisikohan se gluteeni, tai ehkä sittenkin ennemmin vehnä kokonaisuudessaan ajatellen mitä kaikkea höttöruokaa siitä tehdään, sitten laajemmaltikin haitaksi ihmisille. Miksi "tavallisen" keliaakikon kohdalla ei sitten ole noin johtunee niistä suolivaurioista joita on ehtinyt tulla ennen ruokavalion rukkausta? Ja ihokeliaakikolla niitä vaurioita ei siis välttämättä havaita.

Toisilla paska puskee pintaan ja toisilla seilaa suolia pitkin?

[Karikko]

Eksyin tehän teemaan nyt, joten voinen ehdottaa..

Psoriassista, jos on myös hilseilyä tai vaikkei olisikaan. Kyynärpää tai rystyset usein on ensimmäisiä merkkejä--

Psoriassis aiheuttaa myös kaikelaisia niveltulehduksia ja on paljon muutakin, kuin ihosairaus. Kutinnaa toisinaan voi myös olla julmetusti.

Iho-oireet eivät välttämättä ole edes kovin näkyviä, ne pienet rakkulat viittaavat psoriin.

Guugleta psoriassis ja lueskele sieltä,,

Katsoin Googlen kuvahaulla. Ei näytä samalta kuin minulla. Minulla ei iho myöskään hilseile. Niitä "reikiäkin" on sikäli harvassa että kaikista mahdollisista kuvista mitä olen nähnyt, vain nämä kaksi vastaavat täysin minun ihoni tilannetta:

https://i0.wp.com/www.gastrolab.net/c2g019.jpg

https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcTDg_fWRI_CIhBbVfhNc0-A2SmgS6hHcKs5lA&usqp=CAU

Kummassakin kuvassa on ilmeisesti kyynärpäät, ja kyseessä ihokeliakia. Minullahan tätä on ollut säärissä, kyynärpäissä, käsivarsissa ja ihan yksittäisiä muualla kuten reidet, selkä. Ja niskassa jotain röpelöä jota en pääse näkemään.

Niin, tuota psoria esiintyy monenlaisin oirein, eikä siitä varmasti voi tietää- ehkä ihotautilääkäri olisi paras siinä.
Tavillisessa arvauskeskuksessa ei välttämättä ole kovin hyvää tietoa asiasta.

Nivelien tulehdukset ovat yleisiä ja joillakin on vain niitä, ilman isompia iho-oireita.

Kokonaisuutena useimmiten melko lieväoireinen ja toisinaan kuten näin talvisin iho-oireilut voivat olla isompia. Joskus myös voi olla todella paha sairaus,  Kyseessähän on solujen "liikatuotannosta- liian nopeasti noin yksinkertaistettuna.
Joillakin voi olla vain niitä pieniä rakkuloita ajoittaan, tai hieman valkoista (hilseilyä) kyynärpäissä, tai rystysissä.

[Norma Bates]

Olen tod.näk. tv-dokumentista saanut tietooni että autismiin liittyisi toisinaan ruoansulatusongelmat, koska sikiöllä eräässä vaiheessa ovat aivot ja suolisto lähekkäin. Eli jos pukkaa vikaa jompaankumpaan, niin mahdollisesti sitten molempiin. On tästä saattanut jotain puhetta foorumeillakin olla. Menin nyt sitten googlettamaan parina autismin ja keliakian, ja jumalauta:

Aspergerin oireyhtymän perushoitona on suojautua liialta ylikuormitukselta, joka saattaa johtaa uupumukseen, masennukseen tai pakko-oireiseen häiriön, krooniseen väsymysoireyhtymän tai fibromyalgian puhkeamiseen.

En olisi kyllä ikimaailmassa hoksannut yhdistellä assiutta ja fibromyalgiaa keskenään. Semminkin kun olen aina olettanut että mahdollinen assiuteni periytyy isän kautta, kun taas fibromyalgiaa on äidin puolen suvussa. No, minähän siinä olen sitten risteyskohtana. 

Lisäksi:

Aspergerin oireyhtymän ydinoireisiin ei ole olemassa mitään toimivaa lääkehoitoa,mutta jos Aspergerin oireyhtymään liittyy esimerkiksi gluteeniyliherkkyyttä, gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää todennäköisesti AS-oireita.

Ja tätä olisin tarvinnut lapsena, kun en polkupyörän polkimilla jarruttamisesta tajunnut hevon helvettiäkään. Ensin haukuttiin kotona ja sitten naurettiin koulussa. Hiihtokaan ei mennyt putkeen. Ylipäätään kaikki missä oli jotain välineitä tai häkkyröitä, kuten esim. rekkitanko. Mutta volttien tekemistä pelkää kai sentään monet muutkin.

Mikäli Aspergerin oireyhtymään liittyy tasapaino-ongelmia tai motoriikan häiriöitä, lapsuudessa saatu toimintaterapia saattaa auttaa esimerkiksi perusliikuntalajien oppimisesssa. Psykoanalyysin tai psykodynaamisen terapian on huomattu olevan AS-henkilöille haitallisia.

Minulla ei kyllä mitään muita vahvuuksia ole kuin kyky kirjoittaa, mutta siitä olenkin sitten ottanut niin paljon irti kuin suinkin saan.

Parhaat tulokset on saavutettu ratkaisukeskeisessä kognitiivis-behavioraalisessa terapiassa, joka on rakennettu systemaattisesti, selkeästi ja strukturoidusti. Terapian tavoitteena on parantaa arjen toimintakykyä sekä lievittää häiriötiloja niin, että vahvuudet pääsisivät esile.

Onpas muuten kirjoitusvirheitä tuolla sivustolla.

http://asperger.fi/?page_id=33

[Norma Bates]

Voi olla vaikeaa erottaa onko olo parempi, jos kehitys on äärimmäisen hidasta. Pitäisi olla käytössä sellainen aikakone jolla pystyy menemään kehoonsa jonnekin päivien taakse, että kokee millaista se oleminen oli silloin, jotta sitä voi verrata siihen miten on nyt. Kun keliakiaa käsittelevä kirja kerta mainitsi että ihokeliaakikon tilanteen parantuminen kestää 1 - 3 kk, ja mainittiin että gluteeni ei näy testeissä enää 6 kk päästä, niin hidasta voi tosiaan olla paraneminen. Minusta kuitenkin tuntui torstain, perjantain maissa että olo oli parempi. Uusia rakkuloita ei ollut juurikaan muodostunut ja kutina keskittyi aamuihin ja iltoihin, ja oli vähäisempää kuin aiemmin. Niin minusta tuntui.

Kirjassa jota plarasin mainittiin että joillekin keliaakikoille sopii vehnätärkkelys ja joillekin ei. Ostin karamelleja joissa on tuota mainittua tärkkelystä, ja puputin perjantaina iltapäivällä lähes koko pussin. Annas olla. Lauantaiaamuna taas jumalaton kutina ja tuska. Saattoi olla jotain yksittäisiä rakkuloita, vaikea niistä aina sanoa kun rikkirevittynä niistä ei tiedä aina että onko siinä ollut vanha rupi vai uusi rakkula. Kirjassa sanottiin että oireet tapaa tulla vaikkapa päivän viiveellä, joten sikäli tuollainen seuraavan päivän riesa tuntuisi sekin sopivan siihen että ihokeliakia on problemointini nimike.

Tsekkasin taas joidenkin ko. sairaudesta kärsivien kuvia ja samanlaista ihoa sieltä löytyi kuin itseltäni. Monella tietenkin oli vaan enemmän niitä rakkuloita tai rupia, kun heidän kohdallaan kutina oli saattanut useamman kuukauden ilman että olivat keksineet sille syytä. Vaikka ihokeliakia tai keliakia ylipäätään on kyllä melkoinen paskanakki, niin jos nyt tosiaan öpaut kuukauden sisään löysin syyn tuskilleni, niin on se kuitenkin jonkinlainen onni onnettomuudessa koska voin sitten reagoida asiaan asianmukaisesti ja järjestää elämäni siihen malliin että ei tarvitse tästäkin alkaa kärsimään joka helvetin päivä, kuten muutamista muista autoimmuunisairauksistani.

Jos löytyy joku toinen syy, niin sittenhän löytyy. Minusta tämä vaan vaikuttaa niin hemmetin osuvalta selitykseltä tämä ihokeliakia.

[MrKAT]

Torstaina lihasvoimistelin pitkästä aikaa kunnollisemmin. Perjantaina urheilin potkuroiden kelkalla, jo silloin tuntui selässä että on jäykkä mutta eilen tuli kipu koko päiväksi. Ei missään asennossa oikein helpotusta, edes selällään maaten lattialla. Sitten illemmalla älysin että otanpa placebo-kipulääkettä: Pari sokeritonta Mynthon-pastillia ja Sisupastillin. Hämmästyttävää että kipu laantui! Edes muutamaksi minuutiksi, mutta sitten sen verran jäi juilimaan että  sitten otin kuitenkin ½ tablettia parasetamolia, sen novum-pikamuotoa ja kun se ei helpottanut enempää kuin noi makeispillerit(!) niin ½ tablettia Buranaa päälle. Melkeinpä se siihen kipu häipyi.

[MrKAT]

Oikeasti se on niin, että sen kalan hehkutuksen pitäisi loppua. Ilmankin pärjää oikein mainiosti.

Minä en. En pääsisi ehkä sängystäkään ylös jos pitäisin päivien tai viikon tauon.

[Norma Bates]

Treeneissä käyttämäni säärisuojan jalkaterän päälle tuleva "lätkä" hankasi olisiko ollut joulukuussa (vai oliko jo marraskuussa?) jalkaterän päälle, onko se nyt sitten jalkapöytä vai, nirhauman. Mitään varsinaista haavaa alunperin ei ollut, mutta jotenkin kohta alkoi näyttää pidemmänpäälle rumemmalta. Meni iät ja ajat ja aina se vaan näkyi jalassa. Joitakin aikoja sitten aloin tauon jälkeen syömään jälleen sinkkiä. En muista koska edellinen purkki oli loppunut, on siitä jo aikaa. Enkä osaa sanoa kauanko olen nyt sinkkiä syönyt, mutta havaitsin että yllättäen jälki jalkaterässä on vihdoin viimein alkanut hävitä.

Noin muutoin olen miettinyt että jos minulla tosiaan on keliakia (mitä mielestäni puoltaa vahvasti se että nesterakkulat ja saa-ta-nal-li-nen kutina katosivat jonkin ajan gluteenittomaan siirryttyäni), ehkä minulla on ollut sitä kautta jonkinlainen imeytymishäiriö. Mistä sen tietää mitä kaikkia puutoksia minulla on ollut jos suolisto on ollut niin huonossa kunnossa ettei ime kunnolla mitään.

[MrKAT]

^Täällä maalla, jossa maa ja tietkin on pehmeää ja autot harvassa, pyöräilykypärä ei tunnu niin tärkeältä kuin kaupungin asfalttiviidakossa joten kypärä on jäänyt pois käytöstä. Lyhyillä matkoilla.  Pitempiä (peninkulmia) en oo tehnyt mutta silloin kannattaisi jo harkita kypärää.

Viikonlopulla tuli mystisiä heikotuskohtauksia, niin heikotti että otsin suolaa ja keksiä ties mitä. Saatoin nukahtaa päivällä pariksi tunniksi ja niveliin kävi. Olin kuin löysä taikina. Vielä viime yönä läppärin ääressä alkoi taas heikottaa niin että pitääkö harkita piippa-autoa.
Korona tuli tietysti mieleen mutta myös anemia, verenvuoto, reumakohtaus, joku mahajuttu, liikakahvi.
  Pieni epäily: Tokmannista ostin hyvin halvan suklaakeksipakkauksen ja nuo heikotukset korreloi noiden nauttimiseen.
Mineraalisuola paransi oloa sen verran että kohta huomasin että käsivarsissa "tuntui että mullahan on lihakset". Lihastonus palautui?