Treenaus, kuntoilu ja muu hyvän mielen liikunta

[Muisto Keijo Kullervo]

Koronan vuoksi olen välttänyt uimahallille meno ja punttisalissakaan en ole käynyt kuukausiin.
Korvaan ne kuntopyörällä polkemalla.

Yritän polkea puolisen tuntia vähän väliä rasitusta vaihtamalla puoleen jos toiseenkin... Olisiko vähän intervalli tyylistä, mokoma?

Muisto Keijo Kullervo

[Hippi]

Nyt olen ollut reilun viikon poissa salilta. Toiminta siellä tosiaan jatkuu, mutta treeniaika on rajoitettu tuntiin kerrallaan ja määräaikoina kummassakin tilassa porukka vaihtuu. Tietty saisi jäädä jatkamaan, jos täyttä kymmentä ei tilaan ole seuraavassa vaihdossa tulossa. Minulla on aina ollut huomattavasti pidempi sessio kerrallaan, joten tuollainen kello- ja arpapeli ei tunnu kivalta. Koskaan ei etukäteen tiedä, mitä ehtii tehdä, joten olkoon nyt tuo tauolla.

Taukoa olen kyllä kaivannutkin, paitsi lumitöissä kipeytyneen käden myös jonkinlaisen "totaalisen väsymyksen" vuoksi. Ehkä olen syönyt huonosti tai jotain. Tuskin ainakaan muutaman päivän välein salitreeni kuitenkaan on noin väsyttänyt.

Olipa yllätys, miten muutaman päivän takainen sauvakävely sai upeaksi treenatut lihakseni kipeäksi. Juuri ne lihakset, joita eniten olen treenannut salilla, ottivat eniten siipeensä ja tietysti pohkeet on olleet kuntoportaiden vuoksi järkyttävän kipeänä. Kipeytyneitä lihaksia oli pakko lähteä kurittamaan uudella sauvalenkillä, jotta edes hieman vetreytyvät.

Eilen Sami Jauhojärvi telkkarissa antoi ohjeita aloittelevan hiihtäjän pukeutumiseen: "Pithää pukheutua niin, että alussa mietthii tulikho hiukka liian vähän päälle. Silloin on just sopivasti." Tuon olen itsekin todennut parhaaksi ja tänään ensimmäiset viitisen minuuttia mietin, että tuliko ihan oikeasti liian vähän puettua, kun oli vastatuuli, joka tuntui yllättävän hyytävältä. Pian kuitenkin huomasin, että juuri sopivasti on päällä ja ehkä yhden kerroksen olisi vieläkin vähemmälle voinut jättää.

Liki 7 km:n lenkki tuli tehtyä ja sauvoilla sai hyvän vauhdin, sillä noin tuntiin sain sen tikutettua. Alku oli hiukan hitaampi, kun piti tunnustella, josko uuden ohuen lumen alla on liukasta, mutta kun totesin kelin hyvin pitäväksi, niin annoin mennä täydellä vauhdilla. Kotiin päästyäni kaikki vaatekerrokset oli märkänä, joten ilmeisen tehokaskin lenkki on ollut.

Pohdin siinä matkalla, jotta kannattaisiko joku "kuntokello" hankkia. Ainakin naapurin nuorta rouvaa se on motivoinut liikkumaan. Jos jättäisikin kuntosalin ja siirtyisi enemmänkin ulkoliikuntaan. Meillähän on noita kaupungin pystyttämiä "ulkosaleja", joita voi ilmaiseksi käyttää. Niissäkin on aika monipuolisia laitteita, joita on jopa mahdollista säädelläkin. Kävelyetäisyydellä tiedän ainakin kaksi olevan ja toinen on kuntoportaiden yhteydessä. Kuntosalissa motivaattorina on ollut lähinnä raha: Kun on maksanut, niin onhan siellä käytävä. Vaikka siellä vuoden nyt olen jaksanut rampata, niin tuota se on juuri ollut: Olen jaksanut siellä rampata, mutta se "suuri innostus" on antanut odottaa itseään. Sen sijaan tänään lenkillä tunsin itseni jopa hiukan hyväntuuliseksikin.

[Juha]

Tiukasti tarraavissa kentissä, joissa on vesiliirtotyyppistä liukua, on se huono puoli, että jos liukuvatkin, voi akillejänne katketa. Luja kenttä muuten ei ole samalla tapaa vaarallinen akillesjänteelle, ja vähiten esim jäisen liukas.

Jäästä ei oikein millään saa sellaisia voimia, että a-jänteensä saisi katkaistua. Toisaalta vakiokitkakertoiminen alusta on aina mahdollinen turvalliseksi, mikäli voimia käyttää.

Yleisesti, jos liikkuessa voi laskea selkeästi liukuun, turvallisuus on mahdollinen. Vähän sama, kuin jos teloo itsensä kanssa, vs tilanne, jossa on arvaamattomia liikuskelijoita.

Näillä on merkitystä, tosin merkitys ei aina ole mitä vain. Esim liukkaalla, osa voi vahingoittaa itseään helpommin.


L.  Esim liukkaus on kuin rele, tai sulake, joka luistaa, josta kohdasta voimalinja katkeaa, jolloi syntyy vähemmän vaurioita.

Moni asia voi näyttää vaaralliselta tai rajulta, mutta jos tietää pahimmat riskit, mitä on mahdollista sattua, on vielä turvallisuuden puollella.

Jos arvaamatonta voi esiintyä, eikä sitä ole täysin mahdollista oppia kontrolloimaan, mennään aina uskon ja onnen varassa, riippuen killerimahdollisuuksien todennäköisyyksistä.


L2. Sattui tosiaan pieni venähdystyyppinen oikealle "assarille". Pelasin korista kentällä, joka tosi laadukas. Vaikea sanoa, miten märästä pinnasta voi saada turvallisen, ellei märkyys ole jään päällä. Vesiliirto voi syntyä lähes millä alustalla vaan, sopivassa tilanteessa. Yleensä näistä ei puhuta kuin autojen yhteydessä. Kokemus kertoo, että ilmiö voi olla tavallisempi.

[Juha]

BTW

Edellinen viestini on mielestäni tärkeä, siis tärkeää asiaa sisällään pitävä. Liittyy toimitapoihin, ja toimintapuitteiden järjestämiseen.

Eräs tapa ajatella turvallisuudesta on se, miten helposti onnettomuuksia / vammoja syntyy. Sen mukaisesti ratkaisuja. Kyseessä on jollain tapaa intuitiivinen päätelmä, tosin ratkaisutasolla, voitaisiin puhua höttölinjasta.

Höttölinjassa on se vika, että et voi henkilökohtaisilla ratkaisuilla ja oppimisella, koskaan poistaa mahdollisia riskejä. Vaikka turvallisuus on yleensä hyvä, jopa mitatusti, niin ongelma jää.

Päinvastainen tilanne on se, että onnettomuuksia ja vammoja voi ilmetä paljon, mutta jos osaat olosuhteet, ja ne on mahdollista oppia, voit samassa määrin poiketa onnettomuuksista ja vammoista. Vaikka vaaraa on paljon, osaamattomuuden ulkopuolella, olet mahdollinen vähentämään riskejä, jos vain haluat, ja kykenet.

Kopekin tulis varmaan innostua tästä viestistä. Liittyy nimittäin mm veneilyyn.

Itse puhunut teemasta erilaisten turvavarusteiden yhteydessä. Kun autoilu itsessään on siirtymistä alueelle, jossa turvallisuutta ei ole höttölinjasta poiketen, mahdollista taata, käytän aina turvavyötä, kyselemättä, jos sellainen on. Kuskinakin, aina laitoin turvavyön, ennen ajoa. Jopa korjautin itsenäisesti, rikkoutuneen sellaisen, ennen ruttaamotoimenpiteitä.

Pyöräillessä en käytä kypärää, ja rullaluistellessa aina. Näihin en osaa liittää suuresti menetelmäfilosofiaa. Pyöräillessä on melko paljon mahdollisuus vaikuttaa omaan turvallisuuteen, ja vaikka autoillessakin paljon, niin vähämmän kuin pyörällä liikkuessa.

[Juha]

Tiukasti tarraavissa kentissä, joissa on vesiliirtotyyppistä liukua, on se huono puoli, että jos liukuvatkin, voi akillejänne katketa. Luja kenttä muuten ei ole samalla tapaa vaarallinen akillesjänteelle, ja vähiten esim jäisen liukas.

Jäästä ei oikein millään saa sellaisia voimia, että a-jänteensä saisi katkaistua. Toisaalta vakiokitkakertoiminen alusta on aina mahdollinen turvalliseksi, mikäli voimia käyttää.

[...]

L2. Sattui tosiaan pieni venähdystyyppinen oikealle "assarille". Pelasin korista kentällä, joka tosi laadukas. Vaikea sanoa, miten märästä pinnasta voi saada turvallisen, ellei märkyys ole jään päällä. Vesiliirto voi syntyä lähes millä alustalla vaan, sopivassa tilanteessa. Yleensä näistä ei puhuta kuin autojen yhteydessä. Kokemus kertoo, että ilmiö voi olla tavallisempi.

Tuosta tullut mieleen yleensäkin kontaktipinnat, joihin ollaan fyysisessä yhteydessä. Jos samaisen kentän ottaa esimerkiksi, kuivan sään aikaan, niin kentässä on tunnettavissa tietty kudosteisuutta. Ei ihme, sillä se tosiaan tarraa, ja toimii kimmotyyppisesti.

Liikkeen kannalta, materiaali voi olla orgaanisempaa, eri tavoin funktionaalista. Tästä vinkkelistä ei suoraan puhuta omana teemana, vaikka merkitys näkyy varmasti monessa yhteydessä. Liikunnan puolelta ensin tulee mieleen alustat, joissa on turvallista tehdä voimakkaita liikesarjoja, mikäli alustan hallitsee, ja liikkeet, ettei vahinkoja tule.

Kyseessä on fyysinen vuorovaikutustyyppi, ympäristön kanssa. Kun tätä kelaa vielä tästä suunnasta, niin taivas aukeaa, ja tosiaan kontaktin kautta, ei tyhjän perusteella.

[Juha]

Pyöräillessä on melko paljon mahdollisuus vaikuttaa omaan turvallisuuteen, ja vaikka autoillessakin paljon, niin vähämmän kuin pyörällä liikkuessa.

Oikeasti, tämä lähti tetsonista. Liekkö vaistomaista perstuntuman ilmenemistä, sanatasolle asti.

Joka tapauksessa, turvallisuudesta puhunut paljon, liittyen tilanteisiin, jossa itse voi tähän vaikuttaa, ja tilanteisiin, jotka ovat oman vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Turvallisuus-strategian täytyy olla erilainen, vaikka tätä ei ihan näin asiakäsittein osaisi pohtia, tai tuoda esiin.

Kun pyöräilyonnettomuuksia tilastoidaan, niin havaintotuntuman kanssa yhtenäisyyttä on, sillä suuri osa pyöräilyonnettomuuksista tapahtuu, itseään telovasti, ei niin paljoa ympäristövaikutteisesti.

Ympäristövaikutteista turvallisuusongelmaa pyöräilyyn liittyy, etenkin, jos tätä ei osaa ennakoida. Ennakointitaidot kehittyy varmasti, esim läheltä-piti tilanteiden seurauksena. Vähän heikohko linja, opetella liikenneturvallisuutta, mutta kun tällaista takana, se kannattaa hyödyntää.

Talvipyöräilyssä liikenteen seuraaminen voi viedä tarkkaavuutta esim jäisistä tienpinnan muodoista. Kerran kosketin tällaisessa tilanteessa polveni, kun piti ängetä johonkin tilanteeseen, jossa oma turvallisuus tuli priorisoitua "vaarallisempia" tekijöitä koskien. Autojen ristitulituksesta kyse  . Kuhan kauhistelen.

Sen voin sanoa ihan faktanoloisuutta seuraillen, että ehkä hankalin tilanne tänä talvena syntyi myös muusta kuin tavan kelioloista, liukkaudesta, tmvsta. Siinäkin päällä sosiaalinen tilanne, joka voi tosiaan olla oma maailmansa.

Pyörä piti tökätä parkkiin ripeästi, ja lukita. Pahaksi onneksi kaupan edustalla oli laakerikiviä sen verran sopivasti, että jalat rullasi alta, enkä tällaista osannut ennakoida. Pää ei käynyt asfalttiin, ja jos olisi paiskautunut, niin aika kulman takaa tulleessa tilanteessa, yllätteisyyttä enemmän kuin muissa yllättävissä tuntuman ottamisissa.

Osa urheilullisista pelistä pitää sisällään tavan suoraa taituruutta, ja toisaalta ympäristöä, jossa ihmisten luomat tilanteet yritettävä ottaa huomioon. Lätkässä näin on aika pakko tehdä, jos sitä pelataan nykytyylillä. Vammoja silti syntyy, vaikka varautumista on.

Lätkä on osin äärimuotoinen urheilulaji, tosin näitä on jonkin verran. Antaa toisaalta erästä suuntaa siitä, miten eri tavoin varauduttava ympäristö, voi olla mitatusti vähän hankala, ja tilanteita voi syntyä hyvinkin pitkälle vaarallisuuteen saakka.

Käytännössä, lätkäturvallisuutta voi oppia paljon pelatessa. Toisaalta, turvan lisäämiseen kohdistuu jonkin verran sen vähenemistäkin.

[Juha]

Tyhjennetään nyt, huolet ja murheet, vaikka tämän aiheen osalta ...

Joskus puhutaan luonnon, ja suurpetojen vaarallisuudesta, ja vaaratejöitä on luontoon ennakoitu jo muunkin laisia, punkkiarmeijan lisäksi. Luontopelosta ei tietysti erikseen tarvitse puhua, että sitä ilmenesi. Tuntemus riittää, ja liittynee vieraantuneisuuteen, mikä ymmärrettävää.

Kun turvallisuudesta realistisesti puhutaan, luonto on vaarallinen, koska oppimista on paljon, ja tähän menee oikeasti aikaa, että eri menemisiin voi liittää sen varmuuden, että on varmoilla. Se tässä valloitusalueessa on hyvä, että periaatteellista rajaa turvallisuuden saavuttamiseen, ei ole samalla tapaa, vaan turvataso riippuu aidommin omista panoksesta.

Sopivan kuvauksen turvallisuuserosta tuo esimerkki kulkureitin valinnasta, johon käytännössä voi tallaajana helposti joutua.

Kun ulkoilee vieraassa maastossa, luonnon muodostelmia on melko helppo seurailla. Ne ovat ainakin Suomessa, melko vakiolliset, omine erityispiirteineen.

Kun reitti sattuukin menemään pientaloviidakkoon, voi olla jo enemmän miettimistä, että miten reittiä voi edetä, jos ei tee paluuta taakse, ja harkitse kiertävää linjaa.

Ajatellaan, että joutuu halkomaan alueen, jossa on taloja, ja sitä yksityisaluetta. Millainen on todennäköisyys, että jostain ikkunasta pöllähtää, ja saa matkaevääksi jotain kannusteellisempaa? Kun ihmiset nykyään kireitä, ja itseään suojaavia, ... No, jenkeissä nämä olisivat vieläkin vaarallisempia juttuja.

https://yle.fi/uutiset/3-11873997

Jos trendejä seurataan, niin tällainen vaikka ihmisriippuvainen asia, niin sen enemmän selkeää turvattomuutta aiheuttavaa.

[Norma Bates]

Olen kokolailla varma että oikeaa polveani rassaa nivelrikko (kun sitä on suvussakin), ja vasenkin kipuilee, tosin paljon harvemmin. Jotkut ihmiset ovat olleet sitä mieltä että jalan lihaksia kannattaisi vahvistaa, ja kun en todellakaan ala tällä polvella mitään kyykkyhyppelyä harrastamaan, niin ajattelin josko kuntopyörä auttaisi. Siitä en viitsisi itseäni kipeäksi maksaa, joten välttäisiköhän tämmöinen sohlo:

https://www.hobbybox.fi/react-kuntopyora

Näin toisella saitilla sellaisenkin värkin jossa on pelkät polkimet, mutta epäilen että olisi vähän hankalaa sohvalta käsin polkea. Sellaista tuoliakaan minulla ei ole jonka alle moisen värkin osittain saisi.

Miksi nuo sarvet sojottavat tuonne hevonkuuseen päin? Pystyykö niitä vääntelemään mieleiseensä suuntaan? Minähän en siis tiedä kuntopyöristä enkä oikeista pyöristä yhtään mitään. Ja oikeaa pyörää ei kannata tyrkyttää, en ala enää 50+ iässä opettelemaan pyörällä ajamista.  Nykyään myös huimaa tuon tuostakin, että mieluummin semmoinen vempain mikä pysyy pystyssä itsekseen.

[Hippi]

En ole asiantuntija, mutta kyllä tuo aika rimpulalta vaikuttaa, kun painoa on vain reilu 10 kiloa. Vähän oudon näköinen se kuva, mutta olettaisin, että tuossa voi niitä sarvia kääntää sopivaan asentoon ja niin, että siinä voi nojata koko käsivarren mitalla ikään kuin kilpapyöräilyasennossa.

Mutta tuossa nyt olisi linkki, joka kannattaa lukaista läpi https://www.treenikauppa.fi/valintaoppaat/miten-valita-kuntopyora.html
Aika monta asiaa kannattaa miettiä ennen päätöksen tekoa.

[Norma Bates]

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53243/mqvck/Tunturi-minipyora?list=OZCYkRqEkAE5AG9c5Afng5yCYaMliQyqEk2tha9wtYObCWi5qtHMl83v5v8gO5ATokN

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Sohvalla istuessa en menisi nurin, mutta tämän kanssa olisi sitten se ongelma että pitäisi kai istua sohvan reunalla.

[urogallus]

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Saisikohan niihin apupyöriä? 

Luulen, ettei sinulla ole ongelmia aikuisille tarkoitetun vehkeen kanssa. Niillä treenaa sinua paljon pidemmät ja tuplasti painavammat tyypit.

[Xantippa]

Mitä olen kavereilta kuullut, niin kyllä pyörä saisi kuulemma olla lähes kuntosalitasoa, että siitä oikeasti hyötyä on. Ja sittenkin meinaa päätyä vaatepuuksi.

Tiedän vain yhden säännöllisesti käyttävän, mutta hänellä onkin kuntoiluhuone, jossa on muitakin vempaimia.

T: Xante

[Norma Bates]

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Saisikohan niihin apupyöriä? 

Luulen, ettei sinulla ole ongelmia aikuisille tarkoitetun vehkeen kanssa. Niillä treenaa sinua paljon pidemmät ja tuplasti painavammat tyypit.

Näillä 168 cm/63 kg lukemilla ei ihan kauhean raskas lasti toki vielä kyseessä ole. Vaikka minusta tässäkin on kyllä 1 - 2 kg liikaa.

[Norma Bates]

Mitä olen kavereilta kuullut, niin kyllä pyörä saisi kuulemma olla lähes kuntosalitasoa, että siitä oikeasti hyötyä on. Ja sittenkin meinaa päätyä vaatepuuksi.

Tiedän vain yhden säännöllisesti käyttävän, mutta hänellä onkin kuntoiluhuone, jossa on muitakin vempaimia.

T: Xante

Mietityttää vain että kuinka pro-väkeä on kyseessä. Minähän olen kaikkea mahdollista (paitsi kamppailulajeja) kuitenkin duunannut varsin verkkaiseen tahtiin, enkä koe tarpeelliseksi kuntopyörälläkään kaahata kuin tuli persauksissa. Kunhan nyt vähän vahvistuisi nuo kintut.

Joku sanoi jossain että olennaista on se että lihasten pitää saada happea, muutoin lihakset jäykistyvät ja koko ruhon paino on polvinivelten varassa. On minulla ainakin kohtalaisen hyvät keuhkot astmaatikoksi, jonkun taulukon näin ja PEF-tulokseni olivat muutama vuosi sitten parempia kuin ikäiselläni naisella toivottu arvo.

[Hippi]

https://www.verkkokauppa.com/fi/product/53243/mqvck/Tunturi-minipyora?list=OZCYkRqEkAE5AG9c5Afng5yCYaMliQyqEk2tha9wtYObCWi5qtHMl83v5v8gO5ATokN

Kyllähän se mietityttää että voiko sen väkkyrän kanssa kumminkin kaatua.

Sohvalla istuessa en menisi nurin, mutta tämän kanssa olisi sitten se ongelma että pitäisi kai istua sohvan reunalla.

Jos minulla olisi joku vanha ja huonosti liikkuva sukulainen, niin tuollaisen voisin ostaa kotijumppaa varten.
Ei tuollaista sohvalta poljeta, vaan kovalta selkänojalliselta tuolilta. Eli tuo on vanhusten tuolijumppaa tehostava väline, josta tuskin on apua keski-ikäiselle ilmeisen urheilulliselle ihmiselle.

Ennemmin sitten lähdet kovavauhtiselle sauvalenkille niin, että perehdyt tehokkaaseen sauvojen käyttöön ja etsit vielä mäkisen maaston.

Lisätään vielä, että olen Xanten kanssa samaa mieltä, että jos kuntopyörän ostaa, niin kyllä sen kannattaa olla kunnollinen, jotta sen hyödyn vähitellen alkaa tuntea.