Fiilikset ja päivän mietteet

[Melodious Oaf]

Työnteko ei nyt nappaisi paljoakaan, vaikka koenkin tekeväni merkityksellistä työtä. Haluaisin antaa aikani opiskelulle ja sivubisneksenä kulkevalle taideprojektille, ja työssäkäyminen tuntuu näiden juttujen rinnalla ajanhukalta itseäni kohtaan. Kumpikin sivubisneksistä tuntuisi vievän itseäni lähemmäs jotain vielä merkityksellisemmältä tuntuvaa, ja niiden parissa tunnen mieletöntä flowta. Mutta työssäkäyntiä ei voi enää vähentää, teen jo tällä hetkellä 80% työaikaa. Mikä neuvoksi, lottoaminen?

Palikkatasolla tulkittuna kuulostaa siltä, että kun on 80 % työaikaa, siitä jää 20 % yli, ja se taas ei anna oikein tyydyttävää siivua tehdä kunnolla sekä opintoja että taideprojektia.

Työ on totta kai tärkeä. Kertyy eläkettä ja muuttuva maailma ja niin pois päin. Jos heittäytyy aivan täysin irralleen, voi kai siinä käydä niinkin, että joutuukin tekemään sellaista, ettei esimerkiksi taidejutuille tai opiskelulle jää senkään vertaa siivua kuin nyt.

Ymmärrän kuitenkin sen, että on tosi tärkeää kuunnella sitä, mikä tuntuu oikealta ja itselle merkityksellseltä. Voihan olla että esimerkiksi opiskelulla tai jollain projektilla tai tekemisellä voi olla sellainen kohta, että sen aika on tai sitä ei kannata määrättömän pitkälle lykätä.

Jos ei lotosta kuitenkaan haeta ratkaisua, voisikohan tuollasta lähestyä niin, että mitä voi pudottaa pois tai vähentää.

Voitko jättää opiskelun tauolle tai hidastaa sitä ja keskittyä vain taideprojektiin sillä 20 %:lla?

Periaatteessa kai voisit hakea virkavapaata esimerkiksi ensi vuodelle. Sen saaminen on epävarmaa ja se olisi todennäköisesti palkatonta, ja toteutuessaankin siinä on aika pitkä viive.

Mutta tollastakin mahdollisuutta voisi kokeilla ja suhtautua väliaikaan niin että valitsee ja rajaa mihin keskittyy.

Ehkä tilanne tuntuisi vähemmän turhauttavalta, jos se vähän väistyy ettei mitään vaihtoehtoja, muutosta tai oman vaikuttamisen mahdollisuuksia ole edes näköpiirissä.

Jotkuthan tietysti hoitaa pienlapsiperhettä ja rakentaa taloa ja juoksee maratoneja ja tekee vaativaa asiantuntijatyötä ja tekee taidettakin siinä ohessa. Mutta ei tollasen miettiminen mun mielestä mitään auta.

Idea saattoi olla osin se, että yksi "kuorma" tossa paketissa vois olla myös turhautuminen tai murehtiminen tai joku tällainen, ja jos sitä voi jollain vähentää, kai sekin vois periaatteessa vapauttaa kaistaa jollekin.

LISÄYS: Saatoin osin ajatella tossa taustalla virkavapaan tai muun harkinnanvaraisen vapaan perusteita. En tiedä, saako sellaista helpommin opintoihin vai toisen työn tekemiseen vai miten se sun tilanteessa menee. Et varmaan opiskele sellaista, johon saisit opintovapaata.

Harinnanvaraiset vapaat ja opintovapaa on kuitenkin ne, jotka mulle tulee ensimmäisenä ns. "Mièleen".

Silloin varmaan vois tsekkailla yleisellä tasolla vaihtoehdot ja miten ne soveltuu ja sitten jutella jonkun sopivan esimiestahon tai ylipäätään työnantajan kanssa siitä, mikä niillä on tilanne ja minkälaiset käytännöt noiden suhteen.

[Socrates]

Työnteko ei nyt nappaisi paljoakaan, vaikka koenkin tekeväni merkityksellistä työtä. Haluaisin antaa aikani opiskelulle ja sivubisneksenä kulkevalle taideprojektille, ja työssäkäyminen tuntuu näiden juttujen rinnalla ajanhukalta itseäni kohtaan. Kumpikin sivubisneksistä tuntuisi vievän itseäni lähemmäs jotain vielä merkityksellisemmältä tuntuvaa, ja niiden parissa tunnen mieletöntä flowta. Mutta työssäkäyntiä ei voi enää vähentää, teen jo tällä hetkellä 80% työaikaa. Mikä neuvoksi, lottoaminen?

Nelipäiväinen työviikko tarjoaa jonkin verran helpotusta, mutta ei vielä riitä antamaan kunnolla aikaa muille aktiviteeteille.

Puolipäivätyö on monesti hyvä elämäntilanne harrastusten kannalta. Tosin tässä iässä sekin on liikaa.

[Hippi]

Hyvä ilma oli käydä Tiksin maalaismarkkinoilla. Sain naapurin pojat seurakseni, kuten niin usein aikaisemminkin. Metrilakulla on vetovoimaa edelleen. Nyt olisi ollut ihan aidosti ostettavaakin - puolukkaa, karpaloa, monenlaista hunajaa, upeita kantarelleja ja jotain muutakin sientä näytti olevan, paljon erilaisia leivonnaisia jne. niiden "markkinavakioiden" lisäksi. Olihan siellä useampi puoluekin esillä.

Nyt jälkeenpäin alkoi harmittaa vähän, etten ostanut pari uutta T-paitaa. Kerrankin oli hyviä kuvia niissä eli susia, kissanpantuja ja kauhua mustalla pohjalla useita eri kuvia kustakin teemasta. Mutta kun on kaapissa vielä ihan riittämiin vähänkulahtaneita paitoja, niin ehkä oli viisaampaa jättää ostamatta.

Nyt on kumpikin iso kauppaketju tuonut jo joulukalenterit myyntiin.

[Melodious Oaf]

Upea syyspäivä täälläkin.

Kävin pienellä kävelyllä, mutta ei taida olla aikaa kunnolla ottaa iloa irti.

Parin tunnin päästä alkaa tulla vieraita, ja tarkoitus olisi kai istua iltaa.

Sitä ennen voisin kyllä vielä käydä vielä vaikka ihan vain puistossa istumassa

[Hippi]

Ei saatana!

Kyllä olen ollut tietoinen siitä, että metrilakun metri = 70cm jo vuosikaudet. Mutta tänään ostetuissa se on enää 62cm ja silti hinta on noussut 😡😡😡😡😡😡😡😡

[Melodious Oaf]

En edes tiedä mitä on metrilaku  🙈

Mutta onhan toi ihan selvästi turmelusta ja rappiota.

[Hippi]

Metrilaku on alun perin ollut tosiaan metrin mittainen ja siitähän se nimikin on tullut - tai mitta nimestä, miten päin vaan halutaan sanoa
Vuosia sitten laku sitten lyheni 70cm mittaiseksi "logistisista syistä" lähinnä kai, että ne myyntikaukalot olivat helpompia käsitellä vähän lyhyempinä, sillä nuo kai tuotettiin juuri erilaisiin tapahtumiin, markkinoille ja riekkujaisiin myytäväksi kioski myynnissä. Nykyään ainakin Prisma noita myy valmiiksi pussitettuna ihan karkkihyllyssäkin.

Tuossa nyt kuva myyntitiskistä. Yleensä noissa on joku 20-30 eri laatua tarjolla, joista asiakas voi valita haluamansa.

[-:)lauri]

Eli naisen metri on 62 centtiä 

[Hippi]

^
Joo, pakko oli ihan mitata, kun käteen tuntui niin lyhyeltä. Olin järkyttynyt ja kiukustunut. Ajat sen kun vain huononee, saatana!

[ROOSTER]

^
Eihän se ole muuta kuin harhaaanjohtamista, että myydään metriä ja annetaan vain 62cm. Tämmöinen olisi heti lopetettava. Oikea termi olisi "pitkä laku".

Kohta myydään kiloperunaa mutta pussissa on vain 620 grammaa. Kaiken huipuksi, tuo lakumainos on vielä suunnattu lähinnä lapsille. Aivan törkeää.

Yleensäkin kaikenlainen rehellisyys luisuu alamäkeä. Luikuria lasketellaan ja sääntöjä kierrellään häpeilemättä. Tapa on levinnyt kaikkialle. Kuten Kalli sanoi: Eihän siitä rangaista.

[Hayabusa]

^
Joo, pakko oli ihan mitata, kun käteen tuntui niin lyhyeltä. Olin järkyttynyt ja kiukustunut. Ajat sen kun vain huononee, saatana!

Jotkut osaa mittahommat...

[Hippi]

^
No, tuollainenko mielikuva siitä nyt tuli? Siis nappasin muutaman metrilakun siitä ostetusta saavista itselleni niin, että kiersin lakun kerrallaan kämmenen ympärikerälle ja sujautin pakastepussiin. Siinä niitä keriessä selvästi homma tuntui erilaiselta kuin aikaisemmin ja laku tuntui loppuvan yllättäen kesken. Siitä sain kipinän mitata, josko olisi lakut kutistuneet. Ja niin hän ne olivat.

Tuosta tuli mieleen, miten keskimmäiseni oli seurannut kaupassa, miten osasin viinirypäleitä, perunoita tmv. punnittavaa irtotavaraa pussittaa juuri sen määrän kuin sanoin ottavani. Hän oli pidemmän aikaa tietämättäni seurannut sitä, että vaa'alla poikkeama oli ollut aina kovin pieni. Samoin, jos isommasta astiasta piti siirtää ruokaa pienempään, että sain kaiken mahtumaan jääkaappiin, niin osasin aina löytää sen kipon, joka tuli lähes reunoja myöten täyteen, mutta kaikki siirrettävä ruoka siihen kuitenkin mahtui niin, että nuolijalla vielä kaavin jämät reunoilta.

Olen siis synnynnäinen mittaaja

[Jaska]

Olin minäkin tarkkasilmäinen mittaaja, penskana. Viikonlopuksi ostin meille varttikilon emmentalia kun viikolla syötiin edamia. Osasin kyllä opastaa lähi-Elannon tätiä, jos hän laittoi veitsen leikattavan juustonpalan päälle vääränkokoisen palan leikkaamiseksi.

[Hippi]

^
Tuohan edellyttää jo lasersilmää, sillä emmentalin sisällä voi olla isojakin koloja tai vaihtoehtoisesti se voi olla poikkeuksellisen pienikoloista, jolloin painon arviointi vaikeutuu huomattavasti

[Hayabusa]

Ihmisen käsi ja silmä ovat yllättävän tarkkoja instrumentteja, kuten olemme esimerkeistä saaneet lukea. Erityisesti asioiden vertailussa aivan mahtavia.

Ehkä elantolaisessa juustolassa oli tarkkakätinen ja silmäinen juustomestari, jonka tasalaatuista tuotosta pikku-Jaska punnitsi silmillään.