Fiilikset ja päivän mietteet

[Amore]

^
Mitä se karismaattisuus oikeastaan on onko se synonyymi röyhkeydelle, vallalle vai taidolle jolla manipuloidaan ihmisten mielipiteitä.

Viiteryhmillä on omat "karismaattiset" henkilönsä joita toiset viiteryhmät, nyt eivät ainakaan karismaattisina pidä vaikka saarnamiehiin voisivat uskoakin.

Walhroosin nallukkaakin voisi pitää äänekkäänä ja kohtalaisen varallisuuden omaavana, mutta hänen karismaansa ei taida moni arvostaa, entä vartiaisen jhananaa onko hän ehkä karismaattinen, vai pelkästään ärsyttävä pöljine työpaikallaa nokosia ottavana "köyhien" puolustajana.

Karismahan tarkoittaa viehätysvoimaa. Ainakin länsimainen kulttuuri suorastaan palvoo karismaa, mikä ilmenee esim. julkkisten seurantana, elämäkertojen julkaisemisena, henkilödokumenttifilmeinä jne. Varmasti karismalla on merkitystä kollektiivisemmissa aasialaisissakin kulttuureissa, mutta vaikuttaisi, ettei ylivertaisten yksilöiden palvonta ole lainkaan niin keskeistä kuin länsimaissa.

Itse olen kyllä alkanut vahvasti kyseenalaistaa karismaattisuuden arvostusta. On jopa traagista, että kaikkialle halutaan "hyviä tyyppejä", varmaan siivoojaksikin jo. Karisman arvostus on pelottavaa, koska se nostaa tietyt ihmiset toisten yläpuolelle ja näille "jumalan valituille" sallitaan monenlaista käytöstä, mitä pulliaisille ei. Karisma on kuin lumipallo. Kun kerran olet pystynyt nostamaan itsesi muiden yläpuolelle, arvostuksesi ja haluttavuutesi alkaa kasvaa kasvamistaan. Karismaattisen henkilön rikkeitä katsotaan läpi sormien ja he oppivat nopeasti käyttämään viehätysvoimaansa yhä taitavammin. Palvova yleisö lankeaa yhä enemmän rähmälleen heidän edessään ja saattaa olla synnyttämässä hirviötä. Tietenkin tällaista valittua poikkeusyksilöä nostavat tavikset kieltävät alistumisensa palvojan asemaan - siis eivät myönnä sitä edes itselleen. Ehkä karisman arvostus/palvonta on pohjimmiltaan henkistä laiskuutta, haluttomuutta ottaa aikuisen vastuu omasta elämästään? Tämä konkretisoituu tilanteissa, joissa näkemystensä puolesta joutuisi taistelemaan. Sehän on rasittavaa ja vaikeaa. On paljon helpompi uskotella itselleen, että "X tietää paremmin". Kaikenlaisten tähtien, nerojen, johtajien, taiteilijoiden, voimamiesten ym. palvonta on toden totta epäkypsää. Koko länsimainen kulttuuri on mielestäni suorastaan nolottavan epäkypsä. Kuinka palvommekaan nuoruutta!!!

Ja Wahlroosista, muuten, hänellä on paljon faneja! Kuten myös Vartiaisella. Molemmat ovat saaneet valtavasti tilaa eri medioissa ja heillä on edustustehtäviä vaikka kuinka.

[Karikko]

Eikä sillä ole tekemistä ulkonäön kanssa, niin kuin luulen Karikon ajatelleen hänen valittuaan esimerkiksi pari "ei niin kovin komeaa", joilla ei karsimaa olisi. Eikä karsimalla ole tekemistä sen kanssa, miten korkealle henkilö on vallan rappuja noussut tai miten paljon rahaa on hankkinut tavalla tai toisella.

En ajatellut ulkonäköä, vaan kyllä sitä viehätysvoimaa, mitä amore hyvin kuvasi.

Johtuuko se henkilökohtaisista ominaisuuksista vai ulkoisista tekijöistä kuten varallisuudesta, tai muusta kuuluisuudesta.
Monilla vangeillakin on faneja, vaikka murhaajia olisivat kuten aikoinaan kolmoismurhaajalla, joka ruotsinmaalla teki tekonsa. Hänelle tuli valtavasti fanipostia vankilaan nuorilta naisilta, oli varmaan söpön näköinen.

Karismaattiset esiintyjät ovat luku sinänsä he kyllä usein saavat yleisön syttymään taidollaan ja esintymisenergiallaan.  Silloinkin on hyvä muistaa sen "tunteen" nousevan katsojan mielestä ja viihdyttävyys on osaltaan "hänen " itsensä aiheuttama.

Siinä mielessä ei varmaan jonkun vartiaisen fanit varmaan löydy sieltä joita hän ilmeisen ylimielisen näköisesti "loukkaa lausunnoillaan, kuten on tehnyt. Esim> sanoessaan, että aktiivimallin velvoitteen voi helposti suorittaa menemällä töihin.  Se, että tuollainen miellyttää joitakin on varmaan fanituksen paikka sellaisille jotka omaksuvat saman asenteen hänen kanssaan.

[Hippi]

Viehättävyyden kyllä ainakin itse liitän vahvasti ulkonäöllisiin ominaisuuksiin.

Minuun suuresti aikanaan vaikutti keskikoulun matikan opettaja. Hän oli pieni mummeli joka ei kertaakaan korottanut ääntään, mutta joka piti luokan otteessaan pelkällä läsnäolollaan. Siinä ei ollut mitään pelkoa eikä "auktoriteetin kunniloitusta", vaan se johtui opettajan "lavasäteilystä". Mummelissa oli karsimaa sen verran, että kuka tahansa muu opettajamme olisi ollut onnesta ymmyrkäisenä edes puolesta. Nyt voisin ehkä sanoa, että hän tavallaan oli myös viehättävä siten kuin vanha ihminen on, mutta tuohon aikaan ei edes olisi käynyt mielessä.

Karsima on mielestäni poikkeuksellista lumovoimaa, jota ei ole kuin harvoille suotu. Siksi on aika turhaa puhua karismasta ja julkkispalvonnasta samaan aikaan. Mainittu matikan ope oli hyvin karsimaattinen henkilö mielestäni, mutta ei hän mitään palvontaa saanut osakseen, vaan matikasta innostuneen (melkein koko) luokan.

[urogallus]

Karsima on mielestäni poikkeuksellista lumovoimaa, jota ei ole kuin harvoille suotu.

Karsinassa on sikaenergiaa joka tuo siinä rypijälle karismaa. Tähän perustuu rappiorenttutaiteilijoiden vetovoima.

[Karikko]

Viehättävyyden kyllä ainakin itse liitän vahvasti ulkonäöllisiin ominaisuuksiin.

Minuun suuresti aikanaan vaikutti keskikoulun matikan opettaja. Hän oli pieni mummeli joka ei kertaakaan korottanut ääntään, mutta joka piti luokan otteessaan pelkällä läsnäolollaan. Siinä ei ollut mitään pelkoa eikä "auktoriteetin kunniloitusta", vaan se johtui opettajan "lavasäteilystä". Mummelissa oli karsimaa sen verran, että kuka tahansa muu opettajamme olisi ollut onnesta ymmyrkäisenä edes puolesta. Nyt voisin ehkä sanoa, että hän tavallaan oli myös viehättävä siten kuin vanha ihminen on, mutta tuohon aikaan ei edes olisi käynyt mielessä.

Karsima on mielestäni poikkeuksellista lumovoimaa, jota ei ole kuin harvoille suotu. Siksi on aika turhaa puhua karismasta ja julkkispalvonnasta samaan aikaan. Mainittu matikan ope oli hyvin karsimaattinen henkilö mielestäni, mutta ei hän mitään palvontaa saanut osakseen, vaan matikasta innostuneen (melkein koko) luokan.

Julkisuus voi olla seuraus. Kuka tietää kenenkään karismasta ilman julkisuutta.

Edih Piaf oli aika karismaattinen esiintyjä ja julkisuus tuli ilmeisesti "taakan" muodossa hänellekin, mutta ilmeisesti siihenkin oli harmaa varpusen sopeuduttava.
On paljon muitakin esimerkkejä, eikä se ulkomuoto varmaan aina ole ratkaiseva tekijä.

Toisille taas ei ehkä karismaa olisi olemassakaan ilman keksittyä ja hankittua julkisuutta.

[mikainen]

Viehättävyyden kyllä ainakin itse liitän vahvasti ulkonäöllisiin ominaisuuksiin.

Minuun suuresti aikanaan vaikutti keskikoulun matikan opettaja. Hän oli pieni mummeli joka ei kertaakaan korottanut ääntään, mutta joka piti luokan otteessaan pelkällä läsnäolollaan. Siinä ei ollut mitään pelkoa eikä "auktoriteetin kunniloitusta", vaan se johtui opettajan "lavasäteilystä". Mummelissa oli karsimaa sen verran, että kuka tahansa muu opettajamme olisi ollut onnesta ymmyrkäisenä edes puolesta. Nyt voisin ehkä sanoa, että hän tavallaan oli myös viehättävä siten kuin vanha ihminen on, mutta tuohon aikaan ei edes olisi käynyt mielessä.

Karsima on mielestäni poikkeuksellista lumovoimaa, jota ei ole kuin harvoille suotu. Siksi on aika turhaa puhua karismasta ja julkkispalvonnasta samaan aikaan. Mainittu matikan ope oli hyvin karsimaattinen henkilö mielestäni, mutta ei hän mitään palvontaa saanut osakseen, vaan matikasta innostuneen (melkein koko) luokan.

Julkisuus voi olla seuraus. Kuka tietää kenenkään karismasta ilman julkisuutta.

Tapaamalla ihmisen kasvotusten.

Toisille taas ei ehkä karismaa olisi olemassakaan ilman keksittyä ja hankittua julkisuutta.

Mikä taas ei ole karismaa lainkaan. Kyllä se on enemmän sisäsyntyistä kuin mitään minkä voi päälle liimata ihmiseen.

[Karikko]

^
Voisit keksiä parempia vastauksia, jos täytyy välttämättä jotain keksiä.

Tuo ei nyt vaikuta kovin täydentävän jo sanottua.

[mikainen]

Esitit kysymyksen johon vastasin ja esitit toteamuksen josta olin eri mieltä. Turhia tietysti molemmat.

[Karikko]

Esitit kysymyksen johon vastasin ja esitit toteamuksen josta olin eri mieltä. Turhia tietysti molemmat.

En esittänyt mitään kysymyksiä sinulle, ja vastaukset oli jo luettavissa edellisistä viesteistä, eli turhia vastailet, mutta mitäs tuosta tässä turhassa maailmassa.

[-:)lauri]

Oli aivan fantastinen päivä töissä. Sain taas paljon aikaan ja hommat jäivät herkulliseen tilanteeseen. Ollaan otettu tuossa hiljattain gitlab käyttöön versionhallintatyökaluksi yhteen projektiin ja se on helpottanut hommia huomattavasti. On meillä ollut käytössä SVN-versionhallintatyökaluna, mutta kukaan meillä ei tunnu tietävän, kuinka sitä käytetään. Onneksi git on itselleni vanhastaan tuttu ja suurin osa kollegoistakin tuntuu tykkäävän gitistä enempi kuin SVN:stä, joten tämä avaa kehitystyöhön aivan uusia mahdollisuuksia tuon priojektin osalta. Suurimmassa osassa projekteja meillä tietysti jo on git käytössä, mutta kun meidän tiimin vastuulla on ollut myös hieman näitä vanhempiakin järjestelmiä niin mukava että, saa pikkuhiljaa niidenkin prosessit päivitettyä.

[mikainen]

Esitit kysymyksen johon vastasin ja esitit toteamuksen josta olin eri mieltä. Turhia tietysti molemmat.

En esittänyt mitään kysymyksiä sinulle, ja vastaukset oli jo luettavissa edellisistä viesteistä, eli turhia vastailet, mutta mitäs tuosta tässä turhassa maailmassa.

Saan kai vastata vaikka kyselisit ihan yleisesti?

Jäädään sitten miettimään miksi jatkoit aiheesta vaikka se oli jo ilmeisesti puitu läpi. Siitähän saa vaikutelman, että juttu on kesken.

[Hippi]

Jätin vastaamatta, vakka viestiäni oli lainattu. Syynä oli se, että en vain ymmärtänyt mitä olisi enää asiasta pitänyt sanoa. Pajatsoni oli jo tyhjennetty, enkä osaa sen paremmin tuoda esiin, mitä minä ymmärrän karsimalla. Karikolla näyttää taas olevan aivan erilainen käsitys asiasta, joten toistemme ohipuhumista oli mielestäni turha jatkaa pidempään.

[Hippi]

Nyt on monta päivää kohkattu Vesa-Matti Loirin elämänkerrasta. Alkaa koko kirja ärsyttää jo niin paljon, että en hanki. Kai ne mehevimmät jututkin on pätkitty Iltasanomien sivuille.

Monissa noissa eämänkertakirjoissa on mietityttänyt ja harmittanutkin se, että sanelun mukaan kirjoitetussa elävän ihmisen elämänkerrassa kerrotaan kohteen näkökulmasta ihmisistä, jotka ovat jo aikaa sitten kuolleet. Tänään on Veskun 70-luvun alun tyttöystävän ja kihlatun elämä repostelun kohteena. Olkoonkin, että tämä oli malli ammatiltaan, niin noihin aikoihin ei vielä niin tarkoin avattu yksityiselämää julkisuudessa. Mietityttää vaan, että kenenhän luvalla tuonkin maisen traaginen elämä nyt otettiin esiin liki parikymmentä vuotta kuoleman jälkeen ja miltähän tämän omaisista tuntuu.

Onkohan tuossa mitään pelisääntöjä, mitä ja miten voidaan ihmisistä nimeltä mainiten kirjoittaa tuollaiseen kirjaan? Ymmärrän kyllä, että elämänkertaa ei pysty kirjoittamaan ihmisestä niin, ettei tämän ympärillä eläneitä ihmisiä mainita lainkaan, mutta onko tosiaan tarpeen jokainen romanssa saada kansien väliin.

[safiiri]

Nyt on monta päivää kohkattu Vesa-Matti Loirin elämänkerrasta. Alkaa koko kirja ärsyttää jo niin paljon, että en hanki. Kai ne mehevimmät jututkin on pätkitty Iltasanomien sivuille.

Monissa noissa eämänkertakirjoissa on mietityttänyt ja harmittanutkin se, että sanelun mukaan kirjoitetussa elävän ihmisen elämänkerrassa kerrotaan kohteen näkökulmasta ihmisistä, jotka ovat jo aikaa sitten kuolleet. Tänään on Veskun 70-luvun alun tyttöystävän ja kihlatun elämä repostelun kohteena. Olkoonkin, että tämä oli malli ammatiltaan, niin noihin aikoihin ei vielä niin tarkoin avattu yksityiselämää julkisuudessa. Mietityttää vaan, että kenenhän luvalla tuonkin maisen traaginen elämä nyt otettiin esiin liki parikymmentä vuotta kuoleman jälkeen ja miltähän tämän omaisista tuntuu.

Onkohan tuossa mitään pelisääntöjä, mitä ja miten voidaan ihmisistä nimeltä mainiten kirjoittaa tuollaiseen kirjaan? Ymmärrän kyllä, että elämänkertaa ei pysty kirjoittamaan ihmisestä niin, ettei tämän ympärillä eläneitä ihmisiä mainita lainkaan, mutta onko tosiaan tarpeen jokainen romanssa saada kansien väliin.

Kun vertaa median kertomaa loirikirjasta ja sattumalta varsin samaan aikaan Saisio-Packalen -duon muisteloiden pohjalta tehdyn näytelmän kuvauksia, tulee kyllä aika lailla olo, että Loiri taisi heittää veivinsä jo aikapäiviä sitten ja on elänyt jo pitkään pelkkää oman suuruutensa muistelemista - kuin loputonta turhapuroelokuvien tv-uusintakavalkadia. Sen sijaan nämä kaksi naista ovat skarppeja ja 70-vuotiainakin täysin kiinni tässä päivässä. Muistelemisen voi myös tehdä tyylikkäästi ja myös muiden elämän varrella kohdattujen ihmisten yksityisyyttä kunnioittaen. Tässä taitaa vanhat naiset pestä vanhan miehen ihan 6 - 0 sekä kiinnostavuudessa että tyylissä. Loirin "paljastukset" herättävät lähinnä sääliä. Jään miettimään, miten paljon kiinnostavampi hän olisikaan ollut taiteilijana, jos olis malttanut olla vähemmmän ihastunut itseensä ja vähän vähemmän rypenyt itsesäälissä.

[Kopek]

Palasin illalla hoarding-asuntoomme parin viikon poissaolon jälkeen. Tuntuu, että sotku sen kuin lisääntyy, jos se nyt enää voi lisääntyä. Tai miksi se ei voisi. Kertyyhän kahdessa viikossa lehtiä ja mainoslehtiä ja kaikenlaisia pakkauksia ynnä muuta. Lyhyellä aikavälillä epämukavin asia on kuitenkin sisälämpötilan putoaminen noin 6-7 asteella siitä, missä olen viime ajat ollut. Tuntuu, että on kylmä, vaikka miten pukeutuisi. Jonkinlainen sisäinen kylmyys hiipii luihin ja ytimiin kuten sanonta kuuluu. Kuuma suihkukaan ei auta, koska raanavesi on parhaimillaan vain haaleata. Vedenlämmitin taitaa vedellä viimeisiään. Olisiko vastus mennyt. Uusin sen keväällä 2003, jos oikein muistan. 

Tällaisia ovat fiilikset ja päivän mietteet. Ylen uutisotsikoista ehdin nähdä uutisen (jonka sisältöä en lukenut), jossa kerrottiin kansanopiston poliisilinjasta:

Kansanopiston poliisilinja imee poliisin urasta haaveilevia nuoria: "Minusta tulee hyvä poliisi, joka voi joskus pelastaa jonkun hengen"

Mitähän niistä poliisihalukkaista tulee, jotka eivät pääse haaveuralleen ihmisiä "pelastamaan".

Äsh, tästä jutusta tulisi julkaisukelvoton, jos kirjoittaisin tähän todelliset ajatukseni ja mielipiteeni edes vahvasti sensuroituina. Voin kertoa ne korkeintaan jossakin maanalaisessa seinäkirjoituksessa tms., josta kukaan ei saa tekijää selville.

Pieni vinkki ajatusmaailmastani. Kun MrKATin mielipiteet persuista kertoo miljoonalla, saa kalpean aavistuksen siitä, mitä ja miten ajattelen eräistä toisista, joista moni taitaakin olla persu.

Veltto Virtasen asunnossa on hieman samaa tyyliä kuin meillä.

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/e880166b-dd2d-4742-bfb4-a33a1cad1a1e

Virtanen kertoo olevansa ADHD-tapaus. Tuohon viittaavia tunnusmerkkejä olen havainnut itsessänikin, vaikka virallinen määritelmä puuttuukin. Luin jostakin, että ADHD yhdistyy joissakin tapauksissa epäjärjestykseen asunnossa mutta ei välttämättä sairaalloiseen keräilyyn, vaikka näin joskus ajatellaan. ADHD-henkilö pomppii asiasta toiseen ja tästä syystä kaikkialla on keskeneräisiä juttuja. Tämä on tyypillistä minulle. Kun samassa huushollissa asuu himohamstraaja, yhdistelmä on ADHD -tyyppistä sekasotkua ja hamstraaja -tyyppistä tavaranpaljoutta.