Fiilikset ja päivän mietteet

[Toope]

Ihmisen ajattelemattomuus on joskus aivan käsittämätöntä: Darwin Awards

Ai eikö motskaria luotu lentämään...?

[Jaska]

Tavoilleen uskollisena Saska Saarikoski piirtää päivän Hesarin sunnuntaiesseessä  toden näköisen kuvan siitä missä nyt mennään ja kuinka 80-luvulla vallitsi samanlainen tuhon pelko.

Jos asiantuntijoiden arvioiden pohjalta yrittäisi piirtää kuvan maailmasta 2020-luvun alussa, se olisi noidankehä, tällainen:

Maailmassa on samaan aikaan käynnissä lukuisia suuria muutoksia, esimerkiksi globalisaatio, länsimaiden hegemonian purkautuminen, verkottuminen, digitalisaatio ja ilmastonmuutos.

Ne ovat etäisiä ja monimutkaisia asioita, mutta niiden seuraukset ihmisille ovat jo helpommin nähtävissä: pakolaiskriisit, urbanisaatio, terrorismi, länsimaiden keskiluokan aseman heikentyminen, populismin nousu ja kulttuurisodat.

Ne taas aiheuttavat pienempiä riesoja, jotka ottavat ihmisiä rajusti päähän. Miksi asunnon arvo alenee? Miksi työtahti kiihtyy? Miksei pankissa saa palvelua? Miksei posti kulje? Miksei taksikuski löydä perille?

Nautittavuus on siinä, että terävästi poimii oleelliset asiat ja muodostaa niistä ehjän selkeän esityksen.

[urogallus]

SS-miehen kirjoitus on vain tilaajien luettavissa.

Mutta olivatko kasarin ahistukset samanlaisia kuin nykyiset? Jotain itsekin vuosikymmenen loppupuolesta muistavana aprikoin, että ahdistuksen aiheet olivat erilaisia. Ydinsota (pelko tosin oli jo loiventunut aiemmasta huipustaan), jota nykyään ei kauheasti tunnuta pelättävän. Ympäristöjutut olivat pinnalla, mutta silloiset ongelmat, otsonikato ja happosateet päällimmäisinä, olivat kuitenkin rajallisia ja ratkaistavissa.

Taloudellinen epävarmuus lienee nykyään paljon suurempi huolenaihe kuin 80-luvulla. Näin siitä huolimatta, että enemmistön elintaso on noussut.

[a4]

^ Eri vuosikymmeninä on tainnut olla eri uhkakuvat. Kasariin kuului ydinsotapainajaiset.
Geopoliittisten napojen hytkyessä sijoiltaan, sotilaallinen ydinosaaminen lienee tulossa uudestaan muotiin.

Pientä analyysia:
Meitä uhkaa kaikki mahdollinen?

Tämä on tämän hetkinen suosikkini: Valeuutiset ja tekoäly aloittavat ydinsodan

Tämä lähinnä raavituttaa: Kari Enqvistin kolumni: Maapallon uhkakuvat eivät poistu, vaikka väestö ei lisääntyisi enää yhtään, koska kaikki haluavat kuluttaa kuten suomalaiset

[-:)lauri]

Mun webbiosoite on erääntynyt. Otin sen alunperin viideksi vuodeksi sillä ajatuksella, että jos vaikka tulee tarvetta tehdä joitain ihan omia www-juttuja. Mitään tarvetta sille ei ole ilmennyt. Jää webbiosoite tällä kertaa todennäköisesti uusimatta.

[safiiri]

SS-miehen kirjoitus on vain tilaajien luettavissa.

Mutta olivatko kasarin ahistukset samanlaisia kuin nykyiset? Jotain itsekin vuosikymmenen loppupuolesta muistavana aprikoin, että ahdistuksen aiheet olivat erilaisia. Ydinsota (pelko tosin oli jo loiventunut aiemmasta huipustaan), jota nykyään ei kauheasti tunnuta pelättävän. Ympäristöjutut olivat pinnalla, mutta silloiset ongelmat, otsonikato ja happosateet päällimmäisinä, olivat kuitenkin rajallisia ja ratkaistavissa.

Taloudellinen epävarmuus lienee nykyään paljon suurempi huolenaihe kuin 80-luvulla. Näin siitä huolimatta, että enemmistön elintaso on noussut.

No nuita uhkakuvia 80-luvultahan tuo Saska jutussaan poimii. Hän nimeää ydinsodan (ja muistaa suuret rauhanmarssit) sekä AIDSin. Samaa siis oli se, että oli tällaisia uhkia, erilaista se, mitä uhkaavana nähtiin.

80-luvulla oltiin aika hyvässä noususuhdanteessa, joten taloudellinen epävarmuus ei ollut se päällimmäisin huoli. Itse 80-luvulla opiskelleena muistan, että ainakin Helsingissä oli opiskelijoiden helppoa löytää töitä opintojen ohessa, kesäksi jne. Opiskelun myös uskottiin silloin vielä tuovan myös työmahdollisuuksia. Nykyään se ei ole ollenkaan samaan tapaan selvää.

[Juha]

Tämä lähinnä raavituttaa: Kari Enqvistin kolumni: Maapallon uhkakuvat eivät poistu, vaikka väestö ei lisääntyisi enää yhtään, koska kaikki haluavat kuluttaa kuten suomalaiset

Raavituttaa... eli, ööö ...

Kun puhutaan luopumisesta, ja menetyksistä, niin minusta parempi olisi vaihtaa tekemisiä parempaan. Se on omanlainen muutto, ei välttämättä asuinpaikan suhteen. Päivät muuttuvat, eikä ole aina sanottua, mitä muutos tuo tullessaan, jos keksinäisyyteen perustuvan arvostelupuolen ohi osaa tehdä arvioita.

Osaltaan, muuttumattomuutta pitää vahvasti yllä se odotus, mitä esim kulutuspuolelle saatu. Asiat ovat onnistuneet, siis myynnillisesti. Koskee tavaratuotantoa, siinä missä rakenteita, jotka kuluttavat jatkuvasorttisesti, erityisemmin kenenkään huomaamatta.

Kun valitsee kestäviä ratkaisuja, mitä silloin voi päättää valinnaksi? Esim tavaratuotannossa, kestävää ei lähtökohtaisesti ole voinut valmistaa, motivationaalisista syistä. Tätä ei ole koettu oikein ongelmaksi, vaan tilanne on kelvannut, mitä parhaiten. Niin uskomatonta kuin tämä on ollut, ja jokaisen tiedossa.

Miksi yhteisöä (ja itseä) ei voi hyödyttää, omalla kontribuutiolla, vaan hyödyn voi saada esim kunnon tuotteistuksella, sen onnistuessa. Mikä nimike tätä palkitsemistapaa voisi kuvata?

[Juha]

Aika kattavan oloinen näkemys, Enqvistiltä, tilanteesta, joka meillä vallitsee.

Tätä kannattaa korostaa melkein oman, itsenäisen viestin voimalla.

Siinä on meillä tiedemies.


L.

Noin kun rohkenee arvioimaan EMua ihmistä, niin keksii senkin vaihtoehdon, että ihmisellä yleisestikään, ei ole paljoa hävettävää, jos tyrii tämän, omalta osaltaan.

Muu luomakunta jatkaa, kenties paremmalla tuloksella. Jos se on ihmisen osuus tässä. Tuskin on luomatta suuntaa. Elämän rakentumisen haastetta kohdataan, yhä uudelleen, erilaisin keinoin.

[Toope]

Tämä lähinnä raavituttaa: Kari Enqvistin kolumni: Maapallon uhkakuvat eivät poistu, vaikka väestö ei lisääntyisi enää yhtään, koska kaikki haluavat kuluttaa kuten suomalaiset

Harvinaista, Kari Enqvistiltä hyvä kirjoitus, eikä vain länsimaita syyllistävää poliittista soopaa, kuten yleensä.

[urogallus]

Piti käydä aamusta tekemässä lumityöt. Kiireesti, että ehti ennen kuin lumet sulavat...

[Hippi]

Piti käydä aamusta tekemässä lumityöt. Kiireesti, että ehti ennen kuin lumet sulavat...

Ehditkö?

Vantaan kaupunki kyllä ehti. Isommat kadut aurattiin eilen ja nyt ne on ainoat, joilla on enää lunta, kun tien reunustoille paakuiksi aurattu lumi ei vielä ole ehtinyt sulaa kokonaan. Kaikkialta muualta näytti lumi jo kadonneen.

[Kopek]

On tullut ajeltua autolla viime aikoina siinä määrin, että alkavat jo ajat ja paikat mennä sekaisin. Ja ajamisten välillä on ollut autoihin liittyviä huolia.

Jos tarina jostakin aloitetaan, niin aloitettakoon viime viikon maanantaista. Ajoin silloin illalla periferiasta Helsinkiin, ja Mäntsälässä auton kuljettajan puoleinen sivuikkuna pamahti yhtäkkiä ala-asentoon ja jäi sinne. Helsinkiin päästyäni tukin ikkunan väliaikaisesti muovilla, mitä sattui komerosta löytymään.

Tiistaina, uudenvuoden aattona, ajelin Puuilossa (kaksi kertaa) ja Bauhausissa ja Tokmannissa ja Biltemassa etsimässä ja ostamassa työkaluja ja teippiä ja parempaa muovia ikkunan korjaamiseksi tai tukkimiseksi. Väliaikainen muovi pullisteli ja lepatti paikallaan, ja pelkäsin sen lentävän irti. Yritin tehdä korjausta Matinkylän rannan parkkipaikalla, joka on tarpeeksi hiljainen tällaiseen hommaan. Korjaaminen ei onnistunut, mutta sain sentään uuden muovin asennettua. Oli ollut pakko ostaa iso rulla "rakennusmuovia". Näkyvyys muovi-ikkunan läpi ei ollut kovin hyvä, joten pelkäsin koko ajan, että eräät tietyt tahot huomaavat ja sakottavat.

Perjantaina ajelin periferiaan, mutta en ehtinyt tehdä autolle mitään.

Lauantaina ajelin kahden lähipiiriini kuuluvan henkilön kanssa takaisin kaupunkiin. Sunnuntaina olimme yksivuotispäivillä. Samana iltana huomasin, että auton vasen takarengas on vajaa. Ajelin etsimässä huoltoasemaa, mistä renkaan saisi täytettyä. Stadionin risteyksen lähellä olevalle Neste-asemalla (entisellä Unionilla) ilman lisääminen olisi maksanut euron. Ajattelin, että pitäkööt ilmansa ja ajoin Haagan liikenneympyrän luona olevalle Shellille, jossa lisäisin renkaaseen ilmaa. Vein auton yöksi (toistaiseksi) ilmaiselle paikalle erään kadun varteen.

Maanantaiaamuna auton rengas oli tyhjä. Ei auttanut kuin lähteä kiertelemään kaupoissa etsimässä venttiilityökalua, jolla venttiilin saisin kiristettyä. Ilmavuoto näytti nimittäin olevan venttiilissä. Keskustan Clas Ohlssonilta ja Tokmanneilta tällaista työkalua ei löytynyt. Eikä se vielä olisi auttanutkaan, koska rengas oli tyhjä. Lopulta vaihdoin vararenkaan ja ajoin Biltemaan. Sinne mennssäni auton toinen tuulilasinpyyhin irtosi paikaltaan, mutta ei onneksi ehtinyt pudota maantielle. Tein Biltemaan parkkipaikalta käsin kolme erillistä käyntiä, joista ainakin yksi johtui huonosta organisointikyvystäni. Ensiksi ostin venttiilityökalun, toisella kerralla mitan ja kolmannella kerralla tuulilasinpyyhkimen. Mitta tarvittiin vanhan sulan mittaamiseen. Sen olisi tietysti voinut ottaa mallikappaleeksi, mutta uudet olivat pahvipaketeissa, joten niiden pituuden vertaaminen vanhaan olisi ollut vaikeaa. Vasta nyt tätä kirjoittaessani keksin, että vanhan sulan olisi voinut mitata liikkeen hyllyissä olevilla mitoilla tarvitsematta ostaa mittaa. No, ei uusi mitta paljon maksanut, ja toisaalta vanhan sulan kuljetteleminen liikkeessä olisi ollut kiusallista.

Seuraava vaihe Bilteman jälkeen oli etsiä huoltoasema, josta saa ilmaa. Ja sepä osoittautuikin yllättävän vaikeaksi. Bensaa saa sieltä täältä, mutta ilmaletku on harvinaisuus. Vihdoin sellainen löytyi Shelliltä Olarin (vai mikä alue on kyseessä) ison liikenneympyrän läheltä.

Vasta tänä aamuna aikaisin vaihdoin täytetyn renkaan autoon paikalleen kadun varressa, koska halusin varmistaa, että se ei ole yön aikana vajentunut. Ilma näyttää pysyvän sisällä. Vuoto johtui löysällä olevasta venttiilistä.

Tänään ajoin taas periferiaan, jossa istahdin hetkeksi tietokoneen ääreen kirjoittamaan tätä ja syömään syntymäpäiväkakun rippeet. Toivottavasti se oli vielä OK, eikä tule pahoinvointia. Nyt pitäisi aloittaa sen toisen auton ikkunan tutkiminen ja väliaikainen korjaaminen.

[kertsi]

On tullut ajeltua autolla viime aikoina siinä määrin, että alkavat jo ajat ja paikat mennä sekaisin. Ja ajamisten välillä on ollut autoihin liittyviä huolia.
...
Lauantaina ajelin kahden lähipiiriini kuuluvan henkilön kanssa takaisin kaupunkiin. Sunnuntaina olimme yksivuotispäivillä. Samana iltana huomasin, että auton vasen takarengas on vajaa. Ajelin etsimässä huoltoasemaa, mistä renkaan saisi täytettyä. Stadionin risteyksen lähellä olevalle Neste-asemalla (entisellä Unionilla) ilman lisääminen olisi maksanut euron. Ajattelin, että pitäkööt ilmansa ja ajoin Haagan liikenneympyrän luona olevalle Shellille, jossa lisäisin renkaaseen ilmaa. Vein auton yöksi (toistaiseksi) ilmaiselle paikalle erään kadun varteen.

Olisikohan noiden välillä jotain viitisen kilometriä? Eli ajoit yhteensä 10 km säästääkseni yhden euron? Paljonko autosi syö bensaa? Jos esim. 7,5 l/100 km, tarkottaisi se 0,75 litraa bensaa. Paljonkos bensa nykyään maksaa? Jos esim. 1,4 €/l, pulitit 1,05 € säästääksesi 1 €, jos laskin oikein ja jos oletukset pitävät paikkansa. Ja kaupanpäälliseksi pilasit helsinkiläisten ilmanlaatua turhalla ajollasi, ja varmaan kulutit autoasikin vähäsen. Vaikka ei silti, niin pilaavat monet helsinkiläisetkin ilmanlaatua.

Saako romikselta edelleenkin varaosia autoon? Olikohan tullut halvemmaksi ostaa sivuikkuna joltain Helsingin romikselta sen sijaan, että ostaisi väliaikaisen muovin?

Hyvin hoksattu tuo venttiilin kiristyksen olleen syy renkaan tyhjenemiseen. Itse en olisi varmaankaan edes tiennyt, että pitää olla jokin erikoistyökalu sen kiristämiseen. Tarvitsetko tuota työkalua vastaisuudessakin?  Jos et, niin olisikohan tullut halvemmaksi mennä rengasliikkeeseen kiristyttämään?

[Kopek]

Periaatteista pitää olla valmis tarvittaessa maksamaan. Ei tämä ole ainoa tapaus, enkä minä ole ainoa, joka toimii näin. Kerrankos sitä ihmiset maksavat matkastaan paljon enemmän kuin mitä "säästävät", kun saavat jotakin jostakin vähän halvemmalla.

Euron maksaminen ilmasta harmittaisi enemmän kuin muutaman euron maksaminen bensasta. Tunteiden mukaan toimiminen ei ole useinkaan ekologisinta.

P.S. Täsmennän hieman vastaustani:

Google-kartan mukaan huoltoasemien väli ajamaani reittiä pitkin on viisi kilometriä. Jälkimmäiseltä asemalta puolestaan on 3,1 kilometriä paikkaan, jonne jätin auton yöksi. Ensimmäiseltä asemalta tänne olisi sattumalta ollut sama 3,1 kilometriä. Ylimääräistä ajoa tuli siis huoltoasemien väli eli viisi kilometriä.

Jos auto kuluttaa 7,5 litraa polttoainetta sadalle kilometrille, kulutus viiden kilometrin matkalla on 0,375 litraa. Periaatteessa kaupunkiajon kulutus on suurempi kuin maantieajon, mutta tuo mainittu huoltoasemien väli on aika lailla maantieajoa. Ja kun vauhtia oli vähemmän kuin yleensä maantiellä, kulutus lienee ollut jopa vähemmän kuin edellä mainittu 7,5 litraa, joka ei ole minun arvioini. Hintaa tuolle arvioidulle 0,375 litralle tulisi noin 0,6 euroa. Pelkkänä polttoainekuluna taisin siis jopa hieman säästää vaihtamalla huoltoasemaa, mutta autoilussa on tietysti muitakin kuluja, joita on vaikea arvioida kilometrikohtaisesti.

Mitä tuohon ikkkunaan tulee, niin aloitin sen tutkimisen vähän aikaa sitten, ja tällä hetkellä tilanne vaikuttaa aika masentavalta. Ikkunalasi ei ole rikki, mutta en saa sitä nousemaan oven sisästä. Googlailen hieman neuvoja foorumeilta. 25 vuotta vanhaa autoa ei oikein kehtaa viedä merkkikorjaamollekaan. Siellä jouduttaisiin pian kutsumaan jo eläkkeelle jääneet korjaajat vanhan auton kimppuun. Minulle riittäisi, että lasi on kiinni. Sen ei tarvitsisi avautua.

[Hippi]

Kopek on kyllä jättänyt aika lähtemättömän vaikutuksen minuun. Katselin äsken telkkarista ohjelmaa Suomen Tullin toiminnasta. Sehän on hyvin paljon samanlainen ohjelma, kuin Poliisit -sarja, eli kuvausryhmä pyörii noiden mukana arkisessa työssä.

En voinut välttyä kysymästä, jotta onko se tullinkin työ itse perkeleestä Kopekin mielestä. Otetaan postista tai matkatavaroista pois huume- ja laittomat lääkekuljetukset ja valvotaan, ettei rajan yli tuoda mitään kiellettyä. Tulli ja Poliisi tekee tiivistä yhteistyötä roistojen kiinni saamiseksi, mistä huomasin olevani oikein tyytyväinen. Ihailen jopa viranomaispalveluksessa olevia koiria, jotka tekevät arvokasta työtä.