Fiilikset ja päivän mietteet

[Xantippa]

Tuo lainaus kävisi hommafoorumille, jos "jehovat" korvattaiin islamin uskoon liittyvällä vastaavalla sanalla kuten allahit ja muhikset tai mikä nyt kävisi. Tämä on mielenkiintoista. Pientä uskonnollista ryhmää kuten Jehovan todistajia ja lestadiolaisia voi nimitellä vaaratta miten haluaa, mutta sellaista isoa ryhmää, joka kostaa loukkaukset kauloja katkomalla ja pommeja räjäyttelemällä, ei kannata loukata.

Tämä ei ole Xantipan arvostelemista. Mietin vain.

No eipä vain kävisikään, koska kuten huomasit, siinä luki kyseisten jehovien moraalista kertoo. Enhän voi tietää, miksi sinä halusit korostaa henkilöiden olleen jehovia, jotka olivat menneet seuroihinsa, mutta tämä informaatio tuli siis sinulta.

Olisin kommentoinut aivan samoin, olisi informaatiosi koskenut poliiseja, sairaanhoitajia, ortodokseja tai vasemmistolaisia.

Sitäkään en ymmärrä, miten on nimittelemistä todeta, että pidän moraalittomana jotain toimintaa, jos kerran pidän. Sinähän se mielipiteiden ilmaisun puolesta liputat, joten sallinet, että minä kerron, että minusta on moraalitonta luovuttaa useiden henkilöiden turvallisuutta koskevia asioita, kuten avaimia, huolettomasti eteenpäin.

Jos kaverisi oli niin hyvä kaverisi kuin kuvailet, hänen olisi pitänyt toki tietää, että sinulle avainnippu edustaa valtaa, jota tuskin jätät käyttämättä. Kenties tiesikin, muttei välittänyt. Ja tässäpä se, missä minun moraalini rajat kulkee: en voisi luovuttaa itselleni luotettuja asioita, olkoon se avaimia, tietoa, mitä vain vastaavaa edes ihmisille, joihin tiedän voivani 100 % luottaa. Toisaalta sellaiset ihmiset eivät niitä kyselisikään tai vastaanottaisi ilman vaadittuja toimenpiteitä.

Lisäksi tällaiset tarinat ovat omiaan lokaamaan koko postin mainetta, vaikka asiasta onkin kulunut jo vuosikymmeniä. Mutta jos omalta alaltani kuulisin samanlaisen tarinan, vaikkakin tapahtuneen aikaa sitten, kirvelisi se sittenkin. Ehkä tässä on kyseessä typerä ja turha ammattiylpeys, mutta se kirvelisi.

T: Xante

[Kopek]

No eipä vain kävisikään, koska kuten huomasit, siinä luki kyseisten jehovien moraalista kertoo.

Nimenomaan tuohon sanaan kiinnitinkin huomiota. Jehovan todistajat tarkoittavat Jehovalla Jumalaa. Heidän nimittämisensä jehoviksi on...

Enhän voi tietää, miksi sinä halusit korostaa henkilöiden olleen jehovia, jotka olivat menneet seuroihinsa, mutta tämä informaatio tuli siis sinulta.

En mieltänyt asian mainitsemista korostamiseksi. Uskonnollinen tapahtuma nyt vain sattui olemaan syy sille, miksi he tarvitsivat jonkun tuuraajan lehden jakamiseen. Tapahtumista on todellakin jo kauan, enkä muista, montako avainta teetin. Ei niitä nyt mitään isoa nippua ollut. Ehkä niitä oli pari kolme. Avainten teettäminen ei tapahtunut vielä ensimmäisellä kerralla vaan vasta myöhemmin. Täytyypä tarkastaa päiväkirjasta, montako tällaista keikkaa tein, ja olivatko ne peräkkäisinä vuosina. Avaimia en ole maininnut päiväkirjassani. Ne eivät olleet minulle mikään iso juttu.

Jos kaverisi oli niin hyvä kaverisi kuin kuvailet, hänen olisi pitänyt toki tietää, että sinulle avainnippu edustaa valtaa, jota tuskin jätät käyttämättä. Kenties tiesikin, muttei välittänyt. Ja tässäpä se, missä minun moraalini rajat kulkee: en voisi luovuttaa itselleni luotettuja asioita, olkoon se avaimia, tietoa, mitä vain vastaavaa edes ihmisille, joihin tiedän voivani 100 % luottaa. Toisaalta sellaiset ihmiset eivät niitä kyselisikään tai vastaanottaisi ilman vaadittuja toimenpiteitä.

En olisi itsekään osannut kertoa syytä avainten kopioimiseen, jos minulta olisi sitä aikoinaan kysytty. Joten ei sitä ole voinut kaverikaan tietää. Keksin tuon "valtanäkemyksen" vasta nyt näitä viestejä kirjoitellessani. Ehkä valta on väärä sana. Parempia sanoja voisivat olla mahdollisuus tai kyky. Avaimen haltijalla on kyky mennä jostakin ovesta, josta sellaiset eivät voi mennä, joilla ei ole tätä kykyä eli avainta. Ehkä se kohottaa itsetuntoa, kun hankkii kykyjä, joita vain harvoilla on. Tämänkin teorian keksin vasta nyt tässä.

Mitä tulee avainten luovuttamiseen, niin olihan minulla oltava ne avaimet, jotta voin tehdä sen lehdenjakokeikan. Ellei tässä foorumilla nyt kirjoittamani paljastus aiheuta jotain ongelmia, niin avainten kopiomisesta ei aiheutunut koettavissa olevaa haittaa kenellekään. En minä mikään murtovaras ole, ja mitä varastettavaa jonkin kerrostalon rappukäytävässä ylipäätään on.

Lisäksi tällaiset tarinat ovat omiaan lokaamaan koko postin mainetta, vaikka asiasta onkin kulunut jo vuosikymmeniä.

Postin maine?

En tiedä nykyistä tilannetta, mutta aikaisemmin tavalliset postin työntekijät olivat hyvin huonopalkkaisia. Tästä syystä ala ei kenties vetänyt puoleensa lahjakkainta mahdollista työntekijäainesta. Saattoivat työntekijät olla rehellisiä ja ahkeria, en minä heitä moiti, mutta ei postitoimistoja kuitenkaan minään älykkäiden ihmisten kerhoina pidetty.

Yksi mieleeni tuleva esimerkki: Lähetin Kodachrome diafilmejä kehitettäväksi filmipurkin mukana olevassa pussissa. Ne tulivat joskus takaisin sellaisenaan, kun postissa ei ymmärretty, että niiden pitäisi mennä pussissa olevaan Kodakin laboratorion osoitteeseen. Se oli muistaakseni Ruotsissa Tukholman lähellä. Vein joskus tuollaisen paketin uudestaan postiin ja sanoin, että tämä tuli takaisin, ja sen pitäisi mennä Kodakille. Virkailija ratkaisi ongelman suttaamalla minun nimeni - eli lähettäjän nimen - osoitekentässä, jolloin paketti ei palautuisi minulle. No, en kyllä saisi silloin niitä kehitettyjä diojakaan. Laboratoriossa nimittäin liitettiin pussissa oleva lähettäjän osoitetieto kuoreen, jossa diat palautettiin. Onneksi postinjakajan sotkeman kohdan voi restauroida, ja paketti saatiin matkaan.

Mutta jos omalta alaltani kuulisin samanlaisen tarinan, vaikkakin tapahtuneen aikaa sitten, kirvelisi se sittenkin. Ehkä tässä on kyseessä typerä ja turha ammattiylpeys, mutta se kirvelisi.

T: Xante

Mielenkiintoista. Ehkä pitkä työura ja omistautuminen työnteolle saa alan tuntumaan omalta. Jos minun alakseni katsotaan sosiaalisektorin hommat, niin minua ei kirpaisisi mikään uutinen, mikä liittyy aiheeseen. Työssä käyminen oli minulle pelkästään keino saada rahaa, eikä mitään muuta. Kun poistuin työpaikalta työajan päätyttyä, en halunnut ajatella mitään työhön liittyvää. Onnistuin aika hyvin jättämään työasiat työpaikalle. Ehkä se johtui siitä, että kyseessä ei ollut kutsumusammatti vaan täysin kiinnostamattomat ja luonnettani vastaamattomat hommat, joihin olin ajautunut. En ole luonteeltani sosiaalitantta, jota kiinnostaisivat ihmisten asiat. En ole nähnyt edes työhön liittyviä unia. Nyt vasta tulin ajatelleeksi tätä. En muista, että olisin nähnyt koskaan yhtään unta, jossa olisin työntekijä. Tämä kertonee työhistoriani lyhyydestä.

[Xantippa]

No eipä vain kävisikään, koska kuten huomasit, siinä luki kyseisten jehovien moraalista kertoo.

Nimenomaan tuohon sanaan kiinnitinkin huomiota. Jehovan todistajat tarkoittavat Jehovalla Jumalaa. Heidän nimittämisensä jehoviksi on...

Tietämättömyyttä minun tapauksessani. En ole perillä jehovan todistajien uskonnosta yhtä hyvin kuin sinä, kuten ehkä monen muunkin taholta voisi olettaa. Joten tähän sanaan takertuminen ja vertailu kirjoitukseni ja Homman kirjoituksien välillä on...varsinkin, kun nähtävästi et kiinnittänyt huomiota boldattuun sanaan "kyseisten", vaan sitä seuraavaan," jehovien."

En mieltänyt asian mainitsemista korostamiseksi. Uskonnollinen tapahtuma nyt vain sattui olemaan syy sille, miksi he tarvitsivat jonkun tuuraajan lehden jakamiseen. Tapahtumista on todellakin jo kauan, enkä muista, montako avainta teetin. Ei niitä nyt mitään isoa nippua ollut. Ehkä niitä oli pari kolme. Avainten teettäminen ei tapahtunut vielä ensimmäisellä kerralla vaan vasta myöhemmin. Täytyypä tarkastaa päiväkirjasta, montako tällaista keikkaa tein, ja olivatko ne peräkkäisinä vuosina. Avaimia en ole maininnut päiväkirjassani. Ne eivät olleet minulle mikään iso juttu.

Niin, kuten sanottua, olisin kirjoittanut myös "kertoo kyseisten poliisien moraalista", jos kehystarinasi olisi kertonut poliisien antaneen sinulle ilman mitään vakuuksia tai valtuutuksia nipun avaimia. Se on aivan sama kuinka monta avainta teetätit, minun silmissäni, yhden vai sata. Keikkojen useampi lukumäärä tosin ei kyseisten jehovan todistajien moraalia minun silmissäni nosta. Nyt voit urputtaa tietysti siitä, että kehtaan kirjoittaa "jehova" pienellä ja todeta, että olen täysverinen hommalainen.

En olisi itsekään osannut kertoa syytä avainten kopioimiseen, jos minulta olisi sitä aikoinaan kysytty. Joten ei sitä ole voinut kaverikaan tietää. Keksin tuon "valtanäkemyksen" vasta nyt näitä viestejä kirjoitellessani. Ehkä valta on väärä sana. Parempia sanoja voisivat olla mahdollisuus tai kyky. Avaimen haltijalla on kyky mennä jostakin ovesta, josta sellaiset eivät voi mennä, joilla ei ole tätä kykyä eli avainta. Ehkä se kohottaa itsetuntoa, kun hankkii kykyjä, joita vain harvoilla on. Tämänkin teorian keksin vasta nyt tässä.

Minä osasin sen heti tietää, kun kirjoituksesi luin. Tämä menee nimittäin täysin samaan kategoriaan kuin salakuvaamisesi: vallankäyttö toisten tietämättä ja sillä salaa herkutellen. En itse nimittäisi sitä kyvyksi, tosin. Voi toki olla, että tätä piirrettä ei kaverisi sinussa päässyt havaitsemaan yhtä helposti kuin me täällä, joille kerrot näitä juttuja.

Mitä tulee avainten luovuttamiseen, niin olihan minulla oltava ne avaimet, jotta voin tehdä sen lehdenjakokeikan. Ellei tässä foorumilla nyt kirjoittamani paljastus aiheuta jotain ongelmia, niin avainten kopiomisesta ei aiheutunut koettavissa olevaa haittaa kenellekään. En minä mikään murtovaras ole, ja mitä varastettavaa jonkin kerrostalon rappukäytävässä ylipäätään on.

Niin, kun sinun ei olisi alun perinkään pitänyt olla siellä sijaistamassa kaveriasi, vaan homma olisi pitänyt hoitaa virallisesti postin kautta juuri sen vuoksi, että avaimia ei saa luovuttaa kenellekään ilman postin suostumusta. Rappukäytävään kun pääsee, ovista läpi meneminen on lasten leikkiä. Sen vuoksi niitä lukkoja ja summereita siellä on.

Tämä on postin pakko ottaa huomioon, vaikka sinulle ja kaverillesi ei tietty tullut mieleen.

Postin maine?

En tiedä nykyistä tilannetta, mutta aikaisemmin tavalliset postin työntekijät olivat hyvin huonopalkkaisia. Tästä syystä ala ei kenties vetänyt puoleensa lahjakkainta mahdollista työntekijäainesta. Saattoivat työntekijät olla rehellisiä ja ahkeria, en minä heitä moiti, mutta ei postitoimistoja kuitenkaan minään älykkäiden ihmisten kerhoina pidetty.

Ja tämän vuoksi Kopekilla on hyväuskoisen kaverinsa (vrt. Hayabusan kirjoitus, jos se on näistä motiiveista sitten usuvampi kuin minun) oikeus nostattaa heikkoa itsetuntoaan kykyjensä perusteella. OK.

Mielenkiintoista. Ehkä pitkä työura ja omistautuminen työnteolle saa alan tuntumaan omalta. Jos minun alakseni katsotaan sosiaalisektorin hommat, niin minua ei kirpaisisi mikään uutinen, mikä liittyy aiheeseen. Työssä käyminen oli minulle pelkästään keino saada rahaa, eikä mitään muuta. Kun poistuin työpaikalta työajan päätyttyä, en halunnut ajatella mitään työhön liittyvää. Onnistuin aika hyvin jättämään työasiat työpaikalle. Ehkä se johtui siitä, että kyseessä ei ollut kutsumusammatti vaan täysin kiinnostamattomat ja luonnettani vastaamattomat hommat, joihin olin ajautunut. En ole luonteeltani sosiaalitantta, jota kiinnostaisivat ihmisten asiat. En ole nähnyt edes työhön liittyviä unia. Nyt vasta tulin ajatelleeksi tätä. En muista, että olisin nähnyt koskaan yhtään unta, jossa olisin työntekijä. Tämä kertonee työhistoriani lyhyydestä.

Ja nyt jos voit vielä venyttää mielesi ajattelemaan, että myös halveksimassasi postissa (poistin viestiketjun selkiyttämisen vuoksi omakohtaisen muistelon tästä) on myös ammatilleen omistautuvia ammattiylpeitä ihmisiä, saatat ehkä ymmärtää, miksi koin tämän tarusi postin mainetta pilaavana.

Ei ammattiylpeyttä mitata palkkapussin suuruudella, eikä edes uran pituudella.

T: Xante

[Hayabusa]

Kopekin posteljooniuraa arvioitaessa on huomioitava monta seikkaa. Tapahtuma-aika oli vuosikymmeniä sitten ilmeisestikin varsin pienellä paikkakunnalla, jossa melkein kaikki tunsivat tai ainakin tiesivät toisensa. Niissä olosuhteissa työn suorittaminen eli lopputulos oli tärkeintä. Toinen ja merkittävämpi asia on jakelusopimus lehtiyhtiön ja jakelijan välillä. Kysehän oli lehtien eikä postin jakamisesta. Oliko Kopekin perhetuttu lehden palveluksessa vai kenties yrittäjä, jolle jakelu oli ulkoistettu? Oliko jakelusopimuksessa nimetyt työn suorittajat? Oliko sovittu, että jakelija sai hommata loma-ajan tuuraajan itsenäisesti vaikkei tästä oltu kerrottu tuuraajalle eli Kopekille?

Ainoa kiistattomasti tuomittava asia on avainten luvaton kopioiminen.

Tuli mieleen olikohan meillä täällä ketjua postiongelmista? Aloin muistelemaa omaa nuoruutta ja postin täsmällisyyttä. Meille tuli varsinainen posti täsmällisesti 10.30-11.00. Nyt toisaalla asuessa postin kulku on hyvin paljon myöhäisempää ja myös satunnaisempaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun posti jaellaan vasta joskus illalla tai vääränä päivänä. Kerran yhytin eräänä tiistaina, joka enää ei ole jakelupäivä, vanhemman postipekan jakamassa meille kirjepostia ja kysyin poikkeuksellisesta jakopäivästä. Hän hieman avautui siinä firmansa organisointikyvystä. Niin no, eihän Suomen posti ole vasta kuin vajaa 400 vuotta vanha. Joitain lastentauteja ilmeisesti vielä.

[Hippi]

Kamala päänsärky. Varmaan on jotain troppia otettava, kun ei tuo hellitä.

Sen siitä saa, kun piti puolille öin katsoa telkkarista Euroviisujen esikarsintoja. Säännöllistä elämää viettävälle ylimääräinen valvominen kostautui taas kerran ikävästi. Olisi pitänyt nousta, kun ensimmäisen kerran heräsin viiden jälkeen, mutta ajattelin ottaa pienet torkut vielä. Torkut venähtivät kolmen tunnin mittaiseksi ja se oli liikaa pääparalleni 

[Xantippa]

Kopekin posteljooniuraa arvioitaessa on huomioitava monta seikkaa. Tapahtuma-aika oli vuosikymmeniä sitten ilmeisestikin varsin pienellä paikkakunnalla, jossa melkein kaikki tunsivat tai ainakin tiesivät toisensa. Niissä olosuhteissa työn suorittaminen eli lopputulos oli tärkeintä. Toinen ja merkittävämpi asia on jakelusopimus lehtiyhtiön ja jakelijan välillä. Kysehän oli lehtien eikä postin jakamisesta. Oliko Kopekin perhetuttu lehden palveluksessa vai kenties yrittäjä, jolle jakelu oli ulkoistettu? Oliko jakelusopimuksessa nimetyt työn suorittajat? Oliko sovittu, että jakelija sai hommata loma-ajan tuuraajan itsenäisesti vaikkei tästä oltu kerrottu tuuraajalle eli Kopekille?

Erittäin paha juttu, jos tapahtui vuosikymmeniä sitten pienellä paikkakunnalla juuri sen vuoksi, että kaikki tunsivat toisensa. Kopekilla - tai mahdollisesti hänen kauttaan jollain toisella, huolellisuudestaan kun ei ole tunnettu - oli pääsy rappukäytäviin, jonka asujat tunnettiin = tiedettiin, jos jollakin oli jotain vietävää. En ole tietoinen, että pikkupaikkakuntalaisuus vaikuttaisi siihen, miten tärkeää on, että posti tulee kannettua. Sen tiedän, itsekin pikkupaikkakunnalla asuneena, että jos minulta kysyttäisiin, kumman haluan, päivän lehden vaikka tulematta, vaiko avaimeni luovutettavan kaverille minulta lupaa kysymättä, mitä vastaisin. Epäilen muiden pikkupaikkakuntalaisten olevan aika samaa mieltä.

Erittäin inhottava olisi pikkupaikkakuntalaisena, kun kaikki tunsi toisensa, ajatus ihan muuten vaan, että jollakulla on pääsy rappukäytävääni ilman, että minä tiedän siitä, koska hän nimenomaisesti haluaa kyvyn kulkea siellä ilman lupaa. Mikä siinä onkin, että ajatus nyt vain puistattaa.

Vuosikymmeniä sitten ei ollut mitään ulkoistettuja jakelijoita tai yrittäjiä, oli vain Posti.

Ainoa kiistattomasti tuomittava asia on avainten luvaton kopioiminen.

No ei tietenkään ole. Vai meinaatko, että jos minä annan pääsyn kaverilleni firmani luottamuksellisiin tiedostoihin, ainut tuomittava teko on niiden luvaton kopiointi?

T: Xante

[Hayabusa]

Erittäin paha juttu, jos tapahtui vuosikymmeniä sitten pienellä paikkakunnalla juuri sen vuoksi, että kaikki tunsivat toisensa. Kopekilla - tai mahdollisesti hänen kauttaan jollain toisella, huolellisuudestaan kun ei ole tunnettu - oli pääsy rappukäytäviin, jonka asujat tunnettiin = tiedettiin, jos jollakin oli jotain vietävää. En ole tietoinen, että pikkupaikkakuntalaisuus vaikuttaisi siihen, miten tärkeää on, että posti tulee kannettua. Sen tiedän, itsekin pikkupaikkakunnalla asuneena, että jos minulta kysyttäisiin, kumman haluan, päivän lehden vaikka tulematta, vaiko avaimeni luovutettavan kaverille minulta lupaa kysymättä, mitä vastaisin. Epäilen muiden pikkupaikkakuntalaisten olevan aika samaa mieltä.

Erittäin inhottava olisi pikkupaikkakuntalaisena, kun kaikki tunsi toisensa, ajatus ihan muuten vaan, että jollakulla on pääsy rappukäytävääni ilman, että minä tiedän siitä, koska hän nimenomaisesti haluaa kyvyn kulkea siellä ilman lupaa. Mikä siinä onkin, että ajatus nyt vain puistattaa.

Lehdenjakajien rappukäytäväavaimia nyt vaan jaellaan ilman että asukkailta kysytään yhtään mitään. Jos Xantippa tosiaan haastattelee jokaisen rappukäytäväänsä pääsevän, niin onnittelut.

Vuosikymmeniä sitten ei ollut mitään ulkoistettuja jakelijoita tai yrittäjiä, oli vain Posti.

Sanomalehdillä on ollut oma varhaisjakelunsa ties kuinka kauan. Siitähän ymmärtääkseni Kopekin teki.

[Karikko]

Kamala päänsärky. Varmaan on jotain troppia otettava, kun ei tuo hellitä.

Sen siitä saa, kun piti puolille öin katsoa telkkarista Euroviisujen esikarsintoja. Säännöllistä elämää viettävälle ylimääräinen valvominen kostautui taas kerran ikävästi. Olisi pitänyt nousta, kun ensimmäisen kerran heräsin viiden jälkeen, mutta ajattelin ottaa pienet torkut vielä. Torkut venähtivät kolmen tunnin mittaiseksi ja se oli liikaa pääparalleni 

Katselin myös jonkun aikaa sitä touhua ja meinasi alkaa päätä särkemään. Käänsin jollekin rauhallisemmalle ohjelmalle, jossa sivistyneesti vain ryöstellään ja murhaillan roistoja, tai muita elokuvallisia ihmisnäyttelijöitä ja mieli tasaantui heti rauhallisemmassa ympäristössä.

Jotenkin ärsyttäväksi on se samantapaisten esitysten ja tehosteiden käyttö mennyt.. Melkein kaipaa Lordin aikoja-- Ainakin sen vuoksi, että eräs pohjoinen pieni maakin sai pisteitä.

[Xantippa]

Erittäin paha juttu, jos tapahtui vuosikymmeniä sitten pienellä paikkakunnalla juuri sen vuoksi, että kaikki tunsivat toisensa. Kopekilla - tai mahdollisesti hänen kauttaan jollain toisella, huolellisuudestaan kun ei ole tunnettu - oli pääsy rappukäytäviin, jonka asujat tunnettiin = tiedettiin, jos jollakin oli jotain vietävää. En ole tietoinen, että pikkupaikkakuntalaisuus vaikuttaisi siihen, miten tärkeää on, että posti tulee kannettua. Sen tiedän, itsekin pikkupaikkakunnalla asuneena, että jos minulta kysyttäisiin, kumman haluan, päivän lehden vaikka tulematta, vaiko avaimeni luovutettavan kaverille minulta lupaa kysymättä, mitä vastaisin. Epäilen muiden pikkupaikkakuntalaisten olevan aika samaa mieltä.

Erittäin inhottava olisi pikkupaikkakuntalaisena, kun kaikki tunsi toisensa, ajatus ihan muuten vaan, että jollakulla on pääsy rappukäytävääni ilman, että minä tiedän siitä, koska hän nimenomaisesti haluaa kyvyn kulkea siellä ilman lupaa. Mikä siinä onkin, että ajatus nyt vain puistattaa.

Lehdenjakajien rappukäytäväavaimia nyt vaan jaellaan ilman että asukkailta kysytään yhtään mitään. Jos Xantippa tosiaan haastattelee jokaisen rappukäytäväänsä pääsevän, niin onnittelut.

Ja tämä on syy jaella niitä lisää kavereille tosta vain, kun itse ei viitsi/halua/on parempaa tekemistä sen sijaan, että tekisi niitä hommia, josta palkkaa saa?

Siinähän se onkin, että en haastattele, vaan luotan, että tahot, joilla avaimia on, käsittelevät niitä luottamuksellisesti. Kerro toinen esimerkki, jolloin "lehdenjakajan avain" on jaeltu eteenpäin, tiedossasi varmaan on, kun tiedät, että niitä nyt vaan jaellaan? Kiinnostaahan tämä.

Vuosikymmeniä sitten ei ollut mitään ulkoistettuja jakelijoita tai yrittäjiä, oli vain Posti.

Sanomalehdillä on ollut oma varhaisjakelunsa ties kuinka kauan. Siitähän ymmärtääkseni Kopekin teki.

No tuliko kysyttyä sanomalehden varhaisjakelun toimistosta, saako kaverille antaa avaimen, kun itse on menossa seuroihin - millä tavalla moraalinen vastuu luvattomasta käyttöön antamisesta muuttuu sillä, että annettu avain on sanomalehden varhaisjakelun eikä postin?

T: Xante

[Karikko]

^

Ei kai se tiettyyn käyttöön antaminen välttämättä ole luvatonta..

Sehän on ollut tarpeellinen juttu, myös erilaisia tuuraajia ja vapaapäivien sijaistajia lienee paljon ja heillekin annetaan avaimia sitä tarkoitusta varten- pääasiahan eli se jako on saatu tehtyä.

Kopioiminen sitten tietenkin on luvatonta, vaikka lieneekö tuo ollut mikään isompi rikos aikoinaan.

Myös asukkaiden vaihtuessa varmaan erilaisia avaimia on levinnyt muutoissa, vaikka ne varmaan useimmiten ovat jääneet lojumaan laatikoihin..
Monet kuitenkin teettivät useita avaimia, jos oli mukuloita pilvin pimein..

[Hayabusa]

^
^^
Juuri noin. Emme tiedä tekikö J (jehovan todistaja) luvattoman tai jopa kielletyn (ovat muuten eri asia, kun pilkkua viilataan) luovuttaessaan avaimet sijaistaja K:lle (Kopek). Varmasti luvatonta oli K:n suorittama avainten kopiointi.

[Kopek]

Tämähän on kuin natsirikosoikeudenkäynti, jossa yksi viimeisistä natseista - tässä tapauksessa minut - on raahattu tuomiolle hänen paljastuttuaan varomattoman nettikirjoittelun johdosta. Tapahtumistakin on kulunut jo melkein yhtä kauan tai jopa kauemmin kun niistä oli kulunut silloin, kun minä tein omat moraalittomuuteni ja laittomuuteni ja mistä kaikesta tässä nyt käydään oikeutta.

Koska foorumituomioistuimella ei ole toimivaltaa muuhun kuin moraalisen tuomion antamiseen, ja koska olen jo muutenkin maineeltani mikä olen - luihuotsainen rikollinen - niin mikäs tässä on hätänä. Ei kai tämä tästä pahemmaksi muutu. Näin toiveikkaasti ei kyllä kannattaisi kirjoittaa foorumille.

Selasin vanhoja päiväkirjojani - ne ovat tämän tapauksen osalta todella vanhoja - ja katsoin, mitä olen asiasta kirjoittanut. Löysin maininnan lehden jakamisesta kahdelta peräkkäiseltä vuodelta. Jakelukertoja ei siis tainnut olla kuin kaksi. Seuraavina kahtena kesänä en jakanut lehtiä, ja kolmannen kesän päiväkirja ei ole nyt tässä saatavillani.

Homma on mennyt niin, että olin alkuviikosta oppilaana tuon kaverini mukana eli kiersin lenkin hänen kanssaan ja tein muistiinpanoja, mihin kaikkialle lehtiä viedään. Perjantai- ja lauantaiaamuina jaoin lehdet. Kyse oli vain yhdestä maakuntalehdestä. Hesareita tai muutakaan postia ei jakeluun kuulunut. Hesarit taisivat tulla tuohon aikaan vielä päiväpostin mukana "muualle Suomeen".

Lauantain lenkki oli väsyttävä, koska olin ollut edellisenä iltana myöhään reissussa ja palannut sieltä vasta yöllä. Päiväkirjassani lukee seuraavaa (kaverini nimi "Make" on keksitty):

Tultiin yöllä pois. Nukuin kaksi tuntia, jonka jälkeen lähdin jakamaan aamupostia. Sen jälkeen nukuin vielä muutaman tunnin. Kävin viemässä iltapäivällä Maken (tähän paikkakunnan nimi).

Kyseessä oli noin 40 kilometrin päässä sijaitseva naapuripaikkakunta. Jos joku ihmettelee, miksi palvelin tuota henkilöä tuolla tavalla, niin se oli normaalia kaveruutta. Hän teki vuorostaan palveluksia minulle. Näinhän elämässä toimitaan.

Seuraavana kesänä tuurasin tuon henkilön nuorempaa veljeä, joka oli tuolloin aamun lehden jakajana. Kävin hänenkin kanssaan ensiksi opettelulenkillä, ja vasta sen jälkeen tein omat lenkkini. Niitä oli tänä toisena kesänä neljänä aamuna. Ilmeisesti tämän tuurauksen aikana teetin niitä avaimia. Päiväkirjassani tästä ei tosin mainita mitään. Siinä lukee vain, että "kävin jakamassa lehdet" ja "kuten eilen" ja "sama homma" ja "eipä paljon muuta".

Kaiken kaikkiaan olen siis jakanut tuon aamun lehden kuutena aamuna.

Alan tässä jo miettiä, olenko kuvitellut tuon avainten kopioimisen, kun siihen ei ole mitään viittauksia päiväkirjassani. No, ei hämärähommia kirjoitetakaan päiväkirjaan.

Vai olisiko mahdollista, että olisin sittenkin jakanut lehdet vielä kerran esimerkiksi kolme vuotta myöhemmin ja silloin teettänyt avaimia. Varmistan asian, kun saan päiväkirjan käsiini. En siinä tosin avaimien kopioinnista mitään todennäköisesti lue.

Mitä tulee kerrostalojen rappukäytäviin, niin pääseehän niin ilman avaimiakin, kun menee samalla oven avauksella kuin joku toinen. Siihenkin taloon, missä tyttärelläni on asunto, ja jossa olen viime aikoina majaillut, on tullut jos jonkinlaista hiipparia. Eräänä iltana joku haiseva pultsari nukkui yhdessä kerroksessa yhden oven edessä niin, ettei ovi auennut sisältä päin. Kerran taas joku ulkoa sisälle päässyt oli käyttänyt alakerran käytävää vessana enkä tarkoita nyt pikkuasiaa. Vai olisiko se ollut koiran tekosia. Yäk joka tapauksessa...

Minulla on mielikuva, että kerrostalojen ulko-ovia ei pidetty lukossa aikoinaan ainakaan pienillä paikkakunnilla. Minullakin oli joitakin kavereita, jotka asuivat kerrostaloissa, ja kävin heidän luonaan. Ei taloissa edes ollut mitään summereita, jos oikein muistan. Ulko-ovesta vain käveltiin sisälle ja soitettiin huoneiston ovikelloa. Minkähän takia, minä sitten olisin kopioinut niitä avaimia itselleni.

[Xantippa]

Minä likinnä olen sanonut, että molempien, Kopekin että jehovan todistajan, toiminta on ollut minun mielestäni moraalitonta.

Teot voivat olla mielestäni moraalittomia silloinkin, kun niitä yleisesti ottaen vain tehdään, silloinkin, kun moni niitä tekee. Itselleni ei ole siis mikään puolustus, että jaellaanhan niitä avaimia ja tapetaanhan  hevosiakin.

T: Xante

[Hippi]

Meillä Kontulassa oli pitkään niin, että lukot alaovet napsahtivat lukkoon jossain klo 20 tai 21 tienoolla ja lukot aukenivat aamulla noin klo 6. Illalla myöhemmin ja yöaikaan piti kulkea avaimella. Tämän vuoksi esimerkiksi Hesarin jakajalla oli avain alaoveen. Myöhemmin, joskus vuosituhannen vaihteessa, tilanne muuttui niin, että alaovien lukkoihin laitettiin numerokoodillinen lukko ja ovet pidettiin myös päivisin lukossa. Siellä oli niin tiukkaa, että jopa jokaiseen rappuun oli eri numerokoodi, joten naapuriinkin pääsi kyläilemään vain jos tämä oli kertonut numerokoodin.

Numerokoodin takana on täällä Tiksissäkin rappuunpääsy ja täällä vaihdetaan numerokoodia, jos enemmän tulee valituksia siitä, että ovikellon pimpottajille on koodi kulkeutunut. Jehovatkin ovat nykyään jättäneet tämän talon väliin, kun ovat saaneet niin ankaraa palautetta, kun ovat hankkineet koodin ja kulkevat myös muiden luona kuin sen koodin antajan luona.

[Hippi]

Voi että, kävipäs hassusti. Löysin jääkaapista kaksi puuromaidoksi ostettua puolikasta maitoa, jotka on jääneet käyttämättä. Niissä on parasta ennen päivä eilen, joten tänään ne pitää käyttää pois.

Onkohan tänään pannukakkupäivä, onkohan