Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[MrKAT]

No niin nyt se on tehty. Ensimmäinen ikioma itsetehty - ja vähäsuolainen - ruisleipä. Kertsin reseptillä, perinteisellä puu-uunilla.
Hiukan muunsin: minulla ei ollutkaan currya vaan kurkumaa, ja spelttijauhoa en muistanut hankkia, korvasin rukiilla.  Ehkä en malttanut vaivata tarpeeksi tai liian märkä päältä mutta vaikka se kohosi pellillä aluksi niin se jotenkin lässähti. Rapeaa tummaa kuorta ei syntynyt. Leipäviipaleet ei pysy kasassa vaan hajoaa keskeltä kahdeksi. Mutta ei haittaa.
  Sillä joka tapauksessa maku on hieno, ja ennenkaikkea kriittisen epäilevä iäkäs ruisleipiä jne tehnyt sukulainen antoi tuomioksi: hyvää. Ja otti kolme palaa...*
  Valitettavasti maha on taas arempi eikä passaa syödä liikaa ruista per päivä. Joten joudun pidättelemään itseäni ahmimasta. Pakastin osan.

*Hän on herkka haukkumaan kaloja tai pottuja tai muussia tuimaksi, koska pitää olla kunnolla suolaa. Tää leipä vähäsuolaisena kun meni noin "läpi" niin tosi hienoa...

[kertsi]

^ Jee, kiva kuulla.

Ehkä sulla oli liian vähän jauhoa, jos kerran ensin nousi mutta sitten lässähti? Tai liian pitkä nostatusaika.

Jos leivän antaa jäähtyä, sitä on helpompi leikata ilman, että murenee. Ehkä pari teelusikallista psylliumia taikinassa voisi ajaa saman asian?

Vielä vinkki varsinkin omakotiasujalle, tai kelle vaan:

Anna kulhon ja sekoitusvälineen (kauhan) kuivahtaa. Silloin on helppo rapsutella jauhot biojätepussiin. Jos taikinakulhon pesee tiskialtaassa heti, voi taikina nimittäin tukkia putket. 
Sama pätee leipien peittämiseen käytettävään astiapyyhkeeseen: anna kuivua ennen kuin poistat taikinajäämät.

[kertsi]

Itse tein fifty-sixty-leipää (puolet ruista) tänään ilman että likasin käsiäni. Sekoitin isolla muovikauhalla taikinan, nostattelin ja lopuksi kippasin leivinpaperilla peitetylle pellille, jossa muotoilin kauhan avulla leipää. Ja nostatin lisää.

2 mukia vettä, kättä vähän lämpöisempää
2 rkl sokeria
kuivahiivaa
1,5 dl vehnäjauhoja
(annetaan tämän vellin nousta puoli tuntia)
1 tl suolaa (maha ei kestä tänään mausteita)
0,5 dl ruisleseitä
2 dl kaurahiutaleita
4 dl? ruisjauhoja
(jää löysäksi, annetaan nousta)
lisätään ruisjauhoja kunnes sopivan taikinamaista
2 kananmunaa
1 rkl rypsiöljyä

200 C kiertoilmauunissa.
Ei tullut rapeaa, mutta aivan ihanan makuista.

[MrKAT]

^^ Minä pesen kulhon kahvilla, ja viskaan sekoituksen ulos ravinteeksi kasvimaan tuntumaan, sillä tavalla osaan varoa putkien tukkimista. Peitteenä käytin muovikalvoa.

[Hippi]

^
Eihän nyt taikinakulhon peseminen mikään putkea tukkiva ongelma ole eikä siihen mitään erikoistemppuja tarvita.

Useimmat vaivattavat taikinat on hyvän vaivauksen jälkeen sen verran sitkaiset, että taikina lähtee kulhosta tarkasti jo sillä, että sen kumoaa leivinpöydälle. Viimeiset rippeet lähtevät kädellä pyöräyttämällä kulhon pintaa pitkin. Jos taikina vetelänä kaadetaan kulhosta, niin silloin kulhosta kaavitaan nuolijalla.



Noita on monenlaisia, mutta itse olen pärjännyt kahdella. Toinen on kuvan mukainen vähän tukevampi ja toinen on pidempivartinen, jossa on kapeampi tuo nuoleva osa. Jälkimmäinen soveltuu hyvin kapeiden astioiden kuten litraisen jugurttitölkin kaapimiseen.

Jos jollekin nyt on outo tuo nuolija, niin googlen kuvahaulla löytyy lisää kuvia hakusanalla nuolija.

[kertsi]

^
Vehnätaikinasta kyllä muodostuu kimmoisa pallo, mutta jos on liki täysjyväinen leipä, ei taida tapahtua samaa, varsinkaan jos ei ole ollenkaan sitkaa tuovaa vehnäjauhoa tai sitä on vai nimeksi? Jos (melkein)täysjyvärukiisesta taikinasta meinaa tehdä niin kiinteän, ettei se tartu kulhoon, eikös siitä tule sitten liiankin kiinteä, eikä se siksi jaksa kohota?

Ja taikinakulho on vain osa ongelmaa: tavanomaisessa leipomisessa, jossa vaivataan käsin taikinaa, kädet ovat taikinassa, ja pitää pestä (mahdollisesti viemäriä tukkien). Käsiä ei voi jättää puoli vuorokautta kuivuman. Nuo omat viritykseni, joissa vaan kauhalla vaivattiin se taikina, juontuvat halusta olla koskematta käsin taikinaan edes kulhossa.

[Hippi]

^
Vetelään tai muuten sitkottomaan taikinaan sitten tuo nuolija käyttöön, niin puhdasta tulee. Minä sitä käytän ihan kaikkeen, missä kulho pitää saada tiskiä varten siistiksi. Jopa vetelän lettutaikinan kaavin siihen viimeiseen lettuun nuolijalla.

Ei ole kädetkään mikään putken tukkiva ongelma. Äitini aikanaan opetti, että taikina kaavitaan käsistä ruokaveitsellä. Siinä ei mene kuin hetki, niin kädet on niin siistit, että lopun voikin jo viemäriin huuhtoa. Tuotakaan ei opetettu sen varuiksi, ettei putket tukkeudu vaan siksi, ettei taikinaa mene hukkaan yhtään enempää kuin on pakko. Mutta jos on valmis tuhlaamaan jauhoja, niin kädet puhdistuu taikinasta, kun ottaa jauhoja ja hieroo niitä käsiin, jolloin taikina putoilee makkaroina pois käsistä.

[kertsi]

Käytän nuolijaa melkein kaikkeen, mutten muista olenko sitä leipätaikinaan käyttänyt. Pitääpä kokeilla ensi kerralla ruistaikinan teossa. Raportoin tuloksesta, jos muistan.

[ROOSTER]

Tänään sain konsultointipalkkioksi syödä muiden tekemää laaturuokaa.

Palkkion otin salaattina, etanoina ja sisäfileepihvinä.

Oli hyvää.

[Aave]

Eipä nyt takerruta sellaisiin pikkuseikkoihin, kuin että kulinarismi on kulttuurin asia ja siten tämäkin ketju kuuluisi kulttuurin puolelle; ketjun nimestäkin voisi olla monta mieltä mutta minkäs teet - kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia! En siis ehdota että ketju pitäisi vähintäänkin siirtää, saati känkelöidä.

Vaan saman ilmapiirin siivittämänä nyt syödään oikeaoppisesti klassista italialaista pitsaa, yön pikkutunneilla. Näin se menee...

Ensin katsotaan pitsapaikka eli hieno ja perinteikäs italialainen ravintola, jossa on vähän jonoa. Auttaa, mikäli paikasta ollaan juuri heittämässä pari känniääliötä ulos. Ennakoiva ja tiedostava asiakas tilaa itselleen kerralla kolme pitsaa, klassisin italialaisin päällisin - kuten kebab (Pakaste), ananas (Säilyke), katkarapu (Pakaste) ja vaikkapa currymajoneesi. Toiseen pitsan voisi ottaa insalata, eli valkokaalia, oliiveja (Säilyke), herkkusieniä (Säilyke). Kolmanteen pitsaan tulee edelleen oliiveja (Säilyke), paprikaa (Säilyke), ja pepperonia (Kuivasäilyke).

Kokkia/paikan omistajaa muistetaan kiittää tilanteesta riippuen joko turkiksi (Teşekkürler!) tai arabiaksi ( تشکر!), aivan kuten Italiassakin tehdään!

Ensimmäinen pitsa syödään paikan päällä. Samalla voi yrittää rupatella naapuripöydän kahden hienon leidin kanssa kunnes huomaat, että hehän ovat sammuneet pöytäänsä. Sitten lähdetään kotia kohti, ja ryhdytään syömään toista herkullista italialaista pitsaa. Pitsa kuitenkin tyypillisesti putoaa jo 20 metrin askelluksen jälkeen maahan. Siitä voi ottaa tästä huolimatta vielä pari haukkua, ennen kuin sen ja pakkauksen dumppaa lähimpään roskikseen. Eihän tässä mitään moukkia olla, roskat laitetaan roskiin!

Kotiin päästyä alkaa oksettaa, ja menet kylppäriin yrjöämään ne kaksi ensimmäistä italialaista pitsaa pönttöön. Tämän jälkeen väsyttää, ja sammut oikeaoppisesti sinne vessan lattialle.

Seuraavana aamuna/aamupäivänä syödään se kolmas pitsa. Se on edelleen aavistuksen lämmin, koska kylppärissä on lattialämmitys, ja pitsa on muhinut yön yli siinä vieressäsi lattialla.

Buon appetito!

[Aave]

Ketjun typerästä otsikosta tuli vielä mieleeni, että mokata voi jo paljon ennen, ennen kuin mitään ruokaa on edes tarjottukaan.

Kulinaristisen etiketin mukaiseen aterinten säilytysjärjestykseen on hyvä, selkosuomalainen muistitavutus: HAA-VEI-LU. Eli haarukka, veitsi ja lusikka. Nyt kaikki kipinkapin tarkistamaan aterinlokerostanne, että tässä järjestyksessä niiitä säilytätte. Ellei, niin känkelöikää itsenne!

[Hayabusa]

^Täällä syömävehkeet ovat laatikossa poikittain. Siten ei tarvitse kääntää rannetta 90 astetta laatikon avaamisen jälkeen. Veitset tosiaan keskimmäisessä lokerossa erottamassa suuhun "työnnettäviä" juttuja. 

[Vatupassi]

Yrttiboston:pohja

4dlsämpyläjauhoa
2tlkuivahiivaa
1/2tl jodi pitoinen suola(jozo)
1dlkaurahiutaleita
2,5dllämmintä vettä
1/2dlrypsiöljyä
2tlciansiemeniä(kannattaa liotella vesitilkassa, voi muuten tulla mahanpuruja herkkävatsaiselle)

täytteeseen:200g, maustamatonsulatejuusto(tai yrtipainotuksella em.valkosipulin makuinen)
1dltuoretta ruohosipulia, ripaus mustapippuria ja herbamare suolaa (1/2tl)
taikinaa voi hieman kohottaa liinan alla, mutta ei sekään vättämätön josa paistat uunissa miedommalla lämmöillä
vähän pidempään n.+200, astetta ,25min.
kauli siis kuten korvapuustitaikina leivinpaperin päällä, levitä täytteet, tuorejuustoa, mausteet ja silputtu tuoreruohosipuli,
paistoin uunin kesktasolla.
öljysin vuuan, mutta korppujauhoa ei tarvita, se vain turhaan kovettaa pohjaa!
nosetele korvpuustin muotoiset rullat esim pyöreä teflonpintainen piirakkavuoka))
-mikä parasta tämä boston ei voita kaipaa, koska välissä on tuhdisti sulatejuustoa!Bob Apetit!

[ROOSTER]

Yleensä kausituotteet ovat ihan väkisin tehtyjä, eivätkä maistu normaaliolosuhteissa. Jos olisi menekkiä, tehtäisiinhän niitä ympäri vuoden.

Nyt on löytynyt kuitenkin tuote jonka kohdalla "kausi"-liite tuntuu turhalta. Turun Sinapin Olutsinappi.



Siinä vasta hyvän makuinen sinappivaihtoehto.

[Hippi]

Kausimauista tuli mieleen tämä Pusuista paras talven kausimaku, jota saa ainakin tässä joulun tietämillä



Minulle nuo on edelleen pusuja vaikkakin se yksi sana on tullut jätetyksi pois, enkä edes sano millä kirjaimella se sana alkaa.
Harvoin noita tulee ostettua muulloin, mutta juuri tuo talvimaku maistuu minulle ja noita tulee muutama boxillinen syötyä.

Tropical on myös aika ok ja kausimauksi sekin on nimetty, mutta vuoden aikaa ei ole mainittu. Väristä päätellen tuo on myynnissä Pääsiäisen tienoolla.