Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[ROOSTER]

Laitoin kaksi siikaa uunipellille paistumaan.

Löysin avatun cremefraichepurkin ja sekoitin siihen jauhettua mustapippuria, suolaa ja timjamia. Tungin sitä kalojen sisään. Viiltelin kaloja ja laitoin viiltoihin voisiivut ja kalojen päälle loput cremet. Vielä suolaa ja pippuria päälle. Syy miksi en laittanut sitruunaa oli etten löytänyt niitä, enkä edes mehua koko kartanolta. Kauppaan en viitsinyt enää lähteä, kun oli jo GT:tä tullut nautittua.

Saas nähdä miten käy. Tuleeko herkkua vai myrkkyä.

jälkihuomio: Olisihan sitä voinut vielä hunajaa laittaa mukaan.

[ROOSTER]

Siiat syöty. Olipa onnistunut ruuanvalmistus.

Taidanpa jatkossakin tehdä mausteisen kermasmetanatahnan kalan vatsaan - toimii.

Pitää kokeilla joillakin muilla kalaroduilla myös.

[ROOSTER]

Tässä on tullut nyt kaloja valmistettua monta kertaa peräkkäin, kalatiskeille tehdyt madetäsmäiskut ovat tuottaneet aina vesiperän, mutta houkuttelevat muut lajit ovat saaneet mielenkiinnon heräämään. Viimeksi kala oli lahna. Hyvä tuli siitäkin, mutta "varmuuden vuoksi" lisätty suola teki uunissa valmistetun 1,3-kiloisen ryökäleen pohjimmaisen puolen hyvinkin suolaiseksi. 8-

Nyt on uunissa Dr Oetkerin antigluteeninen pizzaversio tuunattuna muutamalla oliiviöljysäilötyllä purkkisardellifileellä (normaalisti 100€/kg) ja hippasen lisätyllä edamilla (4€/kg).

Saapi nähdä, tuliko syötävää.


https://fi.wikipedia.org/wiki/Sardelli

[kertsi]

^
Olen tässä nyt muutaman päivän sulatellut kalapihvikertomustasi enkä nyt malta olla kommentoimatta, vaikka pitkään yritin.

Minä en laittaisi mitään muovipussissa mikroon sulamaan. Kaikki muovit ei suinkaan ole mikronkestäviä, joten sitä ei tiedä, mitä niistä syötävään irtoaa. Aina lautanen tai pyrexkulho ja joko kansi tai mikrokupu päälle, jotta lämpenee tasaisemmin ja mikro pysyy puhtaana.

Toisekseen tuollaiset kuorrutteet ja leivitykset vetistyvät suotta mikrotuksessa. Yleensä nuo kalapihvit ja kalapuikot yms. mitä niitä onkaan, ovat jo esikypsytettyjä, joten ne laitetaan jäisenä pannulle, jotta pinta pysyy rapsakkana. Ovat valmiit, kun ovat kuumennet kunnolla läpi. Minulla ei ottanut jäisenäkään kuin ehkä 15 minuuttia, kun käänsin ne kuumennuksen aikana pari kertaa. Pinta oli oikein rapsakka ja kalakin mehevää.

Flooraa tai muitakaan leivitteiksi tarkoitettuja pehmeitä rasvalevitteitä en käyttäisi paistamiseen, koska niissä on yleensä melkoisen paljon vettä. Voi tai öljy on oikeampi vaihtoehto.

Mutta sitten se, jota en varmaan ymmärtänyt oikein. Laitoitko tosiaan paistettua kuorrutteista kalaa ja mandariinin paloja maitoon lillumaan ja se oli hyvää? Ymmärsinkö oikein? Oliko maito kylmää vai lämmitettyä? Niin tai näin, ei kyllä minun mielikuvitukseni riitä saavuttamaan ajatusta taivaallisesta makuelämyksestä.

Kokeilin (yllytyshulluna) noita mainostamiasi siemenkuorrutettuja kalafileitä, ja oikein maukkaita olivat.

En minäkään laittaisi kuorrutettuja mihinkään muovipussiin mikroon, enkä kyllä kuvunkaan alle. Vettyisivät vaan turhaan. Se rapeus on paneerauksen idis, ja rapeus kärsisi tuolla lailla.

Lämmitin yhden kalafileen mikrossa lautasella muutaman minuutin, kun en viitsinyt uunia lämmittää, tai roiskia paistinpannulla. Taisi olla 3 tai 3,5 min? Leikkasin kahtia ja näin, että oli läpikypsää. Eri kerralla lämmitin pakastekasviksia (Sadonkorjuu, jotka ovat herkkua) syvällä lautasella. Mainio lounas, kun täydensin vielä majoneesilla (ei niin terveellinen lisä). Taisi olla jotain tuoresalaattiakin lautasella.

[Hippi]

Yksinkertainen on kaunista, pätee monissa asioissa. Myös ruuanlaitossa. Oli pitkään tehnyt mieli lihaperunasoselaatikkoa. Tuokin oli jäänyt historiaan sen jälkeen, kun lapset muuttivat pois. Nyt sattui olemaan tähdet oikeassa asennossa ja kaikkea tarvittavaa samaan aikaan kotona, joten tänään ryhdyin puuhaan.

En toista reseptiä, sillä ideahan on varmaan useimmille tuttu ja netissä on kelpo joukko reseptejä käytettäväksi sellaisenaan tai omaan makuun hiukan viritettynä. Ideanahan on sekoittaa paistettu ja maustettu jauheliha perunamuussin sekaan.

Oma viritykseni on:
Melko reippaasti mausteita (valkopippuri, maustepippuri, paprikajauhe, umami, suola) jauhelihan (400gr) joukkoon, jotta maku riittää maustamaan koko seoksen.
Jauhelihan joukkoon pannulle pilkotan myös pari keskikokoista sipulia.
Kun kippaan paistoksen muussin sekaan, huuhtaisen valurautapannun vielä ihan pienellä vesimäärällä, että saan pannulta kaikki maut mukaan.
Haudutan seosta liedellä jonkin aikaa ja aina välillä sekoittaen, että mausteet tekeytyvät hyvin, enkä laita sitä uuniin lainkaan. Olen uunin todennut tarpeettomaksi vaiheeksi, joka vain kuivattaa seosta turhaan.
Teen aina reilun annoksen, että saan pakkaseen useamman kerta-annoksen, sillä tuo sietää pakastamisen oikein hyvin.


Ruuan ainoa vika on, että se on liian hyvää ja sitä tulisi helposti syötyä liikaa, jos ei osaa olla varovainen. 

[MrKAT]

K-kaupasta koppasin Delisana Soft Cakes, "mansikkanmakuisia", halpoja puolalaisia Jaffamaisia suklaakerroskeksejä.
Sitten kotona kahvipöydässä kun puraisin niin ylläri oli täydellinen. Mansikkaa se ei muistuttanut niinkään vaan
sukelsin välittömästi lapsuuden kesään, hiirenkorvalla olevaan koivulehtoon, jotain marjaisaa se hiukan muistutti. Mutta tänä nostalgia-hyöky oli valtava! Luulisi että kaikki aromit on jo liuetuneet moderniin aikaan. Olisko lapsuudenajan aromit wanhassa Puolassa jäljellä tai otettu uusiokäyttöön?
  Vastaava Delisonon appelsiinisuklaa-täytekeksi taas vei minut jälleen lapsuuteen kun pyöräilimme kylän kaupalle ja ostimme limukkaa. Ei kyllä appelsiinia muistuttanut ensimmäiseksi.

[Hippi]

^
Onhan tuossa tosiaan ihan aitoa mansikkamehutiivistettä joukossa:
Täyte 52% (glukoosi-fruktoosisiirappi, sokeri, vesi, kosteudensäilyttäjä: glyseroli hyytelöimisaine: pektiinit happamuudensäätöaineet: sitruunahappo, natriumsitraatit tiivistetty mansikkamehu (0,6% täytteessä), aromi, tiivistetty musta porkkanamehu, väri: karoteenit)

[MrKAT]

Hienon marjaisaromisen erikoiskahvin loputtua tyydyin ns. tavalliseen kahviin. En huomannut maussa mitään eroa. Mutta sitten tajusin. Viimeisin erikoiskahvi oli jo viikon vanhaa ja tavallinen kahvi uutta tuikituoretta. Ero syntyy seuraavalla kerralla.

Tai piti syntyä. Kahvi on loppu kun en muistanut ostaa! Ja uutta saan vasta päivien päästä.
Tyydyin wanhoihin kerättyihin jämäjauhoihin, osa on jo varmaan koronaa edeltäneltä vuosilta.
Maistuu kamalalle, ja herkistyttyäni joka kerta entistä kamalammalle.
Mutta pääasia on kuitenkin että talossa on edes kahvinnäköstä kofeiinia!

[Hippi]

Tyydyin wanhoihin kerättyihin jämäjauhoihin, osa on jo varmaan koronaa edeltäneltä vuosilta.
Maistuu kamalalle, ja herkistyttyäni joka kerta entistä kamalammalle.

Onneksi olkoon !!!!

Minun aamukahvini on löytänyt voittajansa tai siis jotkut väittävät, että eilispäiväinen mikrossa lämmitetty kahvi on kamalaa. Nyt vaan pitäisi tietää, mitä on nuo jämäjauhot, joita olet kerännyt ja miten niitä olen varastoinut. 

[MrKAT]

Kahviastian pohjalle jää jauhoja joita ei riitä koko annokseen tai edes mittakuppiin joten olen varastoinut ne hyllyyn perukoille avoimeen entiseen kahvipakettiin. (Ja saan tekosyyn avata uuden tuoreen paketin hiukan ennenaikojaan, pelkillä tuoreilla jauhoilla).
  Rasvat on varmaan hapettuneet ja kosteat hellekesät muokanneet aromeja huit hiiteen. Monivuotisia, tiedä vaikka 5-10 vuotta wanhoja osa.

[Hippi]

^
Aika erikoinen käytäntö sinulla 
Minulle ei tuota mitään ongelmaa avata uusi kahvipaketti ja siitä ottaa tarvittava määrä lisäksi edellisen paketin jämille, joista ei yksin tule koko pannullista. Silläkään ei ole mitään väliä, että loppuva paketti ja uusi avattu paketti joskus sattuvat olemaan eri merkkisiä. En ole tähän mennessä huomannut siinä mitään ongelmaa.

[Xantippa]

^

Meillä taitaa olla muutenkin aika suurpiirteinen kahvinkeittotapa, menee aina sinne päin, joten heitetään vaan loput purut sekaan vanhasta paketista. Sama juttu merkin kanssa, ei ole niin tarkkaa!

Ja harrastetaan molemmat myös mikrolämmittelyä Itse asiassa, meillä on pieni termari, johon loppu kahvi kaadetaan, mutta harvoin sitä tulee siitä juotua, vaan mikron kautta. Otin termarin käyttöön, kun luin, mitä ilmaston muuttuminen on tehnyt kahviviljelmille, jotka nyt alun perinkään eivät ole sitä eettisesti kestävintä kulutusta. Alkoi tuntua pahalta aina välillä kaataa lähes puoli pannua kahvia viemäriin.

T: Xante

[-:)lauri]

Minä yleensä avaan sen kahvipaketin, mittaan kahvinkeittimeen siitä ja pidän avattua pakettia kahvirasiassa. Kun avaan uuden paketin, kippaan vanhan paketin jämät uuteen pakettiin päällimmäiseksi ja annostelen siitä uudesta paketista päältä uuden satsin kahvia keittimeen. En ole minäkään huomannut mitään artefakteja maussa.

[Hayabusa]

Kaffi tosiaan säilyy paremmin siinä omassa paketissaan kuin esim metallipurnukassa. Metallista tarttuu kahviin sivumakuja. Tuo VHP:n säilytystapa kahvipaketti kahvirasiaan on hyvä.

[Xantippa]

Kaffi tosiaan säilyy paremmin siinä omassa paketissaan kuin esim metallipurnukassa. Metallista tarttuu kahviin sivumakuja. Tuo VHP:n säilytystapa kahvipaketti kahvirasiaan on hyvä.

Lisäksi kahvinmurut ovat ärkeleellisiä leviämään pitkin pöytiä muutoinkin, joten itse senkin vuoksi jätän suorimatta turhan siirron paketista purnukkaan.

T: Xante