Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[kertsi]

Tässä kyseisessä asiayhteydessä tönkkö tarkoitti myös (liian) tymäkkää.

[safiiri]

Tässä kyseisessä asiayhteydessä tönkkö tarkoitti myös (liian) tymäkkää.

Ok.

[Lenny]

Ostin sellaisen fraktaalimaisen kaalin kaupasta. En edes muista enää nimeä, mutta sellainen vaaleanvihreä kukkakaalin kokoinen suippokärkinen fraktaali. On niin hienon näköinen, että viitsiikö tuota edes syödä? Onkohan se edes hyvää?

[kertsi]

^ Kokeile pieni pala raakana sellaisenaan, tai oliiviöljyn ja valkosipulin kanssa "salaattina". Jos ei hyvää, kokeile höyryttää tai keittää ihan vähässä vedessä nippa nappa kypsäksi (älä ylikeitä), ja syödä voin kanssa?

Kerran ostin fraktaalikaalin eräisiin juhliin, mutta se oli enempi koristeena. En musita, miltä maistui.

[Amore]

Ostin sellaisen fraktaalimaisen kaalin kaupasta. En edes muista enää nimeä, mutta sellainen vaaleanvihreä kukkakaalin kokoinen suippokärkinen fraktaali. On niin hienon näköinen, että viitsiikö tuota edes syödä? Onkohan se edes hyvää?

Veikkaan, että kyseessä on Romanesco, jota näkyy kutsuttavan sekä kukkakaaliksi että broccoliksi. Passaa siis esim. höyrytettynä salaattiin, voisulan ja pippurin kera sellaisenaan lisäkkeeksi tai juustokastikkeella silattavaksi.

[Hayabusa]

Ihmetteilin ilmeisesti samanmoista kasvista kaupassa. Oli liian alienmainen, että olisi päässyt ostosteni joukkoon.

[Lenny]

^ Ei sitä uskalla syödä. Konservoin sen johonkin liemeen, ja tuijotan sitä hiljaisuudessa niin pitkään kunnes se puhuu minulle.

[A.V. Vatanen]

^ Ei sitä uskalla syödä. Konservoin sen johonkin liemeen, ja tuijotan sitä hiljaisuudessa niin pitkään kunnes se puhuu minulle.

Tämä Romanesco on ikivanha kasvis Etelä-Euroopassa. Suosittelen raakana syötäväksi esim. salaattina - maku on hieno, mieto ja ei niin tömäkkä kuin usein myös herkullisessa tavallisessa kukkakaalissa.


AV.

[Hayabusa]

^Olen kukkakaalin suuri ystävä. Ehkä joskus uskallan kokeilla tuota romajotain.

[kertsi]

"Karkki"leipälättynen paistinpannulla

2 kananmunaa
vehnäjauhoja   (jäi joululta, muuten ei yleensä kotona)
ruisleseitä
vettä
pannulle: vähän öljyä
(ei suolaa, koska en käytä)

Valmiin leipäsen päälle: voita sulamaan.

[Hippi]

^Olen kukkakaalin suuri ystävä. Ehkä joskus uskallan kokeilla tuota romajotain.

Minä käytän kukkakaalia, parsakaalia ja ruusukaalia paljonkin perunan korvikkeena.

Joskus on tehnyt mieli kokeilla noita muun värisiäkin, mutta rohkeus ei ole riittänyt ja olen vain sitä perinteistä valkoista kukkista ostanut.



Noita kun pilkkoisi sekaisin, niin olisi kyllä aika eksoottisen näköinen pöperö

[Lenny]

^ Ei sitä uskalla syödä. Konservoin sen johonkin liemeen, ja tuijotan sitä hiljaisuudessa niin pitkään kunnes se puhuu minulle.

Tämä Romanesco on ikivanha kasvis Etelä-Euroopassa. Suosittelen raakana syötäväksi esim. salaattina - maku on hieno, mieto ja ei niin tömäkkä kuin usein myös herkullisessa tavallisessa kukkakaalissa.

Kokeilin tätä, toimii! Maku on sopivan mieto raakana. Saattaisi olla tämän kypsentäminen muutenkin aika tarkkaa hommaa, siis ainakin jos haluaa säilyttää sen ulkonäön.

[Hippi]

Siirrän tuolta kysymysketjusta soppani tänne muiden soppien joukkoon toistaen hiukan itsenä aluksi:

Onko ruokalajitkin sukupuolittuneita? En tunne muita naispuolisia henkilöitä, jotka pitävät hernekeittoa herkkuruokanaan.

Tein joulun jälkeen kinkun jämistä ison padallisen sakeaa hernekeittoa pakastettavaksi. Nyt otin ensimäisen purkillisen lounaaksi ja se oli todella hyvää. Lihaa oli kuin kunnan hautuumaassa, kun piti tosiaan aika iso kinkun jämä hävittää. En ollut ainoa, joka oli ruuasta täpnöissään. Joduin Aatukissan kanssa kinaamaan siitä, voiko se tulla samalle lautaselle lounaalle. Aatu sai sitten lautasen tiskata.

Kyllä minä pidän itse tehdystä hernekeitosta todella paljon! Kaupan purkkeja en tosin ole vuosikymmeniin testannutkaan. Joskus tosin sen verran olen fuskannut himon iskiessä yllättäen, että olen tehnyt keiton joko pakasteherneistä tai säilykeherneistä. Menettelee sekin, vaikka ei ole ollenkaan sama asia.

Tosin hernekeittoni on aika kerettiläinen, lihana käytän yleensä paistijauhelihaa ja mausteet ovat mitä sattuu, mutta tujumpia kuin perinteisessä.

T: Xante

Itse en pidä jauhelihan rakenteesta keitoissa. Se jää mielestäni liian muruiseksi.

Paras hernekeitto tulee savupotkasta, mutta se on aika vaivalloista tehdä. Lihatiskillä kanttattaa pyytää sirkkelöimään potka pienemmiksi paloiksi, jos ei ole valmiiksi paloina. Potkan paloja keitellään ensin ja sitten lihat irroitellaan luista ja pilkotaan sopivan kokoiseksi paloiksi.

Oikotienä onneen voi ostaa palan savukylkeä ja sen antaa kiehua mukana, mutta poistaa sen sitten valmistuksen loppuvaiheessa. Ainakaan itse en niitä läskejä välitä syödä, mutta siitä saa voimakkaan maun keittoon. Varsinaiseksi lihaksi voi sitten pilkkoa vaikka palvikinkun kantaa, jota saa edullisesti. Voi tietenkin käyttää jotain kinkkusuikaleita, jotka ensin kannattaa pyöritellä paistinpannulla, jos ei halua savustettua lihaa käyttää.

Mausteena käytän useimmiten vain sinappia ja suolaa. Suolan määrä riippuu siitä, miten suolaisia lihoja käyttää. Joskus vaihteluna käytän pizzamaustetta, joka mielestäni toimii oikein hyvin. Vävypoika terästää purkkihernekeiton vahvahkolla chilillä. Sitä en ole itse vielä uskaltanut chiliä kokeilla, mutta ehkä pian uskaltaudun.

Jossain vaiheessa nuorimmaiseni oli "vege" ja silloin tein hernemuhennoksen ensin ilman lihoja. Lihat olivat toisessa kattilassa vähässä vedessä kiehumassa. Jaoin muhennoksen kahtia ja toisesta tein vegehernarin pilkotun porkkanan kera, joskus myös lisäsin siihen papuja. Lopuista tein sitten lihojen kanssa tavallisen keiton.

Hernekeitto kestää kyllä pieniä virityksiä ja on aina yhtä hyvää.

[urogallus]

Joduin Aatukissan kanssa kinaamaan siitä, voiko se tulla samalle lautaselle lounaalle. Aatu sai sitten lautasen tiskata.

Aatukissa? Löytyykö hän tältä sivustolta: http://www.catsthatlooklikehitler.com/cgi-bin/seigmiaow.pl

Hernekeitto kestää kyllä pieniä virityksiä ja on aina yhtä hyvää.

Totta. Itse olen joskus lisännyt maltillisen määrän silputtua kaalia hernariin keiton alkuvaiheessa. Sekin toimii, tulee makea vivahde soppaan. Kaali sopii myös pyttipannuun!

[kertsi]

Tyhjensin viimeisetkin pakasteet pakkasesta, eli naudanjauhelihaa ja mozzarellaa pieni määrä. Ei järin terveellinen kombo (liikaa tyydyttynyttä rasvaa) Nautaa tulee syötyä ehkä kerran kuussa tai harvemmin, ja mozzarella ei melkein koskaan (sieltä epäterveellisimmästä päästä juustoja muistaakseni).  Jääkaapissa oli lisukkeeksi lähinnä juureksia.

Uuniruoka tomaattisesta naudan jauhelihasta ja juureksista (välimerellis-lähi-itäläis-thaimaalais-jotain)
Tein jauhelihasta tomaattikastikkeen, keittämällä pienen määrän vettä (1,5 dl /400 g jauhelihaa) soijakastikkeen (hillitysti), maustepippurien ja kuivatun jalapenon kanssa ja tälläämällä jäisen jauhelihan siihen. Kansi päälle.
Pilkoin joukkoon tuoretta kurkumaa, tuoretta inkivääriä, tuoretta valkosipulia.
Kun liha oli jo murusina, pursotin mukaan tomaattipyreetä ja vähän thai sweet chiliä (sen sokeri sopii tomaatin kaveriksi).
Lisäsin vielä Ras-el-Hanoutia ja sumakkia. Keittelin tovin.
Lopuksi Provencen yrttejä ja reippaasti kuivattua ruohosipulia.

Pilkoin isohkoon uunivuokaan paljon lanttua, ja vähän punajuurta ja ihan vähän perunaa. Kaadoin kastikkeen päälle, ja laitoin uuniin, 30 min 200 C kiertoilma, 30min 180 C, jälkiuuni 15 min. Lisäsin mozzarellan ja annoin sulaa 10 minuuttia.

Itse ruoassa ei ollut lisättyä rasvaa tai erikseen lisättyä suolaa (soijakastikkeessa ja thai sw. chilissä vähän). Silti suutuntuma oli aika rasvainen, ja melkoisen herkullinen.
---
Lautaselle rakentelin n. kolmanneksen punakaali-raastesalaattia, jossa mm. paprikaa ja porkkanaa, rypsi- ja oliiviöljyä ja balsamicoa. Loput 2/3 em. uuniruokaa.