Miksi miehistä tulee eläimiä?

[safiiri]

Ton ymmärtää.

Miehet pyörittävät kokonaisuutta, kuka tekeekin, ja naiset ottavat sen lähtökohtaisesti valmiina, mistä onkin saatavana. Siitä avautuu m-paikat.

Ehkä naisten kesken ei tulisi puhua merkittävyyksistä. Se olisi alue, jossa heillä ei luontaisia taipumuksia. Paluu hellan ääreen voi olla luontevaa, vaikka ehkä ei vieläkään palannut muotiin.

Yksityiselämässä todennut muutamaan kertaan, että naiset yleensä tuppaavat odottamaan valmista. Kai tässä on jotain. Samaan aikaan puhutaan tasa-arvosta. Taitaa olla eriarvon virittämistä.

No jaa. Miehet varmasti kuvittelevat pyörittävänsä kokonaisuutta...

[Juha]

No jaa. Miehet varmasti kuvittelevat pyörittävänsä kokonaisuutta...

Detaljitasolla, vaikka naiset kuittaisivatkin kerman päältä, kieli pitkällä odottaen.

Toinen havainto naisista tosiaan on se, että he häiriintyvät käytännön puheista. Se taitaa häiritä sen takia, että vie tuntumaa kauemmas siitä, mikä on toiveena.

Tässä miesten tulisi tahdikkaasti siirtyä unelmienmukaisuuteen. Pajatoiminta, älyineen muualla.

Näinkö todellisuus, tarkemmin sanoen?

Miehet taas jaksaisi kiinnostua kaikista tuloksista, ja näytöksistä, vaan siitä tekemisistä, jota toisaalta pyydetäänkin. Kotikin voisi olla verstas. Harvemmalle naiselle oikeasti käy. Mies kyllä voi yöpyäkkin a-tallissa. On tästä jotain kokemusta.

[safiiri]

^Ehkä kuitenkin olisi syytä pidättäytyä tekemästä tällaisia yleistyksiä, sillä niin miehet kuin naisetkin ovat keskenään varsin erilaisia loppujen lopuksi. Saattaa myös olla niin, että jos itse aina ajautuu tekemisiin samanlaisten naisten tai miesten kanssa, voi kyse enemmän olla sitä, millainen on itse. Siitähän paljolti riippuu se, millaisten ihmisen kanssa on tekemisissä ja miten muut suhtautuvat ja käyttäytyvät. Oma osuus siinä, miltä muut ihmiset vaikuttavat on itse asiassa hyvinkin suuri.

[Juha]

Juu. Jollain toimintatasolla yleisen sivuuttaminen voi merkitä, ettei asioita tule hoidetuksi, koska ei mahdollista. Näitäkin duuneja tehdään, varmaan jokin verran.

Itse alkanut nykyään arvostaa yleistämisiä. Niitä tulisi tehdä aktiivisesti, ja odottaa, että tällainen myös otetaan huomioon.

Jotta tuossa ei menisi kovin paljon hutiksi, niin jotain tarvitsee huomioida. Tarkkuus on kuitenkin se juttu. Ilman sitä, tietyt asiat käyvät mahdottomiksi.

Yleisestä poikkeaminen, silloin kun yleisyys on vaikuttavaaa, on sotkua. Sillä voi olla iso hinta, ja siivous voi olla investointi, etenkin pitemmällä aikavälillä.

[safiiri]

Juu. Jollain toimintatasolla yleisen sivuuttaminen voi merkitä, ettei asioita tule hoidetuksi, koska ei mahdollista. Näitäkin duuneja tehdään, varmaan jokin verran.

Itse alkanut nykyään arvostaa yleistämisiä. Niitä tulisi tehdä aktiivisesti, ja odottaa, että tällainen myös otetaan huomioon.

Jotta tuossa ei menisi kovin paljon hutiksi, niin jotain tarvitsee huomioida. Tarkkuus on kuitenkin se juttu. Ilman sitä, tietyt asiat käyvät mahdottomiksi.

Yleisestä poikkeaminen, silloin kun yleisyys on vaikuttavaaa, on sotkua. Sillä voi olla iso hinta, ja siivous voi olla investointi, etenkin pitemmällä aikavälillä.

Kannatta olla tarkkana, onko etsinnässä se, mikä jossain asiassa tai ilmiössä tai ihmisryhmässä on yleistä, siitä, että vain yleistää, vaikkei oikeastaan ole kyse yleisestä.

[Xantippa]

Juha tässä demoaa, miten mies hallitsee kokonaisuutta. Odotellaas naiset kieli pitkällä tulosta!

T: Xante

[Brutto]

Foorumin miehet todistavat aika väkevästi, miksi miehiä ei opettajakunnassa näy. Opettajan työ kun on hernepussien heittelyä ja poikien passivointia, koulutuksella, jonne jokainen nyt voi hakeutua, jos pitkät lomat kiinnostavat.

Pojat tarvitsisivat miesesikuvaa, jossain määrin sitä ankaraakin, mutta myös monipuolisempaa isäkuvaa.
Terveisiä yksinhuoltajille...

Tytön yksinhuoltajana jäin miettimään olenko tehnyt suurenkin virheen, kun en kyennyt tarjoamaan hänelle monipuolisempaa naisesikuvaa...?

[Norma Bates]

^^ Olisi kannattanut varmaan raahata kotiinkin asti niitä sihteerikköjä pöydän päällä pantavaksi, siinähän sitä olisi lapsukaiselle ollut naisen mallia.

(Näin ei tietenkään saa sanoa koska mitään niin ultimaatumipyhää ei ole kuin kersat ja perhe...)

[Brutto]

^^ Olisi kannattanut varmaan raahata kotiinkin asti niitä sihteerikköjä pöydän päällä pantavaksi, siinähän sitä olisi lapsukaiselle ollut naisen mallia.

(Näin ei tietenkään saa sanoa koska mitään niin ultimaatumipyhää ei ole kuin kersat ja perhe...)

Jotta naisen malli olisi ollut mahdollisimman monipuolinen, olisi ilmeisesti pitänyt rahhata kotiin mahdollisimman monta eri ammattiryhmään kuuluvaa naista.

[Brutto]

Miksi miehistä tulee eläimiä?

Fingerporilaisittain ajatellen siksi, että jotkut heistä tunkevat niitä nenäänsä...

[Norma Bates]

Miehistä ei tulisi eläimiä mikäli he eivät koskaan olisi ylvästelleet olevansa jotenkin viileän järkeviä olentoja versus synnytystensä ja menssujensa kanssa läträävät naiset. Hassua sinänsä Kreikassa jossa nainen hyvin pitkälti alistettiin kotiinsa miehet pyrkivät kohti henkistymistä niin että kookasta penistäkin pidettiin mauttomana. Vai sotkenko nyt Roomaan?

Jokapauksessa olio joka päivittäin räplää genitaalejaan useita kertoja päivässä ei ole siinä asemassa että on oikeus pohtia onko naisella sielu.

[Juha]

Kannatta olla tarkkana, onko etsinnässä se, mikä jossain asiassa tai ilmiössä tai ihmisryhmässä on yleistä, siitä, että vain yleistää, vaikkei oikeastaan ole kyse yleisestä.

Aiemmin en ole ajatellut, että yleistämisessä tosiaan voisi olla jotain positiivista, kun runnominen niin tavallista, eli karkeistaminen, vastoin todellisuutta. Heitin jotain yleistämisen puolesta, tosin en tiedä ihan tarkasti, mistä ajatus tuli. Edellinen kommenttisi on ok, ei  valittamista.

Jään miettimään asiaa. Yleisen taakse mennään paljon suojaan ja piiloudutaan, siis tehdään sotkua, joka tosiaan maksaa, siis se epäsiivo meininki. Jos jossain on paljon samanlaista, niin isona, veivien momentit aivan toista luokkaa. Kun tällaista hissutellaan, ja tasoitellaan, niin tasapainotus ei ole kestävää, vaikka se olisi muka tavoite.

Höttöjuttu voi olla se ongelma. Sen pohjalta ei voi tarkasti soveltaa mitään, tai sille rakentaa. On voimaa, on potentiaalia. Mitä tulee aikaansaaduksi? Tai mitä tulee siedettyä, vaikkei tosiaan hyvä.



Itse aiheesta, suoremmin. Mies voi joskus päätyä hyysäämään enemmän sitä autoaan. Tästä joskus vinoillaan. On rakkaampi kuin puoliso.

Auto tosiaan vaatii duunia ja omistautumista, ja siitähän voi tykätä. Autossa on se hyvä puoli, että se voi olla vaatelias, mutta silti jättää nalkuttamiset vähille, tai jos nalkuttaa, niin mies tietää, että on asiaa, ei tyhjänpäiväistä ja mitälie-tunteenpurkausta, jossa ole mitään tarkoitusta tekemiseen.

En ole niin hassu, että väittäisin, etteikö yhtä hassua näy joka suunnasta. Ainahan näitä voi päivitellä, yksikulmaisesti. Ei tällaiset tee miehestä jotenkin naista parempaa, tai päinvastoin. Ei tässä ole mitään järkeä. Jos toinen tehdään huonoksi, mikä etu se on toiselle. Saa aina vain tyhjempää, ja sen takia, kun itse on tyhjän asialla.

[Juha]

Juha tässä demoaa, miten mies hallitsee kokonaisuutta. Odotellaas naiset kieli pitkällä tulosta!

T: Xante

On tämä varmaan asiallista kritiikkiä.

Miesten kontribuutio kyllä eroaa vähän naisen vastaavasta. Mies on enemmän sellainen, joka suorittaa, ja arvoa on enemmän tällä suunnalla, ainakin perinteisesti. Miten on aikaansaava, vakuuttava ja millainen asema. Nainen on tässä enemmän valmiimmalla tasolla, vaikka tuskin tolkun miehelle tuokaan kovin paljoa antaa.

En minä näistä mitään selkeän linjakasta tiedä. Enemmän juuri sellainen aihe-alue, josta voi lähinnä laukoa yhtä sun toista.

BTW  Hallinta viittaa tyhmään, ja kaistapäiseen. Rentous viittaa luontevaan ja elettävään. Jos jokin todella on omaksuttua ja tuttua, ja kyvyt riittäneet pärjäämiseen, niin tuon vuoksi ei tarvitse jatkuvasti olla nyörit kireällä. Osa pakkomielteistä voi olla valittuja, tai voi tietää, että jonkin pakkomielteen haluaa seurata loppuun. Ei kai aina paha. Hallintaan tämä ei liity, vaan narun päässä säntäilyyn, kun joku pyörittää niin, ettei välttämättä voi kuin selvitä. Siitä mitään ylistystarinaa saa, tai saa jos saa.

[Juha]

Vielä ajatus yleistämisen arvosta, jollekin liikelähdölle.

Kun jotain tosiaan ilmenee yleisesti, niin laajuus tuo voimaa, joka voi mennä kivasti, tai sitten ei. Missä on voimaa, tapoina, tottumuksina, rakenteina, miten voimaa on kanavoitu. Tällaiset ovat merkityksellisimpiä asioita, ja näissä on eniten huomioitavaa.

Koska isot voimat vaativat tosi tarkkaa toimintaa, niin yleisesti voisi kuvitella, että isoissa voimissa pitäytyminen on jatkuva riski, jos suuntaus ei idioottivarmaa. Onneksi tällainen näkemys ei näy missään!   

Yksilötarinoihinkin liittyy jotain systeemaattisen tympäisevää. Niissä taas yleensä on täysvapaus reagointiin, monipuolisena, siis yleisälyttömänä, ympäristön taholta. Tämä onkin kokonaisuuden vahvuuslisä, myös epäkoherenttikohdille.

Onko sitten niin, että jos normi-toimivuus on laajasti kivaa, ja se energisoi, ja siivittää, on suunta toisaalla sen verran ylämäkinen, että vastavoimaa ei oikein ota löytyäkseen. Tällaiset ovat minusta aitoja kysymyksiä. Osa ei yksinkertaisesti halua tehdä joillekin asioille mitään, vaan odottaa valmista, ja jos on valmis, niin tekemään kaiken myös epätoivotun toteutumaosuuden pohjalta. Tästä se lähtee, se hienous, josta kaikki ei ehkä ole niin otettuja.

Ajatus tosiaan yleisluontoinen, ei-niin-taruttuttava. Toisaalta näin on juuri tarkoitus, tällä kertaa.

[safiiri]

^Ehkä olisi viisaampaa pyrkiä enemmän löytämään yleisinhimillisiä - siis yleisesti ihmisiä - koskevia asioita, jopa lainalaisuuksia. Nämä "miehet sitä ja naiset tätä" sisältävät aivan liian usein oletuksena, että erot yksilöiden välillä noudattavat sukupuolieroja ja vielä lisäksi erojen täytyy jostain kumman syystä olla muotoa "vastakohdat toisilleen". Sanoisin, että tuo jotenkin selkärankareaktiona tuleva rakenteen kaipuu saa katseen helposti kovin vinoutumaan.

Tänään juuri poimiessani mustaherukoita rupesin ajattelemaan tuntemiani pariskuntia. Pohdin sitä, kumpi on romanttisempi tyyppi - mies vai nainen. Aikas monta kertaa vaaka kallistui sen miehen puolelle. Ajatukseni lähti taannoisesta hääjuhlasta, jossa tuoreelle parille tämä kysymys esitettiin. Molemmat olivat heti sillä kannalla, että mies on romanttisempi. Parin vanhempien suhteen olin taipuvainen ajattelemaan samoin. Myös oma kumppanini taitaa olla meistä se romanttisempi, samoin oli omien vanhempienikin tapauksessa. Varmasti on myös romanttisia naisia, se on selvä. Mutta se perinteinen jako, jonka mukaan mies on se järkiolento naisen kaivatessa romantiikkaa ei saa omasta kokemuspiiristäni oikein vahvistusta. Ovatko naiset muuttuneet? Ovatko miehet muuttuneet? Vai onko koko ajatus naisten yleisestä romanttisuudesta pelkkä mätäkuun juttu?