Miksi muistaminen on niin vaikeaa?

[Karikko]

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.

MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.

Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.

Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.

[safiiri]

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.

MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.

Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.

Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.

Voi luoja sun kanssa. Juurihan minä nyt kuitenkin jo toiseen kertaan kirjoitin, että joskuspa käy niinkin päin, että muistaa opetustilanteen kyllä, vaan ei opetettua asiaa.

[Karikko]

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.

MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.

Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.

Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.

Voi luoja sun kanssa. Juurihan minä nyt kuitenkin jo toiseen kertaan kirjoitin, että joskuspa käy niinkin päin, että muistaa opetustilanteen kyllä, vaan ei opetettua asiaa.

Olet oikeassa, vaikka olen tässä koettanut opettaa, sori siitä.

Se asia eli opit tavaamaan, kun sinua on opetettu tavaamaan, vaikka et sitä tiedostaisikaan, eikä se mielestäsi ole opetettu asia?

Mistä yleensä tiedät mitä olet omaksunut milloinkin?

[safiiri]

Mutta toisaalta voi olla niin, että opetustilanteesta muistaa vain vaikkapa sen, miten pelkää tai häpeää tai jotain, mutta ei mitään itse opiskeltavasta asiasta. Tietenkin on hyödyllistä, jos pystyy kiinnittämään opetettavat asiat vaikkapa havaintoihin ympäristöstä. Mutta ollenkaan aina näin ei tapahdu. TUnnen monia, jotka vielä 50+ ikäisinä kyllä muistavat yksityiskohtaisen tarkasti luokkahuoneet, opettajan kädenliikkeet tai liidun äänen taululla, mutta kaikki opetettu on täysin poispyyhittyä. Muistellessa mielen valtaa vain se tunne, joka edelleen valtaa mielen, jos yrittää laskea samankaltaista matikantehtävää tai tavoitella oikean sanajärjestyksen muistisääntöä.

Ehkä se opetettu ei ole poispyyhittyä, vaikka itse opetustapausta opetuksen suhteen ei muistaisikaan.

MUtta kun mä siis kuvasin, että muistaa VAIN sen opetustapahtuman, ei opetettua asiaa. Joten koko juttusi menee taas kokonaan ohi sen, mitä kirjoitin.

Ja juurihan kirjoitin, että jotain on saattanut jäädä mieleen, vaikkei sitä aktuaalisesti muistaisikaan- osannet sinäkin tavata, mutta muistatko sen opetustapahtuman.

Jos osaa tavata, niin ilmeisesti opetettu asia muistetaan- tiedostamattakin.

Voi luoja sun kanssa. Juurihan minä nyt kuitenkin jo toiseen kertaan kirjoitin, että joskuspa käy niinkin päin, että muistaa opetustilanteen kyllä, vaan ei opetettua asiaa.

Olet oikeassa, vaikka olen tässä koettanut opettaa, sori siitä.

Se asia eli opit tavaamaan, kun sinua on opetettu tavaamaan, vaikka et sitä tiedostaisikaan, eikä se mielestäsi ole opetettu asia?

Mistä yleensä tiedät mitä olet omaksunut milloinkin?

Niin siitähän ei ollut missään vaiheessa kyse, että on opittu, mitä pitikin. Vaan siitä, että jotain on jäänyt tilanteessa x oppimatta. Vaikkapa ne länsirannikon joet. Tai reaktioyhtälön muodostaminen. Tai vaikkapa seitsemän kertotaulu. Mitä nyt keltäkin.

By the way - tavaamalla lukemaan opettaminen on aika vanhentunut malli. Itse opin lukemaan ennen kuin kukaan ehtii tavaamista esitellä. Voidaan siis sanoa, etten oikeastaan oppinutkaan tavaamaan koskaan. Tavuttamaan kyllä.

[Karikko]

^

Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.

Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.

Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)

[Xantippa]

Minä havainnollistan Karikolle.

Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.

Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.

No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.

T: Xante

[Karikko]

Minä havainnollistan Karikolle.

Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.

Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.

No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.

T: Xante

No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.

Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?

[Hippi]

Arvelisin, että muistamme paljon enemmän kuin pystymme edes aavistamaan. Muistiin tallentuu kaiken aikaa hyödyllistä ja hyödytöntä tauhkaa.
Ongelmallista sen sijaan on muistissa olevan palauttaminen esiin. Juuri tuossa mieleen palauttamisessa auttaa (joskus ja joillakin) nuo erilaiset asiaan löyhästi liittyvät muka tarpeettomat tiedot, jotka on tallentuneet samalla kuin se varsinainen asiakin.

[Xantippa]

Minä havainnollistan Karikolle.

Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.

Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.

No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.

T: Xante

No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.

Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?

Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista. Tai ainakaan sen asian oppimista, mitä yritettiin oppia/opettaa.

Tietoisuuteni ei myöskään ole yhtäkuin tietoni.

T: Xante

[safiiri]

^

Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.

Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.

Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)

Mitäköhän sää taas pupellat? Mä olen puhunut siitä, että NIMENOMAAN MUISTAA kyllä opetustilanteen. Hyvinkin tarkasti. Vaan ei sitä, mitä silloin opetettiin.

[safiiri]

Minä havainnollistan Karikolle.

Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.

Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.

No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.

T: Xante

No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.

Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?

Kyse olikin siitä, että joskus jääpi oppimatta. Vaikka olisikin ollut oppitunnilla. JOillakin jää myös se tavaaminen oppimatta kokonaan. JOpa tavuttaminen. JOiltakin jää oppimatta välimerkkien käyttö...

[Kopek]

Arvelisin, että muistamme paljon enemmän kuin pystymme edes aavistamaan. Muistiin tallentuu kaiken aikaa hyödyllistä ja hyödytöntä tauhkaa.
Ongelmallista sen sijaan on muistissa olevan palauttaminen esiin. Juuri tuossa mieleen palauttamisessa auttaa (joskus ja joillakin) nuo erilaiset asiaan löyhästi liittyvät muka tarpeettomat tiedot, jotka on tallentuneet samalla kuin se varsinainen asiakin.

Muistikuvien palauttamisessa on se ongelma, että emme voi olla varmoja niiden aitoudesta. Valemuistikuvia syntyy helposti, kun mieli keksii loogiselta tuntuvaa sisältöä muistikuvien aukkokohtiin.

Ihminen saattaa muistaa hämärästi olleensa jossakin joskus, mutta hän ei ehkä muista syytä. Jossakin yhteydessä "syy" saattaa tulla esiin, mutta se koskee aivan eri aikaa eri tapahtumaa. Ihminen kuitenkin herkästi liittää tuon syy tähän toiseenkin asiaan, jos se tuntuu loogisesti sopivan siihen. Eli totta kai me olimme siellä siksi, että... Ja ennen pitkää ihminen "muistaa" tuon tapahtuman, josta vain pieni ripe on aitoa muistikuvaa.

Joskus muistikuvissa yhdistyy monia eri asioita yhdeksi kokonaisuudeksi, ja lopputulos on silloin epäaito ja siten väärä. Palaset saattavat sinänsä olla oikeita, mutta kaikki eivät kuulu palapeliin.

Minulla oli aikoinaan seuraava muistikuva, jonka tulin kertoneeksi Facebookissa, kun jostakin aiheesta keskusteltiin.

Koulussa oli hiihtopäivä. Hiihdimme pitkän lenkin. Sää oli kuitenkin niin lämmin, että suksieni pohjiin alkoi kertyä paakkuuntunutta lunta. Hiihtäminen muuttui laahustavaksi kävelemiseksi. Paikassa, jossa latu kulki tien vieressä, otin sukset pois ja kävelin niitä olalla kantaen kotiini. Minua janotti aivan sietämättömästi, koska rämpiminen metsässä luistamattomilla suksilla oli ollut raskasta. Niinpä poikkesin huoltoaseman baariin ja ostin limsapullon. Minun ei tarvinnut kuitenkaan maksaa sitä, koska baarissa oli samaan aikaan ostoksilla pariskunta, joka sanoi tarjoavansa limsan minulle. Mies ja nainen olivat siististi pukeutuneita (miehellä harmaa puku), mutta ilmeisesti jonkin verran humalassa. Kiitin - mikäli älysin hämmästykseltäni kiittää - limsasta ja istuin pöytään juomaan limsani. Se oli keltaista Jaffaa. Tämän jälkeen kävelin kotiini.

Noin viikon kuluttua paikkakuntaa kohisutti uutinen. Aviopari oli jäänyt valtatiellä auton alle ja kuollut. Kävi ilmi, että surmansa saaneet olivat juuri tuo sama pariskunta, joka oli limsani maksanut. Olin suorastaan vähän järkyttynyt tästä uutisesta. Pariskunta tunnettiin runsaasta alkoholin käytöstään, vaikka eivät he mitään varsinaisia rappiojuoppoja olleet. Kertoihan heidän siisti vaatetuksensakin jotain paremmasta tyylistä.

Tuossa on aidolta tuntuva muistikuva, jossa on yksi pieni ongelma. Se ei pidä paikkaansa. Luulin muistavani sen, mutta todellisuudessa olin tietämättäni keksinyt sen. Muistikuva alkoi murentua, kun kerroin siitä Facebookissa. Pariskunta oli jäänyt auton alle syksyllä, eikä silloin ollut koulun hiihtopäivää. Minulla ei ollut koskaan rahaa mukanani koulussa, joten miten sitä olisi ollut limsalla käyntiin hiihtopäivän päätteeksi. Huoltoaseman baari oli lähellä kotiani, joten olisi epätodennäköistä, että olisin mennyt sinne enkä kävellyt saman tien kotiini - ellen sitten ollut aivan näännyksissä.

Kuvittelen muistavani kaikki nuo tapahtumat, mutta kylmät tosiasiat osoittavat, että vähintäänkin tarina on kasattu väärin. Muistikuvat voivat olla oikeita tai edes "sinne päin", mutta ne eivät kuulu yhteen.

Armeija-aikanani olin viikon verran Syndalenin ampumaleirillä Hangon lähellä. Siellä oli tunnelmallinen hiekkaranta ja rantasauna, jossa tyypit kävivät. Minua ei kuitenkaan huvittanut käydä. Myöhemmin olen harmitellut, että en käynyt, koska olisihan se ollut mielenkiintoinen kokemus. Meillä oli paljon vapaa-aikaa, ja paikka oli kuin jokin lomaleiri.

Väärä muistikuva taas! Huomasin päiväkirjastani, että olenhan käynyt siellä rantasaunassa. Päiväkirja kertoo siitä selvästi, ja onhan sitä uskominen mieluummin kuin muistiansa, josta tuo juttu on unohtunut. En muista saunassa käyntiä, mutta se on niin helppo kuvitella ja rakentaa muista vastaavista kokemuksista, että sen on muistavinaan. Aivan näkee saunarakennuksen silmissään, kun sitä alkaa ajatella: Hämärä, kostea sauna, puukiuas, lähellä aaltoilee meri, pitkä hiekkaranta, on pimeä ilta, kuu loistaa, terästehtaan valot ja äänet kantautuvat hieman kauempaa, mereltä näkyy laivojen valoja. Kävin viimeisenä, että sain olla yksin. Tässä tilanteessa on erittäin helppo uskotella itselleen, että kyllähän minä tuon asian sittenkin näytän muistavan, nyt kun tarkemmin muistelen. Miten olinkaan sen unohtanut.

Entä jos päiväkirjani olisi väärennös. Minulle olisi syötetty luotettava tieto - itseni kirjoittama tieto - että asia on tapahtunut. Ja niin alkaisin kehittää muistikuvaa siitä, kunnes "muistaisin" sen. Kyseessä olisi kuitenkin manipuloitu valemuisto.

En oikeasti muista tuota saunassa käymistä. Jos yritän luoda siitä muistikuvia, ne ovat keksittyjä, vaikka ne tuntuisivat kuinka aidoilta.

Ei kannata sokeasti luottaa vanhoihin muistoihinsa niin mukavia kuin ne kenties ovatkin. Jos muistot pystyy jotenkin tarkastamaan, ne osoittautuvat todennäköisesti ainakin osittain vääriksi.

[Karikko]

Minä havainnollistan Karikolle.

Ihminen on myös sellainen, että toisinaan hän kiinnittää huomiota kaikkeen muuhun kuin siihen, mihin pitäisi. Näin ollen siis voi muistaa oppimistilanteen (minä esimerkiksi olen kerran ollut duunin puolesta eräässä koulutuksessa), voi muistaa, keitä muita siellä oli (muutama tuttu ja muutama vieraampi tyyppi), mutta ei kuollakseen asiaa, mitä yritettiin opastaa.

Pengoin erikseen tämän vuoksi koulutusmatskujani läpi, mutta kun ei. Mikään näistä se mielestäni ei ollut, mitä satuin löytämään.

No, se koulutus jäi merkitsemättä kehityssuunnitelmaan, kuten oikeus ja kohtuus onkin. En siis oppinut taitoa, en ainakaan muistini avulla, vaikka oppimistilanteen muistankin.

T: Xante

No tästä tuleen nyt mieleen (siis muistiin) millä tavalla ihminen oppii ellei muistin?
Ajattelu on muistia lukeminen, kirjoittaminen on muistia, polkupyörällä ajo on muistia, siis kaikki nuo taidot edellytävät muistin käyttöä. (lihasmuistia, semantista muistia, jne..)
Se, että tietää nimensä on muistia, kotiin osaaminen sieltä lähdettyään on muistia-- en nyt äkkipäätään keksi mitää tapaa oppia ilman muistia- minkäänlaisia taitoja.

Mutta onko tietoisuus muistia, siis tiedätkö mitään ilman muistia?

Tässä tapauksessa kyse oli siitä, että ihminen kyllä muisti, mutta ei oppinut. Eli sinulle on yritetty kertoa, että vaikka muisti toimiikin, siitä ei aina seuraa oppimista.

T: Xante

Mitä siis on oppiminen?  Tarvitaanko siihen muistia?

Myönnän kyllä ettei ihminen välttämättä opi, vaikka muistasikin, mutta siihenkin kielteiseen "oppimiseen" tarvitaan muistia.

[Karikko]

^

Äänteiden käyttäminen on sisäänrakentunut ominaisuus ja siis muistia.

Mutta olet kyllä oikeassa sanoessasi, ettei muista opetustilannetta, näinhän se on.> Muistin toiminta on siis sisäänrakentunut ominaisuus, jota ei "kykene" tietoisesti" määräämään.

Jos osaat lukea olet tietenkin sen taidon oppinut. (muistin avulla)

Mitäköhän sää taas pupellat? Mä olen puhunut siitä, että NIMENOMAAN MUISTAA kyllä opetustilanteen. Hyvinkin tarkasti. Vaan ei sitä, mitä silloin opetettiin.

Kuka muistaa ja mitä muistaa- ehkä kerrot miten päättelet, ettet ole oppinut mitään- siis miten teet sen ilman muistamista?

[Karikko]

Tietoisuuteni ei myöskään ole yhtäkuin tietoni.

T: Xante

Voi olla,>> miten erotat nuo asiat toisistaan, ja mistä "tiedät ettei ole?