Älykkyys, geenit ja menestyminen

[-:)lauri]

Mä en nyt täysin seuraa päättelyketjuasi, kuinka tuo, mitä Safiiri tuossa listaa älykkyyden todennäköisiksi syiksi, typistyy omassa viestisäsi pelkästään nautitun ravinnon määräksi. Vai mitä minä en tässä nyt hiffaa (kaiken muun lisäksi)?

Lainaus Safiirin kirjoituksesta oli kommentissani ainoastaan johdatuksena aiheeseen. Varsinaisesti otin kantaa siihen usein esitettyyn väitteeseen, että mustaihoisten heikommat tulokset älykkyystesteissä johtuisivat ravinnon puutteesta.

Jos älykkyysosamääränsä saa nousemaan parillakymmenellä pisteellä siirtymällä "parempaan ravintoon", voisiko joku neuvoa, millainen tämä älyruokavalio tarkalleen ottaen olisi. Minuakin voisi kiinnostaa hieman petrata henkistä suorituskykyäni, jos se pelkällä ruualla onnistuu. "Syö särkeä, se kasvattaa järkeä" ei taida olla kovin tieteellinen neuvo.

Safiiri esitti listan asioita, joiden tulisi olla kunnossa. Ei pelkästään ravinnon, josta kertsi laittoikin jo sen oleellisen. Ja muutenkin jos olet elänyt länsimaisella ruokavaliolla, en usko, että sinä voisit älykkyyttäsi enää paljoakaan petrata ravintoasi tarkkailemalla.

EDIT: Muistelisin kuitenkin, että Kiinalaisilla olisi Vanhanen & co -mielipidekirjoitusten mukaan pinna pari länsimaalaisia korkeampi äo. Ehkäpä siirtyminen kiinalaiselle ruokavaliolle olisi vastaus kysymykseesi.

[kertsi]

Joissakin tutkimuksissa soijaravinnon (muistaakseni nimenomaan Kiinassa) on havaittu suojaavan rintasyövältä. Suoja on kuitenkin vahvin niillä, jotka ovat soijaa syöneet lapsesta alkaen, joten myöhäisherännäisyys keski-iässä ehkei ole kovin suuri vaikutuksiltaan. Saattaa olla, että jonkin ruokavalion suotuisat - tai haitalliset - vaikutukset kasaantuvat vuosien tai vuosikymmenien kuluessa.

[-:)lauri]

^Joo. Luulen kanssa, että Kopekin etsikkoaika älykkyytensä mahdolliseksi kohentamiseksi kulinaristisin keinoin on jo takana päin.

[safiiri]

Mä en nyt täysin seuraa päättelyketjuasi, kuinka tuo, mitä Safiiri tuossa listaa älykkyyden todennäköisiksi syiksi, typistyy omassa viestisäsi pelkästään nautitun ravinnon määräksi. Vai mitä minä en tässä nyt hiffaa (kaiken muun lisäksi)?

Lainaus Safiirin kirjoituksesta oli kommentissani ainoastaan johdatuksena aiheeseen. Varsinaisesti otin kantaa siihen usein esitettyyn väitteeseen, että mustaihoisten heikommat tulokset älykkyystesteissä johtuisivat ravinnon puutteesta.

Jos älykkyysosamääränsä saa nousemaan parillakymmenellä pisteellä siirtymällä "parempaan ravintoon", voisiko joku neuvoa, millainen tämä älyruokavalio tarkalleen ottaen olisi. Minuakin voisi kiinnostaa hieman petrata henkistä suorituskykyäni, jos se pelkällä ruualla onnistuu. "Syö särkeä, se kasvattaa järkeä" ei taida olla kovin tieteellinen neuvo.

Jos nyt jatketaan samanlaisella otteella, niin selitä, miten voisi hankkia sellaiset älykkäät geenit itselleen. Ihan vain siitä tämä kysymys kumpuaa, kun sehän on tässä vastakkain asetettu ympäristötekijöiden kanssa, jotta onkohan tuo äly niiden sijaan peräisin perimästä eli geeneistä. Miten siis pitäisi toimia, jotta sellaiset huippuälyn tuottavat geenit sais omakseen? Minua voisi myös kiinnostaa hieman petrata henkistä suorituskykyäni, sillä ei kai sitä koskaan liikaa voi olla...

[ROOSTER]

"Syö särkeä, se kasvattaa järkeä" ei taida olla kovin tieteellinen neuvo.

En nyt tähän hätään (ei hätää, vaan laiskuus) löytänyt muuta lähdettä kalansyönnin puolustamiselle kuin Suomen ehkä tunnetuimman lääkärin ja pillerikauppiaan, Tohtori Tolosen, artikkelin jossa viitattiin ruotsalaiseen tutkimukseen.

Tutkimuksen julkaisi maaliskuun Acta Pediatrica –lehti.

Lohen, makrillin ja muiden rasvaisten kalojen – ja vähemmässä määrin myös vähärasvaisemman tonnikalan – sisältämät omega-3-rasvahapot ovat tärkeitä kehittyville aivoille; omega-3:t auttavat aivoja toimimaan normaalisti läpi koko elämän, korostavat ruotsalaistutkijat. Aikaisemmissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että lapset, joiden äidit ovat syöneet raskauden aikana runsaasti rasvaista kalaa, ovat älykkäämpiä kuin muut lapset. Vanhemmatkin kalansyöjät säilyttävät muita paremmin kognitiiviset taitonsa.
...
kävi ilmeiseksi, että säännöllisillä kalansyöjillä oli keskimäärin korkeampi älykkyysosamäärä (ÄO) kuin pojilla, jotka söivät kalaa harvemmin kuin kerran viikossa. Kalaa syöneet pojat olivat nmyös verbaalisesti ja spatiaalisesti lahjakkaampia kuin muut. Ero säilyi kaikissa kolmessa testissä, vaikka tutkijat kontrolloivat sekoittavat tekijät, kuten perheen sosioekonomisen aseman ja vanhempien koulutustason.

Eli kyllä sillä on jonkun tutkimustuloksen mukaan vaikutusta. Toisaalta, älykkäimmät pojat pitäisi löytyä lohenkasvattajien perheistä. Jossain Kustavin ja Ahvenanmaan huiteilla taitaa olla kehittymässä Suomelle oma keksijänero. Jos sitten viljellyssä pullakalassa on likikään samoja ominaisuuksia kuin vapaana uivissa.

[Toope]

Jotkut ovat teoretisoineet niin (kuten koirarotujen kanssa), että ihmisilläkin äärimmäisten ryhmien risteytyminen loisi hyvää geeniperimää, koska ei ainakaan loisi sisäsiittoisuutta. Mutta eikös tällaista "koetta" ole tehtykin aikoinaan! Etelä-Afrikkaan muodostui aikoinaan värillisten ryhmä, joka oli sekoitusta valkoisten ja mustien risteymästä, samoin kuin Pohjois-Amerikassa orja-aikana. Teoriassahan noiden tulisi olla aika menestyviä ryhmiä, mutta ovatko?

Etelä-Afrikan värilliset eivät ole menestyneempiä kuin valkoiset, ehkä menestyneempiä kuin mustat. Eivät USA:n sekarotuiset ole mikään menestyksekäs ryhmä. Jos valkoiset ja mustat risteytyvät, tulos ei olekaan menestystarina. He sijoittuvat menestyksessään mustien ja valkoisten välialueelle. Saan nyt taas pian rasismisyytöksiä, mutta ehkä älykkyysjakauma kertoo jotain asiasta, olettaen Tatu Vanhasen tms. olevan oikeassa? Värilliset muodostavat välimuodon, eivät superryhmää. Jos mustien älykkyys on alhaisempi ja valkoisten korkeampi, risteymät muodostavat välimuodon, eivät erityislahjakasta ryhmää. Ryhmä A (ÄO=80) ja Ryhmä B (ÄO=100) = tuloksena ryhmä (ÄO=90). Tatu Vanhanen puhui siitä, että risteytyminen eri roturyhmien välillä olisi hyödyllistä mustille.
Mutta onko se sitä meille?

Vähän ajatusvirtaa.

[safiiri]

Jotkut ovat teoretisoineet niin (kuten koirarotujen kanssa), että ihmisilläkin äärimmäisten ryhmien risteytyminen loisi hyvää geeniperimää, koska ei ainakaan loisi sisäsiittoisuutta.

Äärimmäisten? Mikä on "äärimmäinen" ryhmä? Kuka on ehdottanut jotain "äärimmäisten" risteyttämistä - edes koirissa? Hyvin äärimmäisten koirarotujen risteyttämisessä ei ole mitään hyvää, eikä kukaan järkevä koirankasvattaja halua yrittää risteyttää chihuahuaa tanskandoggin kanssa. Syytkin ovat aivan ilmeisiä. Joitakin koirarotuja ehdotetaan tervehdytettäväksi risteyttämällä niitä erittäin harkitusti jonkun toisen rodun kanssa, mutta ennemminkin jonkun sellaisen, joka ei ole kovin kaukana piirteiltään ja käyttötarkoitukseltaan.

Ihmisissä ei ole mitään "äärimmäisiä", vaan kaikki maailman ihmiset ovat geneettisesti erittäin lähellä toisiaan. Koko "tajunnanvirtasi" lähtee heti liikkeelle niin virheellisesti, ettei se voi johtaa mihinkään.

Mutta eikös tällaista "koetta" ole tehtykin aikoinaan! Etelä-Afrikkaan muodostui aikoinaan värillisten ryhmä, joka oli sekoitusta valkoisten ja mustien risteymästä, samoin kuin Pohjois-Amerikassa orja-aikana. Teoriassahan noiden tulisi olla aika menestyviä ryhmiä, mutta ovatko?

Ei pitäisi, koska sisäsiittoisuuden ongelma ei ole menestymisen heikkoudessa, vaan perinnöllisten sairauksien yleisyydessä. Eri väestöryhmien menestymiseen vaikuttaa paljon geenejä enemmän se yhteiskunnallinen asema, joka niillä on. Se myös "periytyy", vaikkakaan ei geneettisesti.

[Kopek]

Hesarissa oli pari päivää sitten laaja artikkeli koiraroduista. Siinä kerrottiin mm. seuraavaa:

ERI koiraroduilla on tyypillisiä käyttäytymispiirteitä, ja niihin vaikuttavat geenit näyttävät sisältyneen koirien perimään.

"Persoonallisuuspiirteet samoin kuin käyttäytymisongelmat ovat aika rotutyypillisiä. Eri roduilla on vähän erilaisia taipumuksia. Se viittaa siihen, että perimällä on ihan merkittävä rooli", sanoo molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta.

"Persoonallisuuspiirteet samoin kuin käyttäytymisongelmat ovat aika rotutyypillisiä. Eri roduilla on vähän erilaisia taipumuksia. Se viittaa siihen, että perimällä on ihan merkittävä rooli", sanoo molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta.

---

Rotu tarkoittaa koirien kohdalla samaan lajii kuuluvaa erilaista ryhmää, joka kuitenkin on risteytymiskelpoinen muiden roduiksi kutsuttujen ryhmien kanssa.

Onko olemassa muita kuin poliittisia syitä sille, että ihmislajiin kuuluvia ulkonäöltään ja fyysiseltä rakenteeltaan toisistaan poikkeavia ryhmiä ei saa sanoa roduiksi, vaikka tällainen näkemys aikaisemmin hyväksyttiin?

Johtuuko pelkästään poliittisista syistä, että "ihmisrotujen" - joita ei siis myönnetä olevan olemassa - välillä ei tunnusteta olevan käyttäytymiseroja ja luonne-eroja eikä muitakaan henkisiin ominaisuuksiin liittyviä eroja?

[Laika]

Onko olemassa muita kuin poliittisia syitä sille, että ihmislajiin kuuluvia ulkonäöltään ja fyysiseltä rakenteeltaan toisistaan poikkeavia ryhmiä ei saa sanoa roduiksi, vaikka tällainen näkemys aikaisemmin hyväksyttiin?

Johtuuko pelkästään poliittisista syistä, että "ihmisrotujen" - joita ei siis myönnetä olevan olemassa - välillä ei tunnusteta olevan käyttäytymiseroja ja luonne-eroja eikä muitakaan henkisiin ominaisuuksiin liittyviä eroja?

Syyt ovat poliittisia ja periytymistieteellisiä, en tiedä sanoa missä suhteessa, tai miten sellaista suhdelukua pitäisi mitata. Toisin kuin puhdasrotuisilla koirilla, ihmisten pariutumista verilinjansa kanssa ei valvota tarkalla kasvattajatyöllä ja rotuyhdistysten kautta. Näin ollen puhdasrotuisista ihmisistä on pulaa. Itse asiassa koirien kanssa tilanne on tavallaan sama, sillä rotumääritelmät kaventavat varsinaista kasvatustyötä. Analogiaa voisi seurata pidemmällekin, sillä se kuvaa sekä rodunjalostuksen käytännön ongelmia että kasvatustyötä tekevien uskomusten ja olemuksellisen biologian yhteenkietoutunutta luonnetta. Nimenomaan rotuajattelu on luonut terveysongelmia, joita alkukoirilla joko ei ollut tai jotka ainakin olivat siten dilutoituneet koko populaatioon, ettei niitä olisi voinut kuvailla epidemian kaltaisina. Näiden roturajojen puhtauden varjelemiseksi kasvattajat tappelevat keskenään, vaikka koirien kannalta juuri niiden hämärtäminen olisi todennäköisesti parempi. Rotulinjojen olemassaolon syy on varsin poliittinen itsessään, so. instrumentaalinen ajattelu*.

'Poliittiset syyt' on tässä niin epäselvä määre, että sitä pitäisi avata: se ei tarkoita pelkästään näiden eroavaisuuksien tunnustamatta jättämistä -jos toki sitäkin- vaan samaa ongelmaa, johon törmää koirien kanssa työskentelevien ihmisten kanssa. Kun ymmärrys yksilöä kohtaan jää vajaaksi, on helppo vetäytyä rotukategorian vaatimusten taakse koiran käytöksen selittämiseksi. Minua on kiehtonut monta vuotta kysymys siitä, mikä kotikoiran käytöksessä on opittua ja mikä sisäsyntyistä. Koira näet on joustava olento siinä missä ihminen, ja kumpikin joutuu sopeutumaan kasvattajiensa uskomuksiin. Uskomukset puolestaan voivat, niin kuin tiedetään, olla sekä epätosia että seurauksiltaan myrkyllisiä.

*En kovin paljoa perusta Nozickin tai Rawlsin hypotetisoinneista, kai ne silti toimivat esileikkinä niiden kritiikille. Esimerkiksi samassa artikkelissa kappale James Gouinlockin kritiikistä ja siitä eteenpäin on jo parempaa antia. Omat tuntosarveni nousivat tietenkin heti, kun Dewey mainitsee virheellisen dualismin, sillä olen kritisoinut etenkin virheellisiä dualismeja varmaan viimeiset parikymmentä vuotta.

Dewey wrote of "intelligence" rather than "rationality" because he considered reasoning to be a two-step way of thinking, not two distinct structural capacities. It involves endless linking of available means to proposed ends. Gouinlock wrote: "Realization of the good life [a contextual end for Dewey, not Nozick's universal want satisfaction] depends ... on the exercise of intelligence. Indeed, his instrumentalism ... is a theory concerning the nature of intelligent conduct."[6]:ix

Gouinlock criticized Rawls and Nozick for contaminating conditional instrumental reasoning by isolating value rational principles of truth and justice from experienced conditions.[9]:xxx, xxxv-vi

[safiiri]

Hesarissa oli pari päivää sitten laaja artikkeli koiraroduista. Siinä kerrottiin mm. seuraavaa:

ERI koiraroduilla on tyypillisiä käyttäytymispiirteitä, ja niihin vaikuttavat geenit näyttävät sisältyneen koirien perimään.

"Persoonallisuuspiirteet samoin kuin käyttäytymisongelmat ovat aika rotutyypillisiä. Eri roduilla on vähän erilaisia taipumuksia. Se viittaa siihen, että perimällä on ihan merkittävä rooli", sanoo molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta.

"Persoonallisuuspiirteet samoin kuin käyttäytymisongelmat ovat aika rotutyypillisiä. Eri roduilla on vähän erilaisia taipumuksia. Se viittaa siihen, että perimällä on ihan merkittävä rooli", sanoo molekyyligenetiikan professori Hannes Lohi Helsingin yliopistosta.

---

Rotu tarkoittaa koirien kohdalla samaan lajii kuuluvaa erilaista ryhmää, joka kuitenkin on risteytymiskelpoinen muiden roduiksi kutsuttujen ryhmien kanssa.

Onko olemassa muita kuin poliittisia syitä sille, että ihmislajiin kuuluvia ulkonäöltään ja fyysiseltä rakenteeltaan toisistaan poikkeavia ryhmiä ei saa sanoa roduiksi, vaikka tällainen näkemys aikaisemmin hyväksyttiin?

Johtuuko pelkästään poliittisista syistä, että "ihmisrotujen" - joita ei siis myönnetä olevan olemassa - välillä ei tunnusteta olevan käyttäytymiseroja ja luonne-eroja eikä muitakaan henkisiin ominaisuuksiin liittyviä eroja?

On syitä. Rodut syntyvät jalostuksen tuloksena. Ihmisten jalostamista toki on ajoittain yritetty harjoittaa, mutta ei sitä kuitenkaan missään ole lopulta saatu toteutettua sellaisessa mittakaavassa, että tosiaan olisi pystytty saamaan aikaan rotu. Rotuhan myös katoaa heti, kun jalostus loppuu. Rotukoirien ei todellakaan anneta lisääntyä vapaasti, vaan sopivat yhdistelmät valtaan huolella ja tarkasti niiden ominaisuuksia ja haluttua lopputulosta pohtien.

KOirarotujen luonne-erot ovat jokseenkin vähän mikään uutinen, jos edes jotain koirista teiteeä. Koirarotujeni jalostamisessa se syy on ollut tuottaa johonkin tiettyyn työhön tai tehtävään erityisen sopivia koiria. Nimenomaan siis on etsitty vaikkapa erityisen hyvin paimentamiseen, saaliin ajamiseen tai vartioimiseen sopivaa LUONNETTA. Ulkonäköerojenkin taustalla on tyypillisesti jokin työtehtävään liittyvä tarve. Esim. Mäyräkoira on lyhytjalkainen, jotta se mahtuu mäyränkoloon, mutta myös peloton ja ärhäkkä luonteeltaan, jotta se sinne mäyrän perään uskaltautuu. Kyseisessä uutisessa siis ei ole mitään uutta siinä, että eri koiraroduilla on erilainen luonne. Se on itsestäänselvyys. Jos vaikkapa luet kuvauksia koiraroduista, niin nehän ovat kaikki myös selkeästi kuvauksia rodun luonteesta. Jalostuksella tätä luonnetta vaalitaan, eikä haluta sotkea paimenviettisen bordercollien toimivuutta antamalla sille vaikkapa riistaviettiä tuovia geenejä.

Luulitko, että koiraroduissa ainoa juju on siinä, minkä näköinen koira on? Tässä vaikkapa esimerkkinä kuvaus  mäyräkoirasta:

Persoonallisuus:
Koostaan huolimatta mäyräkoira tunnetaan rohkeasta luonteestaan, ja se voi haastaakin paljon itseään suurempia eläimiä. Osa mäyräkoirista suhtautuu vieraisiin ja toisiin koiriin aggressiivisesti.

Perhekoirana mäyräkoira on uskollinen seuralainen ja hyvä vahtikoira. Se tulee hyvin toimeen lasten kanssa kunhan saa hyvää kohtelua. Mäyräkoira voi olla hieman haastava koulutettava.

Jotkut kasvattajat uskovat, että eri mäyräkoiratyypeillä on erilaiset luonteet. Esimerkiksi pitkäkarvaisen mäyräkoiran sanotaan olevan rauhallisempi kuin lyhytkarvaisen, ja karkeakarvaisen sanotaan olevan muita ekstrovertimpi ja esiintymishaluisempi.

Mäyräkoirat on jalostettu pyytämään saalista luolissa, joten ei ole ihme, että niistä monet pitävät kaivamisesta. Osa on myös kovia haukkumaan, ja erään tutkimuksen mukaan ne tuhoavat paikkoja muita koiria enemmän.

https://www.hillspet.fi/dog-care/dog-breeds/dachshund

Vastaavasti kaikista muistakin roduista aina kerrotaan niiden luonteesta tai persoonallisuudesta - joka tietenkin sitten ilmenee käyttäytymisessä. Tuo Hesarin artikkeli ei siis todellakaan kertonut mitään uutta "paljastaessaan", että rotukoirien luonne on niiden geeneissä. Nääs sen tietää jo siitä, että se on tuotettu jalostuksen keinoilla. Se on alunperin paljon olennaisempi asia, johon koirilla on jalostuksen avulla pyritty vaikuttamaan kuin ulkonäkö, koska koirien jalostamisen alkuidea on muokata niistä toimivia työvälineitä.

Jos siis ihmisrotuja halutaan, niin pitäisi olla jokin tarve ja tehtävä, johon sopivia sitten pyrittäis sopivia yhdistelmiä vanhemmiksi valikoimaan. Nykyajattelun mukaan vain saattaa olla vähän hankalaa perustella, miksi olisi ok etukäteen valita tehtävä, johon sitten tilaustyönä ryhdyttäis sukupolvi sukupolvelta kasvattamaan sopivia ominaisuuksia omaavia ihmisiä. Ikävästi ihmisellä projekti myös kestää aika kauan, kun sukukypsyyttä ei saavuteta puolivuotiaana koirien tavoin. KOirasukupolven pituus on ehkä 4 vuotta, kun ihmisellä sellaiset 30 vuotta. Jalostustyön tulokset siis saadaan aikas paljon hitaammin. Se tekee myös ihmisen jalostamisen vähän typeräksi, kun eihän me osata edes ennustaa, millaisille aloille pitäis kouluttaa näitä jo syntyneitä, saati että osaisimme sukupolvien päähän ennustaa, millaisia taipumuksia tulevaisuudessa sukupolvien päästä tarvittais. Ei koiriakaan osata jalostaa mihin tahansa sopiviksi, vaan jalostus tarvitsee näkemyksen siitä, millaisia ominaisuuksia sillä yritetään vahvistaa. Se niinkuin on se idea koirien jalostuksessa - ja roduissa.

[Vaaraton Norsu]

(Englanniksi rotu ihmisillä 'race', koirilla 'breed'.)

[safiiri]

Niin ja sekin vielä, että susissa ei puhuta eri roduista, vaan sudella on alalajeja. Yksi suden alalaji on kesykoira eli Canis lupus familiaris.

[Laika]

Analogia roduista on ja olisi kyllä hyödyllinen, kunhan sitä käytetään oikein ja huomataan myös sen muut implikaatiot ja niiden tärkeys. Näin on usein laita analogioiden kanssa.

[safiiri]

Myös sen voisi sitten nuista koiraroduista ottaa soviteltavaksi ihmisiin, miten nopeasti rotuominaisuudet muuttuvat, jos jalostussysteemistä luovutaan. Vapaasti keskenään lisääntyvissä koirissa se voidaan havaita ns. katukoirissa, joilla kyllä kaikki äärimmäiset ominaisuudet tasoittuvat erittäin nopeasti. Siten koirista voisi oppia sen, ettei taatusti ihmisissäkään vapaasti keskenään lisääntyvät säilytä mitään geneettisiä ominaispiirteitä aina vain, vaan jos olisikin jokin geneettisesti periytyvä piirre x, niin eipä aikaakaan kun se silmiinpistävänä katoaisi ja sekoittuisi muihin ilmetäkseen satunnaisesti ja eri vahvuuksilla. Rodullisten ominaisuuksien säilyminen sukupolvesta toiseen nimenomaan edellyttää jalostusta.

[Toope]

Ihmisissä ei ole mitään "äärimmäisiä", vaan kaikki maailman ihmiset ovat geneettisesti erittäin lähellä toisiaan. Koko "tajunnanvirtasi" lähtee heti liikkeelle niin virheellisesti, ettei se voi johtaa mihinkään.

Itse asiassa ihmisryhmien genomeissa on eroja. Esim. siinä, että eurooppalaisperäisillä ihmisillä on n. 2% neanderthalilaisten geeniperimää, samoin kuten aasialaisilla on "denisovanihmisen" perimää, jotka taas puuttuvat afrikkalaisilta. Geenipoolissa siten on eroja, vaikkei toki niin paljon, etteikö risteytyminen onnistuisi. Silti, genomeissa on eroja.

Eri väestöryhmien menestymiseen vaikuttaa paljon geenejä enemmän se yhteiskunnallinen asema, joka niillä on. Se myös "periytyy", vaikkakaan ei geneettisesti.

Miksi Haiti on luonut liki-afrikkalaista yhteiskuntaa Karibialla, kun Dominikaaninen tasavalta on kehittynyt enemmän? Kulttuurit ja geenit, molemmat vaikuttavat.

Itse vähän luulen, että esim. kiinalaisilla on projekteja geenimuunteluun ihmistenkin kohdalla...