kantapaikka.net

Olen usein miettinyt, mikä naisissa on sellaista että ne saavat minut ihan lääpälleen.

Tietysti on ulkoiset seikat, kehon ja naaman muodot, iho, hiukset, liikehdinnän sulous ja sen sellaiset, mutta jos jätetään ne nyt huomiotta ja kiinnitetään katseen sijasta ajatus muuhun, siis ei-keholliseen, eli henkiseen puoleen.

Naisten emotionaalinen tunneskaala tuntuisi olevan miehistä huomattavasti laajempi ja hienosäikeisempi. Aivan kuten värisävyissäkin, tunteissa naiset aistivat sävyjä miesten 16 sijaan 128 erilaista. Lisäksi tunnevaihtelun nopeus on moninkertainen.

Muistikin naisilla on satakertaisesti parempi: Vaimoni ainakin muistaa aivan selkeästi asioita jotka itse olen unohtanut jo kaksikymmentä vuotta sitten.

Kaikki tuo saa minut aivan hurmioon. Kun nainen kertoo, miehen kannattaa kuunnella.

Miksi en jumaloi kumpaakaan sukupuolta?  :P Siksi kun en näe mitään erityisen ihmeellistä ja kehuskeltavaa kummassakaan. Molemmat, tai ihan mitkä hyvänsä sukupuolet, ovat vain variaatioita ihmisenä olemisesta.

Jos aletaan kovasti kehuskella jotain sukupuolta, herää epäilys että tällä yritetään hyväksyttää sen kehujasukupuolen omat kolttoset. Että eipä tarvitse yhtään petrata, paskoin alleni, mutta toin sulle horsman.  ;D Muutenkin kehuminen on niin falskia. Joku porukka ei ole vuosisatoihin tai jopa -tuhansiin saanut enää mitään kovin ihmeellistä aikaan, mutta koska heidän esivanhempiensa mailla sattui olemaan joku kulttuurin kehto, niin pitäisi äimistellä ja olla huuli pyöreänä. Kyllä minä äimistelen ja olen huuli pyöreänä pyramidien, megaliittisten rakennelmien jne. edessä, mutta en minä niistä nykyään sillä paikalla asuvia kiittele.

Mutta ei siinä mitään, jos pystyy itse petraamaan samaan aikaan kun on lääpällään johonkin porukkaan, niin hyvähän se on. Aivan liian usein se ylistäminen ja kehuminen vain menee siihen että ylistäjä ja kehuja ei itse tee yhtikäs mitään kehittyäkseen ihmisenä itse.

Nyt kaikki jumalointia halajavat setämiehet ja peräkammarinpojat sukupuolta vaihtamaan.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 05, 2023, 17:16:06

Kaikki tuo saa minut aivan hurmioon. Kun nainen kertoo, miehen kannattaa kuunnella.

Juu ja on pakkokin, nainen ei kuitenkaan kuuntele mitä miehellä "voisi olla sanottavaa.

Harvoin tietenkään onkaan, ainakaan mitään sellaista, mitä nainen haluaisi kuulla.

Miten ei taas yhtään yllättänyt, ketkä kommentoi ja miten ;D ;D ;D

Nämäkin vastaukset olisi AI osannut kirjoittaa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 06, 2023, 11:51:52
Miten ei taas yhtään yllättänyt, ketkä kommentoi ja miten ;D ;D ;D

Nämäkin vastaukset olisi AI osannut kirjoittaa.

T: Xante

Aivan, eikä sitä I-osuutta edes välttämättä tarvita.

Miesten käyttäytyminen on tosiaan ennustettavampaa kuin naisten. Viittaan aloituksen osaan

Lainaa...tunteissa naiset aistivat sävyjä miesten 16 sijaan 128 erilaista. Lisäksi tunnevaihtelun nopeus on moninkertainen.

Tämä tekee käyttäytymisestä vaikeammin ennustettavaa ja melkein mahdotonta tulkita oikein. Myös erittäin jännittävää ja mielenkiintoista.

Jos viet naisellesi spontaanisti kukkia voit saada naaman märäksi pusuista, tai sitten lätkitään tiskirätillä kun sinua epäillään tekemiesi pahojen tekojen hyvittelystä.

Jos viet kukkia aina kun teet pahojasi, mitä muuta voi odottaa? Vie pääsääntöisesti kun et ole tehnyt. Idioottihan sitä on jos ei ikinä opi mistään mitään.

Minusta olisi pelottavaa joutua minkään jumaloinnin kohteeksi. Tai, no jos kaikkia naisia jumaloi aivan yhtä lailla, niin ei kai siitä paljonkaan olisi mitään haittaa kuin ehkä jonkin lainen kiusaantuneisuuden tunne. Outoa olisi millekään jalustalle nostettuna.

Mutta jumaloinnista on niin lyhyt askel takertumiseen ja ylenpalttiseen mustasukkaisuuteen. Eihän kukaan jumalatartaan haluaisi jakaa edes ystävyysmielessä kenenkään kanssa. Jumalattarellekin pitäisi tämä yksi palvoja riittää niin puolisona kuin ystävänäkin. Muut olisivat vain uhka.

Ehkä en ihan otsikkoon osunut, kun en aloittajan jumaloinnille selitystä keksinyt.

Korjattu kamala typo  :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[ :-[

Jumaloitteko miesoletetut transnaisia?

Huh.  :o

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:13:30
Jumalattarellekin pitäisi tämä yksi palvoja siittää niin puolisona kuin ystävänäkin.

Riittääkö kun kiittää siittäjää vai pitääkö myös niittää?

^Korjattu paha kirjoitusvirhe  :-[

Naisjumalan tunnistaa siitä että hän pysyttelee huomisen päivän petissä.  Raamatun mukaan "seitsemäntenä päivänä Hän lepäsi".

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 06, 2023, 13:16:45
Jumaloitteko miesoletetut transnaisia?

No ehkä Jade Nyströmiä.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:13:30
Ehkä en ihan otsikkoon osunut, kun en aloittajan jumaloinnille selitystä keksinyt.

Tuossa aloituksessa "jumalointi" on tosiaan hiukan kärjistetty termi, todellisuudessa kyseessä on enempi suunnaton ihailu. On huomattavan vaikea pukea nopeasti sanomisiaan sellaiseen kirjalliseen muotoon, että siitä välittyisi ainoastaan oleellinen. Ehkä kyseessä on myös hieman klikkiotsikon hakemista.

Hippi tulkitsee tosinaisellisesti pieniä vivahteita ja tekee siitä pitkälle ulottuvan päättelyketjun, jossa myös mahdolliset uhat on otettu huomioon. Jos vertaa tätä miesoletettujen kirjoittamiin vastauksiin, niin eiköhän pointtini sävyjen aistimisesta saa lisävahvistusta.

^
Voi kun olisikin osannut tulkita ajoissa, ettei olisi tarvinnut sitä lyhyttä askelta nähdä.  :(

Roosterin huumori ja se miten se luo tilaa on kyllä hieno homma  :)

Kiva avaus muutenkin.

Luulen että mulle miehenä joskus naisten "arviot" tai "hyväksyntä" tai muu saa jotain lisäpainoarvoa. Tää ei ole suoraan yhteydessä edes haluun ja en tiedä, mikä se on naiseudessa joka sitä teettää. Se voi olla joku toiseuskin jopa. Musta se on kuitenkin iloinen asia.

Vähän ehkä stereotyyppistä kuvausta naisista osa Roosterin luonnehdinnasta, mutta ei silleen ettenkö jollain hämärällä tasolla ymmärtäis mitä siinä voitais hakea tai olisin sinänsä eri mieltä. Kuitenkin naisetkin on keskenään aika erilaisia, ja...  ei se välttämättä ole totta että se olis joku naiseuden mittari että on hirveen fiksu miehiin verrattuna, tunneskaala isompi ja samalla jotenkin sekä "viisas" että "arvaamaton ja yllätyksellinen".

Mutta. No. 

Yleistäen olen kai huomannut että tytöissä ja naisissa niiden tuoma ilo ja onni on erilaista noin keskimäärin tai siihen suhtautuu eri tavalla ja siitä saa aika erilaisia asioita.

Silti jos tarkemmin vertailee, niin luulen että ihan täsmällisesti se mikä mut tekee iloiseksi jossakin naisessa tai jopa onnelliseksi ei ole "samaa" tai välttämättä samoja asioita eri yksilöiden välillä.

Olen havainnut sellaisen että jonkun kasvot tai koko olemus ja liike ja muu voi saada "hyvälle tuulelle" tai tuoda jotain iloa vaikka se ei edes olis niin ladattua sillä että haluaa toista tai tuntee vetoa.

Sitten on sellaisia kokemuksia että jonkun feminiinisemmän henkilön läsnäolo tai tapa kokea tai katsoa maailmaa on jollain tavalla hyvää tekevä, hyvää mieltä antava tai miksei vaikka yllätyksellinenkin joskus.

Esimerkiksi se voi olla sellaista että toisen läsnäolo tai "tapa kokea" on jotenkin "huokoisempaa" ja tuntuu että sinne mahtuu kaikki asiat juuri sellaisina kuin ne ovat, ilman että niitä edes tarvitsee eritellä niin tarkkaan tai ymmärtää tai pyrkiä terävöittämään tai jäsentämään. Jos toi yhdistyy siihen että samalla tykkää siitä, miten toinen ajattelee jos se skarppaa ja fokusoi, niin se on omalla tavallaan.... aika hienoa ja siitä voi tulla sellainen rauhallinen, hyvä ja selkeä iloinen fiilis.

Mutta se voi olla sellaistakin että...  toisen tapa olla ja tehdä vähän niin kuin maadoittaa ja ankkuroi. Esimerkiksi vaikka että toisen tapa laulaa ja sisältä kumpuava tapa ilmaista omaa... sisäistä todellisuutta on sellainen että jos pääsee siihen mukaan ja löytää siitä paikkansa ja yhteispeli toimii, niin on ihan niin kuin "asioiden ympärillä olisi enemmän tilaa".

Tota vois verrata vaikka siihen, miltä tuntuu joillekin kirjoittaa, jos kissa josta todella todella pidät makaa tyytyväisenä kirjoituspöydällä siinä vieressä. Tai vaikka koirista enemmän pitäville miten se taas "maadoittaa" omaakin kokemusta ja miten joku läheinen eläin on sekä hämmästyttävän viisas että täysin uuno mutta täysin oma itsensä.

Noissa ei siis puhuta kai "hullaantumisesta" mutta käsitellään positiivisesti latautunutta toisen olemisen ja kokemisen ja tekemisen avointa vastaanottanista sen kautta, että auttamattoman positiivinen suhtautuminen kuitenkin joissain tapauksissa voi olla muuhunkin kuin ihmisnaaraaseen :)

Kyllä mä kai ajattelen että samalla tavalla mieskin voi olla yllätyksellinen ja antoisa ja ihmeellinen tosi monilla erilaisilla tavoilla. Ja sitä voi katsoa ruusunpunaisten lasien läpi tai tosi rujosti tai sekä että.

Siis voihan naistenkin "tunnevaihtelua" tai fiksuutta ja laveutta tarkastella silleen kylmästi että mistä se johtuu ja poistaa siitä sillä tavalla mystiikkaa, että jos ruvetaan oikein kirjaamaan paperille mitä se tekee missäkin tilanteessa ja pidetään siitä laajemmin kirjaa, niin....  kuinka "yllättäviä" ne sen toimet ja reaktiot ja kokemukset sitten lopulta on suhteessa vaikka johonkin kuvaan siitä miten miehet on tosi suoraviivaisia ja ennalta-arvattavia tai kaavamaisia. Tai kuinka "syviä" ne on suhteessa miehiin.

Mutta sitten lopulta kai mun mielestä erilaiset tavat kokea ja erilainen kehollinen pohja sille ja erilaiset kehot tekee elämästä ihan hitosti täyteläisempää ja hienompaa ja antoisampaa.

Ja siis se on kai mulle sellainen aika ihanteellinen tilanne että toisen voi nähdä positiivisesti ja iloa ja onnea tuovana ja hurmioituneesti ja jopa palvovasti, mutta sitten.... myös ihan vaan ihmisenä omituisuuksineen ja puutteineen ja nurjine puolineen ja haasteineen ja mustine hetkineen. Että se ei ole mikään uhka kohdata tollasta eikä kyse ole mistään illuusiosta jota täytyy pitää yllä vaan että sellainen positiivinen ja iloinen ja avoin suhtautuminen mitä Rooster usein ilmaisee on kuitenkin myös...  tapa elää ja siihen liittyy valintoja eikä se ole kiinni jostain toisen ihmisen spekseistä joiden pitää olla just tietynlaiset jotta itseltä ei menis se iloinen ja kiva ja onni rikki ja sais pitää kiinni vaan siitä.

Mä en osaa tota nyt oikein selittää, mutta mun mielestä... se että oot toiselle jossakin syvässä mielessä esimerkiksi kumppani tai hyvä ja turvallinen sellainen, niin... siihen ei mun mielestä pääse jos liikaa pelätään kohdata negatiivista tai pelätään että joku ei ehkä niin sukupuolineutraali arvostus toista kohtaan murenee jos joskus katsottaiskin toinen toista muulla tavalla.

Siihen mun mielestä kuuluu siis... ei herranjumala. Naisen mun kirjoissa oikeaoppiseen  :D palvomiseen kuuluu tietty määrä kykyä irtautua siitä. Jotain sellaista omanarvontuntoa myös siinä mielessä, että jos ne naisen arviot tai se miten se kokee on niin hienoja ja arvokkaita ja elämää sulostuttavia ja täydeksi tekeviä, niin kuitenkin... sekin ois tyhjää jollei luottais... vaikka nyt paremman puutteessa omaan kykyynsä arvioida ja nähdä ja kokea ihan itse.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:36:09
^
Voi kun olisikin osannut tulkita ajoissa, ettei olisi tarvinnut sitä lyhyttä askelta nähdä.  :(

Pitää olla myös armollinen itselleen. Ei kukaan voi aina olla oikeassa, etenkään etukäteen.

^
Ne imartelevat sanat olivat kyllä oivallinen varoitusmerkki, jotka olisi pitänyt kuulla vähän toisellakin korvalla ja ymmärtää hiukan toisella tavalla.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:13:30
Mutta jumaloinnista on niin lyhyt askel takertumiseen ja ylenpalttiseen mustasukkaisuuteen. Eihän kukaan jumalatartaan haluaisi jakaa edes ystävyysmielessä kenenkään kanssa. Jumalattarellekin pitäisi tämä yksi palvoja riittää niin puolisona kuin ystävänäkin. Muut olisivat vain uhka.

Ehkä en ihan otsikkoon osunut, kun en aloittajan jumaloinnille selitystä keksinyt.

Vähän jopa samansuuntaista ajatusta kuin mullakin tästä syntyi. Kasasin viestiä parissa erässä enkä huomannut katsoa mitä tänne oli ehditty kirjoitella. Muuten olisin varmaan kommentoinut Hipin esilletuomaa ja senjälkeistä keskustelua.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:46:00
^
Ne imartelevat sanat olivat kyllä oivallinen varoitusmerkki, jotka olisi pitänyt kuulla vähän toisellakin korvalla ja ymmärtää hiukan toisella tavalla.

Ihminen ottaa aika mielellään imartelua vastaan ja se voi tosiaan heikentää myös todellisuudentajua. Tuo todellisuudentaju, tai arkijärki, on suomalaisessa miehessä sisäänrakennettu ominaisuus. Etelämaalaistyyppinen imartelu on ugrille harvinaisempaa kuin omakotitalon rakentaminen rakkaalle. Ehkä kuitenkin tuo lepertely on valtaamassa sijaa majanrakennukselta. Se voi olla hyväksikin, sillä paljon parjattu asumistuki antaa nykyään  mahdollisuuksia yhteiselämään saman katon alla, ilman hartiapankkiakin.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 06, 2023, 13:39:00
Roosterin huumori ja se miten se luo tilaa on kyllä hieno homma  :)

Kiva avaus muutenkin.

Kiitoksia. Sinun kommenteihisi minun on vaikea vastailla, sillä ne ovat moniulotteisia ja pitkiä, enkä tyypilliseen tapaani voi irroittaa sieltä pätkää johon keskittyä, tekemättä väkivaltaa koko kirjoituksellesi.

Lainaus käyttäjältä: Hippi - helmikuu 06, 2023, 13:22:24
^Korjattu paha kirjoitusvirhe  :-[

:)
Näin jo sieluni silmin kuinka Hipillä paloi käämit häntä jumaloineeseen naapurin Erkkiin ja hän raivotekstasi E-rapun Ekille tulikivenkatkuisen vihaviestin "Nyt saa siittää!"

Jos ohitan Roostin aiheeseen kehystämän kepeyden, niin sanoisin hieman kärjistäen ja tosikosti, että jumalointi on epävakaata toimintaa. Tällä elämänkokemuksella jumalointi on itselleni turnoff. En tiedä kumpi on edes pahempaa, se, että toinen jumaloi tosissaan vai se että käyttää sanoja huonolla katteella. Joka tapauksessa kumpikaan ei ole hyvästä, vaan kielii joko juuri jonkinlaisesti epävakaasta asetelmasta suhteessa, tai sitten epävakaan asetelman rakentamisesta. Tasavertaisessa, aidosti läheisessä suhteessa ei ole sijaa jumaloinnille. Muille kauniille asioille ja teoille kylläkin.

Lainaus käyttäjältä: Socrates - helmikuu 06, 2023, 13:32:19

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 06, 2023, 13:16:45
Jumaloitteko miesoletetut transnaisia?

No ehkä Jade Nyströmiä.

Piti taas googlettaa kun ei suomistaroja silleen ulkoa muista. Noh, tässä linkissä hän oli ihan ok näköinen:

https://www.is.fi/yleisurheilu/art-2000007858154.html

Jos ei noita petolinnun kynsiä laske. Mutta voi itku ja mitä vittua:

https://uutisankka.com/julkkikset/seiska-jade-nystrom-katuu-huulitaytteitaan-en-kasita-miksi-tein-niin/

En käsitä minäkään. Jos ihmisellä on mahkut olla kaunis, niin miksi hänen pitää väenvängällä tehdä itsestään helvetin ruma.

^ Komppaan, Jade oli kauniimpi kuin oikeat naiset, kunnes mokasi noissa täytteissä yms :-\.

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 06, 2023, 17:20:37
Jos ohitan Roostin aiheeseen kehystämän kepeyden, niin sanoisin hieman kärjistäen ja tosikosti, että jumalointi on epävakaata toimintaa. Tällä elämänkokemuksella jumalointi on itselleni turnoff. En tiedä kumpi on edes pahempaa, se, että toinen jumaloi tosissaan vai se että käyttää sanoja huonolla katteella. Joka tapauksessa kumpikaan ei ole hyvästä, vaan kielii joko juuri jonkinlaisesti epävakaasta asetelmasta suhteessa, tai sitten epävakaan asetelman rakentamisesta. Tasavertaisessa, aidosti läheisessä suhteessa ei ole sijaa jumaloinnille. Muille kauniille asioille ja teoille kylläkin.

Tiukkaa tekstiä :D

Muistelen sinun joskus kertoneen, että on ollut tästä epämieluisia kokemuksia, mihin kai myös viittaat.

Ymmärrän kai niin, että sinusta ei pitäisi käyttää tällaisia sanoja kevyesti ja toisaalta että suhtaudut omasta puolestasi niin, että tasavertaisessa ja hyvässä lähisuhteessa ei ole tällaiselle sijaa.

Omalta kohdalta mun mielestä on ihan jees tietää, mitä haluaa ja ei halua, mitä pitää hyvänä tai terveenä ja mitä ei ja haluaa välttää. Siinähän on aika paljon elettyä elämää ja kokemusta taustalla, eikä meillä siitä ole silleen mitään erimielisyyttä mitä sanot.

Yleisen tason keskusteluna siinä mennään vaikeisiin vesistöihin, lähteäkö ottamaan kantaa siihen, mikä voi olla jollekin hyvä suhde, tai toisaalta mitä sanoja ja minkälaista kieltä ne siitä käyttää ja minkälaisia juttuja ne sillä kuvaa.

Ymmärrän sen että tollaset termit nostaa karvoja pystyyn ja että se on aika helposti kyseenalaista, millä vesillä siinä sitten taas liikutaan.

Tässä tapauksessa varmaan tulkitsen sen Roosterilta osin oikeasti oman kokemuksen vilpittömänä ihmettelynä ja sellaisena että siinä tosiaan on tiettyä keveyttä, kuten lainatussa noteerataan.

Nää on silti tosi vaikeita asioita oikeiden ihmisten oikeiden elämien osalta ottaa kantaa. Esimerkiksi omalla isällä on sellaisia puolileikillisiä elämänohjeita tai tapoja kuvata ja sanoittaa — ja luulisin että myös itselleen hahmottaa — itseä, omaa elämää, kumppania ja suhdetta, joissa toista nimenomaan nostetaan jalustalle ja tavallaan "palvotaan".

Joskus ensimmäisten vakavempien suhteiden tienoilla muistan melko vähäpuheisen isäni lausuneen saunomisen jälkeen jotakin sen suuntaista, että muista sellainen juttu, että se on sitten kuitenkin aina lopulta oikeassa. Puhutaan siis jostakin puhumatta jostakin. Eikä toi ole suinkaan ainoa sellainen juttu, josta voitaisiin nostaa isokin haloo.

En oikein osaa selittää ton jutun kuulleena sitäkään, millaisilla tavoilla olen sitä itse elämäni mittaan ymmärtänyt ja eri tavoin tulkinnut. Se on vähän sellainen kai, että se on toisaalta aivan täysin vakavissaan sanottu ja tarkoitettu, toisaalta ja tavallaan ei, ja se missä mielessä se on vakavissaan tarkoitettu, ei ole kovin helposti yhteensovitettavissa ehkä sellaisen "terapeuttikielen" tai hieman vakavahenkisen psykologisoinnin kanssa.

Menemättä edes tulkinnan yksityiskohtiin sanoisin, että tietyllä tarkastelun tasolla sellainen "terapeuttikieli" ja arkisen tason "vakava" suhtautuminen ja suhteiden psykologisointi hajoaa ja lakkaa merkitsemästä oikein mitään.

Yhtäältä on ihmisten elämät ja niissä koettu niin juureva ja monisyinen todellisuus, ettei sitä kukaan pysty tyhjentävästi kuvaamaan edes omalta kohdaltaan, eikä tarvitsekaan.

Ja toisaalta jos asiaa katsotaan sellaisesta "jalat maassa" -kliinisestä perspektiivistä, ei ole olemassa mitään "tervettä pohjaa" tai hyveellistä oikeaa tapaa olla, jota ihmisen pitäis noudattaa tai sanoilla ilmaista ollakseen riittävä. Eikä ole edes mitään mitä sen "pitäis" ymmärtää tai "kohdata" tai "käsitellä". Tavallaan.

Vaan on myös kyse siitä, että toimitaan ja tehdään ja eletään niin että selviää ja yhdessä selvitään. Se voi tarkoittaa, ja aika monesti tarkoittaa, asioita jotka eivät ole täysin ehyitä tai aukottomasti perusteltavissa.

Aina voi kyseenalaistaa ja vetää tietynlaiset housut jalkaan, sanoa että onko mulla oikeasti mikään riittävää tai terveellä pohjalla omassa elämässä, katsoa puutteita ja heikkouksia ja sitä, mikä vois olla paremmin. Jos viritetään tarpeeksi kireälle ja otetaan tarpeeksi kovaa, melkeinpä arvelisin että täysin ehjää se ei ole koskaan.

Ja sitten on sellainen joku kohta jossa toi touhu vaan loppuu, me ollaan vaan ja eletään parhaamme mukaan.

Ajattelisin että jumaloinnilla tarkoitetaan monenlaisia asioita. Tietynlaisia elämänasenteeseen ja omiin prioriteetteihin liittyviä juttuja, jotain hetkellistä hekumaa ja jotain... todella antaumuksellista mikä voi sekin olla monenlaista. Ehkä jonkunlaista optimismia ja toiveikkuutta. Mutta myös jotain "tyhmää" tai "järjetöntä" niin että ei sitä voi kuin nauraa ja elää ja ihmetellä.

Se miksi yhdessä kohdassa käytin sanaa "jumaloida" tai puhuin "palvovasta" suhtautumisesta kytkeytyy joiltain osin siihen, että mun mielestä siis...  siinä on taustalla jotain myös "hölmöä" ja ihan älytöntä, ja jos yrittäis olla kauhean järkevä ja puhuis vaan toisen reilusta ja arvostavasta kohtelusta, ehkä se ei ihan tavoita sitä, mistä kuvittelin että tossa myös puhuttais. Ja se että käytetään "hölmöjä sanoja" sen sijaan että maksimoitais sitä miltä se voi näyttää tai minkä kuvan siitä voi saada, tekee tavallaan tilaa sille että no niin onkin ja mitä sitten  :)
    Mutta toi on tietysti näkökulmakysymys, ja riippuu varmaan tilanteesta ja ihmisistä, onko toi millään tavalla hyödyllinen katselukulma.

Esimerkiksi mun isän ja äidin suhteessa on varmasti kohtia, joissa jossain vähän haastavassa tilanteessa tai vaikka vaikeissa olosuhteissa joku isän ajattelutavassa tai suhtautumisessa tai niiden yhteispelissä tai äidin tavassa hahmottaa samaa asiaa eri tavalla ei ehkä palvelekaan sitä mikä ois niille hyväksi tai semmosta "tervettä ja hyvää".

Mutta ajattelen että jokaisella on niin jossain määrin, ja se on iso onni ja etuoikeus, jos saa elää niin, ettei se tule kovinkaan usein ongelmaksi elämässä tai suhteessa. Että ei vain tule mitään niin kovin ikävää vastaan. Tai toisaalta jos tulee tai jos huomaa, että me ollaan oltu aivan laput silmillä tai ollaan ihan kummallisella pohjalla, siitähän voi myös ottaa uuttaa suuntaa ja kasvaa vaikka yhdessäkin.

Vaikka on läheisriippuvuutta ja kietoutumista ja epätasarvoisia suhteita ja siis... ihan oikeasti ikäviä juttuja mitä niistä voi seurata vaikka tarkoitettais pelkkää hyvää, niin jossain määrin sellainen "kietoutuneisuus" tai se että kaikki ei mene "tasan" tai tasarvoisuus ei tarkoita oikeasti tota, niin... se on niin tavallista ja niin inhimillistä ja "normaalia" että en tiedä, osaanko ottaa sitä ihan täydellä vakavuudella.

Ne on kai vähän sellaisia keskusteluja jotka voi tietyssä seurassa ja tietyn hengen vallitessa kuitata suurin piirtein sanomalla "Niin" ja sitten elää eteenpäin ja tehdä ja puhua taas muuta.

Jonkinlaista eroa voi tehdä kai siinäkin, että on tietynlaisia pitkiä suhteita jotka rullaavat melko vakaissa oloissa aika pitkään. Siinä on mun mielestä täysin luonnollista että mennään välillä vähän sellaisilla kliseillä ja ei kaikki ehkä ole niin... ihmeellistä, jolloin tietynlaisella kielellä ja kehystämisellä on omat aika tärkeät funktionsa tai saattaa olla.
     Useasti se on ulkopuolisena aika vaikea edes hahmottaa, onko se siinä suhteessa jopa hyvä vai jotain ihan muuta.

Sitten vois olla sellainen tilanne, jossa suhteeseen lähdetään niin, että siinä ikään kuin lähtökohtaisesti palvotaan ja vaalitaan jotain aika ihmeellisiä käsityksiä toisesta tai mielikuvia jopa. Ei ole oikein tilaa rehelliselle kanssakäymiselle, negatiivisille tunteille tai sille että... asioista pystyttäis edes puhumaan muuta kuin jonkun rakennetun kuvan ehdoilla, jonka pohjalta se koko suhde toimii ja josta ilmeisesti kummatkin saa jotain.
   Siitä ei uskalleta luopua tai se muuttuu.... sellaiseksi ettei se ihan oikeasti ole edes arvostavaa tai hyvää sitä toista kohtaan vaikka lausuttu suhtautuminen olisi kuinka ylitsevuotavan ylistävä ja antautumuksellisen hehkuttava tahansa.

Se voi olla sellainen naamio ettei tarvitse kohdata ns. oikeita epävarmuuksia tai oikeaa haavoittuvaisuutta, koska sitä käsitellään jonkun roolileikin tai tollasen ihme kuvaston kautta.

Tollanenkin voi olla jossain suhteessa välivaihe johon mennään enemmän tai vähemmän ja usein tiedostamatta.

Ehkä sillä tavalla selvimmin olen samaa mieltä TSS:n kipakasta kommentista että jos se....  alkutekijöissään on tota eikä se siitä muuksi muutu, niin... en mäkään sitä henkilökohtaisesti hyvänä pitäis.

Silti ajattelen että omaa tai toisen kietoutumista ynnä muuta ei välttämättä edes näe ennen kuin laitetaan tarpeeksi kova paikka eteen. Siis just sitä mitä joku vois itse kunkin suhteessa sanoa jumaloinniksi.

Jos nyt jotkut naiset ottaa vähän niin kuin omasta puolestaan kantaa siihen, että hei, tollainen kielenkäyttö ei ole oikein edes suotavaa, en halua tollasta, ei toi ole oikeasti sitä, mitä suhteelta/kumppanilta/mieheltä kaipaa, toivoo ja haluaa, toi ei näytä hyvältä ja niin pois päin...   niin olkoon tämä sitten oma puheenvuoro, joka ei varsinaisesti esitä tälle mitään vastakkaista näkemystä tai väitä noiden juttujen olevan väärässä.

Yhtenä pointtina ehkä se, että mun mielestä on toisaalta turha stressata siitä, onko joku "hölmö osuus" jossakin ihailussa tai auttamattoman positiivisessa sun muussa, mitä joskus toisilta osakseen saa, aina oikeasti ihan täysin järkevää tai tasa-arvoista tai ansaittua tms. Ja jopa että miksi se ei vois olla vaikka sitten hölmöäkin joskus, ja mitä sitten  8)

Mutta tietysti pelkästään ton nostaminen jalustalle ja esittäminen ns. perimmäisenä totuutena siitä, mille tietynlainen ihmisten keskinäinen kanssakäyminen perustuu tai sen olis hyvä perustua, niin...  totta kai se menee aika herkästi yli ja riipii — ei siinä.

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 06, 2023, 17:20:37
Jos ohitan Roostin aiheeseen kehystämän kepeyden, niin sanoisin hieman kärjistäen ja tosikosti, että jumalointi on epävakaata toimintaa. Tällä elämänkokemuksella jumalointi on itselleni turnoff. En tiedä kumpi on edes pahempaa, se, että toinen jumaloi tosissaan vai se että käyttää sanoja huonolla katteella. Joka tapauksessa kumpikaan ei ole hyvästä, vaan kielii joko juuri jonkinlaisesti epävakaasta asetelmasta suhteessa, tai sitten epävakaan asetelman rakentamisesta. Tasavertaisessa, aidosti läheisessä suhteessa ei ole sijaa jumaloinnille. Muille kauniille asioille ja teoille kylläkin.

Minä taidan ajatella, että pitkissä suhteissa etenkin (joskaan suhteen kesto ei aina kerro mitään) kepeästi ilmaisten voi olla juuri, kuten Rooster ilmaisee. Tulee hetkiä, joissa "rakastan" ei riitä, vaan tunne on isompi ja syvempi.

Voihan jumalointikin olla molemminpuolista. Voi molemmat nostaa toisensa jalustalle, siten, että ajattelee toisen olevan jotain muuta kuin kukaan toinen.

Aika harva näitä kuitenkaan lausuu, vaikka ehkä tunteen tunnistaakin. Ei ole tullut itsekään sanottua tai kuultua ;D Mutta kyllä omasta puolestani tunnistan tunteen, kun jonkun tilanteen yhteydessä katsot toista ja hänen toimintaansa ja mielessä käy nämä isommat sanat. Sitä, miksi ne jää sanomatta...ehkä mainituista syistä, että eihän niitä kukaan usko ja ne vaikuttavat falskeita ja vääriltä.

T: Xante

"Jumalointi" voi olla hyvinkin sellainen yhteinen leikki, yhteinen kommunikaatiotapa, ei siinä mitään. Se on joillekin ihmisille varmasti hyvin ominaista ja se kuuluu heidän mielestään parisuhteeseen. Ja sillä on myös katetta omalla tasollaan, vaikka sisältäisikin "ylisanoja". Ja varmaan sellainen on myös ihan viisasta, ja sitä kai kannattaisi opetella itsekin tekemään enemmän...

Aloitus oli tarkoitettu kepeästi ymmärrettäväksi, eikä siitä ole oikeastaan mitään syytä ryhtyä puhumaan siitä näkökulmasta, mikä itselläni tuli mieleen. Jumalointi lienee "parisuhdekieli", jota monissa, onnellisissa suhteissa puhutaan.

Ei naisia pidä jumaloida yhteiskunnassa, koska ovat v...u samankaltaisia miesten kanssa.
Romantiikassa ehkä. :-*

Jumaloin luonnon estetiikkaa ja joitain taideteoksia.

Naista voi jumaloida, ei tarvitse palvoa.
https://i.postimg.cc/d1ff7pwS/edelfelt-pariisissa.jpg (https://i.postimg.cc/d1ff7pwS/edelfelt-pariisissa.jpg)

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 06, 2023, 20:57:48
"Jumalointi" voi olla hyvinkin sellainen yhteinen leikki, yhteinen kommunikaatiotapa, ei siinä mitään. Se on joillekin ihmisille varmasti hyvin ominaista ja se kuuluu heidän mielestään parisuhteeseen. Ja sillä on myös katetta omalla tasollaan, vaikka sisältäisikin "ylisanoja". Ja varmaan sellainen on myös ihan viisasta, ja sitä kai kannattaisi opetella itsekin tekemään enemmän...

Aloitus oli tarkoitettu kepeästi ymmärrettäväksi, eikä siitä ole oikeastaan mitään syytä ryhtyä puhumaan siitä näkökulmasta, mikä itselläni tuli mieleen. Jumalointi lienee "parisuhdekieli", jota monissa, onnellisissa suhteissa puhutaan.

Hyvin raamitettu, juuri jotain tuollaista hain. Lisäksi kyllä sitä, että jumalointikin tulee mielestäni tunteena siinä kuin muutkin, eli että eihän elämä ole pelkkää jumalointia, kuten se ei ole arjessa aina rakkauttakaan ja joskus jopa ei ole pitämistäkään ;)

Minusta taas on syytä aina puhua kaikista näkökulmista, mitkä tulevat mieleen! Sehän on tämän jutun juttu!

Olettaisin ymmärtäväni nimittäin myös sen, mitä sinä sanot. Jos suhde perustuu toisen jalustalle nostamiseen, siihen, että toinen on jotenkin alapuolella, tms,. niin minustakin se on epätervettä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 07, 2023, 08:18:42

Olettaisin ymmärtäväni nimittäin myös sen, mitä sinä sanot. Jos suhde perustuu toisen jalustalle nostamiseen, siihen, että toinen on jotenkin alapuolella, tms,. niin minustakin se on epätervettä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

T: Xante

Itse en jumaloi omaa kumppania siksi että hän olisi jotenkin jalustalla, vaan siksi että hän on vertaiseni. En tosin tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai hänestä. Toki tälle jumaloinnille löytyy myös täysin selittämättömiäkin syitä, mutta ne liittyvät vain tähän tiettyyn yksilöön. Ei koko sukupuoleen.

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 06, 2023, 21:22:31
Ei naisia pidä jumaloida yhteiskunnassa, koska ovat v...u samankaltaisia miesten kanssa.
Romantiikassa ehkä. :-*

Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 07, 2023, 00:29:32
Naista voi jumaloida, ei tarvitse palvoa.
https://i.postimg.cc/d1ff7pwS/edelfelt-pariisissa.jpg (https://i.postimg.cc/d1ff7pwS/edelfelt-pariisissa.jpg)

Koita nyt päättää, mieltä mieltä olet jo ennen kuin alat kirjoittaa.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 07, 2023, 09:03:54

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 07, 2023, 08:18:42

Olettaisin ymmärtäväni nimittäin myös sen, mitä sinä sanot. Jos suhde perustuu toisen jalustalle nostamiseen, siihen, että toinen on jotenkin alapuolella, tms,. niin minustakin se on epätervettä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

T: Xante

Itse en jumaloi omaa kumppania siksi että hän olisi jotenkin jalustalla, vaan siksi että hän on vertaiseni. En tosin tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai hänestä. Toki tälle jumaloinnille löytyy myös täysin selittämättömiäkin syitä, mutta ne liittyvät vain tähän tiettyyn yksilöön. Ei koko sukupuoleen.

Minä taas jumaloin välillä kyllä ihan sen vuoksi, että kumppani, joka yleisesti ottaen joka tilanteessa on vertaiseni, nousee välillä minun pienuuteni/taitojeni/tähän jotain muuta sopivaa, yläpuolelle, olemaan reilusti ja heittämällä parempi kuin minä.

Kumppanini paras puoli onkin, että häneen sopii vanha lause, että kun asiat ovat pahimmillaan, hän on parhaimmillaan. Niinä hetkinä todellakaan emme ole tasavertoiset, mutta toivon ja olen päässyt todentamaankin, että sikäli olemme tasavahvuiset, että hän on viestinyt kokevansa samanlaisia tunteita erilaisissa tilanteissa.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 06, 2023, 19:35:43
Yhtenä pointtina ehkä se, että mun mielestä on toisaalta turha stressata siitä, onko joku "hölmö osuus" jossakin ihailussa tai auttamattoman positiivisessa sun muussa, mitä joskus toisilta osakseen saa, aina oikeasti ihan täysin järkevää tai tasa-arvoista tai ansaittua tms. Ja jopa että miksi se ei vois olla vaikka sitten hölmöäkin joskus, ja mitä sitten  8)

Musta on niin kuin pitää että jokaisella on omat tärkeät hyvät ja/tai huonot kokemuksensa ja elämänsä ja niiden pohjalta puhutaan.

Kun ei olla samoja eikä kokemukset, hahmotukset eikä tavat kokea, niin totta kai puhutaan ristiin ja eri asioista ja jokainen omistaan. Ja vaikka elämän mittaan muuttuu ja joskus ns. kehittyykin, niin ei voi hypätä muuhun kuin missä on ja mihin on tullut.

Esimerkiksi ton mitä sanoin vois ottaa silleen, että mun mielestä TSS ois jotenkin väärässä siinä mitä päätti olla tuomatta enempää esiin. Mutta en mä edes tiedä, miten se siihen liittyy. Tai miten taas "jumalointi" jonkun muun käyttämänä sanana liittyy siihen tai niiden suhteen arkeen tai siinä sanottuihin asioihin.

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 06, 2023, 20:57:48
"Jumalointi" voi olla hyvinkin sellainen yhteinen leikki, yhteinen kommunikaatiotapa, ei siinä mitään. Se on joillekin ihmisille varmasti hyvin ominaista ja se kuuluu heidän mielestään parisuhteeseen. Ja sillä on myös katetta omalla tasollaan, vaikka sisältäisikin "ylisanoja". Ja varmaan sellainen on myös ihan viisasta, ja sitä kai kannattaisi opetella itsekin tekemään enemmän...

Aloitus oli tarkoitettu kepeästi ymmärrettäväksi, eikä siitä ole oikeastaan mitään syytä ryhtyä puhumaan siitä näkökulmasta, mikä itselläni tuli mieleen. Jumalointi lienee "parisuhdekieli", jota monissa, onnellisissa suhteissa puhutaan.

"Jumalointi on "itsepetosta jo myös jumaloitavan pettämistä. Miksi sitä tehdään, on varmaankin kyse mielistelystä ja kohteen ylistämisellä on itsetarkoitus saada "idoliltaan suosiota.

Ehkä se on tarpeen, mutta liiallisessa määrin kohde voi ylpistyä ja hänelle saattaa tulla mieleen kuinka erinomainen hän "itse" onkaan ja miksi vaivautuu olemaan faninsa kanssa, joka lienee vain yli-innokas "perseen-nuolija.

Jos joku yrittää jumaloida minua parisuhteessa tai muutenkin, öykkäröin, perseilen ja räyhään niin, että se loppuu kuin kanan lento.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 07, 2023, 10:59:13

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 06, 2023, 19:35:43
Yhtenä pointtina ehkä se, että mun mielestä on toisaalta turha stressata siitä, onko joku "hölmö osuus" jossakin ihailussa tai auttamattoman positiivisessa sun muussa, mitä joskus toisilta osakseen saa, aina oikeasti ihan täysin järkevää tai tasa-arvoista tai ansaittua tms. Ja jopa että miksi se ei vois olla vaikka sitten hölmöäkin joskus, ja mitä sitten  8)

Musta on niin kuin pitää että jokaisella on omat tärkeät hyvät ja/tai huonot kokemuksensa ja elämänsä ja niiden pohjalta puhutaan.

Kun ei olla samoja eikä kokemukset, hahmotukset eikä tavat kokea, niin totta kai puhutaan ristiin ja eri asioista ja jokainen omistaan. Ja vaikka elämän mittaan muuttuu ja joskus ns. kehittyykin, niin ei voi hypätä muuhun kuin missä on ja mihin on tullut.

Esimerkiksi ton mitä sanoin vois ottaa silleen, että mun mielestä TSS ois jotenkin väärässä siinä mitä päätti olla tuomatta enempää esiin. Mutta en mä edes tiedä, miten se siihen liittyy. Tai miten taas "jumalointi" jonkun muun käyttämänä sanana liittyy siihen tai niiden suhteen arkeen tai siinä sanottuihin asioihin.

En minä ottanut ainakaan viestiäsi siten, että se jotenkin kiistäisi TSS kokemukset, vaan ainoastaan yhtenä näkökulmana asiaan. Nämä tämän tyyppiset keskustelut tapaavat olla polveilevia ja sehän on niiden pointti.

Uskoisin, että sanana jumalointi tai palvonta on jotain samaa tyyppistä kuin olla ylpeä jostain - erittäin huonosti suomalaisuuteen sopiva, eikä näitä isompia tunteita, jotka eivät ole vaan mellan aj silleen suht koht ja sopivasti, saisi oikein Suomessa koskaan ilmaista. Jos sen tekee, on jotenkin feikki, lapsellinen, typerä, tms.

T: Xante

No hyvä sitten.

Roosterin aloituksen teemoista ollaan ehkä polveiltu sivuun, mikä kai sekin on ihan hyvä ja luonnollista.

Palaan tähän teemaan vielä ulkonäön osalta käsitellen miehiä. Yleisesti puhutaan sellaisesta, että sekä naisilla että miehillä olisi jonkinlainen kognitiivinen bias, jossa empatia on hieman vahvempaa naisia kohtaan. En halua siihen oikeastaan mennä vaan...

Sanotaan nyt niin että en suhtaudu yhtä positiivisesti tai aivan samalla tavalla positiivisesti miehiin kuin naisiin. Luulisin ainakin katsovani miehiä jotenkin.... "puhtaammin" ulkoapäin tietyiltä osin.

Tarkoitan tällä sitä, että mulla ei ole kokemuksia miesten kanssa ihastumisista tai suhdeonnesta tai seksionnesta, ja ne kokemukset ei väritä sitä, millä tavalla alitajuisesti katselen miehiä.

Sitten siinä on varmaan muutakin opittua ja mallien kautta sisäistettyä ja varmaan jotain osittain biologisiakin dispoisitioita kaiken taustalla.

Mikä on siis yritys palata alkuperäisen kysymyksen suuntaan omalla kohdalla. 

En kokenut, että MO olisi mitenkään erityisesti eri mieltä tai muuta sellaista. Itselleni tuli jumaloinnista ensimmäisenä mieleen jonkinlainen mustavalkoinen ajattelu, jossa ei varsinaisesti ole sijaa nähdä toista kokonaisena ihmisenä. Jumaloinnissa on se vaara, että kun syyt jumaloionnille loppuu, toinen näyttäytyykin läpeensä huonona. Tällainen mustavalkoinen ajattelu liittyy lähinnä persoonallisuushäiriöihin, ja on täten aika rajallinen ilmiö, minkä takia en kokenut tarvetta tätä näkökulmaa sen enempää liittää aiheeseen.

Jumaloinnissa ei ole kyse pelkästään siitä, että jumaloiva ihminen olisi alisteisessa suhteessa jumalattareensa. Se voi olla joko niin, tai sitten jumaloinnin tarkoituksena, vaikka se välillä perustuisikin todelliseen tunteeseen, voi olla myös toisen koukuttaminen jumalointiin. Tämä on kontrolloinnin väline, sillä kun jumaloinnin yhtäkkiä ottaa pois, toinen on yleensä valmis tekemään mitä tahansa muuttuakseen taas jumaloinnin arvoiseksi, ja palauttaukseen "hyvät ajat" takaisin.

Mutta jos puhutaan jumaloinnista normaalien ihmisten kohdalla, jumalointi-sana saa erilaisen merkityksen. Ehkä jumalointi ei sinänsä suomalaisille kamalan tyypillistä ole, mutta lienee lisääntymään päin. Siitä voi varmasti jotain oppia ja ottaa hyötykäyttöön omassa elämässä, mutta ei siihen kaikkien suu taivu. Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 07, 2023, 12:35:29Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Olisiko rakastaminen jonkunlainen kevytversio jumaloinnista?

Samoin kiintymys on rakkauden light-muunnos.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 07, 2023, 13:00:11

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 07, 2023, 12:35:29Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Olisiko rakastaminen jonkunlainen kevytversio jumaloinnista?

Samoin kiintymys on rakkauden light-muunnos.

Ei, vaan jumalointi on seko-versio rakkaudesta, rakkaus is the real thing.  ;)

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 07, 2023, 12:35:29
En kokenut, että MO olisi mitenkään erityisesti eri mieltä tai muuta sellaista. Itselleni tuli jumaloinnista ensimmäisenä mieleen jonkinlainen mustavalkoinen ajattelu, jossa ei varsinaisesti ole sijaa nähdä toista kokonaisena ihmisenä. Jumaloinnissa on se vaara, että kun syyt jumaloionnille loppuu, toinen näyttäytyykin läpeensä huonona. Tällainen mustavalkoinen ajattelu liittyy lähinnä persoonallisuushäiriöihin, ja on täten aika rajallinen ilmiö, minkä takia en kokenut tarvetta tätä näkökulmaa sen enempää liittää aiheeseen.

Jumaloinnissa ei ole kyse pelkästään siitä, että jumaloiva ihminen olisi alisteisessa suhteessa jumalattareensa. Se voi olla joko niin, tai sitten jumaloinnin tarkoituksena, vaikka se välillä perustuisikin todelliseen tunteeseen, voi olla myös toisen koukuttaminen jumalointiin. Tämä on kontrolloinnin väline, sillä kun jumaloinnin yhtäkkiä ottaa pois, toinen on yleensä valmis tekemään mitä tahansa muuttuakseen taas jumaloinnin arvoiseksi, ja palauttaukseen "hyvät ajat" takaisin.

Mutta jos puhutaan jumaloinnista normaalien ihmisten kohdalla, jumalointi-sana saa erilaisen merkityksen. Ehkä jumalointi ei sinänsä suomalaisille kamalan tyypillistä ole, mutta lienee lisääntymään päin. Siitä voi varmasti jotain oppia ja ottaa hyötykäyttöön omassa elämässä, mutta ei siihen kaikkien suu taivu. Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Kovin menee semanttiseksi, mutta kyllähän tuo toimii kaikilla tunne-elämän alueilla ja -skaalalla. Tarkoitan, että jos tunne-elämää nyt yleensä käyttää kontrollin välineenä, niin sama kai tuo, otetaanko toiselta pois rakkautta, hyväksyntää, tykkäämistä tai jumalointia. Ihan yhtä tyhjän päälle se toinen jää, jolla tunteet ovat pysyneet samoina ja tahtoisi vanhat hyvät ajat takaisin. Ystävyyssuhteissakin toki kontrollia voi halutessaan käyttää, ottaa pois ystävyys ja hyväksyntä, yhteinen ystävyyden tunne-elämä. Samoin ystävyyssuhteissakin voi olla alisteisia asemia, toinen määrää, koska nähdään ja toinen ystävänkaipuussa aina taipuu.

Ja varmaan tosiaan on noin, että ns. suuurempien tunteiden osoittaminen ja sanoittaminen käy helpommaksi sukupolvi sukupolvelta. Muistan itsekin, miten nuorena töihin mennessä hämmensi tapa puhua puolisoista, aika karua kuultavaa :D mutta selkeästi vallalla oli semmoinen "omaa ei kehuta" ja jos sen joku teki, sai aika ivat osakseen. Jos nainen kehui, hän oli höperö hölmö, jos mies, hän oli tossun alla.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 07, 2023, 14:39:36

Kovin menee semanttiseksi, mutta kyllähän tuo toimii kaikilla tunne-elämän alueilla ja -skaalalla. Tarkoitan, että jos tunne-elämää nyt yleensä käyttää kontrollin välineenä, niin sama kai tuo, otetaanko toiselta pois rakkautta, hyväksyntää, tykkäämistä tai jumalointia. Ihan yhtä tyhjän päälle se toinen jää, jolla tunteet ovat pysyneet samoina ja tahtoisi vanhat hyvät ajat takaisin. Ystävyyssuhteissakin toki kontrollia voi halutessaan käyttää, ottaa pois ystävyys ja hyväksyntä, yhteinen ystävyyden tunne-elämä. Samoin ystävyyssuhteissakin voi olla alisteisia asemia, toinen määrää, koska nähdään ja toinen ystävänkaipuussa aina taipuu.


T: Xante

Minulla tuli mieleen narsistinen persoonallisuushäiriö, johon tuo jumalointi voi liittyä tyypillisenä jäykkänä toimintatapana, joka toistuu jokaisessa suhteessa. Narsisti tyypillisesti viettelee jumaloimalla, ja ennen pitkää aloittaa kylmää-kuumaa-pelinsä, jolla toinen pidetään hyppysissä. Mutta kuten sanottua, tämä on marginaalinen ilmiö. Saman tyylistä käytösmallia voi liittyä muihinkin persoonallisuushäiriöihin. Asioita nähdään jäykästi, ja ihmiset voivat näyttäytyä joko täydellisinä jumaloinnin arvoisina ja toisessa hetkessä mitättöminä ja jopa pahoina. Kyseessä on jumaloinnin myötä myös tykkäämisen ja hyväksynnän vieminen, mikä sekoittaa toisen osapuolen pään.

Jumalointia varmaan käyttävät myös ns. "pelimiehet" (tai -naiset) jotka toimivat jokseenkin itsekkäin tarkoitusperin, mutta eivät kuitenkaan ole persoonallisuushäiriöisiä. Se on kuitenkin huoamattu tepsivän osaan naisista. Ja sitten jumalointia voi käyttää myös hyvin ja hyvään, jos joku sellaisesta tykkää. Ja varmaan kaikki tykkäävät ainakin hiukan, tulla joskus jumaloiduksi.

Tästäkin voi puhua niin monella tasolla ja monesta näkökulmasta. Yitän itse vaihdella näkökulmaa sen mukaan, miten koen muiden puhuvan asiasta, jotta sanoja tulisi käytettyä edes jokseenkin samoissa merkityksissä.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 07, 2023, 13:00:11

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 07, 2023, 12:35:29Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Olisiko rakastaminen jonkunlainen kevytversio jumaloinnista?

Samoin kiintymys on rakkauden light-muunnos.

Rakkaus on jotenkin hämmentävää "itsepetosta" jokainen halunnee itseään rakastettavan ja antaa sitten vastarakkautta, mutta vaihtokauppana- itsekkäästi.

Ehdoton rakkaus on aika epätodennäköistä, ehkä lapsiaan voi rakastaa ehdottomasti- itsekkäästi, kun ovat omia.

Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 08, 2023, 10:48:30
Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Minulla ei ole ollut kovin paljoa ihmisiä elämässäni (ainakaan omasta mielestäni). Jos nyt ajattelen vaikkapa harrastusporukkaani, niin toki olen tottunut heistä kaikkiin, mutta eivät he kaikki tunnu yhtä kivoilta pareina ja noin muuten. En nyt tietenkään ala hourimaan mistään rakkaudesta, enkä edes kiintymyksestä, mutta kyllähän siellä niin hyviä tyyppejä on ollut viimeisen vuoden sisään, että näistä ihmisistä luopuminen on yksi niistä syistä minkä takia en tahdo harrastusta lopettaa, vaikkei se ehkä keholleni ole ollenkaan paras mahdollinen harrastus (tällä hetkellä tauolla, tosin).

Oikeastaan se on melko samantekevää minulle onko se, että alkaa pitämään ajan mittaan joistain ihmisistä, jonkinlainen hau hau vuf vuf -automaattireaktio nisäkkeelle. Mutta pitämisen vähättely "velvollisuudeksi" kuulostaa aivan hirveältä. Korrektin ja asiallisen käytöksen koen velvollisuudeksi. Mutta eihän ole mitään velvollisuutta pitää ihmisistä. Ja se ei tarkoita, se että on pitämättä, että ei pidä, eli inhoaa. Voi suhtautua neutraalistikin. Mutta varmaan suurin osa ihmisistä nyt kumminkin pitää monistakin ihmisistä, koska se on terve reaktio joka lajillemme on tärkeä. Ripaus inhimillisyyttä ihmisissä ei ole koskaan pahitteeksi, jos kysymys on kuitenkin positiivisista tunteista.

Viha on sitten asia erikseen, vaikka kyllähän sitäkin tarvitaan, ettei käy niin että paskapäät menee ja raiskaa koko maailman, ja muut on vaan että ihan sama...

Näyttää siltä, että naiset kokevat jumaloinnin kohteena olemisen ahdistavana ja yhdistävät sen lähinnä stalkkaamiseen, mustasukkaisuuteen ja narsistiseen vallantavoitteluun.

Kyseessä voi olla kuitenkin ilmiö jolle Leif antaa äänensä sota-ajan musiikkikappaleessa.
(https://www.youtube.com/watch?v=fBJrqdOTqVw&ab_channel=ampari1)

Lainaus käyttäjältä: https://genius.com/Leif-wager-romanssi-lyricsSua vain yli kaiken mä rakastan
Sinä taivaani päällä maan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan
Minä maiset murheeni unohdan
Sinisilmiis kun katsoa saan

Ylin riemuni oot mitä toivoisin
Sä kun istut mun rinnallain
Olet kaikkeni aarteeni kallehin
Olet onneni unelmain
...jne.

Tuo on kuvaus aivan onnettomasta rakastumisesta joka on lähes jumalointia. Ilman stalkkaus- tai mustasukkaisuustwistiä.

Sitten on jumalointia joka perustuu massapsykoosiin: 

Lainaus käyttäjältä: https://www.iltalehti.fi/muutlajit/a/ccd0c4d6-a1b9-4731-b55a-4c8b84132648Olivia, 20, sekoittaa teinipoikien päät – ilmiö pelottaa: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa"
Olivia "Livvy" Dunne on valloittanut teinipoikien sydämet Yhdysvalloissa.

Olivia voi itsekin olla hämmästynyt suosiostaan mutta on siihen eittämättä osasyyllinen. Katso kuvia.

Vastaavaa on nähty joskus Beatlesien suosion huipulla mutta silloin teinityttöjen toimesta. Pojat ovat ehkä vapautuneet ja päästäneet sisäisen jumaloitsijansa irti.

En pidä noita tavoiteltavana ilmiönä, nämä ovat laumakäyttäytymistä, toisin kuin yksilön suhtautuminen rakkautensa kohteeseen. Jumaloinnissa on tosin se huono puoli, että jos suhde alkaa voimakkuusnuppi kympissä, niin siitä on suunta vain alaspäin.

Pari tyyppiä olen kohdannut joilla oli jonkinlaista lievää jumaloinnin eljettä. En valitettavasti ihastunut enkä rakastunut heistä kumpaankaan. Kun alkaa "lääp-lääpin" välittömästi naisen tavatessaan, eihän se ole aitoa, koska ei tunne koko muijaa vielä millään tavalla. Tuntuu että mies on vaan lähtenyt jollekin jumalointitripille. Minulla ei ainakaan päänuppi kestä semmoista jännittämistä että koska sieltä taivaista tullaan rytinällä alas, ja mies tajuaa että minä olen jotain ihan muuta kuin se hänen fantasiansa.

Useimmiten kohtaamani miehet ovat jumaloineet jotain ihan muuta naista kuin minua. Se ei ole kauhean mieltä ylentävää kuulla treffeillä miehen marisevan miten ihastunut onkaan/olikaan johonkin naiseen, eikä häntä saanut. Taikka sitten raivotaan millaisia temppuja eksä teki. Petti ja jätti, itketti. Sanotaan että treffeillä pitää välttää eksistä puhumista, ja se on hyvä neuvo se. Eihän kukaan halua kuulla perusteellista selvitystä potentiaalisen kumppaniehdokkaan aiemmista kumppanuuksista, jos ne kuulostavat siltä että itsellä ei ole sitten yhtään mitään tsänssiä, kun ne eksät pörräävät yhä miehen päässä että tsirp tsip vaan.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 08, 2023, 11:17:12

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 08, 2023, 10:48:30
Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Onhan niitä kaikenlaisia onnentunteita se kuuluu ihmisyyteen-
Puhuin siis rakkaus käsitteestä. Se on itsepetosta-

Vaikka olisi valmis kuolemaan suojellakseen toista- ei se ole rakkautta- suojeluvaistot määräisivät kyllä "minutkin tekemään sitä jos uhka olisi konkreettinen esimerkiksi lapsiani kohtaan-


Rakkaus kaiken syynä, on siis pelkkää valehtelua, vaistoja ja tunteita on kyllä kaikilla.


Ei pidä yksinkertaistaa asioita vain jonkin sanan alle- kuten rakkaus-sanan.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 08, 2023, 11:25:15

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 08, 2023, 11:17:12

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 08, 2023, 10:48:30
Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Onhan niitä kaikenlaisia onnentunteita se kuuluu ihmisyyteen-
Puhuin siis rakkaus käsitteestä. Se on itsepetosta-

Vaikka olisi valmis kuolemaan suojellakseen toista- ei se ole rakkautta- suojeluvaistot määräisivät kyllä "minutkin tekemään sitä jos uhka olisi konkreettinen esimerkiksi lapsiani kohtaan-


Rakkaus kaiken syynä, on siis pelkkää valehtelua, vaistoja ja tunteita on kyllä kaikilla.


Ei pidä yksinkertaistaa asioita vain jonkin sanan alle- kuten rakkaus-sanan.

Noh, sovitaan sitten vaikka niin että minä puolestani inhoan ja allergisoidun tuolle vaisto-sanalle. Ihmettelen myös miksi pitäisi käyttää noin epätieteellistä sanaa. Jos nyt vaikka "vaistoaa" että joku tyyppi ei ole hyvällä asialla, vaan pahalla, niin se mukamas vaisto on vain sitä että aivot ovat prosessoineet kaikenlaista, mutta ihmisen hidas järki ei vaan ole osannut tai ehtinyt vielä prosessoida kaikkea sitä informaatiota mitä aivot ovat aisteilla saaneet.

Sussu jumaloi aluksi minua ja nyt se jo ihmettelee, miten joku voi olla niin karsea tyyppi, että vihaa koko maailmaa ja saa rähinän aikaiseksi, vaikka olisi yksin autiolla saarella.

Bonuksena aina väsynyt ja kremppainen, vaikka vaan päivät pitkät laiskottelee .

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 08, 2023, 11:30:47

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 08, 2023, 11:25:15

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 08, 2023, 11:17:12

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 08, 2023, 10:48:30
Kiintymys ja muut tottumukset ovatkin enemmän "todellisen velvollisuuden osoituksia, kuin rakkauden, joka on melko epämääräinen käsite ja sillä kuvataan monenlaisia tunteita- "vihaa" ja rakkautta-

Etkö tosiaan tunne minkäänlaista aitoa kiintymystä ketään kohtaan? Kaikesta mitä olet ikinä täällä sanonut, minusta järkyttävintä on ajatus että toisia kohtaan tuntisi tunteita jonkinlaisesta "velvollisuudesta". Eihän se silloin ole mikään tunne, vaan teeskentelyä. On kyllä todella, todella kylmä maailma sinulla. Ei ihme että epäilet kaiken aikaa kaikkia ja kaikkea.

Onhan niitä kaikenlaisia onnentunteita se kuuluu ihmisyyteen-
Puhuin siis rakkaus käsitteestä. Se on itsepetosta-

Vaikka olisi valmis kuolemaan suojellakseen toista- ei se ole rakkautta- suojeluvaistot määräisivät kyllä "minutkin tekemään sitä jos uhka olisi konkreettinen esimerkiksi lapsiani kohtaan-


Rakkaus kaiken syynä, on siis pelkkää valehtelua, vaistoja ja tunteita on kyllä kaikilla.


Ei pidä yksinkertaistaa asioita vain jonkin sanan alle- kuten rakkaus-sanan.

Noh, sovitaan sitten vaikka niin että minä puolestani inhoan ja allergisoidun tuolle vaisto-sanalle. Ihmettelen myös miksi pitäisi käyttää noin epätieteellistä sanaa. Jos nyt vaikka "vaistoaa" että joku tyyppi ei ole hyvällä asialla, vaan pahalla, niin se mukamas vaisto on vain sitä että aivot ovat prosessoineet kaikenlaista, mutta ihmisen hidas järki ei vaan ole osannut tai ehtinyt vielä prosessoida kaikkea sitä informaatiota mitä aivot ovat aisteilla saaneet.

Ajatuksien prosessointi vie aikaa ja tunteet vauhdittavat sitä- kyse on toiminnassa tunteista, ilman tunnevoimaa ei tapahdu paljoakaan.

Tunne antaa voiman myös ajatteluun vaikka sitä ei "huomaisikaan- mielihän on liikkeessä jatkuvasti prosessoidessaan tunteita ja ajatuksia jotka ovat "tunteita- niiden ajatuksen jatkuminen edellyttää tunnetta-  Siis ajatukset ovat tunteen jatketta. (ilman tunnetta ei ole ajatuksia)

Eli eräänlaista aaltoliikettä aivojen prosessit- eikä "kukaan johda sitä yksiselitteisesti- muutenhan ihminen olisi vakaa ja viisas kaiken aikaa.

Eli kaikki muut tunteet ovat olemassa, mutta rakkaus ei.

Suojelisitko ensin perhettäsi isompaa porukkaa ennen, tai naisia/lapsia ennen miehiä?
Ihan hyvä kysymys moraalista.

Miehenä ymmärrän naisen ja lapsen arvon ennen miestä. Chauvinistina pidän miestä perheen puolustajana, siten uhrautuu ennen heitä.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 08, 2023, 12:40:31
Eli kaikki muut tunteet ovat olemassa, mutta rakkaus ei.

En tiedä mitä kommentoit enkä ota siihen kantaa.

Mutta siis...  mun mielestä "rakkaus" ei tarkoita vain yhtä asiaa tai yhdenlaista. Eikä se aina tai edes yleensä myöskään ole mikään perustason tunne, vaan jotakin kompleksisempaa.

Jos mulla on jollain aika perustasolla vaan hyvä olla toisen kanssa tai olen iloinen tai onnellinen niiden kanssa tai siitä millaisia ne on, tavallaan se on "rakkautta", mutta rakkaudella ei yleensä tarkoiteta tätä.

Jos on erittäin voimakkaasti kiintynyt toiseen ja niiden onnellisuus ja hyvinvointi on mulle aivan saakelin tärkeää, tavallaan se on "rakkautta" mutta aina sillä ei tarkoiteta tätäkään.

Jos toisen hyvinvointi on mulle ihan saakelin tärkeää, sekin pelkästään on tavallaan "rakkautta" mutta aina sillä ei tarkoiteta tätä.

Joskus sillä tarkoitetaan että on voimakkaasti kiintynyt ihmiseen johon tuntee sekä romanttista että seksuaalista vetoa.

Mutta sitten jollain ihan primitiivitasolla hetkestä hetkeen ehkä tunteet vois pilkkoa pienempiin osiin. En tiedä mitä ne atomit olis mutta vaikka pelko ja inho ja onni ja viha ja yllätys on aika perustavanlaatuisia.

Mun mielestä rakkaudella tarkoitetaan jotain omiin prioritteeihin liittyvää ja toisaalta jotakin pitemmän aikavälin asennoitumista toiseen ihmiseen ja kokemusta toisesta.

Periaatteessa sen vois hahmottaa sen kautta, miten jotkut tollaset perustason tunteet suhteessa toiseen ilmenee ja miten ne sulle jäsentyy.

Mutta koska me ei olla vaan sellaisia kultakaloja jotka ihmettelee niiden kokemuksia hetkestä hetkeen vaan sellaisia joille merkitykset kasautuu ja syvenee ja suhteet myös,  on ihan luonnollista että kuvataan kompleksisia tunteita ja eletään niitä myös suhteissamme toisiin ihmisiin ja pitemmilläkin aikajänteillä.

Karikkoa kommentoin. Kts. taaempaa.

Jahas. En enää Karikon viimeisimmästä ymmärtänyt, miten se liittyi rakkauteen.

En siis lukenut aiempaa viestinvaihtoa, mutta ehkä tollasen mitä kirjoitin voi esittää ihan irallaankin.

Saattaa sekin olla, etten halunnut Karikon kanssa ajautua kiistelemään sanoista enkä tunteista :D 

Nyt kun luin, niin sanotaan sitten suoraan, että oma kanta on Karikon ilmaisemasta poikkeava.

Samanlaisen analyysin mitä Karikko tarjoili vois esittää melkein mistä tahansa kompleksisesta tunteesta tai dispositiota kuvaavasta sanasta. Vois sanoa että "luottamuksesta" puhuminen on itsepetosta ja ei sellaista oikeasti ole.

Haluaisin nähdä sen, kun joku elää läheisiä ja syviä ihmissuhteita niin että pysyy täysin tinkimättömästi vain välittömiä tuntemuksia kuvaavassa kielessä. Se olis kognitiivisesti niin raskasta, että olis kai helpompi suoraan luopua mistään tiiviistä ihmissuhteista, ja on sekin aika iso valinta ja omanlaistaan sanojen palvomista, jos tinkimättömyys niiden kanssa on se mistä viime kädessä haluaa pitää kiinni.

^
Hetkinen ellet ymmärtänyt- sanon sen uudestaan sellaista tunnetta kuin rakkaus, ei ole olemassakaan se on lähinnä vain selitys monille tunteille.

Tuskin sinäkään ketään muuta "rakastat, kuin itseäsi.

Valitettavasti maksumuurin takana, mutta se mitä näkyy, on mielenkiintoista:

Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä. Tämä vaikuttaa hiirillä tehtyjen tutkimusten tuloksiin ainakin ketamiinin osalta.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/allistyttava-havainto-tutkijan-biologinen-sukupuoli-vaikuttaa-hiirikokeiden-lopputulokseen/7d5298da-aba3-4849-bcef-ef14a1a153aa

Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:29:17
^
Hetkinen ellet ymmärtänyt- sanon sen uudestaan sellaista tunnetta kuin rakkaus, ei ole olemassakaan se on lähinnä vain selitys monille tunteille.

Tuskin sinäkään ketään muuta "rakastat, kuin itseäsi.

Itse tällä hetkellä valitettavasti tosiaankaan en rakasta kuin itseäni. Mutta sitähän juurikin voi pitää mittarina ja todisteena rakkaudesta: jos joku olento muodostuu yhtä rakkaaksi kuin itse on, niin sitten se tunne on todellakin rakkautta. Tai minä nyt en usko semmoiseen että yksi tunne kohdistui pelkästään omaan itseen, ja kaikki muut tunteet ihan kehen vaan.

Parhaaksi rakkaudeksi kuitenkin miellän sellaisen tunteen jonka olen parikymppisenä aistinut ikäänkuin "sisäisenä kultaisena valona". En nyt tätä avaa sen kummemmin, mutta sillä rakkauden tunteella ei ollut mitään erityistä kohdetta; tai se kohdistui ei-mihinkään, eli se kohdistui kaikkeen mitä olemassa on. Osittain tämän, kahdesti kokemani tunteen tai paremminkin tietoisuudentilan vuoksi uskon että mm. buddhalaiset munkit kykenevät meditaatiotiloissaan kokemaan kaikenlaista mihin ei tavislänkkäri noin vaan pysty. Se etten juuri minä tai sinä pysty, ei tarkoita sitä ettäkö kukaan muu ei pystyisi.

Onhan paljon asioita joita en osaa, kuten nyt vaikka ajaa autoa ajamatta kolaria. En silti ole ryhtynyt sellaiseksi skepeksi että väittäisin pokkana ettei kukaan muukaan pysty. Jaa, tietty voisi spekuloida että ajaako jokainen väistämättä kolarin, kunhan ajaa tarpeeksi pitkään...

Jokatapauksessa katson saaneeni maistiaisia rakkaudesta joka ei liity tavanomaiseen eläimellis-inhimilliseen elämään ja elosteluun millään tavalla. Siinä mielessä minun pitäisi kai periaatteessa kyetä ymmärtämään mm. polyja, kun väittävät että kykenevät rakastamaan useita ihmisiä. Mutta pessimistinä epäilen, että eivät pysty. Kunhan vain ahnehtivat sosiaalista kanssakäymistä itselleen.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:30:07
Valitettavasti maksumuurin takana, mutta se mitä näkyy, on mielenkiintoista:

Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä. Tämä vaikuttaa hiirillä tehtyjen tutkimusten tuloksiin ainakin ketamiinin osalta.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/allistyttava-havainto-tutkijan-biologinen-sukupuoli-vaikuttaa-hiirikokeiden-lopputulokseen/7d5298da-aba3-4849-bcef-ef14a1a153aa

Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.

Ilmeisesti on kyse vaistoista- (Tykkääminen on kemiaa)
Mahdollisesti siitä, että vaistoavat niitä tuoksuja joita saalistajissakin on- kun ne ovat aktiivisia.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:39:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:30:07
Valitettavasti maksumuurin takana, mutta se mitä näkyy, on mielenkiintoista:

Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä. Tämä vaikuttaa hiirillä tehtyjen tutkimusten tuloksiin ainakin ketamiinin osalta.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/allistyttava-havainto-tutkijan-biologinen-sukupuoli-vaikuttaa-hiirikokeiden-lopputulokseen/7d5298da-aba3-4849-bcef-ef14a1a153aa

Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.

Ilmeisesti on kyse vaistoista- (Tykkääminen on kemiaa)
Mahdollisesti siitä, että vaistoavat niitä tuoksuja joita saalistajissakin on- kun ne ovat aktiivisia.

Ei nenällä mitään vaistota, vaan haistetaan. Sulla on tosi omituinen käsitys kielestä. Kyllähän siis aika moni ihmismies haisee ihan yksinkertaisesti pahalle. Joidenkin miesten hiki haisee kuselle, yhden miehen hiki haisi pierulle. Jälkimmäinen inho ei ollut yksinomaan omani, koska erään kerran kun kyseinen yksilö oli ollut paikalla ja poistunut, tuli siihen joku nainen heti perästä, ja ihmetteli että mikä täällä haisee. En viitsinyt sanoa että mikä, tai paremminkin kuka. Eihän se äijäraasu haisemiselleen kaiketi mitään mahtanut.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:35:35

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:29:17
^
Hetkinen ellet ymmärtänyt- sanon sen uudestaan sellaista tunnetta kuin rakkaus, ei ole olemassakaan se on lähinnä vain selitys monille tunteille.

Tuskin sinäkään ketään muuta "rakastat, kuin itseäsi.

Itse tällä hetkellä valitettavasti tosiaankaan en rakasta kuin itseäni. Mutta sitähän juurikin voi pitää mittarina ja todisteena rakkaudesta: jos joku olento muodostuu yhtä rakkaaksi kuin itse on, niin sitten se tunne on todellakin rakkautta. Tai minä nyt en usko semmoiseen että yksi tunne kohdistui pelkästään omaan itseen, ja kaikki muut tunteet ihan kehen vaan.

Parhaaksi rakkaudeksi kuitenkin miellän sellaisen tunteen jonka olen parikymppisenä aistinut ikäänkuin "sisäisenä kultaisena valona". En nyt tätä avaa sen kummemmin, mutta sillä rakkauden tunteella ei ollut mitään erityistä kohdetta; tai se kohdistui ei-mihinkään, eli se kohdistui kaikkeen mitä olemassa on. Osittain tämän, kahdesti kokemani tunteen tai paremminkin tietoisuudentilan vuoksi uskon että mm. buddhalaiset munkit kykenevät meditaatiotiloissaan kokemaan kaikenlaista mihin ei tavislänkkäri noin vaan pysty. Se etten juuri minä tai sinä pysty, ei tarkoita sitä ettäkö kukaan muu ei pystyisi.

Onhan paljon asioita joita en osaa, kuten nyt vaikka ajaa autoa ajamatta kolaria. En silti ole ryhtynyt sellaiseksi skepeksi että väittäisin pokkana ettei kukaan muukaan pysty. Jaa, tietty voisi spekuloida että ajaako jokainen väistämättä kolarin, kunhan ajaa tarpeeksi pitkään...

Jokatapauksessa katson saaneeni maistiaisia rakkaudesta joka ei liity tavanomaiseen eläimellis-inhimilliseen elämään ja elosteluun millään tavalla. Siinä mielessä minun pitäisi kai periaatteessa kyetä ymmärtämään mm. polyja, kun väittävät että kykenevät rakastamaan useita ihmisiä. Mutta pessimistinä epäilen, että eivät pysty. Kunhan vain ahnehtivat sosiaalista kanssakäymistä itselleen.

Niin rakkaus on siis vaihtokauppaa, kuten sanoin jo aiemmin. (Ellei rakasta itseään, tuskin kykenee rakastamaan ketään muutakaan)  Itserakkaus on tai tarkoittaa hieman eri asiaa- sillä kuvataan yleensä töykeitä ja itseään täynnä olevia ihmisiä.

Rakkaus on käyttökelpoinen sana, jos sen oikein ymmärtää, eikä sitä ala ihannoimaan- kuten monia aatteellisuuksia.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:42:49

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:39:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:30:07
Valitettavasti maksumuurin takana, mutta se mitä näkyy, on mielenkiintoista:

Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä. Tämä vaikuttaa hiirillä tehtyjen tutkimusten tuloksiin ainakin ketamiinin osalta.

https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/allistyttava-havainto-tutkijan-biologinen-sukupuoli-vaikuttaa-hiirikokeiden-lopputulokseen/7d5298da-aba3-4849-bcef-ef14a1a153aa

Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.

Ilmeisesti on kyse vaistoista- (Tykkääminen on kemiaa)
Mahdollisesti siitä, että vaistoavat niitä tuoksuja joita saalistajissakin on- kun ne ovat aktiivisia.

Ei nenällä mitään vaistota, vaan haistetaan. Sulla on tosi omituinen käsitys kielestä. Kyllähän siis aika moni ihmismies haisee ihan yksinkertaisesti pahalle. Joidenkin miesten hiki haisee kuselle, yhden miehen hiki haisi pierulle. Jälkimmäinen inho ei ollut yksinomaan omani, koska erään kerran kun kyseinen yksilö oli ollut paikalla ja poistunut, tuli siihen joku nainen heti perästä, ja ihmetteli että mikä täällä haisee. En viitsinyt sanoa että mikä, tai paremminkin kuka. Eihän se äijäraasu haisemiselleen kaiketi mitään mahtanut.

Eikä hajuaistiminen ja kaikki muutkin vaistot toimi aistillisella tasolla- ellei niin mistä ne vaistot tulevat ja miksi niitä yleensä on- kuten vauva joka itkee nälkäänsä.

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:29:17
^
Hetkinen ellet ymmärtänyt- sanon sen uudestaan sellaista tunnetta kuin rakkaus, ei ole olemassakaan se on lähinnä vain selitys monille tunteille.

Tuskin sinäkään ketään muuta "rakastat, kuin itseäsi.

Siitä mitä lukematta sun tekstiä kirjoitin mun mielestä näkyy että ymmärsin sen mitä yritit sanoa ihan ilman sua ja se myös näkyy siinä että sanoin saman asian selkeämmin ja täsmällisemmin.

Osaatko selittää meille sen, että jos ymmärrät jonkun asian muita paremmin niin että sun pitää niille tulla kertomaan ja jankata siitä, minkä takia et osaa ikinä niitä juttuja sanoa muuta kuin harhaanjohtavasti ja päin helvettiä?

Mikä siinä sulla on se pullonkaula? Sanallinen ilmaisu vai kirjoittaminen vai mikä? Vai etkö itse ymmärrä muiden tekstejä ja osaa liittää niitä omiin juttuihisi?

Ja mitä on sellainen ymmärtäminen joka ei näy päälle tai tule esiin?

Miessukupuolen edustajista löytyy enemmän sellaisia korpifilosofeja jotka ovat onnistuneet täysin eristämään itsensä muista. Jos ei nyt ihan konkreettisesti (asutaan jalasmökissä keskellä metsää, kuten kaksi 1990-luvulla tuntemaani miestä), niin henkisesti/mentaalisesti. En tiedä kuin yhden naisen jota voisi mitenkään verrata erakkomiehiin. En muista enää koko nimeä, etunimi taisi olla Kati? Tämä joka rakensi itselleen kivilinnaa, ja uskoi Urantia-kirjaan. Ja halveksui naisia.

Normaaleille naisille tyypillinen pakonomainen kaveeraavuus on etu ja haitta. Naiset pystyvät latistamaan mitä tahansa arkis-banaalille tasolle. Vaarallisimmillaan he ovat, kun peesaavat laumana kusipäämiehiä. Toisaalta naiset voivat olla rauhanrakentajia ja yhteisöä ylläpitävä liima, jos he eivät päädy ikivihoihin jostain jonninjoutavasta kinastellessaan. Ehkä jopa kk-kierron vitutusvaihe voi toimia jonkinlaisena ilmanpuhdistajana. Parempihan se on saada raivikset kerran kuussa, kuin joka saatanan päivä.

^ Tosta aukeaa kyllä aika huimia näköaloja  :D

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:42:49

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:39:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:30:07
Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä.
...
Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.

Ilmeisesti on kyse vaistoista- (Tykkääminen on kemiaa)

Ei nenällä mitään vaistota, vaan haistetaan.

Tosiaan, minulta jäi huomioimatta eräs tärkeä jumalaista kokonaisuutta - tuoksu (rahvaanomaisemmin haju). Naisen tuoksu on sellainen asia, että sillä on nimetty mainio Oscarilla palkittu elokuvakin.  https://www.leffatykki.com/elokuva/naisen-tuoksu

Pääsääntöisesti naiset tuoksuvat hyvälle ja miehet pahalle.

Joillakin yksilöillä on luontaisesti, siis ilman erillisiä hajusteita, sellainen tuoksu mikä vetää voimakkaasti puoleensa.

Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - helmikuu 09, 2023, 12:27:55

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:29:17
^
Hetkinen ellet ymmärtänyt- sanon sen uudestaan sellaista tunnetta kuin rakkaus, ei ole olemassakaan se on lähinnä vain selitys monille tunteille.

Tuskin sinäkään ketään muuta "rakastat, kuin itseäsi.

Siitä mitä lukematta sun tekstiä kirjoitin mun mielestä näkyy että ymmärsin sen mitä yritit sanoa ihan ilman sua ja se myös näkyy siinä että sanoin saman asian selkeämmin ja täsmällisemmin.

Osaatko selittää meille sen, että jos ymmärrät jonkun asian muita paremmin niin että sun pitää niille tulla kertomaan ja jankata siitä, minkä takia et osaa ikinä niitä juttuja sanoa muuta kuin harhaanjohtavasti ja päin helvettiä?

Mikä siinä sulla on se pullonkaula? Sanallinen ilmaisu vai kirjoittaminen vai mikä? Vai etkö itse ymmärrä muiden tekstejä ja osaa liittää niitä omiin juttuihisi?

Ja mitä on sellainen ymmärtäminen joka ei näy päälle tai tule esiin?

Vaikuttaa sitä, että sinäkin uskot kovasti sanoihin, että lainkaan mieti sitä taustaa, eli tunteita ja ajatuksia joita oletat osaavasi käyttää.

Ymmärtäminen pelkästään sanojen tasolla tarkoittaa sitä, ettei ymmärrä lainkaan mistä on kyse.

Selitä sen sijaan ketä sinä itse rakastat ja miten se onnistuu, kun olet noin kärhäkkää sorttia.

Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 09, 2023, 15:49:21

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:42:49

Lainaus käyttäjältä: Karikko - helmikuu 09, 2023, 11:39:48

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 11:30:07
Miesten haju stressaa laboratoriohiiriä.
...
Hiiretkin tykkää siis naisista enemmän kuin miehistä.

Ilmeisesti on kyse vaistoista- (Tykkääminen on kemiaa)

Ei nenällä mitään vaistota, vaan haistetaan.

Tosiaan, minulta jäi huomioimatta eräs tärkeä jumalaista kokonaisuutta - tuoksu (rahvaanomaisemmin haju). Naisen tuoksu on sellainen asia, että sillä on nimetty mainio Oscarilla palkittu elokuvakin.  https://www.leffatykki.com/elokuva/naisen-tuoksu

Pääsääntöisesti naiset tuoksuvat hyvälle ja miehet pahalle.

Joillakin yksilöillä on luontaisesti, siis ilman erillisiä hajusteita, sellainen tuoksu mikä vetää voimakkaasti puoleensa.

Hyvä ja paha ovat laatusanoja.- Mutta ei mieskään naisen mielestä pahalta tuoksu, ainakaan kaiken aikaa- naisia on laitettu kokeellisesti nuuskimaan miesten hikisiä paitoja ja valitsemaan miellyttävimmän.

Silloin tuoksun (naisen) ovulaation kierron vaihe on vaikuttanut siihen mitkä testosteronit ovat olleet miellyttävimpiä.

Joku nainen nuorempana tässä elämäni vaiheessa sanoi taannoin- ihanan hikinen paita- usko vaan kemiaa se kuten moni muukin.  Varmaa myös hyvä syy "Jumaloida"

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 09, 2023, 12:56:55
Miessukupuolen edustajista löytyy enemmän sellaisia korpifilosofeja jotka ovat onnistuneet täysin eristämään itsensä muista. Jos ei nyt ihan konkreettisesti (asutaan jalasmökissä keskellä metsää, kuten kaksi 1990-luvulla tuntemaani miestä), niin henkisesti/mentaalisesti. En tiedä kuin yhden naisen jota voisi mitenkään verrata erakkomiehiin. En muista enää koko nimeä, etunimi taisi olla Kati? Tämä joka rakensi itselleen kivilinnaa, ja uskoi Urantia-kirjaan. Ja halveksui naisia.

Normaaleille naisille tyypillinen pakonomainen kaveeraavuus on etu ja haitta. Naiset pystyvät latistamaan mitä tahansa arkis-banaalille tasolle. Vaarallisimmillaan he ovat, kun peesaavat laumana kusipäämiehiä. Toisaalta naiset voivat olla rauhanrakentajia ja yhteisöä ylläpitävä liima, jos he eivät päädy ikivihoihin jostain jonninjoutavasta kinastellessaan. Ehkä jopa kk-kierron vitutusvaihe voi toimia jonkinlaisena ilmanpuhdistajana. Parempihan se on saada raivikset kerran kuussa, kuin joka saatanan päivä.

Tuossa on muuten asiaa.
Se Kati on Sinenmaa:
https://www.facebook.com/kati.sinenmaa/?locale=fi_FI (https://www.facebook.com/kati.sinenmaa/?locale=fi_FI)
https://sinenmaa.blogspot.com/ (https://sinenmaa.blogspot.com/)

Jäin miettimään tätä jumalointiasiaa, ja omat ajatukset kyllä edelleen taipuu väkisin siihen suuntaan, että jumalointitaipumus ihmissuhteissa kielii jonkinlaisesta mielen epätasapainoisuudesta tai jopa mielen häiriöstä. Kuvittelen nyt, että ymmärrämme jumalointi-käsitteen jokseenkin samoin. Jumalointi-sanaa voisi varmaankin käyttää kuvaamaan rakastumis- tai ihastumisvaiheen voimakkaita tunteita, jolloin toinen nähdään ruusunpunaisten lasien läpi, tai kun teini ihailee idoliaan. Mutta jos jumalointi on jotenkin tyypillinen toimintatapa tai tunne yksilön ihmissuhteissa esimerkiksi suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, on se minusta tällainen kuuluisa "red flag".

Jos mies jumaloi jotain yhtä yksittäistä naista, tulee helposti mieleen että hän pitää naisia noin ylipäätään ja yleisesti itseään "huonompina" olentoina, joten onkin "uskoontulon" kaltainen ällistyspällistys että joku nainen onkin jotain minkä kokee vertaisekseen.

Vertaisekseen kokemisen itse kyllä koen niin että "tunnistaa ihmisen toisessa ihmisessä hänen sukupuolestaan riippumatta". Heterona haluan että kumppanini on mies, koska vain miehen keho herättää eroottisia väristyksiä. Mutta haluan arvostaa häntä myös ihmisenä, toisena minuutena. Jos ei tuota arvostusta herää, silloin kyseessä on vain satunnaisen himon kohde, tai yhdentekevä tyyppi, kuten minäkin olen täysin yhdentekevä niiden ihmisten joukossa jotka eivät minua tunne. (Ja tietty usein niidenkin joukossa, jotka tuntevat.)

Ihmisen ihmisyyden voi tajuta myös muissa yhteyksissä kuin parisuhdejutuissa. Äitini kuoltua kävin läpi hänen jäämistöään, ja yhtäkkiä tuli sellainen jännä tavallaan vähän vieraudenkin tunne, että hänhän oli ollut "oma ihmisensä, persoonallisuutensa, eikä pelkästään vain joku "lastensa äiti". Jonkin ihmisen lapsena oleminen on vähän semmoista narsistista ja omahyväistä, sitä ei ehkä osaa ajatella että vanhemmalla on ollut muutakin elämää ennen syntymääni, ja sen jälkeenkin, kuin vain minuun liittyvää.

Isistä tuollainen on varmaan helpompi tajuta kuin äideistä.

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 10, 2023, 10:47:47
Jäin miettimään tätä jumalointiasiaa, ja omat ajatukset kyllä edelleen taipuu väkisin siihen suuntaan, että jumalointitaipumus ihmissuhteissa kielii jonkinlaisesta mielen epätasapainoisuudesta tai jopa mielen häiriöstä. Kuvittelen nyt, että ymmärrämme jumalointi-käsitteen jokseenkin samoin. Jumalointi-sanaa voisi varmaankin käyttää kuvaamaan rakastumis- tai ihastumisvaiheen voimakkaita tunteita, jolloin toinen nähdään ruusunpunaisten lasien läpi, tai kun teini ihailee idoliaan. Mutta jos jumalointi on jotenkin tyypillinen toimintatapa tai tunne yksilön ihmissuhteissa esimerkiksi suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, on se minusta tällainen kuuluisa "red flag".

Nojaa. Mikä hyvänsä tunne tai ajatus on epäterve, jos se jankkaa päässä ja on päällä tyypilisenä toimintatapana kaiken aikaa pakottaen allensa muut ajatukset ja tunteet.

Enkä tiedä, mikä ero on siinä, että välillä koetaan hyvin voimakkaita tunteita kanssaihmisiä kohtaan, sanotaan sitä vaikka jumaloinniksi, kuin tarve etsiä ja kokea sielunkumppanuuksia, ihmistä ihmisestä, tms. - eikö tämä ole samalla tavalla kuin jumalointi voimakasta projisointia?

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 10, 2023, 11:42:19

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 10, 2023, 10:47:47
Jäin miettimään tätä jumalointiasiaa, ja omat ajatukset kyllä edelleen taipuu väkisin siihen suuntaan, että jumalointitaipumus ihmissuhteissa kielii jonkinlaisesta mielen epätasapainoisuudesta tai jopa mielen häiriöstä. Kuvittelen nyt, että ymmärrämme jumalointi-käsitteen jokseenkin samoin. Jumalointi-sanaa voisi varmaankin käyttää kuvaamaan rakastumis- tai ihastumisvaiheen voimakkaita tunteita, jolloin toinen nähdään ruusunpunaisten lasien läpi, tai kun teini ihailee idoliaan. Mutta jos jumalointi on jotenkin tyypillinen toimintatapa tai tunne yksilön ihmissuhteissa esimerkiksi suhteessa vastakkaiseen sukupuoleen, on se minusta tällainen kuuluisa "red flag".

Nojaa. Mikä hyvänsä tunne tai ajatus on epäterve, jos se jankkaa päässä ja on päällä tyypilisenä toimintatapana kaiken aikaa pakottaen allensa muut ajatukset ja tunteet.

T: Xante

Kommentoin tässä nyt tuota jumalointia, koska se on ketjun aihe.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 10:54:54
Jos mies jumaloi jotain yhtä yksittäistä naista, tulee helposti mieleen että hän pitää naisia noin ylipäätään ja yleisesti itseään "huonompina" olentoina, joten onkin "uskoontulon" kaltainen ällistyspällistys että joku nainen onkin jotain minkä kokee vertaisekseen.

Oliko tää kuitti mulle?

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 10, 2023, 11:42:19

Enkä tiedä, mikä ero on siinä, että välillä koetaan hyvin voimakkaita tunteita kanssaihmisiä kohtaan, sanotaan sitä vaikka jumaloinniksi, kuin tarve etsiä ja kokea sielunkumppanuuksia, ihmistä ihmisestä, tms. - eikö tämä ole samalla tavalla kuin jumalointi voimakasta projisointia?

T: Xante

Se että jumaloi toista, tarkoittaa minusta toisen näkemistä yksipuolisen täydellisenä ja hyvänä. Toki, jos haluaa, voi omia rakkauden tai ihailun tai mitä tahansa positiivisia tunteita toista kohtaan kutsua jumaloinniksi. Itse en kuitenkaan käyttäisi tätä termiä puhuessani syvistä, hyvistä tunteista toista kohtaan. Voi olla, että määrittelen jumaloinnin eri tavalla kuin sinä, tai minulla tulee siitä erilaisia mielleyhtymiä kuin sinulle.

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 10, 2023, 11:50:18

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 10:54:54
Jos mies jumaloi jotain yhtä yksittäistä naista, tulee helposti mieleen että hän pitää naisia noin ylipäätään ja yleisesti itseään "huonompina" olentoina, joten onkin "uskoontulon" kaltainen ällistyspällistys että joku nainen onkin jotain minkä kokee vertaisekseen.

Oliko tää kuitti mulle?

Jos haluat ottaa vastaan, mutta luulenpa ettet ole ainoa joka äimistyy siitä että joku nainen onkin samalla levelillä.

Eipä silleen, minäkin tiedän vain yhden miehen joka on älyllisesti täsmälleen samalla tasolla kuin minä. Sattuu olemaan sukulaiseni, joten ihmekös tuo sitten. Samaa puuta. (Tietenkään en tarkoita että olemme neroja. Se on vain tosi leppoisaa kun ei tarvitse rautalangasta vääntää toiselle mistään mitään.)

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 10, 2023, 11:52:02

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 10, 2023, 11:42:19

Enkä tiedä, mikä ero on siinä, että välillä koetaan hyvin voimakkaita tunteita kanssaihmisiä kohtaan, sanotaan sitä vaikka jumaloinniksi, kuin tarve etsiä ja kokea sielunkumppanuuksia, ihmistä ihmisestä, tms. - eikö tämä ole samalla tavalla kuin jumalointi voimakasta projisointia?

T: Xante

Se että jumaloi toista, tarkoittaa minusta toisen näkemistä yksipuolisen täydellisenä ja hyvänä. Toki, jos haluaa, voi omia rakkauden tai ihailun tai mitä tahansa positiivisia tunteita toista kohtaan kutsua jumaloinniksi. Itse en kuitenkaan käyttäisi tätä termiä puhuessani syvistä, hyvistä tunteista toista kohtaan. Voi olla, että määrittelen jumaloinnin eri tavalla kuin sinä, tai minulla tulee siitä erilaisia mielleyhtymiä kuin sinulle.

Niin olen varmaan vähän nyt liikaa ohittanut sinun määritelmääsi. Syytän nyt vaikka kiirettä :D se on aina mainio syntipukki.

Ehkä senkin vuoksi, että tuntuu (ja tämä saattaa olla sinunkin ajattelusi takana osin) tietysti itsestä täysin mahdottomalta ajatella, että kykenisi näkemään jonkun ihmisen oikeastaan millään tavalla täysin yksipuolisena, ilman muita sävyjä. Tai vastaavasti kykenisi olla näkemättä niitä eri sävyjä, joita ihmisissä etenkin erilaisissa tilanteissa nyt vain on.

Siitähän tullaan väistämättä siihen, että pakkohan tuon toisen on teeskennellä, eihän se nyt oikeasti voi kuvitella, että joku on yksipuolisen ihana ja hyvä. Mutta siis, voiko? Onko sellaisia ihmisiä?

Sitten tämä sotkeentuu itselläni semmoiseen, että vaikka tietää ja totisesti kokeekin toiset ikävämmät puolet, silti se ylimaallinen tunne joskus pyyhkäisee yli. Mutta tätä sinä et tietenkään tarkoitakaan lainkaan.

T: Xante

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 12:01:39

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 10, 2023, 11:50:18

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 10:54:54
Jos mies jumaloi jotain yhtä yksittäistä naista, tulee helposti mieleen että hän pitää naisia noin ylipäätään ja yleisesti itseään "huonompina" olentoina, joten onkin "uskoontulon" kaltainen ällistyspällistys että joku nainen onkin jotain minkä kokee vertaisekseen.

Oliko tää kuitti mulle?

Jos haluat ottaa vastaan, mutta luulenpa ettet ole ainoa joka äimistyy siitä että joku nainen onkin samalla levelillä.

Eipä silleen, minäkin tiedän vain yhden miehen joka on älyllisesti täsmälleen samalla tasolla kuin minä. Sattuu olemaan sukulaiseni, joten ihmekös tuo sitten. Samaa puuta. (Tietenkään en tarkoita että olemme neroja. Se on vain tosi leppoisaa kun ei tarvitse rautalangasta vääntää toiselle mistään mitään.)

Ajattelin että viittasit tähän kommenttiini:

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 07, 2023, 09:03:54
Itse en jumaloi omaa kumppania siksi että hän olisi jotenkin jalustalla, vaan siksi että hän on vertaiseni. En tosin tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai hänestä. Toki tälle jumaloinnille löytyy myös täysin selittämättömiäkin syitä, mutta ne liittyvät vain tähän tiettyyn yksilöön. Ei koko sukupuoleen.

Mutta avaan tuota asiaa hieman tarkemmin. Näkökulman ja Jatkumonkin aikoihin olin eronnut yksinhuoltaja, ja kirjoittelin usein etten suoranaisesti enää kaipaa parisuhdetta koska en usko löytäväni naista, jonka kanssa parisuhde toimisi. Kuvailin unelmieni naista sellaiseksi, joka trasselitukko haalarin taskussa jaksaisi, ja osaisi, tehdä kanssani autoremonttia siinä haaveitteni korjaamohallissa. Kerroin myös, etten usko koskaan löytäväni mainitun kaltaista naista vaikka kuinka etsisin.

Sitten eräänä päivänä tuo nainen yksinkertaisesti kävelee kotiini ja jää asumaan. Yllättäen ja pyytämättä. Se korjaamohallikin tuli sittemmin ostettua. Itse koen tapaukseen liittyvän jo sen verran yliluonnollisia piirteitä että jumalointi on vähintä mitä voin tässä tilanteessa tehdä :D

Jumalointiin lienee itsekkään syyt. Mies yleensä haluaa "Uida niin sanotusti liiveihin" miellyttäessään naista- se on luonnollista.

Ilman myönteisiä tunteita se ei välttämättä onnistu ja "sitoutumistakin oletetaan löytyvän, joten naisten kannatta olla hieman tarkempia millaisen "ääliön" kulloinkin seuraansa hyväksyvät. Hehän kantavat kuitenkin seuraukset "rakastumisestaan. Luoja on kyllä antanut siihen tarvittavat edellytykset ja niitä seurauksia voi rakastaa kaikesta huolimatta.
Nykymaailmassa surauksia voi välttää, ehkä hyvä niin- vaikka siinäkin on omat seurauksensa-

Idoleita jumaloida voi joskus sairaan kiihkeästi, kuten joku Lennonia aikoinaan-

Tunteiden kohde ei kuitenkaan ole syyllinen siihen mitä jonkun "rakastuneen päässä liikkuu.

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 10, 2023, 12:09:31

Lainaus käyttäjältä: TSS - helmikuu 10, 2023, 11:52:02

Lainaus käyttäjältä: Xantippa - helmikuu 10, 2023, 11:42:19

Enkä tiedä, mikä ero on siinä, että välillä koetaan hyvin voimakkaita tunteita kanssaihmisiä kohtaan, sanotaan sitä vaikka jumaloinniksi, kuin tarve etsiä ja kokea sielunkumppanuuksia, ihmistä ihmisestä, tms. - eikö tämä ole samalla tavalla kuin jumalointi voimakasta projisointia?

T: Xante

Se että jumaloi toista, tarkoittaa minusta toisen näkemistä yksipuolisen täydellisenä ja hyvänä. Toki, jos haluaa, voi omia rakkauden tai ihailun tai mitä tahansa positiivisia tunteita toista kohtaan kutsua jumaloinniksi. Itse en kuitenkaan käyttäisi tätä termiä puhuessani syvistä, hyvistä tunteista toista kohtaan. Voi olla, että määrittelen jumaloinnin eri tavalla kuin sinä, tai minulla tulee siitä erilaisia mielleyhtymiä kuin sinulle.

Niin olen varmaan vähän nyt liikaa ohittanut sinun määritelmääsi. Syytän nyt vaikka kiirettä :D se on aina mainio syntipukki.

Ehkä senkin vuoksi, että tuntuu (ja tämä saattaa olla sinunkin ajattelusi takana osin) tietysti itsestä täysin mahdottomalta ajatella, että kykenisi näkemään jonkun ihmisen oikeastaan millään tavalla täysin yksipuolisena, ilman muita sävyjä. Tai vastaavasti kykenisi olla näkemättä niitä eri sävyjä, joita ihmisissä etenkin erilaisissa tilanteissa nyt vain on.

Siitähän tullaan väistämättä siihen, että pakkohan tuon toisen on teeskennellä, eihän se nyt oikeasti voi kuvitella, että joku on yksipuolisen ihana ja hyvä. Mutta siis, voiko? Onko sellaisia ihmisiä?

Sitten tämä sotkeentuu itselläni semmoiseen, että vaikka tietää ja totisesti kokeekin toiset ikävämmät puolet, silti se ylimaallinen tunne joskus pyyhkäisee yli. Mutta tätä sinä et tietenkään tarkoitakaan lainkaan.

T: Xante

Niin, minusta tuo jumalointi on vahva sana ja sanana se minusta nimenomaan viittaa toisen näkemiseen täydellisenä, jopa juurikin jumalallisena - ei ihmisenä heikkouksineen ja vahvuuksineen. Ja kyllä sellaisia ihmisiä on, joilla on taipumusta nähdä toisia näin, ja se liittyy juurikin jonkinlaiseen epätasapainoisuuteen, vähintään epäkypsyyteen tai jopa mielen häiriöön. Toinen, mikä mieleeni jumaloinnista tulee, on tietoinen manipulaatio - koska kukaanhan ei tosiaan voi olla sen "arvoinen". Eli itselleni jumaloinnista tulee mieleen jotain negatiivista, ja vaikka jumalointi oikealta ihmiseltä saatuna voi tuntua mielettömän hyvältä, se ei voi mitenkään olla se todellisuus.

Tässä nyt hämää tietysti Roosterin aloitus, joka oli tehty kieliposkella, eikä hän tarkoittanut jumalointia siinä merkityksessä, mikä vääjäämättä itselleni mieleen kyseisestä sanasta tulee. Ja siitä syystä yritin jo hieman perääntyä oman näkökulmani kanssa, mutta täällä sitä taas jankataan  ;D

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 10, 2023, 12:16:58

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 12:01:39

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 10, 2023, 11:50:18

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 10:54:54
Jos mies jumaloi jotain yhtä yksittäistä naista, tulee helposti mieleen että hän pitää naisia noin ylipäätään ja yleisesti itseään "huonompina" olentoina, joten onkin "uskoontulon" kaltainen ällistyspällistys että joku nainen onkin jotain minkä kokee vertaisekseen.

Oliko tää kuitti mulle?

Jos haluat ottaa vastaan, mutta luulenpa ettet ole ainoa joka äimistyy siitä että joku nainen onkin samalla levelillä.

Eipä silleen, minäkin tiedän vain yhden miehen joka on älyllisesti täsmälleen samalla tasolla kuin minä. Sattuu olemaan sukulaiseni, joten ihmekös tuo sitten. Samaa puuta. (Tietenkään en tarkoita että olemme neroja. Se on vain tosi leppoisaa kun ei tarvitse rautalangasta vääntää toiselle mistään mitään.)

Ajattelin että viittasit tähän kommenttiini:

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 07, 2023, 09:03:54
Itse en jumaloi omaa kumppania siksi että hän olisi jotenkin jalustalla, vaan siksi että hän on vertaiseni. En tosin tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai hänestä. Toki tälle jumaloinnille löytyy myös täysin selittämättömiäkin syitä, mutta ne liittyvät vain tähän tiettyyn yksilöön. Ei koko sukupuoleen.

Mutta avaan tuota asiaa hieman tarkemmin. Näkökulman ja Jatkumonkin aikoihin olin eronnut yksinhuoltaja, ja kirjoittelin usein etten suoranaisesti enää kaipaa parisuhdetta koska en usko löytäväni naista, jonka kanssa parisuhde toimisi. Kuvailin unelmieni naista sellaiseksi, joka trasselitukko haalarin taskussa jaksaisi, ja osaisi, tehdä kanssani autoremonttia siinä haaveitteni korjaamohallissa. Kerroin myös, etten usko koskaan löytäväni mainitun kaltaista naista vaikka kuinka etsisin.

Sitten eräänä päivänä tuo nainen yksinkertaisesti kävelee kotiini ja jää asumaan. Yllättäen ja pyytämättä. Se korjaamohallikin tuli sittemmin ostettua. Itse koen tapaukseen liittyvän jo sen verran yliluonnollisia piirteitä että jumalointi on vähintä mitä voin tässä tilanteessa tehdä :D

Olet siis pöllämystynyt siitä että jotain tapahtui, mihin et enää uskonut.

Ehkä itseni pitäisi sitten lopettaa uskominen, että vielä löytäisin mieleiseni miehen. Jotenkin en vaan pysty, koska uskosta ja toivosta luopuminen on liian masentavaa. Elämä on melko turhaa ja tyhjää jo muutenkin, ilman toivoa mistään.

Jännä juttu muuten että minua pidetään erityisen miesvihaisena ja negatiivisena, ja sitten kuitenkaan te onnelliset ette kerro onnestanne, kuin vasta pitkän ajan päästä. Olisihan se näitä sukseestoorejakin välillä kiva kuulla. Eikä vaikkapa Socrateksen nurinaa vain; miehellä on muija, mutta sekään ei sitten ole hyvä, että on.  ???

Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 10, 2023, 12:16:58
Mutta avaan tuota asiaa hieman tarkemmin. Näkökulman ja Jatkumonkin aikoihin olin eronnut yksinhuoltaja, ja kirjoittelin usein etten suoranaisesti enää kaipaa parisuhdetta koska en usko löytäväni naista, jonka kanssa parisuhde toimisi. Kuvailin unelmieni naista sellaiseksi, joka trasselitukko haalarin taskussa jaksaisi, ja osaisi, tehdä kanssani autoremonttia siinä haaveitteni korjaamohallissa. Kerroin myös, etten usko koskaan löytäväni mainitun kaltaista naista vaikka kuinka etsisin.

Menee vähän ohi aiheen, tai ehkä ei, mutta muistan silloin ajatelleeni ja varmaan kommentoineenikin, että onko se todella noin yksinkertaista, ts. riittääkö todella tuo? Onhan lukuisia naisia, joita autorempat kiinnostaa. Muistan ajatelleeni, että tuohan on vähän kuin itse ajattelisi, että löytäisipä miehen, joka lukee kirjoja.

En siis tarkoita tätä millään tavalla halventavasti tai mitään semmoista, ajatus vain on itselleni hämmentävä. Mutta ehkä tietysti näin ei olekaan, ts. kyse on vain jostain yhdestä asiasta tietenkään, vaan kokonaisuudesta, jonka paras, ensimmäisenä mielessä esiin nouseva osa tuo on.

Voin kyllä samaistua tunteisiisi hyvinkin.

T: Xante

Muoksis. meneehän tämä jäsentenvälisiin, mutta niinhän se on meillä tapana ;) Se kyllä vähän hämmentää, että kokemus ei ole todellakaan mitenkään pehmentänyt kuvaasi naissukupuolesta. Edelleen ainakin viestejesi perusteella naisia sukupuolena pidät kyllä tyhmänä, osaamattomattona, kieroilevana, jne. Mutta hei, olisiko siinä sitten se jumaloinnin syy oikeastaan: niin, sinun puolisosi is not like other girls...

Minulla sinkkuuden alussa ihanteena oli luontoreissuille halukas (mutta peseytyvä) mies. Sittemmin se on ollut kamppailulajeja harrastava. Nyt en enää oikein tiedä mikä olisi ihanne, mutta edelleenkään sohvaan muumioituva se ei ole.

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 13:18:23
Minulla sinkkuuden alussa ihanteena oli luontoreissuille halukas (mutta peseytyvä) mies. Sittemmin se on ollut kamppailulajeja harrastava. Nyt en enää oikein tiedä mikä olisi ihanne, mutta edelleenkään sohvaan muumioituva se ei ole.

En itse ole ollut kirjoja lukevana introverttina kaikkein suosituin naisten keskuudessa.
Tosin olen tarpeeksi saanut... ::)

Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - helmikuu 10, 2023, 13:18:23
Minulla sinkkuuden alussa ihanteena oli luontoreissuille halukas (mutta peseytyvä) mies. Sittemmin se on ollut kamppailulajeja harrastava. Nyt en enää oikein tiedä mikä olisi ihanne, mutta edelleenkään sohvaan muumioituva se ei ole.

Rakkaus ei aseta ehtoja- vaikka pettymyksiäkin voi tulla- 

Mutta tunteiden kohde ei ehkä odota valitsijaansa-
>>>

Rakkauden kohde määrittää, mitä muita alueita tietyn tyyppisen rakkauden prosessointiin liittyy.

Rinteen mukaan tutkimusaineistossa näkyy ihmisiin kohdistuvissa rakkauden lajeissa aktivaatioita alueilla, jotka yhdistyvät sosiaaliseen prosessointiin.

– Sen lisäksi nähdään aktivaatioita alueilla, jotka yhdistyvät palkinnon tai mielihyvän käsittelemiseen, Rinne sanoo.

– Jännää tässä on se, että aktivaation määrä tai voimakkuus muuntuu sen mukaan, kuinka läheisestä kiintymyssuhteesta on kysymys. Me nähdään vahvempia aktivaatioita silloin, kun kiintymyssuhde on hyvin läheinen

TUTKIJAT havaitsivat aivokuvista, että tarinat aktivoivat aivojen pintakerroksissa niin sanottua mielen teoriaan liittyvää verkostoa. Mielen teoria viittaa ihmisen ymmärrykseen siitä, että hänellä on oma tietoisuus, ajatukset ja tunteet ja että muut ihmiset ovat samanlaisia.

Mielen teorian verkosto aivoissa aktivoituu, kun ollaan tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Silloin aivot käsittelevät sosiaalista informaatiota. Rakkauden tunne ei kuitenkaan jää siihen.

– Syvemmällä, niin sanotussa palkintojärjestelmässä, on aika voimakkaita aktivaatioita, Rinne kertoo.

Rakkaus asuu siis useilla aivojen alueilla. Niiden aktivaatio muuttuu kiintymyssuhteen voimakkuuden mukaan: myötätuntoisessa rakkaudessa tuntemattomiin ihmisiin aktivaatiot ovat selvästi heikompia kuin rakkaudessa intiimiin kumppaniin ja jälkeläisiin.

EROJA on myös muissa rakkauden tyypeissä.

– Rakkaus lemmikkeihin ja rakkaus luontoon ei aktivoi samalla tavalla sosiaaliseen prosessointiin liittyviä alueita. Sitä me arvelimmekin jo ennen kokeen aloittamista, Rinne sanoo.

Tämän tyyppistä rakkautta käsittelee muun muassa aivojen pihtipoimun etuosa, joka on mukana monissa erilaisissa toiminnoissa. Välillä se toimii osana dopamiinin ja oksitosiinin eritystä säätelevää palkintojärjestelmää, välillä se yhdistyy sosiaaliseen prosessointiin. Dopamiini ja oksitosiini ovat mielihyvähormoneita

https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000009365252.html