Miksi jumaloin naisia?

[Toope]

Naista voi jumaloida, ei tarvitse palvoa.
https://i.postimg.cc/d1ff7pwS/edelfelt-pariisissa.jpg

[Xantippa]

"Jumalointi" voi olla hyvinkin sellainen yhteinen leikki, yhteinen kommunikaatiotapa, ei siinä mitään. Se on joillekin ihmisille varmasti hyvin ominaista ja se kuuluu heidän mielestään parisuhteeseen. Ja sillä on myös katetta omalla tasollaan, vaikka sisältäisikin "ylisanoja". Ja varmaan sellainen on myös ihan viisasta, ja sitä kai kannattaisi opetella itsekin tekemään enemmän...

Aloitus oli tarkoitettu kepeästi ymmärrettäväksi, eikä siitä ole oikeastaan mitään syytä ryhtyä puhumaan siitä näkökulmasta, mikä itselläni tuli mieleen. Jumalointi lienee "parisuhdekieli", jota monissa, onnellisissa suhteissa puhutaan.

Hyvin raamitettu, juuri jotain tuollaista hain. Lisäksi kyllä sitä, että jumalointikin tulee mielestäni tunteena siinä kuin muutkin, eli että eihän elämä ole pelkkää jumalointia, kuten se ei ole arjessa aina rakkauttakaan ja joskus jopa ei ole pitämistäkään

Minusta taas on syytä aina puhua kaikista näkökulmista, mitkä tulevat mieleen! Sehän on tämän jutun juttu!

Olettaisin ymmärtäväni nimittäin myös sen, mitä sinä sanot. Jos suhde perustuu toisen jalustalle nostamiseen, siihen, että toinen on jotenkin alapuolella, tms,. niin minustakin se on epätervettä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

T: Xante

[Brutto]

Olettaisin ymmärtäväni nimittäin myös sen, mitä sinä sanot. Jos suhde perustuu toisen jalustalle nostamiseen, siihen, että toinen on jotenkin alapuolella, tms,. niin minustakin se on epätervettä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

T: Xante

Itse en jumaloi omaa kumppania siksi että hän olisi jotenkin jalustalla, vaan siksi että hän on vertaiseni. En tosin tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai hänestä. Toki tälle jumaloinnille löytyy myös täysin selittämättömiäkin syitä, mutta ne liittyvät vain tähän tiettyyn yksilöön. Ei koko sukupuoleen.

[Hippi]

Ei naisia pidä jumaloida yhteiskunnassa, koska ovat v...u samankaltaisia miesten kanssa.
Romantiikassa ehkä.

Naista voi jumaloida, ei tarvitse palvoa.
https://i.postimg.cc/d1ff7pwS/edelfelt-pariisissa.jpg

Koita nyt päättää, mieltä mieltä olet jo ennen kuin alat kirjoittaa.

[Xantippa]

Olettaisin ymmärtäväni nimittäin myös sen, mitä sinä sanot. Jos suhde perustuu toisen jalustalle nostamiseen, siihen, että toinen on jotenkin alapuolella, tms,. niin minustakin se on epätervettä ja johtaa kaikenlaisiin ongelmiin.

T: Xante

Itse en jumaloi omaa kumppania siksi että hän olisi jotenkin jalustalla, vaan siksi että hän on vertaiseni. En tosin tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai hänestä. Toki tälle jumaloinnille löytyy myös täysin selittämättömiäkin syitä, mutta ne liittyvät vain tähän tiettyyn yksilöön. Ei koko sukupuoleen.

Minä taas jumaloin välillä kyllä ihan sen vuoksi, että kumppani, joka yleisesti ottaen joka tilanteessa on vertaiseni, nousee välillä minun pienuuteni/taitojeni/tähän jotain muuta sopivaa, yläpuolelle, olemaan reilusti ja heittämällä parempi kuin minä.

Kumppanini paras puoli onkin, että häneen sopii vanha lause, että kun asiat ovat pahimmillaan, hän on parhaimmillaan. Niinä hetkinä todellakaan emme ole tasavertoiset, mutta toivon ja olen päässyt todentamaankin, että sikäli olemme tasavahvuiset, että hän on viestinyt kokevansa samanlaisia tunteita erilaisissa tilanteissa.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Yhtenä pointtina ehkä se, että mun mielestä on toisaalta turha stressata siitä, onko joku "hölmö osuus" jossakin ihailussa tai auttamattoman positiivisessa sun muussa, mitä joskus toisilta osakseen saa, aina oikeasti ihan täysin järkevää tai tasa-arvoista tai ansaittua tms. Ja jopa että miksi se ei vois olla vaikka sitten hölmöäkin joskus, ja mitä sitten 

Musta on niin kuin pitää että jokaisella on omat tärkeät hyvät ja/tai huonot kokemuksensa ja elämänsä ja niiden pohjalta puhutaan.

Kun ei olla samoja eikä kokemukset, hahmotukset eikä tavat kokea, niin totta kai puhutaan ristiin ja eri asioista ja jokainen omistaan. Ja vaikka elämän mittaan muuttuu ja joskus ns. kehittyykin, niin ei voi hypätä muuhun kuin missä on ja mihin on tullut.

Esimerkiksi ton mitä sanoin vois ottaa silleen, että mun mielestä TSS ois jotenkin väärässä siinä mitä päätti olla tuomatta enempää esiin. Mutta en mä edes tiedä, miten se siihen liittyy. Tai miten taas "jumalointi" jonkun muun käyttämänä sanana liittyy siihen tai niiden suhteen arkeen tai siinä sanottuihin asioihin.

[Karikko]

"Jumalointi" voi olla hyvinkin sellainen yhteinen leikki, yhteinen kommunikaatiotapa, ei siinä mitään. Se on joillekin ihmisille varmasti hyvin ominaista ja se kuuluu heidän mielestään parisuhteeseen. Ja sillä on myös katetta omalla tasollaan, vaikka sisältäisikin "ylisanoja". Ja varmaan sellainen on myös ihan viisasta, ja sitä kai kannattaisi opetella itsekin tekemään enemmän...

Aloitus oli tarkoitettu kepeästi ymmärrettäväksi, eikä siitä ole oikeastaan mitään syytä ryhtyä puhumaan siitä näkökulmasta, mikä itselläni tuli mieleen. Jumalointi lienee "parisuhdekieli", jota monissa, onnellisissa suhteissa puhutaan.

"Jumalointi on "itsepetosta jo myös jumaloitavan pettämistä. Miksi sitä tehdään, on varmaankin kyse mielistelystä ja kohteen ylistämisellä on itsetarkoitus saada "idoliltaan suosiota.

Ehkä se on tarpeen, mutta liiallisessa määrin kohde voi ylpistyä ja hänelle saattaa tulla mieleen kuinka erinomainen hän "itse" onkaan ja miksi vaivautuu olemaan faninsa kanssa, joka lienee vain yli-innokas "perseen-nuolija.

[Socrates]

Jos joku yrittää jumaloida minua parisuhteessa tai muutenkin, öykkäröin, perseilen ja räyhään niin, että se loppuu kuin kanan lento.

[Xantippa]

Yhtenä pointtina ehkä se, että mun mielestä on toisaalta turha stressata siitä, onko joku "hölmö osuus" jossakin ihailussa tai auttamattoman positiivisessa sun muussa, mitä joskus toisilta osakseen saa, aina oikeasti ihan täysin järkevää tai tasa-arvoista tai ansaittua tms. Ja jopa että miksi se ei vois olla vaikka sitten hölmöäkin joskus, ja mitä sitten 

Musta on niin kuin pitää että jokaisella on omat tärkeät hyvät ja/tai huonot kokemuksensa ja elämänsä ja niiden pohjalta puhutaan.

Kun ei olla samoja eikä kokemukset, hahmotukset eikä tavat kokea, niin totta kai puhutaan ristiin ja eri asioista ja jokainen omistaan. Ja vaikka elämän mittaan muuttuu ja joskus ns. kehittyykin, niin ei voi hypätä muuhun kuin missä on ja mihin on tullut.

Esimerkiksi ton mitä sanoin vois ottaa silleen, että mun mielestä TSS ois jotenkin väärässä siinä mitä päätti olla tuomatta enempää esiin. Mutta en mä edes tiedä, miten se siihen liittyy. Tai miten taas "jumalointi" jonkun muun käyttämänä sanana liittyy siihen tai niiden suhteen arkeen tai siinä sanottuihin asioihin.

En minä ottanut ainakaan viestiäsi siten, että se jotenkin kiistäisi TSS kokemukset, vaan ainoastaan yhtenä näkökulmana asiaan. Nämä tämän tyyppiset keskustelut tapaavat olla polveilevia ja sehän on niiden pointti.

Uskoisin, että sanana jumalointi tai palvonta on jotain samaa tyyppistä kuin olla ylpeä jostain - erittäin huonosti suomalaisuuteen sopiva, eikä näitä isompia tunteita, jotka eivät ole vaan mellan aj silleen suht koht ja sopivasti, saisi oikein Suomessa koskaan ilmaista. Jos sen tekee, on jotenkin feikki, lapsellinen, typerä, tms.

T: Xante

[Melodious Oaf]

No hyvä sitten.

Roosterin aloituksen teemoista ollaan ehkä polveiltu sivuun, mikä kai sekin on ihan hyvä ja luonnollista.

Palaan tähän teemaan vielä ulkonäön osalta käsitellen miehiä. Yleisesti puhutaan sellaisesta, että sekä naisilla että miehillä olisi jonkinlainen kognitiivinen bias, jossa empatia on hieman vahvempaa naisia kohtaan. En halua siihen oikeastaan mennä vaan...

Sanotaan nyt niin että en suhtaudu yhtä positiivisesti tai aivan samalla tavalla positiivisesti miehiin kuin naisiin. Luulisin ainakin katsovani miehiä jotenkin.... "puhtaammin" ulkoapäin tietyiltä osin.

Tarkoitan tällä sitä, että mulla ei ole kokemuksia miesten kanssa ihastumisista tai suhdeonnesta tai seksionnesta, ja ne kokemukset ei väritä sitä, millä tavalla alitajuisesti katselen miehiä.

Sitten siinä on varmaan muutakin opittua ja mallien kautta sisäistettyä ja varmaan jotain osittain biologisiakin dispoisitioita kaiken taustalla.

Mikä on siis yritys palata alkuperäisen kysymyksen suuntaan omalla kohdalla. 

[TSS]

En kokenut, että MO olisi mitenkään erityisesti eri mieltä tai muuta sellaista. Itselleni tuli jumaloinnista ensimmäisenä mieleen jonkinlainen mustavalkoinen ajattelu, jossa ei varsinaisesti ole sijaa nähdä toista kokonaisena ihmisenä. Jumaloinnissa on se vaara, että kun syyt jumaloionnille loppuu, toinen näyttäytyykin läpeensä huonona. Tällainen mustavalkoinen ajattelu liittyy lähinnä persoonallisuushäiriöihin, ja on täten aika rajallinen ilmiö, minkä takia en kokenut tarvetta tätä näkökulmaa sen enempää liittää aiheeseen.

Jumaloinnissa ei ole kyse pelkästään siitä, että jumaloiva ihminen olisi alisteisessa suhteessa jumalattareensa. Se voi olla joko niin, tai sitten jumaloinnin tarkoituksena, vaikka se välillä perustuisikin todelliseen tunteeseen, voi olla myös toisen koukuttaminen jumalointiin. Tämä on kontrolloinnin väline, sillä kun jumaloinnin yhtäkkiä ottaa pois, toinen on yleensä valmis tekemään mitä tahansa muuttuakseen taas jumaloinnin arvoiseksi, ja palauttaukseen "hyvät ajat" takaisin.

Mutta jos puhutaan jumaloinnista normaalien ihmisten kohdalla, jumalointi-sana saa erilaisen merkityksen. Ehkä jumalointi ei sinänsä suomalaisille kamalan tyypillistä ole, mutta lienee lisääntymään päin. Siitä voi varmasti jotain oppia ja ottaa hyötykäyttöön omassa elämässä, mutta ei siihen kaikkien suu taivu. Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

[ROOSTER]

Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Olisiko rakastaminen jonkunlainen kevytversio jumaloinnista?

Samoin kiintymys on rakkauden light-muunnos.

[TSS]

Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Olisiko rakastaminen jonkunlainen kevytversio jumaloinnista?

Samoin kiintymys on rakkauden light-muunnos.

Ei, vaan jumalointi on seko-versio rakkaudesta, rakkaus is the real thing. 

[Xantippa]

En kokenut, että MO olisi mitenkään erityisesti eri mieltä tai muuta sellaista. Itselleni tuli jumaloinnista ensimmäisenä mieleen jonkinlainen mustavalkoinen ajattelu, jossa ei varsinaisesti ole sijaa nähdä toista kokonaisena ihmisenä. Jumaloinnissa on se vaara, että kun syyt jumaloionnille loppuu, toinen näyttäytyykin läpeensä huonona. Tällainen mustavalkoinen ajattelu liittyy lähinnä persoonallisuushäiriöihin, ja on täten aika rajallinen ilmiö, minkä takia en kokenut tarvetta tätä näkökulmaa sen enempää liittää aiheeseen.

Jumaloinnissa ei ole kyse pelkästään siitä, että jumaloiva ihminen olisi alisteisessa suhteessa jumalattareensa. Se voi olla joko niin, tai sitten jumaloinnin tarkoituksena, vaikka se välillä perustuisikin todelliseen tunteeseen, voi olla myös toisen koukuttaminen jumalointiin. Tämä on kontrolloinnin väline, sillä kun jumaloinnin yhtäkkiä ottaa pois, toinen on yleensä valmis tekemään mitä tahansa muuttuakseen taas jumaloinnin arvoiseksi, ja palauttaukseen "hyvät ajat" takaisin.

Mutta jos puhutaan jumaloinnista normaalien ihmisten kohdalla, jumalointi-sana saa erilaisen merkityksen. Ehkä jumalointi ei sinänsä suomalaisille kamalan tyypillistä ole, mutta lienee lisääntymään päin. Siitä voi varmasti jotain oppia ja ottaa hyötykäyttöön omassa elämässä, mutta ei siihen kaikkien suu taivu. Ja kyllä itselleni ainakin merkkaa eniten se, että kun jotain sanotaan, se myös on niin. En osaisi itsekään jumaloida toista maailman komeimmaksi mieheksi, jos niin ei ole. Mutta kun sanon, että rakastan, se on totta.

Kovin menee semanttiseksi, mutta kyllähän tuo toimii kaikilla tunne-elämän alueilla ja -skaalalla. Tarkoitan, että jos tunne-elämää nyt yleensä käyttää kontrollin välineenä, niin sama kai tuo, otetaanko toiselta pois rakkautta, hyväksyntää, tykkäämistä tai jumalointia. Ihan yhtä tyhjän päälle se toinen jää, jolla tunteet ovat pysyneet samoina ja tahtoisi vanhat hyvät ajat takaisin. Ystävyyssuhteissakin toki kontrollia voi halutessaan käyttää, ottaa pois ystävyys ja hyväksyntä, yhteinen ystävyyden tunne-elämä. Samoin ystävyyssuhteissakin voi olla alisteisia asemia, toinen määrää, koska nähdään ja toinen ystävänkaipuussa aina taipuu.

Ja varmaan tosiaan on noin, että ns. suuurempien tunteiden osoittaminen ja sanoittaminen käy helpommaksi sukupolvi sukupolvelta. Muistan itsekin, miten nuorena töihin mennessä hämmensi tapa puhua puolisoista, aika karua kuultavaa mutta selkeästi vallalla oli semmoinen "omaa ei kehuta" ja jos sen joku teki, sai aika ivat osakseen. Jos nainen kehui, hän oli höperö hölmö, jos mies, hän oli tossun alla.

T: Xante

[TSS]

Kovin menee semanttiseksi, mutta kyllähän tuo toimii kaikilla tunne-elämän alueilla ja -skaalalla. Tarkoitan, että jos tunne-elämää nyt yleensä käyttää kontrollin välineenä, niin sama kai tuo, otetaanko toiselta pois rakkautta, hyväksyntää, tykkäämistä tai jumalointia. Ihan yhtä tyhjän päälle se toinen jää, jolla tunteet ovat pysyneet samoina ja tahtoisi vanhat hyvät ajat takaisin. Ystävyyssuhteissakin toki kontrollia voi halutessaan käyttää, ottaa pois ystävyys ja hyväksyntä, yhteinen ystävyyden tunne-elämä. Samoin ystävyyssuhteissakin voi olla alisteisia asemia, toinen määrää, koska nähdään ja toinen ystävänkaipuussa aina taipuu.


T: Xante

Minulla tuli mieleen narsistinen persoonallisuushäiriö, johon tuo jumalointi voi liittyä tyypillisenä jäykkänä toimintatapana, joka toistuu jokaisessa suhteessa. Narsisti tyypillisesti viettelee jumaloimalla, ja ennen pitkää aloittaa kylmää-kuumaa-pelinsä, jolla toinen pidetään hyppysissä. Mutta kuten sanottua, tämä on marginaalinen ilmiö. Saman tyylistä käytösmallia voi liittyä muihinkin persoonallisuushäiriöihin. Asioita nähdään jäykästi, ja ihmiset voivat näyttäytyä joko täydellisinä jumaloinnin arvoisina ja toisessa hetkessä mitättöminä ja jopa pahoina. Kyseessä on jumaloinnin myötä myös tykkäämisen ja hyväksynnän vieminen, mikä sekoittaa toisen osapuolen pään.

Jumalointia varmaan käyttävät myös ns. "pelimiehet" (tai -naiset) jotka toimivat jokseenkin itsekkäin tarkoitusperin, mutta eivät kuitenkaan ole persoonallisuushäiriöisiä. Se on kuitenkin huoamattu tepsivän osaan naisista. Ja sitten jumalointia voi käyttää myös hyvin ja hyvään, jos joku sellaisesta tykkää. Ja varmaan kaikki tykkäävät ainakin hiukan, tulla joskus jumaloiduksi.

Tästäkin voi puhua niin monella tasolla ja monesta näkökulmasta. Yitän itse vaihdella näkökulmaa sen mukaan, miten koen muiden puhuvan asiasta, jotta sanoja tulisi käytettyä edes jokseenkin samoissa merkityksissä.