Nyt on kysyttävää

[Karikko]

Onko ns. Mooren laki sellainen, että se vain toteuttaa itseään, eli laittaa tutkijat kehittämään kaavaan sopivia tuotteita, vai onko siinä joku suurempi viisaus takana?

IBM ja Samsung kehuvat tehneensä läpimurron mikropiirien suunnittelussa. San Franciscon IEDM-konferenssin ensimmäisenä päivänä yhtiöt julkistivat uuden transistorirakenteen, joka voi viedä mikropiirien viivanleveyden alle 1 mikrometrin kokoon. Tämä jatkaisi Mooren lakia vielä vuosien ajan.

Mooren laki

Toimiihan tuo "laki" edelleen suurin piirtein, mutta on entistä vaikeampi saavuttaa sen vaatimukset- siinä toimii ilmeisesti se laki, että kehitys ei kehity ihmisen tekemänä itsekseen, vaan hinta nousee ja kehittäjien määräkin kasvaa, että kehitys jatkuisi.

Mitäs sitten, kun raja saavutetaan- ettei kehitystä enää ole mahdollista tuottaa panostuksista huolimatta..

[-:)lauri]

Mistä mielestänne johtuu, että yritysjohtajien kovia palkkoja kritisoidaan, mutta urheilijoiden vastaavia palkkoja ei kritisoida?

[Hippi]

^
Yritysjohtajilla on yleensä vuosikausien ura, jolla tienata eläkkeelle lähtöön asti ja niillä ansioilla yleensä tulee aika muhkea eläkekin. Talous on turvattu hamaan hautaan asti, jos ei sitten toimissaan rikoksiin sorru. Silloinkin on sitä pesämunaa jo ehtinyt yleensä jemmata.

Urheilijan ura on monessa lajissa aika lyhyt ja monelta on jäänyt muu ammatti hankkimatta, kun urheilu on vienyt ajan lapsesta tai nuoruudesta asti niin tarkoin. Moni putoaa täysin tyhjän päälle jo noin kolmekymppisenä. Joissain lajeissa ura voi jatkua hieman pidempään, mutta tuskin missään ihan eläkeikään. Miten golfissa tai biljardissa? En niistä osaa sanoa.

[-:)lauri]

^
Yritysjohtajilla on yleensä vuosikausien ura, jolla tienata eläkkeelle lähtöön asti ja niillä ansioilla yleensä tulee aika muhkea eläkekin. Talous on turvattu hamaan hautaan asti, jos ei sitten toimissaan rikoksiin sorru. Silloinkin on sitä pesämunaa jo ehtinyt yleensä jemmata.

Urheilijan ura on monessa lajissa aika lyhyt ja monelta on jäänyt muu ammatti hankkimatta, kun urheilu on vienyt ajan lapsesta tai nuoruudesta asti niin tarkoin. Moni putoaa täysin tyhjän päälle jo noin kolmekymppisenä. Joissain lajeissa ura voi jatkua hieman pidempään, mutta tuskin missään ihan eläkeikään. Miten golfissa tai biljardissa? En niistä osaa sanoa.

Valtaosa väestöstä ei tienaa tai kuluta elämänsä aikana useampaa miljoonaa. Eli nuo huippu-urheilijoiden ja yritysjohtajien ökypalkat ovat joka tapauksessa varsin massiivisia. Tienaavat ehkä kymmeniä miljoonia uransa aikana osa satoja miljoonia uransa aikana.

[Hippi]

^
No se on sitten jo ihan eri juttu, onko kummankaan palkka kohtuullinen missään mielessä. Vastasin vain siihen, miksi toista ei paheksuta.

[-:)lauri]

^
Vastasit sitten väärään kysymykseen. Eli ilmeisesti kysymykseni saattoi noinkin tulkita. Muotoilen kysymykseni uudestaan. Miksi yritysjohtajille maksettavia kymmenien miljoonien palkkatuloja kritisoidaan, mutta urheilijoille maksettavia kymmenien miljoonien palkkatuloja ei kritisoida? Eli miksi kymmenien miljoonien palkkatulot ovat kohtuuttomia yritysjohtajille mutta eivät urheilijoille?

[Xantippa]

^
Vastasit sitten väärään kysymykseen. Eli ilmeisesti kysymykseni saattoi noinkin tulkita. Muotoilen kysymykseni uudestaan. Miksi yritysjohtajille maksettavia kymmenien miljoonien palkkatuloja kritisoidaan, mutta urheilijoille maksettavia kymmenien miljoonien palkkatuloja ei kritisoida? Eli miksi kymmenien miljoonien palkkatulot ovat kohtuuttomia yritysjohtajille mutta eivät urheilijoille?

Kyllä minusta vastattiin juuri tuohon kysymykseen ja vastaisin itse samoin: koska urheilijan koetaan ottavan enemmän riskejä ansaitakseen kymmeniä miljoonia.

Urheilija laittaa usein koko tulevaisuutensa peliin, yhden kortin varaan, panostaessaan vain urheiluun. Hänen vaihtoehtonsa ovat vähissä, onnistuminen on yhden taidon varassa, mahdollisuus käyttää tätä taitoa rajallinen sekä hänellä on mahdollisuus vammautua vaikka kuinka pahasti loppuelämäkseen.

Yritysjohtaja sen sijaan saa riskejä ottaessaan usein paremminkin uusia mahdollisuuksia, hänen turvallisuuttaan taataan niin taloudellisesti kuin fyysisestikin entistä paremmin, jne.

Ihmiset siis pitävät kohtuullisempana sitä, että ansaitaan kymmeniä miljoonia riskeeraamalla enemmän kuin vähemmän.

Se on sitten tosiaankin eri asia, onko kumpikaan puuha oikeasti kymmenien miljoonan arvoista tai kohtuullista tai kohtuutonta.

T: Xante

[-:)lauri]

^
Vastasit sitten väärään kysymykseen. Eli ilmeisesti kysymykseni saattoi noinkin tulkita. Muotoilen kysymykseni uudestaan. Miksi yritysjohtajille maksettavia kymmenien miljoonien palkkatuloja kritisoidaan, mutta urheilijoille maksettavia kymmenien miljoonien palkkatuloja ei kritisoida? Eli miksi kymmenien miljoonien palkkatulot ovat kohtuuttomia yritysjohtajille mutta eivät urheilijoille?

Kyllä minusta vastattiin juuri tuohon kysymykseen ja vastaisin itse samoin: koska urheilijan koetaan ottavan enemmän riskejä ansaitakseen kymmeniä miljoonia.

Urheilija laittaa usein koko tulevaisuutensa peliin, yhden kortin varaan, panostaessaan vain urheiluun. Hänen vaihtoehtonsa ovat vähissä, onnistuminen on yhden taidon varassa, mahdollisuus käyttää tätä taitoa rajallinen sekä hänellä on mahdollisuus vammautua vaikka kuinka pahasti loppuelämäkseen.

Yritysjohtaja sen sijaan saa riskejä ottaessaan usein paremminkin uusia mahdollisuuksia, hänen turvallisuuttaan taataan niin taloudellisesti kuin fyysisestikin entistä paremmin, jne.

Se on sitten tosiaankin eri asia, onko kumpikaan puuha oikeasti kymmenien miljoonan arvoista tai kohtuullista tai kohtuutonta.

T: Xante

Mutta kun eihän tuo ole missään mittasuhteissa. Ihan samalla logiikalla huippu-urheilijoille miljoonia maksetaan kuin yritysjohtajillekin (markkina-arvo katsotaan niin suureksi). Moisen ammatin saa vain marginaali massasta ja vielä pienempi marginaali palkitaan ökypalkoilla. Riski on molempiin ammatteihin pyrkivillä ihan yhtä suuri jos tosiaan on pedannut elämänsä yhden kortin varaan.

[Hippi]

Onhan sillä yritysjohtajalla todennäköisesti ekonomin koulutus tai vastaava, jolla pääsee ihan oikeisiin töihin, jolla voi itsensä elättää vaikka ei välttämättä huipulle pääse.

Jääkiekkoilijalla, moottoriurheilijalla tai koripallon pelaajalla aika harvoin on eläkevirkaan sopivaa koulutusta takataskussa. Poikkeuksena tietysti USAN yliopistosarjoissa pelaavat, jotka oikeasti kouluttautuvat samalla.

Harvoin on yritysjohtaja yhden kortin varassa.
Monissa lajeissa on lisäksi vammautumisriski.

[-:)lauri]

Mutta kun valtaosa maailman ihmisistä ponnistaa elämässään eteenpäin samoista lähtökohdista kuin yhdenkortin varaan laskeva urheilija. Työmarkkinoilla tätä tilannetta tarkoitetaan "jatkuvan oppimisen" käsitteellä. Työ jonka olet opiskellut 5-10 vuotta sitten voi olla nykyään tarpeeton tai juuri sinun osaamisestasi ei olla enää valmiita maksamaan. Urheilijat eivät ole mikään poikkeus. Ja mitä tulee yritysjohtajiin, suurin osa yritysjohtajista ovat ihmisiä, jotka ovat oman toiminimensä johtajia, ja keillä ei ole sen kautta välttämättä mitään tuloja.

[Hippi]

Nyt maali liikkuu jo niin, että en viitsi pidemmälle luistella.

Oman toiminimen yritysjohtajat ja miljoonapalkat. EI noista ollut alussa edes mitään puhetta ja nyt puhutkin äkkiä jo palkattomista johtajista. Olikohan ajatuksena vain kritisoida joidenkin harvojen urheilulajien ammattilaisurheilijoiden palkkoja? Eihän niitä miljoonapalkkoja oikeasti ole kuin harvoissa lajeissa ja niissäkin vain tietyissä sarjoissa urheilevilla.

Kuinkahan paksusti makkaraa on SM-tasolla pelaavan koripalloilijan tai jalkapalloilijan leivän päällä?

[-:)lauri]

^

Miten niin maalit liikkuvat? Yritysjohtajia ja yrityksiä on kaiketi ihan samalla tavalla joka lähtöön kuin on urheilijoita ja urheilulajejakin, mitä tulee siihen, kannattaako yhden kortin varan laskea vai ei?

...vai tarkoittaako Hipin maailmassa yritysjohtaja ammattina aina jotain elitististä?

[Xantippa]

Mutta kun eihän tuo ole missään mittasuhteissa. Ihan samalla logiikalla huippu-urheilijoille miljoonia maksetaan kuin yritysjohtajillekin (markkina-arvo katsotaan niin suureksi). Moisen ammatin saa vain marginaali massasta ja vielä pienempi marginaali palkitaan ökypalkoilla. Riski on molempiin ammatteihin pyrkivillä ihan yhtä suuri jos tosiaan on pedannut elämänsä yhden kortin varaan.

Ei ole. Yritysjohtajalla harvemmin on mahdollisuus työssään vammautua siten, että koko loppuelämän ura, ellei koko loppuelämä, on pilalla. Huippu-urheilijan pelissä saamaa polvivammaa ei voi verrata huippujohtajan laskettelurinteessä saamaan polvivammaan.

Yritysjohtajan on lähes mahdotonta pelata vain yhden kortin varassa, koska hänellä on huippujohtajan ura, joka kelpaa toisessa firmassa, jos yhdessä menee sukset ristiin. Näistä meillä on hyvinkin paljon esimerkkejä. Huippu-urheilija sen sijaan epäonnistuessaan menettää koko uransa.

Yritysjohtajalla on koko elämänsä aikaa rakentaa uraansa, huippu-urheilijan ura keskittyy muutamaan, tarkoin rajattuun näyttöön kyvyistään.

T: Xante

Muoksis: minäkin kyllä ymmärsin, että puhumme nyt huippujohtajista, jotka tienaavat miljoonia, emmekä mutikaisen putken tj:stä.

Muoksis 2: ja ymmärsin, että puhumme siis ihmisistä, jotka ovat jo huippujohtajia tai -urheilijoita, emme sellaisiksi pyrkivistä. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Muoksis 3: lisäksi ymmärsin, että emme puhu logiikasta, millä maksetaan, vaan logiikasta, miksi kritisoidaan. Ja käsitykseni on, että urheilijoiden tulot harmittavat vähemmän kuin johtajien sen vuoksi, että katsotaan urheilijoiden ottavan isompia riskejä.

[-:)lauri]

Mutta kun eihän tuo ole missään mittasuhteissa. Ihan samalla logiikalla huippu-urheilijoille miljoonia maksetaan kuin yritysjohtajillekin (markkina-arvo katsotaan niin suureksi). Moisen ammatin saa vain marginaali massasta ja vielä pienempi marginaali palkitaan ökypalkoilla. Riski on molempiin ammatteihin pyrkivillä ihan yhtä suuri jos tosiaan on pedannut elämänsä yhden kortin varaan.

Ei ole. Yritysjohtajalla harvemmin on mahdollisuus työssään vammautua siten, että koko loppuelämän ura, ellei koko loppuelämä, on pilalla. Huippu-urheilijan pelissä saamaa polvivammaa ei voi verrata huippujohtajan laskettelurinteessä saamaan polvivammaan.

Yritysjohtajan on lähes mahdotonta pelata vain yhden kortin varassa, koska hänellä on huippujohtajan ura, joka kelpaa toisessa firmassa, jos yhdessä menee sukset ristiin. Näistä meillä on hyvinkin paljon esimerkkejä. Huippu-urheilija sen sijaan epäonnistuessaan menettää koko uransa.

Yritysjohtajalla on koko elämänsä aikaa rakentaa uraansa, huippu-urheilijan ura keskittyy muutamaan, tarkoin rajattuun näyttöön kyvyistään.

T: Xante

Muoksis: minäkin kyllä ymmärsin, että puhumme nyt huippujohtajista, jotka tienaavat miljoonia, emmekä mutikaisen putken tj:stä.

Muoksis 2: ja ymmärsin, että puhumme siis ihmisistä, jotka ovat jo huippujohtajia tai -urheilijoita, emme sellaisiksi pyrkivistä. Nämä ovat kaksi eri asiaa.

Muoksis 3: lisäksi ymmärsin, että emme puhu logiikasta, millä maksetaan, vaan logiikasta, miksi kritisoidaan. Ja käsitykseni on, että urheilijoiden tulot harmittavat vähemmän kuin johtajien sen vuoksi, että katsotaan urheilijoiden ottavan isompia riskejä.

Voimme puhua myös pelkästään huippujohtajista, mutta samalla meidän on silloin puhuttava vain huippu-urheilijoista ja unohdettava riskit mitä tulee yhdenkortin varaan laskemisesta.

Vammautuminen on kuitenkin hyvä argumentti ökypalkkojen puolesta. Vaikka tässäkin on kolme muttaa: kaikista vamma-alttiista urheilulajeista ei makseta ökypalkkoja, kaikista ökypalkkoja maksavissa lajeissa ei voi juuri vakavasti vammautua eikä kaikki vammautumiselle itsensä alttiiksi laittavat tule ökypalkatuiksi.

Ja tuohon kolmanteen muokkaukseesi: eikös kysymys siitä, miksi palkkausta kritisoidaan, ole käänteisesti sama kysymys, kuin millaiseksi ansaintalogiikka alalla ymmärretään? Täytyyhän siinä olla joku syy, miksi katsotaan toisen ansaitsevan miljoonansa ja toisen ei?

[-:)lauri]

^

https://areena.yle.fi/audio/1-50997877

Filosofi Tuomas Nevanlinna arvioi ökypalkkojen puolustukseksi tuoreessa Lindgren & Sihvonen -podcastissa kohdasta n. 52:50 eteenpäin, että toisin kuin on yrítysjohtajien ökypalkkojen kohdalla, urheilijoiden ökypalkat ovat ansaittuja.

Tuo Xantippan esiin nostama vammautumisriski on toistaiseksi ainut minun ymmärtämäni peruste ansaita ylimääräisiä miljoonia, jos kohta sillä perusteella ylimääräisiä miljoonia ei kuitenkaan makseta vaan ehkäpä enempi sillä perusteella, mitä lajia massat seuraavat mieluiten ja/tai missä lajissa rahaa ylipäätään liikkuu enemmän, mahdollistaen isommat marginaalit palkkojen maksamiselle.