Nyt on kysyttävää

[Hippi]

Kommentoin lähinnä sitä miten tuollaisella veitsellä saa maksimaalista vahinkoa aikaan. Tökkiminen ei ole tehokkain tapa.

Tästä päästään seuraavaan kysymykseen: miksi pahikset ovat aina niin tyhmiä, että yrittävät tehdä tekosensa paikassa, jossa sankari(tar) voi saada käsiinsä itsepuolustukseen sopivia välineitä?

Tuossa sarjan jaksossa keittiö oli tapahtumien paikka muutoinkin. Mutta joo, yleensä on hyviksen käden ulottuvilla kyllä jotain käteen sopivaa. Esimerkiksi nyrkin kokoinen kivi maastossa, jossa lähimainkaan ei ole muita irtokiviä tai talon seinässä on joku käsittämätön rautainen terävä uloke, johon pahis voidaan kiepauttaa. Kyllä ne aika läpinäkyviä sattumia on.

Toinen kummallisuus, joka ihmetyttää, on pakeneminen portaissa lähes poikkeuksetta ylöspäin, vaikka olisi ollut valittavissa toinenkin suunta. Siitä joudutaan sitten katolle, jossa tehdään juonen kannalta käänteen tekevät ratkaisut.

[Hippi]

Ai niin, ikivanha fileointiveitsikin on. Se on kyllä oiva lihan putsaukseen kalvoista, ja sekin kyllä pitäisi teroittaa.

Tuollainen olisi kyllä tarpeen, mutta arveluttaa hankkiminen. En tiedä onko minulla yhtään veistä, jolla en olisi parin ensimmäisen käyttökerran aikana silponut itseäni.

Taannoin lähetin kitkerät terveiset työkaverilleni, joka osti minulle tomaattiveitsen
En edes tiennyt sellaisia olevan, mutta sen idea siis on siinä erittäin terävässä sahalaidassa, jolla tomaatista saa ajatuksen ohuita siivuja ilman, että tomaatti lyttääntyy ja tirauttelee mehuja ympäriinsä. Se erittäin terävä sahalaita menee ihmisnahkan läpi yhtä liukkaasti. Olen kokeillut.

Varmaan jos joskus vielä ostan itselleni uuden veitsen, pyydän vävyni sidetarpeiden kera valvomaan sen käyttöönottoa.

[Aave]

Nyt sitten se kysymys: Miten ihmeessä nainen pystyy siitä asennosta "puukottamaan" miehen kahdella iskulla noin pyöreäpäisellä veitsellä?

Minun on vaikea uskoa, että voimat siihen riittävät vaikka olisi hyväkin adrenaliinibuusti.

Onhan kohtaus voitu jättää tältä osin tietoisestikin epärealistiseksi, etteivät jotkin katsojat järkyttyisi liikaa ja samalla se muistuttaa, että kyseessä nyt kuitenkin on vain tv-sarja. Taiteellisia vapauksia otetaan sarjoissa ja elokuvissa jatkuvasti.

Tai sitten ohjaaja ei vain ole osannut kuvata puukotusta realistisesti.

Monet ohjaajat käyttävät väkivaltakohtauksissa verenpärskettä/todellisuudessa toimimatonta asetta tehokeinona muistuttamaan, että kyse on vain elokuvasta tai sarjasta. Esimerkiksi Quentin Tarantinon elokuvissa pärskyy ylenpalttisesti verta juuri tästä syystä - elokuvaa tämä vain on.

Hyväntahtoisesti kohtausta tulkiten on kyllä niinkin, että adrenaliini on melkoinen tekijä. Sitä pystyy hennompikin ihminen mitä ihmeellisimpiin suorituksiin, ellei ole antanut pelon lamauttaa itseään. Selkä kaarena taakse ja tylsällä veitsellä puukottaminenkin voisi sujua, vaikka seurauksena olisi nitkahtanut tai venähtänyt selkä (Ei sitä tilanteessa tuntisi, koska adrenaliini) ja seuraavana päivänä myös käsivarsi huonon veitsen käytöstä kipeänä. Ihon paksuuskin vaihtelee, ja kylkien kohdalla iho on ohutta. Jos osuu suoraan kylkiluiden väliin ja adrenaliini antaa vielä kunnon buustit, niin kyllä kuvan pyöreäpäinen veitsikin voisi läpi mennä (Leikkaava terähän kuitenkin alkaa heti kärjen jälkeen). Mutta ellei osu vasemmalta yläkylkiluiden väliin, niin alempaa puhkeaa "vain" keuhko, eikä siihen heti kuole. Mikäli veitsi vielä jää haavaan pystyyn, niin ei tule välttämättä ilmarintaakaan, ennen kuin veitsen ottaa haavasta pois.

Anekdoottina vielä puukotuskohtaus Peter Jacksonin Taru sormusten herrasta -trilogiasta. Sieltä löytyy kohtaus, jossa vartiomiehen taakse hiivitään, ja sitten häntä puukotetaan tietyllä tapaa. Elokuvassa Saruman-velhoa näytellyt Christopher Lee sattui olemaan paikalla seuraamassa kohtauksen kuvauksia. Hän meni otoksen jälkeen Peter Jacksonin luokse ja tuumi että muuten hyvä, mutta ei ihminen todellisuudessa sellaista ääntä päästä kuin nyt kohtauksen puukotettu näyttelijä, vaan ähkäisy on erilainen. Christopher Leellä oli asiasta henkilökohtaista tietoa ja osaamista sotavuosiltaan (Oli muuten vapaaehtoisena myös Suomen Talvisodassa) eli tiesi erittäin hyvin, mistä puhui. Jackson oli tiedosta kiitollinen ja otos kuvattiin uusiksi, realistisen ähkäisyn saattelemana.

[Norma Bates]

Kaiken lisäksi, pullassa maistuu leipojan hyvä tahto. Hartaalla yrityksellä tehty pulla on hieman vinonakin aina kaupan synteetikkoja parempaa.  Maistaminen on hiukan subjektiivinenkin kokemus.

...

Leivonnaisiin eli herkkuihin en ole niin paljoa tutustunut. Keliaakikot somessa valittaneet että heille tehdyt pullat ovat pienempiä kuin normaalit pullat, ja silti maksavat enemmän. Olenhan minä kaikenlaisille leivonnaisille perso, mutta kun ihan tavallisetkin tuotteet tuntuvat nykyään älyttömän kalliilta ajatellen että se on niin äkkiä syöty, olen tainnut siirtyä herkuttelussa muihin tuotteisiin. Onhan näitä. Jäätelöt, vanukkaat jne.

Suosittelen lämpimästi gluteenittomasta (Semper?) jauhosta itse tehtyjä korvapuusteja. Omaiseni, jolle niitä leivoin, tykkäsi hulluna niistä, ja maistuivat ne itsellenikin. Pieniä ja tiiviitä ne kyllä olivat, mutta maukkaita kuin mitkä. (En silloin tiennyt psylliumista, sen avulla ne varmaan saisi vähemmän tiiviiksi. Mutta kärsisiiköhän maku?)

Jokusenkin kokeilu  jälkeen itse käytän makeisiin leivonnaisiin mieluiten gluteenitonta vehnäjauhoa. Kaurajauho kun tuntuu pilaavan kaiken. Siinä on liian voimakas tai omintakeinen maku.

En edes muista koska olen viimeksi leiponut korvapuusteja. 1990-luvulla? Tykkään niistä kyllä. Gluteenittomien vehnäjauhojen pussi vaan on niin pieni, että taitaa mennä koko pussi samantien yhteen erään, jos riittääkään. Maissi-, peruna- ja riisijauhoilla voisi jatkaa. Mutta nevö evö kauralla.

Ensin pitäisi vaan syödä tilaa pakastimeen, että voi alkaa leipomaan kunnon satsia.

[Aave]

Minulla on keittiöveitsien joukossa isoisän itse tekemä sotapuukko+tuppi ja tiedän, että sillä on silloin joskus tapettu myös vihollisia. Sain sen jo pikkupoikana "ennakkoperinnöksi" (Eihän siihen aikaan ollut muutenkaan tavatonta, että pikkupojat saivat puukkoja, nykyisin sekin taitaa olla ihan kauhiaa!), ja aikuisena lisäsin sen piruuttani keittiövälineiden arsenaaliin. Puukotkin tykkäävät siitä että niitä käytetään ja vaikka olen pitänyt siitä kyllä hyvää huolta, niin minua huvitti ajatus sen rauhanomaisesta, arkisesta käytöstä keittöpuukkona. Ei se kuitenkaan usein ole käytössä ollut - pääasiassa käyttämäni Victorinoxin kokkiveitset ovat puukkotukissa, loput keittiön kaapistossa. Mutta kelpaa sillä leikata vaikka naudan sisäfileestä jänteet ja ylimääräiset rasvat pois.

[kertsi]

Pari vuotta sitten tarttui natsisiwasta veitsisetti mukaan - kun halvalla sai. Olivat aika tylsiä tehtaan jäljiltä. Hieman hiomakiveä peliin, niin johan alkoi leikkaamaan. Ja ovat pysyneet varsin hyvin terässä; toki pientä hiomista aina vaaditaan.

Mun isävainaa piti mun kaikki veitset terässä, kun tykkäsi jeesata, ja minä sitten jeesasin häntä muissa asioissa. Hiomakiveä hänkin käytti. Ammattikokit käyttävät sellaista kahvallista hiomatankoa, tai millä nimellä se nyt kulkeekaan. Käyttelevät sitä harva se päivä ennen kuin ryhtyvät johonkin haastavampaan.

[kertsi]

Ai niin, ikivanha fileointiveitsikin on. Se on kyllä oiva lihan putsaukseen kalvoista, ja sekin kyllä pitäisi teroittaa.

Tuollainen olisi kyllä tarpeen, mutta arveluttaa hankkiminen. En tiedä onko minulla yhtään veistä, jolla en olisi parin ensimmäisen käyttökerran aikana silponut itseäni.

Taannoin lähetin kitkerät terveiset työkaverilleni, joka osti minulle tomaattiveitsen
En edes tiennyt sellaisia olevan, mutta sen idea siis on siinä erittäin terävässä sahalaidassa, jolla tomaatista saa ajatuksen ohuita siivuja ilman, että tomaatti lyttääntyy ja tirauttelee mehuja ympäriinsä. Se erittäin terävä sahalaita menee ihmisnahkan läpi yhtä liukkaasti. Olen kokeillut.

Varmaan jos joskus vielä ostan itselleni uuden veitsen, pyydän vävyni sidetarpeiden kera valvomaan sen käyttöönottoa.

Tomaattiveitsi on mainio väline, sellainenkin minulla on. Käytän kyllä sitä paljon muuhunkin.

[kertsi]

Norma, tällaista käytin:



Vehnätärkkelystähän tuossa on, vaikka omaan korvaani "gluteeniton vehnäjauho" kuulostaa kovin omituiselta.

[Norma Bates]

Jep. Ei se kyllä erityisen terveellistä ole.

[Toope]

Norma, tällaista käytin:

Jos et ole gluteenille arka, miksi käytät tuota?

[kertsi]

Norma, tällaista käytin:

Jos et ole gluteenille arka, miksi käytät tuota?

Jos sinä PÖLJÄ lukisit viestit, johon vastaat, ja mihin ne viesti liittyvät, tietäisit, että leivoin keliaakikko-omaiselleni. Mutta ethän sinä. Siksi keskustelu kanssasi onkin niin turhaa, kuin keskustelisi aasin kanssa siitä, onko ruoho sinistä. Ja siksi oletkin ignoressa ja vain harvoin klikkaan auki viestejäsi.

[ROOSTER]

^Tuosta Toopen hitaudesta ja ymmärtämättömyydestä tuli mieleen, miksi ei tämmöisiä kassoja ole muualla?

Espoolaisen ruoka­­kaupan kassa­jono on aivan älyttömän hidas

Yleensä kauppojen kassalinjat halutaan mahdollisimman nopeiksi, mutta espoolaiskaupassa tästä viisveisataan. Ja siksi kassaa rakastetaan!

Tosin sellainen kassa on usein juuri siellä missä ROOSTER liikkuu ostoksilla. Kun on muutaman kerran mennyt jugurtti- tai viilipurkin kansi rikki täysinäisessä kassissa alkaa huolellisemmin pakkailla ostoksiaan. Kun niitä on vielä useamman päivän tarve, niin aikaa kuluu hirmu paljon. Kaikki menee hyvin jos muutamalla seuraavalla on vain tupakka-, sipsi- tai patukka-asia, useampi perheenemäntä jonossa aiheuttaa jo puhinaa kanssatuhlaajissa.

Sinisen ruohon ongelma on mielenkiintoinen. Löysin erikoisen hyvän artikkelin värinäöstä. Siinä sanotaan myös näin:

Jos naisella olisi X-kromosomissaan ihonväriä näkyvästi muuttava geeni, olisi lopputuloksena laikukas ihminen. Samasta syystä eri X-kromosomeja ilmentävät solut verkkokalvolla saavat aikaan molempia tappisolutyyppejä, joskin satunnaisina kuvioina.

Koska ihmiselläkin on olemassa toisistaan poikkeavia alleeleja sekä vihreän että punaisen opsiinin geeneistä, on vallan mahdollista, että nainen kantaa kahta eri muotoa, jotka ilmenevät eri soluissa. Tällaisilla naisilla, joita on pieni osuus väestöstä, on itse asiassa nelivärinäkö, joskaan ei ihan samanlainen kuin linnuilla. Miehet, älkää siis ihmetelkö, jos nainen väittää näkevänsä värejä, joita et erota. On aivan mahdollista, että niin tosiaan on.

Naiset saattavat siis olla yliaistillisia, näin miehen näkökulmasta, jo fysiologisestikin.

Entäs tämä:

...apinanaaraat – ja itse asiassa kaikkien muidenkin nisäkkäiden naaraat – ovat eräänlaisia kimeeroja. Heissä on sekaisin soluja, jotka käyttävät X-kromosomin osalta eri geenejä. Jos naisella olisi X-kromosomissaan ihonväriä näkyvästi muuttava geeni, olisi lopputuloksena laikukas ihminen.

Olisihan se jännää jos ihmisen nahkan väri ei vaihtelisi pelkästää valkoisesta mustaan vaan olisi myös raidallisia, laikukkaita ja kolmivärisiä ihmisiä. No, eihän tuo vaadi kuin pikku napsauksen geenisaksilla. Veikkaan, että ensimmäinen raidallinen ihminen syntyy joskus 2030.

[Karikko]

^Tuosta Toopen hitaudesta ja ymmärtämättömyydestä tuli mieleen, miksi ei tämmöisiä kassoja ole muualla?

Espoolaisen ruoka­­kaupan kassa­jono on aivan älyttömän hidas

Yleensä kauppojen kassalinjat halutaan mahdollisimman nopeiksi, mutta espoolaiskaupassa tästä viisveisataan. Ja siksi kassaa rakastetaan!

Tosin sellainen kassa on usein juuri siellä missä ROOSTER liikkuu ostoksilla. Kun on muutaman kerran mennyt jugurtti- tai viilipurkin kansi rikki täysinäisessä kassissa alkaa huolellisemmin pakkailla ostoksiaan. Kun niitä on vielä useamman päivän tarve, niin aikaa kuluu hirmu paljon. Kaikki menee hyvin jos muutamalla seuraavalla on vain tupakka-, sipsi- tai patukka-asia, useampi perheenemäntä jonossa aiheuttaa jo puhinaa kanssatuhlaajissa.

Sinisen ruohon ongelma on mielenkiintoinen. Löysin erikoisen hyvän artikkelin värinäöstä. Siinä sanotaan myös näin:

Jos naisella olisi X-kromosomissaan ihonväriä näkyvästi muuttava geeni, olisi lopputuloksena laikukas ihminen. Samasta syystä eri X-kromosomeja ilmentävät solut verkkokalvolla saavat aikaan molempia tappisolutyyppejä, joskin satunnaisina kuvioina.

Koska ihmiselläkin on olemassa toisistaan poikkeavia alleeleja sekä vihreän että punaisen opsiinin geeneistä, on vallan mahdollista, että nainen kantaa kahta eri muotoa, jotka ilmenevät eri soluissa. Tällaisilla naisilla, joita on pieni osuus väestöstä, on itse asiassa nelivärinäkö, joskaan ei ihan samanlainen kuin linnuilla. Miehet, älkää siis ihmetelkö, jos nainen väittää näkevänsä värejä, joita et erota. On aivan mahdollista, että niin tosiaan on.

Naiset saattavat siis olla yliaistillisia, näin miehen näkökulmasta, jo fysiologisestikin.

Entäs tämä:

...apinanaaraat – ja itse asiassa kaikkien muidenkin nisäkkäiden naaraat – ovat eräänlaisia kimeeroja. Heissä on sekaisin soluja, jotka käyttävät X-kromosomin osalta eri geenejä. Jos naisella olisi X-kromosomissaan ihonväriä näkyvästi muuttava geeni, olisi lopputuloksena laikukas ihminen.

Olisihan se jännää jos ihmisen nahkan väri ei vaihtelisi pelkästää valkoisesta mustaan vaan olisi myös raidallisia, laikukkaita ja kolmivärisiä ihmisiä. No, eihän tuo vaadi kuin pikku napsauksen geenisaksilla. Veikkaan, että ensimmäinen raidallinen ihminen syntyy joskus 2030.

Geenisaksissa on sellainen pieni ongelma, kun koetetaan muuttaa yhtä ominaisuutta voi se vaikuttaa toisiin ominaisuuksiin.

Kemiallisesta entsyymistä on siis kyse- sakset on vain kiva sana.  Syöpääkin on tutkijoiden tekemien kokeiden seurauksena esiintynyt usein.
Seurannaisvaikutuksia on, kun jotain muutetaan- harvoin saadaan pelkää yhtä vaikutusta aikaan, joka olisi pelkästään hyvä. Ihmistä koskien ollaan vasta alkutekijöissä,  mutta kehitys on kyllä hurjaa.

Kasvienjalostuksessa on ehkä onnistuttu paremmin ja joidenkin hiivojen avulla voidaan tuottaa esmerkiks hormoonien kaltaisia aineita.

[Hippi]

Yritin kysyä googlelta, mutta eipä se kertonut vastausta kysymykseen:

Miksi veriappelsiinit pilaantuvat niin helposti?

Noitahan myydään verkkopussissa ja ostaessa kyllä tarkistelen, että joukossa ei ole pehmenneitä hedelmiä, vaan tuntuvat kauttaaltaan napakalta käteen. Hedelmiä on yhdessä pussissa noin puolisen tusinaa, joten se on sopiva määrä, jos olettaa niiden säilyvän hyvänä 1kpl/päivä -vauhdilla (kaksi parhaina päivinä) syötynä.

Edellisestä ostoksestani kaksi viimeistä ehti pehmetä pieneltä alalta ja toisessa oli homeen alkua pinnalla. Niistä paremmasta sain leikattua huonon kohdan pois, mutta huonommasta en uskaltanut. Viimeinen ostos perjantailta oli vielä onnettomampi, sillä tänään oli vain yksi virheetön, yksi niin vähän pehmennyt, että sen saattoi veitsellä siivota ja loput oli jo isolta alalta menneet pilalle.

Ei ole pelkästään tämän satokauden ongelma, vaan tuo on tosiaan ikuinen riesa, jolle en keksi selitystä enkä keksi, millä saisin ne säilymään paremmin. Olen kokeillut sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa säilytystä. Lopputulos on aina sama.

Normaalit appelsiinit kestävät hyvänä paljon kauemmin kummallakin säilytystavalla. Mikähän noissa on erona. Tekisi mieli nauttia täysin siemauksin koko lyhyen satokauden ajan, sillä nuo ovat lapsesta asti olleet suosikkihedelmiäni. Mutta joka vuosi lannistun muutaman ostokerran jälkeen, eikä tunnu mielekkäältä päivittäin juosta kauppaan hakemaan "päivän annosta" eikä niitä aina edes ole irtokappaleina myynnissä.

[ROOSTER]

Ei ole pelkästään tämän satokauden ongelma, vaan tuo on tosiaan ikuinen riesa, jolle en keksi selitystä enkä keksi, millä saisin ne säilymään paremmin. Olen kokeillut sekä huoneenlämmössä että jääkaapissa säilytystä. Lopputulos on aina sama.

Veriappelsiini onkin mielenkiintoinen tapaus.

Vaikka veriappelsiineja on kokeiltu viljellä Brasiliassa, Flodirassa ja Intiassa, ei niille ole saatu kehitettyä lajille ominaista tummaa väriä. Suotuisan viljelyalueen vähyys on rajoittanut veriappelsiinien käytön ja suosion leviämistä..

Sitä on vaikeampi viljellä kuin tavallista appelsiinia ja satokausi on lyhyt. Mutta:

Hedelmälihan punaisen värin saa aikaan antosyaniini-niminen väriaine, jota esiintyy mm. punakaalissa. Toinen väriin vaikuttava aine on lykopeeni, joka antaa värin mm. tomaatille, granaattiomenalle ja tummille viinirypäleille. Kuopion yliopiston sydäntautien ehkäisytutkimuksessa on kyetty todistamaan, että lykopeeni vahvistaa valtimoiden sisäseinämiä ja voi siten ehkäistä aivo- ja sydäninfarkteja.

Molemmat aineet toimivat antioksidantteina, joihin on yleisesti liitetty runsaasti terveysvaikutuksia, kuten yleisen terveyden edistäminen ja syövän ehkäisy. Sitrushedelmistä eniten tummanpunaisia flavonoidiyhdisteitä on veriappelsiineissa. Muita vitamiini- ja hivenaineita veriappelsiinista löytyy yhtä runsaasti, kuin tutuimmistakin sitrushedelmistä.

Voi olla, että se on hankalampi viljellä ja säilyvyys heikompi. Maku (ei ehkä kaikkien mielestä) ja terveysvaikutukset kuitenkin paremmat. Tuo on aina ollut suosikkejani, ehkä lievän erikoisuutensa takia. Tai sitten sen maun, pidän myös greipistä.