Nyt on kysyttävää

[Socrates]

Tissiposkesta taas tulee enemmän mieleen mies eli sikäli ei sovi TSS:aan.

Olisiko Brutto foorumin tissiposki?

[MrKAT]

V. 1834  Le Charivari:ssa ollut pilakuva läskistyneestä Ranskan kuningas Ludvig Filip I:stä (engl. Louis-Philippe).

[Norma Bates]

Pitäisikö lanseerata käyttöön "äijä muija" vai "äijämuija"? Ronski epähienohelma.

Äitini käytti termiä "Ronskilan täti" tuollaisista naisista.

Miespuolinen kaverini nimittää minua Reiskaksi, kun äidyn erityisen epähienostuneeseen ilmaisuun. Tiedä hänestä paljonko kyse on siitä että kun ei usko eikä luota olevansa rakkauden arvoinen, ei ne varsinkin itseen kohdistuvat nimikkeet häävejä ole. Ihmettelee että mikä juuri omassa itsessä on niin täytisen erikoista ettei kelpaa mihinkään joukkoon, pahoittaa mielensä, kääntää vihan kohti itseään.

Sitten tulee sitä pärstää ja toosaa ja sensellaista. Osoitukseksi siitä että en minä nyt niin tyhmä ole ettenkö itsekin tajua olevani paska.

Mutta tokikaan jokaisen rääväsuun ongelmana ei ole masennus. Ylimielisyyskin aiheuttaa päänaukomista.

[Hippi]

Pitäisikö lanseerata käyttöön "äijä muija" vai "äijämuija"? Ronski epähienohelma.

Äitini käytti termiä "Ronskilan täti" tuollaisista naisista.

Ronskilan tädistä en ole kuullut koskaan, mutta tomeraotteisesta naisihmisestä kotonani puhuttiin Ronskilan Huldana. Taitaa olla hyvinkin vanha nimitys, koska googlekaan ei tätä hyvin tunnistanut, mutta Usarin yhdessä keskustelussa tuo on mainittu https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/laurahuhtasaari/251914-nykyajan-feminismi-on-pelleilya/#comment-2839047

Ronskilan Hilkka sen sijaan tuli useammin esiin, mutta tämä muinaisen Kankkulan kaivolta peräisin oleva hahmo on minullekin niin kaukainen, ettei ole tietoa siitä, missä asioissa hän on ollut ronskinpuoleinen. Wiki vihjaa anteliaisuuden suuntaan.


Ja kyllä mieskin voi olla kermaperse ihan ällötykseen asti.

[Jaska]

Musiikillisen suuntautuneisuuden merkityksestä autuaan tietämättömänä tissiposki kuulostaa vain alatyyliselle versiolle pulloposkesta.

Kermaperseessä on myös se alatyylinen vibahde, että wannabe sokerisetien käsitteet keskittyvät navan ja polvien välille vaikka väkisin. Kermaperse on tosiaan hemmotellun ja vauraan oloinen, mutta ei huoliteltu vaan kuin löysäksi vatkattu kerma. Puhekielessä termiä kuulee paheksuvassa sävyssä.

[TSS]

Tissiposki on äidissään kiinnioleva mammanpoika, joka ei oikein saa itse mitään aikaiseksi. Kermaperse on rikas ja mukavuudenhaluinen tyyppi, joka ei ole tottunut likaamaan käsiään.

Yleensä socru tekee osuvia havaintoja ihmisistä, mutta minä tissiposkena ja Xante kermaperseenä ei mennyt ihan nappiin.

[Socrates]

No sovitaan, että Brutto on foorumin virallinen tissiposki ja Norma on Ronskilan täti.

Xantipan kermaperseydestä pidän ehdottomasti kiinni, vaikka hän ei olisikaan kovin rikas.

[Socrates]

Tissiposki on äidissään kiinnioleva mammanpoika, joka ei oikein saa itse mitään aikaiseksi.

Minusta tissiposki on luonut sellaisen työuran, että hän voi lösähtää helppoon mukavuudenhaluiseen elämään. Se voi tuoda tissit poskille, mutta hoikkakin voi olla henkisesti tissiposkinen.

[Xantippa]

Tissiposki on äidissään kiinnioleva mammanpoika, joka ei oikein saa itse mitään aikaiseksi.

Minusta tissiposki on luonut sellaisen työuran, että hän voi lösähtää helppoon mukavuudenhaluiseen elämään. Se voi tuoda tissit poskille, mutta hoikkakin voi olla henkisesti tissiposkinen.

Tissiposkella ei tarkoita henkilön omaa ulkonäköä, vaan sitä, että hänen poskensa on äipän tississä kiinni, eli hän elää suojattua, äidistään riippuvaista elämää.

Kermaperse taas ei ole elämässään joutunut kamppailemaan mistään, vaan hänellä on ollut materiaalisia resursseja ostaa ja hankkia kaikki, mitä ei muutoin olisi omin avuin kyennyt hankkimaan, myös henkisesti. Kermaperseeksi voidaan syntyä, mutta myös materian keräämisen kautta päätyä.

Se on ollut vuosikausia selvää, että Socrates ei peräänny minulle antamistaan määritelmistä tai mielikuvituksensa tuotteista koskien minua, vaan päinvastoin lisää ne kuvastoonsa, jolla antaa narratiivin minulle minusta.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Kieli olis radikaalisti toisenlainen jos kaikki sanat määriteltäis pelkästään tolleen sana-aineksen perusteella ja kirjaimellisesti.

Mun teoria on että loppujen lopuksi kukaan ei tiedä yhtään mistään tavallisimmistakaan sanoista mistä ne tulee ja mitä ne etymologisesti on, ja homman idea on että niiden käyttö onnistuu silti koska tollasia asioita ei pysähdytä edes miettimään vaan keskitytään siihen mitä muut sanoo ja mitä itse halutaan sanoa.

Eli kommunikaatioon, viestien ymmärtämiseen ja välittämiseen.

[Melodious Oaf]

Siinä vaiheessa jos ruvetaan miettimään tollasta ja neuvottelemaan tollasesta, kommunikaatio on jo epäonnistunut ja jokin mennyt vituiksi.

Mukava kumminkin nähdä selkeitä ja tiiviitä määritelmiä sanoille, ja kyllähän niidenkin laatiminen jotain skarppiutta vaatii.

[Xantippa]

Itse ajattelen, että asioiden määrittely sanojen määrittelyjen kanssa/kautta on hyvää ja hauskaa keskustelua, koska se juuri avaa mielenkiintoisia mielenmaisemia, eli täsmälleenkin sitä, miten maailma voidaan nähdä eri tavalla, erilaisten merkityksien avaamisen kautta.

T: Xante

[Melodious Oaf]

Periaatteessa keskusteluteksnisesti asian voi nähdä niin, että jos minä käytän jotakin tiettyä sanaa välittäessäni jotain viestiä, oli se vaikka "graindaus" tai "tissiposki" tai mitä tahansa, ja sitten joku sanoo että puhutaanpa nyt tästä sanasta ja siitä, miten minä ajattelen siitä...

Silloin kääntää huomion siihen miten tarkkoja havaintoja itse tekee ja sanoo että tää on nyt se mistä pitää puhua tai mikä on oikeasti tärkeää tai mitä itsellä nyt on sanottavaa.

Totta kai tollaselle siis joskus on paikkansa ja ei se mikään hirvittävä vääryys ole.

Tarjolla vaan sellainen huomio että jos opettelee tollasen tavan ja viljelee sitä jatkuvasti, se voi olla jonkun silmissä hiton rasittavaa ja aika läpinäkyvää milloin sille on psykologisia motiiveja versus milloin kyse on siitä että jotakin akuuttia tapahtumaa palvelee se että asia ja sen taustat selvitetään.

Tai siis... jotkut ihmiset katsoo sitä jo valmiiksi tollakin tavalla eikä se silloin automaattisesti näytä fiksulta tai hyvältä.

[Xantippa]

No eihän täällä paljon asiassa pysytä, juu, vaan yksi ajatus johtaa toiseen, milloin kyselyn, milloin vaan semmoisen "tuosta tulikin mieleeni"-johteen kautta.

Mutta olettaisin, että jos sitä tarkoituksellisesti pyritään välttämään, voi keskustelu tyrehtyä kokonaan. Tai sitten pitäisi jokaisen keskustelijan koko ajan kyetä tuottamaan paljon ajatuksia, joissa on runsaasti tarttumapintaa ja vieläpä semmoista pintaa, joihin useaa kiinnostaa tarttua.

Psykologisia motiiveja kyllä olisin varovainen arvioimaan.

T: Xante

[Hippi]

Joskus vaan sanoihin on pakko takertua, olipa se sitten "graindaus" tai "tissiposki". Jos ne ovat jollain tapaa hyvin keskeisessä roolissa kirjoitelmassa eikä lukija niitä ymmärrä, niin onhan ne pakko katsoa sanakirjasta. Mutta jos sanakirjakaan ei välttämättä anna merkityksiä, jotka vaikuttaisivat viestiin upotettuna mielekkäiltä, niin silloin on kirjoittajalta kysyttävät, missä merkityksessä hän oli sanoja käyttänyt.

Itse olisin iloinen, jos viestini kiinnostaisi lukijaa niin paljon, että hän haluaa varmistaa ymmärtäneensä kirjoitukseni oikein enkä alkaisi moittia sanoihin takertumisesta.