Taiteeton maailma

[Hiha]

Koska symbolien kautta tapahtuva informaatio on kömpelöä, taiteen avulla vaikuttaminen jää aina vaillinaiseksi ja yksipuoliseksi ja sitä kautta usein poliittisestikin värittyneeksi.

Symboleita on kahta sorttia: kivettyneitä ja seinästä repäistyjä. Alun perin kaikki ovat tietysti ihka tuoreita. Ensimmäinen hakaristi oli töherrys joka yritti esittää aurinkoa. Sen ei ollut tarkoitus edustaa paria maailmanuskontoa, ei natseja, eikä Suomen ilmavoimia. Vanhojen symbolien käyttö on kieltämättä vähän väsähtänyttä. Mutta uusien luominen lennosta on tehokasta viestintää.

Kun Kim Ping-pong poseeraa biljoonan riisikilon hintaisen ohjuksen vieressä kymmenettä kertaa se on symboliikkaa kuolleesta perseestä. Katsokaa kuinka iso pippeli minulla on, pieni paksu pösilö siinä hihkuu. Mutta kun Donald J. Trump puhuu muurista Meksikon rajalla, hän muuntaa aidan – tuon kaikille tutun arkisen keksinnön – huolenpidon ja turvan vertauskuvaksi. Joidenkin mielestä ero on kenties pieni, mutta eläköön se pieni ero.

[Kopek]

Entisaikojen patsailla ja maalauksilla ja muilla esineillä, joita me nyt pidämme taiteena, on usein ollut jokin muu tarkoitus kuin olla pelkästään taidetta taiteen itsensä - ja vielä vähemmän sen tekijän - takia.

Ennen ei ollut kameroita eikä nauhureita eikä elokuvia eikä suoratoistopalveluja, joten asiat piti kuvata vanhanaikaisesti patsaina ja maalauksina ja orkesterin soittamina sävelminä.

Teokset liittyivät uskontoon ja politiikkaan ja tärkeisiin ihmisiin ja muuhun tällaiseen. Ehkä varakkaat ihmiset teettivät patsaita ja maalauksia myös palatsiensa koristeiksi. Ehkä näissä teoksissa oltiin lähimpänä nykyistä ajatusta taiteesta.

The art of the ancient world reveals a tremendous amount to modern historians about the culture, values and beliefs of these early civilizations. At a time when few people could read and write, art was an important means of communication, and a critical way to record important events.

https://www.lessonplanet.com/article/history/art-of-ancient-civilizations

Todettakoon henkilökohtaisella tasolla, että en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana tai kuvitellut tekeväni taidetta, jos olen jotain kuvien ja äänien ja esineiden parissa puuhannut. Se on ollut vain puuhailua.

[Xantippa]

On se kyllä melkoinen maailma, jossa tämä uusi homo sokrateus asustelee. Mennä linkkaa umpikännissä sinne tänne perseillen, naama nutturalla, niska kyttyrällä.

Eikä edes reipas ralli marssia tahdita.

T: Xante

[Hayabusa]

Todettakoon henkilökohtaisella tasolla, että en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana tai kuvitellut tekeväni taidetta, jos olen jotain kuvien ja äänien ja esineiden parissa puuhannut. Se on ollut vain puuhailua.

Hmm. Olisiko taiteen määritelmä: "puuhailua, josta maksetaan tai ainakin toivotaan maksettavan"?

Lisäys: tuohon pitäisi täsmentää jotenkin, että puuhailun ensisijainen tarkoitus on mielihyvän tuottaminen.

[-:)lauri]

Todettakoon henkilökohtaisella tasolla, että en ole koskaan pitänyt itseäni taiteilijana tai kuvitellut tekeväni taidetta, jos olen jotain kuvien ja äänien ja esineiden parissa puuhannut. Se on ollut vain puuhailua.

Hmm. Olisiko taiteen määritelmä: "puuhailua, josta maksetaan tai ainakin toivotaan maksettavan"?

Lisäys: tuohon pitäisi täsmentää jotenkin, että puuhailun ensisijainen tarkoitus on mielihyvän tuottaminen.

Tuo kelpaa hyvin kaupallisen taiteen määritelmäksi. Mutta miten määritellään ei-kaupallinen taide? Perseilyksi? Eli kaikki mikä on perseilyä, on myös epäkaupallista taidetta?

[Hayabusa]

^Puuhasteluksi 

Ehkä perseily on sen alalaji.

[Socrates]

(Löytyy minulta homopornoakin yksi stoori.)

Kirjoita ja laita tänne semmoinen, missä Tuure Boelius vetää sinua peffaan, niin sekä homot että heterot tykkää ja tällainen wanhakin vielä syttyy.

[Melodious Oaf]

Luullakseni körttien veisaamissa virsissä (ja tavallaan luterilaisessa virsiperinteessä muutenkin) vältetään musiikilla ilottelua ja hekumointia. Sovitukset ovat latteita ja laahaavia (ei säestystä, ei mitään stemmoja, pidetään taukoja ennen säkeistöjä) ja melodiat ovat melko mitäänsanomattomia.

En koe tällaista omakseni, mutta joku siinä silti kiehtoo. Kai se on ollut jonkinlaista yksinkertaistamista tai konstailemattomuutta käytännön syistä, joka sitten myöhemmin voi saada muitakin merkityksiä.

Uskonnollisissa piireissä joskus mietitään sitä, onko taide syntiä. En osaa oikein sanoa, mikä veisaamisen suhde taiteeseen edes on.

Muljahti vain mieleen siitä, kun virret ja Internationaali olivat sallittujen listalla.

[Norma Bates]

(Löytyy minulta homopornoakin yksi stoori.)

Kirjoita ja laita tänne semmoinen, missä Tuure Boelius vetää sinua peffaan, niin sekä homot että heterot tykkää ja tällainen wanhakin vielä syttyy.

En esiinny itse tarinoissani, en sekaannu lapsiiin, en ole sub tai maso, enkä mielistele miehiä. Jälkimmäisestäkin syystä jotkut persettään porauttavat.

Laita stoori jossa rinkirunkkaat Trumpin kanssa.

[TSS]

^ Kaippa minua taide nyppii aika samalla tavalla kuin monia täällä uskonto. Tuskin olen ainoa ihminen, joka ei saa siitä mitään, niin toivoisin ymmärrystä myös meitä kohtaan, joita taiteen hypetys ärsyttää. Ateismi eli uskonnottomuus on muotia, mutta taiteettomat on jyrätty taiteen pakkosyötön alle.

Koska en näe taiteessa mitään kiinnostavaa ja taiteilijoiden ajatusmaailma on minulle käsittämätön, en edes ole mieltänyt sitä erityisen luovaksi toiminnaksi ennen kuin nostit sen esille. Tosin en ole ollut muutenkaan kovin innokas jakamaan aktiviteetteja luoviin ja ei-luoviin.

Mitä tähän nyt sanoisi. Vaikea uskoa, että oikeasti haluaisit taiteettoman maailman, koska miksi haluaisit viedä maailmasta jotain toisille tärkeää pois vain siksi, että sinä et ymmärrä sen päälle. Mutta jos nyt lähden tapani mukaan tosikkomaisesti olettamaan, että tarkoitat mitä sanot, niin sitten varmaan sanoisin, että taiteettoman maailman seuraukset olisivat aika ikävät. Taide on taitelijoille itselleen usein terapeuttista ja se tarjoaa kanavan ilmentää jotain moniulotteista, syvää ja ehkä sanatonta. Teoksen muoto ilmentää sen paremmin kuin mikään muu muoto. Ja kuten olet kuullut, ja ehkä joudut sen myös uskomaan, että taide antaa myös katselijoilleen jotakin. Taiteen muotojahan on mielettömästi. Etko ole itse koskaan käynyt konsertissa, joka liikuttaa sinussa jotain ehkä jo unohdettua? Etko ole koskaan nähnyt elokuvaa, josta tulee tunne, että näet jotain uusin silmin? Etkö ole lukenut kirjaa, jota et malta laskea käsistäsi, tai etkö ole nähyt maalausta, jonka haluaisit vaikka omalle seinälle? Taide lisää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, ja hyvinvointi luo hyvinvointia.

Minusta taide on pitkälti viihdettä, kuten sinäkin taisit esittää. Ei se minusta ole mitään elitistien hienostelua, vaan hyviä, arkisia kokemuksia elähdyttävien asioiden äärellä, joita luovat ihmiset ovat iloksemme tuottaneet.

Jos nyt todella vihaisit taidetta samalla tavalla kuin Sepe uskontoa, niin kyllähän sitä voisi ymmärtää. Mutta kyllä sellainen ajojahti-meininki on aina ihmetyttänyt, täällä esimerkiksi se uskonnon vihaaminen. Minusta on mukava käydä joulukirkossa, se on jotenkin juhlallista ja kun näkee muidenkin ihmisten viettävän samaa juhlaa, tulee vielä astetta juhlallisempi olo.

[Toope]

Taide on vapaata ja taiteen pitää olla vapaata.
On täysin eri asia, pitääkö valtion/julkissektorin tukea taidetta.
Ei muuten ole valtion ykköstehtäviä.

Suomen julkissektorin paisuminen johtuu pitkälti siitä, että vasemmisto on luonut tukia asioille, joiden ei pitäísi olla valtiosta/yhteiskunnasta riippuvaisia.

[Hippi]

Olen monesti lukenut tämän ketjun nimen väärin Tunteeton maailma.

Pitäisi ehkä käyttää silmälaseja, mutta tässä tapauksessa väärinlukeminen ei niin kamalan väärin kai ole. Taiteillahan ilmaistaan tunteita ja myös ne koskettavat kokijansa tunteita. Näin kai aika useinkin.

[Socrates]

^ Kaippa minua taide nyppii aika samalla tavalla kuin monia täällä uskonto. Tuskin olen ainoa ihminen, joka ei saa siitä mitään, niin toivoisin ymmärrystä myös meitä kohtaan, joita taiteen hypetys ärsyttää. Ateismi eli uskonnottomuus on muotia, mutta taiteettomat on jyrätty taiteen pakkosyötön alle.

Koska en näe taiteessa mitään kiinnostavaa ja taiteilijoiden ajatusmaailma on minulle käsittämätön, en edes ole mieltänyt sitä erityisen luovaksi toiminnaksi ennen kuin nostit sen esille. Tosin en ole ollut muutenkaan kovin innokas jakamaan aktiviteetteja luoviin ja ei-luoviin.

Mitä tähän nyt sanoisi. Vaikea uskoa, että oikeasti haluaisit taiteettoman maailman, koska miksi haluaisit viedä maailmasta jotain toisille tärkeää pois vain siksi, että sinä et ymmärrä sen päälle. Mutta jos nyt lähden tapani mukaan tosikkomaisesti olettamaan, että tarkoitat mitä sanot, niin sitten varmaan sanoisin, että taiteettoman maailman seuraukset olisivat aika ikävät. Taide on taitelijoille itselleen usein terapeuttista ja se tarjoaa kanavan ilmentää jotain moniulotteista, syvää ja ehkä sanatonta. Teoksen muoto ilmentää sen paremmin kuin mikään muu muoto. Ja kuten olet kuullut, ja ehkä joudut sen myös uskomaan, että taide antaa myös katselijoilleen jotakin. Taiteen muotojahan on mielettömästi. Etko ole itse koskaan käynyt konsertissa, joka liikuttaa sinussa jotain ehkä jo unohdettua? Etko ole koskaan nähnyt elokuvaa, josta tulee tunne, että näet jotain uusin silmin? Etkö ole lukenut kirjaa, jota et malta laskea käsistäsi, tai etkö ole nähyt maalausta, jonka haluaisit vaikka omalle seinälle? Taide lisää monin tavoin ihmisten hyvinvointia, ja hyvinvointi luo hyvinvointia.

Minusta taide on pitkälti viihdettä, kuten sinäkin taisit esittää. Ei se minusta ole mitään elitistien hienostelua, vaan hyviä, arkisia kokemuksia elähdyttävien asioiden äärellä, joita luovat ihmiset ovat iloksemme tuottaneet.

Jos nyt todella vihaisit taidetta samalla tavalla kuin Sepe uskontoa, niin kyllähän sitä voisi ymmärtää. Mutta kyllä sellainen ajojahti-meininki on aina ihmetyttänyt, täällä esimerkiksi se uskonnon vihaaminen. Minusta on mukava käydä joulukirkossa, se on jotenkin juhlallista ja kun näkee muidenkin ihmisten viettävän samaa juhlaa, tulee vielä astetta juhlallisempi olo.

Uskonnon vihaajia tämä foorumi vilisee.

Toki käytän taidetta minäkin niukasti. Veistokset ja maalaukset eivät vaikuta minuun mitenkään, vaikka tuolla pari taulua roikkuu seinällä. Ei toki häiritsekään.

Teatteriin on pari kertaa raahattu ja suhtaudun siihen kuin alakoululaisen virkkaamaan pannulappuun: eihän niin niukoilla ilmaisukeinoilla voi tuottaa mitään mielenkiintoista.

Elokuvissa toki on potkua, ehkä olen niistä jopa jotain oppinut. Esimerkiksi seurasin joskus Hovimäki-sarjaa ja myönnän, että olisi hyvin vaikea ellei mahdotonta tehdä 1800-luvun kartanoelämästä dokumenttiä , joka imaisisi samalla tavalla mukaansa.

Joskus patistettiin elokuva-arkistoon katsomaan kai niin sanottuja laadukkaita taiteellisia elokuvia ja ne olivat ihan käsittämättömiä tekeleitä.

Konsertissa en ole tainnut ikinä käydä. Jotkut klassisen musiikin kappaleet kyllä koskettavat ja kuuntelen mm salilla hömppämusaa. Minulle musiikki on kuin karkki tai lonkero: se tekee vähäksi aikaa hyvän olon ja sopii juhlaviin tilanteisiin ja myös arkeen kohtuudella käytettynä. Jos trukkikuski luukuttaa heviä koko päivän, se on ok selviytymiskeino jaksaa paskaduunia ja olen kuunnellut itsekin paskaduuneissa musaa.

Voi olla olemassa musiikkia, joka on hyvinkin terapeuttista oikein käytettynä, mutta musiikki ei ole lähtökohtaisesti mikään jalo asia, vaan pikanautinto.

Ainakin käännetty kaunokirjallisuus menee totaalisesti ohi, koska se sisältää yleensä niin paljon kokemuksia, joihin en löydä mitään yhtymäkohtaa omasta elämästä. Joku on ostanut basaarista maton ja myyjä on hymyillyt salaperäisesti tai sanonut jotain kryptistä. Kokemus on selvästi ollut kertojalle tärkeä, mutta minulle tyhjänpäiväinen anekdootti ja kun kirja koostuu lähinnä niistä, sen lukeminen loppuu lyhyeen.  Dekkareita yms on toki tullut luettua.

Jos taide määritellään kapeasti käsittäen lähinnä korkeakulttuurin, en menettäisi mitään sen kadotessa. Jos se määritellään laveammin ottaen mukaan populaarikulttuurin, menettäisin jonkin verran, mutta ei se mikään maailmanloppu minulle olisi.

Minusta taide pitäisi pudottaa jalustaltaan ja haastaa sen merkitys kuten haastetaan mm uskonnon ja huippu-urheilun yhteiskunnallinen merkitys. Eli miettiä saako se liikaa yhteiskunnan tukea ja median huomiota sen hyötyihin/haittoihin nähden.

[Norma Bates]

Onko taiteiden nimeen oikeasti eikä fiktiivisesti poltettu elävältä, silvottu sukupuolielimiä, raiskattu, kiskottu sydämiä rinnasta, nyljetty, tapettu, joukkomurhattu...

En minäkään kyllä välttämättä mitään apu- ja tukirahoja kannata. Jos ei saa ostajia teokselleen, niin siitä voi tehdä omat päätelmänsä.

[Melodious Oaf]

Apu- ja tukirahat on vähän sellainen kinkkinen juttu miettiä kokonaisuutena. Kyllähän esimerkiksi monia suomen kielen ja suomenkielisen kirjallisuuden kannalta tärkeitä hankkeita on toteutettu osin apurahoilla tai julkisesti tuettuna.

Jos tota teidän "ei mitään tukia" ja "vain kaupalliset arvot" -logiikkaa toteutettais täysin sokeasti, siitä vois varmaan vetää sen johtopäätöksen että suomentaa ei kannata mitään klassikoita tai muuta sellaista ollenkaan, kun taas jotain riittävän suuressa nosteessa olevaa kuten Harry Pottereita tai John Grishamia tai James Pattersonia ehkä voi jos kerran sille saa markkinoilta kaiken tarvittavan rahoituksen.

Totta kai se on kinkkinen pulma, mikä sitten on tarpeellista ja mitä taas ei saisi tai kannattaisi tukea. Mutta en mä ehkä siinä kuuntelis mitään maksimaalisen nuivaa kantaa myöskään. Niinkin voi tehdä ja niinkin hommat voi toimia ihan hyvin, mutta ei se ihan niin yksinkertaista tai suoraviivaista ole, vaikka helposti sen sellaiseksi haluaiskin visioda ja kuvitella.