Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[Xantippa]

Näistä tuntemuksista: tällä kertaa on kompattava Karikkoa omien kokemuksien perusteella. Nimittäin myös minun käteni tuntuvat säteilevän voimakasta lämpöä, kun leikillämme ollaan reikihoidettu toisiamme kavereiden kanssa. Krapulaa mm. olen parantanut. Mutta itse ajattelen sen johtuvan siitä, että minulla on koko ajan aika kuuma iho. Se on outoa senkin vuoksi, että palelen kuitenkin herkästi. Silti ihoni tuntuu käsiin kuumalta.

Eli minä kyllä ostan tällä kertaa Karikon tarinan siitä, että kämmen alaspäin pidettäessä ihan se oman kehon lämpö siirtyy eteenpäin.

T: Xante

[Norma Bates]

Jos ajatellaan hoitojen kohteena olemista, niin ensimmäistä kertaa energiahoitojen kanssa päädyin tekemisiin olisiko ollut 1990, kun tapasin käydä erään henkisen ryhmän kokoontumisissa. Yskin siinä kokouksen mittaan (minullahan ilmeisesti on ollut astmaattis-allerginen yskä teinistä asti, mutta pahaksi se äityi sitten vasta myöhemmin). Joukon johtaja sai päähänsä alkaa hoitamaan minua energialla. Väitti että minulla on päässä ja vatsassa negatiivista energiaa, tai jotain tämmöistä. Oli mitä oli, mutta mikään ei muuttunut miksikään.

En tuntenut yhtään mitään. Tai en ainakaan muista tunteneeni. En lämpöä, en väreilyä, en mitään millä energiahoidoissa käyneet tapaavat tuntemuksiaan kuvailla. Taisi olla toisen kerran kun olin itse hoidettavana tai "hoidettavana" ihan tässä joitakin vuosia sitten, enkä kyllä siltäkään kerralta muista yhtään mitään.

[Norma Bates]

Itse näkisin että se ne "lämpötuntemukset" joita ei voitu tieteellisin laittein todeta, olisivat juurikin niitä aistimuksia joilla ei ole mitään tekemistä fyysisen kehon kanssa. Eli mennään siis sille tiedeväkeä rasittavalle hörhösektorille, missä on näitä kaikenlaisia jänskiä energiatuntemuksia. Olen niitä itsekin kokenut. Ja laittanut toiset kokemaan. Jälkimmäisestä esimerkkinä se että kun meillä eräässä henkisessä piirissä oli energiahoitoharjoituksia, pidin käsiäni parin olkapäiden yläpuolella, kuten neuvottu oli. Yhtäkkiä pari pomppasi säikähtäneenä tuolista ja hän sanoi että hänestä oli tuntunut kuin olisin kokoajan pidellyt käsiäni aivan hänen olkapäissään kiinni. Siis pidellyt hänestä itsestään kiinni. Toisessa harjoituksessa ajattelin tiettyjä värejä, sanomatta (aralle) parilleni mitään tästä. Myöhemmin hän luetteli samat värit joita olin mielessän kuvitellut.

Ko. parini oli käynyt jollain reikikursseilla. Mutta luulen että hän ei siellä ollut kokenut mitään konkreettisia energiakokemuksia, koska tuntui niin kovin peljästyvän minun parinani.

Juuri tämmöisten seikkojen takia jaksan uskoa että kun tuossa ohjelmassa puhuttiin "hienosta" ja "karkeasta", niin se hieno on todellakin olemassa, vaikkei sitä mitkään laitteet mittaa. Olisin itse ollut pettynyt, mikäli tukdam-tilassa olisi havaittu yhtään minkäänlaista aivotoimintaa. Koska ei havaittu, minä otin tästä pinnan itselleni omassa katsomuksessani.

Eikä tuon parin kanssa koettu värejä koskeva telepatiaakokemus ole ainoa kokemukseni telepatiasta. Mutta ehkä ainoa jossa en ole tuntenut vastapuolta (tietääkseni) millään tavalla. Helpommin olen saanut yhteyden minulle läheisiin ihmisiin. Tai tapasin saada, en tiedä onko sitäkään kykyä enää.

Aivan oikeaan osuneen intuition voisi selittää itselleen myös valistuneen arvauksen ja tuurin sekoituksella. Tahdon sanoa, että maailmankuva tuntuu tulevan kaikilla meillä ensin, ja muokkaavan kokemukset sopiviksi.

Hienon ja karkean energian ero tuo mieleeni sielun ja ruumiin. Minulle sinänsä sopisi, että sielut juttelisivat suoraan keskenään. Se mikä jatkuvasti hämää on miten erotellut kaksi tasoa, sanotaan nyt hieno ja karkea energia, vaikuttavat toisiinsa. Otan analogian. Minulla on ajatuksia aiheesta tukdam. Puen ne suomen sanoiksi. Näpyttelen ne viestiksi. TCP/IP toimittaa ne toisten luettavaksi. He näkevät sanat ja saavat (jollakin tarkkuudella) ajatuksesta kiinni. Viestin kulkemista tasolta toiselle voi seurata, sanoista eri tietoliikennepaketeiksi, ja vastaanottajapäässä toiseen suuntaan, bittipuurosta sanoiksi. Mutta missä on hienon ja karkean energian rajapinta? Miten se toimii? Miten se näkyy?

Vaikuttaakseen fyysiseen maailmaan henkisen täytyy materialisoitua jotenkin. (Ja vastaavasti hyväksyä feedback vaikka se tulee väärässä formaatissa, karkeana materia-energiana.) Tämä on käsittääkseni kohta, jonka Roger Penrose haluaisi paikallistaa ihan tosissaan. Ymmärrän miksi Einstein ei pitänyt ajatuksesta kvanttimekaniikan nopanheitosta. Vielä häiritsevämpi on ehdotus, että joku käyttäisi tietyissä kohti painotettua noppaa. Mikäli kysymys on puhtaasta taidosta, olisi silti hauskaa tietää kuka on Shakuni.

Vuosia sitten fundeerasin että kaikkein hienoin materian muoto olisi valo, ja ehkä se olisi myöskin kaikkein karkean "hengen" (energian) muoto. Valo olisi siis se puolivälin etappi jonka toisella puolella möllöttää aine ja toisella mystinen "henki" jota emme kykene laittein mittaamaan.

Tällaiseen ajatteluun houkuttaa mm. se että entisaikain ihmisillä oli niin suuri tarvis kikkailla valolla. On näitä tämmöisiä megaliittisia temppeleitä joihin osuu auringonsäteet tiettynä päivänä vuodesta. Kuten vaikkapa New Grange, jossa Aurinko valaisee perukat talvipäivänseisauspäivänä. Ja olikos se joku mayojen temppeli jossa valokäärme kiemurtelee johonkin suuntaan tiettynä päivänä. En nyt jaksa tarkistaa, heitän lonkalta että syys- ja kevätpäiväntasaukset olisivat kyseessä.

Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

[Karikko]

No jossain mielessä se sielu on "olemassa, jos niin haluaa ajatella.

Massa määrää miten jokin painaa, mutta painovoima määrää miten massa liikkuu, se nähdään ja todetaan jatkuvasti fysiikassa ja avaruudessa. Vaikka heittämällä pallon, voi seurata sen kaartumista, kun heittää tarpeeksi suurella voimalla, saa sen vaikka maata kiertävälle radalle- sitenhän raketit toimivat.

Aine ja liike on kokonaisuus, enkä pitäisi sellaista sielua jolla tarkoitetaan yksittäisen ihmisen "omistamaa tunnetilaa mitenkään outona asiana- sellainen prosessi on aivojen toiminnan tulosta ja edellytys, että aivot osaavat toimia tässä maailmassa.

Yksilöllisen sielun omistaminen lienee kuitenkin hieman "ahnehtimista, sillä sehän kieltäsi tulevat sielut, kun joku väittää niitä jo etukäteen omikseen.

[Norma Bates]

Hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ei saa kyllä vaikutelmaa erityisen yksilöllisistä sieluista. Tai olen ainakin käsittänyt niin että hinduilla jumaluus (mitä nimeä siitä sitten käytetäänkään, esim. Brahma tai Krishna) on kaikki oliot, joten eivät ne ole yksilöitä kuin näennäisesti. Buddhalaisten touhuissa olen aina vähän pihalla, mutta oletukseni on että nirvanaan päätyvät eivät omaa enää mitään yksilöllisyyttä.

Periaatteessa haluan ajatella että "erillisyys on harhaa", ja on oikeasti olemassa vain Yksi joka on jakautunut kaikista olemassaoleviksi härpäkkeiksi. Mutta omassa subjektiivisessa peruskokemuksessani en muuta koekaan kuin erillisyyttä. Näin ollen olen kaiketi siis omaan napaani vajonnut, enkä ole valmis lopettamaan inkarnaatioita, kun en pysty luopumaan pikkuminänä olemisesta. Olen siis harhan vallassa, unessa. Ei-valaistunut.

[Hiha]

Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Fysiikassa on taidettu joutua luopumaan vanhasta kaipuusta selittää mitä jokin on. Sijaan se kykenee ennustamaan miten jokin toimii tai käyttäytyy. Uskonnot menevät edelleen toisin päin. Ne selostavat hyvinkin tarkkaan mikä ja millainen termistöön kuuluva kohde on. Millä ruuveilla ja muttereilla hommeli liittyy tai kytkeytyy kaikkeen muuhun olevaan, se jää vähän epämääräisemmäksi.

[-:)lauri]

Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Viime vuosisadalla havaittiin, että valo käyttäytyy kuten aalto, mutta sitten kun valoa yritettiin havaita testein, havaittiin että valo tulee mittariin ikään kuin hiukkasina. Jotta tällainen käyttäytyminen voidaan selittää, oletetaan että valo kuten muutkin kvantit ovat kenttien aaltoja, jotka vuorovaikuttavat vain diskreetein arvoin. Fysiikassa voimat ajatellaan siis kentiksi ja hiukkaset niiksi kohdiksi noissa kentissä, joissa kentän aalto saa mittarin värähtämään. Mittareissa näkyvät "hiukkaset" ovat siis ikään kuin vain aallon huippuja. Esimerkiksi fotoni eli valo on sellainen sähkömagneettisen kentän aalto, joka näkyy mittarissa. Elektroni ajatellaan vastaavasti olevan sellainen sähkömagneettisen kentän aalto, joka näkyy mittareissa, mutta joka tämän lisäksi vuorovaikuttaa myös higgsin kentän kanssa, saaden itselleen näin myös massan. Valo ei tiettävästi vuorovaikuta higgsin kentän kanssa tai jos vuorovaikuttaa niin ainakin eri tavalla kuin elektroni sillä valolla ei ole massaa.

[Karikko]

^
Valolla on liikemassa, eli sillä on massaa, mutta se kaikki on siinä liikkeessä. Valopainekin on mitattu.

Elektroni ja monet muutkin "hiukkaset ovat olemassa siirtyessään, eli kentän luovuttaessa energiaansa kvantteina. Elektroni on siis sähköisen kentän liittymävakio.

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

[Karikko]

Hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta ei saa kyllä vaikutelmaa erityisen yksilöllisistä sieluista. Tai olen ainakin käsittänyt niin että hinduilla jumaluus (mitä nimeä siitä sitten käytetäänkään, esim. Brahma tai Krishna) on kaikki oliot, joten eivät ne ole yksilöitä kuin näennäisesti. Buddhalaisten touhuissa olen aina vähän pihalla, mutta oletukseni on että nirvanaan päätyvät eivät omaa enää mitään yksilöllisyyttä.

Periaatteessa haluan ajatella että "erillisyys on harhaa", ja on oikeasti olemassa vain Yksi joka on jakautunut kaikista olemassaoleviksi härpäkkeiksi. Mutta omassa subjektiivisessa peruskokemuksessani en muuta koekaan kuin erillisyyttä. Näin ollen olen kaiketi siis omaan napaani vajonnut, enkä ole valmis lopettamaan inkarnaatioita, kun en pysty luopumaan pikkuminänä olemisesta. Olen siis harhan vallassa, unessa. Ei-valaistunut.

Itsestään ei voikaan luopua- eikä se olisi mitenkään tarkoituksenmukaista. Leijonalla on leijonan luonto- tuskin sillä olisi hiiren luonnolle käyttöä.
Ihmiset ovat itse keksineet sen sielun olemuksen jotenkin erikoiseksi ja tavoittelemisen arvoiseksi- mutta mihin sitä oikeastaan pyrkii. Luonto on tarkoituksen- mukainen, ja sitä vastaan ei taida kannattaa kauheasti protestoida.

[-:)lauri]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

[Karikko]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

[-:)lauri]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

[Karikko]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

[Norma Bates]

Noin ylipäätään fysiikka on semmoinen juttu että minusta se on lähes mystisempää kuin yksikään katsomus joka ihmisten päihin on koskaan pälkähtänyt. Meinaa tulla my brain hurts -kohtaus jos ajattelen esim. Big Bangia. Miten kaikki on ylipäätään pystynyt olemaan yhtenä pisteenä alunperin? Vai vuotaako maailmankaikkeus ulos jostain toisesta kaikkeudesta? Tai sitten tämä että valo voi olla liikettä tai hiukkanen, yhtäaikaa.

Fysiikassa on taidettu joutua luopumaan vanhasta kaipuusta selittää mitä jokin on. Sijaan se kykenee ennustamaan miten jokin toimii tai käyttäytyy. Uskonnot menevät edelleen toisin päin. Ne selostavat hyvinkin tarkkaan mikä ja millainen termistöön kuuluva kohde on. Millä ruuveilla ja muttereilla hommeli liittyy tai kytkeytyy kaikkeen muuhun olevaan, se jää vähän epämääräisemmäksi.

Ja juuri siinä selittelyssä minun mielestäni mennään helposti metsään katsomuksissa. Vaikka se onkin ärsyttävää että uskovasta itsestään, että varsinkin uskomattomista, niin minun mielestäni on parempi ettei mene niinsanotusti liian pitkälle. Tai korostaa sitten, että pelkästään spekuloi. Kun ei tiedä niin ei tiedä, ja parempi että tietää edes sen ettei tiedä.

Minulla on oma suosikkistoorini, eli että oltaisiin olemassa kokemusten kerryttämiseksi, rikastuttaaksemme tietoisuutta (sitä mystistä Yhtä), oppiaksemme (hitaasti tai nopeasti). Mutta eihän tämä tietystikään mitään ennusta, ja jättää lukemattomia kysymyksiä. Voiko esim. olla niin tomppeli ettei edisty opinnoissaan millään tavalla? Tai entä jos ei kerrytä kokemuksia (Jeesuksen sanoin kätkee leiviskänsä)? Junnaa vaan paikoillaan. Ehkä tämä on lopultakin suurin pelkoni, jos jätetään kuoleman ajattelu sikseen.

Mutta mitä tulee fysiikkaan, niin kuten olen tainnutkin mainita, minulta loppuu älli kesken kun aletaan puhumaan jostain virtuaalihiukkasista. Jos tyhjästä pystyy syntymään jotain, niin sittenhän ihan mikä tahansa on mahdollista.

[-:)lauri]

Edelleen higgsin kenttä on hieman hämärä, kun se käsitetään antamaan hiukkasille massa. Sitä paitsi ainoatakaan higgsin hiukkasta ei ole havaittu, ainoastaan laskettu, että sellainen "täytyy olla olemassa.

Eikös Higgsin hiukkanen havaittu jo 11 vuotta sitten ja mistä Higgs sai siitä vuotta myöhemmin (2013) myös Nobelin?

https://www.nobelprize.org/prizes/physics/2013/higgs/facts/

Ei, se on päätelty laskemalla havaitsemalla muita hiukkasia joiden synty "edellyttää asiantuntijoiden mukaan, että niitä ennen on täytynyt olla higgsin hiukkanen josta ne ovat muodostuneet.

Sellaista mittalaitetta ei kai ole millä itse higgsin hiukkanen voitaisiin havaita. 100 prosenttista tietoa ei tästäkään asiasta voi saada.

Ymmärtääkseni aivan kaikki hiukkashavainnot edellyttävät oikeanalaisen matematiikan käyttämistä.

Aivan, siis niiden tulkinta..Havainnot kyllä mitataan ja täytyyhän ne "havainnoida". Laskea voidaan- ham- taaksepäin, kunhan on riittävästi havaintoja- mutta kuten kerrotaan 100 prosenttista varmuutta ei saada.

Analysoinnissa havaintoja mitataan, törmäystuloksia on miljoonittain sekunnissa joten dataa riittää. Hiukkastörmäytyintä käytetään vain vain melko rajallisen ajan, mutta analysointia riittää edelleen, vaikka uusia kokeita ei ole tehtyään aikoihin.

Teorioissa valo (fotoni), elektroni, protoni jne. ovat yhtälöitä tai yhtälöryhmiä. Kaikki mittalaitteiden rakentamiset perustuvat noihin yhtälöihin ja/tai yhtälöryhmiin, sillä mittalaitteiden tarkoitus on testata, onko kyseisten entiteettejä olemassa eli onko noissa teorioissa mitään perää. Mittalaitteet eivät siis spontaanisti kerro, millaisista hiukkaista milloinkin on kyse, vaan siitä päättää teoriamme siitä, millainen jälki mittalaitteessa tarkoittaa mitäkin hiukkasta. Vieläpä niin, että oletamme onnistuvamme rakentamaan mittalaitteita, jotka mittaavat sitä, mitä luulemme niiden mittaavan.

Higgsin hiukkasen ennustettiin muistaakseni aiheuttavan tietyllä energiamäärällä tietynlaisen säännönmukaisuuden havaintoaineistoon ja tämä säännönmukaisuus kyettiin varmistamaan ainakin niin hyvin, että suurin osa asiantuntijoista vakuuttui. Minä en ole asiantuntija, joten minulla ei ole lihaksia kyseenalaistaa higgsin hiukkasen olemassaoloa. Varsinkin jos syytetään löysästi vain matematiikkaa, sillä aivan kaikki tieto fysiikassa on enemmän tai vähemmän pelkkää matematiikkaa.