Miksi erilaiset valinnat (tai maku) ärsyttävät?

[Socrates]

^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.

Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.

Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.

[-:)lauri]

^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.

Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.

Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.

Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?

[Xantippa]

^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.

Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.

Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.

Edes sarkasmivaroitus ei selitä, mitä nyt oikeastaan tarkoitatkaan ainakaan selkeästi.

Totta kai henkilöin tämän teihin, koska keskustelen teidän kanssanne ja te olette tänne ärsyyntymisenne tuoneet käsittääkseni keskusteltaksi. Jos tarkoitus on toinen, täsmennätte varmaan. Vetoaminen siihen mitä vastustat = lukemattomiin randomeihin mielipiteineen on toki tavanomainen, mutta ei kovin vakuuttava argumentti.

Muttapa mitä siis ehdotat, jotta olisimme tasapuolisempia: jokaiseen juttuun vastajuttu? Ensin kerrotaan ihmisestä, joka juo kylmää kahvia pimeässä ja sen oheen juttu ihmisestä, joka ei juo? Mitä enemmän julkisuudessa esiintyy, sen vähemmän on suotavaa esittää mitään mielipiteitä?

T: Xante

[Socrates]

^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.

Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.

Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.

Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?

Jos omituisuudet tai tavislaisuudet tuodaan julkisuuteen, niitä on myös oikeus kritisoida.

Jos möykkään Ylen sivuilla siitä, että saunon kaksi kertaa päivässä ja lutraan ja lotraan vedellä, en voi olettaa pelkkää positiivista palautetta. 

[-:)lauri]

^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.

Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.

Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.

Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?

Jos omituisuudet tai tavislaisuudet tuodaan julkisuuteen, niitä on myös oikeus kritisoida.

Jos möykkään Ylen sivuilla siitä, että saunon kaksi kertaa päivässä ja lutraan ja lotraan vedellä, en voi olettaa pelkkää positiivista palautetta.

Kyllä kritiikkiä saa tietenkin esittää. Tässä aiheessa itseäni kiinnostaa enempi se jos kritiikki vaikuttaa minusta primitiiviseltä hyökkää, jähmety tai pakene -reaktiolta, johtuuko kritiikki tosiaan itse asiasta ja jos joutuu, millä tavalla, vai johtuuko kritiikki jostain henkilökohtaisesta ongelmasta kuten esim. kroonisesta kivusta, muusta stressistä tms. ja siksi normaalista poikkeava omituisuus ympäristössä koetaan helpommin eksistentiaalisena uhkana.

[Socrates]

^^ Ärsyyntymisen syyt ovat harvoin kovin selkeitä, rationaalista ja yleviä. Suureen osaan ärsyyntymisistä ei liity mitään näkyvää uhkaa tai eturistiriitaa, vaan niitten juurisyy on ihmiskunnan kehityshistoriassa ja/ärsyyntyjän henkilöhistoriassa.

Ilmeisesti taipumus ärsyyntyä mitättömiltä vaikuttavista asioista on ollut tärkeä selviytymiskeino. Ehkä sillä on erotettu kuka kuuluu heimoon tai jotain sellaista.

Nykymaailmassa ärsyyntyminen rikkoo valtavasti ihmissuhteita ja vie energiaa, jonka voisi käyttää järkevämmin, mutta ehkä sillä on edelleen joku hyödyllinen tehtävä.

Jos Milla olisi tuon höntsäilyn sijaan kertonut lukevansa Raamattua 10 tuntia päivässä ja rukoilevansa aamuin illoin, hän olisi saanut vähintään yhtä paljon murskaava kritiikkiä, vaikka se ei ole keneltäkään pois.

Koska ärsyyntymisten perimmäisen alkulähteen selvittäminen ja analysoiminen puhumattakaan sen järkevyyden arvioimisesta on erittäin hankalaa, erilaisia ärsyyntymisiä on turha laittaa paremmuusjärjestykseen.

[Xantippa]

^ Jos ymmärrät sarkasmia edes hiukan, niin käsität, että tarkoitin hyväksyntää molemmille kannoille yhtä vähän tai paljon.

Henkilöit tämän minuun ja Normaan, vaikka lukemattomat ihmiset ärsyyntyvät noista randomien omituisia elämäntapoja ihannoivista jutuista.

Sitäpaitsi moni ei edes ole mikään random, vaan muutenkin julkisuudessa viihtyvä tubettaja tms.

Mitä tulee ympäristön omituisuuksien hyväksymiseen, niin eikös se vain kysy kykyä sopeutua ympäristöön?

Jos omituisuudet tai tavislaisuudet tuodaan julkisuuteen, niitä on myös oikeus kritisoida.

Jos möykkään Ylen sivuilla siitä, että saunon kaksi kertaa päivässä ja lutraan ja lotraan vedellä, en voi olettaa pelkkää positiivista palautetta.

Totta kai. Eihän tuota kukaan olekaan ollut kieltämässä, etteikö olisi noin. Mutta mitäs tykkäisit, jos minä olisin vaatimassa, että YLEn pitäisi olla antamatta näkyvyyttä tämän kertomisesta, koska se on ärsyttävää?

Muutoinkin käännät tässä nyt taas maalit päikseen: ei kukaan ole kieltämässä ärtymystä tai sen ilmaisua, on ainoastaan todettu, että ei kannateta sitä, että media alkaa rajoittamaan ilmiöiden tai asioiden näkyvyyttä tällä perusteella.

T: Xante

[Socrates]

Niin, puolueellista medianäkyvyyttä ei pidä antaa millekään taholle, tasapuolista kaikille.

Kyseisen jutun jälkipuinnissa se ei toteutunut, kun jutun kritisoijat leimattiin negatiivisesti.

[Xantippa]

Niin, puolueellista medianäkyvyyttä ei pidä antaa millekään taholle, tasapuolista kaikille.

Kyseisen jutun jälkipuinnissa se ei toteutunut, kun jutun kritisoijat leimattiin negatiivisesti.

Siis mitä siellä tapahtui, kylmän kahvin hehkuttajat voittivat ja jyräsivät kuumakahvilaiset, vai onko kyse asiantuntijalausujista?

Ja onhan tuo nyt ihan älytön vaatimus, sori vaan. Että siiskö median pitäisi joko a) hankkia tarpeeksi kommentoijia puolesta ja vastaan joka jutussa tai vastaavasti sitten rajoittaa mielipiteitä, jotta saataisiin jokaisessa jutussa jälkipuinteja myöten tasatulos siitä, että yhtä paljon kritisoidaan kuin ollaan myötämielisiä.

Ynnä luonnollisesti asiantuntijoiden muokata mielipiteensä sellaisiksi, että ne tukevat kaikkien keskustelijoiden mielipiteitä, että kukaan ei vain joudu ajattelemaan, että epistä.

Talk about pullamössösukupolvi kertaa miljoona.

T: Xante

[Hippi]

Mitä tulee ketjun otsikon kysymykseen, niin luulisinpa, että suurinta osaa mitkään hömpötykset ei edes ärsytä lainkaan. Erilaisiin ilmiöihin suhtaudutaan aika neutraalisti tai vain jonkinlaisella hiljaisella ihmetyksellä, niin kauan kun asia ei konkreettisesti vaikuta omaan elämään.

Netissä yleensä meuhkaavat, kohkaavat, keukoavat jne useimmiten mielipiteissään hyvin kärjekkäät ja ehdottomat ihmiset olivatpa nämä puolesta tai vastaan kulloinkin esillä olevasta asiasta. Harvoin missään kommenteissa on sanottu vain "ihan sama mulle, eipä juuri kiinnosta".

[-:)lauri]

^^ Ärsyyntymisen syyt ovat harvoin kovin selkeitä, rationaalista ja yleviä. Suureen osaan ärsyyntymisistä ei liity mitään näkyvää uhkaa tai eturistiriitaa, vaan niitten juurisyy on ihmiskunnan kehityshistoriassa ja/ärsyyntyjän henkilöhistoriassa.

Ilmeisesti taipumus ärsyyntyä mitättömiltä vaikuttavista asioista on ollut tärkeä selviytymiskeino. Ehkä sillä on erotettu kuka kuuluu heimoon tai jotain sellaista.

Nykymaailmassa ärsyyntyminen rikkoo valtavasti ihmissuhteita ja vie energiaa, jonka voisi käyttää järkevämmin, mutta ehkä sillä on edelleen joku hyödyllinen tehtävä.

Jos Milla olisi tuon höntsäilyn sijaan kertonut lukevansa Raamattua 10 tuntia päivässä ja rukoilevansa aamuin illoin, hän olisi saanut vähintään yhtä paljon murskaava kritiikkiä, vaikka se ei ole keneltäkään pois.

Koska ärsyyntymisten perimmäisen alkulähteen selvittäminen ja analysoiminen puhumattakaan sen järkevyyden arvioimisesta on erittäin hankalaa, erilaisia ärsyyntymisiä on turha laittaa paremmuusjärjestykseen.

Kiitos. Hyviä näkemyksiä. Sanoisin kumminkin, että jos makuasia ei edellytä harrastajiensa lisäksi keneltäkään muulta sopeutumista, se edellyttää harrastajiensa lisäksi myös joiltain muiltakin sopeutumista tai se edellyttää kaikilta sopeutumista, mielestäni sillä on paljonkin merkitystä, eikä kyseistä makuasiaa tai kritiikkiä sille voi välttämättä kuopata vain sillä perusteella, että kaikkia makuasioita kritisoidaan.

[Norma Bates]

Sekin saattaa ärsyttää, että kaikkien muiden kuppikuntien jäsenet pääsevät riekkumaan elämäänsä, mutta oman ei. Oli tässä jossain terveysohjelmassa kerran fibromyalgiaa sairastava nainen, mutta hän suhtautui niin yltiömyönteisesti parantumattomaan sairauteensa, että sekös vasta ärsyttikin. Ehkä itsessäni olennainen piirre on se, että en halua hyväksyä hampaattomasti kaikkea paskaa mitä elämä tuulettimeen nakkaa.

Tottakai saatan olla kateellinen ihmisille jotka ovat sielunrauhansa löytäneet. Toisaalta helposti koen että idiootit ja nöyristelijät alistuvat mihin tahansa. Kuten nyt vaikka joku poikuudestaan eroon haluava nörtti tyytyy olemaan jonkun polygamiasolun kuningatarmehiläisen toyboy silloin kun lukujärjestyksessä on hänen panovuoronsa. Onhan se tietysti aina parempi kuin oma hikinen tumppu. Tai sukkaanhan ne ulkomailla runkkaa.

Mutta mitä Suomeen tulee, niin jotenkin täällä touhu on sellaista että aina joku tietää paremmin kuin sinä itse, miten on paras elää ja olla. Aikoinaan tykkäsin esim. Rikusta ja Tunnasta, mutta sitten se loputon tiedostaminen ja valveutuneisuus alkoi vituttaa.

Eniten tähän mennessä oksettanut kun Afrikassa viilleltiin vauva arpi"koristeita" täyteen, niin kaksikko karjuu että who are we to judge. No ette vissiin ketään, jos ei järki sen vertaa päätä pakota että lapsia ei saa silpoa mistään kohtaa kehoa.

***

Ärsyyntymistä se on ärsyyntymisestä ärsyyntyminenkin.

[a4]

Varvaskuvia ja instapyllistelyjä – testaa, millaiset somepostaukset saavat sinut ärsyyntymään
https://yle.fi/aihe/a/20-10001947

Oma tulokseni: Zen Master! Some ei aiheuta sinulle ylimääräistä ärsytystä.
Olet löytänyt hyvän tavan suhtautua someen ja sen sisältöihin.


Meillä on halu hakeutua tunteita herättävän sisällön pariin
Vietämme paljon aikaa somessa, vaikka sen sisältö herättää meissä paljon negatiivisiakin tunteita. Me jopa tietoisesti etsiydymme tällaisen sisällön äärelle. Miksi toimimme näin ristiriitaisesti?

Kuohuttavat keskustelut ja ärsyttävät somepostaukset saavat koukuttumaan, koska ne tekevät meistä hetkeksi energisiä. Adrenaliinihumaus keskustelussa on samalla tavalla kiihottavaa kuin extremeurheilu.

Tunteiden velloessa elimistöön alkaa kerääntyä adrenaliinipommi. Tuon pommin voi kuitenkin purkaa. Ota aikalisä: poistu keskustelusta ja vedä henkeä. Liiku tai tee välillä jotain ihan muuta. Älä lähde someväittelyyn nälkäisenä tai väsyneenä.

Omia ärtymyksen tunteitaan on hyvä pohtia ja miettiä, mistä ne syntyvät ja miten niitä voisi hillitä.

[Norma Bates]

Sinua ei somessa ärsytä kovinkaan moni asia. Se on hyvä asia, koska sosiaalinen media on tullut jäädäkseen. Somesta saa enemmän irti, jos ei suhtaudu siihen liian ärhäkkäästi.

Valitsin paljon ärsyttäviksi kirjoitusvirheet ja lässytykset. Kaikki muu oli vähäistä ärsytystä tai ei ollenkaan ärsytystä aiheuttavaa.

***

Vahingossa luin pornolehden kannesta kanteen ja pöyristyin, sanoi mummo. Tällainen sanonta jostain jäänyt mieleen. Kyllähän ärsyyntyminen voi olla tarkoitushakuistakin, jos elämä tuntuu kovin tylsältä ja tympeältä. Lisäksi olen joskus huomannut että jos astmani on pahempana ja suutun, niin vihaisena pystyn hengittämään paremmin...  Mutta en toki vihastumista kenellekään lääkkeeksi suosittelisi. Tiedä mitä mahtaa verenpaine olla tuolloin.

[Socrates]

^ Sama kuin Normalla.

Konsertti- ja maisemakuvat ärsyttää kovasti, pari muuta vähän ja loput ei ollenkaan.