TV-nurkka

[Melodious Oaf]

Kansallismielisyys tulee tossa kiinnostavaan valoon, kun yhdelle kyse on kielestä ja kulttuurista ja sen sellaisesta, ja sit toisen mielestä kolmas kansallismielinen ei edes ole suomalainen.

Niistä yksi on mun mielestä äärioikealla. Mutta hän on myös nepsy ja tietyllä tapaa aika lapsenomainen. Hän puhuu koko asiasta vähän silleen, että ensin mä olin suvaitsevainen ja sitten mä ikään kuin heräsin ja aloin nähdä asiat niin kuin ne on. Nyt hän sanoo olevansa etnonationalisti, mutta se olis ihan hyvin voinut olla Qanon tai joku hurahtaminen vaikka sienestykseen mikä häneen vastaavalla tavalla iskee. En tällä tarkoita, etteikö poliittinen ja aatteellinen sinänsä olis hänessä todellista ja aitoa, enkä myöskään tarkoita että neurologisesti poikkeava etnonationalisti olis jotekin vähemmän sitä mitä on.

Näitä kahta muuta mun mielestä yhdistää sellainen, että ne on melko tosikkomaisia ja totisia. Mutta ei siinä taas sinänsä ole mitään pahaa.

Jopa vähän liikutuin siitä, miten tää kieltenopiskelija ja PS:n aktiivi kertoo perheensä suhtautumisesta ja toisaalta kiusatuksi tulemisesta ja yksinäisyydestään. Mutta tähän yhdistyi myös semikiusallinen tietoisuus että toi on nyt mun mielestä noista viehättävin tai nätein, ja siinä samalla jotenkin näkee itsensä niin ennalta arvattavana eläimenä 

Se on tavallaan semmonen peili missä katsoja näkee myös itsensä.

En mä nyt tarkoita että tuomitsisin omia arvioita täysin vääriksi tai huonoiksi, mutta oli mielenkiintoista nähdä, miten omat biakset tulee nekin esiin siinä. Esimerkiksi vaikka mulla on jotain sympatiaa sitä kirjalijaa ja sen ajatuksia kohtaan, silti pidän valjuna ja ohuena sellaista suhtautumista kirjoittajalta tai taiteilijalta, mitä olin siinä ihmisessä muutaman yksityiskohdan perusteella hänestä aistivinani.

Pienetkin havainnot ikään kuin yhdistyy päässä omiin kokemuksiin ja mielikuviin todellisista ihmisistä, ja siinä se empatian ja ihailun ja halveksunnan määrä on tavallaan aika ennustettavissa mun kokemuksista ja taustasta.

Helposti omat ennakkoluulot ja elämänkokemukset käsitteellistyy ikään kuin ne ois todellisuuden ominaisuuksia, ja sitten tulee tällaisia kuin "riemuidiootti" ja muita vastaavia, joilla niputtaa kätevästi muita ihmisiä ja kokee hallitsevansa kaikkea mistä puhuu.

[MrKAT]

Arkisessa aherruksessa siinä tosiaankin kuvattiin ainakin yhtä pesunkestävää natsia ja paria persua tai äärioikeistolaista.

Kyseisestä ohjelmasta sanoi järjen sanan yksi kriitikko. Oskari Onninen (nimi lienee aito) Ylen aamu-tv:ssä. Ajatus meni vapaasti muistellen jotakuinkin niin, että kyseessä on seuranta-reality, ei dokumentti. Ja tällaista on odotettavissa, kun kaikesta tehdään nykyisin sellaista.

Eikös se sitten ole pitkälle...
Cinéma vérité
Cinéma vérité on dokumenttikuvaamisen metodi, jossa ei käytetä käsikirjoitusta tai etukäteissuunnitelmaa, vaan siinä kuvataan todellisuutta, joka tapahtuu kameran nauhoittaessa. Ohjaaja ja kuvaaja eivät puutu kohteiden toimintaan tai haastattele heitä, eikä elokuvassa yleensä ole ohjaajan kommentteja. Kuvausmateriaalia syntyy monikymmenkertaisesti valmiin elokuvan pituuteen nähden, ja elokuva valmistuu vasta leikkauspöydällä. Metodin synnyn edellytys oli kevyiden nauhuriperien kehitys, joka mahdollisti kuvaamisen olalta ja nopeat siirtymiset tilasta toiseen.[17]
...joka on dokumentin alalaji: https://fi.wikipedia.org/wiki/Dokumenttielokuva

Vai haastatellaanko heitä? Ohjataan tiettyyn suuntaan/puheeseen (joka ei ole vain puhdasta sivustaseurantaa)?

[Hiha]

Arkisessa aherruksessa siinä tosiaankin kuvattiin ainakin yhtä pesunkestävää natsia ja paria persua tai äärioikeistolaista.

Kyseisestä ohjelmasta sanoi järjen sanan yksi kriitikko. Oskari Onninen (nimi lienee aito) Ylen aamu-tv:ssä. Ajatus meni vapaasti muistellen jotakuinkin niin, että kyseessä on seuranta-reality, ei dokumentti. Ja tällaista on odotettavissa, kun kaikesta tehdään nykyisin sellaista.

Eikös se sitten ole pitkälle...
Cinéma vérité
Cinéma vérité on dokumenttikuvaamisen metodi, jossa ei käytetä käsikirjoitusta tai etukäteissuunnitelmaa, vaan siinä kuvataan todellisuutta, joka tapahtuu kameran nauhoittaessa. Ohjaaja ja kuvaaja eivät puutu kohteiden toimintaan tai haastattele heitä, eikä elokuvassa yleensä ole ohjaajan kommentteja. Kuvausmateriaalia syntyy monikymmenkertaisesti valmiin elokuvan pituuteen nähden, ja elokuva valmistuu vasta leikkauspöydällä. Metodin synnyn edellytys oli kevyiden nauhuriperien kehitys, joka mahdollisti kuvaamisen olalta ja nopeat siirtymiset tilasta toiseen.[17]
...joka on dokumentin alalaji: https://fi.wikipedia.org/wiki/Dokumenttielokuva

Vai haastatellaanko heitä? Ohjataan tiettyyn suuntaan/puheeseen (joka ei ole vain puhdasta sivustaseurantaa)?

Ehkä jos mieltää että aihe ei ole ne naiset, vaan se lopputuote itsessään. Kuvatun ja leikatun materiaalin suhde näet ei todellakaan ole ilmeisesti mitään 100:1 vaan ehkä jotain 2:1. Asia mihin Oskari Onninen aiemmin mainitussa Ylen ohjelmassa kiinnitti huomiota. Asioiden esittämisessä tehdään aina valintaa. Konsepti perustuu siihen. Jos ajatus on tehdä valinnat leikkaamossa, materiaalia pitää olla runsaasti, muuten on sen armoilla mitä sattuu olemaan. Kun näytetään sokeroituna ihan mitä tahansa narulle on tarttunut, lajityyppi on reality television.

Mutta jos ajatuksena ei ollut kertoa niistä kolmesta naisesta vaan näyttää minkälainen tuote on ohjelma Suomineidot, niin sitten. Se on täydellinen dokumentti itsensä sisällöstä.

[kertsi]

^
Realty television on kai aina käsikirjoitettu. Oliko Suomineidot?

[Hiha]

^
Realty television on kai aina käsikirjoitettu. Oliko Suomineidot?

Reality television ei ole aina käsikirjoitettu. Lähin vertailukohta on kenties sarjat missä seurataan ylipainoisten elämää. Tuotantoyhtiö tietysti yllyttää tekemään jotakin, ettei vaan lojuta sängyllä somettamassa. Tässäkin oli varmaan sovittu, että kuvaaja tulee mukaan johonkin arkiseen juttuun (kaupassa käynti, luistelu, onkireissu) että myös vähän erikoisempana päivänä (kansallismielisten mielenosoitus, vaalipaneeli, kirjan julkistaminen). Toki on olemassa myös käsikirjoitettua (tai paremminkin valmiiksi polutettua) realitya. Ylellä niitä ovat lähinnä ne keskusteluohjelmat, joissa eri mieltä olevat puhuvat toistensa ohi ja vastaava toimittaja keskittyy näyttämään kärsivältä.

[Norma Bates]

https://www.is.fi/viihde/art-2000008704145.html

YLE PERJANTAIN Ei elävä, mutta ihana -dokkarissa tavataan 18-vuotias Elviira Närvä, joka rakastaa vauvoja. Elviiralla ei kuitenkaan ole ainakaan vielä omaa lasta, joten äitiydestä haaveillessaan hän hoivaa ostamiaan, hyvin aidon näköisiä reborn-nukkeja.

[MrKAT]

Homotutkani piippasi (taas) onnistuneesti. Nyt ½ 7:ssä miestanssija viskasi kädellä ranneliikkeellä poispäin tavalla josta voi tunnistaa homon. Wikipedia vahvisti ja myös sitten hän itse, että hänen puolisonsa on mies...

[Hippi]

Homotutkani piippasi (taas) onnistuneesti. Nyt ½ 7:ssä miestanssija viskasi kädellä ranneliikkeellä poispäin tavalla josta voi tunnistaa homon. Wikipedia vahvisti ja myös sitten hän itse, että hänen puolisonsa on mies...

Onneksi olkoon! Tuolla upealla onnistumisella voitkin nyt leijua koko viikonlopun yli.

[Toope]

https://www.is.fi/viihde/art-2000008704145.html

YLE PERJANTAIN Ei elävä, mutta ihana -dokkarissa tavataan 18-vuotias Elviira Närvä, joka rakastaa vauvoja. Elviiralla ei kuitenkaan ole ainakaan vielä omaa lasta, joten äitiydestä haaveillessaan hän hoivaa ostamiaan, hyvin aidon näköisiä reborn-nukkeja.

Kaikki ihmiset eivät ole normaaleja. Media haluaa luoda friikeistä normeja.

[MrKAT]

Kyseisestä ohjelmasta sanoi järjen sanan yksi kriitikko. Oskari Onninen (nimi lienee aito) Ylen aamu-tv:ssä. Ajatus meni vapaasti muistellen jotakuinkin niin, että kyseessä on seuranta-reality, ei dokumentti. Ja tällaista on odotettavissa, kun kaikesta tehdään nykyisin sellaista.

Eikös se sitten ole pitkälle...
Cinéma vérité
Cinéma vérité on dokumenttikuvaamisen metodi, jossa ei käytetä käsikirjoitusta tai etukäteissuunnitelmaa, vaan siinä kuvataan todellisuutta, joka tapahtuu kameran nauhoittaessa. ...

Ehkä jos mieltää että aihe ei ole ne naiset, vaan se lopputuote itsessään. Kuvatun ja leikatun materiaalin suhde näet ei todellakaan ole ilmeisesti mitään 100:1 vaan ehkä jotain 2:1. Asia mihin Oskari Onninen aiemmin mainitussa Ylen ohjelmassa kiinnitti huomiota. Asioiden esittämisessä tehdään aina valintaa. Konsepti perustuu siihen. Jos ajatus on tehdä valinnat leikkaamossa, materiaalia pitää olla runsaasti, muuten on sen armoilla mitä sattuu olemaan. Kun näytetään sokeroituna ihan mitä tahansa narulle on tarttunut, lajityyppi on reality television.

Mutta jos ajatuksena ei ollut kertoa niistä kolmesta naisesta vaan näyttää minkälainen tuote on ohjelma Suomineidot, niin sitten. Se on täydellinen dokumentti itsensä sisällöstä.

Parisen tuntia sitten tuli TV1:Viimeinen sana( https://areena.yle.fi/1-60895821?autoplay=true ) jossa vieraana oli mediakulttuurin dosentti ja elokuvatutkimuksen prof. Anu Koivunen ja hänelle se oli (muodoltaan) dokumentti.   Yle kutsuu sitä "seurantadokumentiksi".
   Hän myös huomautti että tämä Suomineidot oli muodoltaan sellainen (reality) jossa mennään yksilöiden lähelle että sitä ei oikein voi edes kontekstoida/taustoittaa (kuten kriitikot Stiller, Siltamäki jne olisivat halunneet). Reality ei ole yhteiskunta-analyysin väline. Se on yksilöpsykologiaa. Ja se on fiilistä tai fiilistelyä, tunnetta joska kohdistuu tyyppeihin. Se ei lisää ymmärrystä maailmasta, (kuten YLE puolustautuu). (Jos nyt oikein Koivusta tulkitsin). Tämä Suomineidot ei ole siinä onnistunut jos oli ymmärrystä tarkoitus lisätä.

[Toope]

Naisista joku oli natsimielinen, mutta YLE leimasi kaikki natseiksi.
Kyllä minäkin kansallismielinen olen, en ikinä kansallissosialisti. YLE leimaa!
Eiväthän kaikki vasemmistolaisetkaan ole Stalineja?

[Norma Bates]

Kauheasti kun en jaksa itseäni kiusata realityllä enkä varsinkaan nuorten naisten ideologioilla, en tätä dokumenttia vai sarjako oli, varmaankaan katso. Mutta ihmettelen että miksi jotkut pelkäävät että natsismi tarttuu? Sehän se olennainen pelko tietenkin on että ei haluta tämmöistä matskua telkkaan. Ohjelman esittämistä epäillään keinoksi yrittää saada ilmiö hyväksytyksi, ja sitten kun se on hyväksytty, ryntää porukka pilvin pimein hommaan Hitlerin Taisteluni-eeposta, ja sitä rataa...?

Telkasta on tullut yhtä sun toista ilman että se on keneenkään tarttunut. Toisaalta moni on jotenkin kiehahtanut näkemästään, ja alkanut vastustaa entistä enemmän näkemäänsä. Tästähän on jo pitkä perinne liittyen homoseksuaalisuuteen. Näytetään jotain homojen elämää, niin johan some paukkuu kun porukat haukkuu. Itselleni kimurantti teema on polyamoria, kun minua jotenkin pännii ne ihmiset jotka haalivat itselleen kokonaisen haaremin ja meille muille ei jää mitään eikä ketään. Tässä asiassa tuskin tulen ajattelemaan että "jos et voi voittaa heitä, liity heihin". Minulla ei ylpeys antaisi periksi olla joku sivuhaarake jonkun muijan polyamoriapuussa missä hän on keskusnapa ja sen päättää hän että kuinka monta ja ketä kaikkia vosuja ukolla saa olla. Jos keskinapana olisi mies, ei ehkä sittenkään kiinnostaisi, koska en tosiaankaan halua olla mikään jalkavaimo. Jos minä olisin keskeisin tyyppi systeemissä, niin eihän siitä mitään tulisi kun iskisi autismikohtauksia enkä haluaisi olla kaiken aikaa kaikkialla aina jonkun kanssa. Enkä nyt tarkoita edes ja yksinomaan seksiä. Hermo menisi jos pitäisi seurustella koko perkeleen veljessarjan kanssa, niin sanotusti.

Pystyisin katsomaan fasismin fanien touhuskelua ilman että kilahdan fasismiin, ja ilman että saan raivokohtausta, koska säälittäväähän se on että naiset yhä ja aina vaan heittäytyvät niin subeiksi että he niksahtavat johonkin semmoiseen katsomukseen jossa heillä on aina ollut, on ja tulee olemaan pelkkä sidekickin rooli. Tai no joo, ehkä kumminkin saisin sen raivokohtauksen. Todennäköisimmin kuitenkin islamismin suhteen, koska uskon että uusnatsismi ei ole niin merkittävä juttu nykyään kuin islamismi. Voin toki olla väärässäkin, mistä minä tiedän, mutta vihervasemmiston natsi natsi -huuto on vaan alkanut kuulostamaan samalta kuin se satu jossa poika huutaa sutta niin moneen kertaan että ei häntä enää kukaan usko, ja susi lopulta tulee ja syö hänet.

Toivottavasti islamisti islamisti -huuto on yhtälailla turhaa, ja muslimit kesyyntyvät ajanmittaan, kaikki loputkin.

[MrKAT]

Suomineidoista historioitsija, äärioikeistotutkija, näin:
Oula Silvennoinen @oula_silver  24. maalisk.
Se mikä sarjasta välittyy hyvin, on Perussuomalaiset rp:n keskeinen asema suomalaisen äärioikeiston kanavana poliittiseen valtaan. Kaikilla päähenkilöillä on tausta puolueessa.
Kaikkein radikalisoituneinkin heistä luopuu jäsenyydestään vasta kuvausten aikana: viime kesänä.
- https://twitter.com/oula_silver/status/1507043946014416897

Ahaa, YLEN sarja varoittaa puolueesta nimeltä PS. Ai mutta eihän 99% katsojista tiedä tuosta.. äääh ...
Mutta PS aktiivit tietää ja ovat kiusaantuneita?

Oula Silvennoinen @oula_silver
Vaikka asiaa ei alleviivata, on se jokaisen tarkkaavaisen katsojan hoksattavissa. Perussuomalaisten sarjan ulostuloa seuranneet kiivaat yritykset kääntää huomio toisaalle vain alleviivaavat tätä sanomaa.
(klippi Keijo Kaarisateen twiitistä)
-----
Puolueessa on kyllä ymmärretty, miten pahalta tämä näyttää. Kieltämisen sijaan soisi näkevänsä perussuomalaisten tekevän jotain äärioikeisto-ongelmalleen. Mutta se lienee edelleen liikaa toivottu.
Eli ei tämä nyt ihan kokonaan epäonnistunut sarja ollut. Kiitos ajastasi! (Loppu)

[Aave]

^
Perussuomalaiset ovat itsekin kitkeneet ääriaineksia puolueestaan. Sitä vastoin Vasemmistoliiton nuorisojärjestö tekee kommarifanaatikosta järjestön puheenjohtajan.

[Socrates]

Tänään Marko lähettää ensimmäisen miehen kotiin Etelä-Afrikasta. Kiinteistövälittäjä Janne on niin hykerryttävä stereotypia, että päihittää mennen tullen Jopet show homopoliisit Rane&Rane, mutta veikkaan että lähtöpassit saa joku kolmikosta luihun näköinen hoitsu Tico, vatsanalkua kasvattava Reijo tai rumat koivet omaava Artturi. Sanotaan vaikka Tico.

Jännätään klo 20 tv5 eli seiskakanava.