Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[ROOSTER]

Tänään kiskoin aamiaiseksi sekä nyt iltapäivälliseksi saaristolaisleipää graavilohella ja kananmunalla. Ärtsin prameat suupalat.

^
Mainiota naposteltavaa.

Tänään valmistin varhaisiltapalaksi lettuja jotka nautin mansikkahillon kera. Juomana Curvoisier VSOP.

Ei huano.

[ROOSTER]

Oli kaupassa sonnin ulkofile ./. 30%.

Mainiosti onnistui valmistus. Juuri sopiva ja murea.

Minulla on tapana ostaa vain noita paremmin kypsyneitä  nautapaloja jotka muuten ovat vaarassa mennä hukkaan.

[ROOSTER]

Taannoin kävin pizzalla yhden lapseni kanssa Helsingissä ja tilasin hänen suosituksestaan yhtenä täytteenä nduja-salamia. Se olikin juuri sopivan ntujua ja mielestäni sopii mainiosti lempitäytteitteni listaan.

Saman ovat huomanneet muutkin. Täytteen suosio on kasvanut hetkessä nlujaa, yli nelinkerroin.

Viimeisen puolen vuoden aikana nduja-tuotteiden myynti on kehittynyt jopa yli 400 prosenttia.

K-ryhmän ostosdata-analyysin mukaan joissakin maakunnissa suositaan myös luonnonkalaa kotona tehdyssä pizzassa. Ilmeisesti se tarkoittaa myös tonnikalaa ja merilohta. Itse oletan luonnonkalasta puhuttaessa käsiteltävän vapaana Suomessa uiskentelevia lajeja. Kuten silakka ja lahna. Niitä ei minulle ole koskaan täytevaihtoehtoina kenenkään toimesta tarjottu. Se ei tietenkään tarkoita, ettei niitä jossain käytettäisi ja kotonahan voi täytteeksi laittaa vaikka sipuliteemakkaraa, jos haluaa. Oikeastaan, särki-katkarapupizza kuulostaa oikein hyvältä.

Kokeilin myös eskalaattorilla ajoa. Ei saanut enää samaa nautintoa kuin nuorena kloppina, vaikka "ihankiva" ja hirmupitkä olikin.

[Hippi]

^
Savusilakka voisi olla aika hyvä korvike jollekin salamille?

[ROOSTER]

^
Savusilakka voisi olla aika hyvä korvike jollekin salamille?

Ehkä, vaikea sanoa kokeilematta. Tästä voi alkaa loppumaton testausputki. Jossain tutussa paikassa paistaja voisi suostua lisäämään savusilakkaa pizzaani jos itse vien raaka-aineen ja olen päivän viimeinen asiakas, syntyvä odööri voi sattua olemaan inha.

[MrKAT]

Mittauksia: Tässä eri mittoja.
https://kotiliesi.fi/ruoka/ideoita-ruoanlaittoon/reseptien-mitat-ja-muunnokset/

Eilen mittasin kahvijauhoille että normi-"mitta"lusikallisia menee 9 /vajaa 2dl kun kukkura-mittalusikallisia menee 5. Eli kukkuramitalla saan 80% väkevämpää kahvia kuin tasamitalla. (Ja kahvista tulee 80% hinnakkaampaa).

Suolalla tms:
Olen mitannut teelusikalla mutta se ei ole oikea suositeltava tapa ja lisäksi en tiedä tarkoittaako se kukkuralusikallista vai sormella tasattua. Ero lienee ainakin 2x. Oikea tapa olisi mitata oikealla 5 ml mittalusikalla.

[Hippi]

^
Kahviasiantuntijat sanovat, että kahvia ei kannata mitata ylimääräistä siinä toivossa, että saisi vahvempaa kahvia. Maku ei siis enää lisäänny sen oikean määrän jälkeen. Tuon olen kyllä itsekin huomannut, vaikka en millään tahdo uskoa ja olen aika kauankin laittanut turhan paljon puruja suodattimeen, kun haluaisin tymäkämmän vahvuista kahvia. Nyt hintojen noustua noinkin paljon, on kyllä vähennettävä pannullista kohden laitettavien purujen määrää. Olen juuri hakemassa sitä oikeaa määrä, miten paljon puruja voi vähentää vaikuttamatta makuun. Laimeammaksi sen tietysti saa vähentämällä puruja reippaammin.

Eli, jos on tiedossa mikä on tasamitallisten mitallisten lukumäärä, joka tuottaa vahvaa kahvia, niin kukkuramitoilla ei tule oikeasti vahvempaa kahvia.

Suolaa en oli ikinä millään mitalla mitannut, vaan purkista olen kämmenen pohjalle kaatanut tarvittavan määrän. Vuosikymmenten kuluessa mittasilmä on kehittynyt niin, että selkäytimellä tietää, minkä verran suolaa mihinkin kokkaukseen tarvitsee. harvoin joudun lisäämään enää loppuvaiheen "suolan maistamisessa" enkä muista koskaan laittaneeni liikaa suolaa. Tarkkuus johtunee siitä, että käytän muita mausteita niin reippaasti, että suola on vain niiden tukena ei suolaisen maun tuottajana.


Desilitran käyttö mittakippona ei ole hyvä, jos tarvitsee mitata esimerkiksi jotain jauhoja tai hiutaleita enemmän kuin desin tai pari. Ainakin niissä kahdessa desin mitassa, jotka minulla on, on kummassakin kipon sisäpinnalla merkit puolen desin ja täyden desin kohdalla. Jos siis johonkin tarvitsee desin jauhoja, niin sitä ei tosiaan mittaa oteta täyteen vaan sen peri milliä vajaaksi, jos halutaan olla tarkkoja. Jos otetaan "sileitä mitallisia" ja vaikkapa 10 dl, niin jauhoja tulee reippaasti liikaa. Nesteen mittaamisessahan tuo on hyvä, niin ei läiky, mutta kuiva-aineiden mittaamisessa se on hankalaa. Jauhoja ei pidä myöskään tiivistää mitassa, eli pussista ei pidä kauhoa kovalla otteella, vaan mitta pitäisi täyttää kaatamalla se oikeaan rajaan asti täyteen.

Isompia määriä varten minulla on reilun litran kokoinen mittakannu, jolla isommat määrät saa mitattua tarkasti, jos tarkka mitta ylipäätään on tarpeen. Lisäksi on tietty lasi, joka piripintaan täytettynä on 2dl ja tietty muki, joka on 3dl. Nuo on käteviä

[Xantippa]

Tänään vähän yllätin itseni. Puolisko kysäisi aamulla, ennätänkö tehdä lounasta, kun hänellä on niin pitkä päivä ja ennättäisi tulla vain pikaisesti välillä syömään. Sanottakoon, että emme yleensä juurikaan syö lounasta, varsinaisesti, vaan kumpikin ottaa kaapista jotain, jos ottaa. Hän pyysi paistamaan kanaa ja keittämään riisiä, niitä kuulemma olisi kaapissa. Vastasin jotain joo joo.

Mutta tuli niin vahva hell nou mitään kananpaloja ja innostuin tekemään viinikukkoa talon tapaan kaikesta, mitä kaapeista löytyy. Tuli tämmöistä:

muutama valkosipulin kynsi ja sipuli kuullotettuna
varsiselleriä ja vihreitä pakastepapuja pannussa käänneltynä
kanan rintafileitä kahtia leikattuna ja pieni rapsakka pinta paistettuna
pakasteesta tatteja pannulla rapsakoitettuna
savuhovin saunapalvattua kinkkua pannulla käytettynä pieninä paloina (meillä ei koskaan ole pekonia)
vettä ja 1 kasvisliemikuutio (kanalientäkään meillä ei juuri koskaan ole)
pari teelusikallista vehnäjauhoa sekoitettuna pieneen vesimäärään (sakeutus)
kokonaisia mustapippureita
tuoretta inkivääriä
sormisuolaa
rose-viiniä (pullonpohja, jota olen ruuanlaittoon säästänyt)

Ei nyt mikään kosher viinikukko, olisi ollut punkkuakin kyllä, mutta halusin eroon rose-viinistä.

Samalla tein ison hedelmäsalaatin kaikesta, mitä myös kaapissa pyörii.

T: Xante

[Hippi]

72 lihapullaa pyöritelty ja ensimmäinen pellillinen uunissa. Lihapullat on niin hyvä herkku, että tulee aina ahdistus, kun täydessäkään "pakastimessa ei ole mitään", jos lihapullat on loppu.

Tuolla kremppaketjussa ihmettelin erään kirjoittajan mieltymystä kalapuikot kaurapuurossa -yhdistelmään, mutta nyt hymy hyytyi palleroita pyöritellessä. Käytän nimittäin korppujauhojen sijaan kaurahiutaleita, joten eikö tuo nyt ole kaurapuuroa lihassa? Tuon yhdistelmän jouduin joskus kauan sitten tekemään, kun ei ollutkaan korppujauhoja. Kokeilu osoittautui erittäin onnistuneeksi.

[kertsi]

Silloin kun kauppatilauksesta on pitkä aika, ja kaikki kiva syötävä alkaa olla lopussa, kääntyy katse kuivamuonavarastoihin ja pakastimeen. Itse asiassa kahden viikon kauppatilausväli vähän inspiroi haalittujen ruokavarastojen järkevää käyttöä, ennen kuin menevät syömäkelvottomaksi.

Korona-aikana kaappeihin on kertynyt mm. leivontaan kaikenlaista, joka nyt on tullut käyttöön: 
Aamupuuro valmistui tänään kaurahiutaleista ja poikkeuksellisesti manteleista (Lidlin pähkinäsekoitus oli loppu). Tällä kertaa pakastimesta mustikat. Ja kaapintyhjennysteemaan liittyvästi vanhaksi menneitä ruisleseitä, soijajauhoa (proteiinin vuoksi ja jugurtin korvikkeena) ja psylliumia (vesitilkkaan lisättynä ja hetken turvotettuna). Maku oli mitä erinomaisin.

Eilen tein pakkaseen lykkäämästäni silakasta tällaista: (otin silakat illalla sulamaan, ja valmistin ne seuraavan päivänä iltapäivällä, sormiani vesihanan alla välillä "sulatellen")

puolikohmeiset silakat nyljetään, pyöritellään panko-korppujauhoissa, jotka maustettu Provencen yrteillä ja suolalla. Paistetaan kolmessa erässä lempeästi eli matalassa lämpötilassa voissa. En jostain syystä raaski paistaa rapsakoiksi, mikä olisi herkullisempaa, vaan suosin matalampia lämpötiloja, etteivät kalan terveelliset rasvat tuhoudu. Hyviä näistäkin tuli kyllä. Tein uunissa kokonaisia pieniä bataatteja kuorineen (pesty ja putsattu), sopi oikein hyvin silakoiden ja kesäkurpitsapalasten kanssa.

Viime viikolla tein ruokaa ainakin viideksi ateriaksi kahdesta viimeisestä kalkkunanakista, pakkasesta löytyneestä tofusta, soijarouheesta, täysjyvämakaronista ja lantusta ja pakastekasviksista. Kun vatsan tilanne oli parempi, uskalsin laittaa vähän sipulia ja luomuketsuppia ja thai sweet chiliä. Oli aika herkkua, vaikka olikin noin simppelisti maustettu. Kasasin lautaselle kaikenlaista raakaa kasvista, kuten jäävuorisalaattia, fenkolia, kukkakaalia jne. lieventämään sipulin ja tomaatin vaikutusta.

Tänään olisi tarkoitus nauttia loput silakat, ja valmistaa toinen pakastimesta noukkimani löytö:

eli pieni litteä naudan jauhelihapaketti. Punaista lihaa tulee syötyä todella harvoin. Ainakin saman verran meinaan käyttää soijarouhetta (paistaa se maustettuna kattilassa jauhelihan kanssa). Nyt en närästyksen takia ikävä kyllä uskalla juurikaan käyttää sipulia, valkosipulia, ja tomaattimurskaa tai tomaattipyreetä, paprikaa, chiliä, kovia mausteita, joten mietinnässä on, miten ihmeessä maustan jauhelihan. Suolaakin yritän välttää, mutta punainen liha jotenkin huutaa suolaa. Yleensä käytän jauhelihaa "mausteenomaisena", eli vain noin puolet tai neljännes, tai vähemmänkin on jauhelihaa.
Erilaisia kuivattuja yrttejä on kotona, ja punajuuria, porkkanaa, kaalia, ja pakkasessa esim. vihreitä papuja ja pinaattia. (Maitoa ei juurikaan ole, joten pinaattia ehkei kannata käyttää.) Purkeissa on ainakain maissia ja herneitä.
Ideoita?

Elokuussa ovat tomaattimurskatetratkin menossa vanhaksi (tetroja on 4). Ehkä uskallan käyttää yhden tetran em. jauhelihalla maustettuun ruokaan, vaikka tetra onkin mallia iso, mutta vain jos laitan paljon soijarouhetta ja juureksia, eli jos kastikkeeseen tulee paljon volyymia.

Hmm. toimisikohan tällainen:
250 g naudan jauhelihaa
soijarouhetta 2-3 mukillista, tai niin paljon kuin sielu sietää
pieni sipuli
7 pientä punajuurta (pestyjä, palasina, kuorineen)
1 palsternakka
1 iso porkkana
1 tl fermentoitua korealaista chiliä
tomaattimurskaa iso tetra
väh. ketsuppia (sis suolaa, etikkaa, eli voisi toimia)
loppuvaiheessa: rosmariinia
(jos tarvitsee, ihan vähän etikkaa tai balsamicoa)
valmiseen pataan: vihreitä papuja pakastimesta tai maissia purkista

[kertsi]

Täysjyvämannaryynitkin ovat menneet vanhaksi. Närästyksen takia puolukat tai muu hapan ei oikein pelitä. Mitähän muuta mannaryyneistä voisi tehdä?

Cucina povera: muistaakseni Italiassa tehdään jotain hassua uunissa valmistettua ja sitten kuutioksi leikattua puurontapaista, jota käytetään lihapatojen kanssa? Jotenkin vaan tuntuu, että ilman sipulia ja tomaattia, ei synny kunnon italialaista pataa...

Pastaa? Masterchefissä taidettu käyttää mannaryyjeä (jos semolina on täydellisesti vastaava käännös).

Jälkkäriksi: Jääkapissa on avattu mustaherukkamehutiiviste, ehkä siitä jotain, vaikka mehusoppa? Siellä on kyllä avattu sokeroimaton mustikkasoppa-litrakin. Se varmaan toimisi maustamattoman mannapuuron kanssa ihan sellaisenaan.

[Hippi]

^^
"puolikohmeiset silakat nyljetään"

Tuota ihmettelin, että miksi? En ole koskaan kuullut silakoita nyljettävän.


Mannaryyneistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen vispipuuro. Sen mausteena kokemukseni mukaan voi käyttää mitä hyvänsä marjamehuja ja niin kuin olen kertonut, jopa pöristimellä hienonnettua aprikoosia, joka on riittävän voimakasmakuinen hedelmistä. Valmis puuro kestää kyllä useamman päivän jääkapissa, joten sitä voi tehdä isompikin annos kerralla. Mutta ihan hyvää se on jonkun mehukeitonkin kanssa. Mehukeiton kanssa kylmänä syötäväksi tarkoitetunkin puuton vispaisin ainakin jonkin verran, niin ei ole liisteristä jäähdyttyään. Siihen voisi laittaa vaniljasokeria hiukan mausteeksi.

[kertsi]

^^
"puolikohmeiset silakat nyljetään"

Tuota ihmettelin, että miksi? En ole koskaan kuullut silakoita nyljettävän.

Koska kihti. Kalan (ja kanan) nahka on pahinta, mitä kihtiä sairastavan kannattaa syödä, tsiljoona kertaa enemmän puriinia kuin missään.

Kyllä silakoita nyljetään. Esimerkiksi eräs joulusilakka (vai olikohan se silli? En muista), jota eräs ystäväni valmistaa, edellyttää juurikin nylkemistä. Muistaakseni se maustetaan kokonaisilla koriantereilla.

[kertsi]

Mannaryyneistä minulle tulee ensimmäisenä mieleen vispipuuro. Sen mausteena kokemukseni mukaan voi käyttää mitä hyvänsä marjamehuja ja niin kuin olen kertonut, jopa pöristimellä hienonnettua aprikoosia, joka on riittävän voimakasmakuinen hedelmistä. Valmis puuro kestää kyllä useamman päivän jääkapissa, joten sitä voi tehdä isompikin annos kerralla. Mutta ihan hyvää se on jonkun mehukeitonkin kanssa. Mehukeiton kanssa kylmänä syötäväksi tarkoitetunkin puuton vispaisin ainakin jonkin verran, niin ei ole liisteristä jäähdyttyään. Siihen voisi laittaa vaniljasokeria hiukan mausteeksi.

Loistava vinkki tuo vispaaminen! Liisteriä siitä tosiaankin muuten tulee.

Ja vaniljakin on loistava idea. Minulla on vaniljauutetta, joka sekin menee puolen vuoden sisällä vanhaksi, joten hertsulilei, sitähän sitten laitan vispipuuroon.

[Hippi]

^^
Kiitos, taas viisastuin. Meillä kotona paistettiin silakat aina kokonaisena, tietty pää ja suolet poistettuna. Se rapeaksi paistettu pyrstö oli suurinta herkkuani.

Kala on ollut minulle iso ongelma koko ikäni, kun vauva-aikana olin sille allerginen. Kaikki kala tuli kaaressa sekä ylä- että alapäästä ja jouduin sen vuoksi jopa sairaalaan, kun nestehukka oli niin paha. Aluksi ei tiedetty tuosta kalan sopimattomuudesta ja kun maha alkoi rauhoittua, kasvisten jälkeen jatkettiin juuri  kalalla, ja paskashow alkoi alusta. Siinä sitten tajusivat, mikä oli ongelmana.

Tuosta ilmeisesti jäi nimenomaan keitettyä kalaa kohtaan äärimmäinen inho, vaikka itse sairastumien ei tietenkään ole muistissa. Joskus neljän tai viiden ikäisenä sain varovasti maistaa paistettua kalaa ja se maistui hyvälle ja jopa pysyi sisällä. Vanhempani olivat sitä mieltä, että ongelma on ohitettu ja kalaa voidaan perheessä syödä koko perheen voimin. Ei tullut kenellekään mieleen, että jo keitetyn kalan haju yökötti minua ja niin sain istua kylmän kalasopan äärellä tuntikausia ja mennä nälkäisenä lopulta nukkumaan.

Aikuisena olen jonkun kerran jopa kalakeitto syönyt, mutta ei se vieläkään ole niin herkkua, että sitä itselleni valmistaisin. Joku kirjolohikiusaus muistuttaa kyllä keitettyä kalaa ja on hyvää, mutta sen keitetympää kalaa en kyllä tee.

Raaka kala ei ole ihmisruokaa mielestäni ja kaikenlaisessa mausteliemissä lionneet nuljskot on kammottavia. Enpä tiedä, millaisessa tilanteessa voisin noita laittaa suuhuni.