Lusikka sopassa ja haarukka herkkupalassa, muttei veitsi suussa (eihän?!)

[MrKAT]

NG-kanavalla oltiin Australian tullissa, jossa yksi hieno avattu lähetyspakkaus oli maailman kalleinta kahvia, nimeltään Kopi Luwak. Pakkauksessa se oli papuina ja jauhetaan vasta sitten ennen kahvinkeittoa.
Hintaa voi olla luokkaa 1000 € per kilo.  Sivettikissa syö kahvinmarjoja ja pavut ei sula suolistossa vaan menee läpi ja ne kerätään sivettikissan paskasta. Pestään ja myydään eteenpäin. Suolisto jne ovat anteneet sille oman arominsa.
Kupillinen saattaa maksaa 50 englannin puntaa. Mutta maku ei arvioijien..  https://en.wikipedia.org/wiki/Kopi_luwak#Taste
.. mielestä ole kummoinen. Hintaa nostaa erikoisuus, ei maku.

[Hippi]

Ruokakaupassani on aika usein savustettu lohi tai kirjolohi tarjouksessa (kaupan savustamossa savustettu) ja aika usein siihen myös tartun. Varsinkin silloin, kun menen nälkäisenä kauppaan, niin ajatus savustetusta lohesta vaikuttaa herkulliselta. Pidän siitä kyllä pieninä annoksina, mutta usein tulee tuska, miten saan sitä puolisen kiloa syötyä. Ne palat nimittäin pienimmillään on sen puolisen kiloa. Monta päivää peräkkäin vahvaa savunmakua alkaa minulla kyllä yleensä lopussa tökkiä.

Eilen ostin himppasen verran yli puolikiloisen palan ja siitä osan pistelin wokkivihannesten kera niin, että kala oli lautasella kylmänä.

Tänään sain kuningasajatuksen ja päätin lopusta värkätä savulohikiusauksen. Vilkaisin netistä, onko siihen ohjeita ja olihan niitä, mutta tupla-annokseen siihen nähden mitä itse ajattelin tehdä. Minulla ajatuksena oli puolen kilon peruna-sipulisuikaleet ja ehkä noin 350gr kalaa.

Perkasin kalanjämän ja pienin sitä sormillani niin, että saatoin vakuuttua, ettei ruotoja jää ruokaan. Palanen olikin kalan peräpäästä kylkiruotojen alapuolelta, joten perkaaminen oli helppo juttu. Vuokaan kerros perunoita, kerros kalaa ja kerros perunoita. Jokaiseen kerrokseen näppituntumalla sitruunapippuria ja valkopippuria. Kalakerrokseen vielä lisäksi kuivattua tilliä, jonka parasta ennen -päivästä oli jokunen tovi jo kulunut. Päälle kaadoin purkillisen (2dl) juustokermaa ja purkin huuhteluvettä pieni liraus. Suolaa en laittanut erikseen sillä sitruunapippurissa on suolaa matkassa ja kalahan itsessään on kovin suolaista.

Ohjeissa oli vielä juustoraastetta, mutta sitä en laittanut. Paistonajan loppupuolella muutin mieltäni ja kävin viskaamassa juustoraasteenkin vielä. Oikeastaan se oli aika turha, mutta ei se pahaakaan ollut.

Paistoaika tuolle oli noin 40 minuuttia ja asteita 200.

Tulihan hyvää ja mausteet osuivat ihan kohdilleen. Harmi, että tuskin toista kertaa onnistun tekemään ihan samanlaista

[Hayabusa]

^Täällä menee makaroonilaatikkoon ohjeeseen nähden tuplamäärä jauhelihaa. Tai oikeammin puolet niitä muita juttuja, koska peruslaatikkovuoka on sen kokoinen. Suhde toimii varmaan kalalaatikollekin.

[Hippi]

^
Savulohi on kyllä aika ärtsyä, joten sitä en ihan kamalasti mättäisi. Mutta, jos haluaa kalaisamman, niin voisihan siihen laittaa savukalan lisäksi tuoretta kalaa, niin ei olisi niin tuhtia

[kertsi]

Savulohesta tulee ihanaa tahnaa leivänpäälliseksi, esimerkiksi (itsetehdyn) saaristolaisleivän kanssa sopii mainiosti.

savulohta 2 Lidlin pkt
(kevyt) creme craichea (1 prk eli ei kovin paljon)
sitruunan kuorta raastettuna (1)
sitruunan mehua (1/2?)
tilliä (tuore tai pakaste)

[Hippi]

Testasimme kauppojen perinteiset ruispalaleivät – halpa vaihtoehto kiilasi yllätysvoittoon

Olipa ylläri, että perinteinen Reissumies haukuttiin lähes maan rakoon ja voittajaksi selviytyi Leipäaitan Retkieväs.


Itse käytän juuri tuollaisia ruispalaleipiä, sillä niitä saa riittävän pienissä pakkauksissa. Sen jälkeen kun ne ohuet versiot palaleivistä tuli markkinoille, olen käyttänyt melkein pelkästään niitä. Näin kesäaikaan ne on ihan parhaita siitä, että ovat riittävän kuivakkaita etteivät homehdu. Leipää harvemmin kierrätän pakastimen kautta, sillä niihin kyllä tulee makupoikkeamaa pakastimesta. Jotkut kovakuorisemmat sämpylät vielä voi pakastaa.

Pitääpä kokeilla tuota testivoittajaa, josko tuollainen mehevämpi leipä säilyisi viimeiseen palaan asti hyvänä, eli sen neljä päivää. Enempää en pehmeä leipää juurikaan käytä, vaan lisänä menee näkkäriä. Periaatteessa näkkäristä pidän jopa enemmän, mutta se ei ole niin täyttävää kuin tuore leipä, joten sitä tulisi syötyä liikaa ainoana leipänä.

Tosimehevistä leivistä Ruis Real olisi kyllä ihan parasta, mutta se tuppaa homehtumaan jopa talviaikaan niin nopeasti, että aina viimeiset palat menisi biojätteeseen. 

[Hayabusa]

Jos haluatte oikeasti hyviä ruispaloja, kyselkää kauppiaaltanne ottaisiko valikoimaan Viipurilaisen kotileipomon lähipalan.
https://viipurilainen.fi/leivat/

[kertsi]

Testasimme kauppojen perinteiset ruispalaleivät – halpa vaihtoehto kiilasi yllätysvoittoon

Olipa ylläri, että perinteinen Reissumies haukuttiin lähes maan rakoon ja voittajaksi selviytyi Leipäaitan Retkieväs.


Itse käytän juuri tuollaisia ruispalaleipiä, sillä niitä saa riittävän pienissä pakkauksissa. Sen jälkeen kun ne ohuet versiot palaleivistä tuli markkinoille, olen käyttänyt melkein pelkästään niitä. Näin kesäaikaan ne on ihan parhaita siitä, että ovat riittävän kuivakkaita etteivät homehdu. Leipää harvemmin kierrätän pakastimen kautta, sillä niihin kyllä tulee makupoikkeamaa pakastimesta. Jotkut kovakuorisemmat sämpylät vielä voi pakastaa.

Pitääpä kokeilla tuota testivoittajaa, josko tuollainen mehevämpi leipä säilyisi viimeiseen palaan asti hyvänä, eli sen neljä päivää. Enempää en pehmeä leipää juurikaan käytä, vaan lisänä menee näkkäriä. Periaatteessa näkkäristä pidän jopa enemmän, mutta se ei ole niin täyttävää kuin tuore leipä, joten sitä tulisi syötyä liikaa ainoana leipänä.

Tosimehevistä leivistä Ruis Real olisi kyllä ihan parasta, mutta se tuppaa homehtumaan jopa talviaikaan niin nopeasti, että aina viimeiset palat menisi biojätteeseen. 

Lidlin paistopisteen ruispalat ovat sekä hyvänmakuisia, että niitä voi pakastaakin ihan paparipussissaan sellaisenaan. Sama pätee Lidlin paistopisteen kaurasydämiin.

Täysjyvä Real, vaikka hyvänmakuista onkin, sisältää turhan paljon siirappia tms. makeutusta. Sitäkin kyllä joskus ostan. Ei tule minunkaan jaettua pakettia niin, että laittaisin osan pakkaseen, ja siksi viimeisest usein menevät vanhaksi.

[Hippi]

Jos haluatte oikeasti hyviä ruispaloja, kyselkää kauppiaaltanne ottaisiko valikoimaan Viipurilaisen kotileipomon lähipalan.
https://viipurilainen.fi/leivat/

Toisessa vakikaupassani oli ruispaloja pyytämättäkin. Kummassakin kyllä tuon leipomon muita tuotteita useampaa laatua.

Tänään ostin ja nyt söin. Hyvää oli. Ainoa vika vaan, että palat on hiukan turhan isoja samoin kuin ne Kertsin mainitsemat Lidlin ruispalat. Kokonaisen leipäparin syöminen alkaa lopussa jo hengästyttää. Puoliskot voisi ehkä puolittaa tällaisena normipäivänä, kun ei niin iso nälkä ole. Puolittaminen on parempi kuin vain ylä- tai alapuolen ottaminen, koska se jäljelle jäävä kokonainen pala kuivuisi. Puolitettuna, ennen leipäparin irrottamista toisistaan, puolikas leipäpari pysyy freesimpänä.

Erityisesti pidin siitä, että reunat oli vähän enemmän paistuneet ja melkein rapeita.

Paahdettu ruisleipä on muuten niin hyvää, että sitä voin vain harvoin tehdä, etten jää koukkuun

[ROOSTER]

Paahdettu ruisleipä on muuten niin hyvää, että sitä voin vain harvoin tehdä, etten jää koukkuun

Kuningatar Elisabeth on tainnut jo pikkutyttönä jäädä hillovoileipäkoukkuun.

Iltapalaksi Elisabet nauttii mielellään Jam Pennyksi nimettyjä hillovoileipiä. Voileipäpalojen välissä on ainoastaan mansikkahilloa sekä voita. Lähteet kertovat Elisabetin syöneen kyseistä herkkua koko hänen elämänsä ajan. Ex-kokki McGrady kertoo Elisabetin pyytäneen kyseistä herkkua päivästä toiseen erityisesti teen kanssa riippumatta siitä, kenen kanssa hän ruokailee.

https://www.lavenderandlovage.com/recipe/royal-jam-pennies-jam-sandwiches

Muitakin koukkuja on tarttunut.

McGradyn mukaan kuningatar aloittaa aamunsa Earl Grey -teellä sekä kulhollisella muroja. Lounas koostuu tavallisesti grillatusta kalasta tai kanasta ja erityisinä päivinä jälkiruoaksi voi valikoitua ginistä valmistettu drinkki sekä pala suklaata.

Jonkun pitäisi suositella hänelle vihersalaatteja ja ehdottaa päivittäisen ryyppäämisen lopettamista. Tuolla menolla ei vanhaksi eletä.

[Hippi]

^
Minulle tulee noita koukuttumisia ihan jatkuvasti, mutta yksikään ei kyllä ole lapsesta asti säilynyt mukana.

Pitkän aikaa oli tietty "Cookies" (karpalo-valkosuklaa), jota piti olla kaapissa useampi paketti, jotta varmasti ei lopu ennen seuraavaa kauppareissua tai jos loppui, niin niitä lähdin hakemaan. En tosiaankaan niitä ahminut, vaan lounaan jälkeen kahvin kanssa otin kaksi. Jossain vaiheessa ostin Kuchenmeister Hedelmäkakun ja niin jäin siihen koukkuun. Kaksi ohutta viipaletta sitä menee nyt päivässä samaisen lounaskahvin kanssa.

Kaikenlaisen koukuttumisen historiani on pitkä, mutta onneksi se ei ole koskaan ratkennut holtittomuuteen.

[ROOSTER]

Tein löytämistäni kanttarelleista kastiketta. Olipa hyvää...Vain kanttarellit pannulle (laitoin tilkan vettä aloituskosteudeksi), kun vesi oli lähes kaikki haihtunut lisäsin kermaa, maustoin suolalla ja pippurilla.

Keitettyjen Annabella-perunoiden kanssa oli ihan tajuttoman hyvää.

Syökääpä ihmiset sieniä, vaikka kääpiä.   https://eskonkuvat.kuvat.fi/kuvat/Suomen+sienet++2009-2018/Sy%C3%B6t%C3%A4v%C3%A4ksi+kelpaavat+k%C3%A4%C3%A4v%C3%A4t/

[ROOSTER]

– Knoppitietona kerrottakoon, että Atrian lauantaimakkara on kiloiltaan Suomen suurin leivänpäällinen, kun lasketaan mukaan kaikki leivänpäälliset, mukaan lukien kinkut ja meetvurstit ynnä muut, Atrialta kerrotaan MTV Uutisille.

Atrian lauantaimakkara on paras. Näin kertoo erikoisasiantuntija, eli kissamme.

Jos söisin vielä vaaleita vehnäsämpylöitä, niin sellainen runsaalla voilevitteellä ja parilla siivulla tuota makkaraa olisi Liptonin keltaisen kanssa nautittuna aivan erinomainen retkimuona.

[Xantippa]

Jos söisin vielä vaaleita vehnäsämpylöitä, niin sellainen runsaalla voilevitteellä ja parilla siivulla tuota makkaraa olisi Liptonin keltaisen kanssa nautittuna aivan erinomainen retkimuona.

Ai kauheeta! Veit minut taas suoraan lapsuuteen, että huiskahti. Tosin, jos minä pääsin valintatilanteeseen ja usein pääsinkin, oli valinta sipuliteemakkara. Eikä rajoittunut retkiin, vaan oli koulusta tulon hetken ruoka.

Jota muuten Wotkins vielä tekee siedettävää, Atrian vastaavasta en enää oikein tykkää. Vaikka kyllä sitäkin paistettuna syö!

T: Xante

[Hippi]

Joo, lapsuudessa tuli makkaraa pistettyä leivän päälle joskus vähän turhankin paksusti

Olen kyllä enemmän metukkaan kallellaan. Lapsuudessa tai oikeastaan nuoruudessa Lybeckiläinen oli parasta. Se ei ollut niin rasvaista kuin muut metukat tai sitten massa oli vain hienompirakenteista, että rasva ei erottunut niin selvästi. Sittemmin makkaroista siirryin kinkkuun, kun kinkun hinta putosi alle makkaroiden hinnan. Loppu viimeksi vielä tuli kalkkunafileleike kuvioihin, kun se on rasvattomampaa kuin kinkku ja jostain syystä kinkku alkoi tökkiä. Nyt tuon vaalean kalkkunan rinnalla käytän vielä kalkkunametukkaa, joka on vallan mainiota.