Kirjallisuusnurkka

[Toope]

Lueskelen tässä juuri kirjaa nimeltä: "Mitä mieltä Suomessa saa olla (2015), joka kertoo sananvapaudesta.
Lueskelin muitakin samankaltaisia kirjoja, "Suomen perustan" kustantamia:
- Epäneutraali sukupuolikirja (2016)
- Maahanmuutto - kriitikon käsikirja (2018)
- Ympäristörealistin käsikirja (2019)

Suomen Perusta tuottaa aika loistavia kirjoja. Suosittelen lukemaan.

Tuossa on klassinen takaisinkytkentätapaus jossa koehenkilö lukee pelkästään omia käsityksiään vahvistavia kirjoja jotka edelleen vahvistavat jo olemassaolevia käsityksiä jotka vahvistuvat edelleen sitä vahvistavia kirjoja lukiessa jne.jne.  - kunnes joko pää tai joku muu räjähtää.

Niin, näinhän kaikki tekevät. Lukevat enemmän omaa agendaa tukevaa näkemystä. En ole poikkeus.
En tosin lue ainoastaan sellaista, vihervasurinäkemyksiäkin luen. Pitkin hampain.

[MrKAT]

Pursiaisen kirjasta käsittelen juttusarjani
osan 5:  Budjettirajoista ja tieteen- (ja sananvapaudesta).
  Politiikasta-lehdessä oli "hyökätty" Hanna Wassin ja Paul-Erik Korvelon toimesta Kansantaloudellista Aikakausikirjaa(KAKia) vastaan että se rajoittaa tieteen vapautta koska se hylkää automaattisesti tarjotut artikkelit joissa ei noudateta budjettirajoitetta. Wassin+co mukaan se ohjaa keskustelua samanmielisten suuntaan eikä haastaville jutuille anneta tilaa, jutuille jotka tulevat"ulkokehältä" ja kyseenalaistavat vallitsevat näkemykset.
  Pursiainen puolustaa KAKia ja budjettirajoitetta. "Taloudellinen päätöksenteko on päätöksentekoa niukkuuden vallitessa". Pursiainen ottaa esimerkiksi tavallisen kuluttajan jonka on tehtävä toisensa poissulkevia valintoja: ostaako polkupyörän vai tv:n, kirjoja vai ruokaa.  Bill Gates-miljardöörien ei tarvi tämmöisiä miettiä hän myöntää.
MrKAT: Mutta entäs jos Bill Gates pimahtaa? Hän syöttää rajattomasti miljardejaan vaikka San Marinon pikkuvaltioon katsoakseen mitä tapahtuu. Silloin KAKin jutuista ei ole apua ennakointiin koska budjettirajoite? Ehkä minä en ymmärrä kansantaloustieteitä tarpeeksi mutta mitä jos pienehkö valtio Suomi on keksinyt pudottaa kulta-/hopea/platina/litium/nikkeli.. asteroideja Lappiin  äärettömän halvalla ja rikastua liki rajattomasti. Taaskaan KAK-jutut ei auta ennakointiin koska "niukkuuden budjettirajoite"?
  Pursiainen ei jätä tähän vaan (irvailee ja/tai unelmoi?) kehittää että miten kaikista meistä tulisi Bill Gatesit? No, meillä kaikilla pitäisi olla Star Trek-replikaattorit, laitteet jotka pystyy tuottamaan kuin taikaiskusta minkä tahansa fyysisen objektin lähtien "alkeishiukkasista". Jos tahdon pyörän se putkauttaa pyörän. Josta tahdon uuden Pepe Willbergin tasoisen musakappaleen, se säveltää ja pyöräyttää semmoisen kuten minkä tahansa Vermeerin ja Rubensin taideteoksen jne....
Koska elämyksetkin pitää olla kaikilla mahdollisia budjettirajoitteettomassa maailmassa niin tarvitaan Star Trek-holokansi jossa jokainen voi lounastaa kuningattaren (kloonin?) kanssa Buckinhamin palatsissa kuin aidosti jne.
  Muistaakseni Pursiainen käytti tuota ideaa myös niitä rahamystikoita vastaan, jotka luulevat että köyhyys poistuu kun valtio painaa lisää seteleitä ja jakaa niitä köyhille. Mutta valtio ei voi painokonein painaa lisää aitoa varallisuutta: polkupyöriä, asuntoja, autoja, iPadeja, älykännyköitä* tai palvelua ja elämyksiä: hiustenleikkuupalveluja, matkailuelämyksiä, Dostojevskia lukemassa ääneen Rikosta ja rangaistusta, Bachia soittamassa urkusoolojaan, eikä puhdasta luontoa (nekin on nykyään osa ns. kansallisvarallisuutta)  jne. Sitä varten pitäisi olla Star Trek-replikaattorit ja -holokannet.

*Miksi köyhillä pitäisi olla a)supertietokone tai b)päästä Bachin konserttiin? No koska  oltava samat mahikset ja elämykset kuin rikkailla tasa-arvon vuoksi? Joskus 1980-luvulla a-vaihtoehto kuulosti pähkähullulta ja kysymys järkevältä. Mutta nykyään se supertietokone eli älykännykkä taskussa alkaa kohta olla jo syrjäytymisen rajapyykki!

[MrKAT]

Pursiaisen kirjan juttusarjani viimeinen ja tärkein, ravisuttavin ja vaikein
osa 6: (kirjassa osa 5 ss. 97-120)

    Millainen maailma ei ainakaan ole jos ilmastonmuutoksen torjunta onnistuu?

Pursiaiselle ilmastonmuutoksen torjunta on ihmiskunnan tärkeimpiä päämääriä. Mutta Pursiaiselle (arvoistansa johtuen kait) köyhyyden poisto ja ihmiskunnan hyvinvointi menee sen edelle. Ilmastolla on vain välinearvoa. P. torjuu vaatimukset ihmisen moraalin ja etiikan muutoksista. Nykyinen etiikka kelpaa hyvin ja uudistumista ja puhdistautumista ei tarvi. (Tässä P. muistuttaa 1900-l julmista totalitaristisista kokeiluista joilla yritettiin luoda uusi uljas ihminen). Ilmastonmuutos on vain 1 rajoite, tärkeä, joka on otettava nyt taloudessa ja sääntelyssä huomioon.
  P. myöntää että sääntely ehkä epäonnistuu, kustannukset tulee odotettua suuremmiksi tai on edetty jo katastrofaalisesti liian pitkälle. Mutta hän ottaa optimistisen mahdollisuuden että onnistumme ja kuvaa minkälainen se onnistunut maailma ei ainakaan ole (omina kappaleinaan kukin, kursiivein):
    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.
    - Sosialismia ei tule. Koska se on ekonomisesti ja ekologisesti tehoton köyhdyttävä järjestelmä.
    - Talouden rajoitteet eivät poistu.
    - Maailma ei ole moraalisesti korkeatasoisempi. Tämä vaatisi ihmisen luonteen ja käytöksen muutosta.
         Sama vika kuin sosialismin kokeilujen unelmissa. Psykologia ja reaalitodellisuus tökkii. Olemme itsekkäitä.
         Ilmastonmuutos on ratkaistava ilman että edellyttää ihmisen muutosta paremmaksi.
   - Talous ei muutu paikalliseksi.  Tehokas markkinatalous, erikoistuminen, suurtuotanto ja alhaiset ekologiset
          kuljetuskustannukset tekevät usein kaukana tuotetun ekologisest ja ekonomisesti edullisemmiksi.
           (Tässä P hyökkää Greenpeacea, Halla-ahoa, Ilmasto-opasta jne vastaan). "Protektionismi ja kotimainen
           tuotanto ovat siis ympäristövihamielisiä, koska ne johtavat kallisarvoisten resurssien tuhlaamiseen."
           MrKAT: Tässä yhdyn: Maerskin Konteissa on niin eko-edulllista tuoda että taviskansa ei halua ymmärtää että
            Brasilian banaanit on ilmastoekologisempia kuin lähiruokana tarjotut lähiteurastamon nautapihvit.
    - Ruoka ei ole lähiruokaa, saati luomua. Tässä P irvailee niin pahasti lähiluomuilijoita että leikkaan vähän:
         "..kärrännyt pikkupakettiautolla säälittävän määrän munia. sekä ekonomisti että luontoäiti itkevät. Molemmat
            ymmärtävät, että jättimäisiä määriä supertehokkaasti tuottava ja jakava tuotannon ja kaupan tuotantoketju
            on yksi maailman hienoimmista asioista. Ilmastotietoinen ostaa ruokansa kaupasta, josta saa kaiken
            kerralla ja jonne tavarat on siirretty mahdollisimman suurissa erissä ja vähillä resursseilla."
   - Emme korjaa vaatteita tai tavaroita. Työntekijä voi tehdä tehtaassa* tuhansia vaatteita päivässä mutta
            työntekijä pystyy korjaamaan vain kourallisen vaatteita päivässä. Jos korjaaminen olisi tullut kannattavaksi niin
             ihmiset olisivat köyhtyneet esivanhempiemme tasolle jotka korjasivat koska vaatteet olivat niin kalliita.
         MrKAT: Äskettäin YLEn huipputoimittaja Knus-Galán teki MOTissa jutun vaatteiden kierrätyksestä. Suom.
                    vastaanottaja sanoi ettei heillä ole resursseja edes pestä vaatetahroja pois! Korjauksista
                    nyt puhumattakaan.
   - Emme säästä enemmän. Säästämisen ja kulutuksen yhteys ei ole selvä. Joko vain siirrämme kulutusta
            vähän  eteenpäin tai köyhdymme.
   - Vapaa-aika ei välttämättä lisäänny. Tässä P.viittaa eritoten Li Anderssoniin joka lupasi vapaa-ajan 
       lisääntymistä. P sanoo että se on valintakysymys, pikemmin henk. koht. valinta. Lisää kulutusta
       vai vapaa-aikaa. Tuskin molempia yhtäaikaa jollei tuottavuus kasva. Koska rikkaus tai varallisuus tarkoittaa
       puhtaampaa CO2-vapaampaa ympäristöä niin sen edestä satsaamiseen voi joutua kuluttamaan vähemmän ja
       työskentelemään(raatamaan) enemmän.

Tässä  tahtoo mieli panna koko ajan hanttiin. Mutta samalla pelkää että hän on oikeassa, ainakin osittain. Tai ainakin on otettava haasteena vakavasti. Heikkouksia?
- Pursiainen vetelee mutkia suoriksi.
     - Hän pomppii optimististansa välillä kesken pessimismiin (kuten Li Anderssonin haasteessa).
     - Ilmastonmuutoksen ohessa on lajien suurkato, sukupuuttoaalto, jota P ei huomioi olleskaan
     - Lisäksi tämä toki on tulevaisuusskenaario jota ei voikaan tieteellisen tarkasti ottaa koska emme voi ennakoida
       keksintöjä tai oikopolkuja ja tulevaisuuden tiedelöytöjä, samasta syystä myös P. kritiikki voi huomenna olla
       väärä.
     - Luomusta minulla on muistuma että tieteen piirissä parempi maine, ekologisempi jne.
  - Pursiainen ei huomaa että Ruotsi on lähellä sosialismia vs USA, välimuoto. Täydellinen markkinatalousmaa USA?
       Eikö se ole aika huono esimerkkimaa vs Ruotsi.
  -  Pursiainen ei yleisesti kirjassa huomioi kiihdytyksiä, tehokkuuden, kapitalismin ja rahan pahuuteen kiihdyttävää
      liukastetta. Sääntelyt ei pysy perässä.  Jos sosialismi saastuttaa paikallisesti niin kapitalismi saastuttaa
     maailmallisesti koska se on niin tehokas globaali kulutuskiihdytin.

  - Btw. Tämä ei liity suoraan ilmastonmuutokseen tai en ainakaan osaa arvottaa kummin parempi, mutta
    Antti Kujalan Kivenmurskaajat-kirjassa (jonka esittelin täällä) mainittiin tehokkaiden tehtaiden globalisaation
    nurja puoli: Englannin tekstiiliteollisuus romahdutti Intian käsityöläissysteemin ja koko Intia köyhtyi 1800-l lopulla eikä ole siitä toipunut).

*Tehtaat on nykyajan "replikaattoreita". Paina nappia niin monistuu kirjoja tai painettuja t-paitoja, pienmoottoreita tai...

[Kopek]

En pysty arvioimaan Pursiaisen ilmastonäkemyksiä enkä MrKAT:n näkemyksiä niistä. Sen sijaan kerron aiheeseen löyhästi liittyen, että mietiskelin viime yönä valvoessani mm. sitä, että Suomen hyvinvointivaltion rahoitus on aika pitkälle riippuvainen ilmastolle haitallisesta törsäilystä. Valtio saa verotuloja siitä, että metsää hävitetään ja muutetaan pahvipaketeiksi, joissa lennätetään tavaroita ympäri maailmaa. Valtio saa verotuloja lentoliikenteestä, joka lisääntyy edelleen. Valtio saa verotuloja siitä, että täällä tehdään risteilyaluksia ja täällä käy ulkomaisia turisteja niin laivoilla kuin lentokoneillakin. Ylipäätään valtio saa verotuloja siitä, että ihmiset kuluttavat, ostavat bensaa, sähköä, tavaroita. Valtio saa tuloja talouskasvusta eli siitä, että kulutetaan aina vain enemmän.

Millä hyvinvointivaltio rahoitetaan, jos ihmiset oikeasti alkavat toimia niin, että ilmaston lämpiäminen pysähtyisi?

[Vaaraton Norsu]

    Millainen maailma ei ainakaan ole jos ilmastonmuutoksen torjunta onnistuu?

Pursiaiselle ilmastonmuutoksen torjunta on ihmiskunnan tärkeimpiä päämääriä. Mutta Pursiaiselle (arvoistansa johtuen kait) köyhyyden poisto ja ihmiskunnan hyvinvointi menee sen edelle. Ilmastolla on vain välinearvoa. P. torjuu vaatimukset ihmisen moraalin ja etiikan muutoksista. Nykyinen etiikka kelpaa hyvin ja uudistumista ja puhdistautumista ei tarvi. (Tässä P. muistuttaa 1900-l julmista totalitaristisista kokeiluista joilla yritettiin luoda uusi uljas ihminen).

Mun tekee tässä mieli hypätä sellaiselle keppihevoselleni, että ylipäätään moraalipohjaiset selitykset kaiken maailman ongelmille on ongelmallisia. Jos nyt saataisiinkin vahdettua moraalisesti korkeatasoisemmat johtajat remmiin, niin mikä estää sen, että ne huonommat palaavat myöhemmin remmiin? Sitten toinen, tärkeämpi syy moraalipohjaisten selitysten ongelmallisuudelle on, että ne hyvinkin helposti peittävät ja piilottavat alleen rakenteelliset selitykset jotka voi olla (äärimmäisen paljon) vaativampia mutta joihin ainakin itse liitän suuremman toiveen kestävyydestä.

[lisää kepparia] Silloin kun Kreikassa ym. oli valtiontalouden kriisiä, Soini ym. ylivoimaisella äänenvoimakkuudellaan saivat kansan riveille menemään läpi, että johtuu kreikkalaisen moraalittomuudesta. Samoille tapahtumille olisi ollut jo silloin myös rakenteelliset selitykset liittyen euroalueen valuvikoihin. Koska moraalipohjainen selitys (jolla toki oli joitain meriittejä ja vähempiarvoisia faktojakin takataskussaan) kuitenkin sai enemmän media-aikaa, keskustelu rakenteellisista ongelmista ei levinnyt asiantuntijapiirien ulkopuolelle juurikaan. Mun mielestä.

Mun mielestä ois tärkeää sanoa, että Paavo Lipponen ja Sauli Niinistö on paskoja, koska ne vei meidät keskeneräiseen euroon. (Moraalinen aspekti, vaikka varmaan ne voi oikeutetusti vedota ymmärtämättömyyteensä.) Moraalisen aspektin (kiukku) jälkeen pitäisi keskittyä rakenteellisiin kysymyksiin. [/lisää kepparia]

    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.

Tästä sellainen keppari, että kasvu on mun käsittääkseni myös jotenkin rakennettuna sisään rahajärjestelmään. Ettö jotenkin se ei vaan toimi, jos rahan määrä ei koko ajan edes hitaasti kasva. Samalla varmaan sitten sen varsinaisesti kiinnostavan varallisuuden (kohteet, joita vaihdon välineellä vaihdetaan) on kanssa kasvettava. Tää keppari aika epämääräinen, älkööt kukaan ottako liian vakavissaan!

   - Emme korjaa vaatteita tai tavaroita. Työntekijä voi tehdä tehtaassa* tuhansia vaatteita päivässä mutta
            työntekijä pystyy korjaamaan vain kourallisen vaatteita päivässä. Jos korjaaminen olisi tullut kannattavaksi niin
             ihmiset olisivat köyhtyneet esivanhempiemme tasolle jotka korjasivat koska vaatteet olivat niin kalliita.
         MrKAT: Äskettäin YLEn huipputoimittaja Knus-Galán teki MOTissa jutun vaatteiden kierrätyksestä. Suom.
                    vastaanottaja sanoi ettei heillä ole resursseja edes pestä vaatetahroja pois! Korjauksista
                    nyt puhumattakaan.

Tässä taas sisäiselle entiselle antropologian opiskelijalle keppari, että jos muutettaisiin omistuksen käsitteen merkitystä, niin ainakin isompia tavaroita saattaisikin kannattaa korjata. Ehkä. En oo varma. Jos vaikka auton omistaminen ois vaan sen käyttö-oikeuden haltuun saamista, ja vastuu siitä autosta jäis kuitenkin sen valmistajalle, niin ehkä niitten kannattaisikin sitten käyttää ainakin sen osia uudelleen yms.? Tai sitten ei, tähän liittyy varmaan myös kaikenlaista mitä antropologianopiskelijan päässä ei pysty mallintamaaaaan.

[Vaaraton Norsu]

[

    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.

Tästä sellainen keppari, että kasvu on mun käsittääkseni myös jotenkin rakennettuna sisään rahajärjestelmään. Ettö jotenkin se ei vaan toimi, jos rahan määrä ei koko ajan edes hitaasti kasva. Samalla varmaan sitten sen varsinaisesti kiinnostavan varallisuuden (kohteet, joita vaihdon välineellä vaihdetaan) on kanssa kasvettava. Tää keppari aika epämääräinen, älkööt kukaan ottako liian vakavissaan!

Tähän semmoinen ajatusleikki, että jos rahan määrä vähenisi ajassa, niin sehän voisi herkästi tarkoittaa, että rahaa ei kannattais käyttää ja / tai sijoittaa koska sen arvo kasvais koko ajan itsestään. Mikä ois aika kestämätön tilanne talousjärjestelmän kannalta. Ehkä tilanteet, joissa rahan määrä vähenee voi olla vaan väliaikaisia poikkeustilanteita tai sit koko järjestelmä on romahtamssa ja ollaan sirtymässä vaihdatatalouteen tai jotain. Yleisesti ottaen rahan määrän on kasvettava. Mikä on mun mielestä yks syy sille, että ilmastokriisin ratkaissessa maailmassakin talouskasvun ois jatkuttava. Vaikkei köyhyysongelmaa edes yritettäis ratkaista, vaan annettas vaan pysyä ennallaan.

Tällaiselta tietopohjalta vetelee entinen antropologian opiskelija

[Laika]

En ihan ymmärtänyt, missä Pursiainen päätti katkaista ja missä aloittaa moraalisen pohdiskelunsa. Ainakin ilmastonmuutoksen torjunta ja vahva talous vaikuttivat hänestä asettuvan arvostelmien kärkikategoriaan, vaikkei MrKatin referaatissa sitä eksplikoida auki.

Toisin sanoen Pursiainenkin näyttää antavan itsekkyydelleen lopputuleman, joka vaikuttaa kovin epäitsekkäältä ja vastavuoroiselta. Se on vähän kuin hyvän seksin kanssa: periaatteessa osapuolen sanotaan etsivän itsekkäästi omaa nautintoaan, mutta käytännössä on hyvin yleistä, että hän ei sitä saa ellei näe myös toisen nauttivan tilanteesta. Tässä itsekkyyden ja epäitsekkyyden välinen ero vaikuttaakin enemmän semanttiselta.

[Toope]

Fiksu kirjailija taiteilija toki on aina sellainen, joka osaa hieman seurata yhteiskunnan aaltoja. Ei kantsi pärskiä liikaa vastaan, muuten voi menettää apurahansa.
Apurahojahan toki jaetaan poliittisesti oikeamielisille, ei esim. oikeistolaisille...

[Toope]

[

    - Kasvu ei lopu.  Köyhyys ei poistu ilman kasvua.

Tästä sellainen keppari, että kasvu on mun käsittääkseni myös jotenkin rakennettuna sisään rahajärjestelmään. Ettö jotenkin se ei vaan toimi, jos rahan määrä ei koko ajan edes hitaasti kasva. Samalla varmaan sitten sen varsinaisesti kiinnostavan varallisuuden (kohteet, joita vaihdon välineellä vaihdetaan) on kanssa kasvettava. Tää keppari aika epämääräinen, älkööt kukaan ottako liian vakavissaan!

Tähän semmoinen ajatusleikki, että jos rahan määrä vähenisi ajassa, niin sehän voisi herkästi tarkoittaa, että rahaa ei kannattais käyttää ja / tai sijoittaa koska sen arvo kasvais koko ajan itsestään. Mikä ois aika kestämätön tilanne talousjärjestelmän kannalta. Ehkä tilanteet, joissa rahan määrä vähenee voi olla vaan väliaikaisia poikkeustilanteita tai sit koko järjestelmä on romahtamssa ja ollaan sirtymässä vaihdatatalouteen tai jotain. Yleisesti ottaen rahan määrän on kasvettava. Mikä on mun mielestä yks syy sille, että ilmastokriisin ratkaissessa maailmassakin talouskasvun ois jatkuttava. Vaikkei köyhyysongelmaa edes yritettäis ratkaista, vaan annettas vaan pysyä ennallaan.

Tällaiselta tietopohjalta vetelee entinen antropologian opiskelija

Elintasohan voi kasvaa, vaikkei rahan määrä yhteiskunnassa lisääntyisi. Teknologinen kehitys tuottaa hyödykkeitä halvemmalla, jolloin saat nyt kympillä teknisen härpäkkeen, josta naapuri maksoi 2 vuotta sitten satasen.

[Kopek]

Kuuntelin eilen iltakävelyllä kännykällä Yle Areenasta Kalle Haatasen ohjelman, jossa hän haastatteli poliisikirjailija Mikko Porvalia hänen juuri ilmestyneestä kirjastaan Operaatio Hokki. Vasta nyt tätä kirjoittaessani ja ohjelmaa netistä etsiessäni tulin tietoiseksi, että se oli vuodelta 2011! Olin luullut kuuntelevani uusinta tai ainakin uudehkoa jaksoa. Ihmettelinkin, kun ohjelman loputtua seuraavaksi alkoi kuulua toimittaja Niinivaaran haastattelu syksyn 2011 vaaleista ja mielenosoituksista Venäjällä.

En tiedä, miksi Yle Areena tarjosi ohjelmia vanhimmasta päästä. En edes katsonut päivämäärää vaan panin ensiksi esille tulleen ohjelman kuulumaan. Oletin, että se on uusimpia. 

Tunnetusta poliisiallergiastani johtuen pelkkä poliisin maskuliinisen äänen kuunteleminen vääntää sisuskalujani, mutta koska aihe sattui olemaan mielenkiintoinen, pakotin itseni kuuntelemaan.

Kirjassa on useita eri "loppuratkaisuja" eli vaihtoehtoisia kertomuksia siitä, miten Operaatio Hokin kaukopartio palasi Suomeen aselevon astuttua jo voimaan syyskuussa 1944. Erilaiset ratkaisut perustuivat mukana olleiden kertomuksiin, jotka poikkesivat toisistaan. Yhden kertomuksen mukaan sotilaat olivat vain kävelleet Suomeen ilman mitään ongelmia. Toisen kertomuksen mukaan he olivat joutuneet tulitaisteluun, jossa sotilaita oli kuollut. Ja kolmas ja neljäs jne. kertomus oli taas ollut hieman erilainen. Kirjoittaja ei ottanut kantaa siihen, mikä kertomuksista olisi totta, koska asiaa ei pysty enää mitenkään varmistamaan. Mieleeni jäi lähinnä se, että hän - paitsi että kehuskeli poliisimieskokemuksillaan ja todistajapsykologian opinnoillaan - arveli, että vain yksi kertomuksista voi olla totta. Muut eivät voi olla. Mutta mikä kertomus on totta, sitä ei tiedetä.

Eikö sekin ole mahdollista, että mikään kertomuksista ei ole totta? Jos mukana olleet ovat kertoneet kaikki erilaisen version tapahtumista, eikö ole mahdollista, että he kaikki ovat keksineet sen? Ehkä on tapahtunut jotain niin kauheata, että siitä olisi voinut tulla syyte ja tuomio sodan jälkeen, joten sotilaat ovat vannoneet keskenään valan, että totuutta tapahtumista ei koskaan kerrota - ja jos joku kertoo, hänet ja hänen omaisensa tapetaan kostoksi. Jokainen saa keksiä millaisen sadun haluaa, kunhan ei paljasta, mitä todellisuudessa tapahtui.

Mikä se kauhea todellisuus olisi voinut olla? Esimerkiksi se, että joukko on ryypännyt aselevon kunniaksi ja kotimatkallaan tehnyt humalapäissään Suomi-version My Lain joukkomurhasta kostoksi siitä, että Suomi hävisi sodan ja menetti Karjalan, joka oli joidenkin noiden miesten kotiseutua. Viinahöyryjen haihduttua oltaisiin tajuttu, mitä on tehty, ja mitä siitä voi seurata. Ja niinpä päätettiin vaieta asiasta iäksi.

Ehkä totuus on kuitenkin jotain vähän lievempää. Kenties reissun aikana on tapettu omia, ja raiskattu muutama nainen jostakin kylästä ja tehty muutenkin asioita, joita ei haluta muistella. Kukapa sitä tietää. Mutta mikään ei takaa sitä, että yksi tarinoista olisi sen todempi kuin muutkaan.

https://areena.yle.fi/1-1335493
https://atena.fi/operaatio-hokki

[Vaaraton Norsu]

Taleb profiloitui Mustan Joutsenen aikoihin matemaatikko Benoit Mandelbrotin seuraajana ja ystävänä. Mandelbrotin kirja The Misbehavior of Markets: A Fractal View of Financial Turbulence sisältää paljon Talebilta tuttuja ajatuksia, ilman Talebin öykkäröivää asennetta. Muistaakseni Taleb itse esitti Mustan Joutsenen monin osin perustuvaksi tuohon Mandelbrotin kirjaan.

Taleb esitti ennen 2016 USA:n presidentinvaaleja Twitterissä argumentteja, miksi Donald Trump olisi parempi presidentti kuin Hillary Monsanto Clinton. Vaalien jälkeen hän hyökkäsi rajusti sellaisia ihmisiä vastaan, jotka moittivat Trumpia siitä, että hän valitsee hallitukseensa miljardöörejä. Näillä paikkeilla lakkasin (ainakin toistaiseksi) olemasta kiinnostunut.

Taleb vaikuttais edelleen olevan Trumpin hallinnon ystävä. Twiittasi jokin aika sitten (viikko?) näin:

The scoop: @realDonaldTrump's staff relied on OUR memo from Jan 26 (@normonics & @yaneerbaryam), which gave solid grounds to ignore "academic" naive forecasting models estimating low impact from the China virus.

Missä mm. sanavalinta "China virus" vaikuttaa Trump -henkiseltä.

Talebin kotisivuilla oli jotakin vuosia tällainen "ajatelma", joka kovasti viehätti minua:

"I am interested in a systematic program of how to live in a world we don't understand very well –in other words, while most human thought (particularly since the enlightenment) has focused us on how to turn knowledge into decisions, I focus on how to turn lack of information, lack of understanding, and lack of "knowledge" into decisions –how not to be a "turkey"."

Tää Talebin kotisivulta joskus vuosia sitten tallentamani ajatus vaan vaikuttaa mun mielestä relevantilta ajatukselta nyt. Riippumatta siitä, millaista strategiaa Taleb itse ajaa. ("Lockdowns" eli leviämisen armoton pysäyttäminen, käytetyistä virusten leviämismalleista löytämiensä matemaattisten puutteiden vuoksi. Luultavasti ymmärtämättä erilaisten terveydenhuoltojärjestelmien roolista lopulisten kuolleisuuslukujen muodostumisessa paljoakaan.) Mä uskon, että sikäli kun ihmiset tässä uudessa tilanteessa pystyy tietoisesti valitsemaan vaihtoehtojen "turvallisuuden maksimointi" ja "riskin minimointi" välillä, niitten pitäisi valita toi jälkimmäinen. Koska semmoinen ajatus johtaa tietoisiin valintoihin riskien suhteen ja riskien luonteesta ymmärrykseen pyrkimiseen. Tämmöinen luo edellytyksiä elää maailmassa jossa virusta ehkä esiintyy vähän pidempäänkin. Vastakkaisessa lähetymistavassa ("Turvallisuuden maksimointi") pyrkimys ois mun mielestä oman pienen kuplan kontrollointiin ja riskien sen ulkopuolelle jättämiseen niin paljon kuin mahdollista. Mielenkiintoisesti, sen perusteella, että  Taleb näytäis kannattavan aggressiivista pysäytysstrategiaa, se mun mielestä nyt ite ajaa "turvallisuuden maksimointia". Mun mielestä Taleb on siis ääliö, mutta mm. käsitteen "Musta joutsen" julkiseen keskusteluun lanseeraajana kuitenkin relevantti ääliö.

[a4]

Otsikko kertoo kaiken: On koronaviruksesta jotain iloakin: George R.R. Martin saattaa vihdoinkin saada uuden Game of Thrones -romaanin valmiiksi

Game of Thronesin isä George R.R. Martin kirjoittaa blogissaan kuulumisiaan koronaviruspandemian keskeltä. Kirjailija kertoo voivansa hyvin, vaikka kuuluukin riskiryhmään niin ikänsä kuin kuntonsakin puolesta. Hän myös selittää laittaneensa kaikki liiketoimintansa nyt tauolle.

Martinin romaaneiden ystäville luvassa on kuitenkin hyviä uutisia, sillä kirjailija kertoo nyt voivansa vihdoin keskittyä seuraavan Tulen ja jään laulu -romaaninsa, The Winds of Winterin kirjoittamiseen. Sehän nyt ei olekaan ollut työn alla kuin kymmenisen vuotta, sillä siitä alettiin puhua heti vuonna 2011 julkaistun A Dance with Dragons -romaanin jälkeen.

"Olen itsekseni eristyksissä syrjäisessä paikassa, seuranani vain yksi avustajani, enkä aio mennä kaupungille tai nähdä ketään. Totta puhuakseni vietän enemmän aikaa Westerosissa kuin todellisessa maailmassa, ja kirjoitan joka päivä. Asiat ovat aika kurjasti Seitsemässä Kuningaskunnassa... mutta eivät ehkä kuitenkaan niin kurjasti kuin miksi ne ovat nyt muuttuneet meidän maailmassamme", Martin kirjoittaa.

Tv-sarjana Game of Thrones hujahti alkuperäisromaaneista ohi aikoja sitten, mutta Martin on lupaillut, että tulevissa kirjoissa tarjolla on paljon sellaista, mitä sarjassa ei nähty.

Nyt on aikaa luovuudelle. Muutenkin kuin vessapaperin korvikkeita innovoidessa.
Pakopaikkojakin löytyy lukematon(heh!) määrä myös kirjallisuuden maailmoista.

[Kopek]

Olen parhaillaan lukemassa tällaista kirjaa.

http://kirjasta-kirjaan.blogspot.com/2017/06/matts-dumell-kun-mannerheim-valitsi_6.html

Ostin tuon samasta loppuunmyynnistä, mistä ostin muutaman muunkin kirjan. Ei Mannerheim minua historiallisena henkilönä sen kummemmin kiinnosta. Tällainen kirja nyt sattui olemaan muutamalla eurolla myynnissä, ja poimin sen muiden mukana.

Ennen edellä mainittua kirjaa sain luetuksi tämän (linkki lopussa). Se on monella tavalla mielenkiintoinen, mutta kuitenkin aika raskaslukuinen. Jouduin välillä suorastaan pakottamaan itseäni jatkamaan lukemista. Kesken jättämiäni kirjoja kun jo aivan tarpeeksi. Tässä teoksessa osoitettiin lehtijuttujen ja sanomalehtikatsausten ja muun materiaalin avulla, että Suomea ja suomalaisia arvostettiin paljon 1930-luvun Saksassa. Suomesta kirjoitettiin saksalaisissa lehdissä yleensä positiiviseen sävyyn. Voi kuvitella, että jos Suomessa moni pettyi siihen, että Saksa jätti Suomen Neuvostoliiton armoille talvisodassa, myös saksalaisten keskuudessa on ollut pettymystä.

Onhan se näyttänyt oudolta, kun ensiksi monen vuoden ajan on kehuttu, kuinka Suomi on etuvartio bolsevismin vastaisessa taistelussa, ja sen jälkeen on hylätty Suomi Neuvostoliiton saaliiksi. No, se oli suurvaltapolitiikkaa. Tarpeen tullen suojellaan, tarpeen tullen uhrataan. Oman tarpeen. Niin kai se on vieläkin. Yhdysvaltojen sekoilu Lähi-idässä lienee yksi esimerkki.

https://www.tiedekirja.fi/default/suomi-saksalaisin-silmin-1933-1939.html

[Brutto]

Suosittelen koronakaranteeniin iltalukemiseksi Edgar Allan Poen ajankohtaista novellia Punaisen surman naamiaiset.

[Aave]

^
Stephen Kingin suurteos Tukikohta on myös hyvää fiilistelyä näihin hetkiin.