Tieteen yleisketju

[Toope]

Fysiikan perus-funkiot eivät myöskään tarvitse aikaa, vaan pelkästään suhteellisuutta...

Tuota en oikein ymmärrä? Totta kai meidän tulee käsityksiämme arvioida nyky-fysiikan kautta, vaikka itsekin edellä sanoin, että ovat osin teorioita ja todistamattomia sellaisia. En itse sitoutuisi/hirttäytyisi nykyisen fysiikan/astronomian teorioihin, koska pidän niitä puuttellisina ja vajaina. En virheellisinä, oikealla suunnalla kyllä. Itse olen melko skeptinen noita tähtitieteen teoriota kohtaan, koska meillä lopulta on aika vähän havaintoja ja siten todistusaineistoa. Astronomian ja osin fysiikkammekin suhteen oletan, että paljon tuota tullaan selittämään vielä uusiksi tulevaisuudessa. Niin paljon teoretisointia = arvailua, on ilmassa.

Mehän olemme vasta saaneet ensimmäisiä todisteita/näkymiä Mustista aukoista... Teoriamme pimeästä energiasta/materiasta ovat pelkkää spekulaatiota toistaiseksi. Me uskomme ehkä tietävämme universumista paljonkin, mutta yhtä hyvin voi olla, että uskomuksemme ovat virheellisiä. Niin alkutasolla tietämyksemme on...

Niin lienee hieman vaikeaa määritellä jotain, ellei se ole tapahtunut.

Aikaa voi miettiä siitä lähtökohdasta. 

Mikä on ajan ja nykyhetken ero, onko sitä olemassa?   Se, ei tarkoita etteikö olisi suhteellinen ero olemassa, mutta tapahtumien horisontista katsoen, ei aikaa voi väittää erilliseksi-- tapahtumista..

Totta kai aika on fysiikassa olennainen määre. Ei meitä juuri koske, ajan muotohan muuttuu (teorioitemme mukaan) vasta hyvin suurissa nopeuksissa ja äärimmäisissä gravitaatiotiloissa (mustat aukot). Tiloissa, joista meidän tieteellämme ei vielä ole kokemusta.

[Karikko]

Fysiikan perus-funkiot eivät myöskään tarvitse aikaa, vaan pelkästään suhteellisuutta...

Tuota en oikein ymmärrä? Totta kai meidän tulee käsityksiämme arvioida nyky-fysiikan kautta, vaikka itsekin edellä sanoin, että ovat osin teorioita ja todistamattomia sellaisia. En itse sitoutuisi/hirttäytyisi nykyisen fysiikan/astronomian teorioihin, koska pidän niitä puuttellisina ja vajaina. En virheellisinä, oikealla suunnalla kyllä. Itse olen melko skeptinen noita tähtitieteen teoriota kohtaan, koska meillä lopulta on aika vähän havaintoja ja siten todistusaineistoa. Astronomian ja osin fysiikkammekin suhteen oletan, että paljon tuota tullaan selittämään vielä uusiksi tulevaisuudessa. Niin paljon teoretisointia = arvailua, on ilmassa.

Mehän olemme vasta saaneet ensimmäisiä todisteita/näkymiä Mustista aukoista... Teoriamme pimeästä energiasta/materiasta ovat pelkkää spekulaatiota toistaiseksi. Me uskomme ehkä tietävämme universumista paljonkin, mutta yhtä hyvin voi olla, että uskomuksemme ovat virheellisiä. Niin alkutasolla tietämyksemme on...

Niin lienee hieman vaikeaa määritellä jotain, ellei se ole tapahtunut.

Aikaa voi miettiä siitä lähtökohdasta. 

Mikä on ajan ja nykyhetken ero, onko sitä olemassa?   Se, ei tarkoita etteikö olisi suhteellinen ero olemassa, mutta tapahtumien horisontista katsoen, ei aikaa voi väittää erilliseksi-- tapahtumista..

Totta kai aika on fysiikassa olennainen määre. Ei meitä juuri koske, ajan muotohan muuttuu (teorioitemme mukaan) vasta hyvin suurissa nopeuksissa ja äärimmäisissä gravitaatiotiloissa (mustat aukot). Tiloissa, joista meidän tieteellämme ei vielä ole kokemusta.

Aika ei varsinaisesti ole jotain mitä voisi määritellä, sen arvo on siis riippuvainen muista määreistä.

[Toope]

Aika ei varsinaisesti ole jotain mitä voisi määritellä, sen arvo on siis riippuvainen muista määreistä.

Niin, aika on suhteellista. Ei tosin meidän elämäämme vaikuta muuten kuin GPS-satelliittien aikamäärityksissä, joita pitää kalibroida.

[ROOSTER]

On yleisesti luultu, että sähkötekniikan ilmiöt tunnetaan hyvin vaikkei niiden perisyitä ymmärretäkään. Nyt on kuitenkin tehty uusi, mullistava havainto.

Jääräpäinen jatko-opiskelija teki mittaukset periaatteesta erityisen tarkkaan ja löysi vahingossa uutta fysiikkaa – Sähkövirta taipui spontaanisti kaarelle ilman magneettikenttää

Ehkä näemme vielä tämän ansiosta entista kymmenen kertaa pienempikokoisia sähkömoottoreita joissa magneetteja ei tarvita ollenkaan. Tai kännyköitä jotka latautuvat liikkeistä tarvitsematta ikinä kytkeä erilliseen laturiin. jne.

Sen lisäksi, että löydetään uutta, niin vanhat säännöt saavat kyytiä.

Fysiikan teorioiden kuningas on kaatunut: Kesti testit ilman yhtäkään virhettä 145 vuotta, ja itse Einstein nimitti teoriaa "ainoaksi johon hän todella luottaa"

Gibbsin faasisääntö ennustaa, montako aineen olomuotoa voi olla kerralla tasapainossa keskenään.

...

Yhdestä fysiikan ja kemian kaikkein universaaleimmista teorioista, Gibbsin faasisäännöstä, on onnistuttu löytämään epätarkkuus laskennallisen tutkimuksen keinoin.

[Karikko]

^

Joo nuo lienevät jonkunlaisia kuriositeetteja, joiden varsinainen merkitys lienee ainakin tässä vaiheessa merkityksetön.

Mielenkiintoisia tosin, jos niiden avulla keksitään jotain uutta, mutta tällä hetkellä ei siitä ole sen kummempaa tietoa.

Jotkut löydöt voivat kuitenkin jossain vaiheessa poikia uutta sovellettavaa, mutta en tiedä noista jutuista tuleeko niistä sen kummempaa.

Maailmassa kaikki on vuorovaikutusta- valokin liittyy aikaan ja ilman valoa ihminen ei olisi näkijä- tiedon välittäjänä ja asemoijana ihminen on kuitenkin jonkinlainen itsensä ymmärtäjä ja soveltaja, vaikka onkin kaikessa riippuvainen luonnon ominaisuuksista..

[Toope]

Einstein itse sanoi, että hänenkin teoriansa saatetaan kumota tai ainakin uudelleenmääritellä tulevaisuudessa. Mutta sitähän tiede on.
Kun opitaan enemmän, teoriat tarkentuvat/uudelleenosoittautuvat.

Kopernikus oli merkittävä tieteilijä, vaikka osa hänen näkemyksistään oli selkeästi virheellisiä, Galileikaan ei aina ollut oikeassa. Tuskin on Einsteinkaan. Jokaisen noiden työ silti loi käsitystä fysiikasta tms. lähemmäs totuuksia.

[Karikko]

Einstein itse sanoi, että hänenkin teoriansa saatetaan kumota tai ainakin uudelleenmääritellä tulevaisuudessa. Mutta sitähän tiede on.
Kun opitaan enemmän, teoriat tarkentuvat/uudelleenosoittautuvat.

Kopernikus oli merkittävä tieteilijä, vaikka osa hänen näkemyksistään oli selkeästi virheellisiä, Galileikaan ei aina ollut oikeassa. Tuskin on Einsteinkaan. Jokaisen noiden työ silti loi käsitystä fysiikasta tms. lähemmäs totuuksia.

Joo, ei kukaan ole oikeassa- muuten, kuin suhteellisesti ja karkeasti ottaen-

Luonto itsessään (luonnonvoimat) varmaan ovat oikeassa,- ainakaan ne eivät pätkääkään piittaa ihmisen oikeassa olemisesta..

[Juha]

Kun puhutaan eri eliöistä, eliöiden rakenteista ja piirteistä,.. ja ihmisen terveydestä, niin geenivirheiden liittäminen tähän yhteyteen, voi olla mielikuvaltaan jotain kielteistä. Virhe-sana oikeastaan tarkoittaa juuri tätä suhtautumisen valintaa.

Voidaan sanoa, että eliökehitys perustuu muunteluun, ts geenivirheisiin, ja loppumerkitys määräytyy virheiden suhteesta, suhteessa vallitsevaan ympäristöön, sekä päinvastoin. Mutantti voi olla ongelma, joihin käytännössä törmätään.

Sen sijaan, em virhepolku elämän rakenteessa, ei ole kovin usein käsittely-teemana.

Jokin hyväksi katsottu piirre, voi rakentua ehkä vain sellaiseen eliöön, joka on piirteelle otollinen. Tarkoittaa, että mutaatioketjulla voi olla kertaavaa merkitystä, hyvään tai pahaan suuntaan, miten tarkastelija valitaankin.

Eräs merkittävä päätelmä äskeisestä on, että mitä homogeenisempia olemassaolevat genomit ovat, sen vähemmän uusia piirteitä istuu kokonaisuuteen. Vähemmän kehitystä, vähemmän ongelmaa,... jotain tasapaksumpaa.

Aivan kuin laji voisi kypsyä, ja sillä voisi olla oma elinkaarensa siinä mielessä, kuin mitä ihmisyksilöistä tiedämme.

Rakennesäpinä isommalla elinkaaritasolla kun lakkaa, niin laji jää jalkoihin, koska tuskin voi pysäyttää muuta mahdollista liikettä, joka tällaisen pohjalta lähtee. Jos pysäyttää muun, niin EM toteutuma, ... mitähän siitä voi sanoa?

Arkisesti ajatellen, mikäli virheitä ei tapahdu, ei kehitystäkään. Seikka voi näkyä joka tasolla, ja on eri tavoin havaittavissa.

[Juha]

Merkittävien peruskuvioiden hahmottamisessa ja ymmärtämisessä, esim ihan elämää ja sen rakentumista koskien, on hyvä puoli, että jotain selkeytyy sillä tavoin, että paljon typerää jää epäsuorasti pois, jotain rajautuu, eikä mitä sattu tarvitse alkaa kuvitella, ainakaan vakavasti.

Ymmärryksessä on minusta tuollainen, epäsuora hyöty. Vaikea näyttää toteen, mikä sen merkitys käytännössä voi, tai voisi olla.

Kirjoitin edellisen viestini tähän ketjuun, kun aloin kuuntelemaan tätä: https://areena.yle.fi/audio/1-50677839. Oma mietelmäni oli syntynyt jo ennen kuunnelmaa.

Areenan dokkarissa on minusta hyvää asiaa, tällä kertaa. Kun jutussa mainittiin neanderdalin ihmisen keskittyminen voimaan, ja nykyihmisen polku vei kohden älyä tmvaa, ja toisaalta kun mainittiin se, miten resurssikilpailussa voittajalaji jää yleensä jälkeen, ...

Tuli mieleen meidän oma erikoistuma, joka ei välttämättä ole sen kummoisempi kuin Neanderdalin ihmisillä, jne.

Resurssikilpailussa päästään hyvällä kokonaisuudella, koko Planeetan mittaiselle areenalle. Uhkana silloin on samantyyppiset resurssiristiriita-ajautumat, mitä tapahtuu aina näissä, tajusipa yhteenottajat tätä, tai ei.

Äly, tai mikä se oleellinen ihmisavu onkaan, tekee koko maailmasta ihmisen reviirin, ja toisaalta törmäyskurssilaisen.

Valloittamismentaliteetti kyltymättömänä, voi olla osin kulttuurista, tai sopivasta kulttuuripohjasta kumpuavaa. Maailmaa koskevat salaliittoteorioiksi nimetyt päätymät, ja apokalyptisemmät skenaariot lähtee täältä.

Apokalyptisiä kulkuja on historiassa, tosin laajuudeltaan ne ovat jääneet paikallisemmiksi. Luonto rajallisuudessaan, kirkastaa esiin erään vahvan vastakkaisasettelupuolen, eikä tällainen oppi voi jäädä ihmisen tasoiselta olijalta hoksaamatta. Ei ole koko juttu, mutta osanakin voi vaikuttaa kaikkeen.

[ROOSTER]

Äly, tai mikä se oleellinen ihmisavu onkaan, tekee koko maailmasta ihmisen reviirin, ja toisaalta törmäyskurssilaisen.

Ihmisyhteisö on pystynyt yhdessä valmistamaan ja rahoittamaan Suuren Törmäyttimen, joka muuten olisi pitänyt saada Suomeen, mikä on valtava saavutus.

Vähintään yhtä suuri saavutus on, että nyt ne ovat mittauksissa saaneet vahvoja viitteitä kvarkista joka viittaisi Einsteinin standardimallin ulkopuolisen fysiikan olemassaoloon.

Jokohan pian saadaan heittää ne säikeet v.....n ja pimeät voimat ottaa käyttöön.

The Standard Model (SM) is the best theory we have to explain the fine-scale workings of the world around us.

But we've known for some time that the SM is a stepping stone to a more complete understanding of the cosmos.

Hints of unexpected behaviour by a sub-atomic particle called the beauty quark could expose cracks in the foundations of this decades-old theory.

The findings emerged from data collected by researchers working at the Large Hadron Collider (LHC). It's a giant machine built in a 27km-long circular tunnel underneath the French-Swiss border. It smashes together beams of proton particles to probe the limits of physics as we know it.

The mystery behaviour by the beauty quark may be the result of an as-yet undiscovered sub-atomic particle that is exerting a force.

...
"The discovery of a new force in nature is the holy grail of particle physics. Our current understanding of the constituents of the Universe fall remarkably short - we do not know what 95% of the Universe is made of or why there is such a large imbalance between matter and anti-matter."

The results have been presented for publication in Nature Physics.

[Karikko]

Äly, tai mikä se oleellinen ihmisavu onkaan, tekee koko maailmasta ihmisen reviirin, ja toisaalta törmäyskurssilaisen.

Ihmisyhteisö on pystynyt yhdessä valmistamaan ja rahoittamaan Suuren Törmäyttimen, joka muuten olisi pitänyt saada Suomeen, mikä on valtava saavutus.

Vähintään yhtä suuri saavutus on, että nyt ne ovat mittauksissa saaneet vahvoja viitteitä kvarkista joka viittaisi Einsteinin standardimallin ulkopuolisen fysiikan olemassaoloon.

Jokohan pian saadaan heittää ne säikeet v.....n ja pimeät voimat ottaa käyttöön.

Tuo lineaarikiihdytin olisi vaatinut myös suomalaisten panostusta ja sitä ei varmaan riittävästi löytynyt.

Mitä tulee noihin ilmiöihin joita arvioidaan, niin se lienee aina hieman teoriittista eikä tapahtumien juurille voi edes päästä.

Kuten fenomelogisesti oletetaan vain ilmiöitä voidaan tutkia, ei ilmiöiden taustalla vaikuttavia voimia.

Esim,.- kun kiven heittää ylös putoaa se maahan- se on painovoiman ilmiö, mutta sen voiman yksityiskohtaista toimintamallia ei tutkita painovoimasta, vaan suhteellisuudesta miten se voima kulloinkin ilmenee erilaisissa yhteyksissä.
Painovoima vaikuttaa melko helpolta kohteelta, mutta sitä ei silti pystytä selittämään- voimana vaan ainoastaan päätellään se suhteita luonnossa-- Laskennallinen kaava on suhdeluku johon voinee luottaa ilmiön todennäköisyydestä.

[Juha]

Äly, tai mikä se oleellinen ihmisavu onkaan, tekee koko maailmasta ihmisen reviirin, ja toisaalta törmäyskurssilaisen.

Ihmisyhteisö on pystynyt yhdessä valmistamaan ja rahoittamaan Suuren Törmäyttimen, joka muuten olisi pitänyt saada Suomeen, mikä on valtava saavutus.

Vähintään yhtä suuri saavutus on, että nyt ne ovat mittauksissa saaneet vahvoja viitteitä kvarkista joka viittaisi Einsteinin standardimallin ulkopuolisen fysiikan olemassaoloon.

Jokohan pian saadaan heittää ne säikeet v.....n ja pimeät voimat ottaa käyttöön.

Teoriassa on kai mahdollista, että elämää kulkeutuu avaruuden halki toisille planeetoille meteoriittien mukana.

Eikö kuitenkin meteoriitit kuumene ilmakehään tullessaan niin kuumaksi, että kaikki elävä aines kärventyy kuoliaaksi

[..]

Elämän säilyvyys voi riippua meteoriitin rakenteesta. Kaikkihan eivät pala, Maahan päin pudotessaan. Kuumeneminenkin voi ilmetä eri tavoin, Maahan päätyvän osalta.

Toisaalta, mikä on se rakenne, joka voisi olla eläväksi katsotun osalta, jos poikkeaakin Maan vastaavasta. Kestääkö kuumuutta paremmin?

Käynyt tosiaan mielessä se, että kun elämään liitetään ympäristön vesipohjaisuus, aika välttämättömästi, niin entä jos materiaalitasossa mennään kohden kvarkkeja, jne. Mitä ovat rakentumisen periaatteet, ja mikä on niiden yhteys tähän, minkä nyt voimme tasollamme kokea, siis sillä, johon liittyy mm tämän tapainen kirjoittelu, ja arjen jaettavuus.

Ajatus luo suhteellisuutta siihen elämään, jota on tapana käsitellä.

Kyseessä ei ole tarkoitus olla turhan takia ihmistä, ja hänen tuntemaa elämää vähättelevä, vaan tuoda esiin se, mistä emme välttämättä tiedä paljoa. Ei sinänsä kovin ihme, ja oletus päinvastaisena, vaikuttaa enemmän uskovais-tyyppiseltä, jo tällaisen tarkasteluvaiheen pohjalta arvioiden.

[Juha]

Jokohan pian saadaan heittää ne säikeet v.....n ja pimeät voimat ottaa käyttöön.

Joku tieteilijä on puhunut/spekuloinut tämän mahdollisuudesta. Mielestäni, ei voi sulkea pois.

Perusteen päätelmälle, voi keksiä. Monen asian arviointia varten, ei tarvita kovin laajaa ja syvällistä rakettimaailmaa koskevaa tiedetaustaa.

Moni pitkälle edennyt tutkija, poikkeaa tavanomaisista tietämättömistä joskus lähinnä siinä, että asemassa, jossa voi lähteä ajattelemaan vapaammin mahdollisista.

Käytännössä ROOSTERIN (poimima) idea voi olla (onneksi) vaikeaa toteuttaa, ainakin toistaiseksi. Jos periaatteessa mahdollista, niin olemassaolevaa koskevana seikkana, hyvin perustavalaatuista.

[Karikko]

Jos kvarkeista puhutaan, kannattaisi miettiä missä tilassa niitä voisi olla ja miten "tiedetään, että niitä siellä on.

Kovasti energinen "olio" ja sen ilmaantuvuus vaatii kiihdytyksen lähes valon-nopeuteen, joka saman tien katoaa, kun on löydetty. Sen energia siis imeytyy muihin atomeihin ja aiheuttaa niissä radioaktiivisuutta.

Aika vaikeita hyödynnettäviä arkikäytössä.

[Toope]

...Resurssikilpailussa päästään hyvällä kokonaisuudella, koko Planeetan mittaiselle areenalle. Uhkana silloin on samantyyppiset resurssiristiriita-ajautumat, mitä tapahtuu aina näissä, tajusipa yhteenottajat tätä, tai ei.

Äly, tai mikä se oleellinen ihmisavu onkaan, tekee koko maailmasta ihmisen reviirin, ja toisaalta törmäyskurssilaisen.

Valloittamismentaliteetti kyltymättömänä, voi olla osin kulttuurista, tai sopivasta kulttuuripohjasta kumpuavaa. Maailmaa koskevat salaliittoteorioiksi nimetyt päätymät, ja apokalyptisemmät skenaariot lähtee täältä...

Resurssikilvasta puheenollen ihmiskunnan väestön liikakasvuhan se perimmäinen ongelma on. Siitä ongelmasta juontuvat liki kaikki yhteiskunnalliset ongelmammekin = liikaa ihmisiä. Mutta ei kehittyneissä maissa, niissä väestönkasvu on saatu kuriin. Liikakansoitus on kehitysmaiden ongelma. Toki siitä tulee meidänkin ongelmamme.