Itämaiset uskonnot (buddhalaisuus, hindulaisuus jne.)

[Karikko]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

[Norma Bates]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

[Karikko]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

[Hiha]

Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

[Hiha]

Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

[ROOSTER]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Pyhä kolmio: Sielu, henki ja mieli.

Ehkä se on sittenkin vain tuo henki, joka jatkaa menemistään kuolonkin jälkeen. Sielu ja mieli ovat sitten vain ihmiseksi materialisoituneen molekyylikasautuman omia kehitelmiä.

Henki lienee eräänlaista liimaa vaikka sillä on jotain muistintapaistakin. Sitä voi aistia elävienkin kesken, yleensä puhutaan "henkisestä ilmapiiristä", joskus ahdistavana - joskus olemista/tekemistä tukevana.

[Norma Bates]

Nyt tämä sielu sitten ottaa näitä fyysisiä kehoja ja kokee siis elämiä maallisella tasolla.

Loputtomasti siihen ei ole mahdollisuutta. Jos maallisella tarkoitetaan tätä planeettaa, monisoluinen elämä käy aika vaikeaksi miljardissa vuodessa ja viiden miljardin vuoden päästä hyytyy hymy bakteereiltakin. Galakseista loppuu resurssit synnyttää uusia tähtiä noin sadassa miljardissa vuodessa ja ne ovat etääntyneet niin kauas toisistaan, että yhteentörmäyksistäkään ei saada uutta starttia. Ilmeisesti siinä vaiheessa kaikki ovat henkistyneet. Edessä on sitten todella tähtitieteellinen aika chillailla edelleen laajenevassa ja alati jäähtyvässä maailmankaikkeudessa.

Teosofiassa höpäjävät että planeetatkin reinkarnoituvat. Itse pitäisin hyvinkin mahdollisena että silloin kun sieluni on asuttanut eläinolioita (ja muita), on ollut kysymys eri planeetasta kuin nyt.

Ajallahan ei ole "ikuisuudessa" mitään merkitystä. Aivojahan se rassaa ajatus että jokin entiteetti voisi jatkaa seikkailuitaan vaikka fantaziljoona vuotta myöhemmin toisessa universumissa, mutta se on vain aivojen ongelma se.

Buddhalaisuudessa ovat tainneet juurikin jutella jostain Buddhan edesottamuksista toisissa kaikkeuksissa. Tai jotain semmoista. En ole perehtynyt. Ja hinduillahan niitä manvantaroja tms. riittää.

[Norma Bates]

Toisaalta ei mikään ihme että buddhalaiset ovat keksineet sen sata vaikeaselkoista nimikettä (joita en ole ulkoa opiskellut). Nimittäin itse kyllä mieltäisin että sitä on monenkin sorttista "mieltä" ja sielu ei ole ihan sama asia kuin tämä "käyttömieli" jolla tässä nytkin operoin.

Ehkä ei, mutta kumpi tuon kertoo, sielu vai mieli.

Kumpi edes arvelee mitään- sielukkaana "ihmisenä en oikein osaa päättää.

Enpä usko että sielu kertoo yhtikäs mitään. Kokolailla kaikki mitä hölötämme, tulee sieltä egohäkkyrästä joka ei kauaa säily kun kuolo koittaa.

Niin se varmaan on joten tyydytään siis siihen mieleen joka kierouttaan väittää olevansa sielu ja elävänsä iankaikkisesti.

Itse uskon ja toivon (kieroa tai ei) että on olemssa tämä sielu (vaikken tiedä elääkö iänkaikkisesti), mutta tämä mieli tässä joka saattaa vaikkapa vilkaista ikkunasta pihalle ei siis se sielu ole. Ehkäpä voisi heittää lonkalta että minä mielenä olen sieluni aisti?

[Norma Bates]

Jokatapauksessa pidän itseäni ns. harmittomana, koska luotan tieteisiin kaikessa muussa paitsi mahdollisen fyysisen kehon kuolemasta selviytyvän tietoisuuden keississä. Minulle on kokolailla vaikeaa ymmärtää että mikä kumma siinä sitten niin mättää, jos pitää sen option, että säilymistä voi tapahtua.

Oma pointtini on se että pahimmatkin uskomuksillaan toisia rääkkäävät kokevat olevansa hyviksiä.

Sekä se että tiedon osittainenkin kieltäminen ja tahatonkin uskomusten kannattaminen, levittäminen, normalisoiminen on haitallista toimintaa joka vaikuttaa aina muihinkin ihmisiin monin tavoin.

Sellaisen option pitäminen itsellään joka ei ole tieteellisen tiedon vahvistamaa, on parhaan saatavilla olevan tiedon kieltämistä.
Tällä hetkellä ei ole olemassa tieteessä yleisesti hyväksyttyä tietoa inkarnaatiosta todellisena ilmiönä.
Nykytiedon valossa sitä ei ole olemassa.

Vanhempi josta oma lapsi on erityisen ihana ja tärkeä ja taitava on väärässä? Objektiivisesti katsoen näkemys kun ei pidä paikkaansa. Tiede ei vahvista että kersasi olisi sen kummempi kuin muidenkaan.

Vastaavan argumentin voi esittää kumppaneista, ystävistä, ruoista, juomista, viihteestä, taiteesta jne.

Oletko nyt ihan varma ettet ole tieteellinen tieto sylissäsi harhaillut täysin ulos normaalista arkielämästä?

Jos nyt oikein tuhma olen ja availen matopurkkia, niin tiede ei nähdäkseni ole todistanut sitäkään että nainen voi hokkuspokkus olla mies, taikka mies nainen, vain koska aivot sanovat toisin kuin kroppa geeneineen. Käsittääkseni jäsen a4 ei ole kuitenkaan tuomitsemassa jyrkästi näitä muun- ja transsukupuolisia, vaikka he eivät kylmää tieteellistä faktaa suostukaan noin vain pureksimatta nielemään.

Tiede voinee kai toki tänäpänä sanoa että se aivojen kokemus ihmisen identiteetistä voi olla eri kuin kropan biologia. Mutta ei sitä biologiaa kuitenkaan kumoa. Minäkään en oikein osaa samaistua viisikymppisyyteeni, ja mielessäni olen jotain ihan muuta. Mutta ikä on fakta, minkäs teet.

Tällä haen taas sitä että ei se tiedekään kaikkeen riitä. Kuten nyt vaikkapa ohjaamaan ihmisten elämää ihan kaikessa. Jos menee jollekin hameeseen pukeutuneelle miehelle sanomaan että tiede sanoo että olet mies, saa turpaansa, henkisesti tai fyysisesti. Ja mitähän hyötyä siitäkin sitten taas olisi.

[Hiha]

Ajallahan ei ole "ikuisuudessa" mitään merkitystä. Aivojahan se rassaa ajatus että jokin entiteetti voisi jatkaa seikkailuitaan vaikka fantaziljoona vuotta myöhemmin toisessa universumissa, mutta se on vain aivojen ongelma se.

Tuli juuri mieleen, että reinkarnaatioketjujen ei välttämättä tarvitsisi olla samassa jatkumossa kuin historiallinen aika. Jos joku kuolee nyt, niin sielun kannalta ei kai ole väliä mikäli seuraava elämä alkaa 15.3.1323, siis 700 vuotta sitten. Meistähän se on hassu ajatus, koska asiat ovat jo "tapahtuneet", mutta sielulle samantekevää, kunhan sille taritaan tarvittavat opetukset. Idea kuulostaa kyllä vähän villiltä, mutta en keksi äkkiseltään mitään opillista syytä miksi se olisi mahdoton. Paitsi uskontojen perinteet. Kun uudelleen syntyvä lama kuolee, seuraaja putkahtaa sopivan ajan päästä hoitamaan tehtäviään. Syntymällä tuhannen vuoden taakse, pääsisi nyky-Kiinan hallintoa pakoon, joten kannattaisi ehkä heidänkin traditioitaan harkita.

[Norma Bates]

Hörhöjen parissa on joillakin tuo idea että elämiä voisi elää sikinsokin metelinä pomppien minne vaan. Erityisen suosittua pompuskelu on muille planeetoille...

Itse diggailen kuitenkin ajatusta että pöllähtäessään ikuisuudesta aikaan, tilaan ja materiaan, entiteetti sitoutuu jonkinlaisiin lainalaisuuksiin. Vähän kuten oppilaskin sitoutuu käymänsä koulun sääntöihin. Minun on vaikea kuvitella miten henk.koht. kehitystäni mitenkään hyödyttäisi että tällä nykytietoisuuden tasollani yhtäkkiä pärähtäisin jollekin kivikaudelle mungogungoheimoon palvomaan vuorenpeikkoa.

Mutta ehkä olen vain turhan snobi.

[Xantippa]

Hörhöjen parissa on joillakin tuo idea että elämiä voisi elää sikinsokin metelinä pomppien minne vaan. Erityisen suosittua pompuskelu on muille planeetoille...

Itse diggailen kuitenkin ajatusta että pöllähtäessään ikuisuudesta aikaan, tilaan ja materiaan, entiteetti sitoutuu jonkinlaisiin lainalaisuuksiin. Vähän kuten oppilaskin sitoutuu käymänsä koulun sääntöihin. Minun on vaikea kuvitella miten henk.koht. kehitystäni mitenkään hyödyttäisi että tällä nykytietoisuuden tasollani yhtäkkiä pärähtäisin jollekin kivikaudelle mungogungoheimoon palvomaan vuorenpeikkoa.

Mutta ehkä olen vain turhan snobi.

Hmm. Jos nyt ajatellaan, että sielun tarvitsee oppia ja siksi syntyillä aina vaan, niin eikö olisi nimenomaan loogista, että oppia otettaisiin juurikin sikin sokin sieltä täältä? Nykyihmiselle voisi hyvinkin olla opettavaista syntyä aivan erilaisiin oloihin kuin ne, missä nyt raahustaa.

Ehkä olisi erittäin opettavaista kädestä pitäen havaita, että ehkä meidän nykytietoisuutemme taso ei olekaan ihan kaikki. Vähän niin kuin se tiedekään ei ole kaikki, vaan ymmärtämistä on monenlaista ja kaikenlaisilla tasoilla.

Mitään järkeä siinä ajatuksessa ei kyllä ole, että sielu voisi vaeltaa ajassa vain yhteen suuntaan. Se muuttaisi ainakin itselläni jo ihan ajan käsitystä, sillä ei kait aika mikään yksittäinen jana ole joka tapauksessa. Nytkin jossain on aika jo yö ja tämä me pystytään jopa havaitsemaa. Entä se, mitä ei?

T: Xante

[Norma Bates]

Itselleni (muilla voi olla muutoin) sopisi kyllä paremmin lineaarinen eteneminen, mikäli jotain koko sivilisaation romahduttavia katastrofeja ei osu kohdille. Jos ajattelee että kehittää itseään esim. muusikkona, niin miten siinä sitten kehittyy kun oltuaan melkein nerouden partaalla seuraavassa elämässä olisikin ainoana mahdollisuutena tehdä musiikkia hakata jotain luita vastakkain huudellen örg örg, kun päätyikin sinne kivikaudelle.

[Xantippa]

Itselleni (muilla voi olla muutoin) sopisi kyllä paremmin lineaarinen eteneminen, mikäli jotain koko sivilisaation romahduttavia katastrofeja ei osu kohdille. Jos ajattelee että kehittää itseään esim. muusikkona, niin miten siinä sitten kehittyy kun oltuaan melkein nerouden partaalla seuraavassa elämässä olisikin ainoana mahdollisuutena tehdä musiikkia hakata jotain luita vastakkain huudellen örg örg, kun päätyikin sinne kivikaudelle.

Ai tää onkin sillai, että mä tykkäisin ja niin se sitten menee ja voi oikein valita, mihin suuntaan itseään tahtoo kehittää. Vapise universumi, sillä seuraavaksi todellakin alan kehittää itseäni muusikkona ja siinä on kosmoksella hommaa lähtökohdan huomioon ottaen.

Mutta voisihan perinteisesti muusikkona itseään kehittänyt havaita, että ei tiennyt mitään siitä, kuinka syvällisesti nimenomaan örg örg huudot ja luiden vastakkain hakkaaminen resonoi musiikillisen kokemuksen ja rytmin kanssa. Miten yhtä ihminen on luiden kanssa ja miten syvältä soi örg!

T: Xante

Muoksis: muutoinkin Norma nyt vähän kuulostaa siltä, että kenties Anelkku saakin olla tyytyväinen, miten tyytyväinen oletkaan tieteen palvojana - et kiellä ainakaan, ettäkö me emme olisi tieteen avulla voineet kehittyä niin ylivoimaisesti, että menneillä ei ole meille mitään opetettavaa.

[Norma Bates]

Voihan se luolassa oleva luidenpaukuttaja olla hyvinkin pitkällä kehityksessään. Ei se toki mitään teknologista sivilisaatiota edellytä. On oma henk.koht. mieltymykseni että saa elää teknologian keskellä, ja unelmani on Star Trek -maailma.

Buddhalainen munkki tai hinduaskeetikko ei ajattelisi kuten minä ajattelen.

Tämän takiahan minä olen pyrkinyt parhaani mukaan miellyttämään, ellen peräti mielistelemään tiedekeskeistä porukkaa. Ja sitten sitä onkin kuin mulatti jossain 1950-luvun USA:n syvässä etelässä, kun HC-tiedeihminen ei voi(?) hyväksyä mitään muuta kuin all the way ja pitäisi uskoa että tämä melkoisen merkityksettömältä ja tarkoituksettomalta vaikuttava elämänpätkä on kaikki mitä on.

Enhän minä semmoiseen kenenkään mieliksi ryhdy. Teeskentelemään moista.