Kaikkea taiteen ja maan väliltä.
Kuka väitti museoita tylsiksi. Menestyksekäs museokortti sai uutta nostetta Israelin suunnalta:
https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7b12e9c2-f972-4f88-bf13-83a19de51668
Huvittavinta uutisessa on se että Ronaldin kidnapanneelta ja mestanneelta sekä ristiinnaulinneelta taiteilijalta itseltään kidnapattiin Ronald, museon toimesta.
Millainen teos vaadittaisiin Suomessa, vastaavaan yleisöryntäykseen?
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 08:19:46
Millainen teos vaadittaisiin Suomessa, vastaavaan yleisöryntäykseen?
Mannerheimin patsaan häpäisy?
Miksi taiteen pitäisi häpäistä?
Kyllähän meillä ollaan taiteesta kiinnostuneita. Ainakin Amos Rexin jonoista päätellen. Samaan aikaan kun Gusetusheimiin yritettiin saada varastettua satoja miljoonia, Amoksen porukat laittoi omilla rahoilla museon pystyy. Näyttäisi olevan onnistunut homma. Great respect!
Kysymys kuului: "Millainen teos vaadittaisiin Suomessa, vastaavaan yleisöryntäykseen?", ja oletin, että a4 tarkoitti "vastaavalla" siis sellaista yleisöryntäystä, jollainen Israelissa nähtiin, aggressiivinen, kiihtynyt, ja jossa esiintyi poliiseja kivillä päähän heittämistä. Amos rexissä ei kaiketi sellaista nähty ollenkaan.
En kyllä tiedä, saisiko edes Mannerheimin patsaan häpäisy semmoista aikaiseksi Suomessa. Ehkä pikemminkin someraivoa. Tai mistäs sitä tietää. Ehkä samat tahot, jotka soihtukulkueita itsenäisyyspäivänä järkkäsivät, voisivat provoisoitua veritekoihin?
Mutta taide taisi olla tämän keskustelun pääaihe? Vai oliko? Ehkä tarkempi otsikko olisi "Raivoa herättävä taide"?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 14, 2019, 09:10:08
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 08:19:46
Millainen teos vaadittaisiin Suomessa, vastaavaan yleisöryntäykseen?
Mannerheimin patsaan häpäisy?
Saattaisi vaikkapa ollakin. Saihan Uralin pihlajakin vanhoilliset nuorena kadettikoulusta poispotkitun Mannerheimin kritiikittömät palvojat takajaloilleen.
Tampereen Pispalassa kerrotaan vieläkin homoseksuaalista Mannerheimista kuulopuheita "Murha-Kustaasta" homona ja hänen itsensä osallistumisesta punavankien lahtaukseen. En usko, että näissäkään tapauksissa olisi savua ilman tulta. Mannerheimin patsaan häpäisyn tueksi taustalla voitaisiin näyttää vuonna 1942 jo vanhan Mannerheimin syntymäpäiville osallistuneen Hitlerin vierailua Suomessa.
Kaikenlainen henkilökultti peittää yleensä jotakin epämieluista kultin kohteesta ja on minusta muutenkin vastenmielistä.
Korjaan kysymystäni: miksi häpäisyä pitäisi kutsua taiteeksi?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 12:53:16
Korjaan kysymystäni: miksi häpäisyä pitäisi kutsua taiteeksi?
Ei miksikään. Yksikään ihminen ei ole pyhä. Ei edes Halla-aho ja hänestä saisi tehdä taidetta, joka ei persuja miellyttäisi.
Onko sinusta taidetta taitavasti tehdyt pilakuvat Muhammedista? Minusta Uralin perhonen on taidetta. http://kk-tsv-test.lib.helsinki.fi/artikkeli/2755.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 12:53:16
Korjaan kysymystäni: miksi häpäisyä pitäisi kutsua taiteeksi?
Kukaan ei ole ehdottanut, että häpäisyä pitäisi kutsua taiteeksi. Olet nyt hieman käsittänyt väärin. Jokin taideteos voi olla häpäisevä tai raivoa herättävä, mutta kaikki häpäisy tai raivoa herättävä ei ole taidetta. Taideteos voi myös olla kaunis tai liikuttava, mutta kaikki kaunis tai liikuttava ei ole taidetta.
Häpäisy voi olla, tai voi olla olematta yksi (nyky)taiteen ominaisuus, mutta ei kai sen määrittävin tekijä.
Lainaus käyttäjältä: hibiscus - tammikuu 14, 2019, 12:49:51
Tampereen Pispalassa kerrotaan vieläkin homoseksuaalista Mannerheimista kuulopuheita "Murha-Kustaasta" homona ja hänen itsensä osallistumisesta punavankien lahtaukseen. En usko, että näissäkään tapauksissa olisi savua ilman tulta. Mannerheimin patsaan häpäisyn tueksi taustalla voitaisiin näyttää vuonna 1942 jo vanhan Mannerheimin syntymäpäiville osallistuneen Hitlerin vierailua Suomessa.
Taidetta on kovin monenlaista. Monelle kuulopuheet ja sosialistinen realismi on sitä ainoaa oikeata.
AV.
Kovasti tuntuu olevan vallalla suuntaus, että taidetta mitataan mediakohun suuruudella. Ja nimenomaan kohun. Helppo tapa saada aikaan kohua on laittaa esille jotain rienaavaa, josta puuttuu syvällisempi idea.
Ideattomaksi rienaukseksi lasken myös mainitun Uralin perhosen. Jos siinä ei olisi ollut mainintaa kuuluisasta henkilöstä, koko kyhäelmä tuskin olisi päässyt tv-levitykseen. Siinä ei ollut juonta ja tekninen toteutus oli hämmentävän heikko.
Rienaus-sanaa käyttäen kyllä nostaa rienauksen kohteen jumalan tai jumalankaltaiseen asemaan... Tai niin ainakin minä tuon sanan käsitän. Ehkä sellaisessa tapauksessa (joissa haluttaa käyttää rienata-sanaa ilman että kyseessä olisi jumala) on syytäkin jonkinmoiseen kuvainraastamiseen, sillä mikään jumalahan esimerkiksi Mannerheim ei sentään ollut. Mutta viittasit rienaamisella varmaan kuitenkin tuohon McJeesus-hahmoon, sika-Jeesukseen, Juhannustansseihin ja muihin varsinaisempiin pyhäinhäväistyksiin?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 14, 2019, 16:39:56
Rienaus-sanaa käyttäen kyllä nostaa rienauksen kohteen jumalan tai jumalankaltaiseen asemaan... Tai niin ainakin minä tuon sanan käsitän. Ehkä sellaisessa tapauksessa (joissa haluttaa käyttää rienata-sanaa ilman että kyseessä olisi jumala) on syytäkin jonkinmoiseen kuvainraastamiseen, sillä mikään jumalahan esimerkiksi Mannerheim ei sentään ollut. Mutta viittasit rienaamisella varmaan kuitenkin tuohon McJeesus-hahmoon, sika-Jeesukseen, Juhannustansseihin ja muihin varsinaisempiin pyhäinhäväistyksiin?
Voi olla että haluttiin rienata Mannerheimia - siis mitä?
Mannerheim edusti valtiota, valkoista valtaa, armeijaa, sotilaskunniaa, itsenäisyyttä, perinteitä jne. Niiden pilkkaaminen ja rienaaminen onnistui Mannerheimia pilkkaamalla.
^ Saattaa myös olla, että haluttiin (lisäksi) pilkata niitä nykysuomalaisia, jotka vielä nykyäänkin näkevät Mannerheimin henkilön jumalankaltaisena, vaikka taisi hänessä olla perin julmiakin puolia, jopa niin että jotkut näkevät hänet armottomana narsistisena tappajana ja lahtarinakin, ks. alla?
Pirkko Turpeinen-Saaren kirjaa Lahtari, punikki ja teurastaja. Marsalkka Mannerheim, Kullervo Manner ja Ratko Mladic historian henkilöinä. Into 2016. käsitellään tässä artikkelissa:
Kirjailija tekee valkoisista ja Mannerheimista niin rikollisia ja julmia kuin mahdollista (https://www.verkkouutiset.fi/kirjailija-tekee-valkoisista-ja-mannerheimista-niin-rikollisia-ja-julmia-kuin-mahdollista-54780/) (Verkkomendia)
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 16:26:53
Kovasti tuntuu olevan vallalla suuntaus, että taidetta mitataan mediakohun suuruudella. Ja nimenomaan kohun. Helppo tapa saada aikaan kohua on laittaa esille jotain rienaavaa, josta puuttuu syvällisempi idea.
Ideattomaksi rienaukseksi lasken myös mainitun Uralin perhosen. Jos siinä ei olisi ollut mainintaa kuuluisasta henkilöstä, koko kyhäelmä tuskin olisi päässyt tv-levitykseen. Siinä ei ollut juonta ja tekninen toteutus oli hämmentävän heikko.
Sinä lienet neutraali ja kyvykkäämpi taiteiden ja Uralin pihlajan arvostelija kuin taidekriitikot. Rienausta tuossa nukkeanimaatiossa ei ollut vähääkään kuin teidän viattomana sankarina pitämänne Mannerheimin jalustalle nostaneiden mielestä. Lillqvist on kansainvälisesti arvostettu elokuvaohjaaja ja Uralin pihlaja voitti Tampereen elokuvajuhlilla 2008 parhaan animaatioelokuvan palkinnon.
Tiesin, että kirjoittaessani tuon ensimmäisen viestini a4:n kirjoittaman Mannerheimin hevosta koskevan viestin jälkeen, että tietyt jäsenet repivät pelihousunsa. Heilläkin on toki oikeus mielipiteisiinsä, mutta perustelut ja arvioinnit eivät vakuuta. http://www.film-o-holic.com/artikkelit/uralin-perhonen-legenda-ja-myytinmurtaja/.
Ehdotan Elokuvasäätiölle rahoitettavaksi korkeataiteellista taide-elokuvaa - miel. savianimaatio - hillittömästi ryyppäävistä Hitleristä ja Stalinista, jotka sitten hyppäävät sänkyyn Moltovin ja Ribbentropin kanssa nelisin hillittömästi homostelemaan. Takuuvarma hitti.
Työnimi: "Rainbow Sky."
AV.
Heitän virkeän taidekeskustelun joukkoon lisämausteeksi vielä virkistävää näkökulmaa kritiikkiä saaneen tuoreen arkkitehtuurin saralta:
"Oli kivempi kuin tavalliset ostoslaatikot" (https://www.apu.fi/artikkelit/tuomas-enbuske-tarvitsemme-monimutkaisia-kauppakeskuksia)
Pian emme törmää enää epämiellyttäviin ajatuksiin ja kuviin. Vain epämiellyttävä ajatus on ajatus. Se aiheuttaa aivoissa verenkiertoa. Myönteinen ajattelu ei ole ajattelua,vaan ajattelemattomana surffaamista.
^^Aivan. Mutta jos homostelemassa olisi neljä nobodyä, menestys ei olisikaan taattu. Vaadittaisiin ihan oikeaa taiteellista toteutusta. Tämä on se, mitä olen tässä muutaman viestin ajan yrittänyt takoa julkkispalvojien koviin kalloihin: tunnetun henkilön tai asian siivellä ratsastaminen ei riitä hyvään taiteellisuuteen.
Tuossa yllä kysyttiin rienauksesta. Mielestäni rienaus on sellaisten asioiden väittämistä, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Otetaan esimerkki. Kaksi tunnettua edesmennyttä poliitikkoa Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen. Mielestäni Johannes Virolaisen esittäminen kännissä olisi rienausta, koska hän ei maitoa väkevämpää nauttinut. Mutta viinamäen mies Ahti Karjalaisen saisi esittää tuiterissa.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 12:53:16
Korjaan kysymystäni: miksi häpäisyä pitäisi kutsua taiteeksi?
Milloin kyse on häpäisystä? Kun joku niin väittää? Milloin kyse on taiteesta? Vain, jos kaikki pitävät taiteena?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 18:04:54
^^Aivan. Mutta jos homostelemassa olisi neljä nobodyä, menestys ei olisikaan taattu. Vaadittaisiin ihan oikeaa taiteellista toteutusta. Tämä on se, mitä olen tässä muutaman viestin ajan yrittänyt takoa julkkispalvojien koviin kalloihin: tunnetun henkilön tai asian siivellä ratsastaminen ei riitä hyvään taiteellisuuteen.
Ketkä täällä ovat julkkispalvojia? Eiköhän täällä riitä enemmän Mannerheimin palvojia kuten kuvasta vaikuttaisi näkyvän. Eikö hän ollut julkkis? Minusta hakkaat ennakkoluulojasi enemmän omaan kalloosi. Hyvään taiteellisuuteen riittäisi varmaankin Mannerheimia ylistävä pseudotaide.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 18:04:54
^^Aivan. Mutta jos homostelemassa olisi neljä nobodyä, menestys ei olisikaan taattu. Vaadittaisiin ihan oikeaa taiteellista toteutusta. Tämä on se, mitä olen tässä muutaman viestin ajan yrittänyt takoa julkkispalvojien koviin kalloihin: tunnetun henkilön tai asian siivellä ratsastaminen ei riitä hyvään taiteellisuuteen.
Kuka päättää, mikä on hyvää taidetta? Kuka yleensäkään päättää, mikä on taidetta? Tai mikä on pyhää?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 18:09:32
Tuossa yllä kysyttiin rienauksesta. Mielestäni rienaus on sellaisten asioiden väittämistä, joilla ei ole todellisuuspohjaa. Otetaan esimerkki. Kaksi tunnettua edesmennyttä poliitikkoa Johannes Virolainen ja Ahti Karjalainen. Mielestäni Johannes Virolaisen esittäminen kännissä olisi rienausta, koska hän ei maitoa väkevämpää nauttinut. Mutta viinamäen mies Ahti Karjalaisen saisi esittää tuiterissa.
No siinä tapauksessahan Jeesus ristillä on rienausta, koska Jeesukselle ei ole mitään todistuspohjaa. Ronald McDonaldin sentään useimmat ovat nähneetkin.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - tammikuu 14, 2019, 09:10:08
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 08:19:46
Millainen teos vaadittaisiin Suomessa, vastaavaan yleisöryntäykseen?
Mannerheimin patsaan häpäisy?
Olisikohan Koko kansan Sauli samaan yltävä kohde vaikkapa alastonmaalauksena Ateneumissa?
(https://nyoobserver.files.wordpress.com/2016/04/screen-shot-2016-04-08-at-3-55-04-pm.png)
Tai Tom of Finland-versio Paavo Nurmi-patsaasta:
(https://www.helsinginuutiset.fi/sites/default/files/styles/free_w768_-_esm_2018/public/neo/files/2119124.JPG?itok=sq18Ph0_)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F7pi87.jpg&hash=ccb3f902535affdd40b56beaf89d9cc8a2520c69)
Onko yllä oleva kuva taidetta ja voisiko sitä käyttää taidenäyttelyn julistelakanassa, vaikkapa näin:
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F9cqfg.jpeg&hash=3e18d2d5d858b86365dd020cd3b8fd0c6ab4e9bc)
TUKHOLMALAISEN KERROSTALON KYLKEEN MAALATTIIN TAITEELLINEN PENIS - ASUKKAAT RAIVOSTUIVAT! (https://www.seiska.fi/Hotnow/Tukholmalaisen-kerrostalon-kylkeen-maalattiin-taiteellinen-penis-asukkaat-raivostuivat)
Tukholma:
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F6d4pb.jpg&hash=b64791ccfb4b30f8610d020645aec9f3014b6e46)
New York:
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fass6i.jpg&hash=80ed40e7d2a3c8423c2554a8eebe1f0ac5ebb135)
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 19:39:21
Onko yllä oleva kuva taidetta
Onko sinusta tähän kysymykseen olemassa yksi oikea vastaus? Pitääkö tästä vastauksesta päästä yhteisymmrrykseen?
Siihen toiseen kysymykseen taas - vaikuttaako (ja miten) mielestäsi se ensimmäisen kysymyksen vastaus siihen, voiko kuvaa käyttää mainosjulisteessa? Onko kaiken taiteen oltava sellaista, että se soveltuu isoon mainoslakanaan julkisella paikalla? Onko sellaiseen soveltuminen edellytys taiteeksi lukemiselle?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 16, 2019, 17:06:58
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 19:39:21
Onko yllä oleva kuva taidetta
Onko sinusta tähän kysymykseen olemassa yksi oikea vastaus? Pitääkö tästä vastauksesta päästä yhteisymmrrykseen?
Siihen toiseen kysymykseen taas - vaikuttaako (ja miten) mielestäsi se ensimmäisen kysymyksen vastaus siihen, voiko kuvaa käyttää mainosjulisteessa? Onko kaiken taiteen oltava sellaista, että se soveltuu isoon mainoslakanaan julkisella paikalla? Onko sellaiseen soveltuminen edellytys taiteeksi lukemiselle?
Kiitos.
Juuri näitä kysymyksiä halusin herätellä jokaisessa itsessään.
Itse näkisin että jokaisella on oma yksilöllinen taidekäsityksensä, mutta erilaisilla yhteisöillä lisäksi omansa jotka ovat ajassa muuttuvia ja jotka heijastuvat yhteisöjensä jäseniin ja toisiin yhteisöihin.
Esim. Natsien rappiotaide, Neuvostoliiton avantgarde ja sosiaalinen realismi, kirkkotaide, Islamin taide, kansallisromantiikka, akateeminen korkeataide, ite-taide,outsider-taide, kiinalainen taide,..
Cumminin mukaan yksi taulu vie häneltä aikaa viidesta 25 minuuttiin. Saattaa kuulostaa vähältä, mutta todellisuudessa luomistyö on hidasta. Näitä maalauksia kun voi luoda vain kolmen viikon välein. Monet ovat arvostelleet Cumminin taidetta ja hän onkin saanut paljon todella kriittistäkin palautetta.
- Jotkut miespuoliset ystäväni ovat lopettaneet seuraamiseni sosiaalisessa mediassa, sillä he eivät ole voineet katsoa taidettani. (https://www.voice.fi/hullu-maailma/a-133678)
(https://metrouk2.files.wordpress.com/2016/11/ad_224711115.jpg?quality=90&strip=all&zoom=1&resize=540%2C690)
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 16, 2019, 20:08:10
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 16, 2019, 17:06:58
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 14, 2019, 19:39:21
Onko yllä oleva kuva taidetta
Onko sinusta tähän kysymykseen olemassa yksi oikea vastaus? Pitääkö tästä vastauksesta päästä yhteisymmrrykseen?
Siihen toiseen kysymykseen taas - vaikuttaako (ja miten) mielestäsi se ensimmäisen kysymyksen vastaus siihen, voiko kuvaa käyttää mainosjulisteessa? Onko kaiken taiteen oltava sellaista, että se soveltuu isoon mainoslakanaan julkisella paikalla? Onko sellaiseen soveltuminen edellytys taiteeksi lukemiselle?
Kiitos.
Juuri näitä kysymyksiä halusin herätellä jokaisessa itsessään.
Itse näkisin että jokaisella on oma yksilöllinen taidekäsityksensä, mutta erilaisilla yhteisöillä lisäksi omansa jotka ovat ajassa muuttuvia ja jotka heijastuvat yhteisöjensä jäseniin ja toisiin yhteisöihin.
Esim. Natsien rappiotaide, Neuvostoliiton avantgarde ja sosiaalinen realismi, kirkkotaide, Islamin taide, kansallisromantiikka, akateeminen korkeataide, ite-taide,outsider-taide, kiinalainen taide,..
Cumminin mukaan yksi taulu vie häneltä aikaa viidesta 25 minuuttiin. Saattaa kuulostaa vähältä, mutta todellisuudessa luomistyö on hidasta. Näitä maalauksia kun voi luoda vain kolmen viikon välein.
Monet ovat arvostelleet Cumminin taidetta ja hän onkin saanut paljon todella kriittistäkin palautetta.
- Jotkut miespuoliset ystäväni ovat lopettaneet seuraamiseni sosiaalisessa mediassa, sillä he eivät ole voineet katsoa taidettani. (https://www.voice.fi/hullu-maailma/a-133678)
(https://metrouk2.files.wordpress.com/2016/11/ad_224711115.jpg?quality=90&strip=all&zoom=1&resize=540%2C690)
Samoilla huudeilla ajatukset. Itse en kaipaa taiteelle jonkinlaista yhteistä ja yleistä määrittelyä - varsinkaan tavoitteena kertoa, mikä ei täytä kriteerejä. Ymmärrän kyllä, että jonkilaisia kriteerejä tarvitaan siinä, miten yhteiskunta tukee ja rahoittaa taiteen tekemistä tai asettamista tarjolle. Mutta nämä ovat ulkokohtaisia tarpeita suhteessa taiteen "ytimeen": taiteen tekemiseen ja taiteen vastaanottamiseen. Oma toiveeni olisi pudottaa taide siltä jalustalta, joka tuottaa oletuksen siitä, että se on jotakin hienoa ja vaikeaa. Itselleni taiteessa on paljon kiinnostavampaa se, miten se kuuluu ihmisyyteen ja mitä se tuo ihmiselle. Erityisesti minusta on syytä vaalia oikeutta valita, millaisen taiteen kokee itselleen merkityksellisenä.
Taiteen ei (minusta) pitäisi olla jotain, jonka joku toinen asettaa velvollisuudeksi ymmärtää / vaikuttua tai jossa mieltymykset määrittävät, oletko eliittiä vai luuseri vai mikä. Vierastan ajatusta, että taidemakusi voi olla asia, jossa epäonnistut / joka tekee sinusta huonon.
........... .........................................
::)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F0sxmz.jpg&hash=2c789a4bcd7c0a0d9d976515c6ee543fa58cc332)
:P :P :P--------- https://areena.yle.fi/1-3999481
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fqvpe2.jpg&hash=ed66ee2998ca14c2ba48f0c43c95e1d35c0918ba)
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 25, 2019, 23:13:54
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fqvpe2.jpg&hash=ed66ee2998ca14c2ba48f0c43c95e1d35c0918ba)
No, voi vittu.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 14, 2019, 18:15:00
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - tammikuu 14, 2019, 18:04:54
^^Aivan. Mutta jos homostelemassa olisi neljä nobodyä, menestys ei olisikaan taattu. Vaadittaisiin ihan oikeaa taiteellista toteutusta. Tämä on se, mitä olen tässä muutaman viestin ajan yrittänyt takoa julkkispalvojien koviin kalloihin: tunnetun henkilön tai asian siivellä ratsastaminen ei riitä hyvään taiteellisuuteen.
Kuka päättää, mikä on hyvää taidetta? Kuka yleensäkään päättää, mikä on taidetta? Tai mikä on pyhää?
Taide on niin absurdi käsitys, ettei kukaan kykene luomaan rajaa taiteen ja tahallisen vittuilun välille.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 21:31:47
Taide on niin absurdi käsitys, ettei kukaan kykene luomaan rajaa taiteen ja tahallisen vittuilun välille.
Elämä on absurdia, ystäväiseni. Taide peilaa elämää, ellei sitten ole keskittynyt taiteen sisäisiin viittauksiin, mikä postmodernina aikana (ja sen jälkeen) on aika tavallista.
Francisco de Goya on yksi suosikeistani. Olen nähnyt myös kaikki hänen mustat maalauksensa ihkaelävänä, mistä olen mielissäni. Niistä ehkä tunnetuin, Saturnus syö poikansa (https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Francisco_de_Goya,_Saturno_devorando_a_su_hijo_(1819-1823).jpg) ei ole taiteilijan itsensä nimeämä, eikä ole mitään varmuutta siitä, että maalaus perustuisi kyseiseen myyttiin. Se on nimetty muiden toimesta ja postuumisti kuolemansa jälkeen, ja mustia maalauksia ei oltu tarkoitettu muutenkaan julkisiksi, vaan Goya maalasi ne suoraan kotinsa seiniin. Alkuperäisteoksessa syöjällä on lisäksi raivokas erektio, mutta kopioija jätti sen tästä julkiversiosta pois. Ettäs kehtasi, erektio nimittäin korosti hienosti teoksen groteskia tunnelmaa.
Minulle taide on kauneutta ja maailmoita. Puhdistavaa, ei ahdistavaa. Kiasmassa kyllä käyn, mutta en suoraan sanottuna aina ymmärrä. Ei ole pyhyyden ja taiteen välisestä rajasta kyse, vaan siellä lähinnä taiteen ja askartelun välisestä erosta.
Musiikissakin pystytään ilmentämään paha olo taiteena, miksihän nykytaide ja nykytanssi mieleltään edes taiteeksi?
Lainaus käyttäjältä: Melody - tammikuu 27, 2019, 22:49:45
Minulle taide on kauneutta ja maailmoita. Puhdistavaa, ei ahdistavaa. Kiasmassa kyllä käyn, mutta en suoraan sanottuna aina ymmärrä. Ei ole pyhyyden ja taiteen välisestä rajasta kyse, vaan siellä lähinnä taiteen ja askartelun välisestä erosta.
Musiikissakin pystytään ilmentämään paha olo taiteena, miksihän nykytaide ja nykytanssi mieleltään edes taiteeksi?
Taiteessa monesti on pyrkimystä radikalismiin ja ns. "vavisuttamaan perinteisiä arvoja", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan? Rienausta ainakin.
Kyllä ymmärrän yhteiskunnallisen protestin aiheen taiteessa, usein arvostankin sitä, en niinkään sitä, että vain
periaatteen vuoksi pitää pilkata hyviä asioita. Kritiikille tulee myös olla perusteita.
Näin toki saa tehdä, koska sanan/ilmaisunvapaus. En kiellä, arvostelen kyllä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 21:29:34
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 25, 2019, 23:13:54
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fqvpe2.jpg&hash=ed66ee2998ca14c2ba48f0c43c95e1d35c0918ba)
No, voi vittu.
Kyllä. Helposti tunnistettavaa esittävän taiteen kuvausta ihmisen anatomiasta ja arjesta.
Toki muitakin tulkintatasoja löytyy.
Teos on hyvä esimerkki siitä kuinka realismikin voi olla esteettisesti kaunista.
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 28, 2019, 07:33:47
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 21:29:34
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 25, 2019, 23:13:54
Yle on esittänyt kevyttä dekkaripäiväsarjaa taiteen maailmasta.
https://kantapaikka.net/index.php/topic,31.msg2779.html#msg2779
Samalla on esitelty mielenkiintoisia poimintoja kuvataiteen kentältä.
Katsoja voi toisen päähenkilön tavoin ehkä jopa voittaa taidekammonsa ja innostua korkeakulttuurista!
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fqvpe2.jpg&hash=ed66ee2998ca14c2ba48f0c43c95e1d35c0918ba)
No, voi vittu.
Kyllä. Helposti tunnistettavaa esittävän taiteen kuvausta ihmisen anatomiasta ja arjesta.
Toki muitakin tulkintatasoja löytyy.
Teos on hyvä esimerkki siitä kuinka realismikin voi olla esteettisesti kaunista.
Tässä maalauksessa sentään täyttyy ainakin se usein taiteen kriteeriksi ehdotettu taito. Kuka tahansa ei osaisi tuota maalata. Mitä ilmeisimmin sekään ei nyt sitten ihan riitä kaikkien mielestä. Ei vaikka teoksen muotokin on vallan perinteinen maalaus kultakehyksissä. Kuvattu aihekin monasti kauniina ihailtu ja asia, jota halulla katsellaan. On se vaikeeta antaa näitä kriteereitä taiteelle siten, ettei joku nenäkäs taiteilija käyttäis niitä ihan väärin...
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2019, 23:29:09
Lainaus käyttäjältä: Melody - tammikuu 27, 2019, 22:49:45
Minulle taide on kauneutta ja maailmoita. Puhdistavaa, ei ahdistavaa. Kiasmassa kyllä käyn, mutta en suoraan sanottuna aina ymmärrä. Ei ole pyhyyden ja taiteen välisestä rajasta kyse, vaan siellä lähinnä taiteen ja askartelun välisestä erosta.
Musiikissakin pystytään ilmentämään paha olo taiteena, miksihän nykytaide ja nykytanssi mieleltään edes taiteeksi?
Taiteessa monesti on pyrkimystä radikalismiin ja ns. "vavisuttamaan perinteisiä arvoja", mitä se nyt sitten tarkoittaakaan? Rienausta ainakin.
Kyllä ymmärrän yhteiskunnallisen protestin aiheen taiteessa, usein arvostankin sitä, en niinkään sitä, että vain periaatteen vuoksi pitää pilkata hyviä asioita. Kritiikille tulee myös olla perusteita.
Näin toki saa tehdä, koska sanan/ilmaisunvapaus. En kiellä, arvostelen kyllä.
Kuvataiteen ilmenemismuoto on erilainen kuin musiikissa. Musiikissa sävelletään tapahtumista syntyneitä tunteita ja sanoitetaan niitä, ja koskettava melodia kantautuu ja jää elämään aikansa.
Visuaalinen taide on koettava paikanpäällä.
Jos nykymaailmanmeno tuntuu ahdistavalta nähdä taiteessa, niin kertookohan se siitä että nykyaika on taiteeksi/todeksi nähtynä kummallista/ahdistavaa. Jos nykyajan haluaa nähdä kauniina, pitää mennä tavarataloon, autokauppaan, katsella mainoksia ja istagrammeja - ennen kun tavara ja aika vanhenee ennätysajassa ja muuttuu kelpaattomaksi/jätteeksi.
Nykytaide yrittää nähdä tulevaisuuteen - osasyy siihen, että ovat niin outoja. Ja vain harvat niistäkin teoksista jää elämään.
Tuli jossakin vaiheessa haalittua Juhani Palmun grafiikkaa seinille. Pari perinteistä latomaisemaa, mutta hankkimistani tauluista suurin osa kuvaa lähes primitiivisesti esitettyjä alastomia naishahmoja yhdistettynä shamanistisiin symboleihin. Pidän palmun tavasta käyttää värejä ja teokset ovat enemmänkin sisustuselementtejä kuin varsinaista "kovaa" taidetta. Mutta jostakin syystä varsinkin varttuneempi naisväki pitää näitä Palmun teoksia lähes pornona:
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.keskusgalleria.fi%2Fmakethumb.php%3Ffile%3D%252Fuploaded%252Fcontact_gallery_images%252F30%252FJPa_78051.JPG%26amp%3Bheight%3D150&hash=9712993c2c19b624e74d8d4af8dd84a3944ac4b6)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.keskusgalleria.fi%2Fmakethumb.php%3Ffile%3D%252Fuploaded%252Fcontact_gallery_images%252F30%252FJPa_78141.JPG%26amp%3Bheight%3D150&hash=26a1aba4801f07eed50e8995d81d1d6b9f405c46)
(https://www.findit.fi/finditimages/7a91816a4dad4e14845d5bfa1e86ef3c.jpg)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fwww.hagelstam.fi%2Fmedia%2Fcatalog%2Fproduct%2Fcache%2F1%2Fimage%2F460x560%2F5f0427380c741bded26d48038f04219d%2F2%2F9%2F294_1_44.jpg&hash=765f22d741c9e2b2c9ac766b2ac86412af5df7f2)
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 31, 2019, 12:41:22
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
Katsoin noita eilen ja piti kommentoidakin, mutta unohtui. Pidän itsekin teosten värimaailmasta, mutta tunteeni taiteilijaa kohtaan ovat ristiriitaiset. Se paanukattomaalailu oli kyllä minun makuuni liikaa ja Palmun henkilöhistoriasta jotain (Mutta vähän) tietävänä olen sitäkin mieltä, että pröystäilymielikuvien luominen ja itsensä siihen sektoriin brändääminen on valinta, josta kuuluukin olla montaa mieltä. Hänhän pyrki alusta asti antamaan itsestään vauraan mielikuvan, vaikka velkaa oli korviin asti. Laatukonjakkeja ja -viinejä, kuubalaisia sikareja ja porvaristaiteiljan hillittyä charmia... Mutta kyllä hänellä on myös aidosti hyviä ja taiteellisesti ansiokkaita töitä, vaikka koko tuotantonsa ei sitä mielestäni olekaan. Uskon, että taulusi ovat olleet hyvä sijoitus.
Minulla ei ole tällä hetkellä kuin neljä maalausta, loput ovat kotimaista ja ulkomaista grafiikkaa. Grafiikasta kaksi on originelleja, muut sarjanumeroituja vedoksia. Yhden tauluista ostin kolme vuotta sitten, Madridista. Ostin sen suoraan erään baarin seinältä, siellä kun oli samalla nuoren miestaiteilijan näyttely. Taulua oli mielenkiintoista kanniskella Suomeen siten, että pysyy täysin vahingoittumattomana Suomeen asti.
Tiedän varmuudella, että yksi tauluistani on jo nyt arvotaulu. Muut ovat vielä kysymysmerkkejä. Synnyinkodissa maalaustaidetta on kyllä riittämiin, ja monet töistä arvotauluja. Että perintöä odotellessa, heheh!
Tässä linkki sen espanjalaisnuorukaisen töihin, Manuel Guzman: La ortopedia del manco (https://www.instagram.com/laortopediadelmanco/) (Instagram).
Jannu on nyt saavuttanut menestystäkin, silloin kolme vuotta sitten oli vielä lähtökuopissa. Oli ihan pähkinöinä kun kuuli, että yksi tauluista myytiin kauas Suomeen!
^^ Värit on hienot eikä kuvissakaan ole mitään vikaa.
Banksy leikittelee monitasoisen hauskasti taidemarkkinoilla.
Kuukauden jokaisena päivänä hän tuotti New Yorkiin katutaidetta, joista osa päätyi järeillä työkaluilla myyntiin Länsirannan muurista lohkotun teoksensa tavoin.
Eräs katutaideteos sisälsi metatasolla hänen omista töistään myyntitauluiksi tehtyjä teoksia, aikana jolloin puoli kaupunkia ja uutistoimitukset metsästivät Banksyn teoksia päivittäin katukuvasta ja aikana jona monet tiesivät niiden arvon taidemarkkinoilla.
Päivän aikana muutama teos myytiin sisustustauluiksi ja seuraavana päivänä Banksy signeerasi ne katutyylilleen ominaisesti julkaisemalla ne nettisivullaan.
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fjcn4o.jpg&hash=bc22ee0b036c2bf5f31dd841288175dfae85b033)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fczujn.jpg&hash=c18b67091ce7849e556c26e8ced444c8f7fa78f5)
Entäs tämä: Banksy painting self-destructs after $1.4 million sale (https://www.youtube.com/watch?v=LPQVrbQUI4w)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 31, 2019, 12:41:22
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
Ne Palmun latomaalaukset ovat erehtymättömän taidesilmäni mukaan aivan hirveitä. Sieluttomia massatuotteita. No kai Jussi niillä kaljarahat tienasi. Bruton esille asettamissa on sen sijaan jotain ideaa. Enkä tarkoita aihetta vaan aiheen käsittelyä.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - tammikuu 31, 2019, 12:41:22
Koska kukaan ei tarttunut Juhani Palmun kykyyn tehdä taidetta, niin jatkan hieman. Juhani Palmu on aliarvostettu taiteilija. Hän on aliarvostettu lähinnä ulkotaiteellisista syistä. Hänen syntinsä oli kaupallistaa ja tuotteistaa taiteensa ja tehdä sillä kovaa bisnestä. Tämä veti tietenkin kriitikoiden tuen pois. Myös Palmun yksityiselämä on heikentänyt hänen mainettaan hyvänä taiteilijana. Toisin sanoen Palmun persoona ei istu lainkaan siihen vasemmistohenkiseen "hyvän taiteilijan" muottiin. pohojalaasen taiteilijan teoksissa on myös havaittavissa tiettyä kansallisromantiikkaa mikä saattaa haiskahtaa natsismilta.
Monen taiteilijan maine on riippuvainen mediasta. Media syyttää ja tuomitsee, koska media ottaa itselleen nuo roolit, kuten yhteiskunnallisessakin keskustelussa.
Media on samalla syyttäjä ja tuomari, vaikka kuka on medialle sitä valtaa antanut?
Lainaus käyttäjältä: Renttu - tammikuu 31, 2019, 13:25:50
Uskon, että taulusi ovat olleet hyvä sijoitus.
Palmun grafiikan hinnat ovat olleet pitkään melko alhaisia johtuen valtavista vedosmääristä. Ilmeisesti myös raadollisimmat sijoittajat ovat odotelleet taiteilijan kuolemaa, jolloin hinnat ponnahtavat ylös. Sijoittajat eivät uskalla ostaa elävän Palmun töitä, sillä jos niiden hinta nousisi, bisneshenkinen taiteilija tekisi niistä vielä uusia lisävedoksia markkinoille.
Itselleni teosten rahallisella arvolla ei ole juurikaan merkitystä. Tuskin tulen niitä ikinä myymään.
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 01, 2019, 06:12:47
Palmun grafiikan hinnat ovat olleet pitkään melko alhaisia johtuen valtavista vedosmääristä. Ilmeisesti myös raadollisimmat sijoittajat ovat odotelleet taiteilijan kuolemaa, jolloin hinnat ponnahtavat ylös. Sijoittajat eivät uskalla ostaa elävän Palmun töitä, sillä jos niiden hinta nousisi, bisneshenkinen taiteilija tekisi niistä vielä uusia lisävedoksia markkinoille.
Juhanihan paloi kotona sattuneessa onnettomuudessa pahemman kerran, mutta en tiedä missä kunnossa on tällä hetkellä. Muistelen myös, että ainakin tietyillä töillään ja niiden vedoksilla saturoitiin markkinat todella huolella joskus 1990-luvun lopulla. Muuan hyvä tuttavani on tehnyt latomaisemia jo ennen Palmua, mutta työt ovat maalausten sijaan grafiikkaa. Pidän niitä keskimäärin hienompina, kuin Palmun latomaalauksia.
Lainaus käyttäjältä: Brutto
Itselleni teosten rahallisella arvolla ei ole juurikaan merkitystä. Tuskin tulen niitä ikinä myymään.
Näinhän se usein menee. Hyvä niiden arvosta silti on tietää, sillä monet myyvät tietämättään pilkkahinnalla, varsinkin jos eivät tajua tuolloin vielä tuntemattoman taiteilijan ja maalausten arvon keulineen vuosikymmenten saatossa. Ei ihme, että kuolinpesien pengastaminen on monelle ammattimaiselle antiikin- ja taiteenharrastajalle mieluisaa puuhaa.
Muoks. Viesti siirretty toiseen ketjuun: https://kantapaikka.net/index.php/topic,272.msg6395.html#msg6395
Banksyn 860,000 £:n "Tyttö ja ilmapallo" teoksen piti tuhoutua kokonaan ja mekaniikka olikin aina kokeillessa toiminut. Taulun ostaja ei perunut kauppaa ja teos on nyt Stuttgartin taidemuseossa näytteillä.
Sen tuhoamismekanismi nyt purettiin, ettei kukaan pääsisi sitä aktivoimaan.. hmm, olisikohan se sitten arvoton pelkkä kasa kanvassuikaleita??
BBC:n video ja uutinen asiasta. (https://www.bbc.com/news/entertainment-arts-47123606)
Muokkaus,
ilmeisesti taiteilijalle itselleen teoksen nimi oli "Love in the Bin" (raukkaus paperikorissa).
Meteorologi Seija Paasonen hurahti taideteosten taivaiden tutkimiseen (https://www.hs.fi/kaupunki/jarvenpaa/art-2000006029945.html)
Meteorologi Seija Paasosen kuratoima näyttely esittelee kultakauden taiteilijoiden maalaamia taivaita, sääilmiöitä ja meteorologisia havaintoja. Näyttelyssä voi myös kuulla, miltä Ilmatieteen laitoksen sääennuste kuulostaa klassisena musiikkina.
Yliopisto teki "hullun" keksinnön – sai muutettua tuoreen sääennusteen 5 minuutin biisiksi (https://yle.fi/uutiset/3-10254058)
Sadejuovia ja pilvisäteitä -näyttelyn on kuratoinut meteorologi Seija Paasonen, jonka viime vuoden keväällä julkaistuun kirjaan Taiteilijoiden taivaat meteorologin silmin näyttely pohjautuu.
Kirja-arvio: Seija Paasonen katsoo taulujen taivaita meteorologin silmin ja tekee yllättäviäkin havaintoja – Järnefeltin sateenkaaressa on virhe (https://www.ess.fi/uutiset/kulttuurijaviihde/art2462819)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F2fmwy.jpg&hash=444fbbc04cf0212d6f5101efced10478140ab769)
Oliko taas mitään järkeä rahdata rajan yli tänne leijuvaa herkkähipiäistä betonimöhkälettä johonkin ylihienoon Amos Rex-nimiseen taidenäyttelyyn mielensäpahoittajien pällisteltäväksi.
Kysyn vaan.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006035095.html
Pitihän tuo arvata.
Ei tuo enää tuosta Suomessa virkoa. Veisivät Ruotsiin kuuntelemaan iloisia juomalauluja.
Olisivat vaikka laittaneet naulan lattiaan.
Paljon halvempaa ja jämptimpää.
Siinä tuli taas tutkimuksista saunan sytykkeitä.
Maailman onnellisin kansa muka.
Täällähän betonimöhkäleetkin masentuu.
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fmrxfx.jpg&hash=d24cac3a81b61b70be4313a0eebf2fb10387fc46)
^ Olisi kiva tietää, mitä kyseinen teos aistii ja mihin reagoi.
Voisiko sitä piristää värikkäällä vaatetuksella, äänillä tai liikkeellä?
Vai ottaako se aistitietoa näyttelyhuoneen ulkopuolelta, internetistä, uutisista tai säätiedotuksista?
En löytänyt googlaamalla tietoa teoksen nykykunnosta, onko se masentunut vai leijuuko jo pirteänä?
Vai onko se vain rikki, ilman tekoälyä ja valediagnoosina masennus?
Kokemuksia, tietoa, vapaaehtoisia testaajia?
(https://66.media.tumblr.com/37c9d7d08577aaad2f9eb1da2d958ca4/tumblr_on6rkoiznn1qd5e3ao1_500.gif)
(https://www.want.nl/wp-content/uploads/2016/03/Mondripong.gif)
Lainaus käyttäjältä: Brutto - helmikuu 01, 2019, 06:12:47
Lainaus käyttäjältä: Renttu - tammikuu 31, 2019, 13:25:50
Uskon, että taulusi ovat olleet hyvä sijoitus.
Palmun grafiikan hinnat ovat olleet pitkään melko alhaisia johtuen valtavista vedosmääristä. Ilmeisesti myös raadollisimmat sijoittajat ovat odotelleet taiteilijan kuolemaa, jolloin hinnat ponnahtavat ylös. Sijoittajat eivät uskalla ostaa elävän Palmun töitä, sillä jos niiden hinta nousisi, bisneshenkinen taiteilija tekisi niistä vielä uusia lisävedoksia markkinoille.
Itselleni teosten rahallisella arvolla ei ole juurikaan merkitystä. Tuskin tulen niitä ikinä myymään.
Vau! 8)
Mitenkähän tuo leijuva tiiliskivi toimii, onko tietoa?
Oletettavasti jotain kevyttä materiaalia, ehkä joku liikkuva magneettijuttu tai elektroninen systeemi kieputtaa sitä ilmassa (satun tietämään yhtä jos toistakin droneista 8))
Mutta valokuvataiteeseen.
Osuin sivulle, joka vaatii totuttautumista, mutta nostan hattuani tälle naiselle (http://asapjournal.com/staring-back-deadpan-ugliness-and-abjection-in-iiu-susirajas-self-portraits-stefanie-snider/), "rohkeutta rumuuteen!
Iiu Susiraja, googletin.
Näyttää olevan tunnettu Suomessa, olen tästäkin pihalla :(
Koitanpa katsoa suosikiani noista.. vaikeaa :D (https://www.boredpanda.com/strange-self-portrait-selfie-photographer-iiu-susiraja/?utm_source=google&utm_medium=organic&utm_campaign=organic)
Esim.
(https://static.boredpanda.com/blog/wp-content/uploads/2014/10/strange-self-portrait-selfie-photographer-iiu-susiraja-13.jpg)
Eikun tämä
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fasapjournal.com%2Fwp-content%2Fuploads%2F2019%2F03%2FBroom_752x440.png&hash=53a031a3b927095ec4bf8ff0adf18f4fd6268a22)
Onko taidetta, vai vain rumuutta, jota esitetään taiteena?
Kaikki taiteeksi väitetty vaan ei ole taidetta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 01, 2019, 22:30:09
Onko taidetta, vai vain rumuutta, jota esitetään taiteena?
Kaikki taiteeksi väitetty vaan ei ole taidetta.
Määrittele taide.
Vuonna 2015 huutokaupattiin siihen mennessä kallein taideteos Picasson Algerialaiset naiset, motiivi haaremi.
Hintalappu 160 000 000 US$.
Maukuja on monia, enkä minäkään tätä seinälle laittaisi. Mutta jotain siinä on, jos haluaa nähdä.
Toopekin yrittää!
(https://www.abc.net.au/news/image/6462588-3x2-700x467.jpg)
Lähde (https://www.abc.net.au/news/2015-05-12/picasso-painting-smashes-auction-records/6462540)
A Picasso masterpiece has sold for $US 160 million in New York, smashing the world record for the most expensive art sold at auction.
The 1955 cubist oil Les femmes d'Alger (Version 0), which depicts a colourful scene from a harem, went under the hammer at Christie's.
Onhan tässä sekin, että Toope on aiemmin vaatinut taiteen kriteeriksi sitä, että se menee kaupaksi ja huomataan. Ilmeisesti kuitenkin "ihan väärä" taide pahus vieköön menestyy ja tulee huomatuksi ja siitä maksetaan.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 02, 2019, 07:52:02
Onhan tässä sekin, että Toope on aiemmin vaatinut taiteen kriteeriksi sitä, että se menee kaupaksi ja huomataan. Ilmeisesti kuitenkin "ihan väärä" taide pahus vieköön menestyy ja tulee huomatuksi ja siitä maksetaan.
Noin en ole sanonut, olen puhunut siitä, ettei yhteiskunnalla ole
velvollisuutta tukea wannabetaiteilijoita. Taiteilijoiden vapauksiin en ole puuttunut. Lue mitä kirjoitan, älä lue kuin piru Raamattua.
ps. En edellä olevaa teosta laittaisi olohuoneeni seinälle...
Lainaus käyttäjältä: Tiistai - huhtikuu 02, 2019, 00:07:31
Maukuja on monia, enkä minäkään tätä seinälle laittaisi. Mutta jotain siinä on, jos haluaa nähdä.
Toopekin yrittää!
Mitä Toope Tiistain mielestä yrittää?
Lainaus käyttäjältä: Toope - huhtikuu 03, 2019, 01:15:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - huhtikuu 02, 2019, 07:52:02
Onhan tässä sekin, että Toope on aiemmin vaatinut taiteen kriteeriksi sitä, että se menee kaupaksi ja huomataan. Ilmeisesti kuitenkin "ihan väärä" taide pahus vieköön menestyy ja tulee huomatuksi ja siitä maksetaan.
Noin en ole sanonut, olen puhunut siitä, ettei yhteiskunnalla ole velvollisuutta tukea wannabetaiteilijoita. Taiteilijoiden vapauksiin en ole puuttunut. Lue mitä kirjoitan, älä lue kuin piru Raamattua.
ps. En edellä olevaa teosta laittaisi olohuoneeni seinälle...
Ei yhteiskunnalla ole velvollisuutta tehdä yhtään mitään, mitä me yhteiskunnan jäsenet emme sen halua tekevän. Yhteiskunnan toiminnasta päättämme me. Nyt siis tässä asiassa meidän pitäisi hahmotella, millaista taidetta ja millä tavoin yhteiskunta VOI tukea taidetta, jotta me yhteiskunnan jäsenet saisimme siitä nauttia. Me voimme toki päättää, että taide kuuluu vain niille rikkaille, joilla on varaa sen hinta maksaa. Tällaisessa tapauksessa lienee selvää, että niille, jotka eivät taidetta kuluta (eivätkä siitä maksakaan), ei pätkän vertaa kuulu sitten sekään, millaista taidetta tehdään. Onko tämä se malli, jota sinä kannatat? Silloin sinun tulisi myös pystyä itse luopumaan taiteen arvostelusta, koska ethän sitä maksakaan.
Sitten me voimme ajatella, että taiteeseen pitäisi olla kaikilla mahdollisuus, joten yhteiskunta ottaa osaa sen kustannuksiin jollain tapaa. Jos valitsemme tämän tavan, täytyy yhteiskunnalla olla tietenkin jonkinliaset kriteerit sille, millaista taidetta tuetaan. Tässä kuten kaikissa mahdollisen yhteiskunnallisen rahoituksen kohteissa on tehtävä valintoja. Olet aiemmin nostanut tärkeäksi kriteeriksi sen, että tukea saavan taiteen täytyy todistaa kiinnostavuutensa yleisölle. Käsittääkseni Iiu Susirajan valokuvat ovat selvästi ylittäneet tämän kiinnostavuuskynnyksen myös kansainvälisesti. Se ei riitä niihin kohdistuvaa kiinnostusta kumoamaan, että Toope sanoo niitä rumiksi, eikä haluaisi seinälleen. Eihän sun seinällä mitään muutakaan taidetta taida olla...
Sitten vielä tietenkin voimme keskustella siitä, onko vain yleisön kiinnostuksen herättävä taide taidetta. Onko taiteen kriteeri siis huutoäänetys siitä, mistä tykätään? Vai voiko taidetta olla sellainenkin taide, joka ei viehätä, ei ole kaunista, ei löydä yleisöään? Kuvataiteen ja kirjallisuuden kaltainen taide, joka säilyy, tuottaa silloin ongelman. Nimittäin voiko jokin teos vaihtaa statustaan ajan myötä? Voiko teos olla joskus taidetta ja sitten taas joskus - kun yleisöä ei juuri siinä ajassa löydy - menettää taiteen statuksensa ja muuttua joksikin muuksi? Tai - onko jokainen taideteos taidetta vain osalle yleisöstä, mutta jotain muuta niille, joita se ei kosketa / miellytä? Voiko yleensäkään olla taidetta, joka on huonoa (mutta taidetta) tai jonka taiteellinen arvo on (yleisön mielestä, taidekriitikoiden mielestä, kenen mielestä?) vähäinen? Onko taide siis pelkkä tuotokselle annettava arvonimi ja arvostuksesta kertova epiteetti, joka ei oikeastaan tarkoita muuta kuin "mä diggaan"? Ehkä aiemmin oltiinkin oikeassa, kun taidetta ei käsitteenä ollut olemassakaan? Vai kertooko taide käyttötarkoituksesta, tavasta jolla jokin on tehty, mistä? OIkeastaan juuri tuo halu määritellä tavalla tai toisella taiteen rajat - mikä ansaitsee taiteen nimikkeen tai rahoitusta tai pääsyn seinälle - johtaa meidät aina taiteen määrittelyn dilemmaan. On mahdotonta asettaa taiteelle minkäänlaisia arvostamisen periaatteita ilman, että jollain lailla määrittelee käsityksensä siitä, mitä taide on.
Onko Toopelle taiteen määritelmä siis: "ottaisin seinälleni" (jolloin tietenkin jokainen tekee oman päätöksensä oman seinänsä suhteen), vai onko taiteen määritelmä "löytää riittävän suuren ja maksukykyisen yleisön" (jolloin taiteen määrittelee kysyntä)? Kumpaa määritelmää oikeastaan haluat noudatettavan? Vai haluatko tehdä vielä jonkun toisenlaisen taiteen määrittelyn? Minkä? Ymmärtänet, että jos vaadit yhteiskuntaa suhtautumaan taiteeseen tuon määrittelysi mukaisesti (jakamaan tukea sen mukaan), sinun pitää pystyä artikuloimaan se muillekin. Silloin pelkkä "ottaisin seinälleni" ei riitä, vaan sinun on todettava taiteeksi ajattelemisen olevan henkilökohtainen näkemys - jolloin sinun mielipiteesi vaikutus on tosiaan vain oman seinäsi laajuinen.
Niin ja sitten vielä - taide on yksi viestimisen tapa. Onkin jännää verrata tapaasi vaatia laajaa ja täysin rajoittamatonta sananvapautta, mutta samalla esittää, että taiteella viestimisen pitäisi rajoittua kauniiseen, kivaan, yleisesti kiinnostavaan jne. Vihapuhe ja toisten loukkaaminen pitää ehdottomasti sallia - mutta taide pitää tiukasti rajata viestimään vain kauniita viestejä. Sananvapautta tulisi sinun mielestäsi yksityisten mediayhtiöiden tarjota kaikille, mutta taiteellisin keinoin tapahtuvalta viestimiseltä pitäisi kieltää rahoitus ja sallia se vain niille, jotka itse pystyvät viestimisen kulunsa täysimääräisesti maksamaan. Taiteellisin keinoin tehtyä viesintää sopii sinun mielestäsi vastaanottaa vain, mikäli on omasta takaa hynää siitä maksaa.
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 22, 2019, 08:36:10
Oliko taas mitään järkeä rahdata rajan yli tänne leijuvaa herkkähipiäistä betonimöhkälettä johonkin ylihienoon Amos Rex-nimiseen taidenäyttelyyn mielensäpahoittajien pällisteltäväksi.
Kysyn vaan.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006035095.html
Vieläkö tuo möhkäle leijuskelee? Ja ennen kaikkea onko tietoa pääseekö pällistelypaikkaan tuhlaamatta koko päivää jonottamiseen?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 03, 2019, 23:35:00
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 22, 2019, 08:36:10
Oliko taas mitään järkeä rahdata rajan yli tänne leijuvaa herkkähipiäistä betonimöhkälettä johonkin ylihienoon Amos Rex-nimiseen taidenäyttelyyn mielensäpahoittajien pällisteltäväksi.
Kysyn vaan.
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006035095.html
Vieläkö tuo möhkäle leijuskelee? Ja ennen kaikkea onko tietoa pääseekö pällistelypaikkaan tuhlaamatta koko päivää jonottamiseen?
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fgq7mz.jpg&hash=b20b3fa778065c380715abac94cefde4a9571d10)
https://fi-fi.facebook.com/pg/amoskonst/posts/
Suhteellisen mielenkiintoinen näyttely, päiväsaikaan ei ollut isompia jonojakaan. (https://www.tripadvisor.fi/Attraction_Review-g189934-d15091728-Reviews-Amos_Rex_Art_Museum-Helsinki_Uusimaa.html)
^Täytyy yrittää kun sattuu kulmille.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - huhtikuu 04, 2019, 13:46:57
^Täytyy yrittää kun sattuu kulmille.
Kerro ihmeessä kokemuksista, jos käyt.
Moni täällä varmaan aprikoi Amos Rexin jonoja, betonikuution virkeyttä tai Magritten naurettavuutta.
Olisi kiva tietää betonikuutiota leijuttavasta tekniikasta, mutta taitavat pitää sen illuusion vuoksi taikurin salaisuutena.
Lisäfiilistä saa kävelemällä betonikuution alla ilman turvakenkiä, tai turvakengillä.
(https://hs.mediadelivery.fi/img/1920/ba110aba8998466e9e58c4f2df1bb03c.gif)
Ohuet levyt joka maalauksen takia vain näyttää betonilta. Sisällä helium-kaasupallo. Sitä olisi vaikea saada leijumaan vaan putoo joka alas tai ylös kattoon. Joten sitä vakauttaa joku ilmasylinteri systeemi. Ja / tai katon rajan rei'istä puhaltava ilma laskee sen alemmas katosta hiljaa pyörimään.
^
Polystyreeniä (styroksia), tai pikemminkin ehkä paisutetuttua polystyreeniä eli EPS:ää? (Mahdolliset isommat kolot tukittu jollain, esim. gessolla tai kipsillä?) Ja spraymaalattu päälle (jos sitä edes tarvitaan)?
https://www.ukmuovi.fi/index.php/typography-6/ukorex-innovate (https://www.ukmuovi.fi/index.php/typography-6/ukorex-innovate)
https://kantapaikka.net/index.php/topic,136.msg15019.html#msg15019 (https://kantapaikka.net/index.php/topic,136.msg15019.html#msg15019)
Kuten olen ennenkin sanonut, ei minulla ole mitään halua rajoittaa taiteita tai sanan/ilmaisunvapautta, koska en ole vasemmistolainen. Puhun siitä, ettei yhteiskunnalla ole velvollisuutta rahoittaa taiteita. Se on valinta, ei pakko.
Miksi tukea taidetta, joita ihmiset eivät halua nähdä? Tai eivät ainakaan halua maksaa edes paria euroa näkemisestä? Eikö tuo kerro siitä, ettei tuollaiselle taiteelle ole mitään kysyntää ydinHelsingin kuplan ulkopuolella, jos sielläkään? Sama asia, että miksi yhteiskunnan pitäisi tukea toimialoja, jotka elävät tukiaisista? Maatalouden kohdalla teen toki itsekin tässä poikkeuksen, koska huoltovarmuus vaatii jonkinasteista maataloustukea. Olkoon tuo poikkeustapaus. Yleisesti ottaen kuitenkin tukiaiset taloudelle ja kulttuurillekin ovat pitkälti tuhlattua rahaa. Kierrätetään rahaa, joilla elätetään ihmisiä yhteiskunnan kustannuksella.
Hyväksyn toki osin kulttuuritoiminnan rahoitusta verorahoista, väitän vaan, että rahoitamme sitä liikaa. Kirjasto- ja museotoiminta on tärkeää, taiteilija-apurahat juomareille voivat olla taas kyseenalaisia. Tukijärjestelmä on laajentunut liikaa, siinä on karsimisen varaa. Näkisin, että tulevaisuudessa yksityissektorin rahoitus kulttuurialoille tulee kasvamaan ja hyvä niin, vaikka esim. Koneen säätiö haaskaa rahojaan mitä absurdeimpiin hankkeisiin ja "taiteilijoihin". Mutta itsehän päättävät yksityisistä rahoistaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 04, 2019, 23:53:35
https://kantapaikka.net/index.php/topic,136.msg15019.html#msg15019 (https://kantapaikka.net/index.php/topic,136.msg15019.html#msg15019)
Kuten olen ennenkin sanonut, ei minulla ole mitään halua rajoittaa taiteita tai sanan/ilmaisunvapautta, koska en ole vasemmistolainen. Puhun siitä, ettei yhteiskunnalla ole velvollisuutta rahoittaa taiteita. Se on valinta, ei pakko.
Miksi tukea taidetta, joita ihmiset eivät halua nähdä? Tai eivät ainakaan halua maksaa edes paria euroa näkemisestä? Eikö tuo kerro siitä, ettei tuollaiselle taiteelle ole mitään kysyntää ydinHelsingin kuplan ulkopuolella, jos sielläkään? Sama asia, että miksi yhteiskunnan pitäisi tukea toimialoja, jotka elävät tukiaisista? Maatalouden kohdalla teen toki itsekin tässä poikkeuksen, koska huoltovarmuus vaatii jonkinasteista maataloustukea. Olkoon tuo poikkeustapaus. Yleisesti ottaen kuitenkin tukiaiset taloudelle ja kulttuurillekin ovat pitkälti tuhlattua rahaa. Kierrätetään rahaa, joilla elätetään ihmisiä yhteiskunnan kustannuksella.
Hyväksyn toki osin kulttuuritoiminnan rahoitusta verorahoista, väitän vaan, että rahoitamme sitä liikaa. Kirjasto- ja museotoiminta on tärkeää, taiteilija-apurahat juomareille voivat olla taas kyseenalaisia. Tukijärjestelmä on laajentunut liikaa, siinä on karsimisen varaa. Näkisin, että tulevaisuudessa yksityissektorin rahoitus kulttuurialoille tulee kasvamaan ja hyvä niin, vaikka esim. Koneen säätiö haaskaa rahojaan mitä absurdeimpiin hankkeisiin ja "taiteilijoihin". Mutta itsehän päättävät yksityisistä rahoistaan.
Toope sä unohdat, että pääkaupunkiseudun asukasmäärä on aika suuri osa suomalaisista ja vielä suurempi osa suomalaisista on se joukko, joka käyttää Helsingissä sijaitsevia kulttuurpalveluita. Ei ol oikeastaan kyse siitä, millaista kulttuuria niissä tarjotaan, vaan siitä, ettei MIKÄÄN kulttuuri Suomessa muualla voi saada kovinkaan suuria yleisöjä, koska suomalaiset pakkautuvat pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle.
Kulttuuriyleisön määrä on hyvin suoraan riippuvainen riittävän lähellä asuvien ihmisten määrästä. Kulttuuripalvelut eivät tässä suhteessa eroa mistään muista palveluista. Ei se, ettei jossain Alavudella tai Kaavilla ole valittavissa laajasta ravintoloiden tai vaatekauppojen tarjonnasta, johdu siitä, että alavutelaiset inhoaa fine diningia, libanonilaista keittiötä ja Gudrun Sjödénin vaatteita, vaan siitä, että vain riittävän suuri määrä ihmisiä pystyy pitämään pystyssä laajaa valikoimaa erilaisia palveluita.
Kyllä Helsingistä löytyy myös sellaista turvallisen perinteistä kulttuuria niille, jotka sitä haluavat. Siksi Helsingissä toimii sekä Tavastia että Musiikkitalo ja yleisöä löytyy sekä Ateneumille että Kiasmalle. Helsingistä löytyy niin ravintola Rosso kuin ravintola Juuri ja vaatteita pääsee valitsemaan itselleen yhtä lailla Prismasta, Lindexistä kuin Samujin putiikista. Muualla on sitten tilanne, että riittäviä asiakasmääriä palveluille ei ehkä ole kuin kesäsesonkina, kun ihmiset lähtee lomailemaan pääkaupunkiseudulta lompakkoineen. Jos jäähallikonsertti ei löydä yleisöään marraskuun arki-iltana Loimaalla, ei kyse ole väärän musiikkityylin valinnasta. Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla nyt vain on riittävä määrä ihmisiä, jotta asiakkaita löytyy tarpeeksi SEKÄ Rossolle että sushiravintolalle ympärivuotisesti ja kaikkina viikonpäivinä.
On muuten aika jännää, että vaikka jatkuvasti esität ihmisten äänestävän jaloillaan - jolla sitten perustelet sitä, millaisia palveluita on syytä pitää yllä, niin tätä jaloillaan äänestämistä et sovella asuinpaikkoihin. Muutoinhan olisi syytä todeta, että puolet Suomesta pitäisi oikeastaan sulkea ja lakkauttaa julkiset palvelut sieltä, koska asiakkaat ovat valinneet toisin ja muuttaneet muualle. Aika harva Suomen kunnista on kannattavia ja omillaan toimeen tulevia. Miksi vain kulttuurin kohdalla tämä on pätevä syy todeta palvelut turhiksi?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 05, 2019, 10:34:12
Toope sä unohdat, että pääkaupunkiseudun asukasmäärä on aika suuri osa suomalaisista ja vielä suurempi osa suomalaisista on se joukko, joka käyttää Helsingissä sijaitsevia kulttuurpalveluita. Ei ol oikeastaan kyse siitä, millaista kulttuuria niissä tarjotaan, vaan siitä, ettei MIKÄÄN kulttuuri Suomessa muualla voi saada kovinkaan suuria yleisöjä, koska suomalaiset pakkautuvat pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle.
Kulttuuriyleisön määrä on hyvin suoraan riippuvainen riittävän lähellä asuvien ihmisten määrästä. Kulttuuripalvelut eivät tässä suhteessa eroa mistään muista palveluista. Ei se, ettei jossain Alavudella tai Kaavilla ole valittavissa laajasta ravintoloiden tai vaatekauppojen tarjonnasta, johdu siitä, että alavutelaiset inhoaa fine diningia, libanonilaista keittiötä ja Gudrun Sjödénin vaatteita, vaan siitä, että vain riittävän suuri määrä ihmisiä pystyy pitämään pystyssä laajaa valikoimaa erilaisia palveluita.
...
On muuten aika jännää, että vaikka jatkuvasti esität ihmisten äänestävän jaloillaan - jolla sitten perustelet sitä, millaisia palveluita on syytä pitää yllä, niin tätä jaloillaan äänestämistä et sovella asuinpaikkoihin. Muutoinhan olisi syytä todeta, että puolet Suomesta pitäisi oikeastaan sulkea ja lakkauttaa julkiset palvelut sieltä, koska asiakkaat ovat valinneet toisin ja muuttaneet muualle. Aika harva Suomen kunnista on kannattavia ja omillaan toimeen tulevia. Miksi vain kulttuurin kohdalla tämä on pätevä syy todeta palvelut turhiksi?
Ihmisten pakkautuminen koppeihinsa pk-seudulla ei siis elätä kulttuuritarjontaa, koska ihmisiä ei tarpeeksi kiinnosta se kulttuuritarjonta! Kysyntä ja tarjonta eivät vastaa, jos yhteiskunnan täytyy tukea kulttuuria. Kysyntää ehkä vaan ei ole niin paljon, että oopperat kannattaisivat.
Helsinki ei tällä hetkellä kykene ylläpitämään edes Stockmannia, joka on muuten menossa konkurssiin/myytäväksi pian. Ei elätä mitään kulttuurikeskuksia, jotka kaikki vaativat suuria tukia. Guggenheimilta onneksi vältyttiin, koska se olisi muodostunut rahareiäksi, vaikka mainostikin yksityistä rahoitustaan. Mikään yksityinen rahoitus ei tällä hetkellä riitä keskeisille kulttuurikeskuksille, vaikka itsekin toivon enemmän niitä rahoittajiksi yhteiskunnan sijaan. Meillä on liian vähän rikkaita, jotka rahoittaisivat kulttuuria.
Harvat Suomen kunnista ovat kykeneviä ylläpitämään rahoitustaan, tarvitsevat valtionapuja. Hyvä esimerkki siitä, miten huonosti asioita on hoidettu. Liiallinen holhous on hyvä esimerkki siitä, mitä tekee kuntatalouksille. 25 vuotta sitten kunnilla oli n. 200-300 kunnallista velvoitetta, kuten päivähoidon järjestäminen ja muut asiat. Nyt velvoitteita on reilusti yli 500! Totta kai kunnat ovat ongelmissa noiden ohjeistuksien myötä, kun jokaista valvomaan pitää palkata byrokraatti. Sääntelyä ja ohjeistuksia tulisi vähentää suuresti, silloin kunnat voisivat käyttää rahojaan järkevämmin kuin byrokraattien palkkaamiseen. Silloin ehkä rahaa riittäisi kulttuurisektorillekin?
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 05, 2019, 22:52:33
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 05, 2019, 10:34:12
Toope sä unohdat, että pääkaupunkiseudun asukasmäärä on aika suuri osa suomalaisista ja vielä suurempi osa suomalaisista on se joukko, joka käyttää Helsingissä sijaitsevia kulttuurpalveluita. Ei ol oikeastaan kyse siitä, millaista kulttuuria niissä tarjotaan, vaan siitä, ettei MIKÄÄN kulttuuri Suomessa muualla voi saada kovinkaan suuria yleisöjä, koska suomalaiset pakkautuvat pääkaupunkiseudulle ja Uudellemaalle.
Kulttuuriyleisön määrä on hyvin suoraan riippuvainen riittävän lähellä asuvien ihmisten määrästä. Kulttuuripalvelut eivät tässä suhteessa eroa mistään muista palveluista. Ei se, ettei jossain Alavudella tai Kaavilla ole valittavissa laajasta ravintoloiden tai vaatekauppojen tarjonnasta, johdu siitä, että alavutelaiset inhoaa fine diningia, libanonilaista keittiötä ja Gudrun Sjödénin vaatteita, vaan siitä, että vain riittävän suuri määrä ihmisiä pystyy pitämään pystyssä laajaa valikoimaa erilaisia palveluita.
...
On muuten aika jännää, että vaikka jatkuvasti esität ihmisten äänestävän jaloillaan - jolla sitten perustelet sitä, millaisia palveluita on syytä pitää yllä, niin tätä jaloillaan äänestämistä et sovella asuinpaikkoihin. Muutoinhan olisi syytä todeta, että puolet Suomesta pitäisi oikeastaan sulkea ja lakkauttaa julkiset palvelut sieltä, koska asiakkaat ovat valinneet toisin ja muuttaneet muualle. Aika harva Suomen kunnista on kannattavia ja omillaan toimeen tulevia. Miksi vain kulttuurin kohdalla tämä on pätevä syy todeta palvelut turhiksi?
Ihmisten pakkautuminen koppeihinsa pk-seudulla ei siis elätä kulttuuritarjontaa, koska ihmisiä ei tarpeeksi kiinnosta se kulttuuritarjonta! Kysyntä ja tarjonta eivät vastaa, jos yhteiskunnan täytyy tukea kulttuuria. Kysyntää ehkä vaan ei ole niin paljon, että oopperat kannattaisivat.
Ei Toope. Helsinki elättää kulttuuritarjontaa kyllä. Oopperan katsomot eivät ammota tyhjyyttään, vaan täyttöaste on varsin hyvä. https://oopperabaletti.fi/app/uploads/2017/05/Vuosikertomus_2016.pdf
Lipputulot 11 miljoonaa ja täyttöaste päänäyttämöllä 93 % vuonna 2016. Kyse on siitä, että halutaan pitää lippujen hinnat kohtuullisina. Oopperan ja baletin tuottaminen vain on perhanan kallista. Sellaista oopperataloa maailmasta ei löydy, joka tulisi toimeen lipputuloillaan. Suomessa kuitenkin lippujen hinnat ovat hyvin edulliset verrattuna moniin muihin maihin. (Tämänkin keskustelun olemmem tainneet vähintään kolmeen kertaan jo aiemmin käydä). Siis: Miten sinä ratkaisisit Oopperan talouden, jos jo nyt liput jo nyt myydään 93 prosenttisesti, mutta tulot eivät läheskään riitä kattamaan kuluja? Olisi pitänyt rakentaa vielä suurempi katsomo, että sinne mahtuisi vielä enemmän yleisöä. Jos lippujen hinnat nostetaan pilviin, rupeat taas valittamaan, että kyseinen palvelu on tarkoitettu vain tosirikkaille ja on elitististä.
LainaaHelsinki ei tällä hetkellä kykene ylläpitämään edes Stockmannia, joka on muuten menossa konkurssiin/myytäväksi pian. Ei elätä mitään kulttuurikeskuksia, jotka kaikki vaativat suuria tukia. Guggenheimilta onneksi vältyttiin, koska se olisi muodostunut rahareiäksi, vaikka mainostikin yksityistä rahoitustaan. Mikään yksityinen rahoitus ei tällä hetkellä riitä keskeisille kulttuurikeskuksille, vaikka itsekin toivon enemmän niitä rahoittajiksi yhteiskunnan sijaan. Meillä on liian vähän rikkaita, jotka rahoittaisivat kulttuuria.
Stockmannin ongelma ei johdu liian vähäisestä väestä Helsingissä, vaan vääristä businesspäätöksistä. Tavaratalokonsepti on vanhentunut. Sen sijaan Lindexillä menee ihan mukavasti. Stockmannin alamäen syyt näkee jokainen, joka sinne menee ostoksille. Ei sieltä löydä ostettavaa, eikä tavaratalo houkuttele ostamaan mitään. Maailma nyt vain on ajanut täyden palvelun tavaratalomallin ohi. Sehän alkujaan kukoisti, koska se tarjosi naisille paikan, jossa he saattoivat kulkea ja toimia vapaasti julkisella paikalla ilman epäilyksiä siveellisyydestä. Tämä merkitys on tavarataloilta hävinnyt jo ajat sitten. Laaja tuotevalikoimakaan ei oikein enää ole vetovoimatekijä, koska nettikauppojen laajuuden kanssa on mahdotonta kilpailla. Tavaratalot ovat vain huonoja kauppakeskuksia. Ne eivät ole löytäneet nykyisessä maailmassa sitä jujua, millä asiakkaita houkuttelisivat. Mutta Kiteellä ei ollut Stockmannia edes silloin, kun tavarataloilla vielä meni mukavasti.
LainaaHarvat Suomen kunnista ovat kykeneviä ylläpitämään rahoitustaan, tarvitsevat valtionapuja.
Aivan. Sen sijaan Helsinki maksaa niitä apuja muille.
LainaaHyvä esimerkki siitä, miten huonosti asioita on hoidettu. Liiallinen holhous on hyvä esimerkki siitä, mitä tekee kuntatalouksille. 25 vuotta sitten kunnilla oli n. 200-300 kunnallista velvoitetta, kuten päivähoidon järjestäminen ja muut asiat. Nyt velvoitteita on reilusti yli 500! Totta kai kunnat ovat ongelmissa noiden ohjeistuksien myötä, kun jokaista valvomaan pitää palkata byrokraatti. Sääntelyä ja ohjeistuksia tulisi vähentää suuresti, silloin kunnat voisivat käyttää rahojaan järkevämmin kuin byrokraattien palkkaamiseen. Silloin ehkä rahaa riittäisi kulttuurisektorillekin?
Helsinki pystyy kuitenkin rahoittamaan sekä nuo palvelut että sen kulttuurin. Lisäksi helsinki avittaa tuntuvasti niitä heikommin pärjääviä kuntia. Tuskinpa ne heikosti toimeentulevcat kunnat vetovoimaisiksi ja muuttovoittoisiksi muuttuisivat, jos nuo luettelemasi palvelut niistä lakkautettaisiin kuntataloutta helpottaen. Kuka muuttaa kuntaan, jossa ei ole koulua, ei päivähoitoa, ei kirjastoa, ei uimahallia, ei sairaalaa, ei terveyskeskusta eikä teatteria? Kunnat ovat ongelmissa silloin, kun kunnassa ei asu enää ihmisiä, jotka maksaisivat veroja. Jos kunnan asukkaat ovat kaikki eläkeläisiä palvelutalossa, niin ei se kuntatalous nouse velvoitteita vähentämällä. Mikä sinusta olisi (kulttuuri poislukien, koska juuri siihenhän väitit velvollisuuksia vähentämälle rahaa löytyvän) niitä kunnallisia velvoitteita, jotka pitäisi poistaa?
https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/menot_ja_tulot%20TP2017%20%28netti%29_0.pdf
Kuntien menoista sosiaali- ja terveystoimeen kuluu 49 % ja opetus- ja kulttuuritoimeen 31 %. Kun siis tavoite oli säästää, jostain, jotta kulttuuriinkin jäisi, ovat ne oikeat isot säästökohteet siis sosiaalitoimi, terveystoimi ja opetus. Mikäs lahdattais?
Muuten - siirsit jälleen maalitolppia. Olet esittänyt, että taiteen oikeutus tulee katsojamääristä ja siitä, kuinka moni on kiinnostunut kyseisestä taiteesta. Nyt ryhdyitkin sujuvasti väittämään, että se oikeutus tuleekin taiteen kyvystä kerätä tuloja. Nämä kaksi ovat eri vaatimuksia. Oopperaesimerkki todistaa sen erittäin hyvin. Jos ison näyttämön varsin merkittävän kokoinen katsomo täyttyy 93 prosenttisesti, ei voida sanoa, ettei kiinnostusta olisi oopperaa kohtaan. On ihan eri kysymys sitten se, pystyykö taiteella keräämään tuloja, joilla voidaan maksaa sen tekemisen kulut (käytännössä lähinnä palkat sen tekijöille). Maalitolppien siirteleminen on huonoa argumentointia, eikä siirrettyyn maalin tehtyjä laukauksia hyväksytä maaleiksi.
(https://i.uppaa.fi/2019/05/07/aaaatanssijatronkkonen-veijod219c34324a7f46a.jpg)
Itetaiteilija Veijo Rönkkösen työ.
Parikkalan taidepuisto.
Kovasti tykkään.
Ihan hieno taideteos edellä, vaikkei suomalaisia esitäkään...
Safiiri, Helsinki lopulta ei elätä ketään, Helsingin tulotkin tulevat muualta Suomesta tuotannon muodossa. Helsinki tienaa firmojen pääkonttoreillaan.
Mutta, kuten sanoit, ooppera ei elätä itseään, kuten ei suuri osa muustakaan kulttuurista. Siksi sen tulee olla myös ensisijaisena säästökohteena, koska ei ole välttämätön tai tarpeellinen verrattuna esim. terveydenhuoltoon nähden. Vähemmän tarpeellisista kuluista tulee karsia, ei ensisijaisen tärkeistä kuluista, jos ja kun yhteiskunnan tulee säästää.
Joo, jokaisella pääkaupungilla pitää olla toimiva ooppera, tms..., mutta noillahan on lähinnä symboliarvoa. Hgissä on ooppera, mutta myös Hurstin leipäjonot, joille rahaa ei riitä. Arvovalinta. En pidä nykyistä rahanjakoa oikeudenmukaisena, mielestäni kulttuurisektorilta voisi säästää enemmän, koska muilla tärkeämmillä aloilla tarvetta rahalle on enemmän.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 07, 2019, 22:36:35
Ihan hieno taideteos edellä, vaikkei suomalaisia esitäkään...
Safiiri, Helsinki lopulta ei elätä ketään, Helsingin tulotkin tulevat muualta Suomesta tuotannon muodossa. Helsinki tienaa firmojen pääkonttoreillaan.
No ei elätä muu Suomikaan. Se tuotanto ei synny ilman helsinkiläisiä, jotka sitä kuluttavat. Paljonko Suomessa olisi vaikkapa maataloutta, jos Uudellamaalla asuvat eivät sen tuotantoa ostaisi ja kuluttaisi? Paljonko olisi Suomessa vaikkapa maitotiloja, jos sen kuluttajiksi laskettaisiin vain ne, jotka elävät muualla kuin Helsingin talousalueella? Firmojen pääkonttorit ovat hakeutuneet Helsinkiin. Miksi? Miksei Kitee pysty houkuttelemaan niitä? Miksei TÄSSÄ yleisön (siis niiden firmojen pääkonttoreiden) maku määritä sitä, mikä kaupunki ansaitsee niistä syntyvät tulot? Sanoisin, että OMIEN teesiesi mukaan Kitee ja Pudasjärvi nyt vain hävisivät tässä kisassa, joten ne eivät voi vaatia yhteiskunnalta tukea. Vai koskeeko tämä "pärjätköön omilla ansioillaan" -eetos vain taidetta?
LainaaMutta, kuten sanoit, ooppera ei elätä itseään, kuten ei suuri osa muustakaan kulttuurista. Siksi sen tulee olla myös ensisijaisena säästökohteena, koska ei ole välttämätön tai tarpeellinen verrattuna esim. terveydenhuoltoon nähden. Vähemmän tarpeellisista kuluista tulee karsia, ei ensisijaisen tärkeistä kuluista, jos ja kun yhteiskunnan tulee säästää.
Tämä väite on eri väite kuin se, minkä alunperin esitit. Nyt siis vaadit toimintaa, joka kykenee rahoittamaan itsensä. Aiemmin kriteerinä oli yleisön kiinnostus. Nämä kaksi eivät ole synonyymejä.
LainaaJoo, jokaisella pääkaupungilla pitää olla toimiva ooppera, tms..., mutta noillahan on lähinnä symboliarvoa. Hgissä on ooppera, mutta myös Hurstin leipäjonot, joille rahaa ei riitä. Arvovalinta. En pidä nykyistä rahanjakoa oikeudenmukaisena, mielestäni kulttuurisektorilta voisi säästää enemmän, koska muilla tärkeämmillä aloilla tarvetta rahalle on enemmän.
Miten niin vain symboliarvoa, jos siellä oopperan tilaisuuksissa käy yleisöä 317 000 ihmistä vuodessa. (2016). Lipputulot ovat 11 miljoonaa, vaikka 57 % tilaisuuksista oli MAKSUTTOMIA. Tapahtumissa mukana oli 54 500 lasta ja nuorta. Nämä ovat konkreettisia tilanteita ja tuo yleisö on itse fyysisesti paikalla nauttimassa esityksistä ym. joita konkreettisesti fyysisesti paikalla olevat heille tarjoavat. Symboliikka voi tietenkin asiassa nähdä, mutta fakta (lempisanasi) on, että toiminta on konkretiaa, ei pelkkää symboliikkaa. Toiminta myös työllistää huomattavan määrän ihmisiä. Heistä suuri osa on ihan muita kuin taiteilijoita. Henkilökuntakulut olivat 46 miljoonaa. Mietihän hetki sitä, kuinka paljon Helsinki ja valtio saavat tästä verotuloja ja millaisen summan ne säästävät Oopperan työllistävän vaikutuksen ansiosta? Miltä kuulostaisi sellaiset yt-neuvottelut, joissa ilmoitettaisiin tämän koko työntekijämäärän irtisanomisista? Suomi nousuun???
Tämä on tosiaan arvovalinta, mutta tuo arvovalinta on kyllä täysin tietoisesti tehty. En ihan heti usko, että löytyy sellaista poliittista tahtotilan muutosta, joka johtaisi Oopperan lakkauttamiseen ja tukirahojen ohjaamiseen Hurstille. Pelkkää säästöähän ei tuosta syntyisi, koska tuo 46 miljoonaa siis katoaisi, joka nyt Ooppera käyttää henkilöstöön. Kun he kaikki menettäisivät työpaikkansa, olisi aika työ kehittää korvaavia työpaikkoja, joissa työnantajalta heruisi tuo sama 46 miljoonaa työntekijöille. Lisäksi Helsinki menettäisi mm. ravintola- ja majoitusalan tuottoja / verotuloja. Saattaisipa käydä niinkin, että nämä taiteilijat äänestäisivät jaloillaan ja muuttaisivat muualle. Heidän ammattitaitonsahan on huomattavan kansainvälistä. Tänne jäisivät lipunmyyjät, siivoojat, tekninen henkilökunta jne. Siis ne tavalliset ihmiset, joilta menisi työpaikka. Jännää, että jossain maakunnassa tuollainen tilanne ja suuren työnantajan toiminnan loppuminen paikkakunnalla tarkoittaisi pahaa kriisiä, mutta Helsinkiin sitä voi surutta ehdottaa ihan vain, koska "arvovalinta enkä tykkää oopperasta".
Valituksesi on myös sikäli ristiriitaista, että toisaalta vaadit taiteilijoilta kykyä itsensä elättämiseen taiteensa tuotoilla, mutta nyt silmätikkunasi ovat juuri ne taiteilijat, jota tosiaan ovat palkkatyössä ja ansaitsevat sillä toimeentulonsa. Ymmärtänet kai itsekin, että jos sekä vaaditaan, että taiteilijan pitää ansaita toimeentulonsa, mutta toisaalta taiteen ei pitäisi maksaa mitään (kuten se maksaa valtiolle, kunnalle, katsojille), niin pyydät mahdottomia. valtio ja kunnat ovat Oopperan kohdalla asiakkaan asemassa, joka maksaa saamastaan palvelusta. Tämä halu saada tuota palvelua on demokraattisessa prosessissa päätetty halu, vaikka se sinua näyttääkin kovasti korpeavan.
Lainaus käyttäjältä: Juuli - toukokuu 07, 2019, 14:17:22
...
Itetaiteilija Veijo Rönkkösen työ.
Parikkalan taidepuisto.
Kovasti tykkään.
Hieno paikka. Taiteilijan intohimo näkyy hyvin teoksissa. Hyvä että patsaspuistosta huolehditaan myös nyt taiteilijan kuoltua.
Kitinää Safiirilta edellä. En ole vaatinut Oopperan lakkauttamista, kiinnitän vain huomiota siihen, mihin kohteisiin yhteiskuntamme rahoja laitamme. Neuvottelua noista rahoista tarvitaan. Tärkeimpiin asioihin rahoja pitää jakaa, toisarvoisiin sen jälkeen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 08, 2019, 23:55:54
Kitinää Safiirilta edellä. En ole vaatinut Oopperan lakkauttamista, kiinnitän vain huomiota siihen, mihin kohteisiin yhteiskuntamme rahoja laitamme. Neuvottelua noista rahoista tarvitaan. Tärkeimpiin asioihin rahoja pitää jakaa, toisarvoisiin sen jälkeen.
Minä kiinnitän huomiota siihen, miten perustelet asiasi. Toistaiseksi et osaa päättää, onko argumenttisi taloudellinen kannattavuus vai yleisön kiinnostus vai mikä. Koska ilmeisesti argumentaatiosi on huteralla pohjalla, olet päätynyt siirtelemään maalitolppia. Siksi vaihdat aina perustetta, kun muuten joutuisit päästämään toisen potkaiseman pallon maaliin. Yleensä tällaista pelin sääntöjen "luovaa" tulkintaa harrastavat pikkulapset, jotka eivät pysty sietämään häviämistä pelissä. Eräillä kehitys ei ilmeisesti koskaan etene tuosta vaiheesta pidemmälle.
Miten tärkeät asiat erotellaan toisarvoisista? Osaatko päättää, onko perusteena se taloudellinen kannattavuus vai yleisön kiinnostus? Vai onko muita ehdotuksia?
Oopperan toiminta lakkaa, jos sen tukeminen lopetetaan. Tai vähintäänkin kutistuu huomattavasti. Tämän "säästön" kannattavuutta arvioitaessa pitää huomioida ne tulonmenetykset ja mahdolliset välilliset kustannukset, joita asiasta koituu. Säästöä siis ei ole vain suoraan se summa, jolla tukea madalletaan, vaan summa, josta on vähennetty suorat ja välilliset menot ja tulonmenetykset. Itse pidän menetyksenä myös menetettyjä esityksiä ja taide-elämyksiä, vaikka niiden taloudellisen arvon laskeminen ei olekaan ongelmatonta. Se kuitenkin tiedetään, että taide on terveyttä edistävää ja yhteiskunnalle tarpeellista monin tavoin. Sen tuottaminen vain yksityisin varoin on myös ongelmallista sananvapauden kannalta. (Asia, joka YLEENSÄ on sinulle tärkeä.)
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 09, 2019, 09:04:35
Oopperan toiminta lakkaa, jos sen tukeminen lopetetaan. Tai vähintäänkin kutistuu huomattavasti. Tämän "säästön" kannattavuutta arvioitaessa pitää huomioida ne tulonmenetykset ja mahdolliset välilliset kustannukset, joita asiasta koituu. Säästöä siis ei ole vain suoraan se summa, jolla tukea madalletaan, vaan summa, josta on vähennetty suorat ja välilliset menot ja tulonmenetykset. Itse pidän menetyksenä myös menetettyjä esityksiä ja taide-elämyksiä, vaikka niiden taloudellisen arvon laskeminen ei olekaan ongelmatonta. Se kuitenkin tiedetään, että taide on terveyttä edistävää ja yhteiskunnalle tarpeellista monin tavoin. Sen tuottaminen vain yksityisin varoin on myös ongelmallista sananvapauden kannalta. (Asia, joka YLEENSÄ on sinulle tärkeä.)
Ooppera kuolee, jos ei tueta, koska kysyntää ei ole tarpeeksi. Niin, tämä on arvokysymys, pitäisikö silti tukea?
Nykymaailmassa tukisin oopperaa. Kyllähän yhteiskunta tarvitsee palvelujakin, jotka eivät tuota, mutta luovat mielihyvää. Mutta jos Suomi joutuu pulaan, jossa rahat eivät riitä, ooppera on ensimmäinen, josta myös karsisin. Se tarvehierarkia...
Tärkeimpiä asioita tuetaan ensin, toisarvoisia sitten, jos rahaa riittää.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 10, 2019, 23:09:13
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 09, 2019, 09:04:35
Oopperan toiminta lakkaa, jos sen tukeminen lopetetaan. Tai vähintäänkin kutistuu huomattavasti. Tämän "säästön" kannattavuutta arvioitaessa pitää huomioida ne tulonmenetykset ja mahdolliset välilliset kustannukset, joita asiasta koituu. Säästöä siis ei ole vain suoraan se summa, jolla tukea madalletaan, vaan summa, josta on vähennetty suorat ja välilliset menot ja tulonmenetykset. Itse pidän menetyksenä myös menetettyjä esityksiä ja taide-elämyksiä, vaikka niiden taloudellisen arvon laskeminen ei olekaan ongelmatonta. Se kuitenkin tiedetään, että taide on terveyttä edistävää ja yhteiskunnalle tarpeellista monin tavoin. Sen tuottaminen vain yksityisin varoin on myös ongelmallista sananvapauden kannalta. (Asia, joka YLEENSÄ on sinulle tärkeä.)
Ooppera kuolee, jos ei tueta, koska kysyntää ei ole tarpeeksi. Niin, tämä on arvokysymys, pitäisikö silti tukea?
Miten niin ei ole kysyntää? Suuren näyttämön esitysten liput on myyty yli 90 prosenttisesti. Tässä käyttämälläsi kriteerillä (oman toiminnan tuotto ei kata kuluja) myöskään terveyskeskukset, kirjastot tai koulut eivät ole riittävän "kysyttyjä".
Suomessa on tosiaan tehty arvovalinta, jonka mukaan taidetta tuetaan julkisista varoista, jotta yleisön ei tarvitse pääsylippujen hinnoissa kattaa kaikkia toiminnan kuluja. Näin lippujen hinnat säilyvät kohtuullisina ja taiteen äärelle pääsee vähäisemmillä kustannuksilla. Kuten aiemmassa viestissäni mainitsin, järjestää Ooppera paljon myös täysin pääsymaksuttomia tilaisuuksia - mm. koululaisille. Tämä arvovalinta on myös tehty demokraattisessa prosessissa, joten juuri siten on suomalainen yhteiskunta todennut hyväksi tavaksi yhteiskuntana toimia.
LainaaNykymaailmassa tukisin oopperaa. Kyllähän yhteiskunta tarvitsee palvelujakin, jotka eivät tuota, mutta luovat mielihyvää. Mutta jos Suomi joutuu pulaan, jossa rahat eivät riitä, ooppera on ensimmäinen, josta myös karsisin. Se tarvehierarkia...
Tärkeimpiä asioita tuetaan ensin, toisarvoisia sitten, jos rahaa riittää.
Tutkimukset ovat kanssasi eri mieltä siitä, mikä on taiteen tuottavuus. Ensinnäkin se tuottaa taloudellisesti, mutta tuottavuus on välillistä. Toisaalta sen merkitys hyvinvoinnille on suuri. Mutta ehkä ihmisten hyvinvointi ei sinusta ole tarvehierarkiassa niin korkealla?
https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-vaikutuksiin/
https://www.kultus.fi/fi/uutiset/2017-08/tuoretta-tutkimustietoa-taiteen-ja-kulttuurin-hyvinvointivaikutuksista
https://www.kultus.fi/fi/uutiset/2017-08/tuoretta-tutkimustietoa-taiteen-ja-kulttuurin-hyvinvointivaikutuksista
https://www.theguardian.com/healthcare-network/2017/oct/11/contribution-arts-make-health-wellbeing
https://whatworkswellbeing.org/blog/visual-arts-mental-health-and-wellbeing-evidence-review/
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75529/OKM9.pdf?sequence=1
https://usdac.us/cultureofhealth
https://www.athensjournals.gr/health/2018-1-X-Y-Philipp.pdf
Niin, pääsymaksuttomat koululaisvierailut ovat tietenkin veronmaksajien kustantamia, kuinkas muuten?
Ooppera on yleensäkin lähinnä verorahoilla kustantamaa.
Ymmärrän sen, että yhteiskunnan tulee tukea joitakin kulttuuri-ilmentymiä, mutta ovat sitten myös niitä, jotka karsivat toiminnoistaan. Mieluummin he kuin Hursti.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 12, 2019, 01:07:35
Niin, pääsymaksuttomat koululaisvierailut ovat tietenkin veronmaksajien kustantamia, kuinkas muuten?
Ooppera on yleensäkin lähinnä verorahoilla kustantamaa.
Ymmärrän sen, että yhteiskunnan tulee tukea joitakin kulttuuri-ilmentymiä, mutta ovat sitten myös niitä, jotka karsivat toiminnoistaan. Mieluummin he kuin Hursti.
Edelleen sinulle on vaikeaa pystyä päättämään, mitä oikeastaan vaadit. Aloitit sillä yleisön mielenkiinnolla. Se ei kuitenkaan kelvannut, kun se osoittautui ihan suureksi. Terveydenhoito, sosiaalitoimi, koulut ja kirjastotkin ovat lähinnä verorahoilla kustannettuja. Sekö on siis pahasta? Verorahoilla toimiminen osoittaa, etteivät ne pärjää, joten niistä pitäisi tinkiä?
PS. Kyllä se Hurstikin saa julkista rahaa toimintaansa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 12, 2019, 06:37:53
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 12, 2019, 01:07:35
Niin, pääsymaksuttomat koululaisvierailut ovat tietenkin veronmaksajien kustantamia, kuinkas muuten?
Ooppera on yleensäkin lähinnä verorahoilla kustantamaa.
Ymmärrän sen, että yhteiskunnan tulee tukea joitakin kulttuuri-ilmentymiä, mutta ovat sitten myös niitä, jotka karsivat toiminnoistaan. Mieluummin he kuin Hursti.
Edelleen sinulle on vaikeaa pystyä päättämään, mitä oikeastaan vaadit. Aloitit sillä yleisön mielenkiinnolla. Se ei kuitenkaan kelvannut, kun se osoittautui ihan suureksi. Terveydenhoito, sosiaalitoimi, koulut ja kirjastotkin ovat lähinnä verorahoilla kustannettuja. Sekö on siis pahasta? Verorahoilla toimiminen osoittaa, etteivät ne pärjää, joten niistä pitäisi tinkiä?
PS. Kyllä se Hurstikin saa julkista rahaa toimintaansa.
Aika niukasti Hursti saa. Mutta kirjasto, museotoimi, terveydenhuolto ja koulut sosiaalitoimen tavoin ovat yhteiskunnan perusrakenteita. Niille antaisin rahaa, en niinkään kulttuurijuopoille ja läänintaiteilijoille ja erilaisille projekteille. Kyllä kulttuuritoimessakin on sitä turhaa rahaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 13, 2019, 23:11:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 12, 2019, 06:37:53
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 12, 2019, 01:07:35
Niin, pääsymaksuttomat koululaisvierailut ovat tietenkin veronmaksajien kustantamia, kuinkas muuten?
Ooppera on yleensäkin lähinnä verorahoilla kustantamaa.
Ymmärrän sen, että yhteiskunnan tulee tukea joitakin kulttuuri-ilmentymiä, mutta ovat sitten myös niitä, jotka karsivat toiminnoistaan. Mieluummin he kuin Hursti.
Edelleen sinulle on vaikeaa pystyä päättämään, mitä oikeastaan vaadit. Aloitit sillä yleisön mielenkiinnolla. Se ei kuitenkaan kelvannut, kun se osoittautui ihan suureksi. Terveydenhoito, sosiaalitoimi, koulut ja kirjastotkin ovat lähinnä verorahoilla kustannettuja. Sekö on siis pahasta? Verorahoilla toimiminen osoittaa, etteivät ne pärjää, joten niistä pitäisi tinkiä?
PS. Kyllä se Hurstikin saa julkista rahaa toimintaansa.
Aika niukasti Hursti saa. Mutta kirjasto, museotoimi, terveydenhuolto ja koulut sosiaalitoimen tavoin ovat yhteiskunnan perusrakenteita. Niille antaisin rahaa, en niinkään kulttuurijuopoille ja läänintaiteilijoille ja erilaisille projekteille. Kyllä kulttuuritoimessakin on sitä turhaa rahaa.
Minusta taas taide on yhteiskunnan perustoimintaa siinä missä kirjastokin. Mutta nyt siis olet päätynyt taas uuteen määrittelyyn siitä, millä perusteella taidetta pitää arvioida. Unohdit sekä sen yleisön kiinnostuksen että kyvyn kustantaa oma toiminta. Nyt lanseerasit tilalle tämän "on yhteiskunnan perusrakenteita". Maalitolpat ovat sulla jälleen vinhassa vauhdissa pyörimässä uusiin paikkoihin. Yirtä nyt viimein päättää, mitkä ne perusteet olivatkaan, joiden mukaan tässä asioista arvioidaan. Jos kyse on vain siitä, että sinulla on asiasta mielipide, niin mielipiteensä voi esittää kuka tahansa muukin. Ne ovat asiassa tasan saman arvoisia. Hurstin toiminta ei ole yhteiskunnan perusrakenteita, mutta sille silti haluat suurempaa rahoitusta. Koska sinusta se ei ole "turhaa". "Turhaa" on vain kaikki se, mitä itse et ymmärrä tai henkilökohtaisesti hyödynnä. Sillä perusteella voi todeta minkä tahansa yhteiskunnan toiminnon "turhaksi", koska jokaisellahan voi olla mielipide asioista, eikä mitä ilmeisimmin niille tarvita mielestäsi minkäänlaisia perusteita. Ei ainakaan sellaisia, joita sitten sovellettaisiin yleisemmin.
Tästäkin olemme puhuneet jo monen monta kertaa: lakkauttamalla läänintaiteilijasysteemin, taideapurahat ja kulttuurin projektirahoituksen ei saada säästettyä juuri mitään. Ei edes sitä määrää rahaa, joka tuohon budjetissa kuluu, koska nämä rahat suurelta osin käytetään ihmisten palkkoihin ja palkkioihin - joista he sitten maksavat tuloveroa valtiolle ja kunnille. Menetyksiä tulee kyllä, sillä mm. ne vihaamasi läänintaiteilijat juuri luovat työtilaisuuksia muille. Läänintaiteilijan tehtävähän EI ole vain tehdä omaa taidettaan. Tämän väärinkäsityksen olet luonut omassa päässäsi perustaen sen vain kyseisen tehtävän nimikkeeseen. Olisihan aivan liian vaivalloista ottaa selvää, mitä läänintaiteilijat tekevät.
Vastaava omaan mielikuvaan perustaminen on sulla tapahtunut Helsingin kirjamessujen kohdalla. Niistä olet ihan itse keksinyt, että kyse on valtakunnallisesti monopolinomaisessa asemassa tapahtuvasta ja julkiseen rahoitukseen perustuvasta toiminnasta. Vaan sillehän et löydä ensimmäistäkään perustetta. Koko väite on vain oman epäluuloisen mielikuvituksesi tuotetta. Samoin tämä usko siihen, että läänintaiteilijat saavat "ilmaista rahaa", jonka turvin he voivat vapaasti tehdä omaa taidettaan ilman tulosvaatimuksia. Tosiasiassa läänintaiteilijuus on jotakin ihan muuta. Miksi ihmeessä muiden taiteilijoiden taiteellisen toiminnan edellytyksiä pitäisi edistää ja tarjota muille taiteilijoille apua palkatta ja omalla kustannuksella? Miksi jonkun läänin kulttuuritoiminnan edistäminen olisi kenenkään omakustanteista toimintaa? Miksei samaa vaadita elinkeinoelämässä eli yrittäjien pitäisi omalla kustannuksellaan edistää alueensa yritystoimintaa sekä auttaa ja tukea muita yrittäjiä saamaan yritystoimintansa kukoistamaan?
LainaaElinkeinoelämän edistämiseen meni julkisyhteisöiltä toissa vuonna 9,3 miljardia euroa. Se oli enemmän kuin puolustukseen, turvallisuuteen ja kulttuuriin meni yhteensä.
Elinkeinoelämän edistämiseen meni julkisyhteisöiltä toissa vuonna 9,3 miljardia euroa, kertoo Tilastokeskus. Se oli enemmän kuin puolustukseen, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen sekä kulttuuriin, vapaa-aikaan ja uskontoon meni yhteensä. Niihin meni 8,5 miljardia.
Julkisyhteisöjen menojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 56,7 prosenttia vuonna 2012. Vuonna 2011 suhde oli 55,1 prosenttia.
Julkisyhteisöjen kokonaismenot kasvoivat 4,8 prosenttia vuodesta 2011 ja ne olivat yhteensä 109,1 miljardia euroa.
https://www.talouselama.fi/uutiset/elinkeinoelaman-edistaminen-nielee-julkisia-varoja-enemman-kuin-puolustus-turvallisuus-ja-kulttuuri-yhteensa/c9738988-e2a8-38f6-b92a-030188dd497f
Tässähän olisikin oiva säästökohde, josta selvästi olisi mahdollista saada rahaa vaikkapa Hurstille paljon enemmänkin. Lopetetaan se elinkeinoelämän edistämisen tukeminen julkisista varoista. Yrittäjät voivat hoitaa asian ilmaiseksi ja ihan vain yrittäjyysaatteen innoittamina. Täytyy vain pitää huolta, etteivät ryhdy inhaan aatteelliseen syrjintään kuten kirjamessujen järjestäjät ovat vajonneet. Jokin laki tarvitaan, että on pakko edistää ihan kaikkea yritystoimintaa - myös kannattamatonta, kilpailevaa jne.
Toope vain alleviivaa sitä tosiasiaa, että monokulttuurisuus tappaaa valtiosta koko kulttuurin justiinsa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 14, 2019, 07:33:45
Minusta taas taide on yhteiskunnan perustoimintaa siinä missä kirjastokin. Mutta nyt siis olet päätynyt taas uuteen määrittelyyn siitä, millä perusteella taidetta pitää arvioida. Unohdit sekä sen yleisön kiinnostuksen että kyvyn kustantaa oma toiminta...
EI, vaan nimenomaan puutuin tuohon asiaan. Omasta mielestänikin taide on yhteiskunnan perustoimintoja, mutta se ei tarkoita taiteen olevan automaagisesti yhteiskunnan rahoituksen alaista/arvoista.
Jos yrittäjien tehtävä on kustantaa oma yrittäjyys, miksei taiteilijoilla ole velvollisuutta kustantaa oma taiteilijaisuutensa? En minä pidä periaatteessa yhteiskunnan tukia hyvänä kumpaisenkaan kohdalla, vain sitä, että yhteiskunta ei estä toimintaa mitenkään. Rahoitusta saa hakea, mistä haluaa, mutta valtiolla ei ole velvollisuutta tukea. Miksi olisi?
Voi olla, että taiteilijaloisiminen on minulle syntynyt näkemys, ehkä aiheestakin. Mutta miksi yhteiskunnan tulisi taiteita rahoittaa, hakekoot taiteilijat rahaa yksityisiltä. On 100%:n varmaa, että yhteiskunnan rahoille on parempaa käyttöä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 16, 2019, 23:09:44
Lainaus käyttäjältä: safiiri - toukokuu 14, 2019, 07:33:45
Minusta taas taide on yhteiskunnan perustoimintaa siinä missä kirjastokin. Mutta nyt siis olet päätynyt taas uuteen määrittelyyn siitä, millä perusteella taidetta pitää arvioida. Unohdit sekä sen yleisön kiinnostuksen että kyvyn kustantaa oma toiminta...
EI, vaan nimenomaan puutuin tuohon asiaan. Omasta mielestänikin taide on yhteiskunnan perustoimintoja, mutta se ei tarkoita taiteen olevan automaagisesti yhteiskunnan rahoituksen alaista/arvoista.
No eihän se olekaan. Aika pieni osa taiteesta ja taiteilijoista saa julkista tukea. Ani harva niin paljon, että sen pohjalle voi toiminnan perustaa pitkäjänteisesti.
LainaaJos yrittäjien tehtävä on kustantaa oma yrittäjyys, miksei taiteilijoilla ole velvollisuutta kustantaa oma taiteilijaisuutensa? En minä pidä periaatteessa yhteiskunnan tukia hyvänä kumpaisenkaan kohdalla, vain sitä, että yhteiskunta ei estä toimintaa mitenkään. Rahoitusta saa hakea, mistä haluaa, mutta valtiolla ei ole velvollisuutta tukea. Miksi olisi?
Juu ei ole velvollisuutta, mutta halua näyttää olevan. Mitä siis valitat?
LainaaVoi olla, että taiteilijaloisiminen on minulle syntynyt näkemys, ehkä aiheestakin. Mutta miksi yhteiskunnan tulisi taiteita rahoittaa, hakekoot taiteilijat rahaa yksityisiltä. On 100%:n varmaa, että yhteiskunnan rahoille on parempaa käyttöä.
Kukaan tai mikään muu ei pakota taidetta rahoittamaan kuin silkka halu niin tehdä. Se halu on johtanut vaikkapa oopperan toiminnan tukemiseen. Joku toinen - aika monikin - on siis ollut sitä mieltä, että se on rahojen käytölle hyvä kohde. Ikävä kyllä kaikki ei aina mene sun mielipiteesi mukaan.
Mutta olet kyllä ihan itse yrittänyt asettaa näitä kriteerejä julkiselle tuelle, joista sitten saman tien luistat ja lähdet maalitolppahölkälle. Älä esitä, että yleisön kiinnostus on hyvä kriteeri, jos yleisön kiinnostus mielestäsi ei kelpaa hyväksi kriteeriksi kuitenkaan. Ymmärrän kyllä, että sinä ja sun tuttavat ei ole kiinnostuneita ooperasta, mutta ei se silti tarkoita, että siellä on katsomot tyhjinä. Persuja ei nyt sitten kuitenkaan ole ihan niin suuri osuus suomalaisista, etteikö yhtä oopperakatsomoa saatais ilman teidän apuanne täytettyä.
Kysyin sitä, onko valtiolla velvollisuus tukea taiteita? Ei tietenkään ole. Tätä et kommentoi.
Yhteiskunnan julkiset menot ovat paisuneet osin juuri siksi, että kaikkeen turhuuteen halutaan, vaaditaan ja saadaankin yhteiskunnan verorahoista tukea. Siksi meillä on paisunut julkissektori. Nuo turhuudet pitää poistaa yhteiskunnan menoista. Taiteen tulee enemmän hakea rahoitustaan vapaasta rahasta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 00:05:22
Kysyin sitä, onko valtiolla velvollisuus tukea taiteita? Ei tietenkään ole. Tätä et kommentoi.
Tämä itsestäänselvyys ei tarkoita mitään. Valtiolla ei ole mitään muutakaan velvollisuutta. Kaikki mitä valtio tekee tai on tekemättä on puhtaasti ihmisten välinen sopimus. Ja ihan sama mihin valtio sitä raha laittaa sillä aina voidaan tuolla irrationaalisella logiikallasi väittää, että juuri ne kustannukset ovat mukamas paisuneet liikaa.
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 00:14:06
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 00:05:22
Kysyin sitä, onko valtiolla velvollisuus tukea taiteita? Ei tietenkään ole. Tätä et kommentoi.
Tämä itsestäänselvyys ei tarkoita mitään. Valtiolla ei ole mitään muutakaan velvollisuutta. Kaikki mitä valtio tekee tai on tekemättä on puhtaasti ihmisten välinen sopimus. Ja ihan sama mihin valtio sitä raha laittaa sillä aina voidaan tuolla irrationaalisella logiikallasi väittää, että juuri ne kustannukset ovat mukamas paisuneet liikaa.
Mutta kyllähän valtion menopolitiikkaa voidaan kyseenalaistaa. Miksi tungetaan rahoja yritystukiin ja kulttuuritukiin? Siksihän yhteiskunta paisuu, kun tukia annetaan tiesmihin projekteihin, joille kysyntää ei ole.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 02:52:44
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 00:14:06
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 18, 2019, 00:05:22
Kysyin sitä, onko valtiolla velvollisuus tukea taiteita? Ei tietenkään ole. Tätä et kommentoi.
Tämä itsestäänselvyys ei tarkoita mitään. Valtiolla ei ole mitään muutakaan velvollisuutta. Kaikki mitä valtio tekee tai on tekemättä on puhtaasti ihmisten välinen sopimus. Ja ihan sama mihin valtio sitä raha laittaa sillä aina voidaan tuolla irrationaalisella logiikallasi väittää, että juuri ne kustannukset ovat mukamas paisuneet liikaa.
Mutta kyllähän valtion menopolitiikkaa voidaan kyseenalaistaa. Miksi tungetaan rahoja yritystukiin ja kulttuuritukiin? Siksihän yhteiskunta paisuu, kun tukia annetaan tiesmihin projekteihin, joille kysyntää ei ole.
No kyllä se menopolitiikka kyseenalaistetaan aina, kun budejtista päätetään. Tähän saakka kuitenkin aina on ollut tuloksena, että vaikkapa Oopperalle sitten PÄÄTETÄÄN taata rahoitus. Ei tätä päätöstä ole mistään ulkopuolelta saneltu, vaan se on tehty tietoisesti ja harkitusta. Taiteen rahoitus on myös suurelta osalta ns. harkinnanvaraista. Se siis harkitaan aina uudestaan. Sellaista "velvollisuutta" tai pakkoa, jota nyt maalailet ei ole koskaan ollut. Kyse on harkituista päätöksistä. Ainoa "velvollisuus" asiassa on se, että nämä päätökset perustuvat siihen, että taiteen ja kulttuurin tukeminen on nähty viisaaksi päätökseksi, joten on pidetty ihan velvollisuutena tehdä päätöksiä, jotka ovat asiasta päättävien mukaan yhteiskunnalle hyväksi.
Sinä tietenkin saatat olla eri mieltä, mutta sehän ei todista, että sinun mielipiteesi olisi parempi yhteiskuntamme kokonaisuudelle. Ei tämä nyt kuitenkaan Toope silleen mene, että kaikki olisivat sitä mieltä, että taiteelle suunnattu rahoitus on yhteiskunnalle haitaksi ja pelkkä taakka, mutta jostain mystisestä suunnasta asiasta päättäviin kohdistuu jokin pakko, joka velvoittaa heidät jakamaan silti rahaa taiteelle valtion budjetista. Monissa muissa budjettiasioissa saattaa jopa ollakin yhteiskunnallisia vaikuttajia, joilla on kykyä "pakottaa" päättäjiä. Tällaisesta on syytetty esim. työmarkkinajärjestöjä. Taiteessa tällaista valtaa käyttäviä vaikuttajia ei ole. Kyllä poliittisilla päättäjillä sen suhteen on varsin vapaat kädet toimia, eikä tarvitse pelätä viennin lamauttavia lakkoja tms.
Try Art 30 Days!
Before: https://dynamic.hs.fi/2019/shoske/
After: (https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1199,h_675,f_auto,fl_lossy,q_auto/13-3-10765590.jpg)
Taide on varmaan urheilun ohella taloudellisesti epätasa-arvoisin ihmislajin aktiviteetti. Supertähdet tienaavat älyttömiä summia, jotkut saavat juuri elantonsa ja suurin osa jää negatiiviselle puolelle. Lopulta säännöllinen palkkatyö houkuttaa lahjakkaitakin taiteilijoita enemmän kuin läpimurron odottaminen satunnaisten tulojen ja apurahahakemusten parissa. Tunnen muutaman uudelleen kouluttautuneen taiteilijan, kaikkien viesti on ollut, että on tosi kiva tehdä sellaista mistä maksetaan!
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 18, 2019, 10:49:18
Taide on varmaan urheilun ohella taloudellisesti epätasa-arvoisin ihmislajin aktiviteetti. Supertähdet tienaavat älyttömiä summia, jotkut saavat juuri elantonsa ja suurin osa jää negatiiviselle puolelle. Lopulta säännöllinen palkkatyö houkuttaa lahjakkaitakin taiteilijoita enemmän kuin läpimurron odottaminen satunnaisten tulojen ja apurahahakemusten parissa. Tunnen muutaman uudelleen kouluttautuneen taiteilijan, kaikkien viesti on ollut, että on tosi kiva tehdä sellaista mistä maksetaan!
Tyypillinen taiteentekijä tekee taidettaan oman rahoituksen avulla ja hankkii taiteensa rahoituksen tekemällä jotakin muuta palkkatyötä. Apurahat ovat usein rahoja, jotka kuluvat teoksessa tarvittavan työryhmän palkkaamiseen. Tai - apurahan avulla yhdellä taiteilijalla on varaa käyttää aikaansa rahoituksen hankkimiseen ja työryhmän kokoamiseen sellaista produktiota varten, jota muutoin ei olisi mahdollista tehdä - ja työryhmän jäsenet olisivat ilman työtä, ilman palkkaa. Kaiken kaikkiaan taiteen rahoittaminen on erittäin työllistävää rahan käyttöä. Varsinkin esittävän taiteen osalta, jota mm. Ooppera edustaa
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 18, 2019, 10:49:18
Taide on varmaan urheilun ohella taloudellisesti epätasa-arvoisin ihmislajin aktiviteetti.
Unohdit yritystoiminnan.
Lainaus käyttäjältä: Tuottavuusloikka - toukokuu 18, 2019, 16:36:11
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - toukokuu 18, 2019, 10:49:18
Taide on varmaan urheilun ohella taloudellisesti epätasa-arvoisin ihmislajin aktiviteetti.
Unohdit yritystoiminnan.
Joskus olen "Tuottavuusloikan" kanssa samaa mieltä. Yrittäjä on kuin rikollinen demariyhteiskunnassa":
Woman is a nigger in the world:
https://www.youtube.com/watch?v=zvK1D1OpjCc (https://www.youtube.com/watch?v=zvK1D1OpjCc)
404-taidetta:
http://kuvanjako.fi/n57n8.jpg
http://kuvanjako.fi/jnbcp.jpg
http://kuvanjako.fi/noyyi.jpg
http://kuvanjako.fi/sifcr.jpg
Kokoelmaan otetaan vastaan lahjoituksia.
On tullut vastaan parempiakin, panen korvan taakse.
Uusi harrastus, jotainhan jokainen kerää :)
Illalla puolipimeässä en huomannut syvempää sattiiria eka kuvassa!
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fn57n8.jpg&hash=5c3b7afe24e92dd3f4fd66e80fa67f9c1ca4b6a5)
MAGA-hattuinen (make American great again) suurennuslasin kanssa etsimässä.. ettei vain pomo itse :D
(Syrjähyppy teemasta, sorry, uskomatonta lapsellisuutta, kun kahden kaima-admiraalin nimellä kulkeva sota-alus piti viedä pois silmsitä Japanissa (https://www.foxnews.com/politics/navy-confirms-request-to-minimize-uss-john-mccain-during-trump-visit-to-japan) ::)
Jatkoa, sitä nimeä yritettiin jopa peittää jollain tavalla onnistumatta, CNN video (https://edition.cnn.com/videos/politics/2019/05/30/uss-john-mccain-wsj-trump-japan-visit-ac360-vpx.cnn/video/playlists/intl-latest-world-videos/)..)
^ Abstraktia: http://kuvanjako.fi/zfnkc.jpg
Kultainen vessanpönttö-arkkitehtuuria: http://kuvanjako.fi/dqxn3.jpg (Hieno kolmiometsä)
Lainaus käyttäjältä: Magdaleena - kesäkuu 02, 2019, 10:59:58
MAGA-hattuinen (make American great again) suurennuslasin kanssa etsimässä.. ettei vain pomo itse :D
Minulle tuosta tuli mieleen keskuudestamme kadonnut Vanha Aatami (tai mitä nimimerkkiä hän milloinkin käyttikään).
Taide herättää tunteita.
Jopa miehekästä kipua: Auts! (https://img.ilcdn.fi/M3_YiWaVkeOzlkWUBWXdRohRVsI=/full-fit-in/612x/img-s3.ilcdn.fi/4d2468affdc4befe4cb3b1985f65aeb04851c61c5ec514a998bb1d7b71ed1c47.jpg)
tai eläimellistä janoa: Slurps! (https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1199,h_895,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-8973365.jpg)
Vapautunutta iloa: Rock! (https://hymy.fi/wp-content/uploads/hymy/s/f/editor/images/3835371_.jpg)
Hämmennystä: Hetkinen? (https://scontent-lga3-1.cdninstagram.com/vp/43f9d9f3d6246673af76eb649d8a2fff/5D3F3E4E/t51.2885-15/sh0.08/e35/c0.135.1080.1080/s640x640/49956532_153667212294882_9022702439605991836_n.jpg?_nc_ht=scontent-lga3-1.cdninstagram.com)
Flash Mob Statues (https://www.youtube.com/watch?v=WSKgk-B6b9Y)
Handmaid's Tale marche dans les rues de Lille (https://www.youtube.com/watch?v=sGXHfLmISEE)
Mielenkiintoinen dokkari joka käsittelee taiteen vapautta ja vastuuta, fiktiota ja faktaa, mediaa, julkisuutta,..luovaa ja kriittistä ajattelua.
Nimimerkin takaa (https://areena.yle.fi/1-4189741)
Joskus jätekasa on taidetta. Modernia taidetta omasta ajastamme.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006166311.html
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 12, 2019, 07:51:33
Joskus jätekasa on taidetta. Modernia taidetta omasta ajastamme.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006166311.html
Ja miksikö ihmisillä on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista?
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 12, 2019, 23:50:19
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 12, 2019, 07:51:33
Joskus jätekasa on taidetta. Modernia taidetta omasta ajastamme.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006166311.html
Ja miksikö ihmisillä on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista?
Kaada itsellesi vaan. Kuinka moni teistä tietää googlettamatta kuka oli Eduard Wiiralt? Olen ostanut muutaman numeroidun Wiiraltin vedoksen. Hän oli mielestäni erittäin lahjakas aikaansa edellä oleva graafikko.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 12, 2019, 23:50:19
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 12, 2019, 07:51:33
Joskus jätekasa on taidetta. Modernia taidetta omasta ajastamme.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006166311.html
Ja miksikö ihmisillä on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista?
Tuskinpa olet teosta nähnyt. Epäilen, ettet ole kuunnellut siitä edes pätkää, saati koko kymmentä tuntia (joka on teoksen kesto) istunut taidenautintoa saamassa. Nyt yrität esittää väitteen, että teoksen kulisseiksi rakennettu muovijätekasa olisi kyseinen teos. Ei ole. Itse teos on siis se 10 tunnin mittainen puhe, jonka taiteilija puhuu muovista valmistettuun asuun pukeutuneena kasan päällä. Pelkän kasan kuvauksen arvostelu taideteoksena on kuin moittia kirjailijaa huonoksi kirjan kansikuvan perusteella.
Ymmärrämme kyllä varsin hyvin, miksi SINULLA on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista. Sitä ei mikään tieto sen kummemmin taiteesta kuin apurahoistakaan pääse muuttamaan.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 23, 2019, 15:06:40
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 12, 2019, 23:50:19
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 12, 2019, 07:51:33
Joskus jätekasa on taidetta. Modernia taidetta omasta ajastamme.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006166311.html
Ja miksikö ihmisillä on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista?
Tuskinpa olet teosta nähnyt. Epäilen, ettet ole kuunnellut siitä edes pätkää, saati koko kymmentä tuntia (joka on teoksen kesto) istunut taidenautintoa saamassa. Nyt yrität esittää väitteen, että teoksen kulisseiksi rakennettu muovijätekasa olisi kyseinen teos. Ei ole. Itse teos on siis se 10 tunnin mittainen puhe, jonka taiteilija puhuu muovista valmistettuun asuun pukeutuneena kasan päällä. Pelkän kasan kuvauksen arvostelu taideteoksena on kuin moittia kirjailijaa huonoksi kirjan kansikuvan perusteella.
Ymmärrämme kyllä varsin hyvin, miksi SINULLA on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista. Sitä ei mikään tieto sen kummemmin taiteesta kuin apurahoistakaan pääse muuttamaan.
Kannattaa muistaa, että konservatiivit eivät ymmärrä taidetta [1 (https://www.thecut.com/2017/04/people-with-this-trait-literally-see-the-world-differently.html)]. He näkevät vain väripintoja ja muotoja. Pitää olla ainakin jonkin verran liberaali, jotta kykenee näkemään ja ymmärtämään taidetta. Toopelle taiteen taikka kulttuurin opettaminen on yhtä helppoa kuin opettaa sokealle värit, sillä poikkeuksella, että toisin kuin useimmat sokeat, Toope ei ymmärrä analogioita.
Ei kai sitä taidetta ole keksitty siksi, että sillä olisi kauneusarvoja, symboliarvoja ja poliittisia tottakai.
Kivikautinen taiteilijakin närkästyi heti, kun joku lapsi kutsui luolan puhvelimaalausta kauniiksi. Sen oli tarkoitus olla poliittinen julistus, perkeleen tyhmä lapsi... :P
Lainaus käyttäjältä: hibiscuc - heinäkuu 22, 2019, 17:36:26
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 12, 2019, 23:50:19
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 12, 2019, 07:51:33
Joskus jätekasa on taidetta. Modernia taidetta omasta ajastamme.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006166311.html
Ja miksikö ihmisillä on negatiivinen käsitys apurahataiteilijoista?
Kaada itsellesi vaan. Kuinka moni teistä tietää googlettamatta kuka oli Eduard Wiiralt? Olen ostanut muutaman numeroidun Wiiraltin vedoksen. Hän oli mielestäni erittäin lahjakas aikaansa edellä oleva graafikko.
Joko hyvä sijoitus tai sitten haaskuuta roskaan, melkein kuin veikkaaminen pörssissä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 23, 2019, 22:50:06
Ei kai sitä taidetta ole keksitty siksi, että sillä olisi kauneusarvoja, symboliarvoja ja poliittisia tottakai.
Kivikautinen taiteilijakin närkästyi heti, kun joku lapsi kutsui luolan puhvelimaalausta kauniiksi. Sen oli tarkoitus olla poliittinen julistus, perkeleen tyhmä lapsi... :P
Ei ole keksitty. Taide on keksitty herättämään ajatuksia, ärsyttämään ja olemaan hankalaa, jotta siitä nauttiva ihminen voisi ymmärtää jotakin uudella tavalla. Niin ja - kivikaudella ei ollut taiteilijoita, eikä kivikaudella tehty taidetta. Maalattiin kuvia kyllä, mutta ei niitä taiteeksi ajateltu. taide käsitteenä on huomattavasti tuoreempi keksintö ja taiteilija sen tekijänä yllättävän nykyaikainen innovaatio. Kivikaudella kuvia maalanneelle ei olisi tullut mieleenkään signeerata maalauksiaan - koska koko ajatus siitä, että maalaamisessa olisi tällainen työn omiin nimiin ottaminen voinut olla millään tapaa osa kyseistä toimintaa. Taiteilijaneron taide ajatuksena on suorastaan nykyajan kotkotuksia.
Oikeastaan olemalla hirveän närkästynyt nykyisestä taiteesta vahingossa oikein alleviivaat, että se on onnistunut täsmälleen siinä, missä taiteen on tarkoitus onnistua. Taiteelle se pahin vaihtoehto olisi olla mukavan miellyttävän yhdentekevää. Silloinkin kyse on aina myös siitä, onko sitä katsova kieltäytynyt edes yrittämästä. Taiteen kanssa on suostuttava vaivautumaan. Se nimenomaan ei ole viihdettä tai pikaruokaa.
Kuten todettu, Toope, joka kuvittelee, että taide riippuisi jostain säännöistä, ei kertakaikkiaan ymmärrä taiteesta yhtään mitään.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 06:55:33
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 23, 2019, 22:50:06
Ei kai sitä taidetta ole keksitty siksi, että sillä olisi kauneusarvoja, symboliarvoja ja poliittisia tottakai.
Kivikautinen taiteilijakin närkästyi heti, kun joku lapsi kutsui luolan puhvelimaalausta kauniiksi. Sen oli tarkoitus olla poliittinen julistus, perkeleen tyhmä lapsi... :P
Ei ole keksitty. Taide on keksitty herättämään ajatuksia, ärsyttämään ja olemaan hankalaa, jotta siitä nauttiva ihminen voisi ymmärtää jotakin uudella tavalla. Niin ja - kivikaudella ei ollut taiteilijoita, eikä kivikaudella tehty taidetta. Maalattiin kuvia kyllä, mutta ei niitä taiteeksi ajateltu. taide käsitteenä on huomattavasti tuoreempi keksintö ja taiteilija sen tekijänä yllättävän nykyaikainen innovaatio. Kivikaudella kuvia maalanneelle ei olisi tullut mieleenkään signeerata maalauksiaan - koska koko ajatus siitä, että maalaamisessa olisi tällainen työn omiin nimiin ottaminen voinut olla millään tapaa osa kyseistä toimintaa. Taiteilijaneron taide ajatuksena on suorastaan nykyajan kotkotuksia.
Oikeastaan olemalla hirveän närkästynyt nykyisestä taiteesta vahingossa oikein alleviivaat, että se on onnistunut täsmälleen siinä, missä taiteen on tarkoitus onnistua. Taiteelle se pahin vaihtoehto olisi olla mukavan miellyttävän yhdentekevää. Silloinkin kyse on aina myös siitä, onko sitä katsova kieltäytynyt edes yrittämästä. Taiteen kanssa on suostuttava vaivautumaan. Se nimenomaan ei ole viihdettä tai pikaruokaa.
Eikös tuo ole kovin kapeakatseinen näkökulma? Taide on aistielämyksiä, jotka virittävät kokijansa toiseen paikkaan, aikaan tai mielentilaan jne. Se voi tapahtua suoraviivaisesti tai mutkan kautta. Ns. viihde on usein pikaelämyksiä, mutta siitäkin voi löytää niitä syvällisiä ja monimutkaisia merkityksiä.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 24, 2019, 09:52:49
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 06:55:33
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 23, 2019, 22:50:06
Ei kai sitä taidetta ole keksitty siksi, että sillä olisi kauneusarvoja, symboliarvoja ja poliittisia tottakai.
Kivikautinen taiteilijakin närkästyi heti, kun joku lapsi kutsui luolan puhvelimaalausta kauniiksi. Sen oli tarkoitus olla poliittinen julistus, perkeleen tyhmä lapsi... :P
Ei ole keksitty. Taide on keksitty herättämään ajatuksia, ärsyttämään ja olemaan hankalaa, jotta siitä nauttiva ihminen voisi ymmärtää jotakin uudella tavalla. Niin ja - kivikaudella ei ollut taiteilijoita, eikä kivikaudella tehty taidetta. Maalattiin kuvia kyllä, mutta ei niitä taiteeksi ajateltu. taide käsitteenä on huomattavasti tuoreempi keksintö ja taiteilija sen tekijänä yllättävän nykyaikainen innovaatio. Kivikaudella kuvia maalanneelle ei olisi tullut mieleenkään signeerata maalauksiaan - koska koko ajatus siitä, että maalaamisessa olisi tällainen työn omiin nimiin ottaminen voinut olla millään tapaa osa kyseistä toimintaa. Taiteilijaneron taide ajatuksena on suorastaan nykyajan kotkotuksia.
Oikeastaan olemalla hirveän närkästynyt nykyisestä taiteesta vahingossa oikein alleviivaat, että se on onnistunut täsmälleen siinä, missä taiteen on tarkoitus onnistua. Taiteelle se pahin vaihtoehto olisi olla mukavan miellyttävän yhdentekevää. Silloinkin kyse on aina myös siitä, onko sitä katsova kieltäytynyt edes yrittämästä. Taiteen kanssa on suostuttava vaivautumaan. Se nimenomaan ei ole viihdettä tai pikaruokaa.
Eikös tuo ole kovin kapeakatseinen näkökulma? Taide on aistielämyksiä, jotka virittävät kokijansa toiseen paikkaan, aikaan tai mielentilaan jne. Se voi tapahtua suoraviivaisesti tai mutkan kautta. Ns. viihde on usein pikaelämyksiä, mutta siitäkin voi löytää niitä syvällisiä ja monimutkaisia merkityksiä.
Kun viihde antaa syvällisiä ja monimutkaisia merkityksiä, se on myös taidetta. Pois se minusta, että haluaisin ryhtyä poliisina määrittelemään, mikä on "oikeaa" taidetta. Mutta - jos taiteen yleisönä tai kuluttajana haluaa helppoa, harmitonta, turruttavaa, pureskelematta nieltävää antia, ei oikeastaan koskaan koe taidetta - riippumatta siitä, mitä se koettava on. taide on kokemuksena vuorovaikutuksellista, jolloin myös vastaanottajan on oltava aktiivinen (millä en tarkoita, että pitää näkyvästi mitään tehdä) ja vastaanottavaisesti hereillä, altis ja myös kyselevä ja kriittinenkin. Keskustelukumpani pelkän kuulijan sijaan.
Olen taipuvainen lukemaan kaiken sellaisen taiteeksi, jonka joku taiteena kokee, mutta en ole kiinnostunut valvomaan, että taiteena arvostetaan vain jotkut Hienon Taiteen kriteerit täyttäviä Arvostetun Taiteilijan luomuksia. Taiteen kokemiseksi en kuitenkaan tosiaan laske itse sitä, että tappaa aikaa kissavideon äärellä, vaikka kissavideo se takavuosina paljonkin keskustelua herättänyt ja nykytaiteen museon kokoelmistakin löytyvä video (by Teemu Mäki) onkin. Tässä kuitenkin nyt siis erityisesti vastustan ajatusta, että taide ei olisi taidetta, jos se ärsyttää, on ruma tai häiritsee. Päinvastoin nuo ovat ihan tyypillisiä taiteen tuottamia reaktioita - muiden mahdollisten joukossa.
Kuka pitää Juhani Palmun tai Reidar Särestöniemen maalauksia merkittävänä taiteena? Minusta tuntuu, että taidetta ymmärtämättömät vaikuttajat nostivat heidät Suomalaisten maalareiden eturiviin. Syitä voi vain arvailla, mutta voisiko yksi syy olla se, että sijoittamalla noiden taiteilijoiden teoksiin oli mahdollisuus rikastua.
Akseli Gallen-Kallelan teoksia olen aina vierastanut, mutta jostain syystä ne ovat monien isänmaallisten konservatiivien mielestä ainoata kunnollista suomalaista taidetta.
Tietysti vanha sanonta kauneus on katsojan silmässä pitää paikkansa, enkä minä lähde kategorisoimaan mitään taidetta omien mieltymysteni mukaan. Ainakin yritän välttää sitä.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 24, 2019, 09:52:49
Eikös tuo ole kovin kapeakatseinen näkökulma? Taide on aistielämyksiä, jotka virittävät kokijansa toiseen paikkaan, aikaan tai mielentilaan jne. Se voi tapahtua suoraviivaisesti tai mutkan kautta. Ns. viihde on usein pikaelämyksiä, mutta siitäkin voi löytää niitä syvällisiä ja monimutkaisia merkityksiä.
Taide on katsojan silmässä osin. Marcel Duchamp käytti myös valmiita esineitä taiteena – olivatko tai muuttuivatko ne taideteoksiksi?
Syvällisyyksien ja monimutkaisten merkitysten löytämisen klassinen esimerkki on Raamattu, jota on luettu hyvin monella tavalla, mitkä kaikki eivät millään voi olla alkuperäisten tekstien kirjoittajien maaleja.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 11:27:30
Pois se minusta, että haluaisin ryhtyä poliisina määrittelemään, mikä on "oikeaa" taidetta.
Ovatko kivikautiset luolamaalaukset taidetta?
Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 24, 2019, 11:53:22
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - heinäkuu 24, 2019, 09:52:49
Eikös tuo ole kovin kapeakatseinen näkökulma? Taide on aistielämyksiä, jotka virittävät kokijansa toiseen paikkaan, aikaan tai mielentilaan jne. Se voi tapahtua suoraviivaisesti tai mutkan kautta. Ns. viihde on usein pikaelämyksiä, mutta siitäkin voi löytää niitä syvällisiä ja monimutkaisia merkityksiä.
Taide on katsojan silmässä osin. Marcel Duchamp käytti myös valmiita esineitä taiteena – olivatko tai muuttuivatko ne taideteoksiksi?
Mitä ilmeisimmin, koska vuosikymmenien jälkeenkin ne jaksavat pohdituttaa. Aina vain ihmiset jaksavat miettiä, voiko se pisuaari tosiaan olla taidetta - jolloin tämä teos ajaa heidät pohtimaan, mitä se taide on, kuka taiteen taiteeksi määrittää ja mikä on taiteen yleisön rooli hommassa. Kaikki kysymyksiä, joita harvemmin nousee esiin vaikkapa Gallén-Kallelan teosten katsojien mielessä - tai ainakaan ihan samaan tapaan muotoiltuna. Kyllä ihmisjoukko kokemassa taidetta museossa ja tuijottamassa sitä pisuaaria herättää huomattavasti pohdintaa siitä, mitä ihmettä tämä taidehomma oikein mahtaa olla. Duchamp taisi myös tuon pisuaarinsa tehdä salanimellä R. Mutt, joten kyseltäväksi nousee myös taiteilijan roolin ja teosten nimiinsä ottamisen traditiot.
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 24, 2019, 11:58:36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 11:27:30
Pois se minusta, että haluaisin ryhtyä poliisina määrittelemään, mikä on "oikeaa" taidetta.
Ovatko kivikautiset luolamaalaukset taidetta?
Ne ovat taidetta, jos joku ne taiteena kokee. Mutta niiden tekijät eivät ajatelleet tekevänsä taidetta eivätkä olevansa taiteilijoita niitä tehdessään. Heidän aikalaisensakaan eivät ajatelleet katselevansa taideteoksia niitä katsellessaan. Koska tuossa kulttuurissa noiden maalausten merkitys on todennäköisesti ollut jotain muuta kuin mitä me taiteella ymmärrämme, on todennäköistä, että ne on joku ajatellut taiteeksi tai kokenut taiteena vasta huomattavasti niiden syntyaikaa myöhemmin. Mitä ilmeisimmin näin kuitenkin ON käynyt, koska ne tyypillisesti kuuluvat aina mukaan, jos jossain taidehistoriaa käsitellään.
Tässäkin ilmiössä oikeastaan vain syntyy perusteita pitää taidetta tosiaankin omituisena työkaluna. Siinä, missä se Duchampin pisuaari muuttuu pisuaarista taideteokseksi lähettämällä se näyttelyyn pseudonyymillä R. Mutt, voivat luolamaalaukset muuttua taiteeksi vasta sukupolvia ja sukupolvia niiden maalaamisen jälkeen. Hankalaa luolamaalauskeississä onkin määritellä, kuka on siinä taiteilijan roolissa. Mutta onko taiteelle aina löydyttävä tekijä, jotta se voisi olla taidetta?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 12:13:48
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 24, 2019, 11:58:36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 11:27:30
Pois se minusta, että haluaisin ryhtyä poliisina määrittelemään, mikä on "oikeaa" taidetta.
Ovatko kivikautiset luolamaalaukset taidetta?
Ne ovat taidetta, jos joku ne taiteena kokee. Mutta niiden tekijät eivät ajatelleet tekevänsä taidetta eivätkä olevansa taiteilijoita niitä tehdessään. Heidän aikalaisensakaan eivät ajatelleet katselevansa taideteoksia niitä katsellessaan. Koska tuossa kulttuurissa noiden maalausten merkitys on todennäköisesti ollut jotain muuta kuin mitä me taiteella ymmärrämme, on todennäköistä, että ne on joku ajatellut taiteeksi tai kokenut taiteena vasta huomattavasti niiden syntyaikaa myöhemmin. Mitä ilmeisimmin näin kuitenkin ON käynyt, koska ne tyypillisesti kuuluvat aina mukaan, jos jossain taidehistoriaa käsitellään.
Tässäkin ilmiössä oikeastaan vain syntyy perusteita pitää taidetta tosiaankin omituisena työkaluna. Siinä, missä se Duchampin pisuaari muuttuu pisuaarista taideteokseksi lähettämällä se näyttelyyn pseudonyymillä R. Mutt, voivat luolamaalaukset muuttua taiteeksi vasta sukupolvia ja sukupolvia niiden maalaamisen jälkeen. Hankalaa luolamaalauskeississä onkin määritellä, kuka on siinä taiteilijan roolissa. Mutta onko taiteelle aina löydyttävä tekijä, jotta se voisi olla taidetta?
Tässäkin tapauksessa on syytä vaihtaa omituiseksi leimaaminen analyyttisempaan käsitteistöön, kuten sukupuolista puhuttaessa.
Eli historiallisesti luolamaalaukset eivät olisi taidetta mutta henkilökohtaisesti ne voisivat nykyään olla taiteeksi koettua.
Kuten erotellaan biologinen, sosiaalinen ja sukupuoli-identiteetti.
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 24, 2019, 12:40:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 12:13:48
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 24, 2019, 11:58:36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 11:27:30
Pois se minusta, että haluaisin ryhtyä poliisina määrittelemään, mikä on "oikeaa" taidetta.
Ovatko kivikautiset luolamaalaukset taidetta?
Ne ovat taidetta, jos joku ne taiteena kokee. Mutta niiden tekijät eivät ajatelleet tekevänsä taidetta eivätkä olevansa taiteilijoita niitä tehdessään. Heidän aikalaisensakaan eivät ajatelleet katselevansa taideteoksia niitä katsellessaan. Koska tuossa kulttuurissa noiden maalausten merkitys on todennäköisesti ollut jotain muuta kuin mitä me taiteella ymmärrämme, on todennäköistä, että ne on joku ajatellut taiteeksi tai kokenut taiteena vasta huomattavasti niiden syntyaikaa myöhemmin. Mitä ilmeisimmin näin kuitenkin ON käynyt, koska ne tyypillisesti kuuluvat aina mukaan, jos jossain taidehistoriaa käsitellään.
Tässäkin ilmiössä oikeastaan vain syntyy perusteita pitää taidetta tosiaankin omituisena työkaluna. Siinä, missä se Duchampin pisuaari muuttuu pisuaarista taideteokseksi lähettämällä se näyttelyyn pseudonyymillä R. Mutt, voivat luolamaalaukset muuttua taiteeksi vasta sukupolvia ja sukupolvia niiden maalaamisen jälkeen. Hankalaa luolamaalauskeississä onkin määritellä, kuka on siinä taiteilijan roolissa. Mutta onko taiteelle aina löydyttävä tekijä, jotta se voisi olla taidetta?
Tässäkin tapauksessa on syytä vaihtaa omituiseksi leimaaminen analyyttisempaan käsitteistöön, kuten sukupuolista puhuttaessa.
Eli historiallisesti luolamaalaukset eivät olisi taidetta mutta henkilökohtaisesti ne voisivat nykyään olla taiteeksi koettua.
Kuten erotellaan biologinen, sosiaalinen ja sukupuoli-identiteetti.
Tuo "omituinen" (strange) on käsittääkseni enemmän kirjan otsikoksi kiinnostavuutta herättävä termi. Se omituisuus ei edelleenkään Noëlla siis tarkoita sitä, että hän ei osaisi kertoa taiteesta mitään ja siksi kutsuisi sitä omituiseksi - jotenkin siis synonyyminä asialle, jota ei pysty hahmottamaan., ymmärtämään. En ymmärrä, miksi yhä uudelleen kompastut tähän. Omituisuus ei ole mikää leima Noëlla, ei pätkääkään negatiivinen termi. Päinvastoin se vain alleviivaa taiteen erityisyyttä ja eroa muihin, ei-taiteeseen. Minusta on suorastaan jääräpäisen tylsämielistä väittää, että vasrin tarkka analyysi onkin epäanalyyttistä vain, koska sinun korvissasi omituinen on epäanalyyttisen mielikuvan tuottava. Oikeastaan se on kyllä ymmärrettävää, koska mitä ilmeisimmin halveksit taidetta ja sitä omituisuutta, joka on sille ominaista. Tiede, joka analysoi taidetta ei nyt kuitenkaan tule epäanalyttiseksi tai huonoksi tieteeksi vain sillä äärimmäisen typerällä ja epäanalyyttisellä argumentilla, ettet diggaa sanaa omituinen tieteen kielessä.
Mutta ei tämä luolamaalausten taiteeksi määrittelemisen ongelma mikään Noën ajatteluun liittyvä asia ole. Kunhan vain huvikseni ja sinua kutitellakseni lainasin tätä hänen kirjansa otsikkoa. Luolamaalausasia on ihan normikamaa tavanomaisessa taidehistorian opetuksessa jo ihan alkeiskurssitasolla. Taisi asia jopa lukion hissankurssilla tulla mainituksi, ellen väärin muista. Se pohdinta ei millään tapaa tarvitse tuota omituisuus-termiä, eikä tyypillisesti sellaista käytetä. Noëkaan ei ole mikään ensimmäinen tai ainoa taiteen olemusta pohtinut ajattelija, joten taiteen määritelmiä, joissa omituinen ei sen kuvauksena esiinny riittää kyllä.
Mites tosiaan - pitäisikö myös niistä kvarkeista tehdä parempaa ja analyyttisempää tiedettä, jossa ei äytettäisi niistä tuollaisia runollisia ja epäanalyyttisiä nimikkeitä, joita niille joku hölmö mikä-lie-wannabe-fyysikko antoi? Ei VOI olla mitään kunnon tiedettä, jos käyttää nimikettä lumo/outo tai totuus/kauneus. On myös syytä vaihtaa nimike kvarkki, joka - kauhistus - lainaa James Joycelta. Ehkä fysiikka vielä tieteenä edistyy niin, ettei moisia hämäriä ja epäanalyyttisiä nimityksiä enää käytetä.
On muuten aika hölmöä sekä pitää taidetta kovasti epäanalyyttisenä toimintana, mutta sitten vaatia sitä kuvaavilta käsitteiltä sellaista tyyliä, joka on tyypillistä nimenomaan tieteelle, vaan ei ollenkaan taiteelle. Luulis, että JOS kerran taide on sinustakin epäanalyyttistä ja jotenkin hämärää ja ajatuksellisesti hahmotonta touhuilua epämääräisten tunnekokemusten parissa, niin sen kuvaaminen sellaisia mielikuvia tuottavin sanoin olisi nimenomaan osuvaa. vai - onko taide sinusta sittenkin loogisempaa, analyyttisempää ja järjestelmällisempää, joten omituisuus attribuuttina kuvaa sitä sen tähden todella huonosti?
PS. Se, mitä kulloinkin taiteena pidetään, on tosiaankin muuttuvaa. Kyse ei edes ole vain luolamaalausten määrittelystä, vaan tuo taiteeksi ymmärretyn rajalla tepastelu on tyypillistä taiteelle. Juuri taiteen rajojen koettelu on varsin pitkään (aina?) ollut taiteelle suorastaan tunnusomaista.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - heinäkuu 24, 2019, 07:03:44
Kuten todettu, Toope, joka kuvittelee, että taide riippuisi jostain säännöistä, ei kertakaikkiaan ymmärrä taiteesta yhtään mitään.
On toki liioittelua sanoa, että taide olisi ollut säännöistä vapaa. Ehkä nykyisin on, mutta siksi kai roskaa niin paljon taiteena tarjotaan?
Kyllä aiempien vuosisatojen taide on ollut rajoitettua, aina jossain määrin.
Joo, Safiiri, tahallani vähän kärjistin edellä. Vaikka Teemu Mäki, rajansa taiteellakin. Mielestäni ei sitä enää ole.
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 24, 2019, 12:40:59
Tässäkin tapauksessa on syytä vaihtaa omituiseksi leimaaminen analyyttisempaan käsitteistöön, kuten sukupuolista puhuttaessa.
Eli historiallisesti luolamaalaukset eivät olisi taidetta mutta henkilökohtaisesti ne voisivat nykyään olla taiteeksi koettua.
Kuten erotellaan biologinen, sosiaalinen ja sukupuoli-identiteetti.
Nnjoo, nuo sukupuoli-identiteetin nykytulkinnat ovat toki enemmän taidetta kuin tiedettä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 24, 2019, 23:14:51
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - heinäkuu 24, 2019, 07:03:44
Kuten todettu, Toope, joka kuvittelee, että taide riippuisi jostain säännöistä, ei kertakaikkiaan ymmärrä taiteesta yhtään mitään.
On toki liioittelua sanoa, että taide olisi ollut säännöistä vapaa. Ehkä nykyisin on, mutta siksi kai roskaa niin paljon taiteena tarjotaan?
Kyllä aiempien vuosisatojen taide on ollut rajoitettua, aina jossain määrin.
Joo, Safiiri, tahallani vähän kärjistin edellä. Vaikka Teemu Mäki, rajansa taiteellakin. Mielestäni ei sitä enää ole.
Juurihan sä pääsit valittamasta, ettei nykytaiteessa sallita kauneutta. Mitä ilmeisimmin siis koet siinä olevan kuin olevankin rajoja, joita ei saisi ylittää.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 13:51:37
On muuten aika hölmöä sekä pitää taidetta kovasti epäanalyyttisenä toimintana, mutta sitten vaatia sitä kuvaavilta käsitteiltä sellaista tyyliä, joka on tyypillistä nimenomaan tieteelle, vaan ei ollenkaan taiteelle. Luulis, että JOS kerran taide on sinustakin epäanalyyttistä ja jotenkin hämärää ja ajatuksellisesti hahmotonta touhuilua epämääräisten tunnekokemusten parissa, niin sen kuvaaminen sellaisia mielikuvia tuottavin sanoin olisi nimenomaan osuvaa. vai - onko taide sinusta sittenkin loogisempaa, analyyttisempää ja järjestelmällisempää, joten omituisuus attribuuttina kuvaa sitä sen tähden todella huonosti?
PS. Se, mitä kulloinkin taiteena pidetään, on tosiaankin muuttuvaa. Kyse ei edes ole vain luolamaalausten määrittelystä, vaan tuo taiteeksi ymmärretyn rajalla tepastelu on tyypillistä taiteelle. Juuri taiteen rajojen koettelu on varsin pitkään (aina?) ollut taiteelle suorastaan tunnusomaista.
Tieteellisesti kuvaavilta käsitteiltä tosiaan odotan kehityksen mukana tarkentuvaa kuvaustyyliä.
Myös tieteellisiltä taiteen tai sukupuolen määrittelyiltä, ilman taiteellisia tepasteluja.
Tiede ei voi tyytyä kuvaamaan taidettakaan tyyliin, hahmotonta touhuilua epämääräisten tunnekokemusten parissa. :)
The Robot Art Competition and Exhibition! (https://robotart.org)
Lainaus käyttäjältä: a4 - heinäkuu 25, 2019, 10:00:15
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 24, 2019, 13:51:37
On muuten aika hölmöä sekä pitää taidetta kovasti epäanalyyttisenä toimintana, mutta sitten vaatia sitä kuvaavilta käsitteiltä sellaista tyyliä, joka on tyypillistä nimenomaan tieteelle, vaan ei ollenkaan taiteelle. Luulis, että JOS kerran taide on sinustakin epäanalyyttistä ja jotenkin hämärää ja ajatuksellisesti hahmotonta touhuilua epämääräisten tunnekokemusten parissa, niin sen kuvaaminen sellaisia mielikuvia tuottavin sanoin olisi nimenomaan osuvaa. vai - onko taide sinusta sittenkin loogisempaa, analyyttisempää ja järjestelmällisempää, joten omituisuus attribuuttina kuvaa sitä sen tähden todella huonosti?
PS. Se, mitä kulloinkin taiteena pidetään, on tosiaankin muuttuvaa. Kyse ei edes ole vain luolamaalausten määrittelystä, vaan tuo taiteeksi ymmärretyn rajalla tepastelu on tyypillistä taiteelle. Juuri taiteen rajojen koettelu on varsin pitkään (aina?) ollut taiteelle suorastaan tunnusomaista.
Tieteellisesti kuvaavilta käsitteiltä tosiaan odotan kehityksen mukana tarkentuvaa kuvaustyyliä.
Myös tieteellisiltä taiteen tai sukupuolen määrittelyiltä, ilman taiteellisia tepasteluja.
Tiede ei voi tyytyä kuvaamaan taidettakaan tyyliin, hahmotonta touhuilua epämääräisten tunnekokemusten parissa. :)
The Robot Art Competition and Exhibition! (https://robotart.org)
Niin. Nämä kriteerit mm. Noën teos täyttää. Ne eivät kumoudu sillä, että sinun mielestäsi nimike "omituinen" vaikuttaa hämärältä, epäilyttävältä ja epämääräiseltä. Sellaiseksi sen voisi pätevästi todeta vain puuttumalla niihin perusteluihin, joita Noë ajattelulleen antaa ja tarjoamalla pätevän ja perustellun vaihtoehtoisen kuvauksen taiteesta.
Tuo taiteen kuvaus "hahmotonta touhuilua epämääräisten tunnekokemusten parissa" ei ole Noën - eikä muuten käsittääkseni kenenkään varteenotettavan taiteen olemusta käsittelevän tieteentekijän - kuvaus taiteesta. Se on ennemminkin se mielikuva, jonka minä olen saanut sinun käsityksestäsi siitä, mitä taide on. Jos se sinustakaan ei ole hyvä kuvaus taiteesta, niin mainiota. Olemme siten ihan samoilla linjoilla - ja samoilla linjoilla myös mm. Noën kanssa. Hänen käyttämäänsä termiin omituinen ei tuollaista ajatusta todellakaan sisälly. Kyseinen luonnehdinta kyllä vaikuttaisi monasti olevan sellaisen ihmisen mielikuva taiteesta, jolle se on ilmiönä jäänyt vieraaksi ja etäiseksi. Mutta - eipä nyt useinkaan vieras ja etäinen - mitä tahansa se on - juuri kummoisemmalta tunnukaan kuin hahmottomalta touhuilulta epämääräisten kokemusten parissa". Tuo kuvaus on lähinnä synonyymi ilmaukselle: en ymmärrä, ei kiinnosta, pysyttelen mieluummin erossa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 24, 2019, 23:14:51
On toki liioittelua sanoa, että taide olisi ollut säännöistä vapaa. Ehkä nykyisin on, mutta siksi kai roskaa niin paljon taiteena tarjotaan?
Kyllä aiempien vuosisatojen taide on ollut rajoitettua, aina jossain määrin.
- Wie fang' ich nach der Regel an?- Ihr stellt sie selbst und folgt ihr dann.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - heinäkuu 25, 2019, 10:28:03
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 24, 2019, 23:14:51
On toki liioittelua sanoa, että taide olisi ollut säännöistä vapaa. Ehkä nykyisin on, mutta siksi kai roskaa niin paljon taiteena tarjotaan?
Kyllä aiempien vuosisatojen taide on ollut rajoitettua, aina jossain määrin.
- Wie fang' ich nach der Regel an?
- Ihr stellt sie selbst und folgt ihr dann.
Niin taiteessahan rajojen asettaminen on aivan olennaista, mutta niitä ei aseteta yleisesti taiteelle ja taiteeksi kutsumisen ehdoksi, vaan kullekin teokselle osana sen tekemisen prosessia. Siis ei päätetä, että musiikkia ovat vain sinfonian muotoon tehdyt sävellykset, vaan tehdään sävellys, jossa noudatetaan sinfonista muotoa ja katsotaan, mitä sen puitteissa voi saada aikaan - tai päädytään rikkomaan tuota muotoa jollain kiinnostavalla ja merkitykselliseltä tuntuvalla tavalla.
Niin, taidekäsitystä ehkä minullakin vääristää se, että ehkä kaikkina aikoina 99% taiteesta on ollut pelkkää roskaa. Meille on vain jäänyt 1500-1900-lukujen taiteista se minimaalisen pieni osa, joka jatkuu ja säilyy. Silloinkin useimmat "taiteilijat" olivat ihan luusereita.
Kuten nykyäänkin.
Ehkä sieltä tulee jotain suurta taidetta, jopa yhteiskunnan rahoituksella.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 27, 2019, 22:53:37
Niin, taidekäsitystä ehkä minullakin vääristää se, että ehkä kaikkina aikoina 99% taiteesta on ollut pelkkää roskaa. Meille on vain jäänyt 1500-1900-lukujen taiteista se minimaalisen pieni osa, joka jatkuu ja säilyy. Silloinkin useimmat "taiteilijat" olivat ihan luusereita.
Kuten nykyäänkin.
Ehkä sieltä tulee jotain suurta taidetta, jopa yhteiskunnan rahoituksella.
Jotta arvioillasi siitä, että taide on roskaa, olisi minkäänlaista merkitystä, sinun pitäisi pystyä kertomaan, mikä tekee taiteesta roskaa ja millainen taide ei sitä ole. Tähän ei kelpaa luettelo teoksista, jotka nostat roskatasoa ylemmäs, vaan sinun pitäisi kyetä muodostamaan jonkinlainen hyvän roskasta erottava määritelmä, jolla teoksia sitten olisi mahdollista arvioida. Myös niiden kriteerien tarkka kuvaaminen on tarpeen eli jos vaadit taiteen olevan esim. kaunista, niin sinun pitäisi myös pystyä selittämään, mitä kauneus on ja mistä kauniin tunnistaa.
Vaikkapa Immanuel Kant esitti, että taiteen olennainen merkitys on siinä, että se synnyttää mahdollisuuden keskusteluun siitä, miksi vaikkapa kokee teoksen kauniina. Keskusteluun, jossa olennaista ei ole vain oman mielipiteen esiintuominen, vaan erityisesti pyrkimys sen perustelemiseen, miksi jossakin taideteoksessa mieltää näkevänsä kauneutta. Siten siis teoksen kauneus ei ole olemassa vain sitä varten, että katsoja siitä voisi nauttia, vaan jotta me tuosta teoksesta keskustellessamme voisimme syventää ymmärrystämme käsitteestä kauneus - ja myös luoda yhteisymmärrystä siitä kuunnellessamme toisiamme tuon kauneuden pohtimisessa. Tämä nyt vain oli yksi vanha yritys kuvata taidetta. Myös lukuisia muita näkökantoja, jotka tuovat taiteen käsitteeseen lisää pohdittavaa, on sittemmin esitetty. Niille on tyypillistä, että on mahdotonta oikeastaan määritellä vain taide puuttumatta millään tapaa siihen, miten käsitämme ihmisen. Siten taidekäsitykset ovat lujasti sidoksissa ihmiskäsitykseemme ja taiteen määritteleminen oikeastaan edellyttääkin ihmisen määrittelemistä (ja siten ihmisyyttä ei voi ottaa pelkkänä itsestäänselvyytenä, vaan oletukset ja totunnaiset tavat ajatella pitää kyseenalaistaa).
Olet siis astumassa aika liemeen, jos tosissasi haluaisit aloittaa tämän taidekritiikkisi perustelun - jolloin se vasta nousisi kritiikiksi pelkän tykkään - en tykkää -ilmaisun sijaan. Suosittelen myös ENSIN tutustumaan siihen, mitä taiteesta jo on ehditty ajatella. Platon, Aristoteles, Kant, Heidegger, Dewey nyt vaikka ihan alkuun pohjustukseksi antaisi vähän perspektiiviä aiheelle.
Sekin sitten on toinen juttu, onko siinä mitään muista ihmisen toiminta-alueista mitään poikkeavaa, jos helmiä ja timantteja löytyy vain vähän. Ennemminkin 99 % tieteestä on roskaa, 99 % rakennetuista taloista on huonoja, 99 % ihmistä on ihan jotain muuta kuin neroja, 99 % jääkiekkojunnuista ei koskaan saa pestiä NHL:ään. Mitenpä siis taiteenkaan voisi ajatella olevan aina pelkkää huippua? Eikö se olisi utopistinen toive ja sula mahdottomuus? (Toki sen yhden änäripelaajan urakaan ei koskaan aukeais, ellei sillä olis ollut ne kaikki ei-niin-loistavat junnut pelikavereinaan harrastusaikoinaan.)
99,9% kulttuuristamme on kertakäyttökulttuuria, siitä säilyy vain pieni osa (onneksi). Vain minimaalinen osa kaikesta kulttuuristamme on sellaista elinvoimaista ja uutta ja jatkuvuutta luovaa, että säilyy. Rap/hiphop toivottavasti ei säily, kun on niin perc:stä.
Kaikkina aikoina suurin osa kulttuurista on sellaista, joka katoaa ihmisten kadotessa, ehkä ei ole säilymisen arvoistakaan? Vaikka sinänsä historiaa arvostankin, mutta ehkä kulttuuritasoilla on paljon sellaista, jonka ei tarvitsekaan säilyä. Säilykööt historiankirjoissa mieluummin.
Musiikissa tietynkaltainen jatkuvuus on toivottavaa, ehkä muissakin taidemuodoissa. Mutta kaikki taide tai "taiteeksiluokiteltu" ei ole hyvää, joten esim. v...nvirkkaukset voidaan jättää unholaan...
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 29, 2019, 23:08:58
99,9% kulttuuristamme on kertakäyttökulttuuria, siitä säilyy vain pieni osa (onneksi). Vain minimaalinen osa kaikesta kulttuuristamme on sellaista elinvoimaista ja uutta ja jatkuvuutta luovaa, että säilyy. Rap/hiphop toivottavasti ei säily, kun on niin perc:stä.
Kaikkina aikoina suurin osa kulttuurista on sellaista, joka katoaa ihmisten kadotessa, ehkä ei ole säilymisen arvoistakaan? Vaikka sinänsä historiaa arvostankin, mutta ehkä kulttuuritasoilla on paljon sellaista, jonka ei tarvitsekaan säilyä. Säilykööt historiankirjoissa mieluummin.
Musiikissa tietynkaltainen jatkuvuus on toivottavaa, ehkä muissakin taidemuodoissa. Mutta kaikki taide tai "taiteeksiluokiteltu" ei ole hyvää, joten esim. v...nvirkkaukset voidaan jättää unholaan...
Et taida ymmärtää, että taide on aina myös jollain tapaa aiemman taiteen kommentoimista. Se asettuu aina jollain tavalla suhteeseen sen kanssa, mitä jo on tehty. Juuri siksi ei olisi mahdollista, että kuvataiteessa maalattaisiin yhä uudelleen Mona Lisaa. Tai - jos maalattaisiin, niin noiden maalausten viesti ja merkitys olisi hyvin eri kuin sen Mona Lisan ja niiden materiaalina olisi käsitellä Mona Lisan kulttuurista merkitystä jolloin ne teoksina olisivat jotakin ihan muuta kuin alkuperäinen Mona Lisa. (Vrt. Andy Warholin työt)
Voidaan myös esittää kysymys, onko kertakäyttöisyys ja säilymättömyys virhe, jos juuri kertakäyttöistä on haluttu tehdä arkoituksella. Vai onko kertakäyttöiseksi tarkoitetun säilyminen virhe ja osoitus epäonnistuneesta luomuksesta, joka ei toiminutkaan kertakäyttöisesti? Jakomäen elemnttitalot rakennettiin tarkoituksella "kertakäyttöisiksi". Alkuperäinen ajatus oli, että ne puretaan muutaman käyttövuoden jällkeen ja rakennetaan uutta tilalle. Näinhän sitten ei kuitenkaan käynyt. Ehkä ne siis sittenkin rakennettiin liian kestäviksi? Kertakäyttöisissä tavaroissa osa ongelmaa on, että ne eivät ole riittävän kertakäyttöisiä, vaan jäävät sittenkin nurkkiin kummittelemaan tai täyttävät häviämättöminä kaapit, kaatopaikat ja meret.
Niin, en minäkään pidä kertakäyttökulttuurista.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 30, 2019, 23:16:06
Niin, en minäkään pidä kertakäyttökulttuurista.
Parasta kertakäyttökulttuuria on se, jossa esine todellakin häviää ja palautuu materiaalien kiertokulkuun käytön jälkeen. Kuten vaikkapa syötävät tai (aidosti) maatuvat kertakäyttöastiat. Jopa pidempään käyttöön tarkoitettujen esineiden käytön jälkeinen häviäminen olisi lähes aina parempi vaihtoehto kuin ns. ikuisuus. Silloinkaan en satsaisi "huoltovapauteen", vaan mieluummin vaivattomaan ja edullisesti toteutettavaan huoltamiseen ja korjattavuuteen sekä mahdollisuuteen käyttää uusien tuotteiden raaka-aineena. On myös syytä suosia esineistöä, joka vanhenee kauniisti eli miellyttää silmää jopa enemmän, kun käytön jättämät merkit siinä näkyvät. Tosin nykyisillä tavaramäärillä ei erkkikään ehdi askarrella kaikista elinkaarensa päähän tulleista esineistä jotakin uutta. Ellei siis kierrätykseen kerääminen ja uusiokäyttö ole teollisesti organisoitua, ei pelkkä käsityöharrastus maailmaa kyllä pelasta, vaikka kuinka hurjia määriä tekisi kahvipakettilaukkuja.
Terve ja suhteellisuudentajuinen taide/viihde voi olla melko hankala juttu. Sen on lisäksi oltava varmaan tilannesidonnaista, jolloin se ei sovi kuin kavennettuihin ympäristöihin, eli ei toisaalta minnekkään :o
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Frknlr.png&hash=1fbaa2bae43ec3c6f5b46753e713fca3e821f9ee)
a) Laakamatojen kerääntymä ihmissuolistossa tai b) taidetta?
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fcjsei.jpg&hash=943dab11b5233d4830b248aa93333003f5a4d1c0)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fhmlo5.jpg&hash=5a38a10c587e27cbbc5586f1e9a6d8fe0e237f22)
(https://www.english-heritageshop.org.uk/imagprod/63370.jpg)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fj9f4q.jpg&hash=884f524168710f76f68c2094623d0bf0f4315819)
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006202084.html (https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006202084.html)
Ehkä shokeeraamistavoite on se idea, ei niinkään taide? Kuvitellaan, että ravistetaan joitakin konservatiivisia käsityksiä, vaikka esitys on lähinnä myötähäpeää tuottavaa.
Kuvitellaan olevansa jotain niin erikoista ja uudistusmielistä... :(
Vau, kuvia vi...sta...
^ Kuulostaa ihan viktoriaanisen aikakauden 100 nilkkaa-taiteelta. Eikö?
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 14, 2019, 22:38:55
https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006202084.html (https://www.is.fi/seksi-parisuhde/art-2000006202084.html)
Ehkä shokeeraamistavoite on se idea, ei niinkään taide? Kuvitellaan, että ravistetaan joitakin konservatiivisia käsityksiä, vaikka esitys on lähinnä myötähäpeää tuottavaa.
Kuvitellaan olevansa jotain niin erikoista ja uudistusmielistä... :(
Vau, kuvia vi...sta...
Tarkoitatko, että taiteen ei pidä shokeerata? Miten shokeeraavuus tunnistetaan? Jos joku shokeeraantuu, niin onko taide silloin shokeeraavaa? Tällä perusteella Stravinskyn Kevätuhri on "shokeeraavaa epätaidetta". Keneltä tämä shokeeraamistarkoitus kysytään ja voiko taideteoksella olla sekä shokeeraamistarkoitus että taiteellisia tavoitteita?
Kyselen siksi, että mielestäni itse asiassa noiden kommenttiesi kautta voidaan päästä ihan hyväänkin pohdintaan siitä, mitä taide on ja mikä taiteen taiteeksi määrittää. Myös taiteen suhdetta yleisöön ja yleisön mielipiteisiin siitä (joka puolestaan kertoo siitä, millainen heidän kokemuksensa siitä on) voidaan lähteä miettimään. Onko esim. taide sellaista, että se on kaikkien mielestä vaikuttavaa ja taitoa osoittavaa? Onko taiteen kokeminen ja sen yleisönä oleminen missään määrin "taitolaji" tai onko ns. hyvä taide sellaista, että se pakottaa vastentahtoisen ja epäluuloisesti suhtautuvankin vaikuttumaan? Syntyykö taiteen vaikutus heti vai voiko se ilmetä jopa paljon myöhemmin? Ja tietenkin klassikko: Onko huono taide taidetta vai onko se jotain muuta?
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 14, 2019, 22:38:55
Ehkä shokeeraamistavoite on se idea, ei niinkään taide?
Sinulla ei selvästi ole mitään ideaa, mitä taide on. :D
Revan kuvien levittely ei ole taidetta, ei edes huonoa sellaista.
Älä tuo fobioitasi naisten sukuelimiä kohtaan mukaan keskusteluun, jos et halua käsitellä niitä. Itse otit esimerkiksesi tässä oman tunnereaktiosi. Shokeeraavuus on subjektiivinen tunteesi, eikä naisen sukuelimien ominaisuus.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 15, 2019, 22:21:49
Revan kuvien levittely ei ole taidetta, ei edes huonoa sellaista.
Mitkä kuva-aiheet sinusta pitäisi kieltää taiteessa?
Vähän perspektiiviä aiheeseen:
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Venusveistos
Lainaa
Vénus impudique oli ensimmäinen löydetty venusveistos. Sen löysi Paul Hurault vuonna 1864 läheltä Laugerie-Bassen kylää Ranskassa.[6] Vuosina 1883–1895 Louis Alexandre Jullien löysi Balzi Rossista viisitoista figuriinia. Se on suurin koskaan samasta paikasta löydetty venusveistosten määrä.[7] Willendorfin Venus löytyi vuonna 1908 Willendorfista. [5] Näitä vesistoksia jotka ovat tyylillisesti samoja piirteitä jakavia patsaita ja on ajoitettu myöhäispaleoliittiselle kaudelle, on säilynyt ja löydetty yli 200 suurimmaksi osaksi Euroopan alueelta. Löydetyt venusveistokset ovat hyvin pienikokoisia, noin 4–25 senttiä pitkiä.[3] Patsaat on usein veistetty pehmeistä kivilaaduista, kuten kalkkikivestä tai serpentiinistä, myös eri eläinten luuita sekä norsunluuta ja mammutinluuta on käytetty.[2][3] Veistokset ovat ulkoisilta piirteiltään hyvin samanlaisia. Ne esittävät tyyliteltyä naishahmoa, jonka sukupuolipiirteet (kuten rinnat, reidet ja vulva) ovat vahvasti korostetut tai liioitellut.[3] impudique oli ensimmäinen löydetty venusveistos. Sen löysi Paul Hurault vuonna 1864 läheltä Laugerie-Bassen kylää Ranskassa.[6] Vuosina 1883–1895 Louis Alexandre Jullien löysi Balzi Rossista viisitoista figuriinia. Se on suurin koskaan samasta paikasta löydetty venusveistosten määrä.[7] Willendorfin Venus löytyi vuonna 1908 Willendorfista. [5] Näitä vesistoksia jotka ovat tyylillisesti samoja piirteitä jakavia patsaita ja on ajoitettu myöhäispaleoliittiselle kaudelle, on säilynyt ja löydetty yli 200 suurimmaksi osaksi Euroopan alueelta. Löydetyt venusveistokset ovat hyvin pienikokoisia, noin 4–25 senttiä pitkiä.[3] Patsaat on usein veistetty pehmeistä kivilaaduista, kuten kalkkikivestä tai serpentiinistä, myös eri eläinten luuita sekä norsunluuta ja mammutinluuta on käytetty.[2][3] Veistokset ovat ulkoisilta piirteiltään hyvin samanlaisia. Ne esittävät tyyliteltyä naishahmoa, jonka sukupuolipiirteet (kuten rinnat, reidet ja vulva) ovat vahvasti korostetut tai liioitellut.[3]
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 15, 2019, 22:21:49
Revan kuvien levittely ei ole taidetta, ei edes huonoa sellaista.
Entä jos revat vaihdetaan paljaisiin nilkkoihin?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Viktoriaaninen_aikakausi
Kauniita rintoja arvostettiin, ja sanotaanpa esimerkiksi laakean samppanjalasin saaneen muotonsa Ranskan kuningatar Marie Antoinetten rinnan mukaan. Tuohon aikaan naisen paljaita sääriä ja nilkkoja saatettiin pitää paljon seksuaalisempina kuin paljaita rintoja.
1800-luvulla viktoriaaniset siveyskäsitykset saivat sekä miehet että naiset verhoamaan ylävartalonsa. Siltikin hieman yllättäen aikakaudelta on peräisin lukuisia valokuvia, joissa naiset poseeraavat avoimesti lasta imettäen. Vaikka rinnat muuten visusti peitettiinkin, imetys koettiin normaaliksi osaksi äitiyttä.
Näyttelijä Clark Gable sai aikaan kohun esiintymällä paidatta valkokankaalla vuonna 1934. Aina 1960-luvulle asti miesten rintakarvat tuli ajella amerikkalaisissa elokuvissa. https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ylaosattomuuden-historia-nain-nannit-paatyivat-piiloon/4752382#gs.w9b32u
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fimg.over-blog-kiwi.com%2F0%2F72%2F36%2F57%2F20170508%2Fob_d793f8_orlan-l-origine-de-la-guerre-1989.jpg&hash=20537f4940ac1952011a332b4a71ad93426f2b8c)
https://graffiter.com/app/walls
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fcwap8.jpg&hash=e9c0d4c5ba5465065f5d0812d676a68373328f0a)
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 16, 2019, 06:57:05
Mitkä kuva-aiheet sinusta pitäisi kieltää taiteessa?
En ole vaatinut minkään aiheen kieltämistä. Usko jo se, että jos kritisoin jotain aihetta, se ei tarkoita, että haluaisin kieltää asiaa.
En ole vihervasemmistolainen, en usko asioiden kieltämiseen. Kritisoida aina saa, mitä tahansa asiaa.
Ei ole mitään velvollisuutta pitää kaikista asioista.
Puhuin siitä, että shokeeraaminen on usein taiteen tarkoitus. Ei ehkä pitäisi olla, mutta on. Mutta mitä taidetta on siinä, jos ajatus politisoidaan shokeeraamistarkoituksessa, eikö se vie pois huomiota siitä taiteen ajatuksesta?
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 16, 2019, 23:52:11
Mutta mitä taidetta on siinä, jos ajatus politisoidaan shokeeraamistarkoituksessa, eikö se vie pois huomiota siitä taiteen ajatuksesta?
Mistä ihmeen "taiteen ajatuksesta" nyt puhut?
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 17, 2019, 02:00:48
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 16, 2019, 23:52:11
Mutta mitä taidetta on siinä, jos ajatus politisoidaan shokeeraamistarkoituksessa, eikö se vie pois huomiota siitä taiteen ajatuksesta?
Mistä ihmeen "taiteen ajatuksesta" nyt puhut?
Ma luulen, että Toopen toivetaide on sellaista harmitonta, perinteisellä tapaa kaunista, kokemuksena laimeaa ja ennen kaikkea sillä tapaa vaivatonta, että sen voi ohittaa näkemättä ja kuulematta ja vaikuttumatta millään tapaa. Toopetaide sopii sisustuselementiksi ja ajanvietteeksi, vaan ei missään tapauksessa haasta ajattelemaan tai jopa aiheuta epämukavuutta. Muut kutsuvat tuollaisia teoksia viihteeksi, kitschiksi, toritaiteeksi, hissimusiikiksi jne. Toopetaiteen voi sulkea taidemuseoon ja unohtaa sen sinne. Se ei näy katukuvassa, ei tule iholle, vaan tyytyy säyseästi pasteeraamaan taideinstituutioiden seinien suojissa välttäen kosketusta yhteiskuntaan. Ennen kaikkea se pysyy sellaisena kuin se on aina ollut, eikä koskaan muutu. Siksi eläviä taiteilijoita ei edes oikeastaan tarvita, koska uudet teoksethan vain aiheuttavat hankalaa tarvetta rakentaa lisää tilaa niiden esillepanoon. Tyytymällä niihin teoksiin, joita meillä jo on, pääsemme säilytyskulujen hinnalla koko hankalasta taideilmiöstä.
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Frgglj.jpg&hash=a2ddd17cd3f8b3ca32d43dbd486fa8595a603a11)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fbgd87.jpg&hash=6f6b27d74c137e5271efb6d8473ea8c2efb69566)
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 17, 2019, 09:27:14
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - elokuu 17, 2019, 02:00:48
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 16, 2019, 23:52:11
Mutta mitä taidetta on siinä, jos ajatus politisoidaan shokeeraamistarkoituksessa, eikö se vie pois huomiota siitä taiteen ajatuksesta?
Mistä ihmeen "taiteen ajatuksesta" nyt puhut?
Ma luulen, että Toopen toivetaide on sellaista harmitonta, perinteisellä tapaa kaunista, kokemuksena laimeaa ja ennen kaikkea sillä tapaa vaivatonta, että sen voi ohittaa näkemättä ja kuulematta ja vaikuttumatta millään tapaa. Toopetaide sopii sisustuselementiksi ja ajanvietteeksi, vaan ei missään tapauksessa haasta ajattelemaan tai jopa aiheuta epämukavuutta. Muut kutsuvat tuollaisia teoksia viihteeksi, kitschiksi, toritaiteeksi, hissimusiikiksi jne. Toopetaiteen voi sulkea taidemuseoon ja unohtaa sen sinne. Se ei näy katukuvassa, ei tule iholle, vaan tyytyy säyseästi pasteeraamaan taideinstituutioiden seinien suojissa välttäen kosketusta yhteiskuntaan. Ennen kaikkea se pysyy sellaisena kuin se on aina ollut, eikä koskaan muutu. Siksi eläviä taiteilijoita ei edes oikeastaan tarvita, koska uudet teoksethan vain aiheuttavat hankalaa tarvetta rakentaa lisää tilaa niiden esillepanoon. Tyytymällä niihin teoksiin, joita meillä jo on, pääsemme säilytyskulujen hinnalla koko hankalasta taideilmiöstä.
Sinulla on kova tarve analysoida kaikkea sanomaani, kertonee jotain sinusta. Oletko rakastunut Toopeen kun seuraat minua niin tiiviisti?
Mutta toki arvostan perinteisempää esteettistä ja esittävää taidetta. Halveksun joitain moderneja tyylejä, jotka ovat lähinnä taiteen raiskausta, 60-luvun betoniarkkitehtuurista lähtien. Taiteistahan aina on 99% roskaa, näin on ollut ainakin 1600-luvulta lähtien, silloinkin jotkut yrittivät matkia mestareita ja kehittää jotain uusia linjoja taiteisiin. Kaikki taiteen nimessä julkaistu ei ole arvokasta, osa on irvokasta. "Toopetaide", kuten sanoit on useamman sukupolven arvostamaa, ei hetkittäistä hehkutusta. Beatles on taidetta, uudeksi beatlesiksi julistettu Oasis oli vain ohimenevä ilmiö... Taide on jotain, joka säilyy elinvoimaisuudellaan.
Milijoonien arvoista pakolaistaidetta, joka herättää keskustelua, jota persut inhoo:
Google-kuvalinkki
(https://www.google.com/search?q=banksy+refugee&rlz=1C1GGRV_enFI751FI751&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiTguS164rkAhUC7aYKHcIYBWcQ_AUIESgB&biw=1145&bih=702#imgrc=_)
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 18, 2019, 00:26:11
Milijoonien arvoista pakolaistaidetta, joka herättää keskustelua, jota persut inhoo:
Google-kuvalinkki
(https://www.google.com/search?q=banksy+refugee&rlz=1C1GGRV_enFI751FI751&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiTguS164rkAhUC7aYKHcIYBWcQ_AUIESgB&biw=1145&bih=702#imgrc=_)
Kyllä. Trenditaidetta. Vihervasukkisuvakit arvostavat nyt suuresti, 10 vuoden jälkeen eivät itsekään muista.
Politisoitunutta taidetta. Taide ei ole se asia, vaan politiikka, johon tuollainen "taide" kytketään keppihevoseksi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 18, 2019, 01:51:34
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - elokuu 18, 2019, 00:26:11
Milijoonien arvoista pakolaistaidetta, joka herättää keskustelua, jota persut inhoo:
Google-kuvalinkki
(https://www.google.com/search?q=banksy+refugee&rlz=1C1GGRV_enFI751FI751&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwiTguS164rkAhUC7aYKHcIYBWcQ_AUIESgB&biw=1145&bih=702#imgrc=_)
Kyllä. Trenditaidetta. Vihervasukkisuvakit arvostavat nyt suuresti, 10 vuoden jälkeen eivät itsekään muista.
Politisoitunutta taidetta. Taide ei ole se asia, vaan politiikka, johon tuollainen "taide" kytketään keppihevoseksi.
Miten nyt ja tänään syntyvästä taiteesta pystyt erottamaan sen, joka säilyy? Onko taide taidetta vasta seuraavalle sukupolvelle?
Taiteen arvo yleensä osoittautuu vasta myöhemmin. Siksi Madonna ei ole taidetta, Beatles on.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 19, 2019, 21:58:09
Taiteen arvo yleensä osoittautuu vasta myöhemmin. Siksi Madonna ei ole taidetta, Beatles on.
Mutta - etpä voi tietää, vaikka Madonnasta tulisi taidetta myöhemmin. Tämän oman teesisi mukaan. Etkä muutoinkaan mistään nykytaiteesta pysty nyt toteamaan sen taidearvoa, koska sen todetaan joskus myöhemmin. Siten - juuri tuo ajatus myös tarkoittaa, ettet oikeastaan voi kritisoida mitään uutta taidetta huonoksi, koska sen arvo todetaan vasta myöhemmin. MITÄÄN taidetta ei olisi, ellei joku olisi tehnyt sitä odottamaan tätä myöhemmin annettavaa arvoa.
Kyllähän sen musiikin tasosta huomaa, mikä säilyy ja mikä ei.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 19, 2019, 21:58:09
Taiteen arvo yleensä osoittautuu vasta myöhemmin. Siksi Madonna ei ole taidetta, Beatles on.
Eiköhän Madonnan taiteellinen arvo ole tullut jo todistetuksi lähes 40 vuoden ajan. Ei tarvitse olla fani ymmärtääkseen, että kyseessä on alallaan yksi merkittävimmistä taiteilijoista.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 20, 2019, 22:46:58
Kyllähän sen musiikin tasosta huomaa, mikä säilyy ja mikä ei.
No just sitähän ei ETUKÄTEEN huomaa. Itsekään et kyennyt esittämään ensimmäistäkään kriteeriä, joka sen paljastaisi. Shokeeraavuus se ei voi olla. Sen todistaa vaikkapa Stravinskin Kevätuhri, joka todellakin on säilynyt ja käsittääkseni hyvin yleisesti taiteeksi tunnustettu teos, mutta ensiesityksessään shokeerasi niin, että yleisö suorastaan mellakoi katsomossa
LainaaBaletin kantaesitys oli skandaali, musiikin historian pahamaineisimpia ensi-iltoja. Yleisön äänekäs buuaus häiritsi esitystä, osa katsojista poistui teatterista kesken sen, ja kriitikot haukkuivat sen lyttyyn.[5][6] Musiikin ohella nimenomaan Nižinskin koreografia herätti tunteita. Teoksen kannattajat ja vastustajat aloittivat lähes mellakan.
Wikipedia
Mellakoinnista ei ole nykyään tietoakaan ja myös tuo baletin koreografia on rekonstruoitu ja sen esityksissä yleisö käyttäytyy varsin siivosti.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 20, 2019, 22:46:58
Kyllähän sen musiikin tasosta huomaa, mikä säilyy ja mikä ei.
Mutta jos kuuntelijan taso laskee, niin sitä mukaahan jää huomioimatta musiikillisten tasojen olemassaolo, jos niitä nyt sattuisi olemaan.
Toisaalta, eihän tuohon tarvita edes kuulijakunnan tason laskua. Musiikin tarjonta voi tarjota liian suurta harmoniaa ja viestiä jostain kestävyydestä, joka on helposti dissonanssissa sen kanssa, mikä on oikeaa elämää. Kuka tällaista rasitusta haluaisi elää, kovin jatkuvana, ja ehkä lisääntyvänä(kin)(k..)?
Ehkä siten erkaneekin musiikkihaaroja. Vähän kuin käy kirkkokunnille ja älyllisemmille opinsuunnille. Mistä näitä aina tietää. Tietääkö Toope?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 20, 2019, 23:15:14
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 19, 2019, 21:58:09
Taiteen arvo yleensä osoittautuu vasta myöhemmin. Siksi Madonna ei ole taidetta, Beatles on.
Eiköhän Madonnan taiteellinen arvo ole tullut jo todistetuksi lähes 40 vuoden ajan. Ei tarvitse olla fani ymmärtääkseen, että kyseessä on alallaan yksi merkittävimmistä taiteilijoista.
Mutsis on.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 18, 2019, 00:19:51
Taide on jotain, joka säilyy elinvoimaisuudellaan.
Se, mikä on taidetta ja mikä ei, on osittain mielipidekysymys. Se on hyvä, että jotkut myös näkevät arvoa siinä, mitä luodaan tässä ja nyt. Jos sitä ei kukaan tee, ei taide silloin mitenkään automaattisesti säily, pysy elinvoimaisena ja tule sitten jälkipolvien Toopelle jollain hopeatarjottimella, että katsos, tässä on sinulle kulttuurimme aarteita. Jos kaikki pelkästään nyrpistelisivät nokkaansa ja sanoisivat, että tämä ja tuo ei ole taidetta, silloin sitä jäisi jälkipolville aika vähän.
Joku niillä keikoilla, näyttelyissä sun muissa käy, ja vaikka siellä olisi hienojakin esteettisiä elämyksiä, suuri osa siitä vaipuu vuosien myötä unholaan. Eikö sitä voi nähdä myös niin, että elävä kulttuuri on juuri tätä, ja että taidekin on myös muuta kuin säilyneitä ja arvostettuja artefakteja? On se myös sitä, mutta yhtä hyvin vaikuttava esteettinen kokemus voi syntyä jostain, joka ei jää vastaavalla tavalla aikakirjoihin ja josta ei muodostu mitään yleisesti tunnettua ja arvostettua artefaktia (kuten nyt vaikka Beatlesin levytykset ovat).
Näkisin, että taiteeseen liittyy paljon sellaista, että tehdään vain juttuja, järjestetään keikkoja tai esityksiä tai näyttelyitä tai työpajoja tai ihan mitä hyvänsä. Nämä kaikki pitävät yllä tiettyjä taitoja ja perinteitä. Ehkä se käsitys, että pelkästään kaikken arvostetuimmat artefaktit ovat kulttuurin kannalta keskeisiä on vähän sellainen... no, että siihen voi helposti vajota ja ymmärrän sen, mutta se on silti melko vieraantunut käytännön todellisuudesta.
Kaikin mokomin saa sanoa, jos joku on omasta mielestä huonoa tai "ei ole taidetta". Ei minulla mitään sitä vastaan ole. Heitän siihen vain pallona, että pelkät artefaktit yksinään eivät muodosta elävää kulttuuria, ja se voi lopulta olla valheellinen käsitys, että taide on jossakin elävän kulttuurin tuolla puolen ja jatkuvasti hymähtelee sille väheksyvästi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 21, 2019, 21:38:57
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - elokuu 20, 2019, 23:15:14
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 19, 2019, 21:58:09
Taiteen arvo yleensä osoittautuu vasta myöhemmin. Siksi Madonna ei ole taidetta, Beatles on.
Eiköhän Madonnan taiteellinen arvo ole tullut jo todistetuksi lähes 40 vuoden ajan. Ei tarvitse olla fani ymmärtääkseen, että kyseessä on alallaan yksi merkittävimmistä taiteilijoista.
Mutsis on.
Eikä oo - mutsi on kuvataiteilija. Faija on laulumiehiä. ;D
Safiiria jatkaakseni, ei kaikki taide ole suurta taidetta tai kaikki kirjallisuus tai rakentaminen ole suurta tai aikaa kestävää.
Tarpeellisia kuitenkin, myös mökin ulkohuussi.
^Lisäksi se ns. suuri taide ei synny ilman sitä koko "ekosysteemiä". Kukaan - ei edes Suuri Nero - tee saavutuksiaan tyhjiössä ja yksin. Tuo suuren neron myytti on virheellinen mielikuva, joka itse asiassa on aika haitallinen ja johtaa vääriin päätelmiin. Jos ajatellaan vaikka jokseenkin kaikkien tunnustamaa nerokasta da Vinciä, niin hänen ilmaantumisensa taustalla on kokonainen aikakausi (renessanssi) ja taiteilijoiden ja muiden tällaisen neron ilmaantumiselle täysin välttämättömien ihmisten suuri joukko. Ilman heitä, ilman renessanssia, ei olisi sellaista da Vinciä. Ei vaikka täsmälleen tämä ihminen olisikin syntynyt ihan samoilla geeneillä varustettuna. Kyllä ihmisen saavutukset ovat kaikki aina nimenomaan yhteisiä saavutuksia, joihin tarvitaan koko yhteisö / yhteiskunta / ihmiskunta. On vain kulttuurinen tapamme (yli)korostaa nimettyä tekijää ja nostaa hänet jalustalle, mutta jättää huomioimatta ne yhdessä saavutuksille luodut edellytykset ja mahdolliset aiemmat kokeilut ja pyrinnöt, joita nämä suuret tekijät käyttävät.
Ihmiskunnan kehitys perustuu siihen, että olemme oppineet siirtämään tietoa, kokemusta ja osaamista seuraaville sukupolville. Yksikään yksilö ei elä riittävän pitkään, että pääsisi kovinkaan ihmeellisiin sfääreihin, jos aloittaisi aivan alusta ilman tuota edeltäjien tuomaa etumatkaa. Se olisi kuin yrittää juosta viestiä ilman joukkuetovereita. Eikä taide ole tässä millään tapaa poikkeuksellinen alue. Tarvitaan edeltäjät, tarvitaan yhteisö, tarvitaan kokonainen "ekosysteemi".
Uutta tuntuu syntyvän paljoudesta, siis erilaisten langanpäiden moninaisuudesta, tosin sitä mukaa kun mahdollisuusavaruus kasvaa, voi koostaminen vaikeutua. Kaikenlainen valinta-avaruuden kasvattaminen ei välttämättä vie uuden äärelle.
Kun jotain on lähteäkseen, jatko voi tarvita sopivaa osasta, ja jos perusosatkin jatkuvasti luotava, niin niukkuus taitaa olla eräs pullonkaula, rakentelussa.
Itse näen taiteen rakenteluna. On tietysti erikseen alueita, joissa rakennetaan lähinnä jotain uutta löytäen, jolloin oppiminen ja kasvaminen on enemmän se juttu. Tällaisesta lähtökohdasta tosin ratkeaa helposti moni käytännön asiakin, jos käytäntö yrityksineen, ilman fiksuutta on pään seinään lyömistä. Taiteen voi nähdä paitsi huvian, niin myös työnä, jossa tietystä huvista joustaminen voi johtaa laaduttomuuteen.
Mielentilat ja taide menevät aika käsi kädessä. Jälkimmäinen taas on aika subjektiivista, ei-niin-mitattavaa.
L: Ihmisenä oleminen tuo taiteeseen melkoisen kuormituksen. Ihminen hakee toiminnan sopivuutta, eli kuulostelee monesta muiden mielipiteitä. Tämä taitaa olla taiteentekemisen suurin taakka. Toisaalta tällaiseen haasteeseen voi varmaan vastata, taiteilulla, vaikka tartuntojen jälkeen voi päätyä mihin vain.
Madonnasta pääsemme sujuvasti Michael Jacksoniin:
Emman kaikkien aikojen kallein panostus herätti myös kansainvälisen median huomion, kun Michael Jacksonin pedofiliasyytteet nousivat alkuvuodesta julkisuuteen. (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006210374.html)
Elinvoimaista nykytaidetta, monitahoinen teema, Kari Grandin tavoin oman aikamme legenda.
Kantiksen taidekorneri avaa samalla oman Miihkalin Meemit-näyttelyn, teidän hengentuotoksillenne tästäkin aiheesta:
https://imgflip.com/memegenerator/62173671/Finnish-Problems
http://kuvanjako.fi
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Ff9g46.jpg&hash=f31c33b466e766e0efaf7edcff84fed45b86cdb5)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2Fnjlnn.jpg&hash=4c92fe3f0553924ca315294c1758c570be899dc2)
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fkuvanjako.fi%2F1f4al.jpg&hash=6895e05c3f2b484c4c62ab5f2d77e7133333414a)
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 22, 2019, 01:18:56
Se, mikä on taidetta ja mikä ei, on osittain mielipidekysymys. Se on hyvä, että jotkut myös näkevät arvoa siinä, mitä luodaan tässä ja nyt. Jos sitä ei kukaan tee, ei taide silloin mitenkään automaattisesti säily, pysy elinvoimaisena ja tule sitten jälkipolvien Toopelle jollain hopeatarjottimella, että katsos, tässä on sinulle kulttuurimme aarteita. Jos kaikki pelkästään nyrpistelisivät nokkaansa ja sanoisivat, että tämä ja tuo ei ole taidetta, silloin sitä jäisi jälkipolville aika vähän.
...
Kaikin mokomin saa sanoa, jos joku on omasta mielestä huonoa tai "ei ole taidetta". Ei minulla mitään sitä vastaan ole. Heitän siihen vain pallona, että pelkät artefaktit yksinään eivät muodosta elävää kulttuuria, ja se voi lopulta olla valheellinen käsitys, että taide on jossakin elävän kulttuurin tuolla puolen ja jatkuvasti hymähtelee sille väheksyvästi.
Tottakai jokainen määrittelee itse taiteen ja sen arvon. Itse pidän vähän kriteerinä sitä, että ymmärtävätkö seuraavat sukupolvet tuota "taidetta", vai unohtuuko se sukupolven mukana. Rockmusiikki lienee helppo esimerkki. Eivät Madonnat järin säily, kuten Beatles. Progemusiikki Pink Floydin (King Crimson, Jethro Tull, Gentle Giant, Led Zeppelin...) tavoin ovat musiikkia, joita opetellaan ja jäljitellään suuresti. Nykykuuntelijat eivät edes huomaa, miten paljon niitä jäljitellään.
Kaikesta taiteeksijulistetusta 99% on roskaa, tuo on hyvä nyrkkisääntö. Vain se 1% on sen arvoista, jonka tulisi jatkaa elämää.
Useimmat taiteilijat lienevät sellaisia, etteivät itseään työllään elättäisi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 22, 2019, 23:16:04Kaikesta taiteeksijulistetusta 99% on roskaa, tuo on hyvä nyrkkisääntö. Vain se 1% on sen arvoista, jonka tulisi jatkaa elämää.
Parempi erottaa viihde ja taide, vähän omaksi ulottuuvuudekseen. Viihteessä korostuu tuttuus, taiteessa ... ehkä myös tuttuus, mutta tavalla, joka ... ?
Juha, mihin lokeroon pistät esimerkiksi taitoluistelun, joka on urheilua, mutta jossa nimenomaan painotetaan taiteellisuutta esityksessä? Katsojan näkökulmasta sanoisin, että joskus siitä saa jopa pakahduttavia elämyksiä, mutta esitykset ovat kyllä myös hyvinkin nautinnollista viihdettä.
Entä sitten onko täysin turhaa antaa kunniamainintoja niin sanotuille viihdetaiteilijoille, jotka musiikin alalla ovat vahvoja tulkitsijoita ja monet jopa itse tekevät itse musiikkinsa alusta loppuun? Mihin lokeroon nämä sijoitat?
En itse ole millään tavalle taidesuuntautunut ja ihmetyttää ylipäätään nuo lokeroinnit ja rajaviivat. Eikö taide voi olla viihdyttävää?
Korjattu typo jos toinenkin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 22, 2019, 23:16:04
Lainaus käyttäjältä: Aasilaulu - elokuu 22, 2019, 01:18:56
Se, mikä on taidetta ja mikä ei, on osittain mielipidekysymys. Se on hyvä, että jotkut myös näkevät arvoa siinä, mitä luodaan tässä ja nyt. Jos sitä ei kukaan tee, ei taide silloin mitenkään automaattisesti säily, pysy elinvoimaisena ja tule sitten jälkipolvien Toopelle jollain hopeatarjottimella, että katsos, tässä on sinulle kulttuurimme aarteita. Jos kaikki pelkästään nyrpistelisivät nokkaansa ja sanoisivat, että tämä ja tuo ei ole taidetta, silloin sitä jäisi jälkipolville aika vähän.
...
Kaikin mokomin saa sanoa, jos joku on omasta mielestä huonoa tai "ei ole taidetta". Ei minulla mitään sitä vastaan ole. Heitän siihen vain pallona, että pelkät artefaktit yksinään eivät muodosta elävää kulttuuria, ja se voi lopulta olla valheellinen käsitys, että taide on jossakin elävän kulttuurin tuolla puolen ja jatkuvasti hymähtelee sille väheksyvästi.
Tottakai jokainen määrittelee itse taiteen ja sen arvon. Itse pidän vähän kriteerinä sitä, että ymmärtävätkö seuraavat sukupolvet tuota "taidetta", vai unohtuuko se sukupolven mukana. Rockmusiikki lienee helppo esimerkki. Eivät Madonnat järin säily, kuten Beatles. Progemusiikki Pink Floydin (King Crimson, Jethro Tull, Gentle Giant, Led Zeppelin...) tavoin ovat musiikkia, joita opetellaan ja jäljitellään suuresti. Nykykuuntelijat eivät edes huomaa, miten paljon niitä jäljitellään.
Kaikesta taiteeksijulistetusta 99% on roskaa, tuo on hyvä nyrkkisääntö. Vain se 1% on sen arvoista, jonka tulisi jatkaa elämää.
Useimmat taiteilijat lienevät sellaisia, etteivät itseään työllään elättäisi.
Tosin on vähän hassua ajatella, että taiteilija on epäonnistunut, jos hänen taiteensa ei säily, vaikka koko teos saattaa olla suunniteltu häviämään.
https://www.hs.fi › ... › Kaupunki
Lainaa
Vahvan tunnereaktion" vallassa ollut taiteilija maalasi Lauttasaaren rantakallioon vaimonsa kasvot: Jo pelkät silmäripset ovat kaksi metriä pitkät - Helsinki | HS.fi
6.8.2019 · Taiteilija David Popa maalasi Lauttasaaren edustalle vaimonsa kasvot. ... Sitten kuvasin luotoa ilmasta lennokilla ensimmäistä kertaa nähdäkseni, miten työ sujuu ja näin, että maalaus näytti ihan ...
Teos on siis maalattu tarkoituksella väreillä, jotka eivät kestä, vaan häviävät itsekseen. Lisäksi tietenkin epätaiteeksi muuttuu kaikki esittävä taide, koska elävä esitys katoaa heti saman tien ja lakkaa olemasta. Tallenteet eivät ole sama asia kuin esitys elävänä. Osa taiteesta puolestaan on merkityksellistä juuri siksi, että se käsittelee aiheita, jotka ovat sillä hetkellä eläville tärkeitä, mutta jotka myöhemmille sukupolville eivät enää samalla tapaa kosketa. Syy ei ole taiteen kehnossa tasossa, vaan siinä, että maailma ja ihmisten elämä on muuttunut.
Tämä vaatimus säilymisestä on vähän samaa kuin syyttää telttaa huonoksi vain, koska se ei kestä sukupolvien. Kuitenkaan kukaan ei kanna kivitaloa mukanaan lähtiessään vaeltamaan.
Kyllä Hipissäkin on todettavissa vakavaa taiteellisuutta, jos hän kykenee saamaan noin huikeita elämyksiä taitoluistelusta.
Itseäni taitoluistelu lähinnä puuduttaa tai parhaimmillaan ihmetyttää.
Jopa balettia enemmän.
Toista se oli Neuvostoliiton Punakoneen huikea taiteellisuus syöttelypelissään, kylmän sodan kuumimpina aikoina.
Mistä tulikin mieleeni, että voisiko taitoluisteluun lisätä myös oopperaa?
Laulutaitoluistelua? Kainoluistelua?
Muutenkin urheilulajeja voisi kehittää taiteellisempaan suuntaan.
Sellohiihto. Maisemamaalaussuunnistus. Nuotitettua rallia, nykytanssinyrkkeilyä, runokiekkoa,..
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 14:14:19
Kyllä Hipissäkin on todettavissa vakavaa taiteellisuutta, jos hän kykenee saamaan noin huikeita elämyksiä taitoluistelusta.
Itseäni taitoluistelu lähinnä puuduttaa tai parhaimmillaan ihmetyttää.
Jopa balettia enemmän.
Toista se oli Neuvostoliiton Punakoneen huikea taiteellisuus syöttelypelissään, kylmän sodan kuumimpina aikoina.
Mistä tulikin mieleeni, että voisiko taitoluisteluun lisätä myös oopperaa?
Laulutaitoluistelua? Kainoluistelua?
Muutenkin urheilulajeja voisi kehittää taiteellisempaan suuntaan.
Sellohiihto. Maisemamaalaussuunnistus. Nuotitettua rallia, nykytanssinyrkkeilyä, runokiekkoa,..
Mainioita ehdotuksia. Rallit tosin ovat jo nuotitettuja vaikkei niitä ajo-ohjeita lauletakaan. Monty Pythonilla taisi olla sketsi taidemaalarien pyöräilykisasta.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 23, 2019, 15:22:06
Rallit tosin ovat jo nuotitettuja vaikkei niitä ajo-ohjeita lauletakaan. Monty Pythonilla taisi olla sketsi taidemaalarien pyöräilykisasta.
Salli minun epäillä. Tarkoitit varmaan että rallit on "nuotitettu". Itse vaadin aitoa nuotittamista ja kartturilta hyvää laulutaitoa ettei kuski kuule väärin ja aja kaasu pohjassa neulansilmään.
https://www.youtube.com/watch?v=2TUns8ZUnzI
Lasten taide on aliarvostettua. Musiikin puolelta kaivan esiin..progressiivista poppia tai ehkä psykedeelistä edm-skeneä, päättäkää itse mitä tämä on: https://www.youtube.com/watch?v=EybHtRks_Qs
Kannattaa lukea myös kriitikkojen kommenttiosio.
Tämä on taidetta ihan jo herättämänsä ihmetyksen puolesta.
Itse vertaisin tätä the Doorsiin. Runollista ja shamanistista trippiä tarvittaessa jopa pelkän musiikin voimalla.
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 21:32:48
Lasten taide on aliarvostettua. Musiikin puolelta kaivan esiin..progressiivista poppia tai ehkä psykedeelistä edm-skeneä, päättäkää itse mitä tämä on: https://www.youtube.com/watch?v=EybHtRks_Qs
Kannattaa lukea myös kriitikkojen kommenttiosio.
Tämä on taidetta ihan jo herättämänsä ihmetyksen puolesta.
Itse vertaisin tätä the Doorsiin. Runollista ja shamanistista trippiä tarvittaessa jopa pelkän musiikin voimalla.
Jo nimi pysäytti minut katselemasta/kuuntelemasta tuota.
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 20:52:55
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 23, 2019, 15:22:06
Rallit tosin ovat jo nuotitettuja vaikkei niitä ajo-ohjeita lauletakaan. Monty Pythonilla taisi olla sketsi taidemaalarien pyöräilykisasta.
Salli minun epäillä. Tarkoitit varmaan että rallit on "nuotitettu". Itse vaadin aitoa nuotittamista ja kartturilta hyvää laulutaitoa ettei kuski kuule väärin ja aja kaasu pohjassa neulansilmään.
https://www.youtube.com/watch?v=2TUns8ZUnzI
Notaatiota se rallinuotittaminenkin on. Ei notaatio sentään yksinoikeudella tarkoita vain (länsimaista) musiikin notaatiota, vaikka se ehkä onkin tutuin nuotittamisen malli.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 07:57:53
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 20:52:55
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 23, 2019, 15:22:06
Rallit tosin ovat jo nuotitettuja vaikkei niitä ajo-ohjeita lauletakaan. Monty Pythonilla taisi olla sketsi taidemaalarien pyöräilykisasta.
Salli minun epäillä. Tarkoitit varmaan että rallit on "nuotitettu". Itse vaadin aitoa nuotittamista ja kartturilta hyvää laulutaitoa ettei kuski kuule väärin ja aja kaasu pohjassa neulansilmään.
https://www.youtube.com/watch?v=2TUns8ZUnzI
Notaatiota se rallinuotittaminenkin on. Ei notaatio sentään yksinoikeudella tarkoita vain (länsimaista) musiikin notaatiota, vaikka se ehkä onkin tutuin nuotittamisen malli.
Itse vaadin aitoa nuotittamista, rallissa. Vaikka ajamista se parran ajaminenkin on.
http://kuvanjako.fi/ubqod.jpg
notaatio
1. merkintätapa
käänteinen puolalainen notaatio (RPN)
unkarilainen notaatio
(2. musiikki) nuottikirjoitushttps://fi.wiktionary.org/wiki/notaatio
nuottikirjoitus
1. (musiikki) kirjoitusjärjestelmä, jolla musiikin sisältö saadaan nuotteja käyttäen tallennetuksi kirjalliseen muotoonhttps://fi.wiktionary.org/wiki/nuottikirjoitus
nuotinnus
1. (musiikki) se, että nuotinnetaanhttps://fi.wiktionary.org/wiki/nuotinnus
nuotintaa
1. (musiikki) merkitä säveliä vastaavia nuotteja nuottiviivastollehttps://fi.wiktionary.org/wiki/nuotintaa
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 24, 2019, 08:56:20
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 07:57:53
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 20:52:55
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 23, 2019, 15:22:06
Rallit tosin ovat jo nuotitettuja vaikkei niitä ajo-ohjeita lauletakaan. Monty Pythonilla taisi olla sketsi taidemaalarien pyöräilykisasta.
Salli minun epäillä. Tarkoitit varmaan että rallit on "nuotitettu". Itse vaadin aitoa nuotittamista ja kartturilta hyvää laulutaitoa ettei kuski kuule väärin ja aja kaasu pohjassa neulansilmään.
https://www.youtube.com/watch?v=2TUns8ZUnzI
Notaatiota se rallinuotittaminenkin on. Ei notaatio sentään yksinoikeudella tarkoita vain (länsimaista) musiikin notaatiota, vaikka se ehkä onkin tutuin nuotittamisen malli.
Itse vaadin aitoa nuotittamista, rallissa. Vaikka ajamista se parran ajaminenkin on.
http://kuvanjako.fi/ubqod.jpg
notaatio
1. merkintätapa
käänteinen puolalainen notaatio (RPN)
unkarilainen notaatio
(2. musiikki) nuottikirjoitus
https://fi.wiktionary.org/wiki/notaatio
nuottikirjoitus
1. (musiikki) kirjoitusjärjestelmä, jolla musiikin sisältö saadaan nuotteja käyttäen tallennetuksi kirjalliseen muotoon
https://fi.wiktionary.org/wiki/nuottikirjoitus
nuotinnus
1. (musiikki) se, että nuotinnetaan
https://fi.wiktionary.org/wiki/nuotinnus
nuotintaa
1. (musiikki) merkitä säveliä vastaavia nuotteja nuottiviivastolle
https://fi.wiktionary.org/wiki/nuotintaa
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Notaatio_(ohjelmointi)
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Labanotation
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 09:19:04
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Notaatio_(ohjelmointi)
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Labanotation
https://fi.wiktionary.org/wiki/ajaa
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 14:14:19
Kyllä Hipissäkin on todettavissa vakavaa taiteellisuutta, jos hän kykenee saamaan noin huikeita elämyksiä taitoluistelusta.
Puhuin kyllä aika yleisellä tasolla katsojan näkökulmasta enkä välttämättä omista kokemuksistani.
Mutta se siitä :)
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 24, 2019, 11:57:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 24, 2019, 09:19:04
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Notaatio_(ohjelmointi)
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Labanotation
https://fi.wiktionary.org/wiki/ajaa
Äänimies teatterissa ajaa äänet ja musiikit.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 24, 2019, 12:03:58
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2019, 14:14:19
Kyllä Hipissäkin on todettavissa vakavaa taiteellisuutta, jos hän kykenee saamaan noin huikeita elämyksiä taitoluistelusta.
Puhuin kyllä aika yleisellä tasolla katsojan näkökulmasta enkä välttämättä omista kokemuksistani.
Mutta se siitä :)
Kiitos tarkennuksesta ja pahoitteluni siitä että luin huonosti viestisi.
En yhtään epäile että maailmalta löytyy myös taitoluistelusta taide-elämyksiä saavia ihmisiä, mutta itselläni on suuria vaikeuksia yltää samaan ja se toisaalta kiehtoo ja toisaalta harmittaa.
Toisaalta tämä juuri alleviivaa sitä Hipin viestin monikulttuurista sanomaa taiteen rajojen nuivasta sulkemisesta urheilijoilta tai viihteen tekijöiltä.
Meniköhän nyt oikein. :-[
Toisaalta:
(https://usatthebiglead.files.wordpress.com/2014/02/julia-lipnitskaia-spinning.gif?w=1000?w=560&crop=0)
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 23, 2019, 09:59:02Juha, mihin lokeroon pistät esimerkiksi taitoluistelun, joka on urheilua, mutta jossa nimenomaan painotetaan taiteellisuutta esityksessä? Katsojan näkökulmasta sanoisin, että joskus siitä saa jopa pakahduttavia elämyksiä, mutta esitykset ovat kyllä myös hyvinkin nautinnollista viihdettä.
Hyvä huomio. Aihe ei ole sillä tavoin tuttu ja hallinnassa, että siitä tietäisi sanoa kattavasti erilaista.
Taideihmisenä en itseäni erityisemmin pidä, joskin taiteilu, taidot ja taiteet voivat kiinnostaa, ja tehdä vaikutusta. Taide on lähellä tuntemuksia, ja jos näkyy jotenkin kirjoittamissani teemoissa, niin tietty epämääräisyys kiehtoo, ja laittaa selvittämään, mistä ehkä kyse. Mitä tämä sitten kertoo, ja miten ihmiset tällaisen suhteen jakautuvat, niin en tiedä.
Taitoluistelu on melko tarkkaa touhua, siis sujuvana. Liikkeiden oltava tasapainoisia ja sulavia. Liikkeen puolesta tällainen on jo taiteilua, vaatii taitoa. Jos vaikeasta saa helppoa ja helpon näköistä, on se omalla tavallaan melkoista irtiottoa siitä taipumuksesta, johon painovoima, liikevoimat, ... helposti vetävät, jos seurailukykyä ei tosiaan ole.
Taitoluistelussa ensimmäinen havainto sen vaikeista osioista on siten tietynlainen vapaus. Saman vaikutelman saa vastaavista taidemuodoista, joissa vapaus on jotain kokonaisvaltaisen oloista. Ehkä kehollisuus on tässä se, joka tuo taiteen elettävämmäksi, ja koettavammaksi, tavallista helpommin.
Kun taiteilu tapahtuu erilaisten vaikeiden voimien ympäröimänä, niin jos se on silti helppoa, ja helppous näkyy, niin tällaisen voi katsojana kokea tietynlaisena flowna, vaikkei itse ole toimijana. Flow on yhtenäisyyttä, ja taiteilija voi näkyä tasapainoisena osana muuta ympäristöä.
Itse jakaisin taiteen suorittavaan, ja tilanteenmukaiseen. Kun on jotain suorittavia taiteiluja, niin jokainen tilanne voi olla aika uniikisti koettava, katsojana että suorittajana. Silloin samankin toisto voi olla uutta, asia tulee ilmi, kokemustasolla. Extremetaiteilua jos lähestyy, niin kai se on sitä tilannetta, jossa onnistumista tapahtuu, ja toimimisen täyssoveltamista. Kai tällaistakin voi epäillä olemassaolevaksi. Joku tietänee enempi.
Paitsi että suoraviivainen ja virheetön sujuvuus kompleksiikkakokonaisuuden keskellä on jotain, niin taitoa on myös haparoinneissa ja virheitä täynnä olevissa suorituksissa, joissa taas voi ilmetä täydellistä korjausta ja kykyä palautua tasapainoon. Sirkuksessa voi olla tällaista kehollista taidetta, koska siinä tosiaan yleensä mennään extremen suuntaan elämyksissä, ja tietyt asiat koetaan helposti täksi, koska oikeasti myös ovat sitä, siis vaikka hengenvaarallisia.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - elokuu 23, 2019, 09:59:02Entä sitten onko täysin turhaa antaa kunniamainintoja niin sanotuille viihdetaiteilijoille, jotka musiikin alalla ovat vahvoja tulkitsijoita ja monet jopa itse tekevät itse musiikkinsa alusta loppuun? Mihin lokeroon nämä sijoitat?
En itse ole millään tavalle taidesuuntautunut ja ihmetyttää ylipäätään nuo lokeroinnit ja rajaviivat. Eikö taide voi olla viihdyttävää?
Lokerointi, siis se "lokerointi", oli enemmän sisäänliukua aiheeseen. Pidän lokeroinnista, että lokeroimattomuudesta. Kummatkin lisäksi haluan samaan aikaan jopa, koska en välttämättä näe näissä ristiriitaa, vaan toisiaan tukevia juttuja, siis kokijana, ja havaitsijana.
Osa taiteesta on abstraktia, ja jos jokin taidealue ei kovin tuttu, voi pinnan ohi menevä esitys olla vähän kuin ei mitään. Näkyy myös kielellisissä kuvauksissa, josta konkretia puuttuu. Esim lapset eivät ymmärrä aluksi joitain ei-pinnallisesti havaittavia asioita, vaan jos parantavat käsittelykykyä, niin sen jälkeen voivat liittyä mukaan paremmin, ymmärtävinä, jne.
Musiikki poikkeaa kehollisesta taiteesta. Siinä ei olla ihan samalla tapaa kosketuksessa tekemiseen. Musiikki voi tuntemuksina herättää yhtä voimakkaita kokemuksia kauempaakin. Taide tosin sinällään ei ole vain voimakkaita kokemuksia, vaikka voisi kuvitella, että kun menee kokonaisvaltaisempaan vastaanottoon tekijänä tai seuraajana, niin jokin vaikutus isona on jatkuvasti läsnä, vaikka taidetta ei varsinaisesti olisi mukana. En tiedä.
Ehkä on niin, että jos kehollinen taidesuoritus on vaikutuksellista ja kuormittavaa, niin sen vastapaino on juuri sitä elämystä, joka alkaa myös painaa kokonaisuudessa, jolloin syntyy vaikutelmaa jostain liitelystä, joka taas on henkisempää/olotilallisempaa/... Jos taas on silmin vastaanotettavaa, tai kuultavaa, niin tällainen puolestaan tarkoittaa kokonaisuuteen yltävästi sitä, että vastaanottajan kehossa syntyy jotain, mikä tuo osansa kokonaisuuteen, ja siten kokemusvahvuutta.
Parhaillaan on muuten luvussa John Deweyn taideopus, josta tosin luettuna vasta muutama sivu.
Kun mennään kohden aistimuksia, jotka laittavat liikkeelle, niin tämän alueen potkut ovat sitä herättävämpiä, mitä lähialueellisempi aistikanava käytössä. Näin kai. Tietyt jutut tulevat suoraan, ilman isoja tulkintoja, eikä aisteja tarvita paljoa prosessoida, että tuleva tulee koettua, ja usein näihin ei saa edes kokemuksellista erilaisuutta paljon, koska jos vaikka tietyn kivun alkaisi kokea kivana, niin ehkä taidetta, mutta eläjänä voisi päivät lyhetä nopeasti.
Jos edellistä jatkaa kauempaan suuntaan, niin tullaan epäkonkreettisempaan suuntaan. Miten tällaisen sitten saa kokeentumaan, niin kyseessä on tosiaan tietynlaiset "havainnot" tai ehdollistumissuuntaiset ilmiöt. Abstraktit taiteet voivat tuntua vahvasti, vähin viittein. Tämä perustuu varmaan kutkutteluun, joka toimii jokaisella selkeästi, jos tilanteet menevät enemmän selviämistasolle. Vaaratekijöitä voi olla hyvin vähän, jolloin elämys vahva. Tietyssä mielessä tämä on vähän kuin taidevaikuttumista. Tästäkään maailmasta en voi ainakaan itse kertoa selväpiiirteisesti kovin järkevää, vaan on tosiaan tuuppaus sinne, jota voi tarkentaa, siinä kun osaa.
Yleensä vähästä ohjaus ja vaikuttuminen, on hienotoiminnallisempaa mahdollistava. Aivot elimenä ovat tätä, ja erilaiset aivoprosessit, vastapainona sille ketjunosalle, joka näkyy konkreettisesti ja fyysisesti ottaen painavemmin. Vähän kuin tietokone ohjelmistoineen, joka voi liikuttaa isojakin voimia.
Paitsi että on hienotasoista toiminnassa, niin samaa on vastaanotossakin, ja lisäksi molemmat voivat yhdistyä ihmisessä, koska hienotason toiminta voi vaatia jotain vastaavan herkkää vastaanottoa.
Musiikin taidemuotoon piti vastata, siis kun tilaisuus tuli, mutten nyt enää tähän viestiin oikein voi.
Taiteen äärimuotona voisi olla toiseus. Se taas on kuin toinen maailma, joka avautuu kanavana. Miten toiseuden voi luoda, konkreettisuuden keskelle.
Kun on käsinkosketeltavan ulottumattomissa se abstraktius, niin on olemassa tuotakin kokonaivaltaisempaa, kokonaiskoskettelemattomuuksia, siis tiloja, joissa voi olla, mutta joita ei oikeasti ole ihan olemassa.
Ihminen voi aika helposti käsittää jotain, mitä ei selkeästi näy, ja jopa jakaa tällaista, esim kielen avulla. Käsittäminen on eräänlainen siltatyyppi abstraktiomaailmaan. Abstraktiot tavallisesti tunnettuina, ovat melko kapea-alaisia, jos näitä vertaa johonkin kokonaisvaltaisemmin koettaviin.
Mitä hyötyä sitten on toiseuksien rakentelusta. Miten näitä sovelletaan? Miten näitä voi soveltaa? Eiköhän taiteessa ole paljon potentiaalista, kun ollaan ihmisiä. Vaikka hilipalitoimintaa, niin kun kerran sitä, niin perustalle voi johtaa, ja järisyttää mannerlaattoja vähän perustavammin.
Tietynlaiseen atomaariseen menetelmään voisi ehkä liittää taiteen.
L. Taide on vapautta, ja vapauden mahdollisuutta, erilaisin "kokoonpainoin", vaihdellen nippelistä kaikkeen, mahdollisimman ekonomisesti, jolloin samalle vapaudelle vastakkaista olisi iso voimankäyttö, ja energiamäärä, jolloin vapaus saavutettaisiin, siis jotain muuta kuin menelläänolevaa, johon irtiotto siunaantuisi siis voimalla. Vapaus taiteiluna, seurailuna ja viimein heittäytymälläkin olisi vapautta meneilläänolevasta, tosin ilmaisreittiä käyttäen, siinä kun kykyä.
Vapaus ei-voimankäytöllisesti voi olla siitä kova juttu, että se antaa mahdollisuuden myös palata takaisin, ja minne tilanne sattuu vaatimaan. Jos vapaus luodaan voimalla, voidaan olla paikassa, joka tehty, siis vapaa edellisestä, mutta uusi paikka voi olla susiluola, ja toisaalta paluuta ei ehkä ole, vaan ainaista siirtymistä voimalla sinne, minne pääsee, kun takamus uhkaa kärvetä.
Melkoinen ajattelusovellus, taide-aihetta seuraillan. Mitä mieltä?
Taide on vapaata. Taide ei ole yhteiskunnan rahoittamaa. Taide on riippumatonta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 02, 2019, 20:35:30
Taide on vapaata. Taide ei ole yhteiskunnan rahoittamaa. Taide on riippumatonta.
Hmm. Suuria taideteoksia voisivat
tehdä siis vain
upporikkaat? Taiteen myyminen, tilaustöistä puhumattakaan, aiheuttaa riippuvuussuhteen.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 03, 2019, 09:28:08
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 02, 2019, 20:35:30
Taide on vapaata. Taide ei ole yhteiskunnan rahoittamaa. Taide on riippumatonta.
Hmm. Suuria taideteoksia voisivat tehdä siis vain upporikkaat? Taiteen myyminen, tilaustöistä puhumattakaan, aiheuttaa riippuvuussuhteen.
En sanonut, että taidetta voisivat vain rikkaat tehdä, moni taiteilijahan on ollut köyhä. Kritisoin tuossa lähinnä julkista apurahataidetta, jota ei ehkä pitäisi olla olemassakaan. Hakekoot rahaa yksityisiltä, jos tarvetta on. Yhteiskunnalla ei velvollisuutta ole rahoittaa taidetta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 03, 2019, 19:07:59
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 03, 2019, 09:28:08
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 02, 2019, 20:35:30
Taide on vapaata. Taide ei ole yhteiskunnan rahoittamaa. Taide on riippumatonta.
Hmm. Suuria taideteoksia voisivat tehdä siis vain upporikkaat? Taiteen myyminen, tilaustöistä puhumattakaan, aiheuttaa riippuvuussuhteen.
En sanonut, että taidetta voisivat vain rikkaat tehdä, moni taiteilijahan on ollut köyhä. Kritisoin tuossa lähinnä julkista apurahataidetta, jota ei ehkä pitäisi olla olemassakaan. Hakekoot rahaa yksityisiltä, jos tarvetta on. Yhteiskunnalla ei velvollisuutta ole rahoittaa taidetta.
Yhteiskunnalla on juuri ne velvollisuudet mitä yhteiskunta katsoo tarpeelliseksi. Seuraavaksi voit tutkia missä päin maailmaa yhteiskunta ei rahoita taidetta ja pitäisikö meidän tuoda sitä ajattelutapaa ja kulttuuria Suomeenkin.
Minusta yhteiskunnalla olisi tärkeämpiä tehtäviä, kuin taiteen tukeminen. Sosiaalipolitiikka, yhteiskunnan perusjärjestelmät tms. ovat ensisijaisia julkisen sektorin toimialueita, ei suinkaan taide.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia)
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 03, 2019, 20:42:42
Minusta yhteiskunnalla olisi tärkeämpiä tehtäviä, kuin taiteen tukeminen. Sosiaalipolitiikka, yhteiskunnan perusjärjestelmät tms. ovat ensisijaisia julkisen sektorin toimialueita, ei suinkaan taide.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia)
Kaikkein tärkeintähän ihmisille Maslow'n mukaan on ruoka, juoma ja hengitysilma. Pitäisikö vaikkapa koulujärjestelmä jäädyttää kunnes on taattu ettei kukaan Suomessa kulje nälässä? Vai ehkä näitä tarpeita voi kuitenkin yrittää tyydyttää samanaikaisesti. Taiteen tuki ei varmasti ole niitä suurimpia rahareikiä.
Lähi-Idässä tai Afrikassa on varmasti maita joissa ei tueta taiteita lainkaan, mutta haluammeko tänne Lähi-Itää tai Afrikkaa?
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 03, 2019, 19:07:59
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 03, 2019, 09:28:08
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 02, 2019, 20:35:30
Taide on vapaata. Taide ei ole yhteiskunnan rahoittamaa. Taide on riippumatonta.
Hmm. Suuria taideteoksia voisivat tehdä siis vain upporikkaat? Taiteen myyminen, tilaustöistä puhumattakaan, aiheuttaa riippuvuussuhteen.
En sanonut, että taidetta voisivat vain rikkaat tehdä, moni taiteilijahan on ollut köyhä. Kritisoin tuossa lähinnä julkista apurahataidetta, jota ei ehkä pitäisi olla olemassakaan. Hakekoot rahaa yksityisiltä, jos tarvetta on. Yhteiskunnalla ei velvollisuutta ole rahoittaa taidetta.
Yksityinen raha ei tee riippumattomaksi. Pikemminkin päin vastoin. Ja kuten Mikainen totesi, yhteiskunta, eli me, on katsonut tarpeelliseksi tukea taidetta. No ei tietenkään kaikki yhteiskunnan jäsenet ole tähän suostuneet, mutta edustuksellisen demokratian mukainen konsensus on tullut siihen tulokseen. Jos edellytettäisiin täydellistä yksimielisyyttä, niin mihinkään ei annettaisi rahaa. Tosin ei meillä olisi sopimuksellista rahaakaan.
Kumpi sitten on parempi ajatus? Yhteiskunnan tukema taide (joka väistämättä politisoituu), vai yksityisten tukema taide (joka luultavasti kaupallistuu)? Luultavasti molemmilla on hyötynsä. Itselleni on toki julkisrahoitteisesta taiteesta syntynyt varsin ikävä kuva, tehdään sellaista, jota kulttuuriministeriön kaverien ryyppyporukat pitävät taiteena, vaikka yleisö väistää noita kuin lepraisia. Vrt. suomalaiset julkisrahoitteiset elokuvat.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 04, 2019, 20:42:45
Kumpi sitten on parempi ajatus? Yhteiskunnan tukema taide (joka väistämättä politisoituu), vai yksityisten tukema taide (joka luultavasti kaupallistuu)? Luultavasti molemmilla on hyötynsä. Itselleni on toki julkisrahoitteisesta taiteesta syntynyt varsin ikävä kuva, tehdään sellaista, jota kulttuuriministeriön kaverien ryyppyporukat pitävät taiteena, vaikka yleisö väistää noita kuin lepraisia. Vrt. suomalaiset julkisrahoitteiset elokuvat.
Mikä olisi esimerkki tällaisesta julkisrahoitteisesta elokuvasta?
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Sepä se, puhutaanko nyt tästä päivästä vai 70-luvusta ja tehdäänkö Suomessa tänä päivänä mitään täysin ilman julkista rahoitusta tai täysin julkisrahoitteisesti? Kysyn vain, voihan näin ollakin.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 05, 2019, 00:38:18
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Sepä se, puhutaanko nyt tästä päivästä vai 70-luvusta ja tehdäänkö Suomessa tänä päivänä mitään täysin ilman julkista rahoitusta tai täysin julkisrahoitteisesti? Kysyn vain, voihan näin ollakin.
Näissä keskusteluissa on jatkuvasti ongelmana se, että ei Toope puhu mistään konkreettisesti olemassa olevasta taiteesta, vaan omasta mielikuvastaan jostain postmodernista tekotaiteesta, jota tehdään - tai ollaan tekevinään - valtion maksamalla ikuisella taiteilija-apurahalla. Mutta jos pitäisi sitten konkreettisesti nimetä tällainen taiteilija tai taiteenala ja tarkastella mileikuvan todenperäisyyttä, ei mitään esimerkkejä löydykään. Oopperassa ei käy kukaan - paitsi että tosiasiassa sinne ei juurikaan enempää yleisöä mahdu, koska täyttöaste on varsin hyvä. Tuetaan outoja taide-elokuvia, joita kukaan ei käy katsomassa - vaikka se tuki onkin annettu jollekin kolmannelle versiolle Tuntemattomasta, jonka kaikkia käy ihan mielenkiinnosta katsomassa (ja toteamassa sittenkin Laineen version olevan se ainoa oikea). Tällä ihan väärin käytetyllä taiteeseen suunnatulla tuella voitaisiin aina rahoittaa vanhustenhoito, korjata kaikki Suomen koulurakennukset ja rakentaa halpoja asuntoja Helsingin keskustaan kaikille, mutta tarkemmin katsoen tuen määrä on niin pieni, ettei sillä saataisi aikaan oikein mitään merkittäviä parannuksia. Ei ainakaan, jos edelleen pidetään kirjastolaitos ja Ateneumin taidemuseo Edelfelteineen pystyssä.
Taiteelle ja kulttuurille suunnatut rahat valtion budjetista on suunnattu sellaiseen toimintaan, jossa niillä saadaan tehtyä merkittävämpää ja yhteiskunnalle tärkeämpää kuin SAMALLA RAHALLA jossakin muussa asiassa.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Safiiri, kyllä minä olen entisenä kirjastotyöntekijänä hyvin paljon sen puolesta, että kirjasto-tms. toiminta eläisi Suomessa. Olen kritisoinut sitä, että harkinnanvarainen taidetoiminta ehkä syö varoja yleishyvältä kulttuuritoiminnalta. Tarkoitan sitä, että monien taidealojen ihmiset saisivat mieluummin hakea rahoitustaan yksityiseltä sektorilta, koska julkisen sektorin rahoitus tulee kohdistaa yleishyvään toimintaan, ei taiteilijoiden apurahoitukseen tms.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Arvaus: ei montaakaan. Jos puhutaan pitkistä elokuvista. Suomen elokuvasäätiön sivuilta luettuna vuosittain noin puolet hakemuksista hyväksytään ja leffa saa tyypillisesti 30-50% tuotantokuluista tukea. Se, että puolet hakemuksista hylätään ei varmasti tarkoita, että ne elokuvat tehtäisiin ilman julkista tukea. Suunnitelmaa ja pitchiä hiotaa sekä koitetaan juosta kasaa sitä toista puolta rahoituksesta ja yritetään uudestaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Safiiri, kyllä minä olen entisenä kirjastotyöntekijänä hyvin paljon sen puolesta, että kirjasto-tms. toiminta eläisi Suomessa. Olen kritisoinut sitä, että harkinnanvarainen taidetoiminta ehkä syö varoja yleishyvältä kulttuuritoiminnalta. Tarkoitan sitä, että monien taidealojen ihmiset saisivat mieluummin hakea rahoitustaan yksityiseltä sektorilta, koska julkisen sektorin rahoitus tulee kohdistaa yleishyvään toimintaan, ei taiteilijoiden apurahoitukseen tms.
Eli lopulta se raha, joka on tässä mielestäsi ihan väärin kohdistettua, on todellakin aivan häviävän pieni ja sen takia jossakin sote-budjetissa tms. "tärkeämmässä kohteessa" täysin merkityksetön. Nyt nimittäin siitä jo muutoinkin pienestä kulttuuribudjetista tällaista väärään asiaan tuhlattua rahaa on vain murto-osa. Kirjastoon menevät rahat ovatkin ok, ilmeisesti monet muutkin kulttuuri-instituutiot (Ateneum, Kansallisteatteri, Ooppera ?) ovat ok. Lisäksi vain osa taideapurahoista on valtion tai kunnan rahaa, sillä monet apurahat ovat yksityisten säätiöiden maksamia (eli yksityistä rahaa).
Olen edelleen sitä mieltä, että se pieni rahamäärä on tuottoisinta kohdistettuna kulttuuriin ja taiteeseen. Muualla käytettynä sen merkitys olisi suorastaan merkityksetön. Haittapuolena taiderahoituksen lakkauttamisesta olisi sen työttömyyttä lisäävä vaikutus. Taide ja kulttuuri ovat varsin työllistäviä. Kaikki siihen liittyen työllistyneet eivät ollenkaan ola taiteilijoita.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 05, 2019, 23:12:40
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Arvaus: ei montaakaan. Jos puhutaan pitkistä elokuvista. Suomen elokuvasäätiön sivuilta luettuna vuosittain noin puolet hakemuksista hyväksytään ja leffa saa tyypillisesti 30-50% tuotantokuluista tukea. Se, että puolet hakemuksista hylätään ei varmasti tarkoita, että ne elokuvat tehtäisiin ilman julkista tukea. Suunnitelmaa ja pitchiä hiotaa sekä koitetaan juosta kasaa sitä toista puolta rahoituksesta ja yritetään uudestaan.
= Ihmiset eivät halua katsoa suomalaisia leffoja niin paljon, että tekeminen kannattaisi... :-\
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2019, 08:39:41
Taide ja kulttuuri ovat varsin työllistäviä. Kaikki siihen liittyen työllistyneet eivät ollenkaan ola taiteilijoita.
Ala työllistää toki. Mutta jos rahasta tulee yhteiskunnalla pulaa, tulee noiden myös olla ensimmäisiä, joilta rahoitusta viedään, koska ovat vähemmän tärkeitä kuin sosiaali- ja terveystoimi tms. tärkeät asiat.
https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/ (https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/)
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:09:14
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2019, 08:39:41
Taide ja kulttuuri ovat varsin työllistäviä. Kaikki siihen liittyen työllistyneet eivät ollenkaan ola taiteilijoita.
Ala työllistää toki. Mutta jos rahasta tulee yhteiskunnalla pulaa, tulee noiden myös olla ensimmäisiä, joilta rahoitusta viedään, koska ovat vähemmän tärkeitä kuin sosiaali- ja terveystoimi tms. tärkeät asiat.
https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/ (https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/)
Eka rahat pois rikkailta. Vasta sitten voidaan pohtia sitä, otetaanko rahaa pois sellaisista asioista, joista rikkauksien sijaan voivat nauttia kaikki. Ymmärrän toki, että Putinin hyödyllisenä idioottina oligargia viehättää, mutta jos rahasta tulee pulaa, moiseen idealismiin ei ainakaan ole varaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:09:14
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2019, 08:39:41
Taide ja kulttuuri ovat varsin työllistäviä. Kaikki siihen liittyen työllistyneet eivät ollenkaan ola taiteilijoita.
Ala työllistää toki. Mutta jos rahasta tulee yhteiskunnalla pulaa, tulee noiden myös olla ensimmäisiä, joilta rahoitusta viedään, koska ovat vähemmän tärkeitä kuin sosiaali- ja terveystoimi tms. tärkeät asiat.
https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/ (https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/)
Maslowin tarvehierarkialla ei kyllä voi perustella uskottavasti paljon yhtään mitään (paitsi ehkä hengitämisen tärkeyttä, jos sitäkään), sillä se ei ole psykologian piirissä mikään yleisesti ja kiistatta hyväksytty teoria. Enempi sitä käyttävät amatöörit ja maallikot ja jotkut huuhaamaakarit kuten yrityskonsultit. Intuitiivisesti ajatellen se voisi sisältää totuuden siemenen, mutta tarkemmin ja analyyttisemin tarkasteltaessa siitä paljastuu kaikenlaista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Maslow%27s_hierarchy_of_needs#Criticism
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:05:09
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 05, 2019, 23:12:40
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Arvaus: ei montaakaan. Jos puhutaan pitkistä elokuvista. Suomen elokuvasäätiön sivuilta luettuna vuosittain noin puolet hakemuksista hyväksytään ja leffa saa tyypillisesti 30-50% tuotantokuluista tukea. Se, että puolet hakemuksista hylätään ei varmasti tarkoita, että ne elokuvat tehtäisiin ilman julkista tukea. Suunnitelmaa ja pitchiä hiotaa sekä koitetaan juosta kasaa sitä toista puolta rahoituksesta ja yritetään uudestaan.
= Ihmiset eivät halua katsoa suomalaisia leffoja niin paljon, että tekeminen kannattaisi... :-\
Ennemminkin suomalaisia ei ole riittävästi, että suomalaisille tehtyjen leffojen voisi ajatella saavan riittävästi rahaa pääsylipuista. Olisi kuitenkin järjetöntä yrittää tehdä Suomessa Hollywood-leffoja. Niiden tekemisessä Hollywood on kokeneempi ja siellä on enemmän hynää sellaisten leffojen tekemiseen.
Näin juuri. 2018 ensi-iltansa saaneista elokuvista top20 kuusi oli suomalaista katsojamääriltään. Harva vain saa katsojia Suomen ulkopuolella.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:09:14
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2019, 08:39:41
Taide ja kulttuuri ovat varsin työllistäviä. Kaikki siihen liittyen työllistyneet eivät ollenkaan ola taiteilijoita.
Ala työllistää toki. Mutta jos rahasta tulee yhteiskunnalla pulaa, tulee noiden myös olla ensimmäisiä, joilta rahoitusta viedään, koska ovat vähemmän tärkeitä kuin sosiaali- ja terveystoimi tms. tärkeät asiat.
https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/ (https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/)
Tai voisimme kääntää katseen kohti yritystukia, joilla ylläpidetään kilpailukyvytöntä ja saastuttavaa yritystoimintaa. Sieltä suunnalta säästämisessä olisi se hyvä puoli, että rahaa kaiken kaikkiaan on enemmän. On vähäsen vaikeaa tehdä suuria säästöjä sellaisista kustannuksista, jotka jo valmiiksi ovat varsin pieniä. Taiteen rahoista säästämisessä on varsin nopeasti vastaan tuleva ehdoton katto. Säästäminen loppuu siinä kohtaa, kun kulttuuribudjetti on niistetty kokonaan pois. Sen enempää säästöjä on mahdotonta tuolta suunnalta saada. Kulttuurin osuus valtion budjetissa on n. 0,8 %, joka 2018 tarkoittaa n. 4.6 miljoonaa. Sitä voi verrata Suomen sosiaalimenoihin, jotka ovat sellaiset 70 miljardia. Ei tarvitse olla matikkanero ymmärtääkseen, että säästämällä kulttuurissa ei todellakaan voida ratkaista Suomen sosiaalimenojen rahoitusta. Ei edes tehdä sillä alueella mitään merkittävää muutosta. Lisäksi - taiteen ollessa sekä työllistävää luonteeltaan että myös ihmisten hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavaa - säästöt siinä erittäin todennäköisesti johtavat suoraan ja välillisesti sosiaalimenojen kasvuun.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2019, 09:34:55
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:05:09
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 05, 2019, 23:12:40
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Arvaus: ei montaakaan. Jos puhutaan pitkistä elokuvista. Suomen elokuvasäätiön sivuilta luettuna vuosittain noin puolet hakemuksista hyväksytään ja leffa saa tyypillisesti 30-50% tuotantokuluista tukea. Se, että puolet hakemuksista hylätään ei varmasti tarkoita, että ne elokuvat tehtäisiin ilman julkista tukea. Suunnitelmaa ja pitchiä hiotaa sekä koitetaan juosta kasaa sitä toista puolta rahoituksesta ja yritetään uudestaan.
= Ihmiset eivät halua katsoa suomalaisia leffoja niin paljon, että tekeminen kannattaisi... :-\
Ennemminkin suomalaisia ei ole riittävästi, että suomalaisille tehtyjen leffojen voisi ajatella saavan riittävästi rahaa pääsylipuista. Olisi kuitenkin järjetöntä yrittää tehdä Suomessa Hollywood-leffoja. Niiden tekemisessä Hollywood on kokeneempi ja siellä on enemmän hynää sellaisten leffojen tekemiseen.
Juu. Ranskalaisetkaan eivät Asterix-leffoista osanneet tehdä toimivia, kun yrittivät ilman Hollywoodia. Naurettavaa roskaa loivat. Eivät suomalaiset leffat parempia ole.
Ikävä ehkä sanoa, mutta Hollywood on se, joka osaa leffoja tehdä!
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2019, 09:47:37
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:09:14
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 06, 2019, 08:39:41
Taide ja kulttuuri ovat varsin työllistäviä. Kaikki siihen liittyen työllistyneet eivät ollenkaan ola taiteilijoita.
Ala työllistää toki. Mutta jos rahasta tulee yhteiskunnalla pulaa, tulee noiden myös olla ensimmäisiä, joilta rahoitusta viedään, koska ovat vähemmän tärkeitä kuin sosiaali- ja terveystoimi tms. tärkeät asiat.
https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/ (https://mielenihmeet.fi/maslown-tarvehierarkia/)
Tai voisimme kääntää katseen kohti yritystukia, joilla ylläpidetään kilpailukyvytöntä ja saastuttavaa yritystoimintaa. Sieltä suunnalta säästämisessä olisi se hyvä puoli, että rahaa kaiken kaikkiaan on enemmän. On vähäsen vaikeaa tehdä suuria säästöjä sellaisista kustannuksista, jotka jo valmiiksi ovat varsin pieniä. Taiteen rahoista säästämisessä on varsin nopeasti vastaan tuleva ehdoton katto. Säästäminen loppuu siinä kohtaa, kun kulttuuribudjetti on niistetty kokonaan pois. Sen enempää säästöjä on mahdotonta tuolta suunnalta saada. Kulttuurin osuus valtion budjetissa on n. 0,8 %, joka 2018 tarkoittaa n. 4.6 miljoonaa. Sitä voi verrata Suomen sosiaalimenoihin, jotka ovat sellaiset 70 miljardia. Ei tarvitse olla matikkanero ymmärtääkseen, että säästämällä kulttuurissa ei todellakaan voida ratkaista Suomen sosiaalimenojen rahoitusta. Ei edes tehdä sillä alueella mitään merkittävää muutosta. Lisäksi - taiteen ollessa sekä työllistävää luonteeltaan että myös ihmisten hyvinvointiin positiivisesti vaikuttavaa - säästöt siinä erittäin todennäköisesti johtavat suoraan ja välillisesti sosiaalimenojen kasvuun.
Olen samaa mieltä tuosta, että Suomi on sosialisoitunut liiaksi, julkisia menoeriä on karsittava. Lähdetään karsimaan vähemmän tärkeistä osa-alueista.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - syyskuu 03, 2019, 20:56:20
Lähi-Idässä tai Afrikassa on varmasti maita joissa ei tueta taiteita lainkaan, mutta haluammeko tänne Lähi-Itää tai Afrikkaa?
Niin.
Ja olemmehan saaneet sieltä paljon ilmaiseksiki.
Lainaus käyttäjältä: https://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sinunkin_juuresi_ovat_iranissaSinunkin juuresi ovat Iranissa
Tämäkin oli mielenkiintoista tietää, arjalainen on orjalainen.
LainaaOrja tarkoitti alkuaan arjaa eli ihmistä
Kielellisesti Iran kuuluu tiukasti yhteen Euroopan kanssa. Iranin nykyistä kieltä, persiaa, kirjoitetaan arabialaisin kirjaimin, mutta tämä ei tee siitä arabian sukulaista, vaan se on yksiselitteisesti indoeurooppalainen kieli.
Suomen kielen arjalaisuus ja orjalaisuus eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 12, 2019, 22:28:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2019, 09:34:55
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:05:09
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 05, 2019, 23:12:40
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Arvaus: ei montaakaan. Jos puhutaan pitkistä elokuvista. Suomen elokuvasäätiön sivuilta luettuna vuosittain noin puolet hakemuksista hyväksytään ja leffa saa tyypillisesti 30-50% tuotantokuluista tukea. Se, että puolet hakemuksista hylätään ei varmasti tarkoita, että ne elokuvat tehtäisiin ilman julkista tukea. Suunnitelmaa ja pitchiä hiotaa sekä koitetaan juosta kasaa sitä toista puolta rahoituksesta ja yritetään uudestaan.
= Ihmiset eivät halua katsoa suomalaisia leffoja niin paljon, että tekeminen kannattaisi... :-\
Ennemminkin suomalaisia ei ole riittävästi, että suomalaisille tehtyjen leffojen voisi ajatella saavan riittävästi rahaa pääsylipuista. Olisi kuitenkin järjetöntä yrittää tehdä Suomessa Hollywood-leffoja. Niiden tekemisessä Hollywood on kokeneempi ja siellä on enemmän hynää sellaisten leffojen tekemiseen.
Juu. Ranskalaisetkaan eivät Asterix-leffoista osanneet tehdä toimivia, kun yrittivät ilman Hollywoodia. Naurettavaa roskaa loivat. Eivät suomalaiset leffat parempia ole.
Ikävä ehkä sanoa, mutta Hollywood on se, joka osaa leffoja tehdä!
Voi olla, mutta eipä taida kannata pidätellä henkeään odotellessaan Hollywoodin tekevän sellaisen Tuntemattoman, jonka suomalainen voisi kokea omakseen ja suomalaista historiaa tunnistettavasti kuvaavaksi. Olisiko Edvinin aikoinaan pitänyt luottaa siihen, että ehkä Hollywood ottaa tuon aiheen asiakseen ja rymäyttää kassamagneettileffan Linnan kirjasta? Tai ehkei Linnan olisi edes pitänyt koko kirjaa kirjoittaa, koska suomalainen kirjallisuus on niin marginaalia...
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 00:27:10
Suomen kielen arjalaisuus ja orjalaisuus eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa.
Niin, onko yleensä olemassa alempi- tai ylempiarvoisia kieliä?
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 12, 2019, 22:28:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 07, 2019, 09:34:55
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 06, 2019, 22:05:09
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 05, 2019, 23:12:40
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 05, 2019, 21:16:32
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 04, 2019, 22:52:36
Ainakin takavuosina lähes kaikki elokuvat lukuunottamatta Speden pätkiä saivat jotain tuotantotukea. Myöskään täysin julkisrahoitteisia tuskin on.
Kuinka paljon Suomessa tehdään elokuvia ilman julkisen sektorin rahoitusta?
Arvaus: ei montaakaan. Jos puhutaan pitkistä elokuvista. Suomen elokuvasäätiön sivuilta luettuna vuosittain noin puolet hakemuksista hyväksytään ja leffa saa tyypillisesti 30-50% tuotantokuluista tukea. Se, että puolet hakemuksista hylätään ei varmasti tarkoita, että ne elokuvat tehtäisiin ilman julkista tukea. Suunnitelmaa ja pitchiä hiotaa sekä koitetaan juosta kasaa sitä toista puolta rahoituksesta ja yritetään uudestaan.
= Ihmiset eivät halua katsoa suomalaisia leffoja niin paljon, että tekeminen kannattaisi... :-\
Ennemminkin suomalaisia ei ole riittävästi, että suomalaisille tehtyjen leffojen voisi ajatella saavan riittävästi rahaa pääsylipuista. Olisi kuitenkin järjetöntä yrittää tehdä Suomessa Hollywood-leffoja. Niiden tekemisessä Hollywood on kokeneempi ja siellä on enemmän hynää sellaisten leffojen tekemiseen.
Juu. Ranskalaisetkaan eivät Asterix-leffoista osanneet tehdä toimivia, kun yrittivät ilman Hollywoodia. Naurettavaa roskaa loivat. Eivät suomalaiset leffat parempia ole.
Ikävä ehkä sanoa, mutta Hollywood on se, joka osaa leffoja tehdä!
Osaavat tehdä leffoja joita yksinkertaisemmatkin pystyvät käsittämään?
Hollywoodissa tietysti liikkuu suurimmat rahat ja se vetää taitoakin puoleensa.
Itse katson leffoja laidasta laitaan, 2018 ensi-iltansa saaneista omaan top10:een mahtuu pari suomalaista, libanonilainen, pari brittiä, japanilainen ja loput Hollywoodia.
Mitä nyt kukin elokuvista etsii, pelkkää viihdettä, pakoa todellisuudesta vai kenties (sen lisäksi) todellisuuden peilistä, oivalluksia ihmisenä olemisesta ja omasta itsestään.
Kauniit kuvat riittää joillekin pitkälti, tai naseva replikointi, itse tykkään seurata näyttelijöiden suorituksia.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 13, 2019, 06:20:13
Voi olla, mutta eipä taida kannata pidätellä henkeään odotellessaan Hollywoodin tekevän sellaisen Tuntemattoman, jonka suomalainen voisi kokea omakseen ja suomalaista historiaa tunnistettavasti kuvaavaksi. Olisiko Edvinin aikoinaan pitänyt luottaa siihen, että ehkä Hollywood ottaa tuon aiheen asiakseen ja rymäyttää kassamagneettileffan Linnan kirjasta? Tai ehkei Linnan olisi edes pitänyt koko kirjaa kirjoittaa, koska suomalainen kirjallisuus on niin marginaalia...
No, yritettiinhän Simo Häyhästä tehdä homoa, kuten Mannerheimista taannoin.
Suvakeille homoleima on aika raadollinen aihe, kun pitäisi homoja tukea, mutta kansakunnan sankareita pitää leimata homoiksi halveksuen heitä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006227304.html (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006227304.html)
Tietynlaista kaksinaismoralismia havaitsen.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 13, 2019, 08:53:41
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 00:27:10
Suomen kielen arjalaisuus ja orjalaisuus eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa.
Niin, onko yleensä olemassa alempi- tai ylempiarvoisia kieliä?
On olemassa tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä kieliä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 21:07:04
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 13, 2019, 06:20:13
Voi olla, mutta eipä taida kannata pidätellä henkeään odotellessaan Hollywoodin tekevän sellaisen Tuntemattoman, jonka suomalainen voisi kokea omakseen ja suomalaista historiaa tunnistettavasti kuvaavaksi. Olisiko Edvinin aikoinaan pitänyt luottaa siihen, että ehkä Hollywood ottaa tuon aiheen asiakseen ja rymäyttää kassamagneettileffan Linnan kirjasta? Tai ehkei Linnan olisi edes pitänyt koko kirjaa kirjoittaa, koska suomalainen kirjallisuus on niin marginaalia...
No, yritettiinhän Simo Häyhästä tehdä homoa, kuten Mannerheimista taannoin.
Suvakeille homoleima on aika raadollinen aihe, kun pitäisi homoja tukea, mutta kansakunnan sankareita pitää leimata homoiksi halveksuen heitä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006227304.html (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006227304.html)
Tietynlaista kaksinaismoralismia havaitsen.
Sinä juuri itse totesit, etä kyllä ne Hollywood-leffat aina suomalaiset pesee, joten Suomessa kannattais leffoja tehdäkään. Mitä ilmeisimmin siis Häyhästä tehty sinulle riittää ja sopii. Onhan se tehty muualla kuin Suomessa ja suomalaisten rahoilla.
PS. Homoleima ei ole halveksuntaa, jos homoudessa ei ole mitään pahaa, ei edes kummallista. Se ei silloin ole mikään leima, vaan neutraali ominaisuus. Kuin silmien väri tai kätisyys. Ei ole mahdollista iskeä homostigmaa, ellei homoutta käsitä stigmatisoivana. Siten homoksi esittämisen halveksuttavuudesta vastaat sinä itse, jos homoutta pidät halveksuttavana.
Historia: Taide kylmän sodan aseena
https://areena.yle.fi/1-4349890
Natsi-Saksa ja Neuvostoliitto hyödynsivät myös paljon erityisesti suurille massoille tehokasta elokuvataidetta.
Medialukutaito ja yleissivistys mahdollistaa nykytaiteen ideologisuuden lukemista.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 21:08:35
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 13, 2019, 08:53:41
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 00:27:10
Suomen kielen arjalaisuus ja orjalaisuus eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa.
Niin, onko yleensä olemassa alempi- tai ylempiarvoisia kieliä?
On olemassa tärkeämpiä ja vähemmän tärkeitä kieliä.
Olet hyvin usein kertonut, että on tarpeettomia ja vähemmän tärkeitä rahoittamiskohteita, kieliä, ihmisiä. Nyt olis kiva kuulla, minkä jollain tapaa omasi katsot vähemmän tärkeäksi, tarpeettomaksi ja sellaiseksi, että se oikeastaan olisi syytä hylätä, poistaa ja siirtää resurssit johonkin tärkeämpään. Vai löydätkö MITÄÄN sellaista, joka itsellesi on kyllä kivaa tai ainakin käytössäsi, mutta joka kokonaisuutta tarkastellen olisi turhaa ja ylellisyyttä, josta oikeastaan olisi viisasta vaatia sinua luopumaan? Ihan vain siksi, että on tärkeämpiä rahanreikiä, ihmisiä.
Toistaiseksi vaikuttaa ikävä kyllä siltä, että tämä persuideologia on lopulta vain tapa vaatia oikeutta olla hyvin itsekäs. Nekin rahat, joita persu jakelee mukaepäitsekkäästi "tärkeämpiin" kohteisiin ovat aina jonkun muun rahoja. Eivät koskaan persun omia ja omasta lompakosta ja oman elämäntavan tuesta. Siksi vanhusten hoito rahoitetaan tietenkin nykytaiteelta, oopperalta, maahanmuuttajilta, humanisteilta jne. otetuilla varoilla. Siitä ei pidä puhua, riittääkö noista lähteistä saadut rahat siihen, mikä puheessa nostetaan tärkeäksi ja mitä tehdään, jos eivät. Puhumattakaan siitä, millaisia kustannuksia ja yhteiskunnallisia haittoja näiden "turhien" asioiden lakkauttamisella olisi.
Maailman mittakaavassa suomenkielisyys on todellista marginaalia, mutta suostuisiko Toope lopettamaan suomen käytön ja siirtymään jonkin "tärkeämmän" kielen puhumiseen? Ajatelkaahan, miten paljon rahaa säästyisi, kun voisimme kokonaan luopua kääntämisestä ja kirjoista, asiapapereista, elokuvista jne. kelpaisi englannin, saksan tai espanjankielinenkin versio. "The swamp, the hoe and John..."
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 14, 2019, 07:47:34
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 13, 2019, 21:07:04
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 13, 2019, 06:20:13
Voi olla, mutta eipä taida kannata pidätellä henkeään odotellessaan Hollywoodin tekevän sellaisen Tuntemattoman, jonka suomalainen voisi kokea omakseen ja suomalaista historiaa tunnistettavasti kuvaavaksi. Olisiko Edvinin aikoinaan pitänyt luottaa siihen, että ehkä Hollywood ottaa tuon aiheen asiakseen ja rymäyttää kassamagneettileffan Linnan kirjasta? Tai ehkei Linnan olisi edes pitänyt koko kirjaa kirjoittaa, koska suomalainen kirjallisuus on niin marginaalia...
No, yritettiinhän Simo Häyhästä tehdä homoa, kuten Mannerheimista taannoin.
Suvakeille homoleima on aika raadollinen aihe, kun pitäisi homoja tukea, mutta kansakunnan sankareita pitää leimata homoiksi halveksuen heitä.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006227304.html (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006227304.html)
Tietynlaista kaksinaismoralismia havaitsen.
Sinä juuri itse totesit, etä kyllä ne Hollywood-leffat aina suomalaiset pesee, joten Suomessa kannattais leffoja tehdäkään. Mitä ilmeisimmin siis Häyhästä tehty sinulle riittää ja sopii. Onhan se tehty muualla kuin Suomessa ja suomalaisten rahoilla.
PS. Homoleima ei ole halveksuntaa, jos homoudessa ei ole mitään pahaa, ei edes kummallista. Se ei silloin ole mikään leima, vaan neutraali ominaisuus. Kuin silmien väri tai kätisyys. Ei ole mahdollista iskeä homostigmaa, ellei homoutta käsitä stigmatisoivana. Siten homoksi esittämisen halveksuttavuudesta vastaat sinä itse, jos homoutta pidät halveksuttavana.
Miksi halutaan Mannerheimista ja Häyhästä tehdä siis homoa, elleivät suvakit pohjimmiltaan halveksisi homoja ja haluaisi leimaa käyttää heidän halventamisekseen?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 09:05:48
Maailman mittakaavassa suomenkielisyys on todellista marginaalia, mutta suostuisiko Toope lopettamaan suomen käytön ja siirtymään jonkin "tärkeämmän" kielen puhumiseen? Ajatelkaahan, miten paljon rahaa säästyisi, kun voisimme kokonaan luopua kääntämisestä ja kirjoista, asiapapereista, elokuvista jne. kelpaisi englannin, saksan tai espanjankielinenkin versio. "The swamp, the hoe and John..."
Itse siis puolustan suomenkieltä ja kulttuuria, ellet ole väärinymmärtänyt?
Minä en halua tuollaista monikulttuuridystopiaa, jossa pienkulttuureja väheksytään. En edes sellaista EU:a.
Eurooppa on jo rikas, ei tarvitse mitään rikkautta ulkoa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2019, 19:44:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 09:05:48
Maailman mittakaavassa suomenkielisyys on todellista marginaalia, mutta suostuisiko Toope lopettamaan suomen käytön ja siirtymään jonkin "tärkeämmän" kielen puhumiseen? Ajatelkaahan, miten paljon rahaa säästyisi, kun voisimme kokonaan luopua kääntämisestä ja kirjoista, asiapapereista, elokuvista jne. kelpaisi englannin, saksan tai espanjankielinenkin versio. "The swamp, the hoe and John..."
Itse siis puolustan suomenkieltä ja kulttuuria, ellet ole väärinymmärtänyt?
Minä en halua tuollaista monikulttuuridystopiaa, jossa pienkulttuureja väheksytään. En edes sellaista EU:a.
Eurooppa on jo rikas, ei tarvitse mitään rikkautta ulkoa.
Selitä siis, millaiset kielet siis ovat tärkeitä ja millä perusteella. tarkoitatko, että englannin opettaminen pitäisi lopettaa ja elokuvat Hollywoodissa voitaisiinkin tehdä suomeksi?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 09:05:48
"The swamp, the hoe and John..."
Suo, huora ja Jussi...
Ei kai Alma sentään sellainen ollut?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 17, 2019, 09:43:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 09:05:48
"The swamp, the hoe and John..."
Suo, huora ja Jussi...
Ei kai Alma sentään sellainen ollut?
Hoe= kuokka
"a long-handled gardening tool with a thin metal blade, used mainly for weeding and breaking up soil.
The circular shape of the hoe allows you to pull it through the soil toward you, leaving sliced weeds in its wake."
Huora = whore, prostitute, hooker, hustler, slut, trumpet, tramp
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 15:43:46
Huora = whore, prostitute, hooker, hustler, slut, trumpet, tramp
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yksi niistä on hoe.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 17, 2019, 16:07:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 15:43:46
Huora = whore, prostitute, hooker, hustler, slut, trumpet, tramp
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yksi niistä on hoe.
No sellaista se on, mutta milläs sanalla olisit sitten tuon kuokan kääntänyt?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 16:18:54
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 17, 2019, 16:07:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 15:43:46
Huora = whore, prostitute, hooker, hustler, slut, trumpet, tramp
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yksi niistä on hoe.
No sellaista se on, mutta milläs sanalla olisit sitten tuon kuokan kääntänyt?
Korrekti käännös ei ollut idea, vaan se, että kun edestakaisin venkslataan, niin jossain välissä teknisesti oikein ei olekaan sisällöllisesti oikein. Kääntäjien mokista on vuosien saatossa näilläkin palstoilla revitty huumoria useampaan kertaan.
Taiteellisissa käännöksissä pysyäksemme, niin laadukkaissa kirjakäännöksissä usein proosan ja lyriikat kääntää eri henkilö, sillä runot vaativat ihan erityisosaamista.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 07:27:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2019, 19:44:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 09:05:48
Maailman mittakaavassa suomenkielisyys on todellista marginaalia, mutta suostuisiko Toope lopettamaan suomen käytön ja siirtymään jonkin "tärkeämmän" kielen puhumiseen? Ajatelkaahan, miten paljon rahaa säästyisi, kun voisimme kokonaan luopua kääntämisestä ja kirjoista, asiapapereista, elokuvista jne. kelpaisi englannin, saksan tai espanjankielinenkin versio. "The swamp, the hoe and John..."
Itse siis puolustan suomenkieltä ja kulttuuria, ellet ole väärinymmärtänyt?
Minä en halua tuollaista monikulttuuridystopiaa, jossa pienkulttuureja väheksytään. En edes sellaista EU:a.
Eurooppa on jo rikas, ei tarvitse mitään rikkautta ulkoa.
Selitä siis, millaiset kielet siis ovat tärkeitä ja millä perusteella. tarkoitatko, että englannin opettaminen pitäisi lopettaa ja elokuvat Hollywoodissa voitaisiinkin tehdä suomeksi?
Olkinukkekommentti, mitään tuollaista en sanonut.
Puhuin siitä, että suomenkieli, kuten muutkin paikalliset kielet ovat arvokkaita, eikä niitä pidä jyrätä, vaikka suuria kieliä tulisikin osata. Kielitaito ei tarkoita oman kielen hyljeksyntää.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 17, 2019, 22:05:02
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 07:27:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 16, 2019, 19:44:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 15, 2019, 09:05:48
Maailman mittakaavassa suomenkielisyys on todellista marginaalia, mutta suostuisiko Toope lopettamaan suomen käytön ja siirtymään jonkin "tärkeämmän" kielen puhumiseen? Ajatelkaahan, miten paljon rahaa säästyisi, kun voisimme kokonaan luopua kääntämisestä ja kirjoista, asiapapereista, elokuvista jne. kelpaisi englannin, saksan tai espanjankielinenkin versio. "The swamp, the hoe and John..."
Itse siis puolustan suomenkieltä ja kulttuuria, ellet ole väärinymmärtänyt?
Minä en halua tuollaista monikulttuuridystopiaa, jossa pienkulttuureja väheksytään. En edes sellaista EU:a.
Eurooppa on jo rikas, ei tarvitse mitään rikkautta ulkoa.
Selitä siis, millaiset kielet siis ovat tärkeitä ja millä perusteella. tarkoitatko, että englannin opettaminen pitäisi lopettaa ja elokuvat Hollywoodissa voitaisiinkin tehdä suomeksi?
Olkinukkekommentti, mitään tuollaista en sanonut.
Puhuin siitä, että suomenkieli, kuten muutkin paikalliset kielet ovat arvokkaita, eikä niitä pidä jyrätä, vaikka suuria kieliä tulisikin osata. Kielitaito ei tarkoita oman kielen hyljeksyntää.
Ei, et sanonut, että paikalliset kielet ovat arvokkaita, vaan kirjoitit: "On olemassa tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kieliä." Kun tämän yhdistää siihen, mitä sanoit Hollywood-elokuvista ja suomalaisen elokuvan saamaan tuen turhuudesta, syntyy kyllä aika etsimättä vaikutelma, että sinusta suomenkielisen elokuvan tukeminen siksi, että se on suomenkielistä, on sulaa hulluuttta. JOS ei olisi olemassa suomenkielistä elokuvaa, niin käytännössä hollywoodtuotannot jyräisivät suomenkielisyyden Suomessa. Ihan sillä ei tässä kisassa pärjätä, että pyöritetään vanhoja suomifilmejä uusintoina. Niitä eivät juurikaan alle eläkeikäiset katsele.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 18, 2019, 08:31:06
Ei, et sanonut, että paikalliset kielet ovat arvokkaita, vaan kirjoitit: "On olemassa tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kieliä." Kun tämän yhdistää siihen, mitä sanoit Hollywood-elokuvista ja suomalaisen elokuvan saamaan tuen turhuudesta, syntyy kyllä aika etsimättä vaikutelma, että sinusta suomenkielisen elokuvan tukeminen siksi, että se on suomenkielistä, on sulaa hulluuttta. JOS ei olisi olemassa suomenkielistä elokuvaa, niin käytännössä hollywoodtuotannot jyräisivät suomenkielisyyden Suomessa. Ihan sillä ei tässä kisassa pärjätä, että pyöritetään vanhoja suomifilmejä uusintoina. Niitä eivät juurikaan alle eläkeikäiset katsele.
Sinun vaikutelmasi, ei minun sanojani. Olen joskus ennenkin sanonut tuosta, että lue mitä sanon, älä lue kuin piru Raamattua.
Suomalaiset tehkööt filmejä, kuten haluavat, arvostan ajatusta, vaikken itse niitä halua nähdä. Oman kulttuurin ylläpito on arvokasta, vaikka itse en elokuvakulttuuriamme pidäkään järin merkittävänä. Esim. musiikkikulttuuriamme arvostan valtavasti enemmän (kansanmusiikki, hard rock metal, suomirock, jopa klassinen). Ei minulla ole tarvetta tykätä kaikesta suomalaisesta kulttuurista, valitsen suosikkini kuten muutkin. Suomenkielistä kirjallisuuttakin arvostan, vaikka sitäkin valikoiden.
Kielten arvokkuudesta sen verran, että toki on arvokkaampia kieliä. Eivät heimokielet ole arvokkaita kuin kulttuurisina reliikkeinä, vaikka sinänsä toivoisin sellaisten säilyvän. Mutta eivät monet säily. Näin vain tapahtuu, että monet kielet tuhoutuvat kuten inkeriläisten. Jotkut kielet vaan elävät ja tulevat olemaan keskeisimpiä.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 17, 2019, 16:37:57
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 16:18:54
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - syyskuu 17, 2019, 16:07:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 17, 2019, 15:43:46
Huora = whore, prostitute, hooker, hustler, slut, trumpet, tramp
Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yksi niistä on hoe.
No sellaista se on, mutta milläs sanalla olisit sitten tuon kuokan kääntänyt?
Korrekti käännös ei ollut idea, vaan se, että kun edestakaisin venkslataan, niin jossain välissä teknisesti oikein ei olekaan sisällöllisesti oikein. Kääntäjien mokista on vuosien saatossa näilläkin palstoilla revitty huumoria useampaan kertaan.
Taiteellisissa käännöksissä pysyäksemme, niin laadukkaissa kirjakäännöksissä usein proosan ja lyriikat kääntää eri henkilö, sillä runot vaativat ihan erityisosaamista.
Kaiketi huomasit, etten varsinaisesti ollut markkinoimassa ajatusta, että suomenkielinen kirjallisuus ole tarpeetonta?
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 19, 2019, 22:02:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 18, 2019, 08:31:06
Ei, et sanonut, että paikalliset kielet ovat arvokkaita, vaan kirjoitit: "On olemassa tärkeitä ja vähemmän tärkeitä kieliä." Kun tämän yhdistää siihen, mitä sanoit Hollywood-elokuvista ja suomalaisen elokuvan saamaan tuen turhuudesta, syntyy kyllä aika etsimättä vaikutelma, että sinusta suomenkielisen elokuvan tukeminen siksi, että se on suomenkielistä, on sulaa hulluuttta. JOS ei olisi olemassa suomenkielistä elokuvaa, niin käytännössä hollywoodtuotannot jyräisivät suomenkielisyyden Suomessa. Ihan sillä ei tässä kisassa pärjätä, että pyöritetään vanhoja suomifilmejä uusintoina. Niitä eivät juurikaan alle eläkeikäiset katsele.
Sinun vaikutelmasi, ei minun sanojani. Olen joskus ennenkin sanonut tuosta, että lue mitä sanon, älä lue kuin piru Raamattua.
Suomalaiset tehkööt filmejä, kuten haluavat, arvostan ajatusta, vaikken itse niitä halua nähdä. Oman kulttuurin ylläpito on arvokasta, vaikka itse en elokuvakulttuuriamme pidäkään järin merkittävänä. Esim. musiikkikulttuuriamme arvostan valtavasti enemmän (kansanmusiikki, hard rock metal, suomirock, jopa klassinen). Ei minulla ole tarvetta tykätä kaikesta suomalaisesta kulttuurista, valitsen suosikkini kuten muutkin. Suomenkielistä kirjallisuuttakin arvostan, vaikka sitäkin valikoiden.
Kyse ei enää ole vain sinun elokuvamaustasi, jos esität vaatimuksia elokuvatuotannoille annetun tuen lopettamisesta. Se kun tarkoittaisi Suomen kaltaisessa vähäväkisessä maassa, ettei suomenkielistä elokuvaa olisi olemassakaan. Pääsylipputulot kun eivät voi kohota kovinkaan korkeiksi, koska suomenkielistä yleisöä ei ole olemassa rittävää määrää. Eikä tässä auttaisi edes elokuvien kääntäminen, sillä sehän vain lisää kustannuksia, joten maailmanmarkkinoille tähtääviä elokuvia ei kannattaisi niitäkään tehdä suomeksi, vaan heti jollain maailmankielellä. Suomenkielinen elokuva saa tulonsa suomenkieliseltä yleisöltä. Kun sitä ei nyt vain ole kovin runsaasti, joutuu suomeksi tehty elokuva turvautumaan tukeen. Sama koskee kirjallisuutta ja kaikkea suomenkielistä kulttuuria.
LainaaKielten arvokkuudesta sen verran, että toki on arvokkaampia kieliä. Eivät heimokielet ole arvokkaita kuin kulttuurisina reliikkeinä, vaikka sinänsä toivoisin sellaisten säilyvän. Mutta eivät monet säily. Näin vain tapahtuu, että monet kielet tuhoutuvat kuten inkeriläisten. Jotkut kielet vaan elävät ja tulevat olemaan keskeisimpiä.
Tätä katoamista voi joko nopeuttaa tuntuvasti lopettamalla pienten kieliryhmien kulttuurille maksetut kansallisen tason tuet kokonaan tai hidastaa antamalla tällaista tukea.
Kielten katoamisen takana on myös yksi erityisen paljon asiaan vaikuttanut syyllinen:
Lainaa
Kielten kannalta erityisen tuhoisaksi ajatukseksi ovat muodostuneet kansallisvaltiot, joiden peruspilareihin usein kuuluu yksi kieli, joka yhdistää kansaa.
— Euroopassa yksi kieli, yksi valtio -ajattelu oli pitkään ideologista valtavirtaa. Se on myös johtanut ihmisten kielitaidon romahtamiseen. Nykyään on ihan tyypillistä osata vain yhtä tai kahta kieltä. Historiallisesti kieliä on osattu paljon enemmän, Günthal huomauttaa.
Kyse on toisinaan myös käytännöllisten ratkaisujen seuraamuksista. Siirtomaa-ajan Afrikassa vähemmistökielet jätettiin rauhaan, mutta itsenäistymisen jälkeen entisten isäntien kielestä tehtiin yleensä ainoa virallinen kieli, kun muutakaan yhteistä kieltä ei ollut.
https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/mita-tapahtuu-maailman-pienille-kielille
Ei siis ole ihme, että sinä nationalistina vähät välität pienten kielien asemasta. Kommunikaatiolle ja yhteiskunnan toiminnalle ei olisi mitään ihmeellistä vaikeutta siinä, että ihmiset jo lapsesta tyypillisesti oppisivat useampia kieliä. Se on täysin mahdollista ja jopa suhteellisen vaivatonta, mikäli oppiminen tapahtuu luonnollisesti ympäristössä käytössä olevien kielien omaksumisena "kielikylpy"-mallisella tavalla. Kahden tai kolmen kielen oppiminen lapsena ei ole liian vaativaa ja voisi oikeastaan olla jopa hyväksi. Mutta kun ajatellaan tavallasi, että on vain yksi oikea kieli, jonka jokaisen kansalaisen pitää hallita muiden ollessa pelkkiä ylimääräisiä, tarpeettomia kotikieliä, menetämme tämän potentiaalin, joka ihmisellä kielten oppimisessa on. KOuluopetuksen kautta aivan liian myöhään kielenoppimisen herkkyyskausien suhteen tapahtuva kielten opetus on tarpeettoman tehoton tapa laajentaa kansalaisten kielitaitoa. Sekin olisi kuitenkin tehokkaampaa, jos jo alunperin kaikilla olisi useampia kieliä hallussaan. Silloin heillä olisi parempi pohja vielä jonkin uuden lisäkielen oppimiseen ja esim. käytössä olevien äänteiden skaala olisi jo valmiiksi suurempi.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 20, 2019, 07:55:56
Kyse ei enää ole vain sinun elokuvamaustasi, jos esität vaatimuksia elokuvatuotannoille annetun tuen lopettamisesta.
Mutta enhän minä ole esittänyt
vaatimuksia elokuvatuotannon lopettamisesta, tuo on sinun väitteesi, ei minun. Älä tunge sanojasi suuhuni.
Pikkukielten katoaminen johtuu pitkälti niiden tarpeettomuudesta, ikävä kyllä. Pidän itsekin traagisena sitä, että monet vähemmistöt katoavat, mutta voimmeko oikeasti niitä elvyttää tai säilyttää? Monia tuskin voimme. Kulttuurit syntyvät, elävät ja kuolevat.
LainaaEi siis ole ihme, että sinä nationalistina vähät välität pienten kielien asemasta.
Itse asiassa välitän, mutta kuten edellä sanoin, kaikkia heimokieliä ei voida pelastaa. Pidän arvokkaana ajatuksena sitä, että pieniä kieliryhmiä esim. yliopistoiden kautta suojellaan ja säilytetään, mutta vain elinvoimainen väestö voi minikieliä elävänä säilyttää. Esim. Venäjältä tulee katoamaan moni suomensukuinen kieli lähisukupolvien aikana, teemme mitä tahansa. Ne tulevat säilymään vain yliopistojen arkistoissa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 20, 2019, 22:10:46
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 20, 2019, 07:55:56
Kyse ei enää ole vain sinun elokuvamaustasi, jos esität vaatimuksia elokuvatuotannoille annetun tuen lopettamisesta.
Mutta enhän minä ole esittänyt vaatimuksia elokuvatuotannon lopettamisesta, tuo on sinun väitteesi, ei minun. Älä tunge sanojasi suuhuni.
"Ala työllistää toki. Mutta jos rahasta tulee yhteiskunnalla pulaa, tulee noiden myös olla ensimmäisiä, joilta rahoitusta viedään, koska ovat vähemmän tärkeitä kuin sosiaali- ja terveystoimi tms. tärkeät asiat." Tämä on omaa tekstiäsi. Joko yhteiskunnalla ei ole rahasta pulaa tai haluaisit lopettaa elokuvatuotantojen tuen. Se taas johtaa jokseenkin tehokkaasti suomalaisten elokuvien tuotannon loppumiseen myös. Jos huomasit, me jo kävimme tämän asian keskustelussa läpi. Koska Suomi on pieni kielialue ja vähäväkinen maa, ei meiltä löydy suomenkieliselle elokuvalle sellaisia yleisömääriä, että elokuvine tuottaminen olisi kovin tuottoisaa puuhaa. Varsinkaan tuotantovaiheessa ei rahoitusta riittävästi ilman tukea löydy, koska riskit ovat liian suuret. Mutta ei näyttelijät, puvustajat, kuvaajat, lavastajat, catering jne. suostu tekemään töitä palkatta ja vain mahdollisen myöhemmän palkanmaksun toivossa.
Lainaa
Pikkukielten katoaminen johtuu pitkälti niiden tarpeettomuudesta, ikävä kyllä. Pidän itsekin traagisena sitä, että monet vähemmistöt katoavat, mutta voimmeko oikeasti niitä elvyttää tai säilyttää? Monia tuskin voimme. Kulttuurit syntyvät, elävät ja kuolevat.
Suomi on pikkukieli. Onko se mielestäsi tarpeeton?
Lainaa
Itse asiassa välitän, mutta kuten edellä sanoin, kaikkia heimokieliä ei voida pelastaa. Pidän arvokkaana ajatuksena sitä, että pieniä kieliryhmiä esim. yliopistoiden kautta suojellaan ja säilytetään, mutta vain elinvoimainen väestö voi minikieliä elävänä säilyttää. Esim. Venäjältä tulee katoamaan moni suomensukuinen kieli lähisukupolvien aikana, teemme mitä tahansa. Ne tulevat säilymään vain yliopistojen arkistoissa.
Mutta suomenkieli Suomestakin menee sitten seuraavana, jos / kun sillä kielellä ei enää tehdä elokuvia, ei kirjoiteta kirjoja, ei julkaista tutkimuksia. Jäljelle jää - joksikin aikaa - köökkisuomi arkikäyttöön, mutta aikas nopsaan se alkaa tuntua tarpeettomalta (heh), koska sillä ei tehdä mitään kulttuuria, ei tiedettä, eikä sillä edes pysty ilmaisemaan ajankohtaisia ilmiöitä ja innovaatioita, koska niille ei kehity suomenkielisiä termejä. (Jo nyt itse asiassa kannetaan huolta siitä, ettei tutkimuksia välttämättä enää kirjoiteta ja julkista suomeksi.) Tämä on vääjäämätön skenaario, jos kielten arvo ryhdytään määrittelemään sinun tavallasi tarpeellisuuden ja tehokkuuden mittareita tarkastellen. Silloin suomi on myös Suomessa kannattavaa hylätä ja siirtyä käyttämään englantia. Suomenkielisyys on kallista ylellisyyttä, jonka edelle menee sairaat ja vanhukset ja muut tärkeämmät rahaa tarvitsevat kohteet - jos siis rahasta yhteiskunnassa sattuis olemaan pulaa. Yleensä ja tyypillisesti kyllä sattuu.
Safiiri: Maslowin tarvehierarkia, jos sinulle jotakin sanoo?
Tottakai sosiaali- ja terveystoimi on kulttuuria tärkeämpi, mutta ei se tarkoita kulttuurin hyljeksintää. Vain sitä, että tärkeämmät asiat ensin.
Ei tietenkään suomenkieli ole tarpeeton, 6 miljoonaa ihmistä harjoittaa sitä. Mikä älynwäläys tuo kommenttisi oli?
Me voimme luoda suomalaista kulttuuria ihan kuten haluamme, mutta se on meidän vastuullamme. Ei Hollywoodin tai raharikkaiden vastuulla, meidän. :o
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 20, 2019, 23:43:58
Safiiri: Maslowin tarvehierarkia, jos sinulle jotakin sanoo?
Tottakai sosiaali- ja terveystoimi on kulttuuria tärkeämpi, mutta ei se tarkoita kulttuurin hyljeksintää. Vain sitä, että tärkeämmät asiat ensin.
Maslowin tarvehierarkia on psykologinen teoria, ei yhteiskunnallinen. Mutta senkin mukaan ne perustarpeet ihminen haluaa toteuttaa riittävässä määrin ennen siirtymistä ylempien tarpeiden toteuttamiseen. Ei siis täydellisesti, vaan riittävässä määrin. Tälle teorialle ei kuitenkaan ole löytynyt paljoakaan tutkimusnäyttöä.
LainaaEi tietenkään suomenkieli ole tarpeeton, 6 miljoonaa ihmistä harjoittaa sitä. Mikä älynwäläys tuo kommenttisi oli?
Me voimme luoda suomalaista kulttuuria ihan kuten haluamme, mutta se on meidän vastuullamme. Ei Hollywoodin tai raharikkaiden vastuulla, meidän. :o
Aivan. Siksi Suomessa kannetaan tätä vastuuta vaikkapa antamalla suomenkieliselle elokuvalle tuotantotukea. JOtta tämä pieni kuusimiljoonainen kansa saisi omankielisiään ja omasta kulttuuristamme kertovia elokuvia. Ettei niiden tuottaminen jäisi vain Hollywoodin ja raharikkaiden vastuulle. Suomen elintaso on ihan varmasti jopa tuon Maslowin kannalta myös riittävän hyvin perustarpeet täyttävä, joten meillä on psykologisesti mahdollista pyrkiä täyttämään myös korkeampien tasojen tarpeita.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 21, 2019, 07:35:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 20, 2019, 23:43:58
Safiiri: Maslowin tarvehierarkia, jos sinulle jotakin sanoo?
Tottakai sosiaali- ja terveystoimi on kulttuuria tärkeämpi, mutta ei se tarkoita kulttuurin hyljeksintää. Vain sitä, että tärkeämmät asiat ensin.
Maslowin tarvehierarkia on psykologinen teoria, ei yhteiskunnallinen. Mutta senkin mukaan ne perustarpeet ihminen haluaa toteuttaa riittävässä määrin ennen siirtymistä ylempien tarpeiden toteuttamiseen. Ei siis täydellisesti, vaan riittävässä määrin. Tälle teorialle ei kuitenkaan ole löytynyt paljoakaan tutkimusnäyttöä.
LainaaEi tietenkään suomenkieli ole tarpeeton, 6 miljoonaa ihmistä harjoittaa sitä. Mikä älynwäläys tuo kommenttisi oli?
Me voimme luoda suomalaista kulttuuria ihan kuten haluamme, mutta se on meidän vastuullamme. Ei Hollywoodin tai raharikkaiden vastuulla, meidän. :o
Aivan. Siksi Suomessa kannetaan tätä vastuuta vaikkapa antamalla suomenkieliselle elokuvalle tuotantotukea. JOtta tämä pieni kuusimiljoonainen kansa saisi omankielisiään ja omasta kulttuuristamme kertovia elokuvia. Ettei niiden tuottaminen jäisi vain Hollywoodin ja raharikkaiden vastuulle. Suomen elintaso on ihan varmasti jopa tuon Maslowin kannalta myös riittävän hyvin perustarpeet täyttävä, joten meillä on psykologisesti mahdollista pyrkiä täyttämään myös korkeampien tasojen tarpeita.
Maslowin näkemys on nimenomaan yhteiskunnallinen, koska kiinnittää huomiota siihen, mikä on yhteiskunnan kannalta tarpeellisinta toimintaa ja mikä vähemmän keskeistä.
En minäkään sinänsä pidä pahana sitä, että kansallisille elokuva/taideprojekteille tukea annetaan, kunhan nuo eivät vie rahaa tarpeellisemmilta kohteilta.
Mä en ymmärrä tuota Toopen talousmatematiikkaa, jossa onnistutaan laskemaan, että kerjäläisiä ryöväämällä täytettäisiin aggressiivisia taloustoimia edellyttävä aukko budjetissa, puhumattakaan että aukko täytettäisiin tuolla tavoin kaikkein fiksuimmin. Kun yksityisille yrityksille lapataan joka tapauksessa miljarditolkulla riihikuivaa sekä ilmaisen infran, suorien rahallisten tukien että olemattoman verotuksen muodossa, voidaan perustellusti kysyä, kumpien yhteiskunnan eduissa "loisimisesta" koituu yhteiskunnalle suuremmat taloudelliset menetykset, yksityisten yritysten vai taiteilijoiden.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 21, 2019, 22:49:30
Lainaus käyttäjältä: safiiri - syyskuu 21, 2019, 07:35:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 20, 2019, 23:43:58
Safiiri: Maslowin tarvehierarkia, jos sinulle jotakin sanoo?
Tottakai sosiaali- ja terveystoimi on kulttuuria tärkeämpi, mutta ei se tarkoita kulttuurin hyljeksintää. Vain sitä, että tärkeämmät asiat ensin.
Maslowin tarvehierarkia on psykologinen teoria, ei yhteiskunnallinen. Mutta senkin mukaan ne perustarpeet ihminen haluaa toteuttaa riittävässä määrin ennen siirtymistä ylempien tarpeiden toteuttamiseen. Ei siis täydellisesti, vaan riittävässä määrin. Tälle teorialle ei kuitenkaan ole löytynyt paljoakaan tutkimusnäyttöä.
LainaaEi tietenkään suomenkieli ole tarpeeton, 6 miljoonaa ihmistä harjoittaa sitä. Mikä älynwäläys tuo kommenttisi oli?
Me voimme luoda suomalaista kulttuuria ihan kuten haluamme, mutta se on meidän vastuullamme. Ei Hollywoodin tai raharikkaiden vastuulla, meidän. :o
Aivan. Siksi Suomessa kannetaan tätä vastuuta vaikkapa antamalla suomenkieliselle elokuvalle tuotantotukea. JOtta tämä pieni kuusimiljoonainen kansa saisi omankielisiään ja omasta kulttuuristamme kertovia elokuvia. Ettei niiden tuottaminen jäisi vain Hollywoodin ja raharikkaiden vastuulle. Suomen elintaso on ihan varmasti jopa tuon Maslowin kannalta myös riittävän hyvin perustarpeet täyttävä, joten meillä on psykologisesti mahdollista pyrkiä täyttämään myös korkeampien tasojen tarpeita.
Maslowin näkemys on nimenomaan yhteiskunnallinen, koska kiinnittää huomiota siihen, mikä on yhteiskunnan kannalta tarpeellisinta toimintaa ja mikä vähemmän keskeistä.
"Maslow'n tarvehierarkia (engl. Maslow's Hierarchy of Needs) on psykologinen teoria, jonka yhdysvaltalainen psykologi Abraham Maslow julkaisi vuonna 1943 tutkimuksessaan A Theory of Human Motivation." (Wikipedia) Kyse siis Maslow'lla ei ollut yhteiskunnasta, vaan yksilöstä. Se, että joku MUU käyttää tätä teoriaa ihan toiseen tapaan ja esittää sen perusteella väitteitä yhteiskunnasta, ei tee MASLOW'N teoriaa yhteiskunnalliseksi. Maslow'n teoria lasketaan kuuluvaksi humanistiseen psykologiaan. Eikä se muutu yhteiskunnalliseksi teoriaksi sillä, että yksi toope päättää soveltaa sitä valtionbudjetin laatimisen ohjeeksi. (Huomaathan muuten, että kyse on sitä höpöphöpöhumanismista, jota halveksut syvästi ja haluaisit oikeastaan lakkauttaa yliopistoista! Tältäkin teorialta puuttuu empiirinen näyttö kokonaan ja sen pohjana on Maslow'n havainnot esimerkillisistä ihmisistä kuten Albert Einstein ja Eleanor Roosevelt.)
LainaaEn minäkään sinänsä pidä pahana sitä, että kansallisille elokuva/taideprojekteille tukea annetaan, kunhan nuo eivät vie rahaa tarpeellisemmilta kohteilta.
Miten ajattelit arvioida tämän tarpeellisimmilta kohteilta rahan viemisen? Nythän olet jatkuvasti nostanut kulttuuribudjetin esiin sopivana säästökohteena, josta juuri nyt Suomessa olisi syytä ottaa rahaa johonkin tärkeämpään. Mitä ilmeisimmin siis toistaiseksi Suomessa ei olla saavutettu sellaista elintasoa ja taloudellista tilaa, joka tässä Maslow'ssa vasta motivoisi tyydyttämään myös kulttuurillisia tarpeita. Luuletko, että me joskus kuitenkin tällaisen tason saavutamme, ja voimme sitten antaa myös tukea elokuvalle?
On muuten jännää, että et ihmettelet turvapaikanhakijoiden taipumusta pyrkiä hakemaan Maslow'n tarvehierarkian alemman tason tavoitteita (ruoka ja muut fysiologiset tarpeet sekä turvallisuuden tarpeet ja vaaroilta suojautuminen) ennen yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeita tai itsearvostuksen tarpeita (mm. arvostuksen saaminen muilta). Vaikka nyt kiivaasti vannot Maslow'n nimiin, olet aiemmin moittinut turvapaikanhakijoita siitä, etteivät he toimi täysin sen vastaisesti ja jää toteuttamaan näitä ylemmän tason tarpeita itsensä uhraten ja yhteiskuntaansa jopa henkensä uhalla kehittämään jääden.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 22, 2019, 01:35:19
Mä en ymmärrä tuota Toopen talousmatematiikkaa, jossa onnistutaan laskemaan, että kerjäläisiä ryöväämällä täytettäisiin aggressiivisia taloustoimia edellyttävä aukko budjetissa, puhumattakaan että aukko täytettäisiin tuolla tavoin kaikkein fiksuimmin...
No, enhän mitään tuollaista ole esittänytkään, on Laurin päässä nuo johtopäätökset, itse kommentoin asiaa. Puhuin siitä, että yhteiskunnan tulee rahoituksellaan pohjautua tärkeimpiin ja keskeisimpiin asioihin, vasta sitten on rahaa jaettavaksi kulttuuriin tms. asioihin.
Kyllä jokainen kotirouvakin tajuaa, että ensin huolehditaan pakkomenoista ja laskuista, vasta sen jälkeen jäävillä rahoilla suunnitellaan perheen kulttuuriharrasteita...
Miksi valtion tulisi toimia toisella tavoin?
Turvapaikanhakijoilla on oikeus hakea meiltä turhapaikkaa. Meillä ei ole velvollisuutta ottaa noita elätettäviä. Ymmärrä se, ettei oma kotisi ole mikään vierastalo.
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 24, 2019, 20:52:40
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 22, 2019, 01:35:19
Mä en ymmärrä tuota Toopen talousmatematiikkaa, jossa onnistutaan laskemaan, että kerjäläisiä ryöväämällä täytettäisiin aggressiivisia taloustoimia edellyttävä aukko budjetissa, puhumattakaan että aukko täytettäisiin tuolla tavoin kaikkein fiksuimmin...
No, enhän mitään tuollaista ole esittänytkään, on Laurin päässä nuo johtopäätökset, itse kommentoin asiaa. Puhuin siitä, että yhteiskunnan tulee rahoituksellaan pohjautua tärkeimpiin ja keskeisimpiin asioihin, vasta sitten on rahaa jaettavaksi kulttuuriin tms. asioihin.
Kyllä jokainen kotirouvakin tajuaa, että ensin huolehditaan pakkomenoista ja laskuista, vasta sen jälkeen jäävillä rahoilla suunnitellaan perheen kulttuuriharrasteita...
Miksi valtion tulisi toimia toisella tavoin?
Turvapaikanhakijoilla on oikeus hakea meiltä turhapaikkaa. Meillä ei ole velvollisuutta ottaa noita elätettäviä. Ymmärrä se, ettei oma kotisi ole mikään vierastalo.
Öö...jotkut pitää niitä harrastusmenoja - varsinkin lasten sellaisia - pakkomenoina, joista ei tingitä. Jostain muusta mieluummin.
Toopen talousmatematiikka perustuu selvästi ajatukseen, että ensiksi liisataan sadan tuhannen euron autoa ja koska lompakkoon jää noin sadan tonnin aukko, lasten yhteensä 100 euron kulttuuriharrastukset saavat jäädä.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 30, 2019, 16:26:24
Toopen talousmatematiikka perustuu selvästi ajatukseen, että ensiksi liisataan sadan tuhannen euron autoa ja koska lompakkoon jää noin sadan tonnin aukko, lasten yhteensä 100 euron kulttuuriharrastukset saavat jäädä.
Täysin absurdi näkemys taas Laurilta. Minähän juuri puhuin siitä, että keskitytään ensin pakollisiin menoihin, sitten lasketaan, mihin ylimääräiseen on varaa. Tällainen protestanttinen etiikka ei nykypolvelle enää oikein kai käy?
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 30, 2019, 22:01:40
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - syyskuu 30, 2019, 16:26:24
Toopen talousmatematiikka perustuu selvästi ajatukseen, että ensiksi liisataan sadan tuhannen euron autoa ja koska lompakkoon jää noin sadan tonnin aukko, lasten yhteensä 100 euron kulttuuriharrastukset saavat jäädä.
Täysin absurdi näkemys taas Laurilta. Minähän juuri puhuin siitä, että keskitytään ensin pakollisiin menoihin, sitten lasketaan, mihin ylimääräiseen on varaa. Tällainen protestanttinen etiikka ei nykypolvelle enää oikein kai käy?
Kun tavallinen perhe maksaa niitä pakollisia menojaan, on aivan selvää, että esim. tilava ja erinomaisesti sijaitseva asunto merinäköalalla on kustannus, josta voidaan tinkiä, vaikka kyseessä onkin ns. pakollinen meno eli asuminen. Suurin osa suomalaisista kyllä hyvinkin tinkii tässä pakollisessa menossa, jotta voi säästyneillä rahoilla vaikkapa tarjota lapsille kulttuuriharrastuksen, käydä lomamatkalla tai vain hankkia kotiin jotakin kivaa ei täysin välttämätöntä. JOs Suomen budjettia tarkastellaan tuohon tapaan ja tuijotetaan vain jotain kategoriaa "sosiaalimenot" tai "terveydenhoito", ei päästä mihinkään rationaaliseen budjetointiin. Vaikka nyt uskoisikin, että joku Maslow on hyvä pohja valtion talouden ohjaamiselle, edes sen mukaan ei ole syytä toimia tuohon tapaan, vaan resurssien ohjaamisen kohteen lisäksi (millä tasolla tässä tarvehierarkiassa kohde on), on yhtä lailla olennaista arvioida, milloin tarve on RIITTÄVÄN hyvin tavoitettu. Empiiriinen tarkastelu ei oikein tue väittämää, että ihmiset haluavat täyttää alimpien tasojen tarpeitaan nykysuomalaista elitasoa paremmalle tolalle ennen kuin heitä kiinnostaa ohjata resursseja kulttuuriinkin. Maailmassa olisi tuossa tapauksessa tavattoman vähän mitään kulttuuria olemassa. Empiria sen sijaan näyttää todistavan, että huomattavasti kehnommissakin tilanteissa ja huomattavasti riittämättömämmin alimpien tasojen tarpeiden täyttyessä ihmiset näyttävät haluavan täyttää myös ja puutteesta huolimatta erilaisia kulttuurisia tarpeitaan. Empiria siis yhteiskunnallisella tasolla, mutta myös yksilöpsykologisesti, näyttää todistavan huonosti Maslow'n tarvehierarkian pätevyyttä. Vaikka siis kuinka esittäisit, että rationaalisesti meidän kaikkien tulisi toimia sen mukaan, empiria todistaa, että näin ei sittenkään tapahdu. Voidaan siis esittää kysymys, millä perusteella valtion - jonka pitäisi toimia siten kuin kansalaiset toivovat - tulisi tässä toimia esittämälläsi tavalla "järkevästi", jos ne ihmiset, joita varten valtio on, eivät itse omassa elämässään tee valintoja tuollaisen järkeilyn mukaisesti. Onko Maslow - R.I.P. - se ihminen, jonka toiveita on tärkeämpää noudattaa kuin suomalaisten itsensä?
Kun kyse on Toopen geeneistä, lapsi vaivattomasti varmasti ymmärtääkin, että isän sadantuhannen euron leasing kauppa-auto on pakollinen meno, ja omasta 100 euron kulttuuriharrastuksesta pitää luopua.
Loput lapset ja me aikuiset, emme kuitenkaan ymmärrä. Voisitko Toope lyhyesti kertoa meille tyhmille, miksi sen kauppa-auton täytyy maksaa 100 000 euroa kuukaudessa? Eikö olisi fiksumpaa siirtyä halvempaan autoon ennen lapsen kulttuuriharrastuksista leikkaamista, jos siis taloudessa tekee tiukkaa?
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 01, 2019, 15:41:26
Kun kyse on Toopen geeneistä, lapsi vaivattomasti varmasti ymmärtääkin, että isän sadantuhannen euron leasing kauppa-auto on pakollinen meno, ja omasta 100 euron kulttuuriharrastuksesta pitää luopua.
Loput lapset ja me aikuiset, emme kuitenkaan ymmärrä. Voisitko Toope lyhyesti kertoa meille tyhmille, miksi sen kauppa-auton täytyy maksaa 100 000 euroa kuukaudessa? Eikö olisi fiksumpaa siirtyä halvempaan autoon ennen lapsen kulttuuriharrastuksista leikkaamista, jos siis taloudessa tekee tiukkaa?
Tuollaista leasing-kauppaa en toki esittänytkään missään (olkinukke). Vähän kuin Safiirin kärjistetyt kommentitkin.
Puhuin siitä, että terve perhe (en puhu Mikael Jungnereista) kykenee hoitamaan tarpeelliset menonsa ja hoitamaan harkinnanvaraiset menonsa ihan älykkäästi niin, ettei ylitetä perheen tulojen kestokykyä. Lapsille pitää harrastuksiin varata rahaa, mutta tuskin älyttömyyksiin. Jos edustaa keskituloista perhettä, lasta ei lähetetä 10 000 euroa maksavalle jodlauskurssille Sveitsiin, vaan ehkä halvemmalle leirille Suomessa oppimaan vaikka marjojen ja sientenpoimintaa, ekoleirille?... :P
Onhan moni perhe kykenyt antamaan lapsille harrastuksia esim. musiikkiopiston/taideopintojen kautta, joita yhteiskunta tarjoaa. Moni lapsi oppii liki ilmaisesti (no, veronmaksajat maksavat toki) musiikkia ja taiteita yhteiskunnan avustuksella. Tuo mielestäni on hyvää yhteiskunnan kulttuurimäärärahojen käyttöä, läänintaiteilijoiden ryyppyrahat eivät sitä ole.
Tässä ketjussa tunnutaan puhuttavan kaikesta muusta kuin taiteesta ja taiteen sisällöstä.
Mutta sitähän sinä Toope nimenomaan esität esittäessäsi, että sen sijaan, että valtio lakkaisi jakamatta miljardien eurojen yritystukia, sen olisi lopetettava taiteen tukeminen. Ei se ole olkiukko vaan täysin kaistapäinen mielipiteesi, jossa ei ole järjen häivääkään.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 01, 2019, 22:10:32
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 01, 2019, 15:41:26
Kun kyse on Toopen geeneistä, lapsi vaivattomasti varmasti ymmärtääkin, että isän sadantuhannen euron leasing kauppa-auto on pakollinen meno, ja omasta 100 euron kulttuuriharrastuksesta pitää luopua.
Loput lapset ja me aikuiset, emme kuitenkaan ymmärrä. Voisitko Toope lyhyesti kertoa meille tyhmille, miksi sen kauppa-auton täytyy maksaa 100 000 euroa kuukaudessa? Eikö olisi fiksumpaa siirtyä halvempaan autoon ennen lapsen kulttuuriharrastuksista leikkaamista, jos siis taloudessa tekee tiukkaa?
Tuollaista leasing-kauppaa en toki esittänytkään missään (olkinukke). Vähän kuin Safiirin kärjistetyt kommentitkin.
Puhuin siitä, että terve perhe (en puhu Mikael Jungnereista) kykenee hoitamaan tarpeelliset menonsa ja hoitamaan harkinnanvaraiset menonsa ihan älykkäästi niin, ettei ylitetä perheen tulojen kestokykyä. Lapsille pitää harrastuksiin varata rahaa, mutta tuskin älyttömyyksiin. Jos edustaa keskituloista perhettä, lasta ei lähetetä 10 000 euroa maksavalle jodlauskurssille Sveitsiin, vaan ehkä halvemmalle leirille Suomessa oppimaan vaikka marjojen ja sientenpoimintaa, ekoleirille?... :P
Onhan moni perhe kykenyt antamaan lapsille harrastuksia esim. musiikkiopiston/taideopintojen kautta, joita yhteiskunta tarjoaa. Moni lapsi oppii liki ilmaisesti (no, veronmaksajat maksavat toki) musiikkia ja taiteita yhteiskunnan avustuksella. Tuo mielestäni on hyvää yhteiskunnan kulttuurimäärärahojen käyttöä, läänintaiteilijoiden ryyppyrahat eivät sitä ole.
Ilmeisesti sitten sinusta yhteiskunnan rahat pitäisi kohdentaa epäpäteville taiteen dilentanteille, koska kaikki taidetoiminta, jossa päteviä taiteen osaajia syntyy, pitäisi jättää täysin ilman tukea. Itse kyllä preferoin aikoinaan omien lasteni taideharrastuksissa sellaisia oppilaitoksia, joissa taidetta opettaa taiteilija, ei pelkkä parilla pianotunnilla pikkutyttönä käynyt opettaja. Vielä parempi, jos sen taideharrastuksen lisäksi pääsee myös konsertteihin, näytöksiin ja näyttelyihin, joissa on mahdollista kokea taiteilijoidan tekemää taidetta. Sen sijaan, että käsitys ja kokemus taiteesta muodostuu radion hittilistasta ja paikallisen torin kukkatauluista. (Kaikki kunnia sellaisellekin kulttuurille, mutta pelkkänä tarjontana se jää aika vaisuksi malliksi taiteesta.)
Läänintaiteilijoista olemme jo aiemminkin keskustelleet. Mielikuvasi järjestelmästä on pelkkä harhakäsitys, sillä läänintaiteilijan tehtävä ei ole vain tehdä omaa taidettaan. Päinvastoin läänintaiteilija saa palkkansa siitä, että hän oman taiteen tekemisen ohessa käyttää aikaansa taiteen edistämiseen oman lääninsä alueella.
Lainaa1980-luvun alkupuoliskolla läänintaiteilijan tehtävä erotettiin apurahoituksesta nk. ohjaavaksi läänintaiteilijan tehtäväksi, jossa työskentely kohdistettiin taiteen edistämiseen, ei henkilökohtaiseen taiteilijauran toteuttamiseen.
Wikipedia
Moitteesi kohdistuu siis 1970-luvun läänintaiteilijan työnkuvaan. Olet kritiikissäsi siis vuosikymmeniä jäljessä. Oliskohan jo aika päivittää tiedot läänintaiteilijajärjestelmästä ja läänintaitieilijoiden työnkuvasta? Tämä alkaa olla samantasoista kritisointia kuin valittaa siitä, ettei Lauantaitansseissa soiteta kuin yksi nuorten makuun sopiva kappale.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 01, 2019, 22:29:14
Tässä ketjussa tunnutaan puhuttavan kaikesta muusta kuin taiteesta ja taiteen sisällöstä.
Olen samaa mieltä. Tämä on ihan Scheissea!
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 03, 2019, 11:14:25
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 01, 2019, 22:29:14
Tässä ketjussa tunnutaan puhuttavan kaikesta muusta kuin taiteesta ja taiteen sisällöstä.
Olen samaa mieltä. Tämä on ihan Scheissea!
(https://img.aijaa.com/b/00918/14751383.jpg)
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 03, 2019, 11:14:25
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 01, 2019, 22:29:14
Tässä ketjussa tunnutaan puhuttavan kaikesta muusta kuin taiteesta ja taiteen sisällöstä.
Olen samaa mieltä. Tämä on ihan Scheissea!
Viimeksi jopa Toopen geeneistä. Aina tämä menee tuollaiseen.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 02, 2019, 04:36:28
Mutta sitähän sinä Toope nimenomaan esität esittäessäsi, että sen sijaan, että valtio lakkaisi jakamatta miljardien eurojen yritystukia, sen olisi lopetettava taiteen tukeminen. Ei se ole olkiukko vaan täysin kaistapäinen mielipiteesi, jossa ei ole järjen häivääkään.
En täysin tunnista itseäni tuollaisista väitteistä.
Minähän olen kannattanut sitä, ettei yhteiskunnan pitäisi tukea yrityksiä, eikä myöskään kulttuurielämää
nykyisellä tasollaan, koska mielestäni yhteiskunnalla ei ole siihen varaa.
En siis puhu siitä, että kaikki tuki tulisi lopettaa, vaan siitä, että tukiaistouhua tulisi vähentää. Julkinen sektorimme on paisunut liikaa, siksi sen menoja tulee vähentää, mielestäni aika rankasti. Älä vedä näkemyksiäni taas kerran äärimmäisyyksiin. Ymmärrän ja hyväksyn pienimuotoisempaa tukijärjestelmää jossain määrin, puhun siitä, että yhteiskuntamme rakentuu aivan liikaa taloudellisteollisiin tukitoimintoihin ja sosiaalis-kulttuurisiin tukitoimiin. Siksi meillä on liian suureksi paisunut julkinen sektori.
Taloudellisen kestävyyden kannalta siis erilaisten
tukien vähentäminen (en sano lopettaminen) on välttämätöntä. Miksi pitää aina kärjistää näkemyksiä?
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 03, 2019, 22:10:52
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 02, 2019, 04:36:28
Mutta sitähän sinä Toope nimenomaan esität esittäessäsi, että sen sijaan, että valtio lakkaisi jakamatta miljardien eurojen yritystukia, sen olisi lopetettava taiteen tukeminen. Ei se ole olkiukko vaan täysin kaistapäinen mielipiteesi, jossa ei ole järjen häivääkään.
En täysin tunnista itseäni tuollaisista väitteistä.
Minähän olen kannattanut sitä, ettei yhteiskunnan pitäisi tukea yrityksiä, eikä myöskään kulttuurielämää nykyisellä tasollaan, koska mielestäni yhteiskunnalla ei ole siihen varaa. En siis puhu siitä, että kaikki tuki tulisi lopettaa, vaan siitä, että tukiaistouhua tulisi vähentää. Julkinen sektorimme on paisunut liikaa, siksi sen menoja tulee vähentää, mielestäni aika rankasti. Älä vedä näkemyksiäni taas kerran äärimmäisyyksiin. Ymmärrän ja hyväksyn pienimuotoisempaa tukijärjestelmää jossain määrin, puhun siitä, että yhteiskuntamme rakentuu aivan liikaa taloudellisteollisiin tukitoimintoihin ja sosiaalis-kulttuurisiin tukitoimiin. Siksi meillä on liian suureksi paisunut julkinen sektori.
Taloudellisen kestävyyden kannalta siis erilaisten tukien vähentäminen (en sano lopettaminen) on välttämätöntä. Miksi pitää aina kärjistää näkemyksiä?
Sulla ei siis ole mitään käsitystä mittasuhteista? Tuossa "vähentämisessä" voisi olla järkeä, jos valtiomme olisi rahapulassa, jossa se ei ole ja jos yhteiskunta tarvitsisi taiteen tukemiseen meneviä rahoja kipeästi. Ongelma vain on, että yritystukiin menee ehkäpä sen 99.9999% enemmän yhteiskunnan varoja kuin taiteen tukemiseen. Käytännössä olisi järkevää siirtää fokus yritysten loisimisen lakkauttamiseen ja vasta kun ollaan saavutettu tilanne, jossa yrityksiä tuetaan enää vain satojatuhansia euroja vuodessa voidaan keskustella siitä pitäisikö taiteen tukemista vähentää myös (koska silloin molempiin menee yhtä paljon valtion varoja). Sitä ennen isän 100 000 euron leasing auto kokonaan lihoiksi ja vasta kun se on onnistunut, katsotaan tarvitseeko lasten harrastuksista tinkiä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 03, 2019, 22:10:52
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 02, 2019, 04:36:28
Mutta sitähän sinä Toope nimenomaan esität esittäessäsi, että sen sijaan, että valtio lakkaisi jakamatta miljardien eurojen yritystukia, sen olisi lopetettava taiteen tukeminen. Ei se ole olkiukko vaan täysin kaistapäinen mielipiteesi, jossa ei ole järjen häivääkään.
En täysin tunnista itseäni tuollaisista väitteistä.
Minähän olen kannattanut sitä, ettei yhteiskunnan pitäisi tukea yrityksiä, eikä myöskään kulttuurielämää nykyisellä tasollaan, koska mielestäni yhteiskunnalla ei ole siihen varaa. En siis puhu siitä, että kaikki tuki tulisi lopettaa, vaan siitä, että tukiaistouhua tulisi vähentää. Julkinen sektorimme on paisunut liikaa, siksi sen menoja tulee vähentää, mielestäni aika rankasti. Älä vedä näkemyksiäni taas kerran äärimmäisyyksiin. Ymmärrän ja hyväksyn pienimuotoisempaa tukijärjestelmää jossain määrin, puhun siitä, että yhteiskuntamme rakentuu aivan liikaa taloudellisteollisiin tukitoimintoihin ja sosiaalis-kulttuurisiin tukitoimiin. Siksi meillä on liian suureksi paisunut julkinen sektori.
Taloudellisen kestävyyden kannalta siis erilaisten tukien vähentäminen (en sano lopettaminen) on välttämätöntä. Miksi pitää aina kärjistää näkemyksiä?
Kun Suomen valtion koko kulttuuribudjetti on alle 1 % kokonaisuudesta, niin mille tasolle se mielestäsi pitäisi madaltaa? Mitä tuolla säästyneellä rahalla saisimme aikaiseksi ja mitä konkreettisesti nykyisen toiminnan sijaan sillä mielestäsi voitaisiin tehdä? Minkä nyt rahapulan tähden tekemättä jääneen asian saisimme sillä aikaan? Huomioitavaa on myös se, että samalla pitää vähentää säästöön jääneestä rahasta sitten ne menetykset veroissa ja työllisyydessä, jotka kulttuuribudjetin säästöistä aiheutuvat.
CIA rahoitti kylmän sodan aikana isolla rahalla, joka silti oli taskurahaa asemenoihin verrattuna, kulttuuria jolla propagoitiin nationalismia ja globaalia kulttuurihegemoniaa.
Katolinen kirkko taisteli isolla rahalla häikäisevän taiteen voimalla, protestanttien kirjapainotaidon avulla suoltamaa kirjallista propagandaa vastaan.
https://areena.yle.fi/1-4349890
Kautta aikain, valtiaat ovat ymmärtäneet hyödyntää kulttuuria, papistosta taiteeseen, valtansa lujittamisessa.
Kulttuuri on yhteiskunnallista liimaa joka pitää yhteisön koossa.
Sen rahoitusta ehkä voisi jopa lisätä, ongelmia ennaltaehkäisevänä juurisyynä?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 04, 2019, 08:35:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 03, 2019, 22:10:52
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 02, 2019, 04:36:28
Mutta sitähän sinä Toope nimenomaan esität esittäessäsi, että sen sijaan, että valtio lakkaisi jakamatta miljardien eurojen yritystukia, sen olisi lopetettava taiteen tukeminen. Ei se ole olkiukko vaan täysin kaistapäinen mielipiteesi, jossa ei ole järjen häivääkään.
En täysin tunnista itseäni tuollaisista väitteistä.
Minähän olen kannattanut sitä, ettei yhteiskunnan pitäisi tukea yrityksiä, eikä myöskään kulttuurielämää nykyisellä tasollaan, koska mielestäni yhteiskunnalla ei ole siihen varaa. En siis puhu siitä, että kaikki tuki tulisi lopettaa, vaan siitä, että tukiaistouhua tulisi vähentää. Julkinen sektorimme on paisunut liikaa, siksi sen menoja tulee vähentää, mielestäni aika rankasti. Älä vedä näkemyksiäni taas kerran äärimmäisyyksiin. Ymmärrän ja hyväksyn pienimuotoisempaa tukijärjestelmää jossain määrin, puhun siitä, että yhteiskuntamme rakentuu aivan liikaa taloudellisteollisiin tukitoimintoihin ja sosiaalis-kulttuurisiin tukitoimiin. Siksi meillä on liian suureksi paisunut julkinen sektori.
Taloudellisen kestävyyden kannalta siis erilaisten tukien vähentäminen (en sano lopettaminen) on välttämätöntä. Miksi pitää aina kärjistää näkemyksiä?
Kun Suomen valtion koko kulttuuribudjetti on alle 1 % kokonaisuudesta, niin mille tasolle se mielestäsi pitäisi madaltaa? Mitä tuolla säästyneellä rahalla saisimme aikaiseksi ja mitä konkreettisesti nykyisen toiminnan sijaan sillä mielestäsi voitaisiin tehdä? Minkä nyt rahapulan tähden tekemättä jääneen asian saisimme sillä aikaan? Huomioitavaa on myös se, että samalla pitää vähentää säästöön jääneestä rahasta sitten ne menetykset veroissa ja työllisyydessä, jotka kulttuuribudjetin säästöistä aiheutuvat.
Yhteiskunnan julkisen sektorin yleinen kulutusmäärä on se ongelma, josta puhun. Kulttuurisektori on ehkä pieni, mutta yhtälailla esimerkki siitä, että rahoja jaetaan kyseenalaisin perustein ja taatusti hyväveli/sisko-systeemein.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ministerio-maksoi-50-000-kaarina-hazardin-kannykkavideoista-yli-puolet-hyllytettiin-tassa-ministerion-selitys/19c3e018-f810-43f9-80e2-66a988b6faf2 (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ministerio-maksoi-50-000-kaarina-hazardin-kannykkavideoista-yli-puolet-hyllytettiin-tassa-ministerion-selitys/19c3e018-f810-43f9-80e2-66a988b6faf2)
Tuonkaltaiset menoerät ovat kyseenalaisia, kuten
lukuisille somalijärjestöille/mamuyhdistyksille, kulttuurisille organisaatioille, maksettavat tuet. Mielestäni nuo vain lypsävät rahaa yhteiskunnalta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 04, 2019, 23:15:35
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 04, 2019, 08:35:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 03, 2019, 22:10:52
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 02, 2019, 04:36:28
Mutta sitähän sinä Toope nimenomaan esität esittäessäsi, että sen sijaan, että valtio lakkaisi jakamatta miljardien eurojen yritystukia, sen olisi lopetettava taiteen tukeminen. Ei se ole olkiukko vaan täysin kaistapäinen mielipiteesi, jossa ei ole järjen häivääkään.
En täysin tunnista itseäni tuollaisista väitteistä.
Minähän olen kannattanut sitä, ettei yhteiskunnan pitäisi tukea yrityksiä, eikä myöskään kulttuurielämää nykyisellä tasollaan, koska mielestäni yhteiskunnalla ei ole siihen varaa. En siis puhu siitä, että kaikki tuki tulisi lopettaa, vaan siitä, että tukiaistouhua tulisi vähentää. Julkinen sektorimme on paisunut liikaa, siksi sen menoja tulee vähentää, mielestäni aika rankasti. Älä vedä näkemyksiäni taas kerran äärimmäisyyksiin. Ymmärrän ja hyväksyn pienimuotoisempaa tukijärjestelmää jossain määrin, puhun siitä, että yhteiskuntamme rakentuu aivan liikaa taloudellisteollisiin tukitoimintoihin ja sosiaalis-kulttuurisiin tukitoimiin. Siksi meillä on liian suureksi paisunut julkinen sektori.
Taloudellisen kestävyyden kannalta siis erilaisten tukien vähentäminen (en sano lopettaminen) on välttämätöntä. Miksi pitää aina kärjistää näkemyksiä?
Kun Suomen valtion koko kulttuuribudjetti on alle 1 % kokonaisuudesta, niin mille tasolle se mielestäsi pitäisi madaltaa? Mitä tuolla säästyneellä rahalla saisimme aikaiseksi ja mitä konkreettisesti nykyisen toiminnan sijaan sillä mielestäsi voitaisiin tehdä? Minkä nyt rahapulan tähden tekemättä jääneen asian saisimme sillä aikaan? Huomioitavaa on myös se, että samalla pitää vähentää säästöön jääneestä rahasta sitten ne menetykset veroissa ja työllisyydessä, jotka kulttuuribudjetin säästöistä aiheutuvat.
Yhteiskunnan julkisen sektorin yleinen kulutusmäärä on se ongelma, josta puhun. Kulttuurisektori on ehkä pieni, mutta yhtälailla esimerkki siitä, että rahoja jaetaan kyseenalaisin perustein ja taatusti hyväveli/sisko-systeemein.
https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ministerio-maksoi-50-000-kaarina-hazardin-kannykkavideoista-yli-puolet-hyllytettiin-tassa-ministerion-selitys/19c3e018-f810-43f9-80e2-66a988b6faf2 (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/ministerio-maksoi-50-000-kaarina-hazardin-kannykkavideoista-yli-puolet-hyllytettiin-tassa-ministerion-selitys/19c3e018-f810-43f9-80e2-66a988b6faf2)
Tuonkaltaiset menoerät ovat kyseenalaisia, kuten lukuisille somalijärjestöille/mamuyhdistyksille, kulttuurisille organisaatioille, maksettavat tuet. Mielestäni nuo vain lypsävät rahaa yhteiskunnalta.
Kysyykseni ei koskenut KOHTEITA, vaan sitä rahamäärää, jonka verran kulttuurista sinusta voidaan säästää ja mitä sillä rahalla uudelleen kohdennettuna voidaan saada aikaan. Älä viitis esittää hölmöyksiä, joissa jonkin aivan minimaalisen pienen kohteen ja rahamäärän avulla muka ratkaistaan sosiaali- ja terveysektorin tms. ongelmat. Esitä nyt edes lähteen avulla varmennettuna, miten paljon rahaa saamme säästymään muihin tarkoituksiin, jos nuo luettelmasi menoerät lopetetaan ja rahat kohdennetaan jonnekin muualle. Ole hyvä ja konkretisoi tämä muutos, jota penäät. Mikä muuttuu yhteiskunnassamme, jos toimimme toiveesi mukaisesti. Kulttuurin kohdalla ei edes päde tämä "pienistä puroista" -ajattelu, koska kulttuurista on mahdotonta säästää kulttuuribudjettia enemmän. Se budjetti siis oli alle prosentin osuus valtion budjetista. Siinäkin on menoeriä, joiden lakkauttamista siis edes sinä et kannata.
Suomi ei ole vakavassa taloudellisessa kriisissä oleva valtio tai kehitysmaa. Päinvastoin olemme hyvinvoiva länsimainen valtio, jossa on varsin korkea elintaso. On todella outo ajatus, että silti mielestäsi edelleen meidän pitäisi ohjata resursseja vain sen rakkaan Maslowisi mukaisille tarvetasoille. Ikäänkuin Suomi olisi jatkuvasti nälänhädän partaalla. Edes Maslow ei väitä, että ensin pitää syödä itsensä vakavaan ylipainoon ja pystyä hankkimaan hanhenmaksaa ja sisäfilettä päivittäin ennen kuin resursseja ohjataan muihin kuin perustarpeisiin.
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 04, 2019, 11:16:14
Kulttuuri on yhteiskunnallista liimaa joka pitää yhteisön koossa.
Sen rahoitusta ehkä voisi jopa lisätä, ongelmia ennaltaehkäisevänä juurisyynä?
Onhan se sitäkin. Esim. Seitsemän Veljeksen, Tuntemattoman Sotilaan, Taistelevien Metsojen, Sibeliuksen Finlandian ja Havis Amandan vaikutus yhdistävänä elementtinä on kiistaton.
Toisaalta taide parhaimmillaan tuo epäkohdat ja ristiriitaisuudet sillä tavalla esiin, että pieni kapina voi syntyä. Sellaista voisi valtiokin tukea sillä nyrkkeilijäkin harrastaa sparrausta, ettei enimmäinen isku tule aivan valtavana yllätyksenä. Pitää olla kunnossa ja treenattu jotta kestää tulevat koitokset.
Minusta Miina Äkkijyrkän lehmäteokset ovat olleet päräyttäviä. Niitä olisi voinut tukea (enemmänkin?).
Samaa, mieltä Miina Äkkijyrkän lehmäteoksista. Hienoja! Sekä piirustukset, että piirustuksista tehdyt kankaat, autoromuista hitsatut, että bronssivaloksetkin.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - lokakuu 05, 2019, 12:12:47
Samaa, mieltä Miina Äkkijyrkän lehmäteoksista. Hienoja! Sekä piirustukset, että piirustuksista tehdyt kankaat, autoromuista hitsatut, että bronssivaloksetkin.
Kotiani lähellä on noita metallista tehtyjä lehmäpatsaita, upeita ovat!
Joskus Toopekin arvostaa modernia (toki esittävää) taidetta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 05, 2019, 08:38:55
Kysyykseni ei koskenut KOHTEITA, vaan sitä rahamäärää, jonka verran kulttuurista sinusta voidaan säästää ja mitä sillä rahalla uudelleen kohdennettuna voidaan saada aikaan. Älä viitis esittää hölmöyksiä, joissa jonkin aivan minimaalisen pienen kohteen ja rahamäärän avulla muka ratkaistaan sosiaali- ja terveysektorin tms. ongelmat. Esitä nyt edes lähteen avulla varmennettuna, miten paljon rahaa saamme säästymään muihin tarkoituksiin, jos nuo luettelmasi menoerät lopetetaan ja rahat kohdennetaan jonnekin muualle. Ole hyvä ja konkretisoi tämä muutos, jota penäät. Mikä muuttuu yhteiskunnassamme, jos toimimme toiveesi mukaisesti. Kulttuurin kohdalla ei edes päde tämä "pienistä puroista" -ajattelu, koska kulttuurista on mahdotonta säästää kulttuuribudjettia enemmän. Se budjetti siis oli alle prosentin osuus valtion budjetista. Siinäkin on menoeriä, joiden lakkauttamista siis edes sinä et kannata.
Suomi ei ole vakavassa taloudellisessa kriisissä oleva valtio tai kehitysmaa. Päinvastoin olemme hyvinvoiva länsimainen valtio, jossa on varsin korkea elintaso. On todella outo ajatus, että silti mielestäsi edelleen meidän pitäisi ohjata resursseja vain sen rakkaan Maslowisi mukaisille tarvetasoille. Ikäänkuin Suomi olisi jatkuvasti nälänhädän partaalla. Edes Maslow ei väitä, että ensin pitää syödä itsensä vakavaan ylipainoon ja pystyä hankkimaan hanhenmaksaa ja sisäfilettä päivittäin ennen kuin resursseja ohjataan muihin kuin perustarpeisiin.
Juuri tuosta "
pienet purot luovat virran"- ajattelusta puhun. On hyvin helppo sanoa, että tuohon yksittäiseen kohteeseen voi satatuhatta tai miljoonan laittaa. Tällaisia vaan on rutosti. Miljoonista kasvaa tukitouhuilla satoja miljoonia, valtiontasolla miljardeja, kun tuetaan kaikkea tarpeellista js kivaa ja hyödyllistä ja potentiaalista jne.. Yhteiskunnassa on liikaa tätä ajattelua, että jokainen feministinen v...nvirkkauskurssi ja joku lukuisista somaliyhdistyksistä (vain esimerkkinä) olisivat oikeutettuja yhteiskunnan tukeen. Yhteiskunnan menot koostuvat noista pienistä virroista, joista minusta monet ovat sellaisia menoeriä, että voisivat itse hoitaa, eikä maksattaa verovaroista. Yhteiskuntamme on julkisine menoineen paisunut liikaa, tätä tarkoitan. Pienistä puroista se menojen karsiminenkin pitää aloittaa.
Tiedän, tuo on ikävää. Pienet yhdistykset menettävät tukea, joutuvat hakemaan sitä muualta. Mutta rahaa ei vaan ole kaikkeen kivaan, siksi vähennetään harmittomista kohteista ensiksi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 05, 2019, 22:19:40
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 05, 2019, 08:38:55
Kysyykseni ei koskenut KOHTEITA, vaan sitä rahamäärää, jonka verran kulttuurista sinusta voidaan säästää ja mitä sillä rahalla uudelleen kohdennettuna voidaan saada aikaan. Älä viitis esittää hölmöyksiä, joissa jonkin aivan minimaalisen pienen kohteen ja rahamäärän avulla muka ratkaistaan sosiaali- ja terveysektorin tms. ongelmat. Esitä nyt edes lähteen avulla varmennettuna, miten paljon rahaa saamme säästymään muihin tarkoituksiin, jos nuo luettelmasi menoerät lopetetaan ja rahat kohdennetaan jonnekin muualle. Ole hyvä ja konkretisoi tämä muutos, jota penäät. Mikä muuttuu yhteiskunnassamme, jos toimimme toiveesi mukaisesti. Kulttuurin kohdalla ei edes päde tämä "pienistä puroista" -ajattelu, koska kulttuurista on mahdotonta säästää kulttuuribudjettia enemmän. Se budjetti siis oli alle prosentin osuus valtion budjetista. Siinäkin on menoeriä, joiden lakkauttamista siis edes sinä et kannata.
Suomi ei ole vakavassa taloudellisessa kriisissä oleva valtio tai kehitysmaa. Päinvastoin olemme hyvinvoiva länsimainen valtio, jossa on varsin korkea elintaso. On todella outo ajatus, että silti mielestäsi edelleen meidän pitäisi ohjata resursseja vain sen rakkaan Maslowisi mukaisille tarvetasoille. Ikäänkuin Suomi olisi jatkuvasti nälänhädän partaalla. Edes Maslow ei väitä, että ensin pitää syödä itsensä vakavaan ylipainoon ja pystyä hankkimaan hanhenmaksaa ja sisäfilettä päivittäin ennen kuin resursseja ohjataan muihin kuin perustarpeisiin.
Juuri tuosta "pienet purot luovat virran"- ajattelusta puhun. On hyvin helppo sanoa, että tuohon yksittäiseen kohteeseen voi satatuhatta tai miljoonan laittaa. Tällaisia vaan on rutosti. Miljoonista kasvaa tukitouhuilla satoja miljoonia, valtiontasolla miljardeja, kun tuetaan kaikkea tarpeellista js kivaa ja hyödyllistä ja potentiaalista jne.. Yhteiskunnassa on liikaa tätä ajattelua, että jokainen feministinen v...nvirkkauskurssi ja joku lukuisista somaliyhdistyksistä (vain esimerkkinä) olisivat oikeutettuja yhteiskunnan tukeen. Yhteiskunnan menot koostuvat noista pienistä virroista, joista minusta monet ovat sellaisia menoeriä, että voisivat itse hoitaa, eikä maksattaa verovaroista. Yhteiskuntamme on julkisine menoineen paisunut liikaa, tätä tarkoitan. Pienistä puroista se menojen karsiminenkin pitää aloittaa.
Tiedän, tuo on ikävää. Pienet yhdistykset menettävät tukea, joutuvat hakemaan sitä muualta. Mutta rahaa ei vaan ole kaikkeen kivaan, siksi vähennetään harmittomista kohteista ensiksi.
Taiteesta vähentäminen vain ei ole harmitonta.
Päivän taideuutiset.
Syyte: 26 euron julisteet muuttuivat savolaispariskunnan käsissä Picasson ja Matissen tauluiksi – ja hinnat nousivat tuhansiin euroihin (https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006265808.html)
Aiemmin tuntematon Edelfeltin maalaus löytyi kuolinpesästä – taiteilijan vaimo oli lahjoittanut teoksen gynekologilleen (https://yle.fi/uutiset/3-11010157)
Jotenkin tuntuu uskottavammalta, että mummolla on Edelfelt kuin nippu Picassoja. Minullakin muistaakseni on jossain nurkassa aito van Gogh - juliste. :D
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 06, 2019, 07:45:42
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 05, 2019, 22:19:40
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 05, 2019, 08:38:55
Kysyykseni ei koskenut KOHTEITA, vaan sitä rahamäärää, jonka verran kulttuurista sinusta voidaan säästää ja mitä sillä rahalla uudelleen kohdennettuna voidaan saada aikaan. Älä viitis esittää hölmöyksiä, joissa jonkin aivan minimaalisen pienen kohteen ja rahamäärän avulla muka ratkaistaan sosiaali- ja terveysektorin tms. ongelmat. Esitä nyt edes lähteen avulla varmennettuna, miten paljon rahaa saamme säästymään muihin tarkoituksiin, jos nuo luettelmasi menoerät lopetetaan ja rahat kohdennetaan jonnekin muualle. Ole hyvä ja konkretisoi tämä muutos, jota penäät. Mikä muuttuu yhteiskunnassamme, jos toimimme toiveesi mukaisesti. Kulttuurin kohdalla ei edes päde tämä "pienistä puroista" -ajattelu, koska kulttuurista on mahdotonta säästää kulttuuribudjettia enemmän. Se budjetti siis oli alle prosentin osuus valtion budjetista. Siinäkin on menoeriä, joiden lakkauttamista siis edes sinä et kannata.
Suomi ei ole vakavassa taloudellisessa kriisissä oleva valtio tai kehitysmaa. Päinvastoin olemme hyvinvoiva länsimainen valtio, jossa on varsin korkea elintaso. On todella outo ajatus, että silti mielestäsi edelleen meidän pitäisi ohjata resursseja vain sen rakkaan Maslowisi mukaisille tarvetasoille. Ikäänkuin Suomi olisi jatkuvasti nälänhädän partaalla. Edes Maslow ei väitä, että ensin pitää syödä itsensä vakavaan ylipainoon ja pystyä hankkimaan hanhenmaksaa ja sisäfilettä päivittäin ennen kuin resursseja ohjataan muihin kuin perustarpeisiin.
Juuri tuosta "pienet purot luovat virran"- ajattelusta puhun. On hyvin helppo sanoa, että tuohon yksittäiseen kohteeseen voi satatuhatta tai miljoonan laittaa. Tällaisia vaan on rutosti. Miljoonista kasvaa tukitouhuilla satoja miljoonia, valtiontasolla miljardeja, kun tuetaan kaikkea tarpeellista js kivaa ja hyödyllistä ja potentiaalista jne.. Yhteiskunnassa on liikaa tätä ajattelua, että jokainen feministinen v...nvirkkauskurssi ja joku lukuisista somaliyhdistyksistä (vain esimerkkinä) olisivat oikeutettuja yhteiskunnan tukeen. Yhteiskunnan menot koostuvat noista pienistä virroista, joista minusta monet ovat sellaisia menoeriä, että voisivat itse hoitaa, eikä maksattaa verovaroista. Yhteiskuntamme on julkisine menoineen paisunut liikaa, tätä tarkoitan. Pienistä puroista se menojen karsiminenkin pitää aloittaa.
Tiedän, tuo on ikävää. Pienet yhdistykset menettävät tukea, joutuvat hakemaan sitä muualta. Mutta rahaa ei vaan ole kaikkeen kivaan, siksi vähennetään harmittomista kohteista ensiksi.
Taiteesta vähentäminen vain ei ole harmitonta.
Mikään vähentäminen ei ole harmitonta, mutta pakollista:
https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg (https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg)
Jos menot kasvavat liikaa, menoja pitää vähentää.
-vink, vink Dierichenin museossa menossa upea näyttely, Pekka Halonen, alakerrassa on filminpätkää siitä ruottiks ja engelskaks.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 14, 2019, 22:14:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 06, 2019, 07:45:42
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 05, 2019, 22:19:40
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 05, 2019, 08:38:55
Kysyykseni ei koskenut KOHTEITA, vaan sitä rahamäärää, jonka verran kulttuurista sinusta voidaan säästää ja mitä sillä rahalla uudelleen kohdennettuna voidaan saada aikaan. Älä viitis esittää hölmöyksiä, joissa jonkin aivan minimaalisen pienen kohteen ja rahamäärän avulla muka ratkaistaan sosiaali- ja terveysektorin tms. ongelmat. Esitä nyt edes lähteen avulla varmennettuna, miten paljon rahaa saamme säästymään muihin tarkoituksiin, jos nuo luettelmasi menoerät lopetetaan ja rahat kohdennetaan jonnekin muualle. Ole hyvä ja konkretisoi tämä muutos, jota penäät. Mikä muuttuu yhteiskunnassamme, jos toimimme toiveesi mukaisesti. Kulttuurin kohdalla ei edes päde tämä "pienistä puroista" -ajattelu, koska kulttuurista on mahdotonta säästää kulttuuribudjettia enemmän. Se budjetti siis oli alle prosentin osuus valtion budjetista. Siinäkin on menoeriä, joiden lakkauttamista siis edes sinä et kannata.
Suomi ei ole vakavassa taloudellisessa kriisissä oleva valtio tai kehitysmaa. Päinvastoin olemme hyvinvoiva länsimainen valtio, jossa on varsin korkea elintaso. On todella outo ajatus, että silti mielestäsi edelleen meidän pitäisi ohjata resursseja vain sen rakkaan Maslowisi mukaisille tarvetasoille. Ikäänkuin Suomi olisi jatkuvasti nälänhädän partaalla. Edes Maslow ei väitä, että ensin pitää syödä itsensä vakavaan ylipainoon ja pystyä hankkimaan hanhenmaksaa ja sisäfilettä päivittäin ennen kuin resursseja ohjataan muihin kuin perustarpeisiin.
Juuri tuosta "pienet purot luovat virran"- ajattelusta puhun. On hyvin helppo sanoa, että tuohon yksittäiseen kohteeseen voi satatuhatta tai miljoonan laittaa. Tällaisia vaan on rutosti. Miljoonista kasvaa tukitouhuilla satoja miljoonia, valtiontasolla miljardeja, kun tuetaan kaikkea tarpeellista js kivaa ja hyödyllistä ja potentiaalista jne.. Yhteiskunnassa on liikaa tätä ajattelua, että jokainen feministinen v...nvirkkauskurssi ja joku lukuisista somaliyhdistyksistä (vain esimerkkinä) olisivat oikeutettuja yhteiskunnan tukeen. Yhteiskunnan menot koostuvat noista pienistä virroista, joista minusta monet ovat sellaisia menoeriä, että voisivat itse hoitaa, eikä maksattaa verovaroista. Yhteiskuntamme on julkisine menoineen paisunut liikaa, tätä tarkoitan. Pienistä puroista se menojen karsiminenkin pitää aloittaa.
Tiedän, tuo on ikävää. Pienet yhdistykset menettävät tukea, joutuvat hakemaan sitä muualta. Mutta rahaa ei vaan ole kaikkeen kivaan, siksi vähennetään harmittomista kohteista ensiksi.
Taiteesta vähentäminen vain ei ole harmitonta.
Mikään vähentäminen ei ole harmitonta, mutta pakollista:
https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg (https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg)
Jos menot kasvavat liikaa, menoja pitää vähentää.
No ehkä kannattaisi vähentää niitä sosiaalimenoja, jos ne kasvavat liikaa. Taiteesta vähennettävillä rahoilla on mahdotonta paikata holtittomasti kasvavia sosiaalimenoja. Ihan kuten liian suuren asuntolainan maksamisen ongelma ei perheellä tule ratkaistuksi lasten viikkorahoista säästämällä.
LainaaSosiaali- ja terveysministeriö (STM) ehdottaa budjettiesityksessään, että ministeriön hallinnonalan määrärahat ovat vuonna 2019 noin 14,97 miljardia euroa.
https://stm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/sosiaali-ja-terveysministerion-hallinnonalan-talousarvioehdotus-vuodelle-2019
Suomen valtio ei hoipu vararikon partaalla, eikä yhteiskuntamme ole romahtamaisillaan. Lasten viikkorahoista säästämään kehotat nyt perhettä, jolla on iso asunto Töölössä, kaksi autoa sekä tapana matkustaa vuosittain Thaimaahan lomalle. Noinkohan sellaisen perheen taloudenpidossa tosiaan viisain säästökohde on lasten viikkorahat?
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 14, 2019, 22:14:26
Mikään vähentäminen ei ole harmitonta, mutta pakollista:
https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg (https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg)
Tuossa kuvassa ei ikävä kyllä ole riittävästi informaatiota, jotta sen perusteella voisi päätellä, mihin toimiin olisi syytä ryhtyä.
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 15, 2019, 16:42:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 14, 2019, 22:14:26
Mikään vähentäminen ei ole harmitonta, mutta pakollista:
https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg (https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg)
Tuossa kuvassa ei ikävä kyllä ole riittävästi informaatiota, jotta sen perusteella voisi päätellä, mihin toimiin olisi syytä ryhtyä.
Aivan. Kysymys kuuluu: miksi jotkut menot ovat kasvaneet noin paljon? Vastausten jälkeen tulee monen monta miksi-kysymystä lisää...
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - lokakuu 15, 2019, 16:51:16
Lainaus käyttäjältä: Vihervasemmisto - lokakuu 15, 2019, 16:42:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 14, 2019, 22:14:26
Mikään vähentäminen ei ole harmitonta, mutta pakollista:
https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg (https://i.postimg.cc/XJhB1v5j/sosiaalimenojen-kasvu.jpg)
Tuossa kuvassa ei ikävä kyllä ole riittävästi informaatiota, jotta sen perusteella voisi päätellä, mihin toimiin olisi syytä ryhtyä.
Aivan. Kysymys kuuluu: miksi jotkut menot ovat kasvaneet noin paljon? Vastausten jälkeen tulee monen monta miksi-kysymystä lisää...
Julkisten sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden henkilöstö on kaksinkertaistunut vuodesta 1975. Ripeintä työllisyyden kasvu on ollut sosiaalipalveluissa, joissa henkilöstömäärä on kolminkertaistunut.(https://img.aijaa.com/b/00713/14755502.jpg)
https://docplayer.fi/4464318-Hyvinvointivaltio-numeroina-fakta-27-4-2015.html
Ymmärrän sen, että viestini kuva on parhaimmillaankin yleistävä, ei järin selittävä. Kertoo silti siitä, että yhteiskunnalla on taipumusta paisuttaa menoja, kun valtio menoja kattaa. Jokainen virkamies voi keksiä uusia tarpeita sille, miten valtiolta voitaisiin lypsää kuntaan tai kaupunkiin vähän lisää rahaa.
Olen samaa mieltä siitä, että byrokratialla on taipumusta kasvattaa itseään, sillä on taipumusta kehittää uusia menokohteita, joita koetaan "tarpeellisina". Noinhan suomalainen julkisyhteiskuntakin on kasvanut. 1980-luvun yhteiskunnassa kunnallisia menoja oli 200-jotain, nykyisin kunnallisia menoja on yli 500. Ei tietenkään ole mahdollista kuntien selviytyvän kaikista vaatimuksista, mitä keksitään, siksi ovat niin valtioriippuvaisia tuistaan. Julkisella sektorilla on taipumus paisuttaa itseään, sitä Suomessa on tehnyt.
Ainoa asia, joka olisi toimiva ratkaisu rahapulaiselle julkissektorille olisi se, että julkisen hallinnon velvoitteita/tehtäviä tulisi vähentää. Julkissektori on paisunut liiaksi, siksi meillä ei ole siihen enää varaa.
(https://i1.wp.com/macdailynews.com/wp-content/uploads/2014/08/140822_fragmandroid_2014_august.png?w=590&ssl=1)
"This graph shows the challenge that faces Android developers; over 18,000 distinct devices can immediately use their app, making optimization a real challenge. Compared to last year, fragmentation has risen by around 60%, with 11,868 devices seen last year compared to 18,796 this year. Compared to our first report, in 2012, device fragmentation has more than quadrupled – with our first report showing that there were 'only' 3,997 distinct Android devices," OpenSignal reports.
https://macdailynews.com/2014/08/22/fragmandroid-android-fragmentation-visualized-140822/
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 15, 2019, 21:20:02
Ainoa asia, joka olisi toimiva ratkaisu rahapulaiselle julkissektorille olisi se, että julkisen hallinnon velvoitteita/tehtäviä tulisi vähentää. Julkissektori on paisunut liiaksi, siksi meillä ei ole siihen enää varaa.
Et ilmeisesti ymmärtänyt, mutta pelkästään tuon ainoan kuvasi perusteella ei voi tällaisia väitteitä esittää. Kuvassasi ei ole edelleenkään riittävästi asian edellyttämää informaatiota.
Kuva-arvoitus. Kenen maalaama taulu kahdesta lapsesta, mitä sukupuolta ja keitä lapset ovat?
https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_966,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-9568497.jpg
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 15, 2019, 21:20:02
Ymmärrän sen, että viestini kuva on parhaimmillaankin yleistävä, ei järin selittävä. Kertoo silti siitä, että yhteiskunnalla on taipumusta paisuttaa menoja, kun valtio menoja kattaa. Jokainen virkamies voi keksiä uusia tarpeita sille, miten valtiolta voitaisiin lypsää kuntaan tai kaupunkiin vähän lisää rahaa.
Olen samaa mieltä siitä, että byrokratialla on taipumusta kasvattaa itseään, sillä on taipumusta kehittää uusia menokohteita, joita koetaan "tarpeellisina". Noinhan suomalainen julkisyhteiskuntakin on kasvanut. 1980-luvun yhteiskunnassa kunnallisia menoja oli 200-jotain, nykyisin kunnallisia menoja on yli 500. Ei tietenkään ole mahdollista kuntien selviytyvän kaikista vaatimuksista, mitä keksitään, siksi ovat niin valtioriippuvaisia tuistaan. Julkisella sektorilla on taipumus paisuttaa itseään, sitä Suomessa on tehnyt.
Ainoa asia, joka olisi toimiva ratkaisu rahapulaiselle julkissektorille olisi se, että julkisen hallinnon velvoitteita/tehtäviä tulisi vähentää. Julkissektori on paisunut liiaksi, siksi meillä ei ole siihen enää varaa.
Tosin kulttuuribudjetti ei ole paisunut, eikä edelleenkään ole edes 1 % luokkaa budjetista. Miksi siis säästää siitä alueesta, joka ei ole se tuhlari ja yli varojensa elänyt osa julkisesta sektorista? Kuka tahansa ymmärtää, ettei tuhlaus lopu ellei sitä tuhlausta lopeteta. Tuhlaamista ei lopeta säästäminen ihan muista kulungeista ja siirtämällä lisää rahaa tuhlaukseen.
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 16, 2019, 07:39:04
Kuva-arvoitus. Kenen maalaama taulu kahdesta lapsesta, mitä sukupuolta ja keitä lapset ovat?
https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_966,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-9568497.jpg
Kadonneeksi luultu maalaus. Lapset ovat B ja K.
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 16, 2019, 07:39:04
Kuva-arvoitus. Kenen maalaama taulu kahdesta lapsesta, mitä sukupuolta ja keitä lapset ovat?
https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1198,h_966,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-9568497.jpg
Google kuvahaku ehdottaa venäläistaiteilijaa. Itse veikkaisin varhaista Edelfeltiä, ja hänen pikkusisaruksiaan tai veljen tai siskon lapsiaan. Vaikka minusta Edelfelt oli taitavampi, joten ehkä siksi varhainen työ. Tausta on hyvin Edelfeltmäinen (vaikka olisin voinut uskoa taustan perusteella varhaiseksi Schjerfbeckiksikin.)
Lisäys. Ahaps, jahaa. Jos klikkaa suuri kuvakoko, tulee juurikin tuo "kadonneeksi luultu Edelfeltin työ", ja että lapset ovat poikia, ja että teos löytyi Venäjältä.
Oikeita vastauksia molemmilla. Hauskinta tässä on kadonneen maalauksen löytyminen nettisurffailulla ja tuon ajan ylhäisöpoikien kauniit kutrit ja mekot. :)
https://yle.fi/uutiset/3-9568537
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 16, 2019, 08:20:13
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 15, 2019, 21:20:02
Ymmärrän sen, että viestini kuva on parhaimmillaankin yleistävä, ei järin selittävä. Kertoo silti siitä, että yhteiskunnalla on taipumusta paisuttaa menoja, kun valtio menoja kattaa. Jokainen virkamies voi keksiä uusia tarpeita sille, miten valtiolta voitaisiin lypsää kuntaan tai kaupunkiin vähän lisää rahaa.
Olen samaa mieltä siitä, että byrokratialla on taipumusta kasvattaa itseään, sillä on taipumusta kehittää uusia menokohteita, joita koetaan "tarpeellisina". Noinhan suomalainen julkisyhteiskuntakin on kasvanut. 1980-luvun yhteiskunnassa kunnallisia menoja oli 200-jotain, nykyisin kunnallisia menoja on yli 500. Ei tietenkään ole mahdollista kuntien selviytyvän kaikista vaatimuksista, mitä keksitään, siksi ovat niin valtioriippuvaisia tuistaan. Julkisella sektorilla on taipumus paisuttaa itseään, sitä Suomessa on tehnyt.
Ainoa asia, joka olisi toimiva ratkaisu rahapulaiselle julkissektorille olisi se, että julkisen hallinnon velvoitteita/tehtäviä tulisi vähentää. Julkissektori on paisunut liiaksi, siksi meillä ei ole siihen enää varaa.
Tosin kulttuuribudjetti ei ole paisunut, eikä edelleenkään ole edes 1 % luokkaa budjetista. Miksi siis säästää siitä alueesta, joka ei ole se tuhlari ja yli varojensa elänyt osa julkisesta sektorista? Kuka tahansa ymmärtää, ettei tuhlaus lopu ellei sitä tuhlausta lopeteta. Tuhlaamista ei lopeta säästäminen ihan muista kulungeista ja siirtämällä lisää rahaa tuhlaukseen.
Kulttuurisektori on yksi osa-alueista julkisissa menoissa, joissa on karsimisen varaa, ei keskeisin, mutta silti.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 18, 2019, 22:42:52
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 16, 2019, 08:20:13
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 15, 2019, 21:20:02
Ymmärrän sen, että viestini kuva on parhaimmillaankin yleistävä, ei järin selittävä. Kertoo silti siitä, että yhteiskunnalla on taipumusta paisuttaa menoja, kun valtio menoja kattaa. Jokainen virkamies voi keksiä uusia tarpeita sille, miten valtiolta voitaisiin lypsää kuntaan tai kaupunkiin vähän lisää rahaa.
Olen samaa mieltä siitä, että byrokratialla on taipumusta kasvattaa itseään, sillä on taipumusta kehittää uusia menokohteita, joita koetaan "tarpeellisina". Noinhan suomalainen julkisyhteiskuntakin on kasvanut. 1980-luvun yhteiskunnassa kunnallisia menoja oli 200-jotain, nykyisin kunnallisia menoja on yli 500. Ei tietenkään ole mahdollista kuntien selviytyvän kaikista vaatimuksista, mitä keksitään, siksi ovat niin valtioriippuvaisia tuistaan. Julkisella sektorilla on taipumus paisuttaa itseään, sitä Suomessa on tehnyt.
Ainoa asia, joka olisi toimiva ratkaisu rahapulaiselle julkissektorille olisi se, että julkisen hallinnon velvoitteita/tehtäviä tulisi vähentää. Julkissektori on paisunut liiaksi, siksi meillä ei ole siihen enää varaa.
Tosin kulttuuribudjetti ei ole paisunut, eikä edelleenkään ole edes 1 % luokkaa budjetista. Miksi siis säästää siitä alueesta, joka ei ole se tuhlari ja yli varojensa elänyt osa julkisesta sektorista? Kuka tahansa ymmärtää, ettei tuhlaus lopu ellei sitä tuhlausta lopeteta. Tuhlaamista ei lopeta säästäminen ihan muista kulungeista ja siirtämällä lisää rahaa tuhlaukseen.
Kulttuurisektori on yksi osa-alueista julkisissa menoissa, joissa on karsimisen varaa, ei keskeisin, mutta silti.
Miten niin on karsimisen varaa? Siksikö, että sinusta kaikki taide ja kulttuuri ei ole kiinnostavaa? Saanko minäkin siis väittää, että puoluetuissa on karsimisen varaa - kaikilta niiltä puolueilta, joita itse en satu kannattamaan? Oletko myötämielinen tällaiselle vaatimukselle? Miksi oletat muiden innostuvan, kun sinä ehdotat tuollaista?
Edelleen - minä väitän, että Suomi ei ole sellaisen vararikon partaalla, joka pakottaisi lopettamaan kulttuurin tukemisen. Päinvastoin sellainen kehityssuunta olisi yhteiskunnallemme hyvin vahingollinen. Neuvostoliitossa aikoinaan harrastettiin sitä valikointia taiteessa ja kulttuurissa. Tulokset eivät olleet erityisen mairittelevia. Yhtään paremmin ei onnistuttu natsi-Saksassa. Itse asiassa missään maassa ei ole ollut erityisen onnistunutta se, jos on ryhdytty poliittisesti valikoimaan sopivaa taidetta ja kulttuuria. Sitä kuitenkin tarvittaisiin, jos sinun toivettasi ryhdyttäisiin toimeenpanemaan.
Hyvä muuten muistaa, että ne surkeat taiteilijat, jotka hassaavat apurahansa kapakassa ryyppäämiseen on ikuistettu eräässä maalauksessa. Keitäs niitä surkimuksia tyhjäntoimittajia nyt olikaan? Sibelius, Gallén-Kallela...Mitäpä hekään koskaan ovat saaneet aikaan. Ei taida tavallinen suomalainen edes tietää heidän jotain taiteilijoita joskus olleen.
Tosiasiassa tietenkään niistä kulttuurirahoista ei pysty mitään säästöjä tekemään siitä yksinkertaisesta syystä, että ne jo nykyisellään ovat niin mitättömiä. Voisit joskus yrittää kertoa, mitä voisi jättää rahoittamatta ja mitä siinä säästyneellä rahalla saataisiin aikaan. Vähennettävä säästöstä on tietenkin se kaikki välillinenkin tuotto, mikä silloin jää saamatta.
https://yle.fi/uutiset/3-8532486
Tässä uutisessa esim. pohditaan Savonlinnan Oooperajuhlista säästämisen järkevyyttä Savonlinnan kannalta. 350 000 euron satsaus kaupungilta - matkailutuotot 43 miljoonaa. Mitäs luulet, kannattaisiko leikata koko avustus? Siitäkö Savonlinnan talous nousisi kukoistamaan? Mitä ilmeisimmin sinun vaatimuksesi olisi, että sen saman 3,5 % säästön sijaan, mitä kaupunki tekee kauttaaltaan, pitäisi Oopperajuhlista säästää paljon enemmän. Ne kun ovat sitä turhaa luksusta, josta on syytä tinkiä rahapulassa (kuka nyt oopperaa edes haluaa kuulla ja nähdä). Onhan fiksua säästää 350 000 ja samalla tehdä lovi niihin 43 miljoonan tuloihin, eikö? Pienemmällä rahalla saadaan lyhyemmät juhlat ja vähemmän katsojia - eli leikataan tuottoja.
Ei niin, että arvostaisin tätä puhetta taiteen ulkopuolisista asioista taide-ketjussa, mutta reunahuomautuksena:
Ajan kuvaan tyypilliselle Pariisin-opintomatkalle Gallen-Kallela lähti vuonna 1884 ja päätyi matkustamaan Helsingin ja Pariisin väliä tiuhaan aina 1890-luvun lopulle asti. Pariisissa opiskelun ja asumisen rahoittamisessa auttoivat hänen äitinsä ja valtiolta saatu apuraha.
https://375humanistia.helsinki.fi/filosofian-kunniatohtorit/akseli-gallen-kallela-muotokuvia-kalevalaa-ja-ansiomerkkeja
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 19, 2019, 07:37:57
Miten niin on karsimisen varaa? Siksikö, että sinusta kaikki taide ja kulttuuri ei ole kiinnostavaa? Saanko minäkin siis väittää, että puoluetuissa on karsimisen varaa - kaikilta niiltä puolueilta, joita itse en satu kannattamaan? Oletko myötämielinen tällaiselle vaatimukselle? Miksi oletat muiden innostuvan, kun sinä ehdotat tuollaista?
Edelleen - minä väitän, että Suomi ei ole sellaisen vararikon partaalla, joka pakottaisi lopettamaan kulttuurin tukemisen.
En ole sanonut, etteikö kaikki taide ja kulttuuri olisi kiinnostavaa (enemmän tai vähemmän), itsekin harrastan noita. Puhuin vain siitä, että yhteiskunnalla ei ehkä ole tulevaisuudessa varoja tukea noita kulttuurimenoja, kuten tähän saakka, eikä ehkä velvollisuuttakan. Minusta puoluetuet voitaisiin lopettaa. Puolueet rahoittakoot itse toimintansa, olemme siis aika samaa mieltä siitä, että tässäkin asiassa julkinen sektori tuhlaa rahaa jakamalla niitä verorahoja puoluetoimintaan.
En siis aja mitään sellaista ajatusta, että kulttuurin tukemista tulisi lopettaa, puhun siitä, että tuollaiset pienet julkisen sektorin menoerät ovat osin turhia (läänintaiteilijain tms. apurahat). Puhun siitä, että tuollaisia pikkuvirtamenoja tulisi karsia, kulttuurisektori on vain yksi osa-alue siitä.
Minua joskus ärsyttää Safiirin & kumpp.
tarkoitushakuinen kärjistäminen kommenteistani ja yleensäkin yhteiskunnallisista näkemyksistä. Ei se, että haluan pienentää julkisia menoja tarkoita sitä, että haluan lopettaa ne.
Ei se, että kritisoin kulttuurisektorin rahankäyttöä, tarkoita sitä, että haluaisin lopettaa sen rahankäytön. Haluaisin vaan rajoitetumpaa ja hillitympää rahankäyttöä. "Safiiri" vetää aina äärimmäisyysajattelijana äärimmäisyyksiin toisten kommentteja ymmärtämättä sitä, että maltillinenkin asenne on mahdollista. Meillä on ylipaisunut valtionsektori tukijärjestelmineen. Noita menoja on vähennettävä sieltä sun täältä, mieluummin hallitusti, vähitellen ja oikeudenmukaisesti. Jos "Toope" tällaista esittää, onko niin radikaali, mitä "Safiirin" kaltaiset telaketjukriitikot väittävät?
ps. Suomi velkaantuu tällä hetkellä siksi, että julkiset menot ovat liian suuria verrattuna valtion tuloihin. Mikä on se lääke?
AINOA toimiva lääke on vähentää julkisia menoja.
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 19, 2019, 23:53:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - lokakuu 19, 2019, 07:37:57
Miten niin on karsimisen varaa? Siksikö, että sinusta kaikki taide ja kulttuuri ei ole kiinnostavaa? Saanko minäkin siis väittää, että puoluetuissa on karsimisen varaa - kaikilta niiltä puolueilta, joita itse en satu kannattamaan? Oletko myötämielinen tällaiselle vaatimukselle? Miksi oletat muiden innostuvan, kun sinä ehdotat tuollaista?
Edelleen - minä väitän, että Suomi ei ole sellaisen vararikon partaalla, joka pakottaisi lopettamaan kulttuurin tukemisen.
En ole sanonut, etteikö kaikki taide ja kulttuuri olisi kiinnostavaa (enemmän tai vähemmän), itsekin harrastan noita. Puhuin vain siitä, että yhteiskunnalla ei ehkä ole tulevaisuudessa varoja tukea noita kulttuurimenoja, kuten tähän saakka, eikä ehkä velvollisuuttakan. Minusta puoluetuet voitaisiin lopettaa. Puolueet rahoittakoot itse toimintansa, olemme siis aika samaa mieltä siitä, että tässäkin asiassa julkinen sektori tuhlaa rahaa jakamalla niitä verorahoja puoluetoimintaan.
En siis aja mitään sellaista ajatusta, että kulttuurin tukemista tulisi lopettaa, puhun siitä, että tuollaiset pienet julkisen sektorin menoerät ovat osin turhia (läänintaiteilijain tms. apurahat). Puhun siitä, että tuollaisia pikkuvirtamenoja tulisi karsia, kulttuurisektori on vain yksi osa-alue siitä.
Minua joskus ärsyttää Safiirin & kumpp. tarkoitushakuinen kärjistäminen kommenteistani ja yleensäkin yhteiskunnallisista näkemyksistä. Ei se, että haluan pienentää julkisia menoja tarkoita sitä, että haluan lopettaa ne. Ei se, että kritisoin kulttuurisektorin rahankäyttöä, tarkoita sitä, että haluaisin lopettaa sen rahankäytön. Haluaisin vaan rajoitetumpaa ja hillitympää rahankäyttöä. "Safiiri" vetää aina äärimmäisyysajattelijana äärimmäisyyksiin toisten kommentteja ymmärtämättä sitä, että maltillinenkin asenne on mahdollista. Meillä on ylipaisunut valtionsektori tukijärjestelmineen. Noita menoja on vähennettävä sieltä sun täältä, mieluummin hallitusti, vähitellen ja oikeudenmukaisesti. Jos "Toope" tällaista esittää, onko niin radikaali, mitä "Safiirin" kaltaiset telaketjukriitikot väittävät?
ps. Suomi velkaantuu tällä hetkellä siksi, että julkiset menot ovat liian suuria verrattuna valtion tuloihin. Mikä on se lääke?
AINOA toimiva lääke on vähentää julkisia menoja.
niin ja minä taas väitän, että juuri kulttuuriin laitettuina noilla rahoilla saadaan aikaan enemmän tarpeellisia asioita kuin ottamalla jokin miniminisumma sieltä talteen ja laittamalla se siihen sosiaali- ja terveysmenojen moolokin kitaan, jossa sillä ei saataisi mitään merkityksellistä aikaan. Mutta tuo kulttuurirahojen leikkaus lopettaisi taiteen monilta pienemmiltä paikkakunnilta kokonaan ja lisäisi työttömyyttä. Lopulta säästöä ei välttämättä tulisi, koska aiheutunut haitta toisi heikentäisi taloutta. Kuten vaikkapa tuo Savonlinna-esimerkki kertoo - muutaman sadan tuhannen satsauksella kaupunki saa 43 miljoonan tuotot. Kannattaako siis "säästää" tuessa?
Olemme myös useampaan kertaan keskustelleet tästä läänintaiteilijoiden työnkuvasta. Sehän siis EI ole vain oman taiteen tekemistä mukavasti ilman tulosvastuuta, vaan ennemminkin omasta taiteellisesta työstä tinkimistä, kun työskentelee sen sijaan läänin kulttuurin ja taiteen edistämisen eteen. Eli varsin normaalia taiteilijan työkenttää, joka tyypillisesti koostuu sen varsinaisen oman taiteen tekemisen ohessa erilaisista kulttuurialan muista töistä, opettamisesta, järjestötoiminnasta ja vaikkapa yhteisötaideprojekteista sosiaali- ja terveyssektorilla. Tyypillistä on myös rahoittaa taiteen tekemistään jollakin muulla työllä.
Varmasti tuo läänintaiteilijahomma on järkeistynyt nykyään, enää ei ole ryyppyrahoja, vaan vaaditaan jotain opetustoimintaa tms. vastikkeeksi. Mikä on hyvä asia. Silti puhun siitä, että noista pienistä puroista koostuu se yhteiskunnan menojen suuri virta, jota yhteiskunnan tulee rajoittaa. Suomihan on kansalaisjärjestöjen luvattu maa, jopa somaliyhdistyksiä on rutosti. Kaikki haluavat rahaa valtiolta/kunnilta. Pienten virtojen patoamista tarvitaan, koska kokonaismenot koostuvat noista "harmittomista" pikkumenoista. "Eihän se nyt niin ongelma ole, jos kymppitonni tähän projektiin laitetaan, niin pieni osa on kaikista menoista..." Tällaisia kun tulee useita, summat karkaavat käsistä.
Mikä on tuo Savonlinna-esimerkki?
Lainaus käyttäjältä: Toope - lokakuu 20, 2019, 22:50:56
Varmasti tuo läänintaiteilijahomma on järkeistynyt nykyään, enää ei ole ryyppyrahoja, vaan vaaditaan jotain opetustoimintaa tms. vastikkeeksi. Mikä on hyvä asia. Silti puhun siitä, että noista pienistä puroista koostuu se yhteiskunnan menojen suuri virta, jota yhteiskunnan tulee rajoittaa. Suomihan on kansalaisjärjestöjen luvattu maa, jopa somaliyhdistyksiä on rutosti. Kaikki haluavat rahaa valtiolta/kunnilta. Pienten virtojen patoamista tarvitaan, koska kokonaismenot koostuvat noista "harmittomista" pikkumenoista. "Eihän se nyt niin ongelma ole, jos kymppitonni tähän projektiin laitetaan, niin pieni osa on kaikista menoista..." Tällaisia kun tulee useita, summat karkaavat käsistä.
Mikä on tuo Savonlinna-esimerkki?
Et sitten jaksanut lukea? Savonlinna on tukneut oopperajuhlia 350 000 eurolla ja tuottoa juhlat tuovat 43 miljoonaa euroa paikkakunnalle. Voidaanko siis leikkaamalla tuosta tuesta saada aikaan säästöä vai onko tulos miinusmerkkinen, jos juhlat leikkaamalla lyhenevät, tarjonta heikkene kiinnostavuudeltaan ja määrältään, jolloin katsojien määrä vähenee?
Sama koskee vaikkapa läänintiateilijajärjestelmää, jossa läänintiateilijat toimivat parantaakseen taiteilijoiden toimintaedellytyksiä ja pyrkivät lisäämään paikallista toimintaa ja yhteistyötä esim. sosiaali- terveystoimijoiden kanssa. Kyse siis on siitä, että taide löytäisi yleisönsä ja yhteistyökuvoiden kautta saataisiin taiteilijoiden työstä yhteiskunnallista hyötyä. Kannataako siis säästää tästä toiminnasta, joka tähtää siihen, että taide yhä enemmän hyödyttäisi yhteiskuntaa ja yhteisöä siten kuin se voi? Taiteilijat saattavat jopa tehdä taidettaan, vaikka tuki lakkaa, mutta on satavarmaa, etteivät he tee palkatta tällaista yleisen hyödyn hommaa ja vielä rahoitakin sitä tekemällä jotakin muuta ei-taidetyötä rahoittaakseen sen. Tuloksena "säästöstä" on siis taiteen hyötyjen menettäminen ja taiteen tekemisen tuottojen pieneneminen ja työllistävyyden heikkeneminen. Viisasta?
Tässäkin lienee käyttökelpoinen se tuttu sanonta, ettei köyhän kannata ostaa halpaa. Vaikkei Suomi kategoriaan köyhä maailman mittakaavassa kuulukaan, niin "säästäminen" taiteesta tulee meille lopulta kalliiksi.
Jos jokin tuki toimii hyvin (kuten Savonlinnan Oopperajuhlat) toimikoot vapaasti. Jos jotain festivaaleja/tapahtumia pidetään yllä vain tukirahoilla, kuolkoot tuollaiset tapahtumat. Kyse on siitä, että tuetaan hyviä ideoita, ei elätetä huonoja ideoita verorahoilla.
Kaikkea kulttuuritoimintaan liittyviä ideoita tuskin kannattaa verorahoin tukea, ihmiset voivat myös itse aktivoitua, jos haluavat jotain järjestää. Noista pienistä menoista voi kasvaa suuria menoeriä, siksi olisin varsin varovainen siinä, mihin kaikkeen yhteiskunnan rahoja jaetaan.
Mielenkiintoinen kirjoitus teatteritaiteen metodeista:
https://voima.fi/artikkeli/2019/tosi-taiteilija-menee-rajan-yli/
Metoo ja Louhimieskohu liittynevät tähän uuteen rajanvetoon sallitusta.
Voiko tehdä hyvää taidetta jos taiteilijoiden harrastamaa rajojen rikkomista suitsitaan Metoon hengessä?
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 12, 2019, 14:03:08
Mielenkiintoinen kirjoitus teatteritaiteen metodeista:
https://voima.fi/artikkeli/2019/tosi-taiteilija-menee-rajan-yli/
Metoo ja Louhimieskohu liittynevät tähän uuteen rajanvetoon sallitusta.
Voiko tehdä hyvää taidetta jos taiteilijoiden harrastamaa rajojen rikkomista suitsitaan Metoon hengessä?
JOkaisella alalla on erilaisia muodostuneita toimintatapoja, joiden tuulettaminen on hyvin tarpeellista. Tämä on yksi sellainen. Täytyy sanoa, että tätä asiaa myös käsitellään ainakin Teatterikoulussa ja näitä epäterveitä piirteitä ja uskomuksia ja myyttejä pyritään aktiivisesti muuttamaan. Hyvän taiteen tekemiselle kyseinen ilmiö on ennemminkin este kuin edellytys. Kyse ei myöskään ole mistään ihan uudesta ajattelusta, vaan tätä työtä kyllä on tehty vähintäänkin turkanjälkeisenä aikana varsin paljon. (Se ehkä oli jonkinlainen ääripää aikoinaan tällä saralla.) Se edelleen elävä taiteilijaneron / suuren taiteilijan - ja myös taiteen tekemisen mystisyyden ja jostakin itsestään opettamatta syntyvän luovuuden pursuamisen - myytti vain pitäisi jaksaa purkaa jokaisen taiteilijasukupolven toimesta. Taiteen taiteellinen tutkimus on tässä yksi tärkeä keino, sillä sen kautta taiteen tekeminen tavallaan paljastetaan ja sen mystisyys poistetaan, jolloin se ei enää ole mitään sellaista, joka "vain joillakin on", mutta jota ei voisi opetella, opettaa, työstää ja oppia.
Tuo on yksi osa myyttiä, jota Irene Kajo kuvaa: taiteilija syntyy repimällä, rikkomalla ja vaikeuksien kautta. Oikeita taiteilijoita pitää muka kasvattaa paineen alla. Oikeastaan asia on päinvastoin ja taiteen opettaminen vaatii turvallisuutta, luottamusta, jotta siihen opiskelija voi uskaltautua. Uskaltautuminen on taroeen, koska taiteessa "materiaalina" on oma itse hyvin henkilökohtaisella ja intiimilläkin tasolla (vaikka varsinainen taideteos ja taiteen tuotos ei mitään intiimipaljastelua enää olekaan).
Samoilla linjoilla, vaikka taiteen kohdalla kuluttaja. Eilen katselin erään musiikki-esityksen, kuvan kanssa. Tuli mieleen esityksen yhtenäisyys.
Musiikki oli se juttu, ja kuvaosuus jotain, mikä oli saatu. Jotta jotain äänen tapaista voisi kuvata, niin että mätsäisi, niin ei tullut mieleen. Lähinnä se, miten vaikea tavoite olisi. Tarkoittaa käytännössä täydellisyyttä. Siinä ei voi lähteä irvailemaan mitenkään.
Näinköhän jokin jää aina kuvin kuvittamatta? Puhumattakaan, että olisi sanoja. Tällaiset alueet painuvat kai jonnekkin toiseuteen.
Uteliaana tietysti kiinnostaa, mitä kaikkea voi löytää. Unet tässä mielessä ovat eräs ovi, ellei valveilla ole kykyä rakentaa, tai päätyä jonnekkin, tavanomaisemmasta.
K: Voi olla sanoja, voi olla kuvia. Muu voi olla noista huolimatta. Sanat ja muu ei vain suoraan ole mitään. Ne eivät välttämättä ole este. Usein voi olla.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 13, 2019, 07:10:12
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 12, 2019, 14:03:08
Mielenkiintoinen kirjoitus teatteritaiteen metodeista:
https://voima.fi/artikkeli/2019/tosi-taiteilija-menee-rajan-yli/
Metoo ja Louhimieskohu liittynevät tähän uuteen rajanvetoon sallitusta.
Voiko tehdä hyvää taidetta jos taiteilijoiden harrastamaa rajojen rikkomista suitsitaan Metoon hengessä?
JOkaisella alalla on erilaisia muodostuneita toimintatapoja, joiden tuulettaminen on hyvin tarpeellista. Tämä on yksi sellainen. Täytyy sanoa, että tätä asiaa myös käsitellään ainakin Teatterikoulussa ja näitä epäterveitä piirteitä ja uskomuksia ja myyttejä pyritään aktiivisesti muuttamaan. Hyvän taiteen tekemiselle kyseinen ilmiö on ennemminkin este kuin edellytys. Kyse ei myöskään ole mistään ihan uudesta ajattelusta, vaan tätä työtä kyllä on tehty vähintäänkin turkanjälkeisenä aikana varsin paljon. (Se ehkä oli jonkinlainen ääripää aikoinaan tällä saralla.) Se edelleen elävä taiteilijaneron / suuren taiteilijan - ja myös taiteen tekemisen mystisyyden ja jostakin itsestään opettamatta syntyvän luovuuden pursuamisen - myytti vain pitäisi jaksaa purkaa jokaisen taiteilijasukupolven toimesta. Taiteen taiteellinen tutkimus on tässä yksi tärkeä keino, sillä sen kautta taiteen tekeminen tavallaan paljastetaan ja sen mystisyys poistetaan, jolloin se ei enää ole mitään sellaista, joka "vain joillakin on", mutta jota ei voisi opetella, opettaa, työstää ja oppia.
Tuo on yksi osa myyttiä, jota Irene Kajo kuvaa: taiteilija syntyy repimällä, rikkomalla ja vaikeuksien kautta. Oikeita taiteilijoita pitää muka kasvattaa paineen alla. Oikeastaan asia on päinvastoin ja taiteen opettaminen vaatii turvallisuutta, luottamusta, jotta siihen opiskelija voi uskaltautua. Uskaltautuminen on taroeen, koska taiteessa "materiaalina" on oma itse hyvin henkilökohtaisella ja intiimilläkin tasolla (vaikka varsinainen taideteos ja taiteen tuotos ei mitään intiimipaljastelua enää olekaan).
Pitääkö taiteidentekijöiden välttämättä olla radikaaleja, vai onko tuo uskomus? Kyllä minusta klassisia taiteitakin edustavat ovat hyviä, vaikka eivät mediatrendikkäitä. Jotenkin tuntuu, että taiteelta vaaditaan (miksi) rajojen murtamista ja jotain uutta näkemystä. Onko se niin välttämätöntä?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 13, 2019, 07:10:12Se edelleen elävä taiteilijaneron / suuren taiteilijan - ja myös taiteen tekemisen mystisyyden ja jostakin itsestään opettamatta syntyvän luovuuden pursuamisen - myytti vain pitäisi jaksaa purkaa jokaisen taiteilijasukupolven toimesta. Taiteen taiteellinen tutkimus on tässä yksi tärkeä keino, sillä sen kautta taiteen tekeminen tavallaan paljastetaan ja sen mystisyys poistetaan, jolloin se ei enää ole mitään sellaista, joka "vain joillakin on", mutta jota ei voisi opetella, opettaa, työstää ja oppia.
Tässä mielessä ei mitään uutta, Auringon alla. Olemassaolevaa on ollut, ja se voidaan löytää, myöhemminkin. Esim jäljittämällä, jne.
Se, että kuitenkin tallataan uusia latuja, eikä tallajaa itsekkään tiedä täysin, miten juttu tapahtuu, ja mitä se tarkoittaa, on tilana erikoinen. Vaikka joskus tällaisen toiminnan ja tulosten perusteita löytyisi konkreettisesti, niin jotain on silti ollut matkassa, jota ei voi läväyttää noin vain näytille.
Kunnon taidetapahtuma tekijältä kuin kokijaltakin, voi olla toiseuteen kuuluva asia, ja jos vahva, niin menee vähän extremeksi, jota joku voisi kutsua joskus esim psykoosiksi. Toisaalta, täysin päinvastaista mukanaolon yhteyttä, riippuen tarkastelijasta, ja hänen venymiskyvystä.
Unet esim, eivät ole huuhaata, vaikka joskus niistä tulee näin kerrottua. Se, ettei monessa asiassa elä niitä unia, on varmasti hyvä juttu. Miksi sitten on sattunut "elämään" jotain unta, joskus nukkuessaan, niin varmasti ihan todellinen meininki, eikä sen epätodellisempi, muuhunkaan nähden.
Sovellus tuosta ajattelusta voi olla esim se, että ajattelee mahdolliseksi sen, että joskus voi tajuta enemmän havaitusta jälkikäteen, kattavammin, suhteutetummin, kypsemmin, ... jopa elävämmin, kuin hetkenä, jolloin on ollut suorassa havaintovirrassa ulkomaailmaan (ulkomaailmaksi erotettuun).
Ihmisen koko tajuntakin taitaa luonteeltaan olla sellaista, joka on mitä on, eikä mitenkään väheksyttävää, miten sattu ajateltuna. Mikä mielentila syntyy, se syntyy, siinä kun ihminen tallustelee, tai toimittaa muuta. Yhteysriippuvainen asia.
Ehkä hyvä tulokulma tällaiseen voi olla, mistä kaikesta voi syttyä, tai esim "hetkellis-syntyä", ja mihin tilaan ihmiset ovat pitempiaikaisesti, tai määräytyneemmästi syntyneet, tietyissä vaiheissa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 13, 2019, 21:53:36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 13, 2019, 07:10:12
Lainaus käyttäjältä: a4 - marraskuu 12, 2019, 14:03:08
Mielenkiintoinen kirjoitus teatteritaiteen metodeista:
https://voima.fi/artikkeli/2019/tosi-taiteilija-menee-rajan-yli/
Metoo ja Louhimieskohu liittynevät tähän uuteen rajanvetoon sallitusta.
Voiko tehdä hyvää taidetta jos taiteilijoiden harrastamaa rajojen rikkomista suitsitaan Metoon hengessä?
JOkaisella alalla on erilaisia muodostuneita toimintatapoja, joiden tuulettaminen on hyvin tarpeellista. Tämä on yksi sellainen. Täytyy sanoa, että tätä asiaa myös käsitellään ainakin Teatterikoulussa ja näitä epäterveitä piirteitä ja uskomuksia ja myyttejä pyritään aktiivisesti muuttamaan. Hyvän taiteen tekemiselle kyseinen ilmiö on ennemminkin este kuin edellytys. Kyse ei myöskään ole mistään ihan uudesta ajattelusta, vaan tätä työtä kyllä on tehty vähintäänkin turkanjälkeisenä aikana varsin paljon. (Se ehkä oli jonkinlainen ääripää aikoinaan tällä saralla.) Se edelleen elävä taiteilijaneron / suuren taiteilijan - ja myös taiteen tekemisen mystisyyden ja jostakin itsestään opettamatta syntyvän luovuuden pursuamisen - myytti vain pitäisi jaksaa purkaa jokaisen taiteilijasukupolven toimesta. Taiteen taiteellinen tutkimus on tässä yksi tärkeä keino, sillä sen kautta taiteen tekeminen tavallaan paljastetaan ja sen mystisyys poistetaan, jolloin se ei enää ole mitään sellaista, joka "vain joillakin on", mutta jota ei voisi opetella, opettaa, työstää ja oppia.
Tuo on yksi osa myyttiä, jota Irene Kajo kuvaa: taiteilija syntyy repimällä, rikkomalla ja vaikeuksien kautta. Oikeita taiteilijoita pitää muka kasvattaa paineen alla. Oikeastaan asia on päinvastoin ja taiteen opettaminen vaatii turvallisuutta, luottamusta, jotta siihen opiskelija voi uskaltautua. Uskaltautuminen on taroeen, koska taiteessa "materiaalina" on oma itse hyvin henkilökohtaisella ja intiimilläkin tasolla (vaikka varsinainen taideteos ja taiteen tuotos ei mitään intiimipaljastelua enää olekaan).
Pitääkö taiteidentekijöiden välttämättä olla radikaaleja, vai onko tuo uskomus? Kyllä minusta klassisia taiteitakin edustavat ovat hyviä, vaikka eivät mediatrendikkäitä. Jotenkin tuntuu, että taiteelta vaaditaan (miksi) rajojen murtamista ja jotain uutta näkemystä. Onko se niin välttämätöntä?
Nyt ei tuossa kyllä ollut kyse taiteen rajojen paukuttelusta, vaan ihan sen yksittäisen taiteen tekijä tai taideopiskelijan rajoista. Onko esim. oikein ja taiteelle jollain tapaa hyväksi vaatia jotain juoksemista tai hyppimistä omille rajoille ja ylikin niin, että esim. pyörtyy tai oksentaa? Onko se hyvää taideopetusta ja tarpeellista, jotta päästään "aitoon tunteeseen" kiinni? Saako taideopiskelijaa tai näyttelijää teoksen harjoituksissa hakkua ja nöyryyttää taiteen nimissä kyyneliin saakka?
Tekotaide ei ole hyvä. Sanoppa sama muusta, tekox-jutusta.
Asiaa voi tarkastella isomminkin, tosin ei ole enää taide-teemaan kuuluvaa, vaikka tapa on taiteeseenkin vaikuttanut, ja sitä ei enää aina siedetä siellä.
Kunnon aktivointi on aina ulkoatulevaa. Näin, tosin mikä on se ulkoinen muotti, ja onko sopeutumisen arvoinen? Taide-juttu voi mennä näin kysyen rikki, paljon vähemmän selkeästä.
Toisaalta, tällä usein ole paljon vaikutusta, mutta jos on oikeasti, niin hankalaksi menee. Simple.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 14, 2019, 13:13:07
...Nyt ei tuossa kyllä ollut kyse taiteen rajojen paukuttelusta, vaan ihan sen yksittäisen taiteen tekijä tai taideopiskelijan rajoista. Onko esim. oikein ja taiteelle jollain tapaa hyväksi vaatia jotain juoksemista tai hyppimistä omille rajoille ja ylikin niin, että esim. pyörtyy tai oksentaa? Onko se hyvää taideopetusta ja tarpeellista, jotta päästään "aitoon tunteeseen" kiinni? Saako taideopiskelijaa tai näyttelijää teoksen harjoituksissa hakkua ja nöyryyttää taiteen nimissä kyyneliin saakka?
No, en itse ainakaan ole koskaan jotain Jouko Turkan nöyryytyskoulutusta ymmärtänyt. Miksi psykopaateille annetaan tuollaista valtaa?
Taiteen ei tarvitse olla tuollaista.
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 15, 2019, 23:26:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 14, 2019, 13:13:07
...Nyt ei tuossa kyllä ollut kyse taiteen rajojen paukuttelusta, vaan ihan sen yksittäisen taiteen tekijä tai taideopiskelijan rajoista. Onko esim. oikein ja taiteelle jollain tapaa hyväksi vaatia jotain juoksemista tai hyppimistä omille rajoille ja ylikin niin, että esim. pyörtyy tai oksentaa? Onko se hyvää taideopetusta ja tarpeellista, jotta päästään "aitoon tunteeseen" kiinni? Saako taideopiskelijaa tai näyttelijää teoksen harjoituksissa hakkua ja nöyryyttää taiteen nimissä kyyneliin saakka?
No, en itse ainakaan ole koskaan jotain Jouko Turkan nöyryytyskoulutusta ymmärtänyt. Miksi psykopaateille annetaan tuollaista valtaa?
Taiteen ei tarvitse olla tuollaista.
Ei tarvitsekaan. Mutta mm. taiteen tekemisen rahojen ollessa kiven alla ja alalle pääsyn hyvin vaikeaa, tarjoutuu mahdollisuuksia epäterveeseen vallankäyttöön. Myös Turkka aikoinaan pääsi asemaansa paljolti tuon taiteeseen liitetyn nerousmyytin kautta. Koska hän OLI myös taitava ohjaaja ja teatterintekijä, hänen synkät ja sairaat puolensa oltiin taipuvaisia ymmärtämään sen olennaiseksi osaksi. Sen sijaan, että niille olisi ajoissa asetettu rajoja ja todettu niiden olevan jotakin, joka ei taiteessa ole tarpeellista, ei siihen kuulu. Myöhemmin Turkan mielenterveydelliset ongelmat olivat hyvinkin selviä, mutta eivät vielä ihan niin ilmiselviä silloin, kun hän rehtorina Teatterikorkeakoulussa toimi. Niitä haluttiin katsella läpi sormien, koska tuloksena oli myös hienoa teatteria.
Tätä kysymystä ei kuitenkaan ole missään tapauksessa syytä typistää vain Turkan ja hänen aikakautensa - edes vain teatterin tai taiteen - ongelmaksi. Gurumyytti, nerousmyytti kyllä löytyy moneltakin alalta ja monella alueella muodostuu tällaisia vallankäyttökuvioita, joiden kyseenalaistaminen olisi tarpeellista. On aivan liian yleistä, että suuret opettajat ja suuret johtajat — ja paljon pienemmätkin pääsevät pönkittämään omaa asemaansa vetoamalla ajatukseen, että joillakin on muita suurempi kyky "nähdä" ja "ymmärtää" tavalla, jota heitä ei edes pyydetä selittämään. Tai että suuri taito antaa oikeuden käyttäytyä huonosti ja kohdella muita väärin. Että se on ikäänkuin hinta, jonka auliisti maksamme, jotta tuo neron nerous voidaan saada kukoistamaan. Lopulta tuhoutuu sekä nero itse että hänen piiriinsä joutuneet.
Me too -kampanja on ymmärretty väärin, jos luullaan, että sen tavoite on vain tuhota näitä väärintekijöitä. Ennemminkin tuo käyttäytymisen malli on jatkuessaan yhtä lailla tuhoisa ns. syyllisille. Siksi sen paljastaminen ja sitä kautta lopettaminen on tarpeellista kaikille osapuolille. Weinsteinit eivät synny tyhjästä, vaan on olemassa kulttuuri, joka ruokkii sellaiseksi kasvamista. Se pitäisi saada loppumaan. Syyllisiä ovat omalta osaltaan kaikki, jotka osallistuvat tuollaisen epäterveen toiminnan mahdollistamiseen — vaikka vain olemalla siitä hiljaa. JOssain määrin on mielestäni täysin mahdollista vilpittömästi uskoa tuon suuntainen vallankäyttö tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Ihan kuten usein ne, joita on kuritettu kasvavat uskomaan sen olevan toimiva ja tarpeellinen kasvatuskeino. Pieninä pisaroina meissä kaikissa on tuollaista ajattelua perintönä siitä, miten meitä itseämme on opetettu ja kasvatettu.
Minua on joskus kritisoitu foorumilla siitä, että olen pannut nettiin näkyviin kuvia tuntemattomista ihmisistä heiltä lupaa kysymättä. En halua enää käsitellä omia tekemisiäni. Olen mikä olen. Sen sijaan esitän linkin juttuun, joka kertoo taiteilijasta tai valokuvaajasta tai keräilijästä... mikä hän onkin.. joka ostaa roskiiin heitettyjä filmejä kierrätyskeskuksesta ja tekee niistä kuvia ja esittää niitä julkisuudessa. CNN:n uutissivullakin on näytteeksi näitä kuvia.
Etsiikö tämä ihminen käsiinsä kaikki filmeillä näkyvät henkilöt ja kysyy heiltä luvan julkaista heidän kuvansa netissä ja näyttelyissa. Epäilen hieman.
https://edition.cnn.com/style/article/china-beijing-silvermine-negatives/index.html
Yksityisyydestä puheen ollen eräs Yleisradion toimittaja kertoi eräässä ohjelmassa tapauksesta, jossa hän istui New Yorkissa jonkin julkisen rakennuksen rapuilla ja hänen eteensä tuli istumaan teini-ikäinen musta tyttö ja alkoi selata kännykkäänsä. Toimittaja kurkki hänen olkansa takaa ja näki tytön katselemia kuvia ja selosti radio-ohjelmassa, mitä oli nähnyt. Eikä tässä kaikki. Toimittaja selosti yksityiskohtaisesti myös tytön puhuman puhelun, jonka hän oli tytön takana istuessaan kuunnellut. Puhelin oli ilmeisesti ollut "kaiutinmoodissa". Tytön pikkuveli soittihuolestuneena ja kysyi, aikovatko perheen vanhemmat todellakin erota, niin kuin hän oli kuullut jostakin. Työttö lohdutteli pikkuveljeään sanoen, että eivät vanhemmat varmaankaan eroa, ja kyllä tässä pärjätään, vaikka niin kävisikin. Toimittajan mielestä tämä oli ollut jotenkin koskettavaa.
Lainaus käyttäjältä: Juha - marraskuu 14, 2019, 13:50:53Kunnon aktivointi on aina ulkoatulevaa. Näin, tosin mikä on se ulkoinen muotti, ja onko sopeutumisen arvoinen? Taide-juttu voi mennä näin kysyen rikki, paljon vähemmän selkeästä.
Minkä suhteen tapahtuva taide on siten rikkoonnuttavaa?
Taide voi siis ehkä olla vaarallista, ja lähinnä sitä, ellei tapahdu kokonaispriorisoinnin osana.
Onko taiteesta joskus ajateltu vaarallisena? Epäsiedettävää se on voinut olla, ja rangaistavaa, mutta että mahdollisuus olisi objektiivisesti jossain vaarallisessa?
Mikä muu sitten voi olla vaarallisempaa, kuin vaarallinen taide?
Lainaus käyttäjältä: Juha - marraskuu 18, 2019, 22:57:06
Lainaus käyttäjältä: Juha - marraskuu 14, 2019, 13:50:53Kunnon aktivointi on aina ulkoatulevaa. Näin, tosin mikä on se ulkoinen muotti, ja onko sopeutumisen arvoinen? Taide-juttu voi mennä näin kysyen rikki, paljon vähemmän selkeästä.
Minkä suhteen tapahtuva taide on siten rikkoonnuttavaa?
Taide voi siis ehkä olla vaarallista, ja lähinnä sitä, ellei tapahdu kokonaispriorisoinnin osana.
Onko taiteesta joskus ajateltu vaarallisena? Epäsiedettävää se on voinut olla, ja rangaistavaa, mutta että mahdollisuus olisi objektiivisesti jossain vaarallisessa?
Mikä muu sitten voi olla vaarallisempaa, kuin vaarallinen taide?
Vai - tehdäänkö taiteen nimissä jotakin, joka rikkoo, mutta ei ole millään tapaa välttämätöntä taiteelle tai edes taidetta? On jopa taiteelle haitaksi ja este ennemmin kuin jollain tapaa sen edellytys. Vaikka rattijuoppo ajaa autoa, ei rattijuoppoja tarvitse ymmärtää autoilun mahdollistamisen nimissä tai pitää elimellisenä osana autoilukulttuuria.
Käsittelyn tuo suunta tuntuu olevan kompeksikas. Ei sitä tarvitse mitenkään osata hallita tai mestaroida. Käsittelyn ei tarvitse lähteä siitä tavoitteesta. Maailma itsessään on niin monipuolinen, että sitä kannattaa seurata. Joskus tuollaista aluetta avattava, tai valmiutta.
Ehkä perusymmärrys vaatii melkoista matkantekoa pitkällisempänä, kuin mitä joskus ajatellaan. Tämä puoli taas edustaa heti jo sitä, mikä on täysi kuvaus riskin toteutumisesta, ja vaarasta. Ilman kokonaisuutta, ei voi edetä terävästi ilman, että jotain elämälle tyypillistä solmuttuneisuutta katkeaa liiaksi.
Tässä toteutuu se, että mitä pienempää haluaa osoittaa, sen suuremmasta täytyy kohdistua. Paradoksin kaltaista tälle on se, että jotta kokonaisuutta erottaa, on mentävä kauas.
Tein tästä aforismin, jonain tajuntahetkenä. Oli se asiaa. Nyt osaa jo vähän paremmin perustaa, sitä loikkaa, eikä ehkä ole tehnyt niin paljon tuhoa, ja jos sitä ilmennyt, niin muun syyn takia, tai sitten ei. Mistä näitä tietää. Ihme juttuja, jo teoriatasoilta tarkastellen.
Lainaus käyttäjältä: Juha - marraskuu 19, 2019, 15:33:36
Käsittelyn tuo suunta tuntuu olevan kompeksikas. Ei sitä tarvitse mitenkään osata hallita tai mestaroida. Käsittelyn ei tarvitse lähteä siitä tavoitteesta. Maailma itsessään on niin monipuolinen, että sitä kannattaa seurata. Joskus tuollaista aluetta avattava, tai valmiutta.
Ehkä perusymmärrys vaatii melkoista matkantekoa pitkällisempänä, kuin mitä joskus ajatellaan. Tämä puoli taas edustaa heti jo sitä, mikä on täysi kuvaus riskin toteutumisesta, ja vaarasta. Ilman kokonaisuutta, ei voi edetä terävästi ilman, että jotain elämälle tyypillistä solmuttuneisuutta katkeaa liiaksi.
Tässä toteutuu se, että mitä pienempää haluaa osoittaa, sen suuremmasta täytyy kohdistua. Paradoksin kaltaista tälle on se, että jotta kokonaisuutta erottaa, on mentävä kauas.
Tein tästä aforismin, jonain tajuntahetkenä. Oli se asiaa. Nyt osaa jo vähän paremmin perustaa, sitä loikkaa, eikä ehkä ole tehnyt niin paljon tuhoa, ja jos sitä ilmennyt, niin muun syyn takia, tai sitten ei. Mistä näitä tietää. Ihme juttuja, jo teoriatasoilta tarkastellen.
Toisaalta — jos menee tosi kauas tai ei koskaan ole ollut lähelläkään, ei se kokonaisuus pienenä mustana pisteenä oikein vielä anna kovin selkeää kuvaa itsestään. Sitä voi luulla vaikka pelkäksi tahraksi.
Noin se menee.
Jatkuvuus, kyky liikkua todellisuuden tasoilla, on perusedellytys, ts kytkentä tähän maailmaan. Vaatimus on melko raju, eikä tätä ehkä voi kiertää. Extremeä tehdään, mutta äänesettä.
Hyvä, ettei kaikkea kailoteta, vaan vähän luimistellaan. Toisaalta, voi tällaisen puolen jotenkin yrittää tajuta, kun tajuntavajeen ongelma voi olla todellisuutta sekin.
Teos nimeltä Klikkiansa: https://kantapaikka.net/index.php/topic,34.msg3628.html#msg3628
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 19, 2019, 08:57:25
Vai - tehdäänkö taiteen nimissä jotakin, joka rikkoo, mutta ei ole millään tapaa välttämätöntä taiteelle tai edes taidetta? On jopa taiteelle haitaksi ja este ennemmin kuin jollain tapaa sen edellytys. Vaikka rattijuoppo ajaa autoa, ei rattijuoppoja tarvitse ymmärtää autoilun mahdollistamisen nimissä tai pitää elimellisenä osana autoilukulttuuria.
Toisaalta taiteen nimeen asetettu sitä ajatusta, että taiteen tulisi värisyttää ja jopa kyseenalaistaa yhteiskunnan arvoja. Esiintyä siis radikaalina haastajana.
Joskus taide toimiikin näin. Mutta yhtälailla ajoittain näemme, että taide on aikalailla konsensuksessa yhteiskunnankin kanssa. Ei kyseenalaista, peesaa kyllä.
60-70-lukulainen kulttuurijengi halusi kritiikkiä. Miksi nyt on hiljaa, kun Päivi Räsänen on konfliktissa yhteiskunnan kanssa? Miksei sananvapaus olekaan kulttuurijengille niin tärkeä asia, kun vallitsevia näkemyksiä kritisoidaan ja jotkut ovat ongelmissa niiden kanssa?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 19, 2019, 08:57:25Vai - tehdäänkö taiteen nimissä jotakin, joka rikkoo, mutta ei ole millään tapaa välttämätöntä taiteelle tai edes taidetta? On jopa taiteelle haitaksi ja este ennemmin kuin jollain tapaa sen edellytys. Vaikka rattijuoppo ajaa autoa, ei rattijuoppoja tarvitse ymmärtää autoilun mahdollistamisen nimissä tai pitää elimellisenä osana autoilukulttuuria.
Ihmiset ovat usein tällaisia, kokonaisvaltaisesti suuntautuvia, höpsöttelijöitä. Liitetään tavoitteisiin aika omanlaista kylkiäistä, koska jotain tavoitesuunnan saavutuksia, joissa onnituminen liitetty johonkin ratkaisevan tärkeäksi koettuun.
Ehkä saavutuksena on ollut vain jotain niitä ehtoja, joilla voi pitää itseään mukana toiminnassa, jossa taiteeseen ei ole vielä päässyt saamaan kosketusta. Tai ilmenevä taide ei ole tosiaan siinä, mitä taiteena tulisi arvioida, vaan taiteellisemman puolen ilmenemistä löytyisi, jos tarkastelisi koko prosessia, jossa taiteellisuutta on, muttei sen vastaanottajia, jotka ottanevat vastaan vale-taidetta. Ehkä sekin räväyttää sellaista, josta on tapana käyttää taide-ilmaisua.
Se kyllä on totta, että tila luo mahdollisuutta, esim turvallisuuteen, ja siten luovuuteen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 25, 2019, 21:12:13
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 19, 2019, 08:57:25
Vai - tehdäänkö taiteen nimissä jotakin, joka rikkoo, mutta ei ole millään tapaa välttämätöntä taiteelle tai edes taidetta? On jopa taiteelle haitaksi ja este ennemmin kuin jollain tapaa sen edellytys. Vaikka rattijuoppo ajaa autoa, ei rattijuoppoja tarvitse ymmärtää autoilun mahdollistamisen nimissä tai pitää elimellisenä osana autoilukulttuuria.
Toisaalta taiteen nimeen asetettu sitä ajatusta, että taiteen tulisi värisyttää ja jopa kyseenalaistaa yhteiskunnan arvoja. Esiintyä siis radikaalina haastajana.
Joskus taide toimiikin näin. Mutta yhtälailla ajoittain näemme, että taide on aikalailla konsensuksessa yhteiskunnankin kanssa. Ei kyseenalaista, peesaa kyllä.
60-70-lukulainen kulttuurijengi halusi kritiikkiä. Miksi nyt on hiljaa, kun Päivi Räsänen on konfliktissa yhteiskunnan kanssa? Miksei sananvapaus olekaan kulttuurijengille niin tärkeä asia, kun vallitsevia näkemyksiä kritisoidaan ja jotkut ovat ongelmissa niiden kanssa?
Kyse olis siitä, että tehdään taiteen nimissä jotakin, joka rikkoo niitä taiteen tekijöitä. Kuten vaikkapa nyt tuo Baltzar-juttu. Kerro ihmeessä, jos sinusta ihmisen rikkominen joskus on ihan oikein ja sellaista kivaa radikaaliutta.
Rikkominen nakertaa taiteen tekemisen pohjaa. Näin käy myös silloin, kun tekeminen ei ole suunnitelmallista. Tämä lienee monen välineen kohtalo, ja aihettaja voisi olla vaikka sosiaalinen saastuminen. Hengellisyyden eri muodot kuuluvat tähän, samoin nykyaikana, melkein kaikki.
Tiettyjä asioita tarvitaan aina, tosin tässä auttaa, jos jatkuva-aikaistarvittu kääritään uusiin kuteisiin. Kai se jotain uutta lähtöä viestii, vaikka tarkoitus olisi puhtaassa huijingeissa.
Tänään älysin, miksi esim mielenterveyteen tähtäävät paikat eivät ole harrastusta varten, tai viihtymiseen suoranaisesti tarkoitettuja. Omakohtaisesti ajatellut, että harrastukset taas eivät ole kaupallisuutta varten. Jokin selkeys näissä auttaa.
En tiedä, miten tarkasti tällaista selkeää jakoa tulisi seurailla, käytännössä. Oma valinta on ollut se, että maksan mieluusti vaivannäöstä. Esim teatteri, tai konsertti vaatii tosiaan työn, jokaista tapahtumaa varten. Minkä voi tehdä ilman työtä, tai järjestää työn osuuden minimiinsä, sitä ei oikein halua ylläpitää, siis tekemättämyyttä, rahalla, josta joutuu raatamaan.
Näissä on tosi paljon häikkää, ihan perustasoisesti. Lisäksi, tekemisen kytkennät häivytetty. Voi osallistua rikollisuuteen, tietämättään, ja kun ei välttämättä saa selville kaikkea, on rikollinen mitä todennäköisin perustein, erilaiseen osallistumisen jälkeen.
Rikollinen on sellainen, joka rikkoo. Kuvaava sana, vaikka melko toiseen maailmaan viittaava, ja harva lukee itsensä erilaisiin rikollistoihin kuuluvaksi.
Paitsi että voi rikkoa sosiaalisuuden pohjaa, sosiaalisen pohjan erilaisia säännöstöjä, tai muita sopimuksellisuuksia, ja odotuksia, niin voi rikkoa suoraan, tai välillisesti, myös yksilöitä, muuta elämää ja yhteisöjä.
Rikkoa voi myös tulevaisuuden edellytyksiä. Tulevaisuusrikollisuus voi olla kokonaisuudessaan merkittävä alue, johon voi kuulua hyvin monimuotoista sabotaasia. Tulevaisuusrikollisuudessa on tietysti hyvä yrittää hahmottaa, millä tavoin rikkoontumisketju ehkä voi toteutua. Skenarointi tuo tähän varmaan jotain extraa.
Kulttuurijengi on kovin hiljaa nyt, kun Baltzar on puolihirressä. Missä on nyt "me-too", missä feministit?
Piilossa ovat.
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 26, 2019, 21:19:37
Kulttuurijengi on kovin hiljaa nyt, kun Baltzar on puolihirressä. Missä on nyt "me-too", missä feministit?
Piilossa ovat.
Paskat on. Päinvastoin face on täynnä taiteilijoiden pöyristystä siitä, että Baltzarin on annettu huseerata. Itsekin kuulin tästä nimenomaan omien taiteilijatuttujen jakaessa jutun facebookissa. Sitäpaitis jo ennen jutun ilmestymistä tämän aihepiirin nosti esille mm. Irene Kajo Teatterikorkeakoulusta. Mutta kun sä et niissä piireissä oikein liiku...
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 28, 2019, 13:03:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 26, 2019, 21:19:37
Kulttuurijengi on kovin hiljaa nyt, kun Baltzar on puolihirressä. Missä on nyt "me-too", missä feministit?
Piilossa ovat.
Paskat on. Päinvastoin face on täynnä taiteilijoiden pöyristystä siitä, että Baltzarin on annettu huseerata. Itsekin kuulin tästä nimenomaan omien taiteilijatuttujen jakaessa jutun facebookissa. Sitäpaitis jo ennen jutun ilmestymistä tämän aihepiirin nosti esille mm. Irene Kajo Teatterikorkeakoulusta. Mutta kun sä et niissä piireissä oikein liiku...
Juu, en itse ole huomannut noita ulostuloja Baltzarin suhteen. Huomasin kantasuomalaisten ohjaajien kohdalla...
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 02, 2019, 18:19:23
Lainaus käyttäjältä: safiiri - marraskuu 28, 2019, 13:03:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - marraskuu 26, 2019, 21:19:37
Kulttuurijengi on kovin hiljaa nyt, kun Baltzar on puolihirressä. Missä on nyt "me-too", missä feministit?
Piilossa ovat.
Paskat on. Päinvastoin face on täynnä taiteilijoiden pöyristystä siitä, että Baltzarin on annettu huseerata. Itsekin kuulin tästä nimenomaan omien taiteilijatuttujen jakaessa jutun facebookissa. Sitäpaitis jo ennen jutun ilmestymistä tämän aihepiirin nosti esille mm. Irene Kajo Teatterikorkeakoulusta. Mutta kun sä et niissä piireissä oikein liiku...
Juu, en itse ole huomannut noita ulostuloja Baltzarin suhteen. Huomasin kantasuomalaisten ohjaajien kohdalla...
Toki asiassa on SE ero, että Louhimiehen taisit tietää jo ennen tuota kohua hänen toimintatavoistaan, mutta olitko koskaan kuullut Baltzarista aiemmin? Olisitko osannut kertoa, millä alalla toimii? Tämä vaikuttaa huomaamiseen aika tavalla. Luultavasti aika paljon useampi suomalainen tietää, kuka on Louhimies - ja tiesi ennen kyseistä kohuakin. Sen sijaan aika harva on koskaan edes kuullut Veijo Baltzarista. Uutisointi ja tiedon leviäminen on inasen kiinni myös tällaisista tekijöistä. Mutta kuten sanoin - teatterin ja taiteen piirissä tästä on kyllä puhuttu, enkä muista yhden yhtä, joka olisi väheksynyt toiminnan tuomittavuutta tai yrittänyt puolustella Baltzaria. Lisäksi siis teatteripiireissä ja esim. taidelukioissa tiedettiin toiminnan olevan varsin kyseenalaista ja pyrittiin varoittelemaan siihen mukaan menemisestä. Syyttelehän mieluummin ihan muita tahoja kuin "kulttuurijengiä". Vaikkapa niitä poliitikkoja, joiden hälytyskellojen olis pitänyt kilkattaa jo huomattavan paljon aikaisemmin.
Minä tiesin Baltzariin kohdistuvista epäilyistä aiemmin, kun tunnen tuota teatteriväkeä tuttujen kautta. No, sirkusväkeä mielestäni.
Psykopaatteja ja narsisteja ehkä alalla on, kuka yllättyy?
Hyvä kysymys silti, miksei nyt räyhätä, kun hyväksikäyttäjäksi osoittautuikin monikulttuurimannekiini?
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 03, 2019, 19:28:46
Minä tiesin Baltzariin kohdistuvista epäilyistä aiemmin, kun tunnen tuota teatteriväkeä tuttujen kautta. No, sirkusväkeä mielestäni.
Psykopaatteja ja narsisteja ehkä alalla on, kuka yllättyy?
Hyvä kysymys silti, miksei nyt räyhätä, kun hyväksikäyttäjäksi osoittautuikin monikulttuurimannekiini?
Hyvä kysymys on, miksi sinusta ei räyhätä? Asia on ainakin teatteripiireissä kyllä sekä ollut esillä että Baltzaria on paheksuttu voimakkaasti. Mutta - tyyppi on jo poliisin hampaissa ja häntä syytetään raskaista rikoksista. Tuskinpa tässä kohtaa siis on tarvetta räyhätä. Ainoastaan sitä kannattaa edelleenkin puhua, miten toiminta sai rahaa ja pääsi jatkumaan noin pitkään. Se herättää ehdottomasti kysymyksiä. Sekin ihmetyttää, mitä ne sun kontaktit teatteriväkeen oikein on, jos et ollenkaan ole tätä räyhäämistä kuullut. Lippukassanko tunnet?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 04, 2019, 07:31:02
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 03, 2019, 19:28:46
Minä tiesin Baltzariin kohdistuvista epäilyistä aiemmin, kun tunnen tuota teatteriväkeä tuttujen kautta. No, sirkusväkeä mielestäni.
Psykopaatteja ja narsisteja ehkä alalla on, kuka yllättyy?
Hyvä kysymys silti, miksei nyt räyhätä, kun hyväksikäyttäjäksi osoittautuikin monikulttuurimannekiini?
Hyvä kysymys on, miksi sinusta ei räyhätä? Asia on ainakin teatteripiireissä kyllä sekä ollut esillä että Baltzaria on paheksuttu voimakkaasti. Mutta - tyyppi on jo poliisin hampaissa ja häntä syytetään raskaista rikoksista. Tuskinpa tässä kohtaa siis on tarvetta räyhätä. Ainoastaan sitä kannattaa edelleenkin puhua, miten toiminta sai rahaa ja pääsi jatkumaan noin pitkään. Se herättää ehdottomasti kysymyksiä. Sekin ihmetyttää, mitä ne sun kontaktit teatteriväkeen oikein on, jos et ollenkaan ole tätä räyhäämistä kuullut. Lippukassanko tunnet?
Tiettyjen monikulttuurimannekiinien toilailuista on tiedetty paljon. Asioita on peitelty, koska rassismi...
Älä syytä kriitikkoja. Syytä heitä, jotka ovat silmänsä sulkeneet, kuten Suomen kulttuurijengi, ja vasemmistopoliitikot heidän rahoittajinaan/suojelijoinaan.
Tuo on yksi esimerkki siitä, mitä olen kritisoinut kulttuuripolitiikassamme. Se on korruptoitunut ja sisäänpäinvirittynyt yhteisö. Pientä puhdistusta ehkä tarvittaisiin?
Jos rahaa jaetaan vastuuttomasti ja vastauksia kyselemättä erilaisille sopivan poliittisesti oikeaoppisille kulttuurinäkemyksille, lienee selvää, että väärinkäytöksiä syntyy. Kansalaisten verorahoja jaetaan holtittomasti. Baltzar on saanut paljon...
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 04, 2019, 19:43:31
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 04, 2019, 07:31:02
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 03, 2019, 19:28:46
Minä tiesin Baltzariin kohdistuvista epäilyistä aiemmin, kun tunnen tuota teatteriväkeä tuttujen kautta. No, sirkusväkeä mielestäni.
Psykopaatteja ja narsisteja ehkä alalla on, kuka yllättyy?
Hyvä kysymys silti, miksei nyt räyhätä, kun hyväksikäyttäjäksi osoittautuikin monikulttuurimannekiini?
Hyvä kysymys on, miksi sinusta ei räyhätä? Asia on ainakin teatteripiireissä kyllä sekä ollut esillä että Baltzaria on paheksuttu voimakkaasti. Mutta - tyyppi on jo poliisin hampaissa ja häntä syytetään raskaista rikoksista. Tuskinpa tässä kohtaa siis on tarvetta räyhätä. Ainoastaan sitä kannattaa edelleenkin puhua, miten toiminta sai rahaa ja pääsi jatkumaan noin pitkään. Se herättää ehdottomasti kysymyksiä. Sekin ihmetyttää, mitä ne sun kontaktit teatteriväkeen oikein on, jos et ollenkaan ole tätä räyhäämistä kuullut. Lippukassanko tunnet?
Tiettyjen monikulttuurimannekiinien toilailuista on tiedetty paljon. Asioita on peitelty, koska rassismi...
Älä syytä kriitikkoja. Syytä heitä, jotka ovat silmänsä sulkeneet, kuten Suomen kulttuurijengi, ja vasemmistopoliitikot heidän rahoittajinaan/suojelijoinaan.
Tuo on yksi esimerkki siitä, mitä olen kritisoinut kulttuuripolitiikassamme. Se on korruptoitunut ja sisäänpäinvirittynyt yhteisö. Pientä puhdistusta ehkä tarvittaisiin?
Jos rahaa jaetaan vastuuttomasti ja vastauksia kyselemättä erilaisille sopivan poliittisesti oikeaoppisille kulttuurinäkemyksille, lienee selvää, että väärinkäytöksiä syntyy. Kansalaisten verorahoja jaetaan holtittomasti. Baltzar on saanut paljon...
Mistä sä tempaisit ajatuksen, että syyttelen kriitikkoja? Miksi kehotat minua syyttämään rahoja jakaneita, KUN JUURI HEIHIN KOHDISTIN KRITIIKIN?
Nyt en voi muuta kuin kritisoida sinua siitä, että sinulle ei edes kelpaa kritiikki, ellei se nimenomaisesti ole juuri sinun omaa kritiikkiäsi sanatarkasti. Ei ihme, että olet tyytymätön, sillä olet tyytymätön mitä ilmeisimmin siihen, että ihmiset toden totta eivät papukaijoina toista sinun (tai siis ideologisten oppi-isiesi) sanoja ja lauseita. Kriittisyys ei kelpaa, räyhääminen ei kelpaa, ellei sitä tehdä ideologisen oikeaoppisesti ja Halla-ahon nimiin vannoen ja sen arkkivihollisesi vihervasemmisofemakkoideologian syylliseksi todeten.
OIkeesti Toope, toi on jokseenkin väsynyttä vauhkoamista. Juuri tuollainen kritiikki ei tule myöskään mitään muuttamaan. Sen tavoitteena kun ei ole parempi teatterintekemisen tapa, vaan taiteen lakkauttaminen. Et sinä etsi ole nyt etsimässä sitä, miten teatterin opettamisen ja ohjaamisenpiirissä ilmenevät haitalliset piirteet saataisiin kitkettyä, vaan tekosyytä lakkauttaa kaikki taida - tai ainakin kaikki muu kuin Gallen-Kallela ja Sibelius.
Nämä silmien sulkemiseen mielestäsi erikoistuneet piirit Teatterikorkeakoulussa muuten järjestävät ensi viikolla luentotilaisuuden vallankäytöstä ja ensi kevääksi on suunnitteilla etiikkaseminaari, jossa tällaiset vallankäytön vinoumat ovat teemana esillä. Nämä eivät ole vasta Baltzarin jälkeen kehiteltyjä ideoita, vaan aihe on esillä "näissä piireissä" jo muutoinkin. Räyhääminen ei tuota mitään, vaikka toki asioiden esille nostaminen on tärkeää. Jos kuitenkin jäädään vain räyhäämään, päivittelemään ja nimeämään muutamia syyllisiä, ei mikään vielä muutu. Siitä pitää päästä seuraavaan vaiheeseen, jotta todella tunnistetaan ne syyt, miksi vaikkapa teatterissa pääsee tapahtumaan tällaista - ja MUUTETAAN NIITÄ. Se on selvää, että mikäli tilaisuus tarjotaan, on todennäköistä, että se varaskin ilmestyy. Tähän asiaan siis jo ollaan pureutumassa - kuten nuo luennot ja seminaarit kertovat.
Selitä muuten Toope se, miksi teatterilta otettais rahat pois siksi, että teatterin ulkopuoliset tahot, virkamiehet ja poliitikot harrastavat väärinkäytöksien sallimista? Se "Suomen kulttuurijengi" (jos tarkoitetaan niitä, jotka taidetta tekevät) tässä tapauksessa oli nimenomaan jo huomannut tuon Baltzarin toiminnan kyseenalaisuuden, mutta poliitikoille se ei vain ollut valjennut. Analyysisi on siis väärä, jos osoitat syylliseksi teatterin ammattilaiset, kun kyse on ihan muiden sokeudesta. Opetusministeriössä ja SDP:ssä, jonne Baltzar tupsahti politiikan ulkopuolelta, on oltu sokeita ja kuuroja.
Osa ongelmaa on ehdottomasti myös sellainen typerä ajatus, että taiteen piirissä ja taiteen nimissä voi toimia (pitää toimia) jotenkin ihan eri säännöillä kuin muualla. Tämä ajatus on kuitenkin tyypillisesti ihan muiden kuin taiteen tekijöiden oma käsitys. Että taiteilijat on jotenkin ihan erilaisia ja taiteen tekeminen muka vaatii ihan erilaisia sosiaalisia normeja - myös tavallisessa arkielämässä. Mikä nyt on pelkkää *askaa. Käsitys on osa sitä luuloa, että taiteilijat ovat jotenkin erikoisia ja tavallisista poikkeavia kummajaisia. Mikä on idioottimainen ja taiteen tekemistä romantisoiva uskomus.
Puhun siitä, että julkisrahoitteinen ja -hallintoinen järjestelmä paisuttaa itseään epäterveesti. Näinhän jokainen julkisrahoitteinen järjestelmä tekee, koska niillä ei ole tervettä vastuuta rahoistaan. Ne vaativat lisää, kun ovat kuluttaneet verorahansa. Ymmärrän kulttuurirahoituksen julkisilta rahoilta tiettyyn rajaan asti, mutta käsitän myös ne ongelmat, jota malli aiheuttaa, liian sosialistista. Ymmärrän kirjastolaitoksen tarpeen, en ehkä enää taiteilijoiden tukemista... Yhteiskunnan on vaan pakko vetää myös rajoja tukihankkeilleen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 05, 2019, 23:59:48
Puhun siitä, että julkisrahoitteinen ja -hallintoinen järjestelmä paisuttaa itseään epäterveesti. Näinhän jokainen julkisrahoitteinen järjestelmä tekee, koska niillä ei ole tervettä vastuuta rahoistaan. Ne vaativat lisää, kun ovat kuluttaneet verorahansa. Ymmärrän kulttuurirahoituksen julkisilta rahoilta tiettyyn rajaan asti, mutta käsitän myös ne ongelmat, jota malli aiheuttaa, liian sosialistista. Ymmärrän kirjastolaitoksen tarpeen, en ehkä enää taiteilijoiden tukemista... Yhteiskunnan on vaan pakko vetää myös rajoja tukihankkeilleen.
Jos kyse olisi paisuttamisesta, olisivat kai taiteilijoille annettavat rahat kasvaneet? Silti rahoitus kulttuurille ja taiteelle valtion budjetissa on pitkään ollut ihan samalla 0,8 % tasolla. Mikä sinusta on paisunut, jos tämä paisuminen ei näy budjetissa tuon alle prosentin osuuden muuttumisena edes siihen jo pitkään kulttuuripuolelta esitettyyn 1 % tasoon kasvamisena. Siis - budjetista taiteelle ja kulttuurille vain 0,8 % ja tämä sinusta on ihan liikaa. Millaisia säästöjä mahdat siis tavoitella? Mikä olisi oikeampi määrä? Ja ennen kaikkea - mitä sillä säästöllä ajattelit rahoittaa? Kenties niiden työttömäksi jäävien lippukassojen, teatterin siivoojien, nurin menevien ravintoloiden työntekijöiden työttömyyskorvaukset?
Lainaa
Käyvillä hinnoilla, jotka eivät ota huomioon rahan arvon muutosta, luvut ovat huomattavia. Vuonna 2000 terveydenhuollon menot asukasta kohden olivat 1800 euroa vuodessa, vuonna 2015 puolestaan jo 3803 euroa vuodessa per asukas.
Terveydenhuollon menot ovat vuosi vuodelta entistä suuremmassa osassa kansantalouden mittakaavassa. Vuonna 2000 terveydenhuollon menot muodostivat 6,84 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuonna 2005 luku oli jo 8 prosenttia, 2010 8,87 prosenttia ja vuoteen 2015 mennessä osuus oli kasvanut jo 9,45 prosenttiin BKT:stä.
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/terveysmenot-ovat-rajahtaneet-kasvuun-2000-luvulla-nain-se-nakyy-eri-sektoreilla/42b30eca-bcdb-341d-ae3b-ab16cfc0d89a
Kuten huomaat, ei sosiaali-ja terveysmenojen paisumista ole mahdollista rahoittaa taiteen rahoitusta pienentämällä. Ei, vaikka jopa se kirjaston tuki lopetettaisiin. Paisuminen näyttää taopahtuvan jossain ihan toisilla momenteilla budjetissa kuin siellä taiteilijoiden tuessa. SEN osuus tuosta 0,8 prosentista valtion budjettia on todella pieni, kun tiedämme, että paljon suuremmat rahat maksetaan instituutioiden ylläpitämiseen (Kansallisteatteri, Ateneum jne). Siten se mieltäsi alati hiertävä taiteilijoiden tukeminen on kuin pieru Saharassa - niin häviävän pieni rahamäärä, että sosiaali- ja terveysmenojen paisuminen nielaisee sen niin huomaamattaan, ettei se vanhus hoivakodissaan huomaa sitä edes yhtenä santsikuppina kahvia.
Ihan oikeesti Toope - taloudellisia ongelmia ei voi ratkoa siten, että ottaa asiasta x pienen pienen summan rahaa ja leikkii, että sillä voi ratkaista erittäin suuren ja alati paisuvan rahantarpeen asiassa y. Jos uskottelet tämän olevan mahdollista suosittelen kokeilemaan strategiaa omassa taloudessasi. Palataan asiaan sitten, kun olet omasta kulttuuribudjetistasi säästänyt summan, jolla rahoitat itsellesi asunnon ostamisen Helsingistä. Sitten voimme keskustella siitä, tuntuiko malli mielekkäältä ja paraniko elämänlaatu tällaisen valinnan avulla.
Olisit edes tilkkasen uskottavampi, jos edes pystyisit esittämään, mikä olisi se sopiva kulttuurille annettavan rahamäärän taso / osuus budjetista. Jos vastauksesi aina on: tätä ASIAA ei kannata tukea, on aika selvää, ettei kyse ole rahan määrästä, vaan siitä, että itse rahoituksen kohde herättää sinussa närästystä.
Siitä "omituinen" keissi, että tällainen tilanne syntyy aika väistämättä. Ei eväitä olettaa muuta, vaikka joistain vinkkeleistä kyseenalaisuus olisi ollut kiistatonta, jo kauan.
Toki terveydenhuoltomenot ja sosiaalimenot ovat niitä suurimpia menoeriä yhteiskunnalle. Suurempi osahan niistä tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän itserahoitettavia, ts. kunta ei enää maksa yhtä paljon terveysmenoista. Ihan siksi, koska yhteiskunnalla ei ole varaa. Mutta kyllä se kulttuurisektorikin joutuu hakemaan rahoitusta yksityiseltä sektorilta, koska yhteiskunta ei kykene kaikkea kivaa enää pian rahoittaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 06, 2019, 22:59:02
Toki terveydenhuoltomenot ja sosiaalimenot ovat niitä suurimpia menoeriä yhteiskunnalle. Suurempi osahan niistä tulevaisuudessa tulee olemaan enemmän itserahoitettavia, ts. kunta ei enää maksa yhtä paljon terveysmenoista. Ihan siksi, koska yhteiskunnalla ei ole varaa. Mutta kyllä se kulttuurisektorikin joutuu hakemaan rahoitusta yksityiseltä sektorilta, koska yhteiskunta ei kykene kaikkea kivaa enää pian rahoittaa.
Eihän yhteiskunta KOSKAAN ole rahoittanut kaikkea kulttuuria ja taidetta, vaan aivan merkittävä osa rahoituksesta on AINA haettu yksityiseltä sektorilta. Yksityiset säätiöt ovat merkittävä apurahoja myöntävä taho. Mm. Suomen kulttuurirahasto on hankkinut pääomansa yksityisiltä lahjoittajilta. Suuri osa kulttuurin rahoituksesta on jo yksityistä. Älä viitsi yrittää luoda mielikuvaa, että suomalinen kulttuuri ja taide olisi kokonaan valtion rahoittamaa. Tämä on paskapuhetta ja vääristelyä.
https://www.jelli.fi/jarjestotoiminta/saatioiden-rahastojen-ja-eri-ohjelmien-avustukset-ja-apurahat/
Tässä nyt vähän - vaikkakaan ei kattavasti - yksityisiltä tahoilta tulevasta rahoituksesta. Alfred Kordelin. Alli Paasikivi, Wihuri (Jenny ja Antti), Erkko (Jane ja Aatos), Kalevala koru, Kansan sivistysrahasto, Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö, KOne, Majaojasäätiö, MInela-säätiö, Suomen kulttuurirahasto nyt esim. Ovat tärkeitä suomalaisen kulttuurin rahoittajia. Yksityistä rahaa, jonka käyttämiseksi on luotu säätiö. Ei valtion rahaa, ei verorahoja. Rahaa, jota ei voi siirtää sosiaali-ja terveysmenoihin, koska se olisi vastoin säätiön perustaneiden yksityishenkilöiden tahtoa ja säätiön tarkoitusta. Lisäksi tietenkin sitten vaikkapa se raha, joka saadaan yleisöltä pääsylipputuloina tai yritysten suorana sponsoritukena. Sekään ei ole valtion rahaa, ei verotuloista saatua rahaa. Tällä hetkellä esim. Helsinkiin rakennetaan Tanssin taloa erittäin vahvan Erkkojen säätiöltä saadun rahallisen panoksen turvin. Tätä hanketta on valmisteltu vuosien ja vuosien ajan, mutta nyt se nytkähti oikeasti käyntiin Erkkojen rahoituksen avulla. Siis yksityisen rahan turvin, jota he eivät olisi antaneet vanhusten hoitolaitoksille tai terveyskeskusten palkkakuluihin. Se siis ei ole myöskään "niistä poissa" yhtään enempää kuin on sinun oma rahasi, jonka käytät johonkin muuhun kuin vanhustyöhön.
Suomen kulttuurirahasto aikoinaan perustettiin niiden lahjoitusten turvin, joita aivan tavalliset ja eivät mitenkään erityisen varakkaat suomalaiset keräyksen kautta antoivat. Tällainenkin kulttuuritoiminnan tukeminen siis on ainakin joskus ollut ihan tavallisille ihmisille kannatettavan tärkeä asia.
LainaaKulttuurirahaston alkupääoma hankittiin vuonna 1938 kannatusyhdistyksen jokaisessa Suomen kunnassa järjestämällä ovelta ovelle -keräyksellä, jonka suoritti 30 000 kansakoululaista. Keräykseen osallistui noin 170 000 suomalaista ja lahjoituksia kertyi yhteensä 2,7 miljoonaa markkaa. Lisäksi 18 000 henkilöä osallistui erilliseen lahjakirjakeräykseen. Ensimmäisen ja esimerkiltään huomattavan suurlahjoituksen puoli miljoonaa markkaa teki emäntä Helmi Nuuttila Asikkalasta.
Wikipedia
Viimeaikaisesta tapauksesta kun puhuttu, niin mainittu sana: kultti ...
Kultti tarkoittaa määritelmän alkuperäisessä merkityksessä palvontaa, uskonnollisia menoja ja käytäntöjä tai erityisesti uskonnonharjoitukseen tavan tai säännösten perusteella kuuluvia muotoja, jumalanpalvelusmenoja. Myöhemmin kultilla on tarkoitettu uskonnollista ryhmää, jonka uskomuksia ja palvontamenoja ympäröivä yhteiskunta pitää poikkeavina. Kulteille on keskeistä henkilökohtainen uskonnollinen kokemus. Kultin ja lahkon erottaminen voi olla vaikeaa: lahkot eroavat kulteista siinä, että ne ovat erkaantuneet jostain uskonnosta siinä kun kultit syntyvät itsenäisempinä. Monia yhteiskunnallisen valtavirran vastaisia uusia uskonnollisia liikkeitä kutsutaan nykyisin kulteiksi kielteisessä merkityksessä. Kultiksi nimeämällä nämä ryhmät pyritään esittämään vaarallisina omille jäsenilleen tai yhteiskunnalle.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kultti
Nämä menevät yhteisö-elämän puolelle. En lukenut artikkelia pitemmälle. Mieleeni tuli jotenkin assosioiden avoimet ja sulkeutuneemmat kokonaisuudet.
Valtiokin voi olla melko hartaasti jotain palvova, eikä suvaitse rajojen sisällä mitä vain. Nuo valtavirran vastaiset kultit voi nähdä tietynlaisena vastavetona, tai irtiottona, johonkin alkukantaisempaan, ehkä elettävämpään ihmisympäristöön.
Parisuhteetkin voivat edetä kauas yleisestä, omanlaisikseen. Samoin yksilöt. Vaikea ajatella, miksei isommissa ryhmissä ilmenisi samaa.
Taide voi olla parhaimmillaan, kun olosuhteet ovat ihmistä lähellä olevat. Karu elämä voi synnyttää olosuhteita, joissa ei pärjää ilman taidetta.
Oma viimeisin havaintoni taiteesta on, että sen eri alueet ja muodot, voi nähdä hyvin lähellä käytännön elämää. On asioita, joita ei voi suorittaa, ellei taito ole selkeästi venyvä, jollekin epätavalliselle tasolle.
Taide menee taiteilun puolelle, jos asian sanoo banaalisti, tai käytännönläheisesti. Linkolan haastatteluja kun katsoin tänään, niin tuli selkeä korostus, tälle elämänmuodolle. Ei varmaan sattumaa, sillä elämä ihmisen kohdalla on rintamilla, ja se on juuri tätä, mitä ajattelen. Eläimet ovat selkeämmin rintamilla, kaiken aikaa, siis suoremmin vasten todellisuuden oloja.
Safiiri, minä pidän positiivisena asiana sitä, että kulttuuria tuetaan yksityisiltä tahoilta, koska valtiolla on vaikeuksia velkaantumisensa vuoksi tukea pian enää antaa. Yhteiskunnan tulisi keskittyä keskeisiin toimintoihin, kuten kirjastoihin ja museoihin, teattereihin ja jättää monet muut kulttuurisektorit yksityisille. Kysehän on rahasta ja sen riittävyydestä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 07, 2019, 22:42:24
Safiiri, minä pidän positiivisena asiana sitä, että kulttuuria tuetaan yksityisiltä tahoilta, koska valtiolla on vaikeuksia velkaantumisensa vuoksi tukea pian enää antaa. Yhteiskunnan tulisi keskittyä keskeisiin toimintoihin, kuten kirjastoihin ja museoihin, teattereihin ja jättää monet muut kulttuurisektorit yksityisille. Kysehän on rahasta ja sen riittävyydestä.
Aivan. Mutta olet ilmeisen tietämätön siitä, että niin juuri koko ajan tapahtuukin. Valtion budjetista maksetaan varsin maltillinen määrä kulttuuriin. Eikä sen osuus budjetista ole pitkään aikaan kasvanut, joten puheet paisumisesta ovat - valheellisia. Paisumista en sijaan tapahtuu sosiaali- ja terveysmenoissa. Sä siis lähinnä vaahtoat, että asiat pitäisi kiiruusti laittaa sille mallille,
jolla ne jo ovat. Ymmärtänet, että se ei varsinaisesti saa pitämään ehdotuksiasi asiantuntevina ja varteenotettavina.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2019, 12:36:42
Paisumista en sijaan tapahtuu sosiaali- ja terveysmenoissa.
Siinä olisi kansalla aktiiviosuuden ottamista.
Miten terveyskuluja voi minimoida? Mitä olisi kansalais-SOTE? Onko liian sosialistista, jos yksilönvastuuta aidosti jääkin mukaan?
Tarvitaanko taidetta apuun, tällaiseen kysymykseen, kun sovelluskenttää on, aitona?
Nälkätaiteilija:
Mies söi yli 100 000 euron arvoisen taideteoksen: "Kiitos, erittäin hyvää"
(https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000006336386.html)
Taidan laittaa kopion kyseisestä teoksesta omalle seinälle. Alkuperäinen teos kun näyttää olevan melko kallis.
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 08, 2019, 14:13:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2019, 12:36:42
Paisumista en sijaan tapahtuu sosiaali- ja terveysmenoissa.
Siinä olisi kansalla aktiiviosuuden ottamista.
Miten terveyskuluja voi minimoida? Mitä olisi kansalais-SOTE? Onko liian sosialistista, jos yksilönvastuuta aidosti jääkin mukaan?
Tarvitaanko taidetta apuun, tällaiseen kysymykseen, kun sovelluskenttää on, aitona?
Ei minullakaan ole hyvää ratkaisua siihen, että sosiaali- ja terveysmenot kasvavat yli kykymme niitä maksaa. Mikä silloin on se ainoa mahdollisuus? Vähentää kustannuksia = vähentää hoitoja tasolle, jota oli sukupuoli tai kaksi sitten. Tiedän vain, että valtiomme velkaantuu, koska ei kykene suoriutumaan kaikista sosiaali/terveyssektorin lupauksista.
No, tuo asia pitää siirtää toisiin ketjuihin!
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 09, 2019, 19:36:22
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 08, 2019, 14:13:19
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 08, 2019, 12:36:42
Paisumista en sijaan tapahtuu sosiaali- ja terveysmenoissa.
Siinä olisi kansalla aktiiviosuuden ottamista.
Miten terveyskuluja voi minimoida? Mitä olisi kansalais-SOTE? Onko liian sosialistista, jos yksilönvastuuta aidosti jääkin mukaan?
Tarvitaanko taidetta apuun, tällaiseen kysymykseen, kun sovelluskenttää on, aitona?
Ei minullakaan ole hyvää ratkaisua siihen, että sosiaali- ja terveysmenot kasvavat yli kykymme niitä maksaa. Mikä silloin on se ainoa mahdollisuus? Vähentää kustannuksia = vähentää hoitoja tasolle, jota oli sukupuoli tai kaksi sitten. Tiedän vain, että valtiomme velkaantuu, koska ei kykene suoriutumaan kaikista sosiaali/terveyssektorin lupauksista.
No, tuo asia pitää siirtää toisiin ketjuihin!
Tai - organisoida toiminta järkevämmin ja tehokkaammin. Tämä on yleisin ehdotus, jonka kuulen, jos keskustelen asiasta sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat jollain tapaa ammatillisesti tekemisissä esim. terveydenhuollon kanssa. Nythän me maksamme paljon ja joudumme satsaamaan huomattavan osan resursseista erikoissairaanhoitoon, kun sitä edeltävä hoito tökkii. Puhumattakaan ennaltaehkäisevästä työstä, joka tulisi paljon halvemmaksi kuin hoitaa vasta sitten, kun ongelma on ehtinyt kasvaa suureksi ja vaikeasti hoidettavaksi. osittain ongelma on muodostunut siitä, että maksava taho vaihtuu, kun homma ohjataan niiden alemman tason puuttumisten ohi päivystykseen, erikoissairaanhoitoon jne. Tällainen potilasshoppailu ja toisen maksajan kontolle, toisen instanssin budjetin piiriin ohjaaminen pitäisi estää. Jonkun pitäisi kyetä satsaamaan ennaltaehkäisevälle ja tavallisen terveyskeskushoidon tasolle riittävästi resursseja, jotta hoito alkaisi ajoissa - ja tulisi lopulta halvemmaksi. Siinä ei ole kenenkään kannalta mitään järkeä, että ihmiset menevät päivystykseen (kallista), koska eivät saa vastaanottoaikaa terveyskeskukseen ajoissa. Tai että nuori, joka tarvitsisi pientä psykologista tukea ajoissa, ei saa sitä koulupsykologilta ja matalalla kynnyksellä, vaan joutuu odottamaan tilanteensa heikkenemistä siihen saakka, että joutuu sairaalahoitoon. Näitä ongelmia ei saada ratkaistua sillä, että päätetään lakkauttaa valtion taiteilija-apurahajärjestelmä. Se raha hujahtaa huomaamatta ja vaikutuksia tekemättä sotemenoihin. Mutta samalla menetämme taiteen hyvinvointivaikutukset (joka entisestään tuo painetta terveydenhuoltoon) ja tuotamme lisää työttömyyttä (joka rasittaa sosiaalimenopuolta). Työttömiksi joutuvat taiteilijoiden lisäksi ne, joiden toiminta on välillisesti riippuvaista taiteilijoista. Taiteen piirissähän ei ollenkaan kaikki työ ole taiteilijan työtä, mutta taiteilijan työ on edellytys sille, että se siihen liittyvä työ ja toimeliaisuus on olemassa. Gallerian kahvila lopettaa toimintansa, kun galleriassa ei järjestetä näyttelyitä, eikä sinne tulla katsomaan teoksia.
Paitsi että taide voi tuottaa taloudellisesti, taide voi olla suoremmin osa toimintaa. Toiminta ja tulokset eivät olisi välillisiä, vaan suoria. Talouteen liitetty menestys, ei välttämättä kytkeydy positiiviseen vaikuttavuuteen, edes rutiinimuotoiseksi päätyneenä.
Eikö noin voi ajatella, jos taiteen näkee uutena, alueella, jossa on selkeästi rintama, jossa venytään tavanomaisesta, jonnekkin suuntaan? Osa taiteesta venyy ja venyy (1), ja on näyttelyissä etc, luoden pitkälliseksi vietyjä linjoja, tai jotain uutta koostetta. Sitten on uutta syntyvää (2), melkin saman tien, osaksi toimintaa. Miten näitä kahta linjaa voi kuvata? Onko näitä käsitelty?
Erikoisinta voi olla, että uusi lähtee vallitsevasta, ja suuntautuu siihen nähden aiempaan. Siinä kun taiteelta odotetaan venymistä kohden hienompaa, palattaisiinkin kohden yksinkertaisempia alkujuuria. Voiko siellä olla osuvaa, puhuttelevaa, ja missä yhteyksissä?
Taide konservatiivisuuden löytäjänä? Kävisikö kaupaksi, konservatiiveille? Voiko tekemiseen liittyä taidetta?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 10, 2019, 09:04:59
Ison hötelö-toimijan piirre/ongelma,.. mistä vinkkelistä asiaa kokee. Näitä luodaan, kilvan. Suuruudessa on voimaa, vaikka toisaalta sanotaan, että ei. Väärä suuruus lienee anti-voimaa, ongelmakehitystä, ja näitä on historiassa, ellei nykyisyydessäkin.
Itseäni on mietytyttänyt tavan yhteisöt (Y), yksilöineen, kimppoineen, ja talous-alue-jotkin (T). Aivan kuin perinteiset, yli yhteisön ulottuvat talousalueet ei enää olisi riittäviä liityttävinä, paikallis-elämää tahoillaan rikastavia, vaan talousalueet halutaan saada yhteisön piiriin, jopa yksilöihin.
Markkinat ovat vaihdantaa. Kukin tuo kaupattavaa, ja ostaa jotain tuotua, tai vaihtelee. Nykyistä järjestelmää ei voi ajatella perinteisen markkina-meiningin mukaisesti. Se on jotain aivan muuta. Toisaalta, markkinoita perinteisenäkään ole kovin paljoa. Kiertokaupustelijoita, ehkä kerran vuodessa, tai sitten satunnaiskulkijoita, juttuineen.
Ehkä nykyisyyttä ei voi mitenkään ymmärtää. Siinä mielessä paljon vaikeampia kohde, esim tutkimukselle.
Näkemyksiä on monia. Oma näkemykseni on se, että yhteiskunta on paisunut liikaa julkisen sektorin vuoksi, siksi keräämme enemmän velkaa. Siksi verotamme liikaa yrittäjiä, joilla on vaikeuksia työllistää. Suomen julkinen sektori lienee Kreikan tasoinen, vaikka Kreikassa on kaksi kertaa enemmän väkeä. Vika on meissä, kun olemme paisuttaneet liikaa julkissektoriamme. Sen pienentämisen tulisi olla keskeinen keino siihen taloutemme tasapainottamiseen.
Kulttuuritoiminnan (joka toki on vain pieni osa) järkeistäminenkin on osa tuota tasapainottamista.
^
Kokemukseni mukaan (pien)yrittäjien ongelmana ei ole niinkään verotus vaan kohtuuttomat yrittäjäeläkemaksut, kaikenlainen ilmoittelu- ja lupabyrokratia sekä työllistämisen oheiskulut.
Suurinpiirtein samat paperit ja lomakkeet on aina tehtävä vaikka työntekijöitä on yksi tai viisikymmentä.
Myykö kukaan Suomessa Reg Mombassan kuvilla koristeltuja T-paitoja?
https://www.google.fi/search?hl=fi&tbm=isch&source=hp&biw=1680&bih=901&ei=5trvXaq-N6GAk74PsYixkAc&q=reg+mombassa+art&oq=reg+mombassa&gs_l=img.1.1.0i19l10.1343.5468..8192...0.0..0.101.994.10j2......0....1..gws-wiz-img.......0j0i131j0i30.fV1ujIcAS0Y
Adanin hiilikaivosta vastustava paita taisi olla harvoja joita tännekin olisi toimitettu, nyt sekin on sold out.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2019, 19:38:36Näkemyksiä on monia. Oma näkemykseni on se, että yhteiskunta on paisunut liikaa julkisen sektorin vuoksi, siksi keräämme enemmän velkaa.
Näin kerrotaan. Varsin uskottavaa.
Toisaalta, isommat korjaukset, kuten ilmastonmuutos, voivat tarvita koordinoitua toimintaa. Jos tähän ei ole pohjaa, tai ajatellaan, että huteruus on tarkoituksella ylläpidettyä, ei yhteishankkeilla ole pohjaa, kuten ei missään vaiheessa. Isot menot on helppo toisaalta kuitata löperöllä taloudella. Se on tuloksentekijälle win-win.
Tällaisia epäillään, ja jos luottamus on lamassa, hankala rakentaa mitään isompaa, vaikka tarve. Isoja kyllä rakennettu, luottamusvajeesta huolimatta, koska tuskin on ollut muu ideana. Näin itse ajattelen, vaikka joukkoon mahtuu muutakin, joihin samalla nojata. Maailma ei ole laajasti ottaen paha, mutta skeptinen kannattaa olla, kuten Aatun aikoina.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 10, 2019, 19:46:38
^
Kokemukseni mukaan (pien)yrittäjien ongelmana ei ole niinkään verotus vaan kohtuuttomat yrittäjäeläkemaksut, kaikenlainen ilmoittelu- ja lupabyrokratia sekä työllistämisen oheiskulut.
Sama paine monessa. Seuraukset voidaan summata, miten nyt tehdäänkin.
Jos tähän maaimanaikaan ei voi elää kohtuullisesti, tuskin koskaan.
Lainaus käyttäjältä: Juha - joulukuu 10, 2019, 20:53:06
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - joulukuu 10, 2019, 19:46:38
^
Kokemukseni mukaan (pien)yrittäjien ongelmana ei ole niinkään verotus vaan kohtuuttomat yrittäjäeläkemaksut, kaikenlainen ilmoittelu- ja lupabyrokratia sekä työllistämisen oheiskulut.
Sama paine monessa. Seuraukset voidaan summata, miten nyt tehdäänkin.
Jos tähän maaimanaikaan ei voi elää kohtuullisesti, tuskin koskaan.
Nuo kaikki maksut kertovat siitä ylipaisuneesta yhteiskuntasektorista. On yhdentekevää, kutsutaanko veroja "
yrittäjäeläkemaksuiksi, lupabyrokratiaksi tai oheiskuluiksi", ne kaikki ovat veroja.
Lupabyrokratia on sinänsä hauska ilmiö, koska nykyään mitään ammattia ei saa hoitaa ilman jotain lupaa. Tulityölupa pitää maksaa. Keittiötyöntekijät maksavat hygieniapassin. Joka helevetin ammatissa on tällaista piiloverotusta. Näin sosialistisessa Suomessa... >:(
Me maksamme ajokortista tai henkkareista 50-60 Euroa, ihan kuin kortin hinta oikeasti olisi noin kallis. Ei ole. Pääosa kustannuksista on valtion rahastusta. Pääosa kustannuksista on piiloverotusta.
ps. Laitan nyt tänne, kun täällä asiasta oli puhe:
https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/sivut/kuntien-velvoitteiden-vahentaminen.aspx (https://www.eduskunta.fi/FI/tietoaeduskunnasta/kirjasto/aineistot/kotimainen_oikeus/LATI/sivut/kuntien-velvoitteiden-vahentaminen.aspx)
Lainaa1930-luvulla kunnilla oli 40 lakisääteistä tehtävää, 1970-luvulla niitä oli 114. Vuona 2012 kunnille oli jo 535 tehtävää, joihin liittyy lähes tuhat velvoitetta.
Tuo on erinomainen esimerkki siitä, miten sairaasti valtio-ohjattu, vastuuton byrokratia luo tuollaisia järjettömiä velvoitteita, jotka paisuttavat julkista sektoria yli kestokyvyn.
Just joo.
Just joo. Sitä minäkin. Eksymme vähän aiheesta, mutta näin sosialistinen on yhteiskuntamme, kuten taiteemmekin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2019, 21:18:57
Just joo. Sitä minäkin. Eksymme vähän aiheesta, mutta näin sosialistinen on yhteiskuntamme, kuten taiteemmekin.
Jännä ajatus, että kun ongelmana on liiallinen byrokratia ja erilaiset lupamaksut, on sinusta hyvä tapa ratkaista asia lopettamalla valtion taiteilija-apurahat...
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 17:17:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2019, 21:18:57
Just joo. Sitä minäkin. Eksymme vähän aiheesta, mutta näin sosialistinen on yhteiskuntamme, kuten taiteemmekin.
Jännä ajatus, että kun ongelmana on liiallinen byrokratia ja erilaiset lupamaksut, on sinusta hyvä tapa ratkaista asia lopettamalla valtion taiteilija-apurahat...
Liiallinen valtio-ohjaaminen ja osallistuminen ei välttämättä ole positiivinen asia kulttuurielämässäkään, eikä muissakaan yhteiskunnan osa-alueilla.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 11, 2019, 19:53:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 17:17:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2019, 21:18:57
Just joo. Sitä minäkin. Eksymme vähän aiheesta, mutta näin sosialistinen on yhteiskuntamme, kuten taiteemmekin.
Jännä ajatus, että kun ongelmana on liiallinen byrokratia ja erilaiset lupamaksut, on sinusta hyvä tapa ratkaista asia lopettamalla valtion taiteilija-apurahat...
Liiallinen valtio-ohjaaminen ja osallistuminen ei välttämättä ole positiivinen asia kulttuurielämässäkään, eikä muissakaan yhteiskunnan osa-alueilla.
Millä muilla osa-alueilla se ohjaamisen ja osallistumisen vähentäminen tarkoittaa vain sitä, että otetaan rahat pois? Olisiko se hyvä tapa järjestää vanhustenhoito?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 19:56:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 11, 2019, 19:53:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 17:17:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2019, 21:18:57
Just joo. Sitä minäkin. Eksymme vähän aiheesta, mutta näin sosialistinen on yhteiskuntamme, kuten taiteemmekin.
Jännä ajatus, että kun ongelmana on liiallinen byrokratia ja erilaiset lupamaksut, on sinusta hyvä tapa ratkaista asia lopettamalla valtion taiteilija-apurahat...
Liiallinen valtio-ohjaaminen ja osallistuminen ei välttämättä ole positiivinen asia kulttuurielämässäkään, eikä muissakaan yhteiskunnan osa-alueilla.
Millä muilla osa-alueilla se ohjaamisen ja osallistumisen vähentäminen tarkoittaa vain sitä, että otetaan rahat pois? Olisiko se hyvä tapa järjestää vanhustenhoito?
Puhuin kulttuurielämästä, en vanhustenhoidosta. Olen monesti sanonut, että valtion ydintehtävinä ovat sosiaali- ja terveyssektori ja kritisoinut sitä, että valtion pitäisi laajentaa lonkeroitaan enemmän muille alueille. Yhteiskunnalla ei ole rajattomasti rahaa, joten ne pitää keskittää tärkeimpiin ja keskeisiin kohteisiin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 11, 2019, 20:27:05
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 19:56:59
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 11, 2019, 19:53:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 17:17:28
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 10, 2019, 21:18:57
Just joo. Sitä minäkin. Eksymme vähän aiheesta, mutta näin sosialistinen on yhteiskuntamme, kuten taiteemmekin.
Jännä ajatus, että kun ongelmana on liiallinen byrokratia ja erilaiset lupamaksut, on sinusta hyvä tapa ratkaista asia lopettamalla valtion taiteilija-apurahat...
Liiallinen valtio-ohjaaminen ja osallistuminen ei välttämättä ole positiivinen asia kulttuurielämässäkään, eikä muissakaan yhteiskunnan osa-alueilla.
Millä muilla osa-alueilla se ohjaamisen ja osallistumisen vähentäminen tarkoittaa vain sitä, että otetaan rahat pois? Olisiko se hyvä tapa järjestää vanhustenhoito?
Puhuin kulttuurielämästä, en vanhustenhoidosta. Olen monesti sanonut, että valtion ydintehtävinä ovat sosiaali- ja terveyssektori ja kritisoinut sitä, että valtion pitäisi laajentaa lonkeroitaan enemmän muille alueille. Yhteiskunnalla ei ole rajattomasti rahaa, joten ne pitää keskittää tärkeimpiin ja keskeisiin kohteisiin.
Ei kyllä sinä puhuit yleisesti siitä, että liiallinen valtion puuttuminen ei yleisesti ole yhteiskunnassa hyvä asia. Ilmeisesti sitten se vanhustenhoito kuitenkin on alue, jossa tämä väitteesi ei päde?
Mutta minustakin valtion on parasta olla puuttumatta liikaa kulttuurielämään. Antaa taidekentän ihan itse päättää kulttuuribudjetin jakamisesta. Valtio voi pysyä toden totta asiasta jokseenkin sivussa.
Keskustelua herättänyt taidenäyttelyperformanssi: https://yle.fi/uutiset/3-10821681
Voima-lehdessä aiheeseen liittynyt Kansa taisteli-liite, iltapäivälehtityyliin: https://www.lehtiluukku.fi/lehdet/voima/10-2019/231370.html
Voima-lehdessä ilmestyy myös kulttuurihäirinnän(culture jamming) vastamainoksia.
https://hairikot.voima.fi/
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 12, 2019, 08:12:49
Keskustelua herättänyt taidenäyttelyperformanssi: https://yle.fi/uutiset/3-10821681
Tämäpä onkin hyvä. Mitenköhän Toope suhtautuu? Vaatiiko näyttelyn kieltämistä tai ainakin rahat pois tuollaisilta epäisänmaallisilta taiteilijoilta? Vai iloitseeko sananvapautemme tilasta ja siitä, että taide uskaltaa tarttua vaikeisiin aiheisiin ja historiaan kuvia kumartelematta ja itsesensuuria harjoittamatta?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 12, 2019, 08:19:15
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 12, 2019, 08:12:49
Keskustelua herättänyt taidenäyttelyperformanssi: https://yle.fi/uutiset/3-10821681
Tämäpä onkin hyvä. Mitenköhän Toope suhtautuu? Vaatiiko näyttelyn kieltämistä tai ainakin rahat pois tuollaisilta epäisänmaallisilta taiteilijoilta? Vai iloitseeko sananvapautemme tilasta ja siitä, että taide uskaltaa tarttua vaikeisiin aiheisiin ja historiaan kuvia kumartelematta ja itsesensuuria harjoittamatta?
Miksi minä vaatisin minkään kieltämistä, koska en ole vihervasemmistolainen. Olen oikeistolainen, jonka mielestä erilaisia näkemyksiä saa esittää ja niitä saa vapaasti arvostella. Kaikenlaista saa esittää, kaikkea saa kritisoidakin. Siitä oppia Safiirillekin. Pyrit leimaamaan minua joksikin autoritaristiksi tajuamatta olevasi itse sellainen.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 20:43:04
Ei kyllä sinä puhuit yleisesti siitä, että liiallinen valtion puuttuminen ei yleisesti ole yhteiskunnassa hyvä asia. Ilmeisesti sitten se vanhustenhoito kuitenkin on alue, jossa tämä väitteesi ei päde?
Mutta minustakin valtion on parasta olla puuttumatta liikaa kulttuurielämään. Antaa taidekentän ihan itse päättää kulttuuribudjetin jakamisesta. Valtio voi pysyä toden totta asiasta jokseenkin sivussa.
Valtion tehtävä on mielestäni ne keskeiset yhteiskunnan toiminnalliset asiat, kuten terveydenhuolto ja vanhustenhuoltokin, koulutus tms. asiat. Suomen eräs talousongelma on siinä, että yhteiskunnan lonkerot ovat laajentuneet liikaa kattaen liki kaikki yhteiskunnalliset asiat. Siksi julkissektori velkaantuu, siksi sillä ei ole varaa kaikkiin poliitikkojen vaatimiin etuihin. Emme tuota tarpeeksi tuloja, joilla voisimme rahoittaa kaikkia luvattuja etujamme. Nyt meillä on muuten pääministeri Spice Girls- hallituksessa, joka on vaalikoneen mukaan sitä mieltä, että velkaantuminen on järkevämpää kuin etujen leikkaaminen. Tyhmä tyttö tuo Marin!
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 12, 2019, 20:24:45
Kaikenlaista saa esittää, kaikkea saa kritisoidakin.
Tarkoitatko tuolla rajatonta sananvapautta?
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fi.imgur.com%2Fy633YtL.jpg&hash=aaecb57805659dd513a4169352fd9f981b6ad904)
(https://www.outsmartmagazine.com/wp-content/uploads/2018/07/Storytime.jpg)
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 12, 2019, 20:31:46
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 11, 2019, 20:43:04
Ei kyllä sinä puhuit yleisesti siitä, että liiallinen valtion puuttuminen ei yleisesti ole yhteiskunnassa hyvä asia. Ilmeisesti sitten se vanhustenhoito kuitenkin on alue, jossa tämä väitteesi ei päde?
Mutta minustakin valtion on parasta olla puuttumatta liikaa kulttuurielämään. Antaa taidekentän ihan itse päättää kulttuuribudjetin jakamisesta. Valtio voi pysyä toden totta asiasta jokseenkin sivussa.
Valtion tehtävä on mielestäni ne keskeiset yhteiskunnan toiminnalliset asiat, kuten terveydenhuolto ja vanhustenhuoltokin, koulutus tms. asiat. Suomen eräs talousongelma on siinä, että yhteiskunnan lonkerot ovat laajentuneet liikaa kattaen liki kaikki yhteiskunnalliset asiat. Siksi julkissektori velkaantuu, siksi sillä ei ole varaa kaikkiin poliitikkojen vaatimiin etuihin. Emme tuota tarpeeksi tuloja, joilla voisimme rahoittaa kaikkia luvattuja etujamme. Nyt meillä on muuten pääministeri Spice Girls- hallituksessa, joka on vaalikoneen mukaan sitä mieltä, että velkaantuminen on järkevämpää kuin etujen leikkaaminen. Tyhmä tyttö tuo Marin!
Taide on tärkeä ja keskeinen yhteiskunnan toiminto, jonka julkiselle tuelle on hyvät perusteet. Muutoin se nimittäin jää pelkästään eliitille ja rikkaammalle osalle kansalaisia, mutta muilta pääsy sen ääreen estyy. Suomessa suomalainen taide aika nopeasti katoaisi huomaamattomiin, koska meiltä ei löydy sellaista varakkaiden ihmisten suurta väestöä, joka voisi sen tekemisen rahoittaa. Suomesta toki tulisi taiteilijoita, mutta he tekisivät sellaista kansainvälistä ja kansalliset erityispiirteensä kadottanutta taidetta jossakin maailmalla. Eivät vaikkapa suomenkielistä kirjallisuutta, teatteria tai elokuvaa. Eivät erityisesti suomalaisille tärkeitä aiheista suomalaisuuteen ja meidän kulttuuriimme pohjautuvalla tavalla.
Julkissektorin velkaantuminen ei edes ratkea millään tapaa, vaikka kaikki koko kulttuuriudjetti lakkautettaisiin. Sosiaali-ja terveysmenojen jatkuvan paisumisen ongelmaa ei voida sen kautta rtakaista, ei oikeastaan edes merkittävästi auttaa. Kyse on vastaavasta suuruusluokkaongelmasta kuin ehdottaisit, että minun palkkani voitaisiin käyttää kokonaan siihen, että helsinkiläinen vanhustenhoito saatais kuntoon. Haitat olisivat suureta ja välilliset taloudelliset menetykset söisivät merkittävän osan siitä rahasta, joka näennäisesti säästettäisiin. Kulttuuriala on tyypillisesti erityisen työvoimavaltainen ala. Tuen lakkauttaminen siis tuottaisi suuren määrän työttömiä. Lisäksi matkailu- ja ravintola-ala kärsisi ja sen kannattavuus heikkenisi. Muistathan sen Svonlinna-esimerkkini? Kaupungin antama tuki oopperajuhlille toi suuret tuotot, jotka mennen tullen nousivat annetun tuen tason yli.
Lisäksi jatkuvasti ilmestyy uusia tutkimuksia, joissa todistetaan taiteen suotuisa vaikutus ihmisen terveydelle. Siten taiteen lakkauttaminen (johon sen vaatimattoman nykyisen tuen lakkauttaminen johtaisi) toisi juuri sosiaali- ja terveyssektorille lisää painetta ja hoidettavia. Lisäksi se menettäisi taiteen keinona, jota nykyään enenevässä määrin pyritään käyttämään osana hoitoa. Jos taiteellinen toiminta hiipuu, ei taiteilijoita kannata kouluttaa, eikä kukaan hanki sellaista osaamista, jota sitten voi soveltaa sosiaali- ja terveysalalla kuten nyt tehdään yhä laajenevasti (ja tuloksellisesti).
https://www.sitra.fi/artikkelit/nakokulmia-taiteen-ja-kulttuurin-terveysvaikutuksiin/
LainaaIso-Britanniassa taidetta reseptillä -projektin on havaittu vähentäneen yleislääkärikäyntejä 37% ja sairaalakäyntejä 27%.
Mikähän mahtaa olla se summa, jonka nuo 37 % vähemmät yleislääkärikäynnit ja 27 % vähäisemmät sairaalakäynnit tuovat säästöä? Kuulostaa siltä, että kulttuuriresepti on varsin edullista ja tehokasta hoitoa. Mutta eihän pelkällä reseptillä mitään tee, jos "lääke on apteekista loppu".
Toisaalta, kuinka paljon tavisrahvas haluaa rahojaan käyttää kulttuuriin? Itsehän jokainen päättää siitä, mihin rahojaan panee.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 13, 2019, 23:31:34
Toisaalta, kuinka paljon tavisrahvas haluaa rahojaan käyttää kulttuuriin? Itsehän jokainen päättää siitä, mihin rahojaan panee.
Kyse tässä nyt kuitenkin oli siitä, että jos taide ei saa julkista rahoitusta, nousee sen hinta niin korkeaksi, että tavikselle ei siihen tosiaankaan ole varaa. Sen sijaan julkisista varoista tukemalla taiteen hinta voidaan saada pysymään maltillisena, jolloin tosiaan jokainen voi päättää, haluaako siitä nauttia vai ei. "Itsehän jokainen päättää, mihin rahojaan panee" voidaan sanoa kaikesta. Myös sosiaali- ja terveysmenoista. Jos - kuten siis tutkimuksessa on havaittu - taide ja kulttuuri parantavat ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, niin miksi lääkäri ei voisi määrätä kulttuurireseptiä? Miksi siitä "jokainen päättää itse", mutta pilleriresepti - joka saattaa olla huonommin tehoava - kyllä pitää voida määrätä ja sen hankkimista pitää julkisista varoista tukea?
Onko siis vältettävä kulttuuria, vaikka se vaikuttaa noin suotuisasti terveyteen ja hyvinvointiin, mutta suostuttava maksamaan sosiaali- ja terveysmenojen paisuminen? Vain siksi, että ideologisesti on väärin hyödyntää taiteen tehokasta terveyttä edistävää vaikutusta? Miksei yleislääkärikäyntien vähentäminen 37 % ja sairaalakäyntien 27 % olisi kannatettava asia? Eikö se olisi tehokkaampaa valtion menojen supoistamista kuin leikata taidebudjetista ja menettää taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutukset - ja lisätä työttömyyttä ja heikentää hyvinvointia?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 14, 2019, 06:58:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 13, 2019, 23:31:34
Toisaalta, kuinka paljon tavisrahvas haluaa rahojaan käyttää kulttuuriin? Itsehän jokainen päättää siitä, mihin rahojaan panee.
Kyse tässä nyt kuitenkin oli siitä, että jos taide ei saa julkista rahoitusta, nousee sen hinta niin korkeaksi, että tavikselle ei siihen tosiaankaan ole varaa. Sen sijaan julkisista varoista tukemalla taiteen hinta voidaan saada pysymään maltillisena, jolloin tosiaan jokainen voi päättää, haluaako siitä nauttia vai ei. "Itsehän jokainen päättää, mihin rahojaan panee" voidaan sanoa kaikesta. Myös sosiaali- ja terveysmenoista. Jos - kuten siis tutkimuksessa on havaittu - taide ja kulttuuri parantavat ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, niin miksi lääkäri ei voisi määrätä kulttuurireseptiä? Miksi siitä "jokainen päättää itse", mutta pilleriresepti - joka saattaa olla huonommin tehoava - kyllä pitää voida määrätä ja sen hankkimista pitää julkisista varoista tukea?
Onko siis vältettävä kulttuuria, vaikka se vaikuttaa noin suotuisasti terveyteen ja hyvinvointiin, mutta suostuttava maksamaan sosiaali- ja terveysmenojen paisuminen? Vain siksi, että ideologisesti on väärin hyödyntää taiteen tehokasta terveyttä edistävää vaikutusta? Miksei yleislääkärikäyntien vähentäminen 37 % ja sairaalakäyntien 27 % olisi kannatettava asia? Eikö se olisi tehokkaampaa valtion menojen supoistamista kuin leikata taidebudjetista ja menettää taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutukset - ja lisätä työttömyyttä ja heikentää hyvinvointia?
Nouseeko taiteen hinta, jos ei saa julkista rahoitusta? Vai laskeeko hinta, kun pitää saada asiakkaita?
Jos yksityinen sektori haluaa asiakkaita kulttuurihankkeisiinsa, hintojen tulee olla sellaisia, että ihmiset suostuvat niitä maksamaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 14, 2019, 22:03:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 14, 2019, 06:58:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 13, 2019, 23:31:34
Toisaalta, kuinka paljon tavisrahvas haluaa rahojaan käyttää kulttuuriin? Itsehän jokainen päättää siitä, mihin rahojaan panee.
Kyse tässä nyt kuitenkin oli siitä, että jos taide ei saa julkista rahoitusta, nousee sen hinta niin korkeaksi, että tavikselle ei siihen tosiaankaan ole varaa. Sen sijaan julkisista varoista tukemalla taiteen hinta voidaan saada pysymään maltillisena, jolloin tosiaan jokainen voi päättää, haluaako siitä nauttia vai ei. "Itsehän jokainen päättää, mihin rahojaan panee" voidaan sanoa kaikesta. Myös sosiaali- ja terveysmenoista. Jos - kuten siis tutkimuksessa on havaittu - taide ja kulttuuri parantavat ihmisten terveyttä ja hyvinvointia, niin miksi lääkäri ei voisi määrätä kulttuurireseptiä? Miksi siitä "jokainen päättää itse", mutta pilleriresepti - joka saattaa olla huonommin tehoava - kyllä pitää voida määrätä ja sen hankkimista pitää julkisista varoista tukea?
Onko siis vältettävä kulttuuria, vaikka se vaikuttaa noin suotuisasti terveyteen ja hyvinvointiin, mutta suostuttava maksamaan sosiaali- ja terveysmenojen paisuminen? Vain siksi, että ideologisesti on väärin hyödyntää taiteen tehokasta terveyttä edistävää vaikutusta? Miksei yleislääkärikäyntien vähentäminen 37 % ja sairaalakäyntien 27 % olisi kannatettava asia? Eikö se olisi tehokkaampaa valtion menojen supoistamista kuin leikata taidebudjetista ja menettää taiteen terveys- ja hyvinvointivaikutukset - ja lisätä työttömyyttä ja heikentää hyvinvointia?
Nouseeko taiteen hinta, jos ei saa julkista rahoitusta? Vai laskeeko hinta, kun pitää saada asiakkaita?
Jos yksityinen sektori haluaa asiakkaita kulttuurihankkeisiinsa, hintojen tulee olla sellaisia, että ihmiset suostuvat niitä maksamaan.
Nousee - tai taiteen tekeminen loppuu. Taiteilijoilla on jo nyt pienet tulot ja niistä he vielä ovat oman taiteensa anteliain rahoittaja. Kallista taidetta on joko sellainen, josta on tullut sijoituskohde, tai sellainen jonka hintalappu on korkea siksi, että sen tekemiseen nykyisellä laadukkuudella, tarvitaan työvoimaa (taideala on erityisen työvoimavaltaista) ja fasiliteetit (esim. suuri näyttämö nykyaikaisella teatteritekniikalla). Taideala ei ole mikään korkeiden tulojen ala.
LainaaKorkeakoulutettu tanssija, sirkustaitelija 2209,02 - 3223,52
https://www.teme.fi/fi/tyoelama-ja-toimeentulo/palkat/teatteriala/
Siis korkeakoulutetun ammattilaisen kuukausipalkan lähtötaso on rapiat päälle 2000 euroa. Lisäksi kuukausipalkkaisuus on alalla harvojen ylellisyyttä ja sellaista tarjoavia työpaikkoja on todella vähän. Ei ainuttakaan sellaista, joka toimisi ilman julkista tukea. Jos tästä taiteilijan siis pitää ryhtyä tinkimään, jotta lippujen hinnat voidaan saada alhaisemmiksi, se tarkoittaa, että hänen täytyy tuon työn lisäksi hankkia lisätuloja jostain muusta hommasta. Täyttä kuukausipalkkaa maksetaan vain täysiaikaisesta kokopäivätyöstä. Sen ohessa sitten alennettujen kustannusten tilanteessa tämä korkeakoulutettu taiteilija joutuu tekemään jotakin toista työtä saadakseen lisäansioita. Näytösten määrän lisääminen tai katsojien määrän lisääminen ei auta, sillä lisänäytökset tarkoittavat lisäkustannuksia kaikille niille mulle, jotka tarvitaan näytöksen työvoimana ja tilavuokrina. Lisää katsojia / esitys ei ole vaihtoehto, sillä yleensähän katsomot eivät juurikaan suurempaa yleisöä mahdollista. Suomessa on todella vähän sellaisia (tanssi)näyttämöitä, joiden katsomoihin oikeasti mahtuisi merkittävä yleisömäärä.
On kovin helppoa heitellä tuollaisia ehdotuksia, jos ei ole harmainta hajua alan tilanteesta. Ovatko liput kalliita? No ns. vapaan kentän esityksiin eivät todellakaan. Vaikkapa Wildlife Stoassa (Kinetic Orchestra) peruslipun hinta on 16.50 euroa. Liikutaan siis samassa hintaluokassa kuin elokuvien suhteen, joissa kuitenkaan ei ole kyse elävästä ja näyttämöllä nyt ja juuri esiintyvien taiteilijoiden esityksestä, vaan tallenteesta, jota on mahdollista monistaa rajatta ja esittää samaan aikaan vaikka kuinka monessa leffateatterissa. Mille tasolle sinusta tuon esityksen hinta pitäisi siis laskea, jotta se "mensisi paremmin kaupaksi"? Millaisen palkan ajattelet tuosta alemmasta hinnasta jäävän esiintyjien ja koreografin palkaksi, kun tilan vuokra ja mm. teknisen henkilökunnankin palkka, markkinointikulut ja tietenkin myös itse tuotannon tekemisen kustannukset ja harjoitusajan palkat pitää siitä kustantaa? Katsojia ei / näytös voida saada enempää kuin katsomossa on istumapaikkoja. Näytösmäärän kasvattaminen kasvattaa heti myös vuokrakuluja, palkkakuluja ja markkinointikuluja.
Vaatimuksen hinnan alentamisesta yleisön houkuttelemiseksi voisi ymmärtää paremmin, jos oikeasti taiteilijoiden palkat olisivat jotenkin korkeita ja tulotaso sellainen, että sitä olisi varaa laskea. Todellisuus vain on se, että se kaikkein avokätisin sponsori taiteelle ovat taiteilijat itse, jotka tekevät myyvät jatkuvasti taidettaan alle omakustannushinnan. Monet rahoittavat taiteensa tekemällä sen ohessa jotakin muuta työtä, jolla he sitten rahoittavat sen. Koska taiteilijallakaan ei ole vuorokaudessa enempää kuin 24 tuntia, eikä viikossa päiviä kuin samat 7, on olemassa raja sille, mikä tällaisella tavalla on mahdollista. Ovat nuo taiteilijat silleen hankalia, että haluavat myös syödä ja asuakin. Jotkut jopa hankkivat lapsia.
Yksityisellä sektorilla palkat ehkä nousisivat kysynnän mukaan? Suomessa kaikki tienaavat 2500-4000 euroa, elleivät ole johtaja-asemissa.
Suomen sosialismissa et ammatissasi vaurastu, paitsi ehkä apurahoilla?
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 16, 2019, 20:41:17
Yksityisellä sektorilla palkat ehkä nousisivat kysynnän mukaan? Suomessa kaikki tienaavat 2500-4000 euroa, elleivät ole johtaja-asemissa.
Suomen sosialismissa et ammatissasi vaurastu, paitsi ehkä apurahoilla?
Juurihan väitit, että taiteen kysyntä nousee kun vain saadaan sen hinta alas. Mistä siis kuvataietilijan suurempi palkka silloin kuviossa syntyy? Hän kun ei voi monistaa teoksiaan - tehdastuotteita, kopioita tai palkatun työntekijän mallin mukaan maalaamia tauluja ei saa aitona taideteoksena myydä. Hänellä kuluu edelleen ihan sama aika ja sama määrä materiaaleja yhden teoksen tekemiseen kuin aiemminkin. Täten hän siis myydessään halvemmalla saa työstään pienemmän palkan. Selitä ihmeessä, miten kuvataiteilijan palkka nousee, jos hänen työnsä tuotokset kuitenkin myydään halvemmalla.
Sama koskee muutakin taidetta, vaikka se ei ehkä ole asiantuntemattomalle ehkä näinkään selvästi näkyvissä. Tarina tyhjistä katsomoista on lähinnä legenda. Sen sijaan elävien esitysten todellisuutta on se, että näytöksen katsomo kyllä on jokseenkin täyteen myyty. Siten lippujen hintojen alentaminen tarkoittaa pienempiä tuloja näytöksestä ja pienempää palkanmaksuvaraa niille kaikille eläville ihmisille, jotka näytöksen toteuttamisessa tarvitaan töihin. Lisää katsojia tarkoittaa uusia näytöksiä, joista joutuu maksamaan uudestaan kaikki palkat, tilavuokrat, markkinointikulut ja esim. tekijänoikeuspalkkiot käytetyistä musiikeista. Tuotteen "monistaminen" siis tuo paljon lisää myös kustannuksia. Elävää esitystä ei voi monistaa kuten tv-ohjelmaa tai elokuvaa esitettäväksi, vaan paikalle tarvitaan ne kaikki esiintyjät ja muut, joiden työstä on sitten jälleen maksettava palkka. Lippuja ei voi myydä enempää kuin katsomossa on paikkoja, joten sitäkään kautta ei tuloja voi kasvattaa.
Taide ei ole tehdastuote, eikä sen tuottamisen tehokkuutta - ja siten kannattavuutta - voi kasvattaa samoilla menetelmillä ja samalla logiikalla kuin erilaisten tehdastuotantoon taipuvien vimpaimien ja hilavitkuttimien tuotannossa on mahdollista. Yksityistäminen ei ole muuallakaan maailmassa nostanut taiteilijoiden palkkoja yleisesti. Vain ja ainoastaan jotkut maailmanhuiput saavat hulppeita korvauksia työstään. Mutta se huipputenori ja huippukapellimestari tarvitsee omaan esiintymiseensä sen koko muun taiteilijoiden joukon, jotka tekevät työnsä huomattavasti halvemmalla. Näillä huipuillakin on oma historiansa ja aikansa, jolloin palkka ei ollut kovin ihmeellisen suuruinen. Maailmantähdet eivät myöskään koskaan voi tarjota taide-elämyksiä kattavasti kaikille ihmisille, sillä heitä on jo määritelmällisesti aivan liian vähän. Sen sijaan ja jotta ne taiteen suotuisat vaikutukset ihmisille saataisiin hyödynnettyä tarvitaan sellaista lähellä olevaa ja helposti saavutettavaa taidetta, joka on tavallisessa arkisessa ympäristössämme käden ojennuksen päässä. Se tulee lähikouluun käymään ja siihen törmää terveyskeskuksen odotushuoneessa tai hoivakodin päiväkahvihuoneessa. Sinne ei ole pitkä matka, eikä sen luokse tarvitse matkustaa tunteja.
Hesarissa oli juuri eilen juttu siitä, kun palkattiin teatterinkatsoja. Siis yksi ihminen sai palkkaa siitä, että hän kävi katsomassa vuoden aikana teatteria ammattimaisella laajuudella ja kirjoitti jokaisesta jonkinlaisen arvion tai jutun kokemuksestaan. Henkilö valittiin siten, ettei hän ollut koskaan teatterissa käynyt. Aluksi arviot olivat karun kielteisiä, eikä hän nauttinut esityksistä ollenkaan. Mutta - vähitellen tilanne muuttui ja lopulta vuoden jälkeen hän pyrki itse teatterikoulutukseen ja opiskelemaan ohjaajaksi. Taide jättää jälkensä. ;)
Mä luulenkin, että ne vannoutuneimmat taidevastaiset kieltäytyjät eivät itse asiassa uskalla kokea taidetta. Heitä pelottaa sen mahdollinen vaikutus. Siksi silloinkin, kun he ääreen joutuu, pitää keskittyä pitämään se kädenmitan päässä ja kieltäydyttävä sen vaikutukselle altistumasta. Muutos on liian pelottava mahdollisuus.
Joku osaa floodata pikkukommentistakin...
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2019, 20:24:19
Joku osaa floodata pikkukommentistakin...
No, kun niin moni asia tuossa pikkukommentissa oli päin persettä.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 20, 2019, 20:40:18
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2019, 20:24:19
Joku osaa floodata pikkukommentistakin...
No, kun niin moni asia tuossa pikkukommentissa oli päin persettä.
Vähän ylireagointia taas, tarkoitin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2019, 21:31:25
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 20, 2019, 20:40:18
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2019, 20:24:19
Joku osaa floodata pikkukommentistakin...
No, kun niin moni asia tuossa pikkukommentissa oli päin persettä.
Vähän ylireagointia taas, tarkoitin.
Ei vaan ylireagointia on se, kun jaksat valittaa taiteen saamasta tuesta, joka on erittäin maltillisella - oikeastaan liian alhaisella - tasolla.
Maslowin tarvehierarkia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia)
Jos yhteiskunnalla on rahasta puutetta, tukia tulee karsia ylhäältäpäin ja rahoittaa alempien tasojen tarpeita.
Yhteiskunnan tehtävä on rahoittaa perustarpeita (sen verran sosialistisesti itsekin ajattelen). Korkeampien asteiden rahoitus on sitten kyseenalaisempaa. Jos menoista karsitaan, ylempien tasojen tarpeista karsitaan ensin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2019, 21:57:02
Maslowin tarvehierarkia.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia)
Jos yhteiskunnalla on rahasta puutetta, tukia tulee karsia ylhäältäpäin ja rahoittaa alempien tasojen tarpeita.
Yhteiskunnan tehtävä on rahoittaa perustarpeita (sen verran sosialistisesti itsekin ajattelen). Korkeampien asteiden rahoitus on sitten kyseenalaisempaa. Jos menoista karsitaan, ylempien tasojen tarpeista karsitaan ensin.
Mutta kun se karsiminen taiteesta ei nyt vain ratkaise ammottavaa sotetarvetta. Sen sijaan karsiminen aiheuttaa kustannuksia: työttömyyttä, pahoinvointia jne. Kustannukset leikkauksista nousevat luultavasti säästöjä suuremmiksi. Sekö on "kannattavaa"? Lisäksi - jos edes Suomen hyvinvoinnissa ja yltäkylläisyydessä ei ole varaa kulttuuriin ja taiteeseen, eipä taida sellaista hyvinvoinnin ihmemaata koskaan tullakaan, missä sinä antaisit luvan rahoittaa taidetta. Kyllähän se kolmas auto pitää jokaiselle ensin tarjota...
Minä väitän, että Suomessa ollaan sen verran hyvinvoivia, että maslowilaisittain jo pitääkin antaa resursseja johonkin muuhunkin kuin vain hengissä pysymiseen. Nääs ei tää niin mee, että aina vain sitä alimman tason hyvää pitää saada lisää aina ähkyyn ja vakavaan ylipainoon saakka ennen kuin elämään mahtuu muitakin nautintoja kuin rasvaa, suolaa ja sokeria. Saattaisi jopa elinikä pidentyä, kun satsauksia laitettais ns. aineettomiin nautintoihin.
Mutta meillähän on jatkuva 5-10 miljardin budjettivaje päällä. En toki sano, että tuota rahaa pitäisi kulttuurisektorilta vetää, mutta yhteiskuntamme on paisunut noin pahasti öhkyyn. Kulutamme joka vuosi miljardeja enemmän kuin tienaamme.
Luulen, että kulttuurisektorin on siirryttävä, ja siirtyykin, entistä enemmän yksityisrahoitukseen, koska yhteiskunnalle tulee pakkotilanne. Julkista rahaa ei tule olemaan enää jaettavaksi samalla tavoin kuin aiemmin. Rahoitusta pitää löytää muualta, kaupallisuuden kautta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2019, 23:13:15
Mutta meillähän on jatkuva 5-10 miljardin budjettivaje päällä. En toki sano, että tuota rahaa pitäisi kulttuurisektorilta vetää, mutta yhteiskuntamme on paisunut noin pahasti öhkyyn. Kulutamme joka vuosi miljardeja enemmän kuin tienaamme.
Luulen, että kulttuurisektorin on siirryttävä, ja siirtyykin, entistä enemmän yksityisrahoitukseen, koska yhteiskunnalle tulee pakkotilanne. Julkista rahaa ei tule olemaan enää jaettavaksi samalla tavoin kuin aiemmin. Rahoitusta pitää löytää muualta, kaupallisuuden kautta.
Miten niin "kuin aiemmin"? Eihän kulttuurille ole KOSKAAN jaettu rahaa runsaskätisesti. Kuten olen muistuttanut mm. se Kulttuurirahasto on perustettu yksityisten ihmisten lahjoituksilla. Säätiöiden merkitys on suuri - ja se on yksityistä rahaa. Valtio tai kunta onkin usein kulttuurihankkeessa vain osarahoittajana ja suuri osa tulee yksityiseltä taholta. Näin mm. rakennetaan Tanssin taloa. Yksityinen raha siinä olisi jäänyt saamatta, ellei myös julkista rahoitusta olisi tullut mukaan. Eli tyypillistä siis on, että julkisen rahoituksen poistaminen lakkauttaa myös sen yksityisen tuen. Suomessa kulttuurialalla saadaan paljon erittäin pienillä panostuksilla. Siten erittäin pieni säästö johtaa suuriin menetyksiin ja myös aiheuttaa välillisiä tulonmenetyksiä. Kuten taannoinen Savonlinna-esimerkkini kertoi. OPetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan määrärahat ovat 2019 6,4 miljardia. Luulen, että noista rahoista opetukseen kuitenkin kuluu ihan mojova osuus. Siten iänikuinen jupinasi taiteilija-apurahojen lakkauttamisesta on ihan oikeasti aivan hyttysen ininästä valittamista. Se ei ole ratkaisu valtionbudjetin "meluongelmaan". Tuskinpa saisi kannatusta sellainenkaan päätös, että Kansallisteatteri, Ateneum, Ooppera ja muut kulttuuritoimintaan rakennetut kiinteistöt myydään tai puretaan.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 21, 2019, 08:43:30
Miten niin "kuin aiemmin"? Eihän kulttuurille ole KOSKAAN jaettu rahaa runsaskätisesti.
Minä kun luulin kulttuuriministeriöllä olevan miljardiluokan budjetti sekä jokaisella kunnalla kulttuurimenoeränsä ja lisäksi veikkauksen tms. kaltaisten organisaatioiden kulttuurituet päälle... :-*
Noistahan riittää rahaa monille somalijärjestöillekin.
(https://i0.wp.com/alterminds.xyz/wp-content/uploads/2015/05/1.jpg?w=800&ssl=1)
https://alterminds.xyz/20-amazing-paintings-on-dollar-bills/
(https://i0.wp.com/art-sheep.com/wp-content/uploads/2015/10/James-Charles-Painting-5.jpeg?resize=700%2C296)
https://alterminds.xyz/james-charles-transforms-dollar-bills-into-amazing-pop-culture-art-pieces/
(https://images.fnewsmagazine.com/2011/02/_51-300x199.jpg)
https://fnewsmagazine.com/2011/02/moneylaundering/
Dance Marketing en IKEA MADRID ver ABBA_MAMMA MIA (https://www.youtube.com/watch?v=K8lLpg2zOXA)
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 21, 2019, 22:35:02
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 21, 2019, 08:43:30
Miten niin "kuin aiemmin"? Eihän kulttuurille ole KOSKAAN jaettu rahaa runsaskätisesti.
Minä kun luulin kulttuuriministeriöllä olevan miljardiluokan budjetti sekä jokaisella kunnalla kulttuurimenoeränsä ja lisäksi veikkauksen tms. kaltaisten organisaatioiden kulttuurituet päälle... :-*
Noistahan riittää rahaa monille somalijärjestöillekin.
OPETUS- ja kulttuuriministeriöllä. Opetukseen hassaantuu tietenkin varsin merkittävä osuus tuosta 6,4 miljardista. Sen miljardien budjettivajeen paikkaamisessa siis pelkkien taiteelle suuntautuvien rahojen leikkauksella ei ole kuin kärpäsenlian kokoinen vaikutus. Taiteelle se on kuitenkin katastrofaalista - ja aiheuttaa tulonmenetyksiä mm. matkailu- ja ravintola-alalle sekä kasvattaa työttömyyttä.
Kulttuurin osuus valtion budjetissa on edelleen alle prosentin. Se on niin pieni, ettei ammottavaa sotemenojen aukkoa pystytä sillä paikkamaan. Mutta tuo sama aukko kyllä saadaan kulttuuribudjetti leikkaamalla kasvamaan.
Mutta tietenkin sinusta on ihan hyvä idea lopettaa kaikki suomalaiselle taiteelle annettava tuki ihan vain siksi, ettei yksikään somali saa vahingossakaan mitään. Tosin sillä perusteella pitäisi leikata aika moni muukin tuki ja rahoitus. Toimeentulotuki, lapsilisät, asumistuki, työttömyyskorvaus, opintotuki...kaikki tukia, joita satavarmasti saa muutama somalikin. Siis ilmiselvästi tarpeettomia ja lakkautettaviksi sopivia.
IKEAn tanssimarkkinoinnista flash mob-, guerrilla marketing-, tuotesijoittelu-ja sponsorointirahoitukseen kulttuurin puolella?
Pitäisikö taiteen olla enemmän vai vähemmän kaupallista?
(https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcQn8Wl1K1fiXoRAJRiLJkoRDUWt_m7LgkOs5Zhd6gcw_lMKUXu1hQ&s)
Mainostoimistothan ovat jo valmiiksi taiteellisen villejä. Googlella löytyy hauskoja sissimarkkinointikuvia.
(https://www.marketingfirst.co.nz/storage/2010/02/frontline.jpg)
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 22, 2019, 06:54:21
Mutta tietenkin sinusta on ihan hyvä idea lopettaa kaikki suomalaiselle taiteelle annettava tuki ihan vain siksi, ettei yksikään somali saa vahingossakaan mitään. Tosin sillä perusteella pitäisi leikata aika moni muukin tuki ja rahoitus...
Tuossa asiassa toki oli vain kyse siitä esimerkistä, miten monikulttuurin nimessä rahastetaan yhteiskuntaa, eri ministeriöidenkin kautta. Mihin muuten somalit tarvitsevat noin montaa järjestöä? Koska rahankeruu!
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 22, 2019, 21:14:36
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 22, 2019, 06:54:21
Mutta tietenkin sinusta on ihan hyvä idea lopettaa kaikki suomalaiselle taiteelle annettava tuki ihan vain siksi, ettei yksikään somali saa vahingossakaan mitään. Tosin sillä perusteella pitäisi leikata aika moni muukin tuki ja rahoitus...
Tuossa asiassa toki oli vain kyse siitä esimerkistä, miten monikulttuurin nimessä rahastetaan yhteiskuntaa, eri ministeriöidenkin kautta. Mihin muuten somalit tarvitsevat noin montaa järjestöä? Koska rahankeruu!
Jälleen kerran siis perustat näkemyksesi pelkkään maahanmuuttajia kohtaan tuntemaasi antipatiaan. Mietis nyt hetki, miten tavattoman pienen pienen säästön saisimme säästämällä näistä mainitsemistasi rahoista. Kun jo koko valtion kulttuuribudjetti on niin pieni kuin on, niin tämä pieni hyttysenlikaa pienempi asiako muka olisi kaiken tuon tuohtumuksesi arvoinen? On myös täysin järjetöntä ajatella, että jos joku pitää tärkeänä taiteen julkista rahoitusta, on johonkin siitä poimittavaan yksityiskohtaan vetoaminen jotenkin vahva argumentti ajattelua vastaan. Taida budjetissa olla mitään momenttia, josta ei voisi löytää kohdetta, jonka rahoittamisen voisi jollain perusteella myös kyseenalaistaa. Kun päädyt tuollaiseen argumentointiin, paljastat vain kyvyttömyytesi perustella näkemyksiäsi millään järkevällä tavalla. Kyse on yhtä idioottimaisesta argumentista kuin väittää koko sosiaalis- ja terveysbudjetin kuuluvan lakkautettavien listalle, koska Loikalan laitoksessakin toimittiin kyseenalaisella tavalla.
Lopulta tuo jollekin maahanmuuttajajärjestölle annettava tuki luultavasti tulee kannattavaksi yhteiskunnalle, kun ja jos se toimii kuten taide ja kulttuuri tutkitusti toimii: parantaa ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Moni muu keino maksaa paljon enemmän.
Työllistääkin paljon ihmisiä...
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 29, 2019, 21:55:15
Työllistääkin paljon ihmisiä...
Sepäs onkin varsin huono piirre. Ilman muuta sellaista on vastustettava.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 29, 2019, 22:00:54
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 29, 2019, 21:55:15
Työllistääkin paljon ihmisiä...
Sepäs onkin varsin huono piirre. Ilman muuta sellaista on vastustettava.
... Verorahoilla.
Analogues-yhtyeen konsertti. Aika eurooppalaista yleisöä, ei järin monikulttuurista?
https://www.youtube.com/watch?v=zoVngm-LkgU (https://www.youtube.com/watch?v=zoVngm-LkgU)
Eivätkö vähemmistöryhmät sopeudukaan valtakulttuuriin?
No, eivät sopeudukaan. Sehän se ongelma onkin!
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 29, 2019, 22:29:12
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 29, 2019, 22:00:54
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 29, 2019, 21:55:15
Työllistääkin paljon ihmisiä...
Sepäs onkin varsin huono piirre. Ilman muuta sellaista on vastustettava.
... Verorahoilla.
Sairaanhoitajat ja lääkäritkin työllistyvät verorahoilla. OIkeastaan voisimme nyt yhdessä hiljentyä paheksumaan heitä.
Tosin nämä verorahat - joita siis taiteeseen käytetään tavattoman vähäinen määrä - ovat usein varsin tuottoisa investointi. Muistathan Savonlinna-esimerkkini. Sinulta jäikin vastaamatta, olisiko mielestäsi hyvä idea jättää maksamatta sille tukea, jonka ansiosta Savonlinna saa paljon tukea suuremmat tuotot. Kun oopperajuhlat tuovat kaupungin matkailupalveluille, ravintoloille, torikauppiaille ja muille asiakkaita, joiden avulla ne pystyvät saamaan yrityksensä kannattavaksi. Jopa tavallinen savonlinnalainen hyötyy taloudellisesti, kun hän saa kaupunkiasuntoonsa kesävuokralaiseksi jonkun juhlien orkesterissa soittavan viuluistin. Olisiko siis syytä lakkauttaa tuki ja menettää tuo tuotto - joka siis oli huomattavasti tukea suurempi?
En minä kiistä kaiken yhteiskunnallisen/sosiaalisen toiminnan turmiollisuutta. Savonlinnassa ehkä on toimittu fiksusti, hyvä heille. Puhun vain yleisellä tasolla siitä, että monissa kaupungeissa/kunnissa on liiaksi paisunut julkinen sektori. Rakenteita on luotu hyvinä aikoina. Kun tulot eivät olekaan huippuvuosien tasolla, ollaan ongelmissa. Vähän samaa kuin Chavezin Venezuelassa, jossa sosiaaliprojekteja rakennettiin öljyn huippuhinnan varaan. Kun hinta laski, mihinkään ei ollut varaa enää.
https://yle.fi/uutiset/3-8834709 (https://yle.fi/uutiset/3-8834709)
LainaaSamoihin aikoihin vallanvaihdon kanssa öljyn maailmanmarkkinahinta ja Venezuelan talous romahtavat.
Tällä hetkellä puutetta on lähes kaikesta. Peruselintarvikkeita joutuu jonottamaan tuntikausia, ja monia lääkkeitä ei ole. Sähkökatkokset ovat jokapäiväisiä, ja julkisen alan työviikko on supistettu kaksipäiväiseksi.
Eikö noin (vähemmässä määrin toki) ole Suomessakin eletty? Yli varojen ja huippuvuosien tulojen mukaan? Yhteiskunnan menoja on paisutettu, mutta nyt ei olekaan tuloja, joilla noita katettaisiin?
Olemmeko yhtään fiksumpia? Nyt tulee lasku. Yhteiskunnan menoja on karsittava 4-8 miljardia lähivuosina, vaalikautena. Miksikö? Koska olemme tuhlanneet. >:(
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 01, 2020, 01:10:09
En minä kiistä kaiken yhteiskunnallisen/sosiaalisen toiminnan turmiollisuutta.
? Sinusta siis ihan kaikki yhteiskunnallinen / sosiaalinen toiminta on turmiollista? Jännää, ettet kuitenkaan ehdota heti vaikkapa eduskunnan vaikkapa toiminnan lopettamista (on yhteiskunnallista toimintaa).
LainaaSavonlinnassa ehkä on toimittu fiksusti, hyvä heille. Puhun vain yleisellä tasolla siitä, että monissa kaupungeissa/kunnissa on liiaksi paisunut julkinen sektori. Rakenteita on luotu hyvinä aikoina. Kun tulot eivät olekaan huippuvuosien tasolla, ollaan ongelmissa.
Savonlinna-esimerkin juju oli siis siinä, että se "liiaksi paisunut julkinen tuki" oli oikeastaan halpa ja tuottoisa investointi, jolla kaupunki sai tuottoja, ei menettänyt tuloja. Noin pitäisi toimia siis erityisesti ns, huonoina aikoina, jolloin tulojen saaminen on kiven alla. Jos silloin lopetetaan nimellisen säästön nimissä tuottaoisat ja kaupungin yrityksien toiminnan takaavia tukia, menee julkisella taloudella tuon seurauksena entistä huonommin, eikä synny mitään säästöjä. Ihan kuten on aika idiootti se, joka "säästää" bussilipuissa ja jättää työmatkat tekemättä.
Lainaa
Eikö noin (vähemmässä määrin toki) ole Suomessakin eletty? Yli varojen ja huippuvuosien tulojen mukaan? Yhteiskunnan menoja on paisutettu, mutta nyt ei olekaan tuloja, joilla noita katettaisiin?
JOten on fiksua lakkauttaa ne tuet, joiden avulla edes osa yritystoiminnasta saadaan pysymään pinnalla ja menetetään ne loputkin tulot?
Lainaa
Olemmeko yhtään fiksumpia? Nyt tulee lasku. Yhteiskunnan menoja on karsittava 4-8 miljardia lähivuosina, vaalikautena. Miksikö? Koska olemme tuhlanneet. >:(
Savonlinna menetti jo huomattavan opiskelijamäärän. Nytkö olisi syytä hankkiutua eroon myös kesäkauden tuloista, jotka perustuvat suurelta osin oopperayleisön tuloon paikkakunnalle? Säästöä muutama sata tuhatta, menetyksiä muutama miljoona...
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 01, 2020, 13:52:03
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 01, 2020, 01:10:09
En minä kiistä kaiken yhteiskunnallisen/sosiaalisen toiminnan turmiollisuutta.
? Sinusta siis ihan kaikki yhteiskunnallinen / sosiaalinen toiminta on turmiollista? Jännää, ettet kuitenkaan ehdota heti vaikkapa eduskunnan vaikkapa toiminnan lopettamista (on yhteiskunnallista toimintaa).
En sanonut, että yht.kunn/sos. toiminta olisi sinänsä turmiollista. Menosektorin paisuttaminen on ongelma. Tuot sanoja suuhuni.
Puhun siitä, että julkinen sektori on paisunut liikaa, siksi valtio kärsii velasta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 03, 2020, 22:58:08
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 01, 2020, 13:52:03
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 01, 2020, 01:10:09
En minä kiistä kaiken yhteiskunnallisen/sosiaalisen toiminnan turmiollisuutta.
? Sinusta siis ihan kaikki yhteiskunnallinen / sosiaalinen toiminta on turmiollista? Jännää, ettet kuitenkaan ehdota heti vaikkapa eduskunnan vaikkapa toiminnan lopettamista (on yhteiskunnallista toimintaa).
En sanonut, että yht.kunn/sos. toiminta olisi sinänsä turmiollista. Menosektorin paisuttaminen on ongelma. Tuot sanoja suuhuni.
Puhun siitä, että julkinen sektori on paisunut liikaa, siksi valtio kärsii velasta.
No niin nyt kuitenkin onnistuit tuossa kirjoittamaan. Luehan uudestaan oma lauseesi.
Te pidätte suurta julkista sektoria ja kulttuuritukea jonakin "ihmisoikeutena", vaikka tuollainen suuri tukiteollisuus on syntynyt vasta muutaman viime sukupolven aikana. Se ei ole itsestäänselvyys, se on valtion rahoilla rakennettu järjestelmä, jota nykyisin rahoitetaan velkarahalla.
Safiirikin hyvien aikojen kasvattina pitää kaikkia etuuksiaan itsestäänselvyytenä ymmärtämättä, että oikeasti pitää töitä tehdä, jotta yhteiskunnalle syntyy tuollaisia varoja jaettavaksi kaikille.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 04, 2020, 22:46:21
Te pidätte suurta julkista sektoria ja kulttuuritukea jonakin "ihmisoikeutena", vaikka tuollainen suuri tukiteollisuus on syntynyt vasta muutaman viime sukupolven aikana. Se ei ole itsestäänselvyys, se on valtion rahoilla rakennettu järjestelmä, jota nykyisin rahoitetaan velkarahalla.
Safiirikin hyvien aikojen kasvattina pitää kaikkia etuuksiaan itsestäänselvyytenä ymmärtämättä, että oikeasti pitää töitä tehdä, jotta yhteiskunnalle syntyy tuollaisia varoja jaettavaksi kaikille.
Ensinnäkin - mitään suurta kulttuuritukea ei ole olemasskaan. Julkisen sektorin toiminta on paljon enemmän kaikkea muuta. Myös niitä kuuluisia yritystukia. En myöskään tässä nyt ole puolustanut kulttuurin tukemista ihmisoikeutena, vaan kannattavana investointina. Nimittäin se tuottaa taloudellista vilkkautta ja terveyttä ja hyvonvointia. Vieläpä suhteellisen halvalla. Kuten on muutamaan kertaan tullut mainituksi, on kyse alle prosentin osuudesta budjetista. Vastikään julkaisitiin uusi tutkimuskin siitä, miten suotuisia terveydellisiä vaikutuksia ihmisille on taiteella.
Myös kuvauksesi siitä, että vain taiteilijat itse haluavat taidetta ja kulttuuria, on täysin vino. Suomen kulttuurirahasto on perustettu tavallisten suomalaisten antamilla lahjoituksilla aikoinaan. Miksi ihmeessä ihmiset halusivat lahjoittaa vähistä varoistaan tällaiseen tarkoitukseen, jos kulttuuri ja taide ei ketään muita kiinnosta kuin vain taideapurahojen hakijoita?
Juuri itsestäänselvyytenä en ole pitänyt mitään. Siksi olen myös perustellut kantani. Kuten nyt muutamaan kertaan olen kysellyt: Miksi Savonlinnan olisi viisasta lakkauttaa muutaman sadantuhannen tuki oopperajuhlilta, kun tuotot kaupungille ovat miljoonia?
Taide ei ole mikään vastikään syntynyt ilmiö, vaan päinvastoin jotakin, joka näyttää olleen osa ihmisten elämää niin kauan kuin ihmisiä on ollut. Yhteisöt ovat itse asiassa jollain tavalla ikiajat tukeneet taiteellista toimintaa.
Haastan sinut kertomaan vihdoin sellaisia säästökohteita, jotka tuntuvat omassa lompakossasi ja omassa elämässäsi. On ihan liian helppoa vaatia vain kaikkia muita tinkimään omastaan. Jos mielestäsi siis Suomessa pitää aloittaa tiukka säästöohjelma itseäsi rasittavat ja itseesi kohdistuvat säästöt ovat mielestäsi sopivia? En nimittäin osta väitettä, että MIKÄÄN sinulle tärkeä ei ole taloutta rasittavaa. Jos säästää pitää, niin kaiketi myös sinun pitää osallistua, eikö? Osallistumiseksi ei kelpaa se, että lakkautetaan taidemuseo, jossa et koskaan käy.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 03, 2020, 22:58:08Menosektorin paisuttaminen on ongelma. Tuot sanoja suuhuni.
Puhun siitä, että julkinen sektori on paisunut liikaa, siksi valtio kärsii velasta.
Mitä sitten? Meillä ei ole juurikaan liikkumavaraa: https://kantapaikka.net/index.php/topic,77.msg47135.html#msg47135
Miksi meillä sitten on poliittisia taiteilijoita, poliittisiin projekteihin (poliittisesti valituin rahoituksin) rahaa? Miksi vasemmistolaiset kulttuuriyhdistykset saavat rahaa vasemmistolaisilta virkamiehiltä?
Baltzar ei ole ainoa esimerkki! Poliittisesti sopiville kulttuurisuuntauksille on työnnetty miljoonittain rahaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 07, 2020, 20:13:46
Miksi meillä sitten on poliittisia taiteilijoita, poliittisiin projekteihin (poliittisesti valituin rahoituksin) rahaa? Miksi vasemmistolaiset kulttuuriyhdistykset saavat rahaa vasemmistolaisilta virkamiehiltä?
Baltzar ei ole ainoa esimerkki! Poliittisesti sopiville kulttuurisuuntauksille on työnnetty miljoonittain rahaa.
Sulle nyt mikä tahansa taide Gallen-Kallelan ja Sibben jälkeen on "vasemmistolaista". Se johtuu vain siitä, että konservatismi on ideologinen kompassisi - eikä mikään uusi taiteessa voi olla sinulle riittävän konservatiivista.
Hassua muuten tässä jupinassasi on se, että perinteisestihän olet muistanut vastustaa erityisesti oopperan rahoittamista. Sen vasemmistolaisuus onkin sitten hieman kimurantimpaa selittää, kun samalla pitää muistaa valittaa eliitin minkkimuurista ja yritysten kutsuvieraista, jotka täyttävät katsomot "tavallisen kansan" sijaan.
Mutta ymmärrän kyllä, miksi vastustat yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden koulutusta. Niissä kasvaa ihmisiä, joille trumpmainen tai halla-aholainen "ajattelu" - eli populismi - ei mene ihan yhtä helposti läpi. Olisi parempi, ettei niillä virkamiehillä olisi korkeaa koulutusta, jonka avulla he ymmärtävätkin jotakin. POliitikoille hankalampaa ohjata asioita oman etunsa suuntaan.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2020, 07:18:09
Mutta ymmärrän kyllä, miksi vastustat yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden koulutusta. Niissä kasvaa ihmisiä, joille trumpmainen tai halla-aholainen "ajattelu" - eli populismi - ei mene ihan yhtä helposti läpi. Olisi parempi, ettei niillä virkamiehillä olisi korkeaa koulutusta, jonka avulla he ymmärtävätkin jotakin. POliitikoille hankalampaa ohjata asioita oman etunsa suuntaan.
Yhteiskuntatieteellistä ja humanistista koulutusta vastustan lähinnä kokemukseni takia. Olen noita asioita opiskellut/kokenut. En nähnyt viisautta, vaan paljon potentiaalin tuhlaamista. Ei korkeakoulutus luo ymmärtämistä yhteiskunnasta juurikaan, oma opiskelu sitä luo. Useimmat yliopisto-opiskelijat opiskelevat vain pakkokurssinsa. Vrt. Sanna Marin.
Tarkoitan sitä, että vähäisempi ja vaativampi koulutus yliopistoissa olisi parempaa. Vähemmän opiskelijoita, enemmän vaatimuksia heille. Tusinamaistereitä meillä on kymmenintuhansin...
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 08, 2020, 19:48:02
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 08, 2020, 07:18:09
Mutta ymmärrän kyllä, miksi vastustat yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden koulutusta. Niissä kasvaa ihmisiä, joille trumpmainen tai halla-aholainen "ajattelu" - eli populismi - ei mene ihan yhtä helposti läpi. Olisi parempi, ettei niillä virkamiehillä olisi korkeaa koulutusta, jonka avulla he ymmärtävätkin jotakin. POliitikoille hankalampaa ohjata asioita oman etunsa suuntaan.
Yhteiskuntatieteellistä ja humanistista koulutusta vastustan lähinnä kokemukseni takia. Olen noita asioita opiskellut/kokenut. En nähnyt viisautta, vaan paljon potentiaalin tuhlaamista. Ei korkeakoulutus luo ymmärtämistä yhteiskunnasta juurikaan, oma opiskelu sitä luo. Useimmat yliopisto-opiskelijat opiskelevat vain pakkokurssinsa. Vrt. Sanna Marin.
Tarkoitan sitä, että vähäisempi ja vaativampi koulutus yliopistoissa olisi parempaa. Vähemmän opiskelijoita, enemmän vaatimuksia heille. Tusinamaistereitä meillä on kymmenintuhansin...
No ehkä olisin hieman huolestuneempi HUhtasaaren mallin koulutuksesta, jossa opitaan vain copy-paste.
Olen myös hieman epäileväinen siitä, että analyysisi on oikea. Vaikuttaa liiaksi siltä, että kun itse et osannut opinnoistasi oikein saada kiinni...
Lisäksi onnistut oikeastaan olemaan itsesi kanssa eri meiltä. Nimittäin jos maisterit ovat mielestäsi aivan liian oppimattomia - siis koulutus ei ole tuonut osaamista kovinkaan kummoisesti - niin eihän silloin heidän osaamisensa olen liiallista suhteessa niihin virkamiestöihin, joita he tekevät. Päinvastoin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 07, 2020, 20:13:46
Miksi meillä sitten on poliittisia taiteilijoita, poliittisiin projekteihin (poliittisesti valituin rahoituksin) rahaa? Miksi vasemmistolaiset kulttuuriyhdistykset saavat rahaa vasemmistolaisilta virkamiehiltä?
Baltzar ei ole ainoa esimerkki! Poliittisesti sopiville kulttuurisuuntauksille on työnnetty miljoonittain rahaa.
Mitä sitten? Valtion budjetin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Eikä ole olemassa mitään vaihtoehtoista tapaa toimia. https://kantapaikka.net/index.php/topic,77.msg47135.html#msg47135
Siis sellaista reaalimaailmassa toimivaa esitystä ei yksinkertaisesti ole olemassa, joka korjaisi nämä näkemäsi epäkohdat. Kaikki valtion päätökset ovat poliittisia. Eikä se fakta siitä muutu, vaikka vasureille ei myönnettäisi ropoakaan, sillä sekin olisi poliittisin perustein tehty päätös, aivan kuten tämä kritisoimasi päätös. Eli esimerkiksi näkemiesi epäkohtien nimeäminen ei ole toimintasuunnitelma kuinka pitäisi toimia, jotta näkemiäsi epäkohtia ei syntyisi.
Aina voi haluta mitä tahansa, mutta kun ne haluamiset pitäisi kyetä asettamaan realiteetteihin, jotta niitä kannattisi ylipäätään toteuttaa. Muuten kyse on huuhaasta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2020, 06:34:08
Olen myös hieman epäileväinen siitä, että analyysisi on oikea. Vaikuttaa liiaksi siltä, että kun itse et osannut opinnoistasi oikein saada kiinni...
Opin itse lukiessani kirjoja ajattelemaan, ei se ollut yliopiston ansiota. Et tätä asiaa ehkä ojankaivajaopistoa käyneenä ymmärrä?
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - tammikuu 09, 2020, 07:48:56
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 07, 2020, 20:13:46
Miksi meillä sitten on poliittisia taiteilijoita, poliittisiin projekteihin (poliittisesti valituin rahoituksin) rahaa? Miksi vasemmistolaiset kulttuuriyhdistykset saavat rahaa vasemmistolaisilta virkamiehiltä?
Baltzar ei ole ainoa esimerkki! Poliittisesti sopiville kulttuurisuuntauksille on työnnetty miljoonittain rahaa.
Mitä sitten? Valtion budjetin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Eikä ole olemassa mitään vaihtoehtoista tapaa toimia. https://kantapaikka.net/index.php/topic,77.msg47135.html#msg47135
Siis sellaista reaalimaailmassa toimivaa esitystä ei yksinkertaisesti ole olemassa, joka korjaisi nämä näkemäsi epäkohdat. Kaikki valtion päätökset ovat poliittisia. Eikä se fakta siitä muutu, vaikka vasureille ei myönnettäisi ropoakaan, sillä sekin olisi poliittisin perustein tehty päätös, aivan kuten tämä kritisoimasi päätös. Eli esimerkiksi näkemiesi epäkohtien nimeäminen ei ole toimintasuunnitelma kuinka pitäisi toimia, jotta näkemiäsi epäkohtia ei syntyisi.
Aina voi haluta mitä tahansa, mutta kun ne haluamiset pitäisi kyetä asettamaan realiteetteihin, jotta niitä kannattisi ylipäätään toteuttaa. Muuten kyse on huuhaasta.
Siis oletko sitä mieltä, että taidetukien politisoituminen on jotenkin määräämätöntä? Ei toki ole. Mehän voisimme sulkea rahahanat joka kommaritaiteilijaloisijalta, jos haluaisimme. Yhteiskuntarauhan ylläpito ehkä vaatii tuollaisten elättämistä valtion varoin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 11, 2020, 00:59:11
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - tammikuu 09, 2020, 07:48:56
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 07, 2020, 20:13:46
Miksi meillä sitten on poliittisia taiteilijoita, poliittisiin projekteihin (poliittisesti valituin rahoituksin) rahaa? Miksi vasemmistolaiset kulttuuriyhdistykset saavat rahaa vasemmistolaisilta virkamiehiltä?
Baltzar ei ole ainoa esimerkki! Poliittisesti sopiville kulttuurisuuntauksille on työnnetty miljoonittain rahaa.
Mitä sitten? Valtion budjetin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Eikä ole olemassa mitään vaihtoehtoista tapaa toimia. https://kantapaikka.net/index.php/topic,77.msg47135.html#msg47135
Siis sellaista reaalimaailmassa toimivaa esitystä ei yksinkertaisesti ole olemassa, joka korjaisi nämä näkemäsi epäkohdat. Kaikki valtion päätökset ovat poliittisia. Eikä se fakta siitä muutu, vaikka vasureille ei myönnettäisi ropoakaan, sillä sekin olisi poliittisin perustein tehty päätös, aivan kuten tämä kritisoimasi päätös. Eli esimerkiksi näkemiesi epäkohtien nimeäminen ei ole toimintasuunnitelma kuinka pitäisi toimia, jotta näkemiäsi epäkohtia ei syntyisi.
Aina voi haluta mitä tahansa, mutta kun ne haluamiset pitäisi kyetä asettamaan realiteetteihin, jotta niitä kannattisi ylipäätään toteuttaa. Muuten kyse on huuhaasta.
Siis oletko sitä mieltä, että taidetukien politisoituminen on jotenkin määräämätöntä? Ei toki ole. Mehän voisimme sulkea rahahanat joka kommaritaiteilijaloisijalta, jos haluaisimme. Yhteiskuntarauhan ylläpito ehkä vaatii tuollaisten elättämistä valtion varoin.
Miten TÄMÄ päätös tehtäisiin epäpoliittisesti? Et kai nyt sentään väitä, että vain vasemmistolaisuus on politiikkaa?
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 11, 2020, 00:59:11
Lainaus käyttäjältä: Kansan syvät rivit - tammikuu 09, 2020, 07:48:56
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 07, 2020, 20:13:46
Miksi meillä sitten on poliittisia taiteilijoita, poliittisiin projekteihin (poliittisesti valituin rahoituksin) rahaa? Miksi vasemmistolaiset kulttuuriyhdistykset saavat rahaa vasemmistolaisilta virkamiehiltä?
Baltzar ei ole ainoa esimerkki! Poliittisesti sopiville kulttuurisuuntauksille on työnnetty miljoonittain rahaa.
Mitä sitten? Valtion budjetin kanssa tällä ei ole mitään tekemistä. Eikä ole olemassa mitään vaihtoehtoista tapaa toimia. https://kantapaikka.net/index.php/topic,77.msg47135.html#msg47135
Siis sellaista reaalimaailmassa toimivaa esitystä ei yksinkertaisesti ole olemassa, joka korjaisi nämä näkemäsi epäkohdat. Kaikki valtion päätökset ovat poliittisia. Eikä se fakta siitä muutu, vaikka vasureille ei myönnettäisi ropoakaan, sillä sekin olisi poliittisin perustein tehty päätös, aivan kuten tämä kritisoimasi päätös. Eli esimerkiksi näkemiesi epäkohtien nimeäminen ei ole toimintasuunnitelma kuinka pitäisi toimia, jotta näkemiäsi epäkohtia ei syntyisi.
Aina voi haluta mitä tahansa, mutta kun ne haluamiset pitäisi kyetä asettamaan realiteetteihin, jotta niitä kannattisi ylipäätään toteuttaa. Muuten kyse on huuhaasta.
Siis oletko sitä mieltä, että taidetukien politisoituminen on jotenkin määräämätöntä? Ei toki ole. Mehän voisimme sulkea rahahanat joka kommaritaiteilijaloisijalta, jos haluaisimme. Yhteiskuntarauhan ylläpito ehkä vaatii tuollaisten elättämistä valtion varoin.
Ei tämä ole kristillishihhulimainen mielipidekysymys vaan konkreettinen budjettikysymys. Toimivaa vaihtoehtoa nykyiselle persut eivät ole esittäneet. Eipä tietenkään kun osaamista ei ole. Osaaminen selvästi riittää vain itkupotkuraivareihin netissä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 11, 2020, 00:56:10
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 09, 2020, 06:34:08
Olen myös hieman epäileväinen siitä, että analyysisi on oikea. Vaikuttaa liiaksi siltä, että kun itse et osannut opinnoistasi oikein saada kiinni...
Opin itse lukiessani kirjoja ajattelemaan, ei se ollut yliopiston ansiota. Et tätä asiaa ehkä ojankaivajaopistoa käyneenä ymmärrä?
No mutta TOope! Yrittäkö nyt sittenkin esittää, että ojankaivuuopisto on jotenkin halveksittava tapa hankkia ammattitaitoa ja pätevyyttä? Onko ojan kaivaminen sinusta liian teoreettista vai mikä mättää? Samalla yrität piilopäteä maisterintutkinnollasi, jota muka halveksit. Huvittava olet. Notta onko se tosiaan se maisterius sellainen high horse, jonka selästä luulet voivasi muita alaspäin katsoa? Kummallista, että jaksat kuitenkin jatkuvasti ylpeillä omasta yliopistotutkinnostasi - ja kuvitella sen myös niin tavattomaksi saavutukseksi, että oletusarvoisesti se kaikilta muilta on jäänyt saamatta.
Rehellinen ojankaivaja on kunnioitettava tyyppi tuollaiseen luihuun paperimaisteriin verrattuna, joka ensin syö vatsansa täyteen ilmaiseksi, mutta perästäpäin haukkuu ravintolan.
(https://c8.alamy.com/comp/R5ETGF/workmen-digging-ditches-histoire-universelle-france-15th-century-whole-folio-workmen-digging-a-ditch-around-a-town-watched-by-nobleman-and-courtiers-with-decorated-initial-n-nabugadonosor-or-nebuchadnezzar-and-text-image-taken-from-histoire-universelle-originally-publishedproduced-in-france-15th-century-source-add-26667-f12v-language-french-R5ETGF.jpg)
(https://wahooart.com/Art.nsf/O/8DP3ZU/$File/Carl-Larsson-Ditch-Digging.JPG)
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/f/f4/Vincent_van_Gogh_-_De_Gravers_%281889%29.jpg/300px-Vincent_van_Gogh_-_De_Gravers_%281889%29.jpg)
(https://imgc.artprintimages.com/img/print/ditch-digger_u-l-prdk2t0.jpg?h=550&p=0&w=550&background=fbfbfb)
(https://imgc.artprintimages.com/img/print/ditch-digger_u-l-pp94np0.jpg?h=550&w=550)
No, länsimaat ovat tuottaneet taidetta väitettyinä mustina vuosinaan, luovat edelleen.
Kaipa tuo islamilainen ja kehitysmaalainen taide pärjää, jos niitä edes on? Israelissakin juutalaiset luovat, arabit tuhoavat. Juutalaiset istuttavat metsiä, arabit polttavat niitä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 13, 2020, 20:12:54
No, länsimaat ovat tuottaneet taidetta väitettyinä mustina vuosinaan, luovat edelleen.
Kaipa tuo islamilainen ja kehitysmaalainen taide pärjää, jos niitä edes on? Israelissakin juutalaiset luovat, arabit tuhoavat. Juutalaiset istuttavat metsiä, arabit polttavat niitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_taide
Vielä hetki sitten taisit väittää, että erityisesti australialaiset ovat innokkaita metsänpolttajia.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 14, 2020, 07:37:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 13, 2020, 20:12:54
No, länsimaat ovat tuottaneet taidetta väitettyinä mustina vuosinaan, luovat edelleen.
Kaipa tuo islamilainen ja kehitysmaalainen taide pärjää, jos niitä edes on? Israelissakin juutalaiset luovat, arabit tuhoavat. Juutalaiset istuttavat metsiä, arabit polttavat niitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_taide
Vielä hetki sitten taisit väittää, että erityisesti australialaiset ovat innokkaita metsänpolttajia.
Saatan minä vähän kärjistää joskus. Pointti silti on siinä, että vapaammissa yhteiskunnissa taide elää terveemmin. Autoritaarisissa maissa taide usein on poliittista, sinänsä toki rikasta, kuten NL:ssakin aikoinaan.
En sanonut noin, vaan viittasin uutiseen, että pääosa Australian metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 15, 2020, 22:37:34
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 14, 2020, 07:37:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 13, 2020, 20:12:54
No, länsimaat ovat tuottaneet taidetta väitettyinä mustina vuosinaan, luovat edelleen.
Kaipa tuo islamilainen ja kehitysmaalainen taide pärjää, jos niitä edes on? Israelissakin juutalaiset luovat, arabit tuhoavat. Juutalaiset istuttavat metsiä, arabit polttavat niitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_taide
Vielä hetki sitten taisit väittää, että erityisesti australialaiset ovat innokkaita metsänpolttajia.
Saatan minä vähän kärjistää joskus. Pointti silti on siinä, että vapaammissa yhteiskunnissa taide elää terveemmin. Autoritaarisissa maissa taide usein on poliittista, sinänsä toki rikasta, kuten NL:ssakin aikoinaan.
En sanonut noin, vaan viittasin uutiseen, että pääosa Australian metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia.
Miten mä muistelen, että sinusta taide on länsimaissa mennyt juuri vapaudessaan ihan persiilleen ja edustaa Suurta Rappiota koko nykytaide...
Australian metsäpalojen taustalle on nimenomaan asetettu ihminen ja ihmisen toiminta. Siksihän niistä nyt niin ollaankin huolissaan. Hienoa, että olet samaa mieltä asiasta.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 16, 2020, 07:02:46
Miten mä muistelen, että sinusta taide on länsimaissa mennyt juuri vapaudessaan ihan persiilleen ja edustaa Suurta Rappiota koko nykytaide...
Ei se vapaus sinänsä ongelma ole. Liberalismi on minusta hyvä asia, ääliöliberalismia vierastan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 17, 2020, 20:17:37
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 16, 2020, 07:02:46
Miten mä muistelen, että sinusta taide on länsimaissa mennyt juuri vapaudessaan ihan persiilleen ja edustaa Suurta Rappiota koko nykytaide...
Ei se vapaus sinänsä ongelma ole. Liberalismi on minusta hyvä asia, ääliöliberalismia vierastan.
Vain ääliö haluaa suunnata taideapurahoja edesmenneille taiteilijoille.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 18, 2020, 10:08:44
Vain ääliö haluaa suunnata taideapurahoja edesmenneille taiteilijoille.
Hyvä kulttuuri toki on säilyttämisen arvoista, koska ylläpitää kulttuuria.
Tiedän, että vihervasuriradikaalien piirissä on ollut sitä "valkoisten miesten patsaiden kaatamis"- ajattelua, mikä kertoo vihamielisyydestä kulttuuriamme kohtaan. Mutta kyllä nuo valkoiset äijät tieteissä ovat kai luoneet enemmän saavutuksia kuin muut ryhmät yhteensä...! ;) Tyhmää heitä halveksua siis.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 15, 2020, 22:37:34
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 14, 2020, 07:37:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 13, 2020, 20:12:54
No, länsimaat ovat tuottaneet taidetta väitettyinä mustina vuosinaan, luovat edelleen.
Kaipa tuo islamilainen ja kehitysmaalainen taide pärjää, jos niitä edes on? Israelissakin juutalaiset luovat, arabit tuhoavat. Juutalaiset istuttavat metsiä, arabit polttavat niitä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Islamilainen_taide
Vielä hetki sitten taisit väittää, että erityisesti australialaiset ovat innokkaita metsänpolttajia.
Saatan minä vähän kärjistää joskus. Pointti silti on siinä, että vapaammissa yhteiskunnissa taide elää terveemmin. Autoritaarisissa maissa taide usein on poliittista, sinänsä toki rikasta, kuten NL:ssakin aikoinaan.
En sanonut noin, vaan viittasin uutiseen, että pääosa Australian metsäpaloista on ihmisten aiheuttamia.
Australian metsäpalojen määrä ja tuhoisuus johtuu ihmisten toiminnasta ja tämä on siis sinunkin mielestäsi tosiasia. Hienoa, että tässä ollaan samaa mieltä. :)
Liikaa ihmisiä, niin Australiassakin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 28, 2020, 20:46:03
Liikaa ihmisiä, niin Australiassakin.
Kyse on siis ihmisten määrästä, ei siitä, että palot on sytytetty tahallaan? Onko muuten siellä väkiluku jotenkin erityisesti viime aikoina kasvanut, kun nuo palot ovat pahentunaat aiemmasta?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 29, 2020, 06:11:53
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 28, 2020, 20:46:03
Liikaa ihmisiä, niin Australiassakin.
Kyse on siis ihmisten määrästä, ei siitä, että palot on sytytetty tahallaan? Onko muuten siellä väkiluku jotenkin erityisesti viime aikoina kasvanut, kun nuo palot ovat pahentunaat aiemmasta?
Väkiluku on kasvanut:
https://www.worldometers.info/world-population/australia-population/ (https://www.worldometers.info/world-population/australia-population/)
Ihmiset levittäytyvät alueille (kuten Kalifornian väestönkasvunkin myötä), jotka ovat riskialttiita maastopaloille.
Liikaa ihmisiä.
Emme oikein puhu taiteesta, edellistä keskustelua voisi jatkaa toisissa ketjuissa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 01, 2020, 00:37:27
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 29, 2020, 06:11:53
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 28, 2020, 20:46:03
Liikaa ihmisiä, niin Australiassakin.
Kyse on siis ihmisten määrästä, ei siitä, että palot on sytytetty tahallaan? Onko muuten siellä väkiluku jotenkin erityisesti viime aikoina kasvanut, kun nuo palot ovat pahentunaat aiemmasta?
Väkiluku on kasvanut:
https://www.worldometers.info/world-population/australia-population/ (https://www.worldometers.info/world-population/australia-population/)
Ihmiset levittäytyvät alueille (kuten Kalifornian väestönkasvunkin myötä), jotka ovat riskialttiita maastopaloille.
Liikaa ihmisiä.
Australian väestötiheys on 3 ihmistä neliökilometrillä. Sen sijaan Suomen - tämän maailman ruuhka-alueen - on 17, 64 ihmistä. Väestön "pakkautuminen" Australiaan on aika vahvaa liiottelua. Onhan siellä ihmisiä, mutta sitten on kyllä lääniäkin. Liiallisen väestön tiheyden sijaan se on tosiaankin suuren maastopaloriskin aluetta ilmastollisista syistä. Ilmasto on ikävä kyllä muuttumassa, joten tuo riski kasvaa. Väestötiheys on edelleen niin matala, että aika tavalla saa maahanmuuttoa tapahtua ja syntyvyys kohota, että sillä voi perustella maastopalot.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 01, 2020, 07:45:44
Australian väestötiheys on 3 ihmistä neliökilometrillä. Sen sijaan Suomen - tämän maailman ruuhka-alueen - on 17, 64 ihmistä. Väestön "pakkautuminen" Australiaan on aika vahvaa liiottelua. Onhan siellä ihmisiä, mutta sitten on kyllä lääniäkin. Liiallisen väestön tiheyden sijaan se on tosiaankin suuren maastopaloriskin aluetta ilmastollisista syistä. Ilmasto on ikävä kyllä muuttumassa, joten tuo riski kasvaa. Väestötiheys on edelleen niin matala, että aika tavalla saa maahanmuuttoa tapahtua ja syntyvyys kohota, että sillä voi perustella maastopalot.
Tiesitkö, että Australiasta enin osa on aavikkoa/autiomaata? Vain pieni osa maasta on kelpoista asutukselle. 95% Australian väestöstä keskittyy alueelle, joka on alle 10% maan pinta-alasta. Koska vain pieni osa maasta on viljelykelpoista ja asumiskelpoista. Otapa nyt tyttö maantieteen kirja käsiisi!
Edelleen, taistellaanko näistä asioista jossain muualla? Tämä on taideketju.
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 01, 2020, 22:47:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 01, 2020, 07:45:44
Australian väestötiheys on 3 ihmistä neliökilometrillä. Sen sijaan Suomen - tämän maailman ruuhka-alueen - on 17, 64 ihmistä. Väestön "pakkautuminen" Australiaan on aika vahvaa liiottelua. Onhan siellä ihmisiä, mutta sitten on kyllä lääniäkin. Liiallisen väestön tiheyden sijaan se on tosiaankin suuren maastopaloriskin aluetta ilmastollisista syistä. Ilmasto on ikävä kyllä muuttumassa, joten tuo riski kasvaa. Väestötiheys on edelleen niin matala, että aika tavalla saa maahanmuuttoa tapahtua ja syntyvyys kohota, että sillä voi perustella maastopalot.
Tiesitkö, että Australiasta enin osa on aavikkoa/autiomaata? Vain pieni osa maasta on kelpoista asutukselle. 95% Australian väestöstä keskittyy alueelle, joka on alle 10% maan pinta-alasta. Koska vain pieni osa maasta on viljelykelpoista ja asumiskelpoista. Otapa nyt tyttö maantieteen kirja käsiisi!
Ne tiheästi asutut kaupunkialueetko siellä käryää? Mä luulin, että kyse oli maasto- ja metsäpaloista, naperoiseni.
PS. On aina hauskaa havaita, että saa juuri sen vastauksen, jota jo etukäteen odottikin.
Jotkut virolaiset haluavat suunnitella Tampereelle 1960-lukulaisen laatikon tilalle kauniimman talon.
https://yle.fi/uutiset/3-11162824 (https://yle.fi/uutiset/3-11162824)
Kamalaa tuollainen. Estetismiäkö suomalaiseen kaupunkiin!
Kauneuttako tehokkuuden ja harmaan totalitarismin sijaan?
Kamalaa tuollainen. Eivät ymmärrä, etteivät ihmiset tarvitse viihtyisää ympäristöä, vaan sosialistista realismia.
Joo, sarkasmivaroitusta...
ps.
https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006394739.html (https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006394739.html)
Tuossakin joku "asiantuntija" haluaa säilyttää 1960-70-lukujen betonibrutalismia. En ymmärrä miksi, koska virheitähän tulisi korjata, ei säilyttää. Joidenkin arkkitehtien mielestä betonibrutalismin aikakaudella on jotakin säilyttämisen arvoista, vaikken itse syytä näe. Viljo Revellin kaltaisten hyypiöarkkitehtien vuoksi on pilattu kaupunkikuvaa rutosti vuosikymmenten ajaksi. Noiden virheiden korjaamisella olisi jo korkea aika. Hävitetään nuo Hgin Makkaratalon ja Turun Kolmiotalon kaltaiset ympäristöraiskaukset ja rakennetaan jotain kauniimpaa niiden tilalle.
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 26, 2020, 16:49:44
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 26, 2020, 15:50:23
Jos Jumala ei olisi luonut hyvän ja pahan tiedon puuta, ei kiusaus ja siihen lankeaminen olisi ollut edes periaatteessa mahdollinen. Mutta se kammosadistipa loi sellaisen puun, ja vieläpä tietäen etukäteen, että lapsensa sortuisivat houkutukseen, mikä syöksisi sitten vääjäämättä lapset kuoleman valtaan, jonka on otsa hiessä leipänsä tienattava ja suurella tuskalla synnytettävä lapsensa.
Tää on ehkä se juttu, joka mua eniten kristinuskossa harmittaa, silloin kun harmittaa. Tai siis se, että ensin sanotaan, että olemme viallisia ja huonoja, ja sitten että rakkaita siitä huolimatta (kunhan vain jaksamme vastoinkäymisistä huolimatta uskoa). Armo on hieno asia, mutta sitten se, että tuodaan kuvaan mukaan juuri tällä tavalla. Jos Jumala rakastais kaikkia no-matter-what, siitä riippumatta, mitä tekevät tai mihin uskovat, niin se ois aika erilainen uskonto silloin.
Tommoisia kulttuureja joissa noin (Jumala rakastaa kaikkia no-matter-what) mun mielestä ihan varmasti on. Ehkä ne on sitten aika erilaisia. Jumala tms. rakastanut kaikenlaisia, alusta alkaen.
EDIT. Olisi ollut parempi sanoa, että on olemassa kulttuurisia kosmologioita, joissa perisynnillä ei (tietenkään) ole mitään roolia.
Raamattu, v2
Vanha testamenttiJumala on rakkaudessaan antanut ihmisille planeetan nimeltään Paratiisi. "Rakastakaa kaunista maailmaani", hän sanoo ihmisille vakavana. End scene.
Onni on ollut vaihtuvaista. Luonto on antanut ja ottanut. Välillä on nähty nälkää, välillä on ollut vaurautta. Ihmiset jossain mutkassa tyytymättömyydessään ovat äänestäneet predidentikseen idiootin nimeltään Trump. Trump julistaa, että vaalimalla ahneutta saamme maksimaalisen hyödyn irti Paratiisista. "Olla itsekäs on rakastaa", tulkitsee Trump Jumalan alkuperäisiä sanoja. Trumpin innoittamana ihmiskunta raiskaa luontoa ja aiheuttaa hiljalleen peruuttamattoman ilmastokriisin. Niukkuutta, kurjuutta, pelkoa, hätää. Ihmisiä kuolee, ihmiset syövät ihmisiä. End scene.
Uusi testamenttiJumala näkee ihmisten kärsimyksen ja säälii heitä. Hän muistaa huonomman planeetan, jonka on joskus tehnyt, nimeltään Maa. Hän heltyy. "Te olette pahoja, mutta minä teitä kuitenkin kovin rakastan. Älkää luulko itsestänne liikoja. Älkää unohtako minun sanojani, kun teille sanon, että suurimman nerokkuutennekin te osaatte ylimielisiksi ryhtyessänne muuttaa omaksi tuskaksenne. Ottakaa tämä huonompi planeetta, ja otsa hiessa siellä leipänne ansaitkaa. Muistakaa minun sanojani. Ette ole kovin viisaita, vaikka minulle niin rakkaita olettekin." End scene.
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 27, 2020, 16:08:44
Lainaus käyttäjältä: Vaaraton Norsu - helmikuu 26, 2020, 16:49:44
Lainaus käyttäjältä: kertsi - helmikuu 26, 2020, 15:50:23
Jos Jumala ei olisi luonut hyvän ja pahan tiedon puuta, ei kiusaus ja siihen lankeaminen olisi ollut edes periaatteessa mahdollinen. Mutta se kammosadistipa loi sellaisen puun, ja vieläpä tietäen etukäteen, että lapsensa sortuisivat houkutukseen, mikä syöksisi sitten vääjäämättä lapset kuoleman valtaan, jonka on otsa hiessä leipänsä tienattava ja suurella tuskalla synnytettävä lapsensa.
Tää on ehkä se juttu, joka mua eniten kristinuskossa harmittaa, silloin kun harmittaa. Tai siis se, että ensin sanotaan, että olemme viallisia ja huonoja, ja sitten että rakkaita siitä huolimatta (kunhan vain jaksamme vastoinkäymisistä huolimatta uskoa). Armo on hieno asia, mutta sitten se, että tuodaan kuvaan mukaan juuri tällä tavalla. Jos Jumala rakastais kaikkia no-matter-what, siitä riippumatta, mitä tekevät tai mihin uskovat, niin se ois aika erilainen uskonto silloin.
Tommoisia kulttuureja joissa noin (Jumala rakastaa kaikkia no-matter-what) mun mielestä ihan varmasti on. Ehkä ne on sitten aika erilaisia. Jumala tms. rakastanut kaikenlaisia, alusta alkaen.
EDIT. Olisi ollut parempi sanoa, että on olemassa kulttuurisia kosmologioita, joissa perisynnillä ei (tietenkään) ole mitään roolia.
Raamattu, v2
Vanha testamentti
Jumala on rakkaudessaan antanut ihmisille planeetan nimeltään Paratiisi. "Rakastakaa kaunista maailmaani", hän sanoo ihmisille vakavana. End scene.
Onni on ollut vaihtuvaista. Luonto on antanut ja ottanut. Välillä on nähty nälkää, välillä on ollut vaurautta. Ihmiset jossain mutkassa tyytymättömyydessään ovat äänestäneet predidentikseen idiootin nimeltään Trump. Trump julistaa, että vaalimalla ahneutta saamme maksimaalisen hyödyn irti Paratiisista. "Olla itsekäs on rakastaa", tulkitsee Trump Jumalan alkuperäisiä sanoja. Trumpin innoittamana ihmiskunta raiskaa luontoa ja aiheuttaa hiljalleen peruuttamattoman ilmastokriisin. Niukkuutta, kurjuutta, pelkoa, hätää. Ihmisiä kuolee, ihmiset syövät ihmisiä. End scene.
Uusi testamentti
Jumala näkee ihmisten kärsimyksen ja säälii heitä. Hän muistaa huonomman planeetan, jonka on joskus tehnyt, nimeltään Maa. Hän heltyy. "Te olette pahoja, mutta minä teitä kuitenkin kovin rakastan. Älkää luulko itsestänne liikoja. Älkää unohtako minun sanojani, kun teille sanon, että suurimman nerokkuutennekin te osaatte ylimielisiksi ryhtyessänne muuttaa omaksi tuskaksenne. Ottakaa tämä huonompi planeetta, ja otsa hiessa siellä leipänne ansaitkaa. Muistakaa minun sanojani. Ette ole kovin viisaita, vaikka minulle niin rakkaita olettekin." End scene.
VT:n vanhoissa jutuissa puhutaan vielä useista jumalista. Pääosin VT keskittyy yksijumalaisuuteen, mutta Jumalakäsitys muodostuu absoluuttiseksi. Ei sen aikaisessa käsityksessä ole paholaista jumalan vastavoimana, vaan maailma on vain jumalan luoma. "Kaikki hyvä ja paha" tulee jumalasta. Jumala ei ole julma tai rakastava, hän on
kaikkivaltias, neutraali jumaluus.
VT:n myöhäisimmissä teksteissä juutalaisuus muodostaa jumalasta hyvän, kun hänelle muodostuu "pahan" vastakohta. Tämä käsitys siirtyi sittemmin kristillisyyteen. Toisin sanoen jumalkäsitystä pitää kyetä ymmärtämään senhetkisen yhteiskuntakäsityksen mukaan. Se on juutalaisuudessa ja varhaiskristillisyydessäkin muuttunut suuresti aikojen mukaan. Siksi Raamattua pitää lukea ymmärtäen konteksti sen hetkistä yhteiskuntaa kohtaan. On täysin tyhmää leimata VT:n jonkinaikaiset jumalkäsitykset julmiksi tms., koska käsitys heijastelee sen aikaista yhteiskuntamallia.
- - -
Vähän väärässä ketjussa taas asiasta keskustelemme...!
YLE:llä oli ehkä tahattoman irvokas uutinen taiteista: Taiteilija on köyhä:
https://yle.fi/uutiset/3-11291827 (https://yle.fi/uutiset/3-11291827)
LainaaTaiteilijoilla menee todella huonosti Suomessa. Viime viikolla julkaistun tutkimuksen (siirryt toiseen palveluun) mukaan monen taiteilijan toimeentulon turvaa puoliso tai lähipiiri...
Kädenojennuksen seurauksena 500 taiteilijaa voi saada 3 000 euron apurahan puolentoista kuukauden työskentelyyn...
Taidetta tehdään suhdanteista riippumatta, mutta työstä pitää maksaa palkka. (!! ::)).
ÄÄh, en jaksa tuota roskaa, artikkelissa on lisääkin siitä, miksi turhataiteilijoille valtion pitäisi maksaa rahaa. Nuo eivät "taidettaan" myy, koska kukaan ei halua ostaa. He saavat tukiaisia elantoonsa, koska eivät elätä ammatillaan itseään. Sosiaalielättejä ovat, mitä muutakaan.
- - -
Miksi taiteilija on sosiaalielätti, eikä itseään elättävä yrittäjä?
Patsaat ovat elävää vuorovaikutteista taidetta: https://yle.fi/uutiset/3-11283969
Lainaus käyttäjältä: a4 - huhtikuu 17, 2020, 08:21:33
Patsaat ovat elävää vuorovaikutteista taidetta: https://yle.fi/uutiset/3-11283969
Hyvä, että patsaita kuitenkin meillä säilytetään. Historiasta kertovat.
Reijo Kela varusti Hiljaisen kansan vappupalloilla.
(https://img.aijaa.com/m/00670/14831320.jpg) (https://aijaa.com/lVxz6Q)
https://yle.fi/uutiset/3-11330431
Eikä vaatinut valtiolta rahaa kustantaakseen tuon.
Harvinainen taiteilija.
Reijo Kela on saanut 23 vuotta erilaisia apurahoja (valtion taiteilija-apurahoja, kulttuurirahaston apurahoja, ja läänien apurahoja) ja saa nykyisin puolikasta taiteilijaeläkettä. Sopivasti hänen sukunimensäkin on Kela! :)
https://yle.fi/uutiset/3-6316499
Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 01, 2020, 21:54:01
Reijo Kela on saanut 23 vuotta erilaisia apurahoja (valtion taiteilija-apurahoja, kulttuurirahaston apurahoja, ja läänien apurahoja) ja saa nykyisin puolikasta taiteilijaeläkettä. Sopivasti hänen sukunimensäkin on Kela! :)
https://yle.fi/uutiset/3-6316499
"Taiteilijat" ovat köyhiä, koska harvat haluavat maksaa heidän "taiteestaan".
Katso tuo edellinen kommenttini.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2020, 22:22:32
Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 01, 2020, 21:54:01
Reijo Kela on saanut 23 vuotta erilaisia apurahoja (valtion taiteilija-apurahoja, kulttuurirahaston apurahoja, ja läänien apurahoja) ja saa nykyisin puolikasta taiteilijaeläkettä. Sopivasti hänen sukunimensäkin on Kela! :)
https://yle.fi/uutiset/3-6316499
"Taiteilijat" ovat köyhiä, koska harvat haluavat maksaa heidän "taiteestaan".
Katso tuo edellinen kommenttini.
Ainakin tuo "Hiljainen kansa"-taideteos on niin sykähdyttävä, hieno ja aikaa kestävä, että on jo pelkästään puolikkaan taiteilijaeläkkeen arvoinen, ainakin minun mielestäni.
Panee ajattelemaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2020, 22:22:32
Lainaus käyttäjältä: Amore - toukokuu 01, 2020, 21:54:01
Reijo Kela on saanut 23 vuotta erilaisia apurahoja (valtion taiteilija-apurahoja, kulttuurirahaston apurahoja, ja läänien apurahoja) ja saa nykyisin puolikasta taiteilijaeläkettä. Sopivasti hänen sukunimensäkin on Kela! :)
https://yle.fi/uutiset/3-6316499
"Taiteilijat" ovat köyhiä, koska harvat haluavat maksaa heidän "taiteestaan".
Katso tuo edellinen kommenttini.
Niin, itsehän vastustat taiteilijoiden tukemista, mutta niinpä vain on Kelan taidetta tuettu sinunkin verorahoillasi vuosikaudet. Tosin en ole varma, oletko veron
maksaja.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2020, 21:44:08
Eikä vaatinut valtiolta rahaa kustantaakseen tuon.
Harvinainen taiteilija.
Nykytaiteeseen sijoittaminen on ajassa mitattuna tietysti puhdas kuluerä, mutta aika-ajoin se luo mielleyhtymiä tai aloittaa keskustelun, joka johtaa yhteiskunnan muilla osa-alueilla innovaatioihin, jotka maksavat taiteen kokonaisuutena takaisin moninkertaisena. Toki sen lisäksi, että provosoiva niin hyvässä kuin pahassa on sopivina annoksina hyödyllistä jokaisen ihmisen hyvinvoinnille ja taide muodosssa jos toisessa, on ihmisystävällinen keino provosoida.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 01, 2020, 22:55:29
Nykytaiteeseen sijoittaminen on ajassa mitattuna tietysti puhdas kuluerä, mutta aika-ajoin se luo mielleyhtymiä tai aloittaa keskustelun, joka johtaa yhteiskunnan muilla osa-alueilla innovaatioihin, jotka maksavat taiteen kokonaisuutena takaisin moninkertaisena. Toki sen lisäksi, että provosoiva niin hyvässä kuin pahassa on sopivina annoksina hyödyllistä jokaisen ihmisen hyvinvoinnille ja taide muodosssa jos toisessa on ihmisystävällinen keino provosoida.
Taiteeseen voi aina sijoittaa, kuten muihinkin asioihin. Pointti oli se, ettei valtiolla ole velvollisuutta sijoittaa...
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2020, 23:32:46
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 01, 2020, 22:55:29
Nykytaiteeseen sijoittaminen on ajassa mitattuna tietysti puhdas kuluerä, mutta aika-ajoin se luo mielleyhtymiä tai aloittaa keskustelun, joka johtaa yhteiskunnan muilla osa-alueilla innovaatioihin, jotka maksavat taiteen kokonaisuutena takaisin moninkertaisena. Toki sen lisäksi, että provosoiva niin hyvässä kuin pahassa on sopivina annoksina hyödyllistä jokaisen ihmisen hyvinvoinnille ja taide muodosssa jos toisessa on ihmisystävällinen keino provosoida.
Taiteeseen voi aina sijoittaa, kuten muihinkin asioihin. Pointti oli se, ettei valtiolla ole velvollisuutta sijoittaa...
Kyllä on. Minä nimittäin haluan, että valtio, joka velvoittaa minulta henkeni uhraamista sen vuoksi, sijoittaa vastapalveluksena minun hyvinvointiini.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 01, 2020, 23:38:01
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 01, 2020, 23:32:46
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 01, 2020, 22:55:29
Nykytaiteeseen sijoittaminen on ajassa mitattuna tietysti puhdas kuluerä, mutta aika-ajoin se luo mielleyhtymiä tai aloittaa keskustelun, joka johtaa yhteiskunnan muilla osa-alueilla innovaatioihin, jotka maksavat taiteen kokonaisuutena takaisin moninkertaisena. Toki sen lisäksi, että provosoiva niin hyvässä kuin pahassa on sopivina annoksina hyödyllistä jokaisen ihmisen hyvinvoinnille ja taide muodosssa jos toisessa on ihmisystävällinen keino provosoida.
Taiteeseen voi aina sijoittaa, kuten muihinkin asioihin. Pointti oli se, ettei valtiolla ole velvollisuutta sijoittaa...
Kyllä on. Minä nimittäin haluan, että valtio, joka velvoittaa minulta henkeni uhraamista sen vuoksi, sijoittaa vastapalveluksena minun hyvinvointiini.
Mutta eikö valtionrahoihin sijoittaminen tarkoita sitä, että rahaa laitetaan välttämättömyyksiin, kuten terveydenhuoltoon, eikä niihin Maslowin hierarkian yläosiin?
Meillä on eräs verotetuimpia yhteiskuntia, eräs suurimpia julkisia sektoreita, joihin ei enää ole varaa... Mistä itse karsisit?
Valtiolla ei tosin ole mitään pulaa rahasta. Mutta jos jostain karsisin, karsisin osakeyhtiöiden yritystuista enkä omasta hyvinvoinnistani. Niin kauan kuin osakeyhtiöiden lakiin kirjattu tehtävä ei ole tuottaa kansalle hyvinvointia vaan voittoa omistajilleen, katson, että niitä ei ole pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavaa tukea verovaroin.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 02, 2020, 00:10:09
Valtiolla ei tosin ole mitään pulaa rahasta. Mutta jos jostain karsisin, karsisin osakeyhtiöiden yritystuista enkä omasta hyvinvoinnistani. Niin kauan kuin osakeyhtiöiden lakiin kirjattu tehtävä ei ole tuottaa kansalle hyvinvointia vaan voittoa omiastajilleen katson, että niitä ei ole pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavaa tukea verovaroin.
Valtiollako, joka velkaantuu suuren julkissektorinsa vuoksi, ei ole pulaa rahasta. Herranjumalasentään, rahastahan juuri on puutetta, koska emme kykene ylläpitämään tuota naurettavan laajaksi paisunutta julkissektoria enää rahoissaan!
Se asia, jota Suomen pitää tehdä, on karsia sosiaalisia ja muita julkisia menoja noin 5-10 miljardia vähitellen muutaman vuoden kuluessa, muuten kansantaloutemme ei saavuta mitään tasapainoa. Vähintään usea miljardi vuosittain on karsittava nykybudjetin tasosta.
Ihan vain siksi, ettei meillä ole rahaa. :P
Yhdysvallat, jonka taloutta ihailet, on tällä hetkellä noin 1188 dollaria alijäämäinen per kansalainen [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomi on 507 euroa alijäämäinen per kansalainen [2 (https://www.stat.fi/til/jali/2019/jali_2019_2020-04-21_tie_001_fi.html)]. Julkisen sektorin koko yhdysvalloissa on jonkin veran pienempi kuin Suomessa kun se Suomessa on nyt noin 20% [3 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Julkinen_sektori)]. Yhdysvaltojen talouden alijäämä oli vuonna 1990 ehkä noin puolet nykyisestä [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomen talous oli tuolloin tasapainossa [4 (https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/budjetin-tulot-ja-menot-87-19.pdf)]. Julkisen sektorin koko Suomessa oli tuolloin noin 30% [5 (https://twitter.com/JuhaItkonen/status/970049030133870592)].
Tämän aineiston perustella meidän olisi syytä kasvattaa julkisen sektorin osuutta kansantaloudesta jos valtion velka on huolenaihe.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 02, 2020, 01:29:54
Yhdysvallat, jonka taloutta ihailet, on tällä hetkellä noin 1188 dollaria alijäämäinen per kansalainen [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomi on 507 euroa alijäämäinen per kansalainen [2 (https://www.stat.fi/til/jali/2019/jali_2019_2020-04-21_tie_001_fi.html)]. Julkisen sektorin koko on Suomessa on nyt noin 20% [3 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Julkinen_sektori)]. Yhdysvaltojen talouden alijäämä oli vuonna 1990 ehkä noin puolet nykyisestä [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomen talous oli tuolloin tasapainossa [4 (https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/budjetin-tulot-ja-menot-87-19.pdf)]. Julkisen sektorin koko Suomessa oli tuolloin noin 30% [5 (https://twitter.com/JuhaItkonen/status/970049030133870592)].
Tämän aineiston perustella meidän olisi syytä kasvattaa julkisen sektorin osuutta kansantaloudesta jos valtion velka on huolenaihe.
Kasvattaa, kun se on kestämätön jo nyt? Älä vertaa pientä Suomea suurvaltaan, jolla on valtavat resurssit ja kykyä jopa eristäytyä muusta maailmasta.
Suomihan ylivelkaantuu jo nykyisin, tämänhetkisen julkisentalouden vuoksi. Suomi velkaantuu runsaasti, jos yritämme ylläpitää samaa julkisrahoitusta ja elintasoa koronan jälkeen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 02, 2020, 01:38:29
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 02, 2020, 01:29:54
Yhdysvallat, jonka taloutta ihailet, on tällä hetkellä noin 1188 dollaria alijäämäinen per kansalainen [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomi on 507 euroa alijäämäinen per kansalainen [2 (https://www.stat.fi/til/jali/2019/jali_2019_2020-04-21_tie_001_fi.html)]. Julkisen sektorin koko on Suomessa on nyt noin 20% [3 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Julkinen_sektori)]. Yhdysvaltojen talouden alijäämä oli vuonna 1990 ehkä noin puolet nykyisestä [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomen talous oli tuolloin tasapainossa [4 (https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/budjetin-tulot-ja-menot-87-19.pdf)]. Julkisen sektorin koko Suomessa oli tuolloin noin 30% [5 (https://twitter.com/JuhaItkonen/status/970049030133870592)].
Tämän aineiston perustella meidän olisi syytä kasvattaa julkisen sektorin osuutta kansantaloudesta jos valtion velka on huolenaihe.
Kasvattaa, kun se on kestämätön jo nyt? Älä vertaa pientä Suomea suurvaltaan, jolla on valtavat resurssit ja kykyä jopa eristäytyä muusta maailmasta.
Suomihan ylivelkaantuu jo nykyisin, tämänhetkisen julkisentalouden vuoksi. Suomi velkaantuu runsaasti, jos yritämme ylläpitää samaa julkisrahoitusta ja elintasoa koronan jälkeen.
Juuri niin, kasvattaa. Kansantalous näyttää selvästi toimivan niin, että mitä paremman infran eli suhteellisen hyvinvoinnin valtio pystyy kansalaisilleen tarjoamaan, sen halvemmaksi kansan ylläpitäminen käy suhteessa tuloihin. Valtio rahoittaa toimintansa omalla yritystoiminnallaan, verottamalla ja ottamalla velkaa. Vaikka kaksi ensimmäsitä ovatkin mukavampia tapoja ansaita, ei velanottokaan ole mitenkään huono asia. Valtion velka ei ole samanlainen velka kuin yksityinen velka. Valtion velkaa kun ei tarvitse maksaa takaisin toisin kuin on yksityisen velan kanssa.
Mitä tulee yhdysvaltoihin, niin sinähän sitä heidän "pienemmän" sosiaalisektrorin talousmalliaan yrität Suomeen tuoda. Se on vitusti kalliimpi ja aivan oikein USA on suurvalta, mikä mahdollistaa pienemmän sosiaalisen sektorin. Suomi ei ole suurvalta eikä Suomella siksi ole varaa pieneen julkiseen sektoriin. Siksi hyvinvointiin on ensisijaisen tärkeää sijoittaa, jos vain siis haluamme nykyiset kulumme alas suhteessa tuloihimme.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 02, 2020, 01:51:22
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 02, 2020, 01:38:29
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 02, 2020, 01:29:54
Yhdysvallat, jonka taloutta ihailet, on tällä hetkellä noin 1188 dollaria alijäämäinen per kansalainen [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomi on 507 euroa alijäämäinen per kansalainen [2 (https://www.stat.fi/til/jali/2019/jali_2019_2020-04-21_tie_001_fi.html)]. Julkisen sektorin koko on Suomessa on nyt noin 20% [3 (https://fi.wikipedia.org/wiki/Julkinen_sektori)]. Yhdysvaltojen talouden alijäämä oli vuonna 1990 ehkä noin puolet nykyisestä [1 (https://www.salkunrakentaja.fi/2020/02/varoitus-usa-velkaantuminen/)] kun taas Suomen talous oli tuolloin tasapainossa [4 (https://www.veronmaksajat.fi/globalassets/tilastot/budjetin-tulot-ja-menot-87-19.pdf)]. Julkisen sektorin koko Suomessa oli tuolloin noin 30% [5 (https://twitter.com/JuhaItkonen/status/970049030133870592)].
Tämän aineiston perustella meidän olisi syytä kasvattaa julkisen sektorin osuutta kansantaloudesta jos valtion velka on huolenaihe.
Kasvattaa, kun se on kestämätön jo nyt? Älä vertaa pientä Suomea suurvaltaan, jolla on valtavat resurssit ja kykyä jopa eristäytyä muusta maailmasta.
Suomihan ylivelkaantuu jo nykyisin, tämänhetkisen julkisentalouden vuoksi. Suomi velkaantuu runsaasti, jos yritämme ylläpitää samaa julkisrahoitusta ja elintasoa koronan jälkeen.
Juuri niin, kasvattaa. Kansantalous näyttää selvästi toimivan niin, että mitä paremman infran eli suhteellisen hyvinvoinnin valtio pystyy kansalaisilleen tarjoamaan, sen halvemmaksi kansan ylläpitäminen käy suhteessa tuloihin. Valtio rahoittaa toimintansa omalla yritystoiminnallaan, verottamalla ja ottamalla velkaa. Vaikka kaksi ensimmäsitä ovatkin mukavampia tapoja ansaita, ei velanottokaan ole mitenkään huono asia. Valtion velka ei ole samanlainen velka kuin yksityinen velka. Valtion velkaa kun ei tarvitse maksaa takaisin toisin kuin on yksityisen velan kanssa.
Mitä tulee yhdysvaltoihin, niin sinähän sitä heidän "pienemmän" sosiaalisektrorin talousmalliaan yrität Suomeen tuoda. Se on vitusti kalliimpi ja aivan oikein USA on suurvalta, mikä mahdollistaa pienemmän sosiaalisen sektorin. Suomi ei ole suurvalta eikä Suomella siksi ole varaa pieneen julkiseen sektoriin. Siksi hyvinvointiin on ensisijaisen tärkeää sijoittaa, jos vain siis haluamme nykyiset kulumme alas suhteessa tuloihimme.
Italiankaan ei tarvitse maksaa ranskalaisille ja saksalaisille pankeille velkojaan... Joopa joo, niitähän kysellään jo nyt, kun koko Italian pysyminen EU:ssa on vaaanlaudalla. Suomella ei muuten ole rahaa ylläpitää infraansa. Moni maantie on siinä tilassa, että niitä harkitaan takaisin sorateiksi, koska varaa asfaltointiin ei ole. Yhdysvallat verottaa kansalaisiaan paljon vähemmän kuin me, joka olemme "verotuksen suurvalta" = eräs maailman sosialistisimmista valtioista. Sietoraja on tullut jo vastaan, enempää ei voida enää kansalaisten selkänahasta nylkeä.
Suomen on välttämätöntä karsia näitä hyvinä aikoina sovittuja valtionmenoja, joiden vuoksi kuntataloutemmekin on konkurssin partaalla. Menoja on pakko vähentää, tai niitä vähennetään konkurssien kautta. Suurin osa Suomen kunnista toimii tappiolla = elävät valtion kunnanosuuksilla. Menoja on liikaa verrattuna tuloihin. Peruskoulumatikkaa!
Miksi muuten suurin osa maailmasta voi elää pienemmällä julkissektorilla kuin Suomi?
Taiteet ovat yksi asia, joista yhteiskunta voisi vetäytyä rahoittamasta. Jokaisella on oikeus olla taiteilija, mutta mikä ihme on se vaatimus, että yhteiskunnan tulisi sitä kustantaa. Kyse on loisimisesta. Tee mitä haluat, mutta yhteiskunnalla ei ole velvollisuutta rahoittaa sinua. Yhteiskunnalla ei ole myöskään oikeutta verottaa sinua liikaa. Jos taiteella tienaat, rahat ovat sinun. The Reilu Meininki.
huokaus.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - toukokuu 02, 2020, 23:56:49
huokaus.
Yhteiskunnalta rahoituksensa puolesta syvä huokaus...
Lainaus käyttäjältä: Aave - toukokuu 15, 2020, 11:05:45
Tämä monumentti (https://i.redd.it/8xu0o9c8dsy41.jpg) sijaitsee Bosniassa, Vitezin kaupungissa. Sen nimi on Yhtenäisyys.
Kusiallas on Bosnia-Hertsegovinan muotoinen, ja monumentin miehet edustavat alueen kolmea poliittista johtajatahoa. Alueella kun on tunnetusti kolme eri kansaa: bosnikit, serbit ja kroaatit. Bosnian sodan jälkeisissä vaaleissa nämä eri kansanryhmät ovat äänestäneet hallituksiin sinnikkäästi oman kansansa edustajia piittaamatta lainkaan siitä, onko edustajilla varsinaisesti kompetenssia. Sen seurauksena politiikan hoitaminen on täysin perseellään, ja touhu erittäin korruptoitunutta. Monikulttuurisuus on rikkaus, ei mulla muuta. :)
Ylemmällä tasolla ehkä, alemmalla tasolla ei ole rikkaus.
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006514272.html (https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000006514272.html)
Näyttelijä Niina Lahtinen möläytti sen, minkä kaikki tiedämme. Sosiaalietuuksilla (=valtion rahoilla) elätettäviä "taiteilijoita" ovat.
LainaaSe ei pätevöitä mihinkään. Teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutus perustettiin käsittääkseni vain siivoamaan nuorisotyöttömyystilastoja aikanaan, että mähän olen joo valmistunut teatterialan ammattilaiseksi, mutta sinällään mulla ei ole pätevyyttä opettamiseen, ei ohjaamiseen, ei näyttelemiseen, mutta näitä kaikkia mä olen tehnyt, Lahtinen selosti.
– Sulla ei ole taiteellisia valmiuksia eikä pedagogisia valmiuksia? Nordman kysyi.
– Ei, mutta mä voin pyöriä iloisesti mukana erilaisissa hankkeissa, Lahtinen nauroi.
Tuonhan me tiedämme. Valtio antaa rahaa noille.
Miksi= on se hyvä kysymys.
"Taide" elää valtionrahoituksesta. Pitäisikö?
Minä joskus kuvittelin, että taiteilija luo, eikä ole valtion rahoittama "luoja"....
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 24, 2020, 20:29:56
"Taide" elää valtionrahoituksesta. Pitäisikö?
Minä joskus kuvittelin, että taiteilija luo, eikä ole valtion rahoittama "luoja"....
No, ostitko taidetta? Eipä sillä, mutta moni muukaan ei aikoinaan ole tajunnut taiteen arvoa. Kurjuudessa ovat taiteilijat eläneet ja vasta kuolemansa jälkeen ovat teokset nousseet kauppatavaroiksi.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - toukokuu 24, 2020, 21:41:33
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 24, 2020, 20:29:56
"Taide" elää valtionrahoituksesta. Pitäisikö?
Minä joskus kuvittelin, että taiteilija luo, eikä ole valtion rahoittama "luoja"....
No, ostitko taidetta? Eipä sillä, mutta moni muukaan ei aikoinaan ole tajunnut taiteen arvoa. Kurjuudessa ovat taiteilijat eläneet ja vasta kuolemansa jälkeen ovat teokset nousseet kauppatavaroiksi.
Onko ihminen oikeasti "taiteilija", jos kukaan ei ole kiinnostunut tai halukas ostamaan hänen "taidettaan"?
Onko tuollainen vain "julkisrahoitteinen taiteilija"?
Minulla on hyvä kysymys: Voiko taiteilija elättää itseään taiteellaan, ilman viinarahoja valtiolta?
Taidetta saa tehdä vapaasti. Tehkää vittu omilla rahoillanne, älkääkä ruinatko rahaa valtiolta loisimiseen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 24, 2020, 23:23:54
Taidetta saa tehdä vapaasti. Tehkää vittu omilla rahoillanne, älkääkä ruinatko rahaa valtiolta loisimiseen.
Foorumitaide, en minä ainakaan ole maksanut tästä mitään, en edes hyvää taidetta tehnyt, mutta tavallaan tämä on ollut valtion pussista pois. Jos ei olisi ollut paikkaa missä purkautua, niin koronakriisini voisi näkyä valtion kuluissa. Tarkoitan, että olemme varmaan kaikki osallisia jollain tapaa kaikkeen. Ehkä Toope, sinäkin olet riehunnut koulussa haukkuen tytömäisiä poikia ja vääränvärisiä, ja nyt maksamme laskua valtion pussista, kuka tietää.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - toukokuu 24, 2020, 23:39:07
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 24, 2020, 23:23:54
Taidetta saa tehdä vapaasti. Tehkää vittu omilla rahoillanne, älkääkä ruinatko rahaa valtiolta loisimiseen.
Foorumitaide, en minä ainakaan ole maksanut tästä mitään, en edes hyvää taidetta tehnyt, mutta tavallaan tämä on ollut valtion pussista pois. Jos ei olisi ollut paikkaa missä purkautua, niin koronakriisini voisi näkyä valtion kuluissa. Tarkoitan, että olemme varmaan kaikki osallisia jollain tapaa kaikkeen. Ehkä Toope, sinäkin olet riehunnut koulussa haukkuen tytömäisiä poikia ja vääränvärisiä, ja nyt maksamme laskua valtion pussista, kuka tietää.
Miksi olisin haukkunut, kun mielestäni saavat pervotkin olla mitä ovat, kunhan eivät minua häiritse?
Taide taas on asia, jossa älkääkä loisiko valtiolla. Jos kehitätte pseudofunktionaalisisekspressionistisia näkemyksiänne, tehkää sitä omilla rahoillanne.
Valtiolla ei ole/ei pidä olla velvollisuutta rahoittaa harrastustanne.
Omilla rahoillaan tai vapaaehtoisilla kustannuksilla luokaa mitä tahansa feministismiesviha-abstraktispostmodernia taidetta. Ette valtion rahoilla.
Win 10 käyttiksellä olevan tietokoneen käynnistyessä saa heti nauttia valokuvataiteesta ympäri maailmaa.
Äskettäin ihailin iltavalossa olevaa postmodernia rakennusta hiekkarannalla. Kuvatekstissä sanottiin Nall ikarin majakan loistavan valoaan yli kauniin hiekkarannan.
Oli pakko googlettaa missä päin maailmaa, ja millä valonlähteellä koska kuvassa majakan torni näytti tyhjältä.
No niin. Kyseessä oli "Majakka"-niminen näköalatorni. Ja paikka oli Suomessa. Nallikari. :D :D
Kirjoitusvirheitä tai rahapyyntöjä Nigeriaan kuvatekstissä ei sentään ollut. Ja rakennus on tosiaan postmodernia taidetta.
Väitän että kriittisimmätkin ovat siitä samaa mieltä. :D
https://fi.wikipedia.org/wiki/Nallikari#Rakennukset
Nämähän toimivat myös taulutelevisiossa taidemaalauksina seinällä. Vaihtuvalla kuva-aiheella.
Itse katselen näitä vain 42" töllöstä metrin päästä.
(https://cdn.windowsreport.com/wp-content/uploads/2017/04/Windows-Spotlight-cover.jpg)
Minullekin win10 tarjoaa noita hienoja kuvia.
Ei huono idea.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 24, 2020, 23:23:54
Taidetta saa tehdä vapaasti. Tehkää vittu omilla rahoillanne, älkääkä ruinatko rahaa valtiolta loisimiseen.
Aika liikkis väite tilanteessa, jossa jotakuinkin kaikki mahdollisuudet taiteen esittämiseen yleisölle on kielletty. Toopen tilannetajua...
Te vasemmistolaiset pidätte kaikkea yhteiskunnan velkarahoilla rahoitettua roskaa "saavutettuina etuina", jotka ovat muka jotain koskemattomia.
Ette ymmärrä sitä, että nuo edut on velkarahalla ja sosialismilla luotua huttua, joka vain kuluttaa yhteiskuntamme varoja.
En taidetta/kulttuuria halua estää mitenkään, päinvastoin kannatan sitä, mutta en halua, että yhteiskunta tuhlaa varoja liikaa kulttuurisektoriin. Ihan vaan siksi, ettei tulevilla sukupolvilla oikeasti ole varaa kustantaa tuollaista tuhlausta.
^Suomalaisuutesi hinta on se, että osallistut sen kuluihin. Sinä et voi vain loisia sen tuomissa eduissa, vaan sinun on myös kannettava niistä asianmukainen vastuu. Jos olet huolissasi velanotosta, voit aina vähentää sitä maksamalla enemmän veroja.
Mitäpä jos ehdottaisit - Hankamäen sanoin - eroottisesti sykkivälle itsetunnollesi [Halla-ahon kulli] verojen korotusta?
Hieno ajatus, taidevero. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan niin räikeä kuin yleveron. Ja taide pitäisi silloin olla jokaiselle vapaasti käytettävissä.
Onhan myös museokortti (69€/vuosi) millä pääsee sivistymään, kokemaan taiteen hyvää tekevän voiman ja siedättämään omia ennakkoluulojaan.
Pitäisikö taiteen olla jotenkin valmista? Pitääkö sen välttämättä olla kaupallista?
Millainen Suomi olisi ilman kulttuuria, tulisiko tänne turisteja, jos tämä olisi takapajula, jossa perustäkäläiset vaan tappelee ja juovat viinaa.
Yrityksiä tuetaan Busines Finlandin kautta verorahoin, Kela tukee verorahoin. Verorahoilla tuetaan sitä sun tätä. Tehdään väyliä ja valtavia hankkeita. Ei taiteen pitäisi olla mikään ongelma.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 12, 2020, 23:03:24
Hieno ajatus, taidevero. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan niin räikeä kuin yleveron. Ja taide pitäisi silloin olla jokaiselle vapaasti käytettävissä.
Onhan myös museokortti (69€/vuosi) millä pääsee sivistymään, kokemaan taiteen hyvää tekevän voiman ja siedättämään omia ennakkoluulojaan.
Pitäisikö taiteen olla jotenkin valmista? Pitääkö sen välttämättä olla kaupallista?
Millainen Suomi olisi ilman kulttuuria, tulisiko tänne turisteja, jos tämä olisi takapajula, jossa perustäkäläiset vaan tappelee ja juovat viinaa.
Yrityksiä tuetaan Busines Finlandin kautta verorahoin, Kela tukee verorahoin. Verorahoilla tuetaan sitä sun tätä. Tehdään väyliä ja valtavia hankkeita. Ei taiteen pitäisi olla mikään ongelma.
Erinomainen kirjoitus. Olen 100% samaa mieltä. En kyllä mielestäni ehdottanut taideveroa vaan kyllä se on sinun keksintöäsi, mutta minä rakastan ideaasi jo nyt. Minustakaan korkeakulttuurimme vaalimisen ei pitäisi olla ongelma. Taide rikastaa elämäämme, parhaimmillaan jopa haastaa meitä ja synnyttää uusia ajatuksia.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 12, 2020, 23:03:24
Hieno ajatus, taidevero. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan niin räikeä kuin yleveron. Ja taide pitäisi silloin olla jokaiselle vapaasti käytettävissä.
Ei, vaan yhteiskunnan pitäisi vähentää veroja ja verotuskohteita, koska verotus kahlitsee yhteiskuntaa, tuo sille myös turhaa byrokratiaa valvomaan verotusta!
PS muuten ei aja veronkorotuksia.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 12, 2020, 23:50:56
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 12, 2020, 23:03:24
Hieno ajatus, taidevero. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan niin räikeä kuin yleveron. Ja taide pitäisi silloin olla jokaiselle vapaasti käytettävissä.
Ei, vaan yhteiskunnan pitäisi vähentää veroja ja verotuskohteita, koska verotus kahlitsee yhteiskuntaa, tuo sille myös turhaa byrokratiaa valvomaan verotusta!
PS muuten ei aja veronkorotuksia.
Miljoonien ihmisten modernia kansalaisyhteiskuntaa ei kyllä pyöritetä millään sadasta henkilöstä koostuvan heimoyhteiskunnan budjetilla. Mutta sehän on tietysti vain sivuseikka. Valtioiden taloudestahan voi mielestäsi sulaa neljännes ilman minkäänasteista vaikutusta yhtään mihinkään, kun taas muutama kymppi taiteeseen kaataa koko talouden, koska yhteiskunta, verotus, byrokratia ja muutama muu käsite, joiden merkityssisällöstä ymmärrät selvästi yhtä vähän kuin Halla-ahon eroottisesti sykkivä itsetuntosi.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 13, 2020, 00:20:21
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 12, 2020, 23:50:56
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 12, 2020, 23:03:24
Hieno ajatus, taidevero. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan niin räikeä kuin yleveron. Ja taide pitäisi silloin olla jokaiselle vapaasti käytettävissä.
Ei, vaan yhteiskunnan pitäisi vähentää veroja ja verotuskohteita, koska verotus kahlitsee yhteiskuntaa, tuo sille myös turhaa byrokratiaa valvomaan verotusta!
PS muuten ei aja veronkorotuksia.
Miljoonien ihmisten modernia kansalaisyhteiskuntaa ei kyllä pyöritetä millään sadan henkilön heimoyhteiskunnan budjetilla. Mutta sehän on tietysti vain sivuseikka. Valtioiden taloudestahan voi mielestäsi sulaa neljännes ilman minkäänasteista vaikutusta yhtään mihinkään, kun taas muutama kymppi taiteeseen kaataa koko talouden, koska yhteiskunta, verotus, byrokratia ja muutama muu käsite, joiden merkityssisällöstä ymmärrät selvästi yhtä vähän kuin Halla-ahon eroottisesti sykkivä itsetuntosi.
Tuosta puhuinkin edellä. Kuvittelet, että kaikki yht.kunn. kulttuurituet ovat jotain yhteiskunnan kiveenhakattuja etuja. Eivät ole. Ne ovat vain tuhlausta, mitä ed. hallitukset ovat luvanneet. Kiitä KokKepuDemareita, kun ovat ottaneet velkaa yhteiskunnalle, jotta jokainen pseudotaiteilija saa yhteiskunnalta rahaa... 8)
Aikuisten oikeasti, meillä ei ole tuollaiseen tuhlailuun varaa.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 12, 2020, 23:14:08
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 12, 2020, 23:03:24
Hieno ajatus, taidevero. Sen ei pitäisi olla kuitenkaan niin räikeä kuin yleveron. Ja taide pitäisi silloin olla jokaiselle vapaasti käytettävissä.
Onhan myös museokortti (69€/vuosi) millä pääsee sivistymään, kokemaan taiteen hyvää tekevän voiman ja siedättämään omia ennakkoluulojaan.
Pitäisikö taiteen olla jotenkin valmista? Pitääkö sen välttämättä olla kaupallista?
Millainen Suomi olisi ilman kulttuuria, tulisiko tänne turisteja, jos tämä olisi takapajula, jossa perustäkäläiset vaan tappelee ja juovat viinaa.
Yrityksiä tuetaan Busines Finlandin kautta verorahoin, Kela tukee verorahoin. Verorahoilla tuetaan sitä sun tätä. Tehdään väyliä ja valtavia hankkeita. Ei taiteen pitäisi olla mikään ongelma.
Erinomainen kirjoitus. Olen 100% samaa mieltä. En kyllä mielestäni ehdottanut taideveroa vaan kyllä se on sinun keksintöäsi, mutta minä rakastan ideaasi jo nyt. Minustakaan korkeakulttuurimme vaalimisen ei pitäisi olla ongelma. Taide rikastaa elämäämme, parhaimmillaan jopa haastaa meitä ja synnyttää uusia ajatuksia.
Jospa voisi yhdistää verotuksen kanssa niin, että korkeakulttuuri olisi matalamman kynnyksen päässä tavan ihmisille.
Kulttuurisetelit kyllä mahdollistaa kulttuurin kokemuksen hyväosaisille. Ja ovathan teatteri- ja ooppera esitykset nopeasti loppuunmyytyjä, eli suosittuja. Niitä varmasti menisi enemmänkin ja musiikkitalon konsertteja myös.
Olisikohan taiteelle enemmän kysyntää, jos nuo hinnat tulisivat lähemmäksi perusjampan kulttuurikukkaroa. Vaikka sitten verorahoilla tuettuina. Jäisi moni sipsipussi ja kaljapullo avaamatta, kun sielu saisi henkistä ravintoa.
^ Pitäisikö kulttuuria jalkauttaa enemmän myös kauppakeskuksiin, leipäjonoihin ja lähiöpubeihin?
Teatteria, kuorolaulua, runonlausuntaa, näyttelyjä, museoita, lukuhetkiä,..
Kirja Taikureiden aika nostaa tarkasteluun vuodet 1919-1929, sen suuret ajattelijahahmot Ludwig Wittgenstein, Walter Benjamin, Ernst Cassirer ja Martin Heidegger. Kirjassa esitellään mielenkiintoinen Walter Benjamin, tuo "epäonnistuneiden suurhankkeiden ehtymätön lähde", joka kuvailee kriitikon tehtävää hyvin mielenkiintoisesti.
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/jormamelleri/277849-filosofian-nelja-taikuria/
Esim. taidekriitikko osallistuu taiteen tekoon ja kokemiseen luomalla dialogia taiteen tekemiseen ja kokemiseen.
Samaa dialogia mitä taiteilija ja taiteen kokija käy yksityisesti teoksen kanssa, mutta julkisemmin, yleisemmin, laajemmin.
Teos muotoutuu sen tekemisen ja kokemisen aikana jatkuvasti ja siksi parhaat kestävät aikaa, tai edes julkaistaan.
Näkökulmasta voidaan yleistää vaikkapa koko elämän olevan taidetta ja teos, sekä kritiikin olevan olennaista rakentavaa dialogia kaikessa toiminassa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 12, 2020, 21:39:54
Te vasemmistolaiset pidätte kaikkea yhteiskunnan velkarahoilla rahoitettua roskaa "saavutettuina etuina", jotka ovat muka jotain koskemattomia.
Ette ymmärrä sitä, että nuo edut on velkarahalla ja sosialismilla luotua huttua, joka vain kuluttaa yhteiskuntamme varoja.
En taidetta/kulttuuria halua estää mitenkään, päinvastoin kannatan sitä, mutta en halua, että yhteiskunta tuhlaa varoja liikaa kulttuurisektoriin. Ihan vaan siksi, ettei tulevilla sukupolvilla oikeasti ole varaa kustantaa tuollaista tuhlausta.
Edelleen darling sun tilannetaju on inasen heikko. Yhteiskunta taitaa tällä hetkellä tehdä tuhlauspäätöksiä moninkertaisilla summilla auttaakseen yritystoimintaa. Yhteiskunnalla lienee siis hyvin varaa tukea Ano Turtiaisen konkurssikypsää yritystä, joka ei ole kärsinyt koronasta, vaan Turtiaisen omasta kyvyttömyydestä arvioida sitä millaista törkyä kandee päästellä ilmoille. Tulevilla sukupolvilla ei ole varaa tukea kannattamattomia yrityksiä, joiden kassan omistajat tyhjentää kyseenalaisilla osakaslainoilla.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 13, 2020, 08:45:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 12, 2020, 21:39:54
Te vasemmistolaiset pidätte kaikkea yhteiskunnan velkarahoilla rahoitettua roskaa "saavutettuina etuina", jotka ovat muka jotain koskemattomia.
Ette ymmärrä sitä, että nuo edut on velkarahalla ja sosialismilla luotua huttua, joka vain kuluttaa yhteiskuntamme varoja.
En taidetta/kulttuuria halua estää mitenkään, päinvastoin kannatan sitä, mutta en halua, että yhteiskunta tuhlaa varoja liikaa kulttuurisektoriin. Ihan vaan siksi, ettei tulevilla sukupolvilla oikeasti ole varaa kustantaa tuollaista tuhlausta.
Edelleen darling sun tilannetaju on inasen heikko. Yhteiskunta taitaa tällä hetkellä tehdä tuhlauspäätöksiä moninkertaisilla summilla auttaakseen yritystoimintaa. Yhteiskunnalla lienee siis hyvin varaa tukea Ano Turtiaisen konkurssikypsää yritystä, joka ei ole kärsinyt koronasta, vaan Turtiaisen omasta kyvyttömyydestä arvioida sitä millaista törkyä kandee päästellä ilmoille. Tulevilla sukupolvilla ei ole varaa tukea kannattamattomia yrityksiä, joiden kassan omistajat tyhjentää kyseenalaisilla osakaslainoilla.
Yhteiskunta antaa liikaa rahaa elinkeinoelämälle, vaikka noiden tulisi selvitä ilmankin. Olen tuosta samaa mieltä.
Yhteiskunta antaa liikaa rahaa myös kulttuurisektorille, hekin voisivat yrittää elää omilla saavutuksillaan, eikä avustuksilla.
Millainen taiteilija muuten olet, jos ainoat rahat, mitä saat "taiteestasi" on valtionavustus/kunnan tuki?Luusereiksi ei kai saa sanoa?
Eikö ne kriitikot nimenomaan ole niitä epäonnistuneita teiteilijoita, urheilijoita, näyttelijötä, muusikoita. Onhan helpompi tuomita kuin tehdä itse.
Patsaat ovat olleet yksi kiva kuvaamisen näyttämö niin koti- kuin ulkomaanreissuillakin (historiansa lisäksi). Lähteä patsaan kanssa leikkiin, teokseen voi tyypit mennä mukaan, jos patsas ei miellytä, sille voi heristää nyrkkiä. Teosta voi kuvata myös ihan itsenään, jännistä kulmista valon ja varjojen kanssa.
Jos henkilökohtaisesta inhokistani tehtäisiin patsas. Tuskin vilkaisisin, ylähampaat kipeästi kiinni alahuuleen; fuck you.
En keksi omassa elämässäni niin pahaa sortajaa, mutta jos sellainen olisi, niin kyllä sylkäisisin, potkasisin hiekkaa. Pikkutunneilla voisin jopa kaivaa spray-purkkini esiin.
Minä siedän Leninin patsaan tietyissä kaupungeissa, Helsingissä siedän kommaripatsaat.
En lähde kaatamaan, koska olen sivistynyt. Olen eri mieltä, mutta siedän ja hyväksyn.
Vain barbaarit kaatavat patsaita. Heitä kutsutaan nykyään liberaaleiksi ja suvaitsevaisiksi.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 01:13:23
Vain barbaarit kaatavat patsaita. Heitä kutsutaan nykyään liberaaleiksi ja suvaitsevaisiksi.
Minusta Jungnerinkin käyttämä idea sivellä patsas tervalla ja höyhenillä on mainio keino osoittaa mielipidettä.
Jos joskus saamme filosofi Toopen patsaan, tulen mielelläni ehkäisemään sen hapettumista - tervalla pintakäsittelemällä.
Terva ei siis tuhoa patsasta, se lähtee irti yleisimmin juoduilla liuottimilla, mutta antaa, erityisesti hööhenillä terästettynä, väkevän viestin toisinajattelijoiden olemassaolosta.
Terva on kaiken lisäksi kotimainen öljytuote.
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/bf/Macarony_Boston_NMAH2003-25005.jpg/220px-Macarony_Boston_NMAH2003-25005.jpg)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Terva
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 17, 2020, 21:44:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 13, 2020, 08:45:15
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 12, 2020, 21:39:54
Te vasemmistolaiset pidätte kaikkea yhteiskunnan velkarahoilla rahoitettua roskaa "saavutettuina etuina", jotka ovat muka jotain koskemattomia.
Ette ymmärrä sitä, että nuo edut on velkarahalla ja sosialismilla luotua huttua, joka vain kuluttaa yhteiskuntamme varoja.
En taidetta/kulttuuria halua estää mitenkään, päinvastoin kannatan sitä, mutta en halua, että yhteiskunta tuhlaa varoja liikaa kulttuurisektoriin. Ihan vaan siksi, ettei tulevilla sukupolvilla oikeasti ole varaa kustantaa tuollaista tuhlausta.
Edelleen darling sun tilannetaju on inasen heikko. Yhteiskunta taitaa tällä hetkellä tehdä tuhlauspäätöksiä moninkertaisilla summilla auttaakseen yritystoimintaa. Yhteiskunnalla lienee siis hyvin varaa tukea Ano Turtiaisen konkurssikypsää yritystä, joka ei ole kärsinyt koronasta, vaan Turtiaisen omasta kyvyttömyydestä arvioida sitä millaista törkyä kandee päästellä ilmoille. Tulevilla sukupolvilla ei ole varaa tukea kannattamattomia yrityksiä, joiden kassan omistajat tyhjentää kyseenalaisilla osakaslainoilla.
Yhteiskunta antaa liikaa rahaa elinkeinoelämälle, vaikka noiden tulisi selvitä ilmankin. Olen tuosta samaa mieltä.
Yhteiskunta antaa liikaa rahaa myös kulttuurisektorille, hekin voisivat yrittää elää omilla saavutuksillaan, eikä avustuksilla.
Millainen taiteilija muuten olet, jos ainoat rahat, mitä saat "taiteestasi" on valtionavustus/kunnan tuki?
Luusereiksi ei kai saa sanoa?
Tunnetko ainuttakaan taiteilijaa? Vai perustatko mielikuvasi huhupuheisiin?
Näen, että taiteilijoiden periaatteena olisi olla kuin yrittäjä. Luoda elantoa tuotoksillaan. Onko muuten liikaa vaadittua?
Miksi "taiteilijoista" on syntynyt ryhmä, joka saa viinarahansa valtiolta? Miksi noin pitää olla?
^Toope, kulttuuri on samanlainen asia kuin poliisi tai armeija. Sitä tarvitaan, vaikka se ei itse tuotakaan mitään.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 21:50:35
^Toope, kulttuuri on samanlainen asia kuin poliisi tai armeija. Sitä tarvitaan, vaikka se ei itse tuotakaan mitään.
Ok, hyvin sanottu.
En minä halua kulttuuria hävittää tai kurjistaa. Puhun siitä, että panostamme liikaa tuolle alalle luoden jotain sosiaaliriippuvaista kulttuurisektoria.
Kulttuuria tukisin itsekin, mutta vähemmän nykytilanteeseen verrattuna. Minusta kulttuurijengin tulisi
enemmän hakea rahoitusta yksityiseltä sektorilta, eikä enää elää niin valtion rahoituksella.
Pysyvä taiteilija/kulttuurituki institutiolaistuu. Kaikki odottavat sitä, että taiteilijaksi julistautunut hörhö saa apurahaa/elatusta, vaikkei kukaan normi-ihminen olisi hänen "taiteestaan" kiinnostunut. Miksi tuollaisia pitää ylipäätään tukea?
Voisinhan minäkin hakea tukea siitä, että olen "
elämäntapataiteilija", kun lorvin tuossa pari kuukautta ammattiliiton rahoilla? :P
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 22:21:17
Voisinhan minäkin hakea tukea siitä, että olen "elämäntapataiteilija", kun lorvin tuossa pari kuukautta ammattiliiton rahoilla? :P
Tuskinpa maksavat kahta sosiaalitukea päällekäin.
Huomaat Toope todennäköisesti hyvin nopeasti, ettei sinulle myönnetä taiteilurahoja, ellei sinulla ole esittää rahasumman arvoa vastaavaa kulttuurillista innovaatiota. Jos kuitenkin onnistut, kerro toki meillekin. Olisi mielestäni kiva korjata käsityksiäni tässä asiassa.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 22:44:26
Huomaat Toope todennäköisesti hyvin nopeasti, ettei sinulle myönnetä taiteilurahoja, ellei sinulla ole esittää rahasumman arvoa vastaavaa kulttuurillista innovaatiota. Jos kuitenkin onnistut, kerro toki meillekin. Olisi mielestäni kiva korjata käsityksiäni tässä asiassa.
Mutta eihän noilla apurahaloisilla ole yhtään enempää näyttöjä kuin minullakaan? Mitä ovat taiteellaan myyneet? Saavat taiteilijasosiaalitukea (=viinarahaa) valtiolta. Miksi muuten valtio/kunnat ovat ainoita, jotka ostavat apuraha"taiteilijoiden" töitä? Koska kukaan järkevä ihminen ei haaskaa rahaansa noiden pellejen taiteeseen. Kukaan yksityinen ei maksa omaa rahaansa heidän taiteestaan. Moni on valmis maksamaan
yhteiskunnan rahoja taiteesta, koska kuvitellaan sen olevan "
ilmaista".
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 23:41:33
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 22:44:26
Huomaat Toope todennäköisesti hyvin nopeasti, ettei sinulle myönnetä taiteilurahoja, ellei sinulla ole esittää rahasumman arvoa vastaavaa kulttuurillista innovaatiota. Jos kuitenkin onnistut, kerro toki meillekin. Olisi mielestäni kiva korjata käsityksiäni tässä asiassa.
Mutta eihän noilla apurahaloisilla ole yhtään enempää näyttöjä kuin minullakaan?
On heillä toisin kuin sinulla. Esim. tässä yksi joko kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkaama taiteilija duo: https://www.twitch.tv/videos/633975543
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 23:46:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 23:41:33
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 22:44:26
Huomaat Toope todennäköisesti hyvin nopeasti, ettei sinulle myönnetä taiteilurahoja, ellei sinulla ole esittää rahasumman arvoa vastaavaa kulttuurillista innovaatiota. Jos kuitenkin onnistut, kerro toki meillekin. Olisi mielestäni kiva korjata käsityksiäni tässä asiassa.
Mutta eihän noilla apurahaloisilla ole yhtään enempää näyttöjä kuin minullakaan?
On heillä toisin kuin sinulla. Esim. tässä yksi joko kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkaama taiteilija duo: https://www.twitch.tv/videos/633975543
Siis laitat esimerkiksi jonkun julkisrahoitteisen projektin, kun itse juuri kyseenalaistin noiden merkitystä yhteiskunnan rahojentuhlaajina?
Kulttuuri on kivaa, muttä älkää "kulttuuri-ihmiset" maksattako kaikkea yhteiskunnan varoilla.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 19, 2020, 01:05:51
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 23:46:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 23:41:33
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 18, 2020, 22:44:26
Huomaat Toope todennäköisesti hyvin nopeasti, ettei sinulle myönnetä taiteilurahoja, ellei sinulla ole esittää rahasumman arvoa vastaavaa kulttuurillista innovaatiota. Jos kuitenkin onnistut, kerro toki meillekin. Olisi mielestäni kiva korjata käsityksiäni tässä asiassa.
Mutta eihän noilla apurahaloisilla ole yhtään enempää näyttöjä kuin minullakaan?
On heillä toisin kuin sinulla. Esim. tässä yksi joko kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkaama taiteilija duo: https://www.twitch.tv/videos/633975543
Siis laitat esimerkiksi jonkun julkisrahoitteisen projektin, kun itse juuri kyseenalaistin noiden merkitystä yhteiskunnan rahojentuhlaajina?
Kulttuuri on kivaa, muttä älkää "kulttuuri-ihmiset" maksattako kaikkea yhteiskunnan varoilla.
Totta kai laitoin, esimerkiksi julkisrahotteisen projektin koska vertailukohde on sekä poliisi että puolustusvoimat. Niistäkin on hyötyä vaikka eivät valtiontaloutta suoraan paraannakaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 21:47:25
Näen, että taiteilijoiden periaatteena olisi olla kuin yrittäjä. Luoda elantoa tuotoksillaan. Onko muuten liikaa vaadittua?
Miksi "taiteilijoista" on syntynyt ryhmä, joka saa viinarahansa valtiolta? Miksi noin pitää olla?
Yrityksiä maassamme tuetaan huomattavasti suuremmilla summilla kuin taiteilijoita. Lisäksi aika monet apurahat, jotka sinua niin kismittävät, ovat Yksityisten säätiöiden myöntämiä. Sellaisia taiteilijoita, jotka todella eläisivät uransa ajan pelkästään apurahojen turvin, ei ole olemassakaan. Jos taiteilija käyttää apurahansa viinaan, hän on hyvin nopeasti entinen apurahataiteilija. Tyypillinen apuraha on kohdeapuraha - jonka käyttötarkoitus kuvataan huolella hakemuksessa ja jälkikäteen selvitetään, mitä sen avulla on tehty. Ne apurahat, joita saadaan "elannon turvaamiseen" (nämä eri pituiset taiteilija-apurahat) ovat ulottumattomissa niiltä, joilta ei jo löydy merkittäviä taiteellisia näyttöjä. Lisäksi monasti niiden avulla apurahaa nauttiva kokoaa työryhmän, jolle maksaa palkkaa tehdäkseen heidän kanssaan teoksen. Apuraha tekee tämän mahdolliseksi, koska oma toimeentulo on - varsin vaatimattoman tasoisesti, mutta kuitenkin - apurahalla turvattu.
On naurettava ajatus, että muutama puolivuotinen tai vaikkapa viisivuotinen apuraha riittäisi turvaamaan koko uran mittaisen toimeentulon. Sen sijaan taiteilijaa kyllä kohdellaan yrittäjänä, joten se, että on joskus - kerran tai kaksi - säveltänyt lyhyen biisin ja paljastaa tämän hakiessaan työttömyyskorvausta (koska keikkamuusikon keikat on peruttu koronan takia) johtaa korvauksen epäämiseen. Sillä ei ole merkitystä, että on ehkä tehnyt nuo muutamat sävellykset ihan kaveruuden perusteella ilmaiseksi. Muusikon ei myöskään pidä paljastaa, että soitteleepi instrumenttiaan odotellessaan konserttien sallimista. Viranomainen toteaa hänen harjoittavan yrittäjäna ammattiaan, joten työttömyyskorvausta ei makseta. Näin, vaikka jokaikinen aiemmin ansaittu euro olisi tullut palkkatulona ja jäsenmaksu kassalle olisi maksettu vuosien ajalta.
Väitän siis, että kuvasi on hyvin harhainen, eikä vastaa todellisuutta. Yrittäjämäisyys on monellakin tapaa arkipäivää taiteilijalle. Apurahat ja tuet kuitenkin jäävät huomattavasti vähäisemmiksi kuin niillä "oikeilla" yrityksillä. Lisäksi ne ovat erittäin usein peräisin täysin yksityisiltä säätiöiltä, joiden rahanjakoon sinulla ei pitäisi olla mitään sanottavaa, sillä kyse EI ole verovaroista. Edelleen valtion budjetissa kulttuurimäärärahojen osuus on todella pieni. Siitä aivan murunen käytetään taiteilijoiden henkilökohtaisiin apurahoihin. Suhteellisuudentajusi on kujalla tässä. Sille minimaalisella satsauksella, joka taiteeseen näin "uhrataan" saadaan todella hyvä vastine. Lisäksi se toimeliaisuus ja vireys, jota taide tuottaa kannattelee mukanaan monia yrityksiä. Jopa kaupunkeja - kuten oopperajuhlien varassa elävää Savonlinnaa. Mutta kun ei osaa avata silmiään, ei pysty edes tässä nykytilanteessa näkemään niitä taloudellisia menetyksiä, joita kulttuuritapahtumien peruuntumisesta aiheutuu. Eikä muuten ne taiteilijatkaan olis ongelmissa tässä tilanteessa, mikäli heidän toimeentulostaan huolehtisi valtiolta tuleva tuki. Apurahojen maksamistahan ei ole lopetettu koronan takia...
Lienet just niitä samoja, joiden mielestä tietenkin musiikkia pitää saada soitella ilmaiseksi ja elokuvia olla tarjolla maksutta netissä, mutta joiden ajatuksiin ei mahdu se, että ilmaisuus tarkoittaa samalla, ettei muusikko tai elokuvaohjaaja saa niiden tekemisestä korvausta.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 17, 2020, 23:49:02
Eikö ne kriitikot nimenomaan ole niitä epäonnistuneita teiteilijoita, urheilijoita, näyttelijötä, muusikoita. Onhan helpompi tuomita kuin tehdä itse.
Arvostelu liittyy sekä taiteen tekemiseen että sen vastaanottoon. Taidekoulutuksessa opettaja esittää opiskelijoille kritiikkiä näiden harjoitustöistä. Taiteilija harjoittaa itsekritiikkiä luodessaan taidetta; onkin tapana sanoa, että teoksen luonut taiteilija on sen ensimmäinen kriitikko. Myös yleisö arvottaa taidetta, ja voidaan sanoa, että tältä osin itse kukin on kriitikko.Taidekritiikkiä eivät ole harjoittaneet vain akateemisesti koulutetut oppineet. Myös taiteilijat ja kirjailijat ovat toimineet taidekriitikkoina. Joskus kritiikkiä luonnehditaan omaksi taiteenlajikseen.https://fi.wikipedia.org/wiki/Taidekritiikki
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 19, 2020, 08:22:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 21:47:25
Näen, että taiteilijoiden periaatteena olisi olla kuin yrittäjä. Luoda elantoa tuotoksillaan. Onko muuten liikaa vaadittua?
Miksi "taiteilijoista" on syntynyt ryhmä, joka saa viinarahansa valtiolta? Miksi noin pitää olla?
Yrityksiä maassamme tuetaan huomattavasti suuremmilla summilla kuin taiteilijoita. Lisäksi aika monet apurahat, jotka sinua niin kismittävät, ovat Yksityisten säätiöiden myöntämiä. Sellaisia taiteilijoita, jotka todella eläisivät uransa ajan pelkästään apurahojen turvin, ei ole olemassakaan. Jos taiteilija käyttää apurahansa viinaan, hän on hyvin nopeasti entinen apurahataiteilija. Tyypillinen apuraha on kohdeapuraha - jonka käyttötarkoitus kuvataan huolella hakemuksessa ja jälkikäteen selvitetään, mitä sen avulla on tehty. Ne apurahat, joita saadaan "elannon turvaamiseen" (nämä eri pituiset taiteilija-apurahat) ovat ulottumattomissa niiltä, joilta ei jo löydy merkittäviä taiteellisia näyttöjä. Lisäksi monasti niiden avulla apurahaa nauttiva kokoaa työryhmän, jolle maksaa palkkaa tehdäkseen heidän kanssaan teoksen. Apuraha tekee tämän mahdolliseksi, koska oma toimeentulo on - varsin vaatimattoman tasoisesti, mutta kuitenkin - apurahalla turvattu.
On naurettava ajatus, että muutama puolivuotinen tai vaikkapa viisivuotinen apuraha riittäisi turvaamaan koko uran mittaisen toimeentulon. Sen sijaan taiteilijaa kyllä kohdellaan yrittäjänä, joten se, että on joskus - kerran tai kaksi - säveltänyt lyhyen biisin ja paljastaa tämän hakiessaan työttömyyskorvausta (koska keikkamuusikon keikat on peruttu koronan takia) johtaa korvauksen epäämiseen. Sillä ei ole merkitystä, että on ehkä tehnyt nuo muutamat sävellykset ihan kaveruuden perusteella ilmaiseksi. Muusikon ei myöskään pidä paljastaa, että soitteleepi instrumenttiaan odotellessaan konserttien sallimista. Viranomainen toteaa hänen harjoittavan yrittäjäna ammattiaan, joten työttömyyskorvausta ei makseta. Näin, vaikka jokaikinen aiemmin ansaittu euro olisi tullut palkkatulona ja jäsenmaksu kassalle olisi maksettu vuosien ajalta.
Väitän siis, että kuvasi on hyvin harhainen, eikä vastaa todellisuutta. Yrittäjämäisyys on monellakin tapaa arkipäivää taiteilijalle. Apurahat ja tuet kuitenkin jäävät huomattavasti vähäisemmiksi kuin niillä "oikeilla" yrityksillä. Lisäksi ne ovat erittäin usein peräisin täysin yksityisiltä säätiöiltä, joiden rahanjakoon sinulla ei pitäisi olla mitään sanottavaa, sillä kyse EI ole verovaroista. Edelleen valtion budjetissa kulttuurimäärärahojen osuus on todella pieni. Siitä aivan murunen käytetään taiteilijoiden henkilökohtaisiin apurahoihin. Suhteellisuudentajusi on kujalla tässä. Sille minimaalisella satsauksella, joka taiteeseen näin "uhrataan" saadaan todella hyvä vastine. Lisäksi se toimeliaisuus ja vireys, jota taide tuottaa kannattelee mukanaan monia yrityksiä. Jopa kaupunkeja - kuten oopperajuhlien varassa elävää Savonlinnaa. Mutta kun ei osaa avata silmiään, ei pysty edes tässä nykytilanteessa näkemään niitä taloudellisia menetyksiä, joita kulttuuritapahtumien peruuntumisesta aiheutuu. Eikä muuten ne taiteilijatkaan olis ongelmissa tässä tilanteessa, mikäli heidän toimeentulostaan huolehtisi valtiolta tuleva tuki. Apurahojen maksamistahan ei ole lopetettu koronan takia...
Lienet just niitä samoja, joiden mielestä tietenkin musiikkia pitää saada soitella ilmaiseksi ja elokuvia olla tarjolla maksutta netissä, mutta joiden ajatuksiin ei mahdu se, että ilmaisuus tarkoittaa samalla, ettei muusikko tai elokuvaohjaaja saa niiden tekemisestä korvausta.
Yritystoimintaa tuetaan liikaa, olen tuosta samaa mieltä. Yritystoimintaa helpotettaisiin parhaiten vähentämällä valvontaa/byrokratiaa ja laskemalla yritysverotuksia.
Elämäntapataiteilijoita on, paljonkin. Valtion rahoilla. Vuosien mittaiset apurahat..., jokainen voi kuvitella mitä "taiteilija" rahalla tekee.
Itse kannatan sitä, että taide-elämä hakisi rahoitusta enemmän yksityiseltä sektorilta. Kone-säätiöhän tukee ties mitä hörhöjä nykyään, ei siis ehkä rationaalisin esimerkki! Mutta yksityisestä rahoituksesta taiteen/kulttuurin tulee hakea tulevaisuudessa enemmän rahoitusta, koska yhteiskunnallamme ei yksinkertaisesti ole enää varaa jakaa rahaa entiseen malliin.
Minusta "taiteilijan" tulisi omaksua enemmän yrittäjäasennetta. Hän on vastuussa menestyksestään ja luomisistaan, ei yhteiskunta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 19, 2020, 22:06:04
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 19, 2020, 08:22:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 18, 2020, 21:47:25
Näen, että taiteilijoiden periaatteena olisi olla kuin yrittäjä. Luoda elantoa tuotoksillaan. Onko muuten liikaa vaadittua?
Miksi "taiteilijoista" on syntynyt ryhmä, joka saa viinarahansa valtiolta? Miksi noin pitää olla?
Yrityksiä maassamme tuetaan huomattavasti suuremmilla summilla kuin taiteilijoita. Lisäksi aika monet apurahat, jotka sinua niin kismittävät, ovat Yksityisten säätiöiden myöntämiä. Sellaisia taiteilijoita, jotka todella eläisivät uransa ajan pelkästään apurahojen turvin, ei ole olemassakaan. Jos taiteilija käyttää apurahansa viinaan, hän on hyvin nopeasti entinen apurahataiteilija. Tyypillinen apuraha on kohdeapuraha - jonka käyttötarkoitus kuvataan huolella hakemuksessa ja jälkikäteen selvitetään, mitä sen avulla on tehty. Ne apurahat, joita saadaan "elannon turvaamiseen" (nämä eri pituiset taiteilija-apurahat) ovat ulottumattomissa niiltä, joilta ei jo löydy merkittäviä taiteellisia näyttöjä. Lisäksi monasti niiden avulla apurahaa nauttiva kokoaa työryhmän, jolle maksaa palkkaa tehdäkseen heidän kanssaan teoksen. Apuraha tekee tämän mahdolliseksi, koska oma toimeentulo on - varsin vaatimattoman tasoisesti, mutta kuitenkin - apurahalla turvattu.
On naurettava ajatus, että muutama puolivuotinen tai vaikkapa viisivuotinen apuraha riittäisi turvaamaan koko uran mittaisen toimeentulon. Sen sijaan taiteilijaa kyllä kohdellaan yrittäjänä, joten se, että on joskus - kerran tai kaksi - säveltänyt lyhyen biisin ja paljastaa tämän hakiessaan työttömyyskorvausta (koska keikkamuusikon keikat on peruttu koronan takia) johtaa korvauksen epäämiseen. Sillä ei ole merkitystä, että on ehkä tehnyt nuo muutamat sävellykset ihan kaveruuden perusteella ilmaiseksi. Muusikon ei myöskään pidä paljastaa, että soitteleepi instrumenttiaan odotellessaan konserttien sallimista. Viranomainen toteaa hänen harjoittavan yrittäjäna ammattiaan, joten työttömyyskorvausta ei makseta. Näin, vaikka jokaikinen aiemmin ansaittu euro olisi tullut palkkatulona ja jäsenmaksu kassalle olisi maksettu vuosien ajalta.
Väitän siis, että kuvasi on hyvin harhainen, eikä vastaa todellisuutta. Yrittäjämäisyys on monellakin tapaa arkipäivää taiteilijalle. Apurahat ja tuet kuitenkin jäävät huomattavasti vähäisemmiksi kuin niillä "oikeilla" yrityksillä. Lisäksi ne ovat erittäin usein peräisin täysin yksityisiltä säätiöiltä, joiden rahanjakoon sinulla ei pitäisi olla mitään sanottavaa, sillä kyse EI ole verovaroista. Edelleen valtion budjetissa kulttuurimäärärahojen osuus on todella pieni. Siitä aivan murunen käytetään taiteilijoiden henkilökohtaisiin apurahoihin. Suhteellisuudentajusi on kujalla tässä. Sille minimaalisella satsauksella, joka taiteeseen näin "uhrataan" saadaan todella hyvä vastine. Lisäksi se toimeliaisuus ja vireys, jota taide tuottaa kannattelee mukanaan monia yrityksiä. Jopa kaupunkeja - kuten oopperajuhlien varassa elävää Savonlinnaa. Mutta kun ei osaa avata silmiään, ei pysty edes tässä nykytilanteessa näkemään niitä taloudellisia menetyksiä, joita kulttuuritapahtumien peruuntumisesta aiheutuu. Eikä muuten ne taiteilijatkaan olis ongelmissa tässä tilanteessa, mikäli heidän toimeentulostaan huolehtisi valtiolta tuleva tuki. Apurahojen maksamistahan ei ole lopetettu koronan takia...
Lienet just niitä samoja, joiden mielestä tietenkin musiikkia pitää saada soitella ilmaiseksi ja elokuvia olla tarjolla maksutta netissä, mutta joiden ajatuksiin ei mahdu se, että ilmaisuus tarkoittaa samalla, ettei muusikko tai elokuvaohjaaja saa niiden tekemisestä korvausta.
Yritystoimintaa tuetaan liikaa, olen tuosta samaa mieltä. Yritystoimintaa helpotettaisiin parhaiten vähentämällä valvontaa/byrokratiaa ja laskemalla yritysverotuksia.
Elämäntapataiteilijoita on, paljonkin. Valtion rahoilla. Vuosien mittaiset apurahat..., jokainen voi kuvitella mitä "taiteilija" rahalla tekee.
Niin. Sun ongelma tässä tosiaan on, että ainoastaan keskenäsi kuvittelet, miten apurahan saanut taiteilija vain laiskottelee. Uskota kuvitelmaasi, koska se on tapa, jolla itse toimisit. Sinulta kun puuttuu halu (kyvyn lisäksi) tehdä ilman pomoa, joka käskee ja valvoo. Sinun ei kuitenkaan tarvitsisi kuvitella, sillä taiteilijoiden taide on julkista. Siten on täysin mahdollista tarkistaa, onko jotakin tehty apurahakaudella. Kukaan ikinä ei saa pitkää henkilökohtaista apurahaa ilman taiteellisia näyttöjä - joka siis tarkoittaa, että taidetta on tosiaankin syntynyt ja tehty. Päästät itsesi aivan liian helpolla, sillä unohdat jatkuvasti tarkistaa omien väitteittesi paikkansapitävyyden. Voisit joskus edes esitellä meille sen taiteilijan, jolle on myönnetty pitkä useiden vuosien mittainen apuraha, mutta joka ei ole tehnyt sen aikana taiteellista työtä ja tuottanut taidetta.
Lainaa
Itse kannatan sitä, että taide-elämä hakisi rahoitusta enemmän yksityiseltä sektorilta. Kone-säätiöhän tukee ties mitä hörhöjä nykyään, ei siis ehkä rationaalisin esimerkki! Mutta yksityisestä rahoituksesta taiteen/kulttuurin tulee hakea tulevaisuudessa enemmän rahoitusta, koska yhteiskunnallamme ei yksinkertaisesti ole enää varaa jakaa rahaa entiseen malliin.
Eli ensin vaadit yksityistä sektoria rahoittamaan taidetta, mutta heti seuraavaksi katsot asialliseksi puuttua siihen, millaista taidetta yksityinen sektori OMILLA RAHOILLAAN tukee. Mikä antaa mielestäsi sinulle oikeuden puuttua siihen, mihin joku toinen käyttää omia rahojaan? Muistelen sinun vaatineen itsellesi oikeutta päättää verorahojen käytöstä sillä perusteella, että sinulta perityt verot (noinkohan määrä edes on kovin merkittävä) ovat sinun rahojasi. Nyt mielestäsi yksityisen säätiön valinnat siitä, mihin he käyttävät varojaan on myös asia, jossa pitäisi kuunnella sinun mieltymyksiäsi. Noh - olemme tietenkin tottuneet siihen, että haluaisit aina päästä päättämään muiden puolesta.
LainaaMinusta "taiteilijan" tulisi omaksua enemmän yrittäjäasennetta. Hän on vastuussa menestyksestään ja luomisistaan, ei yhteiskunta.
Kuten jo aiemmassa viestissäni kerroin - taiteilijat nimenomaan ovat paljon enemmän yrittäjän kaltaisessa tilanteessa kuin muut palkansaajat ja työntekijät. Siis jopa silloin, kun he tosiasiallisesti OVAT työntekijöitä ja saavat elantonsa palkastaan. Puhumattakaan siitä, että heidän asenteensa on huomattavan yrittäjämäinen jo alunperinkin mm. Siinä, että he tekevät taidettaan ilman esimiehen määräystä ja valvontaa. He hakevat sille rahoitusta ja luovat mahdollisuuksia itse. Perustavat työryhmän, vuokraavat tilan, markkinoivat tapahtumaa ja maksavat palkkaa henkilöille, joita teoksen tekemisessä tarvitaan. Mutta - he saavat yhteiskunnalta vähemmän tukea kuin yritystoiminta ja heidän asiakkaat olettavat saavansa tuotteen ilmaiseksi tai pilkkahintaan. Taiteilijat kantavat myös yrittäjäriskiä - usein myös silloin, kun he ovat tuotannossa mukana työntekijän ominaisuudessa.
Esittele nyt meille viimein se vuosien pituista apurahaa nauttiva taiteilija, jolta ei ole saatu mitään teoksia eikä mitään syntynyttä taidetta apurahakauden aikana. Sinä esitit tämän väitteen, joten sinun pitäisi pystyä tarjoamaan esimerkkejä tästä. Oma "taitosi" kuvitella tällainen hahmo ei todista mitään. Tosin ethän ole edes osannut luoda tuotakaan kuvitelmaa itse, vaan se on vain lainattu kaverilta, jolla on sinua suurempi kyky omaperäisyyteen. päisesti ylittyä, kunhan pidemmän ajan keskimääräinen tuntimäärä pysyy sallitun rajoissa.[/quote]
Siis: Yksi, kolme ja viisivuotiset apurahat myönnetään hakemuksessa esitettyyn taiteelliseen työhön siihen laaditun työsuunnitelman perusteella. Tuo työsuunnitelma ei voi olla "ajattelin istua kapakassa kavrien kanssa".
https://www.taike.fi/fi/web/uusimaa/apurahat-ja-avustukset/-/stipend/X7AGS5tOSskW/viewStipend/11179
LainaaMillä perusteella
Toimikunnat arvioivat kaikki hakemukset. Päätös perustuu taidetoimikunnan tekemään hakemusten kokonaisarviointiin. Päätökseen vaikuttavat muun muassa hakijan aikaisempi taiteellinen toiminta ja työsuunnitelma, jonka tulee kattaa koko haettu apurahakausi. Hakemuksien vertailussa käytetään seuraavia perusteita:
Hakijan aikaisemmat taiteelliset ansiot
Onko hakija ammattilainen?
Onko hakijalla aikaisempaa näyttöä taiteellisesta toiminnasta?
Onko hakija vakuuttava taiteenalansa kentässä?
Työsuunnitelman laadukkuus
Onko työsuunnitelman taiteellinen idea selkeä ja vahva?
Onko työskentely pitkäjänteistä, hyvin suunniteltua ja toteutettavissa olevaa?
Sisältyykö työsuunnitelmaan ammatillista kehitystä, uusia ideoita tai toimintatapoja?
Apurahan saajan on
• on luovuttava päätoimisesta palkatusta työstä apurahakauden ajaksi, jos myönnetty apuraha on vähintään yhden vuoden pituinen. Puolivuotisen apurahan saaja voi olla ansiotyössä apurahakauden aikana.
• tehtävä kirjallinen selvitys apurahan käytöstä apurahakauden päätyttyä.
• otettava itselleen eläke- ja tapaturmavakuutus. Vakuutusta on haettava kolmen kuukauden kuluessa apurahan alkamisesta. Hakemus jätetään Maatalousyrittäjien eläkelaitokseen MELAan. Lisätietoja osoitteesta www.mela.fi
Koska siis ilmiselvästi esittämäsi kaltainen apurahansaaja toimisi vastoin apurahan myöntämisen ehtoja ja sellaiseen tarkoitukseen apurahan myöntäminen olisi vastoin apurahojen myöntämisen perusteita, olisi aiheellista, että paljastaisit, kenen kohdalla ja missä tapauksessa ollaan toimittu tuohon tapaan virheellisesti. Sitten voisimme saattaa virheellisesti toimineet vastuuseen ja vaikkapa periä apurahan takaisin / saattaa myönteisen päätöksen tehneet edesvastuuseen. Eikö SE olisi kunnon kansalaisen teko - puskista huutelemisen sijaan? Mutta ymmärrän, että olet liian laiska ja saamaton moiseen suoraselkäiseen toimintaan vaivautuaksesi. Puskista huuteleminen on niin paljon helpompaa ja nimimerkki antaa kivasti suojaa vastuun kantamiselta sanomisistaan. Apurahoja saaneet sen sijaan eivät ole kasvottomia ja nimettömiä, sillä heidän nimensä ovat julkista tietoa. Siten on täysin mahdollista myös ottaa selvää siitä, onko taiteellista toimintaa harjoitettu vai ei.
Safiiri:
LainaaSun ongelma tässä tosiaan on, että ainoastaan keskenäsi kuvittelet, miten apurahan saanut taiteilija vain laiskottelee.
En noin asiaa näe. Joskus tällaista tukiloisimista tapahtuu, mutta en väitä sen olevan normi-ilmiö.
LainaaKukaan ikinä ei saa pitkää henkilökohtaista apurahaa ilman taiteellisia näyttöjä - joka siis tarkoittaa, että taidetta on tosiaankin syntynyt ja tehty.
Olen tuosta hieman eri mieltä. Poliittiset ja yhteiskunnalliset yhteydet ratkaisevat siinä, ketkä apurahoja saavat. Timo Hännikäinen esim. ei kirjailijana ja suomentajana ole saanut mitään, koska edustaa vääränlaista poliittista mielipidettä.
LainaaEli ensin vaadit yksityistä sektoria rahoittamaan taidetta, mutta heti seuraavaksi katsot asialliseksi puuttua siihen, millaista taidetta yksityinen sektori OMILLA RAHOILLAAN tukee.
Taiteilijat itse päättävät, mitä taidetta suoltavat. Rahoittajat saavat vapaasti päättää, mitä tukevat. Missä ongelma?
LainaaNyt mielestäsi yksityisen säätiön valinnat siitä, mihin he käyttävät varojaan on myös asia, jossa pitäisi kuunnella sinun mieltymyksiäsi.
Se, että kritisoin jotakin asiaa/toimintatapaa, ei tarkoita sitä, että vaatisin ihmisiä toimimaan mielipiteiteni mukaisesti. En ole vihervasemmistolainen, siksi juuri en halua pakottaa ihmisiä toimimaan vastoin haluaan. Ihmisillä on vapaus päättää toiminnastaan ilman julkista ja poliittista painostusta.
LainaaEsittele nyt meille viimein se vuosien pituista apurahaa nauttiva taiteilija, jolta ei ole saatu mitään teoksia eikä mitään syntynyttä taidetta apurahakauden aikana.
Uskon noita olevan paljonkin. Apuraha, porkkanalla ilman keppiä, tuskin on hyvä järjestelmä.
Peruskritiikkini tässä asiassa on se, että yhteiskunnan vapaa verorahojen jakelu (raha, josta kukaan ei lopulta ole vastuussa) on aina ongelmallista. Byrokratia aina luo lisää menoeriä, kulttuurisektorikin aina luo lisää ideoita, joihin veroeuroja voitaisiin kuluttaa... >:(
Me tarvitsisimme tarkempaa rahankäytön valvontaa, koska Suomihan elää velaksi. Käyttää paljon enemmän rahaa kuin tienaa. = Keinotekoista elintasoa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 20, 2020, 21:45:00
Safiiri:
LainaaSun ongelma tässä tosiaan on, että ainoastaan keskenäsi kuvittelet, miten apurahan saanut taiteilija vain laiskottelee.
En noin asiaa näe. Joskus tällaista tukiloisimista tapahtuu, mutta en väitä sen olevan normi-ilmiö.
Et siis edelleenkään osaa nimetä ainuttakaan työskentelyapurahan saanutta, joka ei olisi apurahakaudellaan tehnyt taidetta, vaan käyttänyt rahat kapakassa istumiseen.
LainaaOlen tuosta hieman eri mieltä. Poliittiset ja yhteiskunnalliset yhteydet ratkaisevat siinä, ketkä apurahoja saavat. Timo Hännikäinen esim. ei kirjailijana ja suomentajana ole saanut mitään, koska edustaa vääränlaista poliittista mielipidettä.
Se, että joku ansioitunut (=jotakin joskus julkaissut) ei saa apurahaa, ei todista, että ne on myönnetty ei-ansioituneille. Se kertoo lähinnä siitä, ettei niitä myönnetä eikä riitä kaikille taiteen tekijöille. Ei edes kaikille, joiden ansiot olisivat riittäviä ja hakemukset perusteltuja. Logiikkasi ei tässä toimi. Nimenomaan apuraha ei ole läpihuutojuttu ja lankea kaikille, jotka sitä vain vaivautuvat hakemaan. Päinvastoin apurahan saaminen on vaikeaa ja vaatii tyypillisesti paljon näyttöjä aiempana taiteellisena toimintana sekä hyvän toimintasuunnitelman sisältävien hakemusten jättämistä useita kertoja (sekä mahdollisen aiemman apurahan käytöstä määräaikaan mennessä tehdyn selvityksen).
Ihan peruslogiikan mukaan yksi esimerkki apurahatta jääneestä ei todista, että kaikki apurahatta jääneet on ohitettu poliittisin perustein. Mutta - tarvitaan kyllä EDES YKSI apurahan saanut ja rahat kurkustaan kaatanut taiteen tekemättä jättänyt esimerkkitapaus todistamaan, että apurahoja saa vastineetta. (Tai oikeastaan siis esimerkkitapaus sellaisesta, joka on saanut tästä huolimatta apurahan toistuvasti.)
Lainaa
Taiteilijat itse päättävät, mitä taidetta suoltavat. Rahoittajat saavat vapaasti päättää, mitä tukevat. Missä ongelma?
Siinä, että kun rahoittajat nyt ovat päättäneet, sinä edelleen valitat, että päättivät väärin. Esität kysymyksen, johon sinun itse pitäisi vastata. Millä tavalla ajattelet Koneen säätiön tekemistä päätöksistä valittamisen kuuluvan sinulle? Valitat siitä, ettei lempparikirjailijallesi ole apurahaa annettu, mutta sellaisen ovat saaneet mielestäsi turhaa taidetta tekevät KOneen säätiöltä. Millä tapaa ajattelet KOneen säätiön olevan velvollinen sinun makusi mukaiseen toimintaan? Koska olet käyttänyt Koneen rakentamaa hissiä?
Lainaa
Se, että kritisoin jotakin asiaa/toimintatapaa, ei tarkoita sitä, että vaatisin ihmisiä toimimaan mielipiteiteni mukaisesti. En ole vihervasemmistolainen, siksi juuri en halua pakottaa ihmisiä toimimaan vastoin haluaan. Ihmisillä on vapaus päättää toiminnastaan ilman julkista ja poliittista painostusta.
Ei, kultaseni, sä esität ensin vaatimuksen, että taidetta pitäisi tehdä yksityisellä rahalla, mutta samaan hengenvetoon kuitenkin toteat, että tuo yksityinen antaa rahaa väärille hankkeille ja taiteilijoilla. Etkä pysty ymmärtämään, että juuri sitä tarkoittaa yksityinen rahoitus: asia ei kuulu sinulle pätkän vertaa. Silti katsot asiaksesi jatkuvasti julkaista valituksia vääristä apurahansaajista. Miksei tämä olisi taholtasi juuri sitä painostusta, jota ilmoitat vastustavasi? Sinun valtuutesi tässä rajautuvat omaan oikeuteesi olla ostamatta pääsylippua ja jättää katsomatta. The end. Muutoin kyse on yhtä tökeröstä käyttäytymisestä kuin valittaa siitä, että naapuri ripustaa oman olohuoneensa seinälle taulun, joka sinusta on mauton. Perusta itse yksityinen säätiö tukemaan hännikäisiä. Suomen kulttuurirahastokin on perustettu ihan tavallisten ihmisten lahjoituksilla. Mikään ei estä sinua polkaisemasta ilmoille kampanjaa, kiertämästä ovelta ovelle ja innostamasta ihmisiä lahjoittamaan tällaiseen hyvään tarkoitukseen. Miksi tyydyt vain valittamaan siitä, että joku muu tekee pelkän hyödyttömän vonkumisen sijaan?
Sun "analyysi" menee siis pieleen kahdella tapaa: Ensinnäkin yksityisellä rahalla TEHDÄÄN taidetta koko ajan. Lisäksi se yksityisenkään rahoittama taide ei miellytä omaa makuasi. Summa summarum: Pyydät jotakin, minkä olet jo saanut ja kelpaamattomaksi todennut.
Lainaa
Uskon noita olevan paljonkin. Apuraha, porkkanalla ilman keppiä, tuskin on hyvä järjestelmä.
Uskomuksesi vain on todistettavasti paikkansapitämätön. Esittelin juuri sinulle sen järjestelmän toimintaa (jonka helposti itsekin pystyisit selvittämään), joka vaatii sekä etukäteen tehdyn toimintasuunnitelmlan että jälkikäteen tehdyn selvityksen sen toteutumisesta. Et pysty esittämään ainuttakaan esimerkkitapausta, vaikka apurahansaajien nimet löytyvät googlaamalla. Pelkkää omaa kuvitelmaasi siis koko väite ilman ensimmäistäkään todisteen puolikasta. Porkkana ilman keppiä on tuollaisin "perustein" ihan jokaisen työntekijän palkanmaksu.
Mikset ole iloinen siitä, että meillä ei ole kuvitelmiesi mukaista vastikkeettoman rahanjaon järjestelmää? Ennemminkin sinua tuntuu kovasti harmittavan, että sellaista ei olekaan.
Lainaa
Peruskritiikkini tässä asiassa on se, että yhteiskunnan vapaa verorahojen jakelu (raha, josta kukaan ei lopulta ole vastuussa) on aina ongelmallista. Byrokratia aina luo lisää menoeriä, kulttuurisektorikin aina luo lisää ideoita, joihin veroeuroja voitaisiin kuluttaa... >:(
Apurahansaajat OVAT vastuussa siitä, että käyttävät saamansa apurahan hakemuksessaan ilmoittamaansa työskentelyyn. Apurahapäätösten tekijät ovat vastuussa siitä, että tekevät päätökset juuri niiden ennalta ilmoitettujen kriteerien mukaan, jotka mm. sinä pystyt helposti lukemaan TAIKEn sivuilta. Sinulla ei ole tässä asiassa mitään muuta perusteita kuin vain oma kateellinen tyytymättömyytesi toimintaan, joka on sinulle todistettavasti täysin vierasta. Kunhan istut kotona kaljapäissäsi kuvittelemassa - tai siis puhisemassa kiukkuasi, kun omaksut tällaiset kuvitelmat muilta hengenheimolaisiltasi. Et taannoin tiennyt MITÄÄN läänintaiteilijoiden tehtävistä, et nyt tiedä mitään valtion apurahojen myöntämisehdoista, et osaa nimetä ainuttakaan väitteesi todistavaa taiteilijaa, joka ei olisi apurahaansa vastaan tehnyt taidetta toimintasuunnitelmansa mukaisesti. Taitaa ne ns. kapakassa istuvat laiskottelevat taiteilijat olla niitä, ovat a) jääneet ilman apurahaa b) eivät ole kyenneet saamaan palkkatyötä c) ovat lopettaneet taitreen tekemisen ja myyneet työvälineensä pois, koska työvoimaviranomaiset vaativat taiteen tekemisen lopettamista todistettavasti, jotta työttömyyskorvausta voidaan myöntää. Eli - meillä on sellaisen järjestelmä, että ne "epäonnistuneet taiteilijat" - mikäli haluavat syödä - joutuvat todellakin lopettamaan taiteen tekemisen, sillä muutoin työttömyyskorvaus evätään heiltä sillä perusteella, että he työllistyvät omassa työssään. Tällaiseen työllistymiseenhän ei koskaan tarvita siitä saatavaa toimeentuloa, vaan pelkkä toiminta (jollaiseksi luetaan vaikkapa kitaran näppäileminen iltaisin) riittää. Ainoastaan ne, jotka eivät osaa soittaa kitaraa tai ole siihen koulutettuja, saavat soitella työttöminä ollessaan. Ammattikitaristilta se vie työttömyyskorvaukset.
Onnistut siis vaatimaan jotakin, jonka olet jo saanut, ja olemaan tuohtunut siitä. Saavutus sinänsä.
LainaaMe tarvitsisimme tarkempaa rahankäytön valvontaa, koska Suomihan elää velaksi. Käyttää paljon enemmän rahaa kuin tienaa. = Keinotekoista elintasoa.
Paremminhan apurahalla toimimista valvotaan kuin palkkatyötä. Nimittäin palkansaajan e tarvitse etukäteen tehdä toimintasuunnitelmaa ja hyväksyttää sitä työnantajalla, joka sitten arvioi, kannattaako tältä kuukaudelta Ja tälle työntekijälle oikeastaan palkkaa maksaakaan. Riittää, että saapuu paikalle, odottaa pomon ohjeita ja jotakuinkin näyttää siltä, että toimii niiden mukaan. Työhakemuksessakaan ei tarvitse kertoa, millaisen projektin on yritykselle suunnitellut, vaan riittää, että kertoo aiemmista toimistaan ja saamastaan koulutuksesta. Ei riitä palkanmaksun lakkauttamisen perusteeksi, että työsuorituksen taso jäi odotettua heikommaksi. Palkka juoksee aina niin kauan kunnes työnantaja kykenee löytämään pätevän ja lain pykälät täyttävän irtisanomisperusteen. Silloinkin pitää odottaa irtisanomisajan verran.
https://www.taike.fi/fi/apurahan-saajalle
Lainaa
Selvitys
Taiken jakamat apurahat ovat julkista tukea, ja apurahan saajilla on lainmukainen velvollisuus selvittää apurahan käyttö. Päätöksessä kerrotaan milloin selvitys on viimeistään annettava.
Selvitä apurahasi määräaikaan mennessä. Selvityksen puuttuminen estää uuden apurahan saamisen.
Tee selvitys asiointipalvelussa.
Selvityksestä tulee käydä ilmi, että
apuraha on käytetty hakemuksen käyttötarkoituksen tai työsuunnitelman mukaisesti
kohdeapurahaselvityksessä kulujen tulee vastata hakemuksen kustannusarviota.
Siis - jos ei pysty selvittämään saamansa apurahan käyttämistään vaaditulla tavalla, ei voi saada uutta apurahaa. Siten on mahdotonta - sekä järjestelmässä on kuin onkin keppi - elää pelkillä apurahoilla vuosien ajan tekemättä mitään. Työskentelyapurahakausi loppuu eikä uutta myönnetä, jos sen aikana ei ole taidetta tehnyt, eikä tuotoksia myöntävälle taholle määräaikaan menessä selvittänyt. Tämän akiken löytää erittäin helposti googlaamalla. Mites on - luuletko olevasi kovinkin vakuuttava väitteissäsi, kun mielenkiintosi ei riitä edes näin yskinkertaisen helppoon faktojen tarkistamiseen? Vaikka jaksat roikkua netissä vuosikausia valittamassa siitä, että taiteilijat saavat ilmaista rahaa tekemättä mitään ja kenenkään tarkistamatta, miten he sen käyttävät. Olisiko sinun syytä hieman mietti ihan OMAA ajankäyttöäsi ja "uhrata" yksi minuutti Siihen, että otat selvää. Aattele - voisit huokaista helpotuksesta, kun saisit tietää, ettei taideapurahoja anneta sittenkään ilman valvontaa ja vaatimuksia siitä, mihin ne käytetään! Voisit unohtaa mieltäsi kalvavan epäilyksen, että joku pääsee elämässä liian helpolla, vaikka sinulta vaaditaan palkkasi eteen saapumista työpaikalle.
Kai sinäkin sentään ymmärrät, miksi on mahdoton ajatus, että taideapurahan käyttäminen myöntämisperusteiden mukaiseen työskentelyyn todettaisiin kysymällä siitä niiltä ihmisiltä, jotka eivät ikinä käy taidenäyttelyssä, teatterissa, konserteissa jne. JOille ainoa taide, josta he ovat edes kuulleet koskaan, on Sibeliuksen musiikki tai Gallén-Kallelan maalaukset - mutta joiden näidenkin tekijöiden taiteellisen toiminnan he toteavat vähäiseksi, koska heille on kerrottu siitä Symposionista (Gallén-Kallela) Kämpissä.
Seuraava taidekuva edustaa uusklassismia: Alaston mies ja virkavalta. (https://i.redd.it/7lt2rsyxo7651.jpg)
Kuvan kompositio on oivaltava - rantaviiva jakaa kuvan yliseen ja aliseen, joissa erottuu esivallan ja auktoriteetin puoli, sekä kesyttämätön ja villi, kansan syvien rivien puoli. Koivut ja niiden kauniisti veden pinnassa näkyvät heijastukset jakavat kuvan sivistyneeseen ja nykyaikaiseen, sekä alkukantaiseen ja ikiaikaiseen. Kontrasti on vahva. Yhtäältä on vain alaston mies ja luonto, toisaalta lasikuituveneet ja organisoitu yhteiskunta.
Kuva kertoo myös tarinan, jonka pääpiirteet ovat ilmeiset. Huomiota voi kiinnittää myös henkilöiden asentoihin ja mielentiloihin. Uhmakas isäntä on selvästi kiihtynyt, ilmaisten aktiivisesti tahtotilaansa. Rannalla seisovat poliisit ovat korostetun rauhallisia, ja odottavalla kannalla. Kaikille osallisille on varmasti selvää kuka tilanteesta selviää voittajana, mutta tapahtumasarjan kulun kannalta sillä ei ole vielä merkitystä. Tässä peli on vielä kesken.
Myös kuvan yksityiskohdat ovat kiinnostavia. Mitä poliisien sijoittuminen kertoo? Kaksi on aivan rannassa, kohtaamassa tilanteen yhdessä. Kolmas on kauempana erillään. Miksi, ja mitä hän ajattelee? Kokeeko hän sympatiaa vedessä olevaa alastonta miestä kohtaan, ja siksi ikäänkuin irtisanoutuu esivallan tehtävästään seisomalla kauempana? Myös alastoman miehen heittämän esineen epätarkkuus korostaa hienolla tavalla kuvan tarinaa ja sanomaa. Ei ole väliä mitä poliisia kohti on heitetty - oleellista on itse teko, ja sen kuvastama jukuripäisyys.
Myös teoksen värimaailma on mainitsemisen arvoinen. Kuvassa korostuvat tummat ja synkät sävyt niin metsässä, kuin vedessäkin. Kiintopisteiksi nousee vedestä hohkaava alaston mies, ja rannalla niin ikään hohkaava punavalkoinen vene. Nämä väriläikät kertovat päätarinaa tukevan minitarinan; värit viittaavat miehen ja veneen kuuluvan yhteen, vesillehän lähdetään tyypillisesti veneellä. Mutta tässäkin alaston isäntä osoittaa omapäisyyttään: "Ei, minä jätän veneen rantaan ja menen niin kuin itse tahdon".
Lähteenä tälle merkkiteokselle: Mies pakeni poliiseja mereen Inkoossa juhannusyönä – huuteli solvauksia vedestä, Merivartiosto apuun (https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/eb90d344-bc24-4e06-8056-5410708231d7) (IL).
Lainaus käyttäjältä: Aave - kesäkuu 21, 2020, 15:15:13
Seuraava taidekuva edustaa uusklassismia: Alaston mies ja virkavalta. (https://i.redd.it/7lt2rsyxo7651.jpg)
Kopek?
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 21, 2020, 17:29:39
Lainaus käyttäjältä: Aave - kesäkuu 21, 2020, 15:15:13
Seuraava taidekuva edustaa uusklassismia: Alaston mies ja virkavalta. (https://i.redd.it/7lt2rsyxo7651.jpg)
Kopek?
Lavastettu luontokuva. Muussaus eli mashup näistä:
(https://images.cdn.yle.fi/image/upload//w_1199,h_1047,f_auto,fl_lossy,q_auto:eco/13-3-10659270.jpg)(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/b/b4/Gallen_Kallela_Kullervos_Curse.jpg/1200px-Gallen_Kallela_Kullervos_Curse.jpg)
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 21, 2020, 17:29:39
Kopek?
Asianomaisella täytyi silti olla munaa, vaikka tyhmästi urostelikin. Ei siis ole Kopek.
Hienoa taidetta. Ei muuten luotu valtion apurahoilla.
Harvaa taidetta kai niin on luotukaan?
Jotkut haluavat yhteiskunnan tukevan taidetta, itse haluaisin yhteiskunnan vain tukevan mahdollisuutta. Maksimissaan niin, koska ei yhteiskunta luo kuin neuvostotaiteen kaltaista.
Ei musiikkiakaan tai muita taiteita pidä sinänsä yhteiskunnan kannalta tukea, antaa ehkä mahdollisuuksia.
Rahoitus yhteiskunnalta johtaa ehkä enemmän loisimiseen kuin taiteellisuuteen?
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 23, 2020, 23:45:17
Hienoa taidetta. Ei muuten luotu valtion apurahoilla.
Harvaa taidetta kai niin on luotukaan?
Jotkut haluavat yhteiskunnan tukevan taidetta, itse haluaisin yhteiskunnan vain tukevan mahdollisuutta. Maksimissaan niin, koska ei yhteiskunta luo kuin neuvostotaiteen kaltaista.
Ei musiikkiakaan tai muita taiteita pidä sinänsä yhteiskunnan kannalta tukea, antaa ehkä mahdollisuuksia.
Rahoitus yhteiskunnalta johtaa ehkä enemmän loisimiseen kuin taiteellisuuteen?
Miten yhteiskunta konkreettisesti tukee mahdollisuutta? Miten mahdollisuuden tukeminen eroaa taiteen tukemisesta?
Et muuten vastannut, kun selvästi osoitin väitteesi vääräksi, ja kerroin, ettei ole mahdollista elää työskentelyapurahalla tekemättä taidetta. Että apurahan käyttö tapahtuu hakemuksessa esitellyn toimintasuunnitelman mukaan ja jälkikäteen annetaan selvitys sen toteutumisesta.
Jos taiteilija tehdessään apurahan turvin sitä, mitä on hakemuksessaan ilmoittanut, vain "loisii", niin siinä tapauksessa jokainen palkansaajakin on loiseläjä.
Kumma, ettei Toope vaadi armeijan ja poliisin rahoittamisen lopettamista. Taloudellisesti ovat aivan yhtä hyödyttömiä rahoituskohteita kuin taidekin. Ainut välitön hyöty kun on vain elämäntapa, jonka ne mahdollistavat.
Ei pitäisi olla Toopenkaan mikään einstein huomatakseen, ettei ajattelu ole rationaalista, ellei vaadi kaikkien tällaisista taloudellisesti hyödyttömien elämäntapakohteiden rahoittamisen lakkauttamista samalla kertaa.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 24, 2020, 12:35:08
Kumma, ettei Toope vaadi armeijan ja poliisin rahoittamisen lopettamista.
Ehkä Kopek ehti jo ensin.
Tässä Toopelle taide-elämystä, millä tehdään tulosta:
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006550839.html
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015072120067705
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - kesäkuu 24, 2020, 23:34:14
Tässä Toopelle taide-elämystä, millä tehdään tulosta:
https://www.is.fi/muutlajit/art-2000006550839.html
https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2015072120067705
Ei pärjää Madame Tussauds:lle.
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 24, 2020, 12:35:08
Kumma, ettei Toope vaadi armeijan ja poliisin rahoittamisen lopettamista. Taloudellisesti ovat aivan yhtä hyödyttömiä rahoituskohteita kuin taidekin...
En ole noita kyseenalaistanut, koska olen sanonut noiden olevan välttämättömiä yhteiskunnalle. Etkö ole lainkaan ymmärtänyt, mistä olen puhunut?
Miksi taiteentekemisen ylipäänsä pitäisi olla valtionrahoitusta ansaitseva ala?
Voinko itse ryhtyä taiteilijaksi ja vaatia yhteiskunnalta rahaa?
Minulle kovasti tulee mieleen sana "loisiminen". Miksei taiteilija voi tehdä normitöitä ja taiteilla vapaa-aikanaan? Ei ole pakko ryypätä tai rällätä, käyttää sen vapaa-aikansa tuottaakseen sitä taidetta.
Miksi muuten tuetaan taiteilijoita, joilta kukaan ei ole ostanut yhtään taideteosta?
Yhteiskuntamme vastuuajattelu on hyvinä vuosina kasvanut siihen, että pidämme jopa tuollaista taiteentukemista "saavutettuna etuna". Vaikka kyse olisikin vain yhteiskunnan rahojen kuppauksesta. Me tuhlaamme hirvittävästi rahaa kaikenlaiseen taidetukiin, monikulttuuritukiin ja yhteisöllisiin tukiin, joiden ainoa tehtävä on saada Suomen työttömyystilastot näyttämään mukavammilta. Suomessa on vähintäänkin 500 000 ihmistä tempputyöllistetty erilaisten projektien kautta.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 25, 2020, 00:22:44
Miksi taiteentekemisen ylipäänsä pitäisi olla valtionrahoitusta ansaitseva ala?
Voinko itse ryhtyä taiteilijaksi ja vaatia yhteiskunnalta rahaa?
Minulle kovasti tulee mieleen sana "loisiminen". Miksei taiteilija voi tehdä normitöitä ja taiteilla vapaa-aikanaan? Ei ole pakko ryypätä tai rällätä, käyttää sen vapaa-aikansa tuottaakseen sitä taidetta.
Miksi muuten tuetaan taiteilijoita, joilta kukaan ei ole ostanut yhtään taideteosta?
Yhteiskuntamme vastuuajattelu on hyvinä vuosina kasvanut siihen, että pidämme jopa tuollaista taiteentukemista "saavutettuna etuna". Vaikka kyse olisikin vain yhteiskunnan rahojen kuppauksesta. Me tuhlaamme hirvittävästi rahaa kaikenlaiseen taidetukiin, monikulttuuritukiin ja yhteisöllisiin tukiin, joiden ainoa tehtävä on saada Suomen työttömyystilastot näyttämään mukavammilta. Suomessa on vähintäänkin 500 000 ihmistä tempputyöllistetty erilaisten projektien kautta.
Voit ryhtyä taiteilijaksi. Voit vaatia yhteiskunnalta rahaa. Mutta - luultavammin joudut tekemään paljon työtä hakemusten ja niihin tarvittavien toimintasuunnitelmien eteen saamatta siltikään latin latia. Sulla on tässä kokonaan suhteellisuudentaju kadoksissa. Taiteilijat saavat elannostaan hyvin pienen osan apurahoina. Luin juuri erään taideammatissaan ikänsä työskennelleen päivityksen. Hän tehnyt taidettaan nyt 24 vuotta. Siitä ajasta hän on ollut apurahalla (siis saanut sitä työskentelyapurahaa) yhden vuoden ja kahdeksan kuukautta. Siis 24 vuotta ja apurahaa 1 vuosi 8 kuukautta. Saa siinä ihan inasen penniä venyttää, että tuolla hulppealla tuella voi ryypätä laiskana 24 vuoden ajan. Taidettaan hän kyllä on tehnyt Ja tekee jatkuvasti: sekä toimien itse työryhmän kokoavana henkilönä että mukana muiden teoksissa. Saanut hyviä arvioita työstään, tehden nimensä tunnetuksi alallaan jne. Suhde apurahalla olemisen ja jollain muulla tavalla leipänsä ansaitsemisen välillä on kuitenkin tuo esitetty. Apurahoja hän on tietenkin koko ajan hakenut laatien niihin yhä uusia toimintasuunnitelmlia. Ai juu - teoksiin on myös ostettu pääsylippuja, joten hänen taiteensa on myös saanut yleisöltä kiinnostusta. (Muutoin olis vähän ollutkin hankalaa niitä tehdä ilman työskentelyapurahaa).)
Olen myös jo selittänyt sinulle, miksi taiteilija "ei voi tehdä normitöitä". Ensinnäkin: taiteilijat tyypillisesti JO TEKEVÄT koko ajan taiteenteon ohella muita töitä (joista maksetaan palkkaa tai palkkioita). Sitä sun tätä vähän tyypistä riippuen. Usein mm. opettavat, mutta monesti myös tekevät töitä, joilla ei ole yhteyttä heidän taiteeseensa.
Lainaa
Lähes kolmenkymmenen vuoden ajan tutkijat ovat teoreettisesti ja em- piirisesti tutkineet taiteilijoiden työelämän erityispiirteitä ja löytäneet siellä vallitsevia pysyviä rakenteellisia ominaispiirteitä, joista tärkeim- piä ovat tulonmuodostukseen liittyvät mekanismit. Vähäisten tulojen kompensoimiseksi monet taiteilijat hankkivat tuloja myös taiteelliseen työhön liittyvää ja muuta työtä tekemällä. Tätä kuvaa parhaiten se, että taiteilijat jakavat muita työntekijöitä merkittävästi useammin työ- aikansa kolmenlaisen työn kesken. Myös edeltävässä työmarkkina- asemaa käsittelevässä luvussa sivuttiin tätä jaottelua tarkasteltaessa työmarkkina-asemaa sekä taiteellisen työn että muiden töiden osalta. Taiteilijat toimivat siis kolmenlaisilla työmarkkinoilla: taiteellisen työn (creative work, arts work), taiteelliseen työhön liittyvän työn (arts-rela- ted work) ja muun työn (non-arts work) markkinoilla. (mm. Throsby & Zednik 2011, 9.) 2000-luvun mittaan moniammatillisuuteen viittaa- va ilmiö on vahvistunut entisestään ja koskee yhä useammin muita- kin luovilla aloilla toimivia itsenäisen ammatin harjoittajia sekä myös tutkijoita ja liike-elämän palveluksessa olevia.
https://www.taike.fi/documents/10921/1094274/Taiteilijan_asema_2010_2.korjattupainos.pdf/f59aa7d3-f396-4340-81ac-2bac9d4ae841
Toinen syy, miksei taidetta tuosta vain ole mahdollista tehdä leipätyön ohessa on aika. Jos taiteen pitää olla laadukasta, siihen on käytettävä aikaa. Sitä ei kenelläkään ole vuorokaudessa 24 tuntia enempää, ei vuodessa 52 viikkoa enempää. Taideammatti on sidoksissa taitoon, taito puolestaan jatkuvaan harjoittamiseen. Jos siis taiteen harjoittamiseen käytetty aika radikaalisti (täysiaikaisen muun työnteon takia) vähenee, syntyy uhka taidon säilymiselle ja kehittymiselle. Rahaa pitää elannon lisäksi löytyä myös itse taiteen tekemisen kustannuksiin: materiaaleihin ja välineisiin, tilavuokriin, markkinointiin jne.
KOlmas syy, miksi taiteen tekemisen ja muun työn tekemisen yhdistelmä on hankala, on se käytäntö, että ollakseen oikeutettu työttömyystukeen, pitää osoittaa lopettaneensa taiteen tekemisen. On vaadittu mm. kuvataiteilijaa hävittämään työvälineensä tai todettu keikkamuusikko, joka erehtyi kertomaan yhdestä kahdesta sävellyksestään (joista ei ole tuloja saatu) ns. omassa työssään työllistyväksi. Siten tämä työnsä ohessa taidetta tekevä on aika heikossa asemassa, jos joutuukin työttömäksi - siis siitä toisesta työstään. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö hän olisi koko ajan maksanut palkastaan työttömyyskassalle.
Taidetta myös menee kaupaksi koko ajan. Ei ongelma siinä ole, etteikö ostajia olisi ja yleisöä. Ongelma on siinä, että taiteen hinta asettuu sen tekemiseen kuluvaan aikaan ja materiaaliin nähden liian alhaiseksi. Tämä ei edes ole mikään tuore ilmiö, vaan näin on ollut aina. Siksi aiemmin taide oli vain rikkaan aateliston ja kuninkaallisten (ja kirkon) nautittavissa. Taiteilijat elivät hovitaiteilijoina tai mesenaattien tuen varassa. Nykyään ajatellaan, että ihan tavallisetkin ihmiset ansaitsevat pääsyn taide-elämysten pariin. Hovin ja mesenaatit on korvannut yhteiskunta. Mutta toisaalta - on harhaa, etteikö tavallinen kansa aiemminkin olisi joutunut maksamaan taiteestaan. Mistäpä se kuninkaiden, aatelisten ja kirkon varallisuus muualta olisi peräisin kuin lopulta tavalliselta kansalta. Mutta tuolloin kansa ei kuitenkaan ansainnut pääsyä taiteen ääreen - vaikka osallistui sen kustantamiseen (kirkkojen taideantia lukuunottamatta). Oman kansantaiteensa joutuivat tekemään itse omalla kustannuksellaan ja ilman mesenaatteja.
OIkeesti Toope - sun väitteet on täyttä tuubaa ja on lukuisia selvityksiä, tutkimuksia ja apurahoijen myöntämisperusteita selittäviä sivustoja, joista voisit itse helposti tarkistaa asiat ja huojentaa mieltäsi TIEDOLLA sitä, ettei mitään tekemättä ole mahdollista elää taideapurahalla vuosien ajan. Taiteilijat myös jo jatkuvasti ja tyypillisesti tekevät juuri sitä muuta työtä elantonsa eteen. Sen ohessa sitten taidettakin. TUossa linkkaamassani tutkimuksessa muuten erottui yksi taiteilijaryhmä, joka ei tehnyt taiteenteon ohessa muita töitä: eläkkeellä olevat taiteilijat. Eli sen sijaan, että eläköitynyt taiteentekijä ryhtyisi muiden eläkeläisten tapaan laiskottelemaan eläkettä nauttien, hän vihdoin pääsee tilanteeseen, jossa hänellä on aikaa tehdä taidettaan.
Odottelen edelleen sitä yhtä vaivaista esimerkkiä taiteilijasta, joka on vuosien ajan elänyt apurahalla tekemättä taidetta. Mutta en pidättele hengitystäni. Sinulla kun ei ole tapana vaivautua, eikä niistä blogeista joita luet, löydy niistäkään esimerkkejä. Sieltä löytyy vain tuo väsynyt väite apurahalla ryyppäävistä taiteilijoista, josta "todisteena" on vain Gallén-Kallelan Symposion (ja siinä kuvatut loistaiteilijat, jotka sattumalta ovatkin kivasti juuri niitä taiteilijoita, joille persujen puolueohjelmassa taiderahoitus pitäisi ohjata. ). Mutta me kaikki ikävä kyllä tiedämme, ettei kyse ole siitä, että taiteilijat eivät tekisi. Vaan vain siitä, että sinä et taiteesta tykkää. Siksi sinusta Ooppera pitäisi lakkauttaa kiinnostamattomana, vaikka sen katsomo täyttyy ilta toisensa jälkeen (esim. 2016 92 prosenttisesti ja tuoden 11 miljoonan euron lipputulot).
https://sulasol.fi/sinfoniaorkestereiden-ja-kansallisoopperan-yleisomaarat-kasvussa/
Tilannetajusi on myös äärimmäisen surkea, kun jaksat valittaa tästä asiasta nyt juuri, kun nimenomaan kaikki taiteen esittäminen ja tuominen julki on ollut kuukausien ajan kiellettyä. Taideala on yksi niistä, joihin koronarajoitukset iskivät rajusti ja kattavasti. Käyttäytymisesi on yhtä ihailtavaa kuin mennä potkimaan auton alle jäänyttä.
Väitän muuten myös, että itse olisit aivan liian laiska kyetäksesi työskentelemään taiteilijana. Olet vain niin tyhmä, että luulet taiteen tekemiseen kuluvan ajan olevan samaa luokkaa kuin se aika, jonka itse kykenet keskittymään taideteoksen katsomiseen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 25, 2020, 00:14:02
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 24, 2020, 12:35:08
Kumma, ettei Toope vaadi armeijan ja poliisin rahoittamisen lopettamista. Taloudellisesti ovat aivan yhtä hyödyttömiä rahoituskohteita kuin taidekin...
En ole noita kyseenalaistanut, koska olen sanonut noiden olevan välttämättömiä yhteiskunnalle. Etkö ole lainkaan ymmärtänyt, mistä olen puhunut?
Juuri tuosta mitä olet sanonut ja mitä et ole sanonut tässä on kyse. Jos ajattelisit rationaalisesti, sinun tulisi kieltää nuo samoin argumentein kuin kaadat mielestäsi julkisin varoin kustannetun taiteenkin, mutta koska et ajattele rationaalisesti, voit kuvitella virheellisesti olevasi sellainen hyväksymällä vain positiivisia tunteita itsellesi aiheuttavia kustannuseriä ja kuvitella edelleen olevasi tosi rationaalinen kieltämällä negatiivisia tunteita aiheuttavia kustannuseriä.
Et käytä Toope aikuisen ihmisen päättelysääntöjä arvioidessasi poliisin, puolustusvoimien ja taiteen rahoituksen järkevyyden perusteita. Kaikki koleme mainituista ovat nimittäin järkeviä vain niiden mahdollistaman elämäntavan vuoksi. Elämäntavan mielekkyyden arviointi on taas puhtaasti mielipidekysymys. Eli joko ei mahdollisteta niistä ainuttakaan tai sitten mahdollistetaan kaikki (joista ei ole vaaraa ympäristölle).
Voinhan minä kai ryhtyä vaikka tilataiteiliaksi, tai ostaen spraymaaleja ympäristötaiteilijaksi.
Saanko rahaa?
Tuskin saan. Miksi kaltaiseni siis saavat valtion/kaupungintukia?
Jokainen tajuaa, että noissa taiteilijatuissa on ilmaa aika paljon. Suihinotolla ehkä on rahaa saatu, todennäköisemmin kuin "taiteella".
En yleistä, mutten kielläkään edellistä. Suhteilla taiteilijat rahaa kai saavat. Hyvä kaveri saa apurahan... :(
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 25, 2020, 07:30:40
Väitän muuten myös, että itse olisit aivan liian laiska kyetäksesi työskentelemään taiteilijana. Olet vain niin tyhmä, että luulet taiteen tekemiseen kuluvan ajan olevan samaa luokkaa kuin se aika, jonka itse kykenet keskittymään taideteoksen katsomiseen.
Ei sitten mennä henkilökohtaisuuksiin, vaikka ehkä osuinkin oikeaan.
Klassista taidetta muuten arvostan, en modernia. Miksikö?
Koska klassinen on taidetta ja moderni usein ei ole.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 25, 2020, 14:03:44
Eiköhän se tuo kuitenkin lohtua omaan mitättömältä tuntuvaan elämään kun voi sanoa kuuluvansa "valkoiseen rotuun" joka on fiksu ja tehnyt ja keksinyt kaikkea jännää.
Tuo on vähän kuin väite, että kaikkihan sitä klassista musiikkia ovat luoneet, mutta vain valkoisten miesten teokset muistetaan... ::)
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:12:05
Voinhan minä kai ryhtyä vaikka tilataiteiliaksi, tai ostaen spraymaaleja ympäristötaiteilijaksi.
Saanko rahaa?
Tuskin saan. Miksi kaltaiseni siis saavat valtion/kaupungintukia?
Jokainen tajuaa, että noissa taiteilijatuissa on ilmaa aika paljon. Suihinotolla ehkä on rahaa saatu, todennäköisemmin kuin "taiteella".
En yleistä, mutten kielläkään edellistä. Suhteilla taiteilijat rahaa kai saavat. Hyvä kaveri saa apurahan... :(
Tässä tapauksessa mahdollinen taiteellinen heikkolahjaisuutesi on vain sinun henkilökohtainen ongelmasi. Jos sinulla ei ole osoittaa mitään todisteita osaamisellesi, ei tietenkään ole mitään toivoa saada taloudellista tukea taiteen tekemiselle.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 27, 2020, 23:28:32
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:17:19
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 25, 2020, 14:03:44
Eiköhän se tuo kuitenkin lohtua omaan mitättömältä tuntuvaan elämään kun voi sanoa kuuluvansa "valkoiseen rotuun" joka on fiksu ja tehnyt ja keksinyt kaikkea jännää.
Tuo on vähän kuin väite, että kaikkihan sitä klassista musiikkia ovat luoneet, mutta vain valkoisten miesten teokset muistetaan... ::)
Ei kyllä se ennemminkin on sitä, että kun tuntee itsensä mitättömäksi, pitää uskoa olevansa samanlainen lahjakkuus kuin jotkut muut joilla on vaikkapa samaa sävyä oleva pigmentti. Ja sitten voi taas hyvillä mielin suoltaa omaa soopaa.
Njoo, ehkä tuo valkoisten miesten luoma musiikki on yhtälailla vain mielikuvaa kuin valkoisten miesten luoma tiedekin...?
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:17:19
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 25, 2020, 14:03:44
Eiköhän se tuo kuitenkin lohtua omaan mitättömältä tuntuvaan elämään kun voi sanoa kuuluvansa "valkoiseen rotuun" joka on fiksu ja tehnyt ja keksinyt kaikkea jännää.
Tuo on vähän kuin väite, että kaikkihan sitä klassista musiikkia ovat luoneet, mutta vain valkoisten miesten teokset muistetaan... ::)
Tuossa "ajatuksessa" on kaksi pahaa valuvikaa: Klassinen musiikki - jolla tietenkin tarkoitat vain klassista länsimaista musiikkia - on länsimaisen kulttuurin piirissä syntynyt musiikin tyyli. Oletus, että muiden kulttuurien musiikilliset kyvyt näkyisivät siinä, miten laajalti he menestyvät sen piirissä on yhtä hölmö ja kapeakatseinen kuin ihmetellä sitä, miksei klassisen intialaisen musiikin piirissä ole suuria arvostettuja tekijöitä, jotka olisivat valkoisia länkkärimiehiä. Tai miksi gamelan-orkestereissa ta kurrkulaulajissa on niin pirun vähän suomalaisnimiä.
Toisaalta länsimaisen klassisen musiikin säveltäjissä on naisia. Mutta - heidät tyypillisesti ohitetaan, unohdetaan ja jätetään mainitsematta. Siten itse asiassa perustelusi on samaa tasoa kuin hevosella, joka väittää maailman olevan vain edessä näkyvän kapea, vaikka kyse on niistä lapuista, jotka sille on laitettu kaventamaan kaikki sivusuunnan näkymät pois. Edelleenkään sinun tavattoman vähäinen tietämyksesi musiikista sibeliuksien ja mozartien ulkopuolella Ei ole todiste valkoisen miehen ylivertaisuudesta, vaan lähinnä esimerkki erään valkoisen miehen itsekeskeisyydestä.
https://www.suoni.fi/etusivu/saveltavat-naiset-suomessa-1700-luvun-lopulta-1900-luvun-alkuun
LainaaArtikkelisarjan kohteitamme ovat muun muassa Helsingin musiikkiopiston eli nykyisen Sibelius-Akatemian ensimmäinen tähtioppilas, säveltäjä ja huippuviulisti Agnes Tschetschulin (1859–1942); viulu- ja pianokonserton sekä kasapäin muita sävellyksiä suoltanut Laura Netzel (1839–1927); muun muassa Buddhan elämästä oopperan säveltänyt ja Dalcroze-metodin suomalainen pioneeri Ida Moberg (1859–1947); romanttista kamarimusiikkia säveltänyt, Anton Rubinsteinilla Pietarin konservatoriossa opiskellut Alexandra Zheleznova-Armfelt (1866–1933); laulumusiikin säveltämiseen erikoistunut naisasianainen Anna Catharina Blomqvist (1840–1925), joka työskenteli siskonsa Elisabeth Blomqvistin johtamassa tyttökoulussa; sekä säveltäjä, lastenkirjailija ja opettaja Sofie Lithenius (1847–1926), jonka kaikki tietävät ainakin Sinivuorten yö -joululaulusta ja Levolle lasken, Luojani -virrestä.
LainaaIntialainen taidemusiikki, jota kutsutaan myös nimellä intialainen klassinen musiikki, on maailman vanhimpia ja laajimpia taidemusiikkikulttuureja. Intialaisen taidemusiikin tärkeimmät elementit ovat alkaneet kehittyä jo kauan ennen meidän ajanlaskumme alkua. Intialaisen musiikin niin sanotun suuren koulukunnan muodostavat taidemusiikin kaksi järjestelmää, sen pohjoinen ja eteläinen suuntaus.
Wikipedia
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:12:05
Voinhan minä kai ryhtyä vaikka tilataiteiliaksi, tai ostaen spraymaaleja ympäristötaiteilijaksi.
Saanko rahaa?
Tuskin saan. Miksi kaltaiseni siis saavat valtion/kaupungintukia?
Jokainen tajuaa, että noissa taiteilijatuissa on ilmaa aika paljon. Suihinotolla ehkä on rahaa saatu, todennäköisemmin kuin "taiteella".
En yleistä, mutten kielläkään edellistä. Suhteilla taiteilijat rahaa kai saavat. Hyvä kaveri saa apurahan... :(
Kuka täysin kouluttamaton ja ilman mitään taiteellisia näyttöjä on saanut on saanut taiteilija-apurahan? Kerro nyt vihdoin ja viimein edes yksi esimerkkitapaus, joka edes pikkuriikkisen voisi puhua väitteesi puolesta. Toistaiseksi et ole pystynyt antamaan ensimmäistäkään esimerkkiä, vaan vain osoittanut täydellisen tietämättömyytesi siitä, miten taideapurahoja haetaan, myönnetään ja millaisia vaatimuksia niiden käyttämiselle asetetaan.
Et tiedä asiasta mitään, et viitsi vaivautua ottamaan edes helpoimmalla mahdollisella tavalla selvää (googlaamalla). On toki hienoa, että osaat muodostaa asiasta mielipiteen (siis lainata sen kaverilta), mutta ei tuo vielä ole sellainen taidonnäyte, että se tekisi väitteistäsi uskottavia.
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:13:21
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 25, 2020, 07:30:40
Väitän muuten myös, että itse olisit aivan liian laiska kyetäksesi työskentelemään taiteilijana. Olet vain niin tyhmä, että luulet taiteen tekemiseen kuluvan ajan olevan samaa luokkaa kuin se aika, jonka itse kykenet keskittymään taideteoksen katsomiseen.
Ei sitten mennä henkilökohtaisuuksiin, vaikka ehkä osuinkin oikeaan.
Klassista taidetta muuten arvostan, en modernia. Miksikö?
Koska klassinen on taidetta ja moderni usein ei ole.
Et arvosta klassista taidetta, vaan arvostat taidetta, joka on riittävänä vanhaa, jotta se on ehtinyt saada kanonisoidun aseman, etkä enää kehtaa - pelätessäsi vaikuttavasi todella nololta - sitä vastustaa. Vanha ns. klassiseksi ajan myötä muuttunut taide on helppoa. Sen vastaanottamiseen on näet jo rakennettu sellaiset kainalosauvat ja tulkkipalvelut, että ymmärtämättöminkin tunnistaa sen taiteeksi. Jos ei muutoin niin siitä, miten helvetin kallis hinta sille on asetettu ja miten se on nähtävillä museoissa. Ei ole olemassa sellaista klassista taidetta, joka ei olisi ollut syntyessään aikansa taidetta eli silloista nykytaidetta, aikalaistaidetta (contemporary art). MOderni taide by the way tarkoittaa 1800-luvun puolivälissä alkanutta ja 1900-luvulla jatkunutta taidesuuntausta. 2000-luvun taide ei ole modernismia. Mm. Gallén-Kallela voidaan katsoa modernin taiteen tekijäksi. Hänen tyylinsä kehittyi realismista symbolismin kautta ekspressionismiksi. Kaikki nämä tyylisuuntaukset ovat modernismia.
PS. Jos ihan itse esität pystyväsi taiteen tuottamiseen, koska haukut taiteilijat surkeiksi, niin kyllä sä avaat ihan omin käsin oven sille, että tätä itsejulistamaasi taiteellista kykyäsi sitten arvoidaan yhtä ankarasti kuin katsot itsellesikin oikeutetuksi. Tervetuloa taiteiljan asemaan! Se tarkoittaa juuri sitä (apurahalla tai ei), että sinua saa vapaasti arvostella ja kykysi mahdollisesti olemattomiksi todeta. Jos haluat suojaa arvostelulta, on parempi olla esittämättä olevansa yhtä lailla apurahan arvoinen kuin joku sellaisen saanut.
Maailmankuulu Cirque du Soleil konkurssiin: https://edition.cnn.com/2020/06/29/business/cirque-du-soleil-bankruptcy/index.html
Lainaus käyttäjältä: Konmari - kesäkuu 30, 2020, 13:50:40
Maailmankuulu Cirque du Soleil konkurssiin: https://edition.cnn.com/2020/06/29/business/cirque-du-soleil-bankruptcy/index.html
Tuo on kyllä sääli, vaikka uskonkin sen tavalla tai toisella vielä toipuvan. On niin massiivinen juttu, ja hieno kans...!
Mutta eipä nyt ole yleisöä, kun on koronaa.
Circue de Soleil toki ei ole vain yksittäinen firma, vaan monen sirkus- tms. taiteilijayhteisön luoma yhteisö. Se toipuu, saa myös rahoitusta, kun kömpii jaloilleen.
"Alegrian" olen nähnyt. Ei tuollaista sirkusta ihan heti päästetä katoamaan...! 8)
https://www.youtube.com/watch?v=lxinzpI8F3A (https://www.youtube.com/watch?v=lxinzpI8F3A)
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 28, 2020, 11:35:01
Et arvosta klassista taidetta, vaan arvostat taidetta, joka on riittävänä vanhaa, jotta se on ehtinyt saada kanonisoidun aseman, etkä enää kehtaa - pelätessäsi vaikuttavasi todella nololta - sitä vastustaa. Vanha ns. klassiseksi ajan myötä muuttunut taide on helppoa. Sen vastaanottamiseen on näet jo rakennettu sellaiset kainalosauvat ja tulkkipalvelut, että ymmärtämättöminkin tunnistaa sen taiteeksi. Jos ei muutoin niin siitä, miten helvetin kallis hinta sille on asetettu ja miten se on nähtävillä museoissa. Ei ole olemassa sellaista klassista taidetta, joka ei olisi ollut syntyessään aikansa taidetta eli silloista nykytaidetta, aikalaistaidetta (contemporary art). MOderni taide by the way tarkoittaa 1800-luvun puolivälissä alkanutta ja 1900-luvulla jatkunutta taidesuuntausta. 2000-luvun taide ei ole modernismia. Mm. Gallén-Kallela voidaan katsoa modernin taiteen tekijäksi. Hänen tyylinsä kehittyi realismista symbolismin kautta ekspressionismiksi. Kaikki nämä tyylisuuntaukset ovat modernismia...
En toki kutsuisi klassista taidetta kanonisoiduksi taiteeksi. Minusta klassinen taide on itsessään ansainnut arvonsa, taiteellisuudellaan.
Toki arvostan estetismiä enemmän kuin maalien roiskimista, mitä modernismiksi kutsutaan.
Minusta lahjakas lapsikin on sellainen, joka osaa piirtää, kuin sellainen, joka sotkee.
Kuvaava taide, kyllä sitä arvostan enemmän, vaikken kielläkään kaikkea modernia ja herranjumalapostmoderniakaan taidetta. Näin yleistäen vain sanon, että oikea taiteilija kykenee luomaan näköistaidettakin...
Vähän sama kuin arkkitehtuurissakin. Klassiset, jugend-tyyliset tms. ovat aina kauniimpia kuin moderni tai funkis. Mutta joskus modernistakin löytyy hyvää.
Mutta minä arvostan kauneusarvoja.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 28, 2020, 06:24:10
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:17:19
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 25, 2020, 14:03:44
Eiköhän se tuo kuitenkin lohtua omaan mitättömältä tuntuvaan elämään kun voi sanoa kuuluvansa "valkoiseen rotuun" joka on fiksu ja tehnyt ja keksinyt kaikkea jännää.
Tuo on vähän kuin väite, että kaikkihan sitä klassista musiikkia ovat luoneet, mutta vain valkoisten miesten teokset muistetaan... ::)
Tuossa "ajatuksessa" on kaksi pahaa valuvikaa: Klassinen musiikki - jolla tietenkin tarkoitat vain klassista länsimaista musiikkia - on länsimaisen kulttuurin piirissä syntynyt musiikin tyyli. Oletus, että muiden kulttuurien musiikilliset kyvyt näkyisivät siinä, miten laajalti he menestyvät sen piirissä on yhtä hölmö ja kapeakatseinen kuin ihmetellä sitä, miksei klassisen intialaisen musiikin piirissä ole suuria arvostettuja tekijöitä, jotka olisivat valkoisia länkkärimiehiä. Tai miksi gamelan-orkestereissa ta kurrkulaulajissa on niin pirun vähän suomalaisnimiä.
Toisaalta länsimaisen klassisen musiikin säveltäjissä on naisia. Mutta - heidät tyypillisesti ohitetaan, unohdetaan ja jätetään mainitsematta. Siten itse asiassa perustelusi on samaa tasoa kuin hevosella, joka väittää maailman olevan vain edessä näkyvän kapea, vaikka kyse on niistä lapuista, jotka sille on laitettu kaventamaan kaikki sivusuunnan näkymät pois. Edelleenkään sinun tavattoman vähäinen tietämyksesi musiikista sibeliuksien ja mozartien ulkopuolella Ei ole todiste valkoisen miehen ylivertaisuudesta, vaan lähinnä esimerkki erään valkoisen miehen itsekeskeisyydestä.
https://www.suoni.fi/etusivu/saveltavat-naiset-suomessa-1700-luvun-lopulta-1900-luvun-alkuun
LainaaArtikkelisarjan kohteitamme ovat muun muassa Helsingin musiikkiopiston eli nykyisen Sibelius-Akatemian ensimmäinen tähtioppilas, säveltäjä ja huippuviulisti Agnes Tschetschulin (1859–1942); viulu- ja pianokonserton sekä kasapäin muita sävellyksiä suoltanut Laura Netzel (1839–1927); muun muassa Buddhan elämästä oopperan säveltänyt ja Dalcroze-metodin suomalainen pioneeri Ida Moberg (1859–1947); romanttista kamarimusiikkia säveltänyt, Anton Rubinsteinilla Pietarin konservatoriossa opiskellut Alexandra Zheleznova-Armfelt (1866–1933); laulumusiikin säveltämiseen erikoistunut naisasianainen Anna Catharina Blomqvist (1840–1925), joka työskenteli siskonsa Elisabeth Blomqvistin johtamassa tyttökoulussa; sekä säveltäjä, lastenkirjailija ja opettaja Sofie Lithenius (1847–1926), jonka kaikki tietävät ainakin Sinivuorten yö -joululaulusta ja Levolle lasken, Luojani -virrestä.
LainaaIntialainen taidemusiikki, jota kutsutaan myös nimellä intialainen klassinen musiikki, on maailman vanhimpia ja laajimpia taidemusiikkikulttuureja. Intialaisen taidemusiikin tärkeimmät elementit ovat alkaneet kehittyä jo kauan ennen meidän ajanlaskumme alkua. Intialaisen musiikin niin sanotun suuren koulukunnan muodostavat taidemusiikin kaksi järjestelmää, sen pohjoinen ja eteläinen suuntaus.
Wikipedia
Itse kyllä veikkaisin naissäveltäjien merkityksen klassisessa musiikissa johtuvan heidän vähäisestä merkityksestään säveltaiteen suhteen, ei suinkaan syrjinnästä.
Kyllähän HS esittää aina silloin tällöin tuon "
suomalaisen merkittävän naissäveltäjän, joka Ranskassa asuu", en edes muista tuon nimeä, eikä kukaan muukaan. Mutta on kuulemma hirviän suuri säveltäjä. :P
Miksei kukaan kuuntele häntä? Koska hänen
taiteensa ei kosketa ketään! Erkkikään ei jaksa kuunnella.
Merkitys saadaan sävellyksillä, ei sukupuolella.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 01, 2020, 21:38:49
Lainaus käyttäjältä: safiiri - kesäkuu 28, 2020, 06:24:10
Lainaus käyttäjältä: Toope - kesäkuu 27, 2020, 23:17:19
Lainaus käyttäjältä: mikainen - kesäkuu 25, 2020, 14:03:44
Eiköhän se tuo kuitenkin lohtua omaan mitättömältä tuntuvaan elämään kun voi sanoa kuuluvansa "valkoiseen rotuun" joka on fiksu ja tehnyt ja keksinyt kaikkea jännää.
Tuo on vähän kuin väite, että kaikkihan sitä klassista musiikkia ovat luoneet, mutta vain valkoisten miesten teokset muistetaan... ::)
Tuossa "ajatuksessa" on kaksi pahaa valuvikaa: Klassinen musiikki - jolla tietenkin tarkoitat vain klassista länsimaista musiikkia - on länsimaisen kulttuurin piirissä syntynyt musiikin tyyli. Oletus, että muiden kulttuurien musiikilliset kyvyt näkyisivät siinä, miten laajalti he menestyvät sen piirissä on yhtä hölmö ja kapeakatseinen kuin ihmetellä sitä, miksei klassisen intialaisen musiikin piirissä ole suuria arvostettuja tekijöitä, jotka olisivat valkoisia länkkärimiehiä. Tai miksi gamelan-orkestereissa ta kurrkulaulajissa on niin pirun vähän suomalaisnimiä.
Toisaalta länsimaisen klassisen musiikin säveltäjissä on naisia. Mutta - heidät tyypillisesti ohitetaan, unohdetaan ja jätetään mainitsematta. Siten itse asiassa perustelusi on samaa tasoa kuin hevosella, joka väittää maailman olevan vain edessä näkyvän kapea, vaikka kyse on niistä lapuista, jotka sille on laitettu kaventamaan kaikki sivusuunnan näkymät pois. Edelleenkään sinun tavattoman vähäinen tietämyksesi musiikista sibeliuksien ja mozartien ulkopuolella Ei ole todiste valkoisen miehen ylivertaisuudesta, vaan lähinnä esimerkki erään valkoisen miehen itsekeskeisyydestä.
https://www.suoni.fi/etusivu/saveltavat-naiset-suomessa-1700-luvun-lopulta-1900-luvun-alkuun
LainaaArtikkelisarjan kohteitamme ovat muun muassa Helsingin musiikkiopiston eli nykyisen Sibelius-Akatemian ensimmäinen tähtioppilas, säveltäjä ja huippuviulisti Agnes Tschetschulin (1859–1942); viulu- ja pianokonserton sekä kasapäin muita sävellyksiä suoltanut Laura Netzel (1839–1927); muun muassa Buddhan elämästä oopperan säveltänyt ja Dalcroze-metodin suomalainen pioneeri Ida Moberg (1859–1947); romanttista kamarimusiikkia säveltänyt, Anton Rubinsteinilla Pietarin konservatoriossa opiskellut Alexandra Zheleznova-Armfelt (1866–1933); laulumusiikin säveltämiseen erikoistunut naisasianainen Anna Catharina Blomqvist (1840–1925), joka työskenteli siskonsa Elisabeth Blomqvistin johtamassa tyttökoulussa; sekä säveltäjä, lastenkirjailija ja opettaja Sofie Lithenius (1847–1926), jonka kaikki tietävät ainakin Sinivuorten yö -joululaulusta ja Levolle lasken, Luojani -virrestä.
LainaaIntialainen taidemusiikki, jota kutsutaan myös nimellä intialainen klassinen musiikki, on maailman vanhimpia ja laajimpia taidemusiikkikulttuureja. Intialaisen taidemusiikin tärkeimmät elementit ovat alkaneet kehittyä jo kauan ennen meidän ajanlaskumme alkua. Intialaisen musiikin niin sanotun suuren koulukunnan muodostavat taidemusiikin kaksi järjestelmää, sen pohjoinen ja eteläinen suuntaus.
Wikipedia
Itse kyllä veikkaisin naissäveltäjien merkityksen klassisessa musiikissa johtuvan heidän vähäisestä merkityksestään säveltaiteen suhteen, ei suinkaan syrjinnästä.
Kyllähän HS esittää aina silloin tällöin tuon "suomalaisen merkittävän naissäveltäjän, joka Ranskassa asuu", en edes muista tuon nimeä, eikä kukaan muukaan. Mutta on kuulemma hirviän suuri säveltäjä. :P
Miksei kukaan kuuntele häntä? Koska hänen taiteensa ei kosketa ketään! Erkkikään ei jaksa kuunnella.
Merkitys saadaan sävellyksillä, ei sukupuolella.
Naissäveltäjiä ei "kukaan muista", koska heidän nimiään ei koulussa muistettu mainita, eikä musiikkiaan soittaa. Mikä siis ei johdu siitä, etteikö heitä olisi ollut. Mutta jos kaikki uskovat vakaasti, että nerot ovat aina miehiä ja merkittävän säveltäjän ensimmäinen tunnusmerkki on killuvaiset jalkovälissä, niin naissäveltäjät tuppaa unehtumaan ja jäämään mainitsematta. (Tosin luulenpa, että sinäkin olet vähintään kuullut joululaulun "Sinivuorten yö". Tämä menee sarjaan "on meillä kyllä keskuslämmitys, mutta...".)
Tässäkin jälleen toista omaa harhaasi. Muistatko, kun me jo kävimme tämän keskustelun Saariahosta? Nyt siis demonstroit, miten jo olet tietämätön hänen nimestäänkin. Viimeksi väitit tietäväsi, etten minä ole ikinä kuunnellut yhtäkään hänen teostaan, enkä osaisi sellaista nimetäkään. Menit kovin hiljaiseksi, kun kerroin, mitä hänen teostaan viimeksi kuuntelinkaan. Älä viitsi enää palata täsmälleen samalla ja vääräksi todetulla väitteelläsi. JOS "kukaan" ei olisi kuullutkaan Saariahosta, ei hänt olisi kukaan myöskään äänestänyt kaikkien aikojen merkittävimpien säveltäjien joukkoon korkeimmalle sijalle elävistä säveltäjistä tuossa kyselyssä.
JOS intialaista klassista musiikkia ei kukaan kuuntelisi, olisi aivan mahdotonta, että tuo traditio olisi vuosisatojen pituinen. JOS naissäveltäjiä ei olisi olemassakaan, ei olisi mahdollista järjestää konsertteja heidän tuotannostaan tai kirjoittaa artikkelisarjoja suomalaisista naissäveltäjistä.
Mutta SE on tietenkin täysin mahdollista, että toopet voivat olla heistä täysin tietämättömiä Sekin jälkeen, kun he ovat käyneet heistä keskustelua. JOilllekin näyttää olevan nimittäin mahdollista kirjoittaa ilman, että he osallistuvat millään tapaa itse tuohon toimintoon, joten he voivat pysyä neitseellisen tietämättöminä siitä, mitä kuitenkin kirjoittavat. Samoin he pystyvät vastaamaan kommentteihin, joita eivät koskaan lue. Kyky sekin.
Tietenkin, mikäli ENSIN todetaan, että nainen ei ole "kukaan"...
Miksi me kuuntelemme Beethovenia, Bachia ja Mozartia, Lisztiä tms.?
Musiikin vuoksi, emme sukupuolen vuoksi.
Ei kukaan tai mikään estä naisia säveltämästä. Syrjintäajatus on täysin keksittyä. Sana on vapaa ja sävel on vapaa...
Fakta vaan on, että säveltaiteesta enin osa on miesten tuottamaa, kuten tieteestäkin.
Älä väheksy noita kaljuja ja lihavia valkoisia miehiä (joiden patsaita nyt typerykset haluavat kaataa), he ovat tieteestämme ja kulttuuristamme luoneet valtavan suuren osan.
Anna naissäveltäjiltä, esim. Saariaholta esimerkkejä?!
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2020, 22:34:02
Miksi me kuuntelemme Beethovenia, Bachia ja Mozartia, Lisztiä tms.?
Musiikin vuoksi, emme sukupuolen vuoksi.
Ei kukaan tai mikään estä naisia säveltämästä. Syrjintäajatus on täysin keksittyä. Sana on vapaa ja sävel on vapaa...
Fakta vaan on, että säveltaiteesta enin osa on miesten tuottamaa, kuten tieteestäkin.
Älä väheksy noita kaljuja ja lihavia valkoisia miehiä (joiden patsaita nyt typerykset haluavat kaataa), he ovat tieteestämme ja kulttuuristamme luoneet valtavan suuren osan.
Anna naissäveltäjiltä, esim. Saariaholta esimerkkejä?!
Kaukainen rakkaus. Miksi sä kysyt tätä uudelleen? Tämä keskustelu siitä, osaanko nimetä yhtäkään Saariahon teosta on käyty jo aikaisemminkin. Jos et muista, niin löydät sen vanhoista omista viesteistäsi.
PS. Mä en usko, että sä kuuntelet Lisztiä. Vai minkäs teoksen häneltä viimeksi kuuntelitkaan?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 04, 2020, 14:45:08
PS. Mä en usko, että sä kuuntelet Lisztiä. Vai minkäs teoksen häneltä viimeksi kuuntelitkaan?
https://www.youtube.com/watch?v=LdH1hSWGFGU (https://www.youtube.com/watch?v=LdH1hSWGFGU)
Valentina Lisitsa plays Liszt's Hungarian Rhapsody No. 2.
En ole suuri Liszt-fani, mutta jotkut biisit rokkaavat. Mozartista enemmän tykkään.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 04, 2020, 23:03:25
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 04, 2020, 14:45:08
PS. Mä en usko, että sä kuuntelet Lisztiä. Vai minkäs teoksen häneltä viimeksi kuuntelitkaan?
https://www.youtube.com/watch?v=LdH1hSWGFGU (https://www.youtube.com/watch?v=LdH1hSWGFGU)
Valentina Lisitsa plays Liszt's Hungarian Rhapsody No. 2.
En ole suuri Liszt-fani, mutta jotkut biisit rokkaavat. Mozartista enemmän tykkään.
No niin: Todistitko nyt mielestäsi, että Liszt soi säännöllisesti levylautasellasi? Jos näin, perustele oikein huolella, mikset uskonut vastaavasti vastaavaa todistetta minusta ja Saariahosta?
Tosin näiden tiettyjen klassikoiden tuttuus taitaa olla enemmän Tomin ja Jerryn ansiota kuin niiden säveltäjien Konsanaan:
https://youtu.be/uKZgi06fVsk
Mutta tietenkin senkin voi ottaa musiikin laadun kriteeriksi, että se sopii piirrettyihin.
En ole kyseenalaistanut sitä, etteikö Safiiri kuuntelisi Saariahoa.
Kyseenalaistan kyllä Saariahon merkityksen säveltäjänä, sen perusteella mitä itse olen kuunnellut.
Melkoista kakofoniaa, mutta sitähän nykyklassinen musiikki on. Hylkää melodisuuden, kun ei kykene sitä luomaan.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 00:58:31
En ole kyseenalaistanut sitä, etteikö Safiiri kuuntelisi Saariahoa.
Kyseenalaistan kyllä Saariahon merkityksen säveltäjänä, sen perusteella mitä itse olen kuunnellut.
Melkoista kakofoniaa, mutta sitähän nykyklassinen musiikki on. Hylkää melodisuuden, kun ei kykene sitä luomaan.
Oletpas:
LainaaJaksaako/kykeneekö kukaan Saariahoa kuunnella?
Beatlesia kuunnellaan vielä tuhannen vuoden päästäkin.
Mainitsepa "Safiiri" jokin Saariahon teos, jonka olet itse kuunnellut? (Älä nyt youtubeta jotakin..
Näin jo marraskuussa 2019. Sait silloin myös vastaukseni, jossa kerroin muutaman Saariaholta kuulemani teoksen. Silti jälleen uudestaan huutelet "miksei kukaan kuuntele häntä" ja pyydät minulta esimerkkejä hänen teoksistaan.
Siirrät koko ajan maalitolppia. Ensin naissäveltäjiä ei ole ole ollenkaan, sitten naissäveltäjät eivät ole merkittäviä, sitten merkittävyyttä ei ole julkinen tunnustus musiikkialalla vaan fanien määrä (eli hyppäämme klassisesta musiikista populaarikulttuuriin). Jatkuvaa pakenemista, kun sinulle annetaan esimerkki juuri siitä, minkä väitit osoittavan naisten yleisen kyvyttömyyden säveltää / tehdä keksintöjä tai mikä nyt milloinkin sattuu olemaan sun "todisteesi".
Tosiasiassahan se, että naiset ovat länsimaissakin olleet vuosisatojen ajan varsin alistetussa asemassa ja vailla taa-arvoisia mahdollisuuksia toimia, on tietenkin yksinkertaisen selkeä selitys sille, miksi historiasta esiin nousee ja nostetaan lähinnä miehiä. Vaikka ehkä voit kyseenalaistaa en, kuinka paljon naisilla tänään länsimaissa / Suomessa on sukupuolesta johtuvia esteitä nousta merkittäviksi säveltäjiksi tai tieteentekijöiksi, et pysty mitenkään uskottavasti kieltämään, etteikö niin olisi ollut vielä viime vuosisadalla tai sitäkin aiemmin. Mozartin, Beethovenin tai Einsteinin aikaan.
Lopulta oma halusi pönkittää mieheyttä näillä muiden miesten saavutuksilla kertoo juuri siitä, minkä niin pontevasti haluat kieltää: esimerkeillä ON merkitystä. Jos sinulle on osoittamallasi tavalla tärkeää, että juuri miespuolisia suuri säveltäjiä ja keksijöitä on paljon, osoitat täsmälleen syyn sille, miksi on tärkeää huolehtia, että vastaavasti naispuolisia esimerkkejä on tarjolla tytöille ja naisille. Ei siksi, että tässä olisi syytä käydä jotain kisaa siitä kummat on parempia, vaan siksi, että ne tulevaisuuden säveltäjät ja keksijät uskoisivat riittävästi omiin mahdollisuuksiinsa ja jaksaisivat työskennellä kykyjään kehittäen - vaikka sattuisivatkin olemaan "vain" tyttöjä. Minusta on käsittämätöntä, että kehtaat kampittaa puheillasi puolta Suomen väestöstä. Isänmaalllista? Yhteiskunnan etua ajavaa?
Jos väität, ettei tuollaisella puheella ole merkitystä, niin todista asia lopettamalla se miespuolisille sankareillesi hurraaminen ja naisten väheksyminen. Vai eivätkö nämä sankarisi pärjää ilman tukeasi? Unohdammeko Beethovenin, ellet alati muistuta meitä hänen musiikillisista saavutuksistaan? Ryhdymme joukolla vaikkapa kuuntelemaan - kauhistus - Saariahoa?
PS. Tonaalisuuden hylkääminen tapahtui jo paljon ennen Saariahoa. Mikset ole ylpeä niistä miessäveltäjistä, jotka tätä uudistusta ja muutosta ovat tehneet ja sillä innovaatiollaan päässeet musiikiinhistoriaan? Esimerkkinä vaikkapa Liszt: Bagatelle sans tonalité vuodelta 1885. https://youtu.be/95ZZflml0rE
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 15, 2020, 07:39:34
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 00:58:31
En ole kyseenalaistanut sitä, etteikö Safiiri kuuntelisi Saariahoa.
Kyseenalaistan kyllä Saariahon merkityksen säveltäjänä, sen perusteella mitä itse olen kuunnellut.
Melkoista kakofoniaa, mutta sitähän nykyklassinen musiikki on. Hylkää melodisuuden, kun ei kykene sitä luomaan.
Oletpas:
LainaaJaksaako/kykeneekö kukaan Saariahoa kuunnella?
Beatlesia kuunnellaan vielä tuhannen vuoden päästäkin.
Mainitsepa "Safiiri" jokin Saariahon teos, jonka olet itse kuunnellut? (Älä nyt youtubeta jotakin..
Näin jo marraskuussa 2019. Sait silloin myös vastaukseni, jossa kerroin muutaman Saariaholta kuulemani teoksen. Silti jälleen uudestaan huutelet "miksei kukaan kuuntele häntä" ja pyydät minulta esimerkkejä hänen teoksistaan.
Siirrät koko ajan maalitolppia. Ensin naissäveltäjiä ei ole ole ollenkaan, sitten naissäveltäjät eivät ole merkittäviä, sitten merkittävyyttä ei ole julkinen tunnustus musiikkialalla vaan fanien määrä (eli hyppäämme klassisesta musiikista populaarikulttuuriin). Jatkuvaa pakenemista, kun sinulle annetaan esimerkki juuri siitä, minkä väitit osoittavan naisten yleisen kyvyttömyyden säveltää / tehdä keksintöjä tai mikä nyt milloinkin sattuu olemaan sun "todisteesi".
Tosiasiassahan se, että naiset ovat länsimaissakin olleet vuosisatojen ajan varsin alistetussa asemassa ja vailla taa-arvoisia mahdollisuuksia toimia, on tietenkin yksinkertaisen selkeä selitys sille, miksi historiasta esiin nousee ja nostetaan lähinnä miehiä. Vaikka ehkä voit kyseenalaistaa en, kuinka paljon naisilla tänään länsimaissa / Suomessa on sukupuolesta johtuvia esteitä nousta merkittäviksi säveltäjiksi tai tieteentekijöiksi, et pysty mitenkään uskottavasti kieltämään, etteikö niin olisi ollut vielä viime vuosisadalla tai sitäkin aiemmin. Mozartin, Beethovenin tai Einsteinin aikaan.
Lopulta oma halusi pönkittää mieheyttä näillä muiden miesten saavutuksilla kertoo juuri siitä, minkä niin pontevasti haluat kieltää: esimerkeillä ON merkitystä. Jos sinulle on osoittamallasi tavalla tärkeää, että juuri miespuolisia suuri säveltäjiä ja keksijöitä on paljon, osoitat täsmälleen syyn sille, miksi on tärkeää huolehtia, että vastaavasti naispuolisia esimerkkejä on tarjolla tytöille ja naisille. Ei siksi, että tässä olisi syytä käydä jotain kisaa siitä kummat on parempia, vaan siksi, että ne tulevaisuuden säveltäjät ja keksijät uskoisivat riittävästi omiin mahdollisuuksiinsa ja jaksaisivat työskennellä kykyjään kehittäen - vaikka sattuisivatkin olemaan "vain" tyttöjä. Minusta on käsittämätöntä, että kehtaat kampittaa puheillasi puolta Suomen väestöstä. Isänmaalllista? Yhteiskunnan etua ajavaa?
Jos väität, ettei tuollaisella puheella ole merkitystä, niin todista asia lopettamalla se miespuolisille sankareillesi hurraaminen ja naisten väheksyminen. Vai eivätkö nämä sankarisi pärjää ilman tukeasi? Unohdammeko Beethovenin, ellet alati muistuta meitä hänen musiikillisista saavutuksistaan? Ryhdymme joukolla vaikkapa kuuntelemaan - kauhistus - Saariahoa?
PS. Tonaalisuuden hylkääminen tapahtui jo paljon ennen Saariahoa. Mikset ole ylpeä niistä miessäveltäjistä, jotka tätä uudistusta ja muutosta ovat tehneet ja sillä innovaatiollaan päässeet musiikiinhistoriaan? Esimerkkinä vaikkapa Liszt: Bagatelle sans tonalité vuodelta 1885. https://youtu.be/95ZZflml0rE
Eli en tuossa kiellä tai tuomitse ketään kuuntelemasta Saariahoa. Jos sinusta naissäveltäjät tms. vähemmistöryhmäsäveltäjät ovat niin hyviä, laita esimerkkejä. Kukaan ei estä!
Ihmisiä tulee arvostaa saavutustensa kautta, ei sukupuolen tai syntyperän kautta. Valkoisia miehiä arvostetaan, koska loivat sitä tiedettä ja taidetta. Älä nillitä tyhmyyksiä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 22:57:46
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 15, 2020, 07:39:34
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 15, 2020, 00:58:31
En ole kyseenalaistanut sitä, etteikö Safiiri kuuntelisi Saariahoa.
Kyseenalaistan kyllä Saariahon merkityksen säveltäjänä, sen perusteella mitä itse olen kuunnellut.
Melkoista kakofoniaa, mutta sitähän nykyklassinen musiikki on. Hylkää melodisuuden, kun ei kykene sitä luomaan.
Oletpas:
LainaaJaksaako/kykeneekö kukaan Saariahoa kuunnella?
Beatlesia kuunnellaan vielä tuhannen vuoden päästäkin.
Mainitsepa "Safiiri" jokin Saariahon teos, jonka olet itse kuunnellut? (Älä nyt youtubeta jotakin..
Näin jo marraskuussa 2019. Sait silloin myös vastaukseni, jossa kerroin muutaman Saariaholta kuulemani teoksen. Silti jälleen uudestaan huutelet "miksei kukaan kuuntele häntä" ja pyydät minulta esimerkkejä hänen teoksistaan.
Siirrät koko ajan maalitolppia. Ensin naissäveltäjiä ei ole ole ollenkaan, sitten naissäveltäjät eivät ole merkittäviä, sitten merkittävyyttä ei ole julkinen tunnustus musiikkialalla vaan fanien määrä (eli hyppäämme klassisesta musiikista populaarikulttuuriin). Jatkuvaa pakenemista, kun sinulle annetaan esimerkki juuri siitä, minkä väitit osoittavan naisten yleisen kyvyttömyyden säveltää / tehdä keksintöjä tai mikä nyt milloinkin sattuu olemaan sun "todisteesi".
Tosiasiassahan se, että naiset ovat länsimaissakin olleet vuosisatojen ajan varsin alistetussa asemassa ja vailla taa-arvoisia mahdollisuuksia toimia, on tietenkin yksinkertaisen selkeä selitys sille, miksi historiasta esiin nousee ja nostetaan lähinnä miehiä. Vaikka ehkä voit kyseenalaistaa en, kuinka paljon naisilla tänään länsimaissa / Suomessa on sukupuolesta johtuvia esteitä nousta merkittäviksi säveltäjiksi tai tieteentekijöiksi, et pysty mitenkään uskottavasti kieltämään, etteikö niin olisi ollut vielä viime vuosisadalla tai sitäkin aiemmin. Mozartin, Beethovenin tai Einsteinin aikaan.
Lopulta oma halusi pönkittää mieheyttä näillä muiden miesten saavutuksilla kertoo juuri siitä, minkä niin pontevasti haluat kieltää: esimerkeillä ON merkitystä. Jos sinulle on osoittamallasi tavalla tärkeää, että juuri miespuolisia suuri säveltäjiä ja keksijöitä on paljon, osoitat täsmälleen syyn sille, miksi on tärkeää huolehtia, että vastaavasti naispuolisia esimerkkejä on tarjolla tytöille ja naisille. Ei siksi, että tässä olisi syytä käydä jotain kisaa siitä kummat on parempia, vaan siksi, että ne tulevaisuuden säveltäjät ja keksijät uskoisivat riittävästi omiin mahdollisuuksiinsa ja jaksaisivat työskennellä kykyjään kehittäen - vaikka sattuisivatkin olemaan "vain" tyttöjä. Minusta on käsittämätöntä, että kehtaat kampittaa puheillasi puolta Suomen väestöstä. Isänmaalllista? Yhteiskunnan etua ajavaa?
Jos väität, ettei tuollaisella puheella ole merkitystä, niin todista asia lopettamalla se miespuolisille sankareillesi hurraaminen ja naisten väheksyminen. Vai eivätkö nämä sankarisi pärjää ilman tukeasi? Unohdammeko Beethovenin, ellet alati muistuta meitä hänen musiikillisista saavutuksistaan? Ryhdymme joukolla vaikkapa kuuntelemaan - kauhistus - Saariahoa?
PS. Tonaalisuuden hylkääminen tapahtui jo paljon ennen Saariahoa. Mikset ole ylpeä niistä miessäveltäjistä, jotka tätä uudistusta ja muutosta ovat tehneet ja sillä innovaatiollaan päässeet musiikiinhistoriaan? Esimerkkinä vaikkapa Liszt: Bagatelle sans tonalité vuodelta 1885. https://youtu.be/95ZZflml0rE
Eli en tuossa kiellä tai tuomitse ketään kuuntelemasta Saariahoa. Jos sinusta naissäveltäjät tms. vähemmistöryhmäsäveltäjät ovat niin hyviä, laita esimerkkejä. Kukaan ei estä!
Ihmisiä tulee arvostaa saavutustensa kautta, ei sukupuolen tai syntyperän kautta. Valkoisia miehiä arvostetaan, koska loivat sitä tiedettä ja taidetta. Älä nillitä tyhmyyksiä.
Miksi tarvitset esimerkkejä, jos kyse on siitä, että armollisesti sallit minun kuunnella Saariahoa? Yritätkö nyt esittää, että jos osaan antaa esimerkin naissäveltäjästä, jonka musiikin sinä tunnustat arvokkaaksi, saan todistettua asiani? Sinunko musiikkimakusi tässä on se mittari arvokkaalle musiikille?
Jos ihmisiä tulee arvostaa saavutustensa kautta, niin miksi arvostaisimme valkoisia miehiä, jotka vuosisatojen ajan keskittyivät estämään naisten toimintaa? Vai oliko tämä taas niin, että sinä olet se tuomari, joka saa päättää NE saavutukset, joita muistella sopii? Valkoinen mies on järjestänyt parit maailmansodat, muutamiakin kansanmurhia ja ajanut koko maapallon tilanteeseen, jossa ilmastollinen tasapaino järkkyy. Nämä saavutukset kaiketi pitää ohittaa, koska Beethoven? Miksi keksityt tarkastelemaan valkoisten miessäveltäjien sukupuolta ja ihonväriä, jos kerran niiden tarkasteleminen on typerää ja ihmisiä pitää arvostaa saavutustensa perusteella? Miksi jatkuvasti nostat esiin saavutuksia tehneiden sukupuolen ja ihonvärin, jos niillä ei sinulle ole merkitystä? Miksi haluat esimerkkejä naissäveltäjistä ja mustista muusikoista, jos sukupuoli ja etninen tausta ovat irrelevantteja?
Lopeta ihan itse jatkuvasti painottamasta valkoisen miehen saavutuksia, jos haluat, että lopetamme sukupuolen ja ihonvärin katsomisen saavutusten sijaan. Saariahon musiikki on vain esimerkki Saariahon saavutuksista, ei esimerkki naisten säveltämisen kyvystä. Beethovenin musiikki on esimerkki vain Beethovenin saavutuksista, ei esimerkki miesten musiikillisista kyvyistä.
Beatles silti sai inspiraatiota Intiasta ja opiskeli musiikkia Ravi Shankarilta. Valkoista tuplaa ei olisi ilman intialaisia.
Yritä joskus päteä ihan omilla saavutuksillasi vetoamatta sukupuoleesi ja ihonväriisi.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2020, 07:22:58
Miksi tarvitset esimerkkejä, jos kyse on siitä, että armollisesti sallit minun kuunnella Saariahoa? Yritätkö nyt esittää, että jos osaan antaa esimerkin naissäveltäjästä, jonka musiikin sinä tunnustat arvokkaaksi, saan todistettua asiani? Sinunko musiikkimakusi tässä on se mittari arvokkaalle musiikille?
Jos ihmisiä tulee arvostaa saavutustensa kautta, niin miksi arvostaisimme valkoisia miehiä, jotka vuosisatojen ajan keskittyivät estämään naisten toimintaa? Vai oliko tämä taas niin, että sinä olet se tuomari, joka saa päättää NE saavutukset, joita muistella sopii? Valkoinen mies on järjestänyt parit maailmansodat, muutamiakin kansanmurhia ja ajanut koko maapallon tilanteeseen, jossa ilmastollinen tasapaino järkkyy. Nämä saavutukset kaiketi pitää ohittaa, koska Beethoven? Miksi keksityt tarkastelemaan valkoisten miessäveltäjien sukupuolta ja ihonväriä, jos kerran niiden tarkasteleminen on typerää ja ihmisiä pitää arvostaa saavutustensa perusteella? Miksi jatkuvasti nostat esiin saavutuksia tehneiden sukupuolen ja ihonvärin, jos niillä ei sinulle ole merkitystä? Miksi haluat esimerkkejä naissäveltäjistä ja mustista muusikoista, jos sukupuoli ja etninen tausta ovat irrelevantteja?
Lopeta ihan itse jatkuvasti painottamasta valkoisen miehen saavutuksia, jos haluat, että lopetamme sukupuolen ja ihonvärin katsomisen saavutusten sijaan. Saariahon musiikki on vain esimerkki Saariahon saavutuksista, ei esimerkki naisten säveltämisen kyvystä. Beethovenin musiikki on esimerkki vain Beethovenin saavutuksista, ei esimerkki miesten musiikillisista kyvyistä.
Beatles silti sai inspiraatiota Intiasta ja opiskeli musiikkia Ravi Shankarilta. Valkoista tuplaa ei olisi ilman intialaisia.
Yritä joskus päteä ihan omilla saavutuksillasi vetoamatta sukupuoleesi ja ihonväriisi.
Olen sanonut mielipiteeni musiikista, en vaadi muita omaksumaan samoja mielipiteitä, koska en ole vihervasemmistolainen
Niin, tuo valkoisten miesten tiede on sinullekin luonut parhaimmat elinolosuhteet naisille ikinä. Silti valitat. Kun mikään ei kelpaa/riitä...
Tarkoitukseni ei ollut nostaa esille valkoisten miesten saavutuksia, vaan puuttua siihen käsitykseen, että heissä olisi jotain vialla. Hyväksyn täysin muidenkin ryhmien saavutukset, mutta en pidä siitä, että tieteemme ja taiteemme historiaa vähätellään siksi, että ovat "valkoisten miesten" ansiota. Tuo on historian vulgarisointia.
Beatlesin Valkoisessa Tuplassa on vain pari intialaisvaikutteista biisiä, enimmäkseen Harrisonilta. Edes Lennon ei suuresti lopulta vaikuttunut intialaisesta musiikista, enkä yhtään sitä ihmettele, kun itsekin sitä inhoan kuten latinorytmejä.
Kuunteletko muuten itse Saariahon musiikkia? No, eihän juuri kukaan kuuntele.
Älä tee näistä keskusteluista henkilökohtaisia. Puhukaamme asioista, ei toisistamme.
Kyllä minäkin monia naistaiteilijoita arvostan, esim. Annie Haslam (Renaissance-yhtyeen vokalisti) tai Maddy Prior, joka edelleen johtaa Steeleye Span- yhtyettä.
Arvostus tai ansiot eivät riipu sukupuolesta tai väristä, vain itse luomista ansioista.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 16, 2020, 23:18:46
[
Olen sanonut mielipiteeni musiikista, en vaadi muita omaksumaan samoja mielipiteitä, koska en ole vihervasemmistolainen
Niin, tuo valkoisten miesten tiede on sinullekin luonut parhaimmat elinolosuhteet naisille ikinä. Silti valitat. Kun mikään ei kelpaa/riitä...
Tarkoitukseni ei ollut nostaa esille valkoisten miesten saavutuksia, vaan puuttua siihen käsitykseen, että heissä olisi jotain vialla. Hyväksyn täysin muidenkin ryhmien saavutukset, mutta en pidä siitä, että tieteemme ja taiteemme historiaa vähätellään siksi, että ovat "valkoisten miesten" ansiota. Tuo on historian vulgarisointia.
Beatlesin Valkoisessa Tuplassa on vain pari intialaisvaikutteista biisiä, enimmäkseen Harrisonilta. Edes Lennon ei suuresti lopulta vaikuttunut intialaisesta musiikista, enkä yhtään sitä ihmettele, kun itsekin sitä inhoan kuten latinorytmejä.
Valkoisella tuplalla ei tosin ole ensimmäistäkään intialaisvaikutteista biisiä. Ei anneta kuitenkaan faktojen häiritä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 16, 2020, 23:18:46
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 16, 2020, 07:22:58
Miksi tarvitset esimerkkejä, jos kyse on siitä, että armollisesti sallit minun kuunnella Saariahoa? Yritätkö nyt esittää, että jos osaan antaa esimerkin naissäveltäjästä, jonka musiikin sinä tunnustat arvokkaaksi, saan todistettua asiani? Sinunko musiikkimakusi tässä on se mittari arvokkaalle musiikille?
Jos ihmisiä tulee arvostaa saavutustensa kautta, niin miksi arvostaisimme valkoisia miehiä, jotka vuosisatojen ajan keskittyivät estämään naisten toimintaa? Vai oliko tämä taas niin, että sinä olet se tuomari, joka saa päättää NE saavutukset, joita muistella sopii? Valkoinen mies on järjestänyt parit maailmansodat, muutamiakin kansanmurhia ja ajanut koko maapallon tilanteeseen, jossa ilmastollinen tasapaino järkkyy. Nämä saavutukset kaiketi pitää ohittaa, koska Beethoven? Miksi keksityt tarkastelemaan valkoisten miessäveltäjien sukupuolta ja ihonväriä, jos kerran niiden tarkasteleminen on typerää ja ihmisiä pitää arvostaa saavutustensa perusteella? Miksi jatkuvasti nostat esiin saavutuksia tehneiden sukupuolen ja ihonvärin, jos niillä ei sinulle ole merkitystä? Miksi haluat esimerkkejä naissäveltäjistä ja mustista muusikoista, jos sukupuoli ja etninen tausta ovat irrelevantteja?
Lopeta ihan itse jatkuvasti painottamasta valkoisen miehen saavutuksia, jos haluat, että lopetamme sukupuolen ja ihonvärin katsomisen saavutusten sijaan. Saariahon musiikki on vain esimerkki Saariahon saavutuksista, ei esimerkki naisten säveltämisen kyvystä. Beethovenin musiikki on esimerkki vain Beethovenin saavutuksista, ei esimerkki miesten musiikillisista kyvyistä.
Beatles silti sai inspiraatiota Intiasta ja opiskeli musiikkia Ravi Shankarilta. Valkoista tuplaa ei olisi ilman intialaisia.
Yritä joskus päteä ihan omilla saavutuksillasi vetoamatta sukupuoleesi ja ihonväriisi.
Olen sanonut mielipiteeni musiikista, en vaadi muita omaksumaan samoja mielipiteitä, koska en ole vihervasemmistolainen
Niin, tuo valkoisten miesten tiede on sinullekin luonut parhaimmat elinolosuhteet naisille ikinä. Silti valitat. Kun mikään ei kelpaa/riitä...
Tarkoitukseni ei ollut nostaa esille valkoisten miesten saavutuksia, vaan puuttua siihen käsitykseen, että heissä olisi jotain vialla. Hyväksyn täysin muidenkin ryhmien saavutukset, mutta en pidä siitä, että tieteemme ja taiteemme historiaa vähätellään siksi, että ovat "valkoisten miesten" ansiota. Tuo on historian vulgarisointia.
Beatlesin Valkoisessa Tuplassa on vain pari intialaisvaikutteista biisiä, enimmäkseen Harrisonilta. Edes Lennon ei suuresti lopulta vaikuttunut intialaisesta musiikista, enkä yhtään sitä ihmettele, kun itsekin sitä inhoan kuten latinorytmejä.
Kuunteletko muuten itse Saariahon musiikkia? No, eihän juuri kukaan kuuntele.
Älä tee näistä keskusteluista henkilökohtaisia. Puhukaamme asioista, ei toisistamme.
Ihmettelyähän tässä herättää se, mistä olet pieraissut tämän väittämäsi halveksunnan valkoisten miesten saavutuksia kohtaan, jolta muka nyt sitten heitä puolustat. Sehän tässä onkin se ongelma, kun et tässäkään asiassa pysty asettamaan niitä mainostamiasi samoja kriteerejä sille, miten pitäisi puhua. Itsellesi suot tietenkin sen, että saat väheksyä kategorisesti koko naisten joukkoa ja kaikkia muita kuin länsimaisia miehiä. Valkoisten miesten hairahduksista, haitallisista teoista, rikoksistaankaan ei saisi mainita mitään, vaan ne pitäisi lakaista maton alle. Muilta sitten sopii unohtaa kaikki saavutuksetkin ja lukea ne oikeastaan valkoisten miesten ansioksi nekin.
Todellakin - sinussa ei ole miestä myöntämään, että koska kulttuurissamme naisen asema oli vuosisatojen ajan heikko, olisi sula mahdottomuus, että naiset olisivat voineet toimia ja menestyä säveltäjinä tai keksijöinä miesten tavoin. Eikä siis naisten vähäisyys 1700- tai 1800- tai edes 1900-luvun alun säveltäjien tai tieteentekijöiden joukossa todellakaan johdu naisten aivojen erilaisuudesta tai puuttuvasta mielenkiinnosta tuollaisiin asioihin. Siinä ei ole mitään "luonnollista sukupuolieroa", jos opiskelu tai työssäkäynti on kiellettyä ja aviomiehellä on oikeus määrätä, mitä saa tehdä ja mihin perheen rahat käytetään. Miten voi olla noin vaikeaa myöntää tämä tosiasia ja sen vaikutus? Ilmeisesti rehellisyys ja reiluus eivät sitten ole sen länsimaisen valkoisen miehen ominaisuuksiin kuuluvia piirteitä, jos katsot edustavasi heitä.
En muuten väittänyt, että Valkoinen tupla on intialaisvaikutteinen, vaan sanoin sen olleen Intiassa vietetyn ajan innoittamaa tuotantoa. Eihän Beatles tosiaankaan ole ansioitunut intialaisessa musiikissa, vaikka Ravi Shankarin opissa sitaria tulikin soiteltua. Ei heistä ole siihen, eikä intialaisen musiikin suurissa nimissä taida juurikaan valkoisia miehiä löytyä. Ovat kai kykenemättömiä siis...
Vähän noloa motkottaa henkilökohtaisuuksiin menemisestä ja heti seuraavaksi esittää väitteitä siitä, mitä musiikkia en kuuntele. Vieläpä yrittää väitteellä todistaa jotakin. Kuuntelen Saariahoa vähintään yhtä paljon kuin Lisztiä. Mutta itse asiassa en kuuntele käytännössä koskaan musiikkia vapaa-ajallani tai huvikseni - paitsi konserteissa.
Lisäksi - millä perusteella minun pitäisi olla kiitollinen kaikille niille valkoisille miehille, jotka vuosisatojen ajan kohtelivat naisia huonosti ja päättivät, ettei heillä ole samanlaisia oikeuksia ja vapauksia kuin miehillä? Yritätkö ihan tosissasi nyt väittää, että minun tämän hetkinen elämäni olisi HUONOMPAA, jos naisia ei olisi pidetty miesten holhouksen alla, kielletty heiltä opiskelua ja pakotettu toimimaan vain kodin piirissä alistetussa asemassa? Esitätkö vakavissasi, että jos näin ei olisi tehty, meillä ei olisi nykyistä elintasoamme? Nimittäin - jos noin ajattelet - kaiketikin loogisesti sinun tulisi myös kannattaa saman toimintatavan jatkamista, koska "historiasta pitää ottaa oppia". Mikä olisi nyt tuonut muutoksen tuon toimintatavan hyödyllisyyteen? Ennen kaikkea - miksei meidänkin (korjaan: teidän) kannattaisi toimia talebanien tapaan, kun historiassahan sellainen malli on osoittautunut tuloksekkaaksi ja olet hienosti todistanut, ettei naisilta voi odottaakaan muuta kuin silkkaa kuuntelukelvotonta Saariahoa? Ehkäpä nykyajan ongelmat johtuvatkin siitä, että naisille on annettu äänioikeus? Eikös just naiset äänestä sitä hirveää vihervasemmistoakin...
Lainaus käyttäjältä: mikainen - heinäkuu 17, 2020, 05:55:17
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 16, 2020, 23:18:46
[
Olen sanonut mielipiteeni musiikista, en vaadi muita omaksumaan samoja mielipiteitä, koska en ole vihervasemmistolainen
Niin, tuo valkoisten miesten tiede on sinullekin luonut parhaimmat elinolosuhteet naisille ikinä. Silti valitat. Kun mikään ei kelpaa/riitä...
Tarkoitukseni ei ollut nostaa esille valkoisten miesten saavutuksia, vaan puuttua siihen käsitykseen, että heissä olisi jotain vialla. Hyväksyn täysin muidenkin ryhmien saavutukset, mutta en pidä siitä, että tieteemme ja taiteemme historiaa vähätellään siksi, että ovat "valkoisten miesten" ansiota. Tuo on historian vulgarisointia.
Beatlesin Valkoisessa Tuplassa on vain pari intialaisvaikutteista biisiä, enimmäkseen Harrisonilta. Edes Lennon ei suuresti lopulta vaikuttunut intialaisesta musiikista, enkä yhtään sitä ihmettele, kun itsekin sitä inhoan kuten latinorytmejä.
Valkoisella tuplalla ei tosin ole ensimmäistäkään intialaisvaikutteista biisiä. Ei anneta kuitenkaan faktojen häiritä.
Olet muuten oikeassa, Valkoisella Tuplalla ei ole näitä intialaisvaikutteisia biisejä, parilla muulla albumilla on. Känniväite minulta! Muistelin toisia albumeja.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 17, 2020, 07:15:57
Todellakin - sinussa ei ole miestä myöntämään, että koska kulttuurissamme naisen asema oli vuosisatojen ajan heikko, olisi sula mahdottomuus, että naiset olisivat voineet toimia ja menestyä säveltäjinä tai keksijöinä miesten tavoin...
En ole kiistänyt mahdollisuutta. Sanon vaan, ettei näin ole tapahtunut, koska historiamme on.
Se ei ole, mitä haluaisit sen olevan.
LainaaLisäksi - millä perusteella minun pitäisi olla kiitollinen kaikille niille valkoisille miehille, jotka vuosisatojen ajan kohtelivat naisia huonosti ja päättivät, ettei heillä ole samanlaisia oikeuksia ja vapauksia kuin miehillä? Yritätkö ihan tosissasi nyt väittää, että minun tämän hetkinen elämäni olisi HUONOMPAA, jos naisia ei olisi pidetty miesten holhouksen alla, kielletty heiltä opiskelua ja pakotettu toimimaan vain kodin piirissä alistetussa asemassa?
Totean, mitä historia on, eikä mitä sen ehkä jonkun mielestä tulisi olla ollut... ::)
Kyllä itse kannatan naisten sananvapautta, vaikka usein äänestävätkin vihervasemmistoa. Ei se viisasta ole, mutta on oikeus.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 18, 2020, 22:19:43
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 17, 2020, 07:15:57
Todellakin - sinussa ei ole miestä myöntämään, että koska kulttuurissamme naisen asema oli vuosisatojen ajan heikko, olisi sula mahdottomuus, että naiset olisivat voineet toimia ja menestyä säveltäjinä tai keksijöinä miesten tavoin...
En ole kiistänyt mahdollisuutta. Sanon vaan, ettei näin ole tapahtunut, koska historiamme on.
Se ei ole, mitä haluaisit sen olevan.
Olet väittänyt, että miessäveltäjien määrästä historiassa voitaisiin päätellä miesten paremmat kyvyt säveltäjinä. Tämä on pahasti virheellinen väite, koska naisten asema oli vuosisatojen ajan säveltäjänä menestymisen esteenä.
En tiedä, miihin mahdollisuuteen mahdat tässä viitata. Mutta sen mahdottomuuden - eli historiallisen faktan, ettei naisilla ollut miehiä vastaavia mahdollisuuksia - onnistut aktiivisesti unohtamaan jatkuvasti.
Lainaa
Totean, mitä historia on, eikä mitä sen ehkä jonkun mielestä tulisi olla ollut... ::)
Kyllä itse kannatan naisten sananvapautta, vaikka usein äänestävätkin vihervasemmistoa. Ei se viisasta ole, mutta on oikeus.
HIstoria tosiaan on naisten osalta tuollainen. Toteamisesi tyypillisesti unohtaa tuon mainita ja tyydyt vain muistuttelemaan siitä, etteivät naiset noina aikoina runsaslukuisina sitten näy vaikkapa kuuluisien säveltäjien joukossa. Mutta koska siis nyt myönnät asian tietäväsi, on entistä pahempi ja kertoo asenteestasi ikävällä tavalla, että yrität päteä vetoamalla 1700-1800 -lukujen miespuolisiin säveltäjiin ja esittää väitteitä sukupuolten "luonnollisista" eroista vetoamalla naisten vähäiseen määrään vanhoissa tunnetuissa säveltäjissä. Et siis tyydy toteamaan, että historia on mitä on, vaan yrität jatkuvasti vihjata, että se oli, mitä oli, koska naiset nyt vain on kyvyttömiä. Jos todella vain katsoisit historiaa sellaisena kuin se on, et kehtaisi ehdottaa tuollaista vertailua millään tapaa validiksi. Tai se ehkä lähinnä kertoo siitä naisten heikosta asemasta yhteiskunnassa, jos jostakin. Naisten musikaalisista kyvyistä tai potentiaalista ei juurikaan.
Sun väitehän jatkuvasti on, että naiset ei edes halua esim. säveltää. Tätä yrität historialla perustella. Mutta koska historia tosiaan on mikä se on, ei sieltä löydy tuolle väitteelle perusteita. Sieltä löytyy vain se epätasa-arvoinen ja heikko asema, jossa naiset silloin joutuivat toimimaan. Naisten omia haluja ja toiveita et löydä, koska ne oli alistettu isän / aviomiehen päätösten alle. Ole siis hyvä ja lopeta jo viimein esittämästä väitteitä naisten preferensseistä tai kyvyistä vetoamalla historiaan. Koska historia on mikä on, se ei pysty niistä mitään todistamaan. Onko sinussa miestä myöntää tämä?
Kyse ei myöskään ole vain jostain vuosisatojen takaisista käytännöistä ja asenteista:
Lainaa
Kaija Saariaho kertoi, miten kaksi säveltämisen opettajaa oli kieltäytynyt opettamasta häntä, "koska hän oli tyttö ja menisi pian naimisiin, ja koulutus menisi hukkaan".
HS:lle Saariaho kertoi tämän tapahtuneen Sibelius-Akatemiassa 1970-luvulla ja että sellaista tapahtui tuohon aikaan paljon. Hän sanoi maininneensa asiasta havainnollistaakseen, että kaikista epäkohdista huolimatta muutosta on kuitenkin tapahtunut.
HS 23.11. 2019
Tietenkin se, miten toimittiin 70-luvulla vaikuttaa edelleen ihan suoraan siihen, mitä on tänään. Ne 70-luvulla kasvatetut ovat edelleen elossa ja toimivat vaikkapa säveltäjinä. Onkin aina yhtä omituista, kun muka historiaa tuntevat ja itseään ihan älykkäinä pitävät ihmiset unohtaa laskea, kuinka lähellä ihmissukupolvissa tuo historia oikeastaan on. Se mikä tuntuu kaukaiselta ja menneeltä - sehän oli vuosikymmeniä sitten - on kuitenkin, jos ei ihan oma kasvuympäristö, omien vanhempien tai heidän vanhempiensa todellisuutta. Ei se katoa olemasta ja vaikuttamasta tuosta vain, kun vähän nykytilannetta petrataan. JOs Saariaho joutui oikein etsiskelemään opettajaksi suostuvaa, niin luultavasti muutamakin potentiaalinen ei sitten koskaan etsinnässä onnistunut. He sitten tänään puuttuvat suomalaisten säveltäjien joukosta.
Safiiri:
LainaaOlet väittänyt, että miessäveltäjien määrästä historiassa voitaisiin päätellä miesten paremmat kyvyt säveltäjinä.
En ole noin sanonut. Puhuin siitä, että miessäveltäjät
OVAT luoneet pääosan klassisesta musiikista, ja ehkä 1900-luvun populaarimusiikistakin.
En puhunut naisten kyvyttömyydestä. En kiistä sitä, ettei kaikilla ole aina ollut mahdollisuuksia.
LainaaSun väitehän jatkuvasti on, että naiset ei edes halua esim. säveltää.
Sinun väitteesi, itse en ole tuollaista esittänyt. Nykyään naisilla on vapaus, mutta tuottavatko musiikkia, joka jää elämään? Björkin kaltaisia populaarimusiikissa toki... :o
Kuten sanoin, ei nykyään kukaan estä. Luokoot kaikki musiikkiaan, jopa kanyewestit, jotka ovat irvikuvia musiikista, mutta arvostelukykymme on nykyisin niin alhaalla, että tuollainen on julkkis...
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 21, 2020, 22:40:50
Safiiri: LainaaOlet väittänyt, että miessäveltäjien määrästä historiassa voitaisiin päätellä miesten paremmat kyvyt säveltäjinä.
En ole noin sanonut. Puhuin siitä, että miessäveltäjät OVAT luoneet pääosan klassisesta musiikista, ja ehkä 1900-luvun populaarimusiikistakin.
En puhunut naisten kyvyttömyydestä. En kiistä sitä, ettei kaikilla ole aina ollut mahdollisuuksia.
Vai niin. Nyt siis olemme siinä vaiheessa, kun yrität luistella irti siitä, mitä olet kirjoittanut. Kyse on tietenkin siitä, millaisiin kysymyksiin ja väitteisiin vastauksena tuot esiin tämän säveltäjine tai keksijöiden sukupuolijakauman. En taida viitsiä kaivaa esiin vanhoja keskusteluja ja sieltä lainata kommenttejasi ne kontekstiinsa liittäen. Mutta keksinnöistä mm. keskustelumme kulki seuraavin askelmerkein: 1. Vaadit minua olemaan kiitollinen miespuolisille keksijöille, joiden innovaatioista itse koko ajan kotonani nautin. 2. Kerroin sinulle muutaman naiskeksijän keksinnön, joista itse nautit - ja joiden keksijöiden naispuolisuudesta et tiennyt mitään. Sen jälkeen pitkää ja paksua keskustelua siitä, kuinka nuo keksinnöt perustuivat oikeastaan aiempiin miesten keksintöihin, valtusta siitä ettei muutama keksintö mitään merkitse, huomautuksia naiskeksijöiden vähäisyydestä verrattuna miehiin jne. Mutta että olisit joskus itse sujuvasti myöntänyt, että naisten alistetulla asemalla ja heille asetetuilla rajoituksilla yhteiskunnassa on ollut yhteys naiskeksijöiden vähäiseen määrään, joten naisten ja miesten määrän vertaamisesta ei voida päätellä sukupuolten erilaisia kykyjä tai edes haluja? Sitä ei ole tapahtunuut. Liukenet paikalta ja siirrät keskustelua muihin asioihin vältellen tätä ilmeistä päätelmää, joka ON TEHTÄVÄ, jos yrittää millään tapaa perustella mitään tuolla esiin jatkuvasti tuomallasi vertailulla. Ei sinussa ole ollut edes miestä esittää kiitoksesi niille naiskeksijöille, joiden keksinnöistä itse nautit päivittäin arjessasi. Sellaisia manööverejä tarjoilet vain toisille elämänohjeeksi.
Sen SIJAAN olet kyllä useaan kertaan selittänyt naisten vähäisempää määrää historian tuntemissa tieteen tekijöissä, sävletäjissä, keksijöissä (misä nyt milloinkin) naisten "luonnollisella" kiinnostuksella vain hoivaamiseen ja sisustamiseen ja muihin "luonnollisen naisellisiin" alueisiin. Tälle vakuudeksi esität täsmälleen ja jälleen sen määrällisen vertailun. Jälleen muistuttamatta ja muistamatta, että vertaat vuosisataista kertymää, joka suurimmaksi osaksi on ajalta, jolloin naisten osallistuminen oli kaikin tavoin estettyä ja kiellettyä. Selityksesi on yhtä läpinäkyvän huono kuin selittää afganistanilaisnaisten "taipumusta" pukeutua peittäviin kaapuihin heidän "luonnollisella ujoudellaan" ja "naisille ominaisella vaatimattomuudella".
LainaaSun väitehän jatkuvasti on, että naiset ei edes halua esim. säveltää.
Sinun väitteesi, itse en ole tuollaista esittänyt. Nykyään naisilla on vapaus, mutta tuottavatko musiikkia, joka jää elämään? Björkin kaltaisia populaarimusiikissa toki... :o
Kyllä tuottavat yhä enemmän ja enemmän. Muutos vain ei tietenkään voi tapahtua sormia napsauttamalla. Juuri kerroin siitä, että vielä Saariaho muistelee, miten useamman kerran häntä ei huolittu säveltäjäoppilaaksi, koska hän oli nainen ja "menee kohta naimisiin ja rupeaa tekemään lapsia säveltämisen sijaan". Vähän ontuu selityksesi, jos yrität väittää, että nykyisin vaikuttavien säveltäjien kokemukset opiskeluajoiltaan ja heidän kohtaamansa ennakkoluulot eivät enää voisi vaikuttaa siihen, kuinka monesta lopulta tuli tunnettuja säveltäjiä. Jos Saariaho sitten kuitenkin jaksoi uskoa säveltäjänuran luomiseensa ja lopulta löysi itselleen siihen opettajankin, on hienoa. Mutta siitä on pääteltävissä, että hyvin todennäköisesti samalla moni potentiaalinen naissäveltäjä luovutti - tai ei edes koskaan saanut sitä ratkaisevaa kannustusta, joka olisi rohkaissut säveltämiseen suuntautumaan. Voidaan myös kysyä, onko tämä suomalainen niin usein kehuttu musiikkikoulutusjärjestelmä ollenkaan tehokkkaan toimiva, jos suuren harrastajamäärän joukosa ei pystytä saattamaan Naispuolisia lahjakkuuksia alalle, vaikka harrastajista niin suurin osa on kuitenkin tyttöjä. (Poikia musiikin perusopetuksessa sellaiset 36 % - https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/taiteen_perusopetus_2020.pdf). On siis todennäköistä, että innokkaista naispuolisista musiikinharrastajista musiikinperusopetus onnistuu hukkaamaan potentiaaliset naissäveltäjät jonnekin - edelleen.
Ne suuret hienot säveltäjät, jotka itse otit esimerkeiksi miessäveltäjistä, joille et löydä vastaavia historian tunnustamia naispuolisia vastineita olivatkin sitten 1700-1800 -luvuilta. Se on aikaa, jolloin naisten asema - kuten itsekin vihdoin myönnät - oli huomattavan heikko ja suuri este luoda näyttävää ja historiaan näkyvän merkityksen jättävää säveltäjän uraa. Vertailu on yhtä ontuva kuin "vertailla" mustien presidenttien määrää USA:n historiassa ajalta, jolloin mustia pidettiin orjina, jättää mainitsematta tämä pieni yksityiskohta ja runoilla tarinaa siitä, miten mustat eivät "luontaisesti" ole niin kiinnostuneita politiikasta, joten n "luonnollista", että presidentti on valkoinen. Saariaho ei nyt vain voi olla jlälkikäteen maailmankuulu 1700-luvun säveltäjä, jonka musiikki on kanonisoitu klassisen musiikin historiassa ja tullut tutuksi jopa Tomin ja Jerryn kautta. Hänen musiikkinsa tasosta tuollainen vertailu ei kerro yhtään mitään. Ei musiikin historiassa ole yhtään vasta 2000-luvulla uransa luonutta miessäveltäjääkään. He kun eivät vielä ole historiaa.
Lainaa
Kuten sanoin, ei nykyään kukaan estä. Luokoot kaikki musiikkiaan, jopa kanyewestit, jotka ovat irvikuvia musiikista, mutta arvostelukykymme on nykyisin niin alhaalla, että tuollainen on julkkis...
Oletko ihan varmaa, että ei estä? Vielä siis Saariaho kertoo siitä, miten hänen tiellään OLI sukupuoliennakkoluuloista kumpuavia esteitä. Jos siis odottelemme tämän uuden helpomman uran luomisen tuloksia, niin saamme hetkisen vielä malttaa tulosten julistamisen kanssa. Säveltäjäksi kehittyminen ei tapahdu neljässä viidessä vuodessa, ei edes kymmenessä. Siihen tarvitaan suotuisa kehitys aina sieltä pikkulapsena aloitetusta musiikkiharrastuksesta saakka. Kuten Mozartilla. (Hänellä muuten oli musiikillisesti lahjakas sisarkin, mutta isukki panosti poikansa uraan.) Muutos kuitenkin on jo käynnissä.
Lainaa– Suomen Säveltäjät ry:n kannalta tilanne on se, että vuoden 1975 jälkeen syntyneistä säveltäjistä jo neljäsosa on naisia. Jäsenistömme on kyllä naisistumassa, Wennäkoski huomauttaa.
https://yle.fi/uutiset/3-9911628
Tässä Toopelle kuunneltavaa:
https://youtu.be/9qG3KIXtJRo
Jos on olemassa miessäveltäjiä ja naissäveltäjiä niin sitten on varmaan miesmusiikkia ja naismusiikkia. Eniten kiinnostaisi, miten miesten ja naisten musiikkimaku poikkeaa. Miehet kuuntelevat Wagneria ja naiset Saariahoa, niinkö? Entä rock-musiikki, miten erot siellä ilmenevät?
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 22, 2020, 11:07:21
Jos on olemassa miessäveltäjiä ja naissäveltäjiä niin sitten on varmaan miesmusiikkia ja naismusiikkia. Eniten kiinnostaisi, miten miesten ja naisten musiikkimaku poikkeaa. Miehet kuuntelevat Wagneria ja naiset Saariahoa, niinkö? Entä rock-musiikki, miten erot siellä ilmenevät?
Miksi olisi mies- ja naismusiikkia? Ja jos olisi, niin mistä miesten ja naisten musiikillinen erilaisuus johtuisi? Jos nainen kuuntelee Wagneria, onko hän oikeastaan mies?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 23, 2020, 10:05:40
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 22, 2020, 11:07:21
Jos on olemassa miessäveltäjiä ja naissäveltäjiä niin sitten on varmaan miesmusiikkia ja naismusiikkia.
Miksi olisi mies- ja naismusiikkia?
Ajattelin vaan, että
jos on merkitystä säveltäjän sukupuolella, niin kai sitten on kuuntelijankin.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 23, 2020, 10:42:41
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 23, 2020, 10:05:40
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 22, 2020, 11:07:21
Jos on olemassa miessäveltäjiä ja naissäveltäjiä niin sitten on varmaan miesmusiikkia ja naismusiikkia.
Miksi olisi mies- ja naismusiikkia?
Ajattelin vaan, että jos on merkitystä säveltäjän sukupuolella, niin kai sitten on kuuntelijankin.
Säveltäjän sukupuolella on merkitystä vain, jos halutaan esittää, että naisten kyvyt eivät riitä säveltämiseen tai että miessäveltäjien suuri määrä historiassa johtuu vain heidän naisia paremmasta kyvystään musiikissa tai vaaditaan naisia olemaan kiitollisia miehille, koska niin moni säveltäjä on mies jne. Naissäveltäjien olemassaolosta muistuttaminen siis liittyy väitteeseen, ettei naissäveltäjiä ole tai etteivät naiset osaa säveltää. Jos naissäveltäjää ei olla halukkaita opettamaan sillä perusteella, että naiset kuitenkin vain ryhtyy perheenäideiksi ja jättävät säveltämisen sikseen, lienee selvää, että sukupuoli on silloin nostettu esiin merkityksellisenä säveltäjän työn tekemiselle - vaan ei vielä väitetty mitään kuuntelijan sukupuolen merkityksestä.
Käistys mies- ja naismuiikista on kuitenkin esitetty. Siitä hyvänä esimerkkinä lainaus Helvi Leiviskän saamasta arviosta (löytyy Wikistä):
LainaaHelvi Leiviskä piti kolme sävellyskonserttia vuosina 1935, 1945 ja 1948. Niistä ensimmäisessä kuultiin Kolmoisfuuga orkesterille sekä pianokonsertto, jossa solistina oli Ernst Linko. Ilta-Sanomien kriitikko Särrä (Sulho Ranta) kirjoitti seuraavasti:
"Helvi Leiviskä yllätti sävellyskonsertissaan varmasti monet kuulijat pianokonsertollaan, laajan sinfonian mittaisella sävellyksellä, jossa feminiinisestä hentomielisyydestä tai jostakin naissäveltäjään niin helposti yhdistettävästä miniatyyrimäisyydestäkään ei ollut tietoakaan. Päinvastoin: teos oli ihan miehen puhetta alusta loppuun, jopa niin, että esim. ensi osan monumentaaliseen, vain yhtä kaarta ajattelevaan suunnitteluun melkein olisi toivonut jonkin keveämmän kontrastin kuin lepokohdaksi. Linko sanoi konsertin loputtua, että tämän teoksen voi aivan hyvin viedä mihin vain rajojen taa. Niin pitääkin. Leikkiä hieman puhuakseni, voisi silloin vain säveltäjän nimeksi merkitä H. Leiviskä, antaisi sitten vain arvostelijain kuvitella, millainen nuorukainen tätä teosta on ollut kirjoittamassa."
Tästä katkelmasta selviää, että ensinnäkin on olemassa mielikuva siitä, millaista naismaista musiikkia naiset säveltävät. Mutta samalla on löydetty naissäveltäjä, jonka musiikki ei kuitenkaan vastaa tätä mielikuvaa. Sitä voimme sitten miettiä, onko mielikuva naisten säveltämän musiikin luonteesta väärä vai onko Leiviskä poikkeuksellinen ja jotenkin miesmäinen. Itse voisin myös kuvitella, että jos naisille ei tarjoudu tilaa säveltää miesten tapaan, heidän on ihan ajan ja resurssien puutteessa vaikeaa tehdä suurimuotoisia sävellystöitä, jotka varmasti vaativat aikaa ja mahdollisuutta keskittyä - sekä esille päästäkseen suuren sinfoniaorkesterin. Tämä naisten "luontainen taipumus" pienimuotoiseen taiteeseen voi selittyä "naismaisen" luonteen sijaan sillä, millaiset mahdollisuudet ja resurssit heillä on ollut taiteensa tekemiselle.
Tulee mieleen vaikkapa taiteessa tuo Sibelius-monumentti. Vaikka se ei todellakaan ole pienimuotoinen ja miniatyyrimäinen, niin tekijä on Eila Hiltunen. Noinkohan siitä on kaivettavissa jotain tekijän sukupuolen selkeästi paljastavaa pienimuotoisuutta, hentomielisyyttä jne?
^
Veli Kopekhan on todistanut väkevästi, että jos nainen tekee jotain, jonka Kopek mieltää miehiseksi (on esim. insinööri), niin naisessa on jotain vikaa, hän ikään kuin ei olisi nainen (vaan mies?):
https://kantapaikka.net/index.php/topic,34.msg64351.html#msg64351 (lainaus Kopekilta löytyi, muttei alkuperäistä viestiä)
LainaaTästä herää kysymys, onko miehiselle alalle kouluttautuva nainen oikeastaan edes sataprosenttisesti nainen, vai onko hänessä piilevästi myös jotain miehistä kuten möreä ääni ja parrankasvua ja vahvat lihakset ja niin edelleen, ja onko tällaisen taustasyy biologinen.
Liekö Helvi Leiviskä siis mies Kopekin mielestä?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 23, 2020, 21:28:04
^
Veli Kopekhan on todistanut väkevästi, että jos nainen tekee jotain, jonka Kopek mieltää miehiseksi (on esim. insinööri), niin naisessa on jotain vikaa, hän ikään kuin ei olisi nainen (vaan mies?):
Tai sitten vain jotkut naiset löytävät valittamisen ja väitetyn sorron aiheita vaikka omista varpaistaan... 8)
Olen lihava, en kelpaa = miesten syytä, patriarkalismia.
Mielipiteeni eivät saa suosiota = Manhandling, ei hyväksytä naisten näkemyksiä.
Olen nirso = En kelpuuta miehiä, eivät ole tasollani.
Olen ongelmallinen nainen, niiin...!
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 22, 2020, 11:07:21
Jos on olemassa miessäveltäjiä ja naissäveltäjiä niin sitten on varmaan miesmusiikkia ja naismusiikkia. Eniten kiinnostaisi, miten miesten ja naisten musiikkimaku poikkeaa. Miehet kuuntelevat Wagneria ja naiset Saariahoa, niinkö? Entä rock-musiikki, miten erot siellä ilmenevät?
Totta kai miesten ja naisten musiikkimauissa on eroja, kuten sukupuolissa (2) yleensäkin.
Toiset tykkäävät erilaisista. Tytöt tykkäävät usein tanssittavasta musiikista, koska seksuaalisuus. Miehillä proge ja heavyrock kuvastavat tietynlaista aggressiivista olotilaa. Ehkä myös psykedeelistä?
Sukupuolissa on eroja kuten roduissa. Anteeksi, viineissä. ::)
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 23, 2020, 10:42:41
Ajattelin vaan, että jos on merkitystä säveltäjän sukupuolella, niin kai sitten on kuuntelijankin.
Kuuntelevatko miehet Paula Koivuniemeä? Kuuntelevatko naiset Leevi & the Leavingsia?
I rest my case.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 24, 2020, 23:52:12
Lainaus käyttäjältä: kertsi - heinäkuu 23, 2020, 21:28:04
^
Veli Kopekhan on todistanut väkevästi, että jos nainen tekee jotain, jonka Kopek mieltää miehiseksi (on esim. insinööri), niin naisessa on jotain vikaa, hän ikään kuin ei olisi nainen (vaan mies?):
Tai sitten vain jotkut naiset löytävät valittamisen ja väitetyn sorron aiheita vaikka omista varpaistaan... 8)
Olen lihava, en kelpaa = miesten syytä, patriarkalismia.
Mielipiteeni eivät saa suosiota = Manhandling, ei hyväksytä naisten näkemyksiä.
Olen nirso = En kelpuuta miehiä, eivät ole tasollani.
Olen ongelmallinen nainen, niiin...!
Kukaan muuhan tässä ei taaskaan ole valittanut kuin sinä. Mutta älä anna tosiasioiden haitata hyvää tarinaa, veli hyvä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 25, 2020, 00:00:51
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 23, 2020, 10:42:41
Ajattelin vaan, että jos on merkitystä säveltäjän sukupuolella, niin kai sitten on kuuntelijankin.
Kuuntelevatko miehet Paula Koivuniemeä? Kuuntelevatko naiset Leevi & the Leavingsia?
I rest my case.
Mä oon sit varmaan ihan sukupuoleton, kun en kyllä kuuntele kumpaakaan. Yhtä sietämättömiä molemmat.
Mutta - jos todella tuohon uskot, niin samalla toteat itse tarpeelliseksi saada enemmän klassisen musiikin naissäveltäjiä. Onhan se hassua, että naisvaltainen klasariyleisö joutuu kuuntelemaan lähes pelkkää miesten musiikkia. Toisaalta - miksi olisimme kiinnostuneita sellaisten toopejen musiikkimausta, jotka eivät edes käy klassisen musiikin konserteissa tai oopperassa? Jotka mieluummin haluavat kiljua mukana Beatlesien fanilaumassa - tuon ekan poikabändin.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2020, 05:53:48
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 25, 2020, 00:00:51
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - heinäkuu 23, 2020, 10:42:41
Ajattelin vaan, että jos on merkitystä säveltäjän sukupuolella, niin kai sitten on kuuntelijankin.
Kuuntelevatko miehet Paula Koivuniemeä? Kuuntelevatko naiset Leevi & the Leavingsia?
I rest my case.
Mä oon sit varmaan ihan sukupuoleton, kun en kyllä kuuntele kumpaakaan. Yhtä sietämättömiä molemmat.
Mutta - jos todella tuohon uskot, niin samalla toteat itse tarpeelliseksi saada enemmän klassisen musiikin naissäveltäjiä. Onhan se hassua, että naisvaltainen klasariyleisö joutuu kuuntelemaan lähes pelkkää miesten musiikkia. Toisaalta - miksi olisimme kiinnostuneita sellaisten toopejen musiikkimausta, jotka eivät edes käy klassisen musiikin konserteissa tai oopperassa? Jotka mieluummin haluavat kiljua mukana Beatlesien fanilaumassa - tuon ekan poikabändin.
Ei yllätä enää yhtään, että Toope vastustaa taidetta jos jo musiikissakin tärkeämpää kuin teoksen taiteellinen sisältö, on sen sopivuus johonkin täysin kaistapäiseen ideologiaan miesten ja naisten eri musiikeista.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - heinäkuu 25, 2020, 05:53:48
Mutta - jos todella tuohon uskot, niin samalla toteat itse tarpeelliseksi saada enemmän klassisen musiikin naissäveltäjiä. Onhan se hassua, että naisvaltainen klasariyleisö joutuu kuuntelemaan lähes pelkkää miesten musiikkia. Toisaalta - miksi olisimme kiinnostuneita sellaisten toopejen musiikkimausta, jotka eivät edes käy klassisen musiikin konserteissa tai oopperassa? Jotka mieluummin haluavat kiljua mukana Beatlesien fanilaumassa - tuon ekan poikabändin.
Naiset säveltäkööt. Kannatan yhteiskuntaa, jossa naisilla on siihen oikeus, siksi kritisoin islamilaisia ja afrikkalaisia yhteiskuntia ja suosin länsimaisia malleja.
Klassinen musiikkimme, kuten myös klassinen rock/pop- musiikkimme on aika paljolti valkoisten miesten luomaa.
Ihan kivaa siis!
Ketään ei estetä luomasta vaihtoehtoja. Syrjintää ei oikeasti ole!
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - heinäkuu 28, 2020, 12:07:42
Ei yllätä enää yhtään, että Toope vastustaa taidetta jos jo musiikissakin tärkeämpää kuin teoksen taiteellinen sisältö, on sen sopivuus johonkin täysin kaistapäiseen ideologiaan miesten ja naisten eri musiikeista.
Taiteellinen sisältöhän se tärkeää juuri on, ei se, kuka esittää.
Älä vähättele valkoisia miehiä sävellyksistään, tai tieteestään. Eivät he patsaitaan ole ihonvärillään ansainneet, vaan teoillaan.
No huh, nyt on tulossa Taidehalliin näyttely, joka taatusti herättää ajatuksia ja keskustelua. Näyttely alkaa 15.8. Tietenkin aion mennä sen katsomaan. Veikkaan, että näyttelystä tulee melkoinen yleisömagneetti.
(https://img.aijaa.com/m/00344/14870291.jpg) (https://aijaa.com/sAJybx)
Patricia Piccinini: The Young Family (2002)
https://taidehalli.fi/events/patricia-piccinini/
Kaikkihan tuollaista haluavat nähdä mieluummin kuin klassista taidetta.
Tuo nykytaide ei taida olla pelkkää taulun ihastelua. Siihen liittyy kuva, tarina ja taiteilija.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:02:38
Tuo nykytaide ei taida olla pelkkää taulun ihastelua. Siihen liittyy kuva, tarina ja taiteilija.
Joskus jopa ideologia.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 07, 2020, 23:26:16
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:02:38
Tuo nykytaide ei taida olla pelkkää taulun ihastelua. Siihen liittyy kuva, tarina ja taiteilija.
Joskus jopa ideologia.
Ehkäpä juuri ideologia tekee taiteesta taiteen, kautta historian. Muu on askartelua.
Taito yhdistettynä kauneuteen (ja hyvään makuun) voi tehdä taidetta, ilman ideologiaa. Muu on askartelua.
Ehkä kauneusarvoja arvostaisin enemmän kuin ideologioita taiteessa.
Korjasin omani, samaan aikaan
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:54:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 07, 2020, 23:26:16
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:02:38
Tuo nykytaide ei taida olla pelkkää taulun ihastelua. Siihen liittyy kuva, tarina ja taiteilija.
Joskus jopa ideologia.
Ehkäpä juuri ideologia tekee taiteesta taiteen, kautta historian. Muu on askartelua.
Taito yhdistettynä kauneuteen (ja hyvään makuun) voi tehdä taidetta, ilman ideologiaa. Muu on askartelua.
Miksi taiteen tulisi olla nimenomaan kaunista? Mikä edes on "kaunista"? Jos tätä ei saa kysyä ja kyseenalaistaa, ollaan ikävä kyllä jo luotu taiteelle ideologiset rajat, joiden ylittäminen on kiellettyä. Samoin vaatimus siitä, että taiteen pitää olla ideologiatonta. Tai ideologista.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 08, 2020, 07:12:58
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:54:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 07, 2020, 23:26:16
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:02:38
Tuo nykytaide ei taida olla pelkkää taulun ihastelua. Siihen liittyy kuva, tarina ja taiteilija.
Joskus jopa ideologia.
Ehkäpä juuri ideologia tekee taiteesta taiteen, kautta historian. Muu on askartelua.
Taito yhdistettynä kauneuteen (ja hyvään makuun) voi tehdä taidetta, ilman ideologiaa. Muu on askartelua.
Miksi taiteen tulisi olla nimenomaan kaunista? Mikä edes on "kaunista"? Jos tätä ei saa kysyä ja kyseenalaistaa, ollaan ikävä kyllä jo luotu taiteelle ideologiset rajat, joiden ylittäminen on kiellettyä. Samoin vaatimus siitä, että taiteen pitää olla ideologiatonta. Tai ideologista.
Kauneus ja hyvä maku tuottaa hyviä fiiliksiä. Kaunis taulu ei sitä automaattisesti tuo. Kohtaaminen tulee siitä kun löytää itseään puhuttelevan teoksen. Haluan lähteä taiteen ääreltä vapaa ja puhdistunut olo sydämessäni. En ole vielä niin pitkällä, että joku inhorealistinen taide puhuttelisi. ja toisi vapauden.
Toisaalta, kesälomareissun varrelle sattui Avantgardevekkula Haihatus. Eräässä tilassa oli pienehköjä nukkeja kera omituisin
ominaisuuksiensa. Seinälle painettu teksti vangitsi. Se kertoi äidistä, joka odotti lasta. Kohdussa kasvoi kuitenkin jotain normitonta. Äiti halusi pitää lapsensa, vaikka yhteiskunta oli toista mieltä. En tähän hätään muista minkä maalainen teos oli ja miltä vuodelta tapaus, mutta kertomus oli raadollinen.
Siinä hetkessä rakkaus ylitti todellisuuden, vai pitäisikö sanoa kohtasi, tai peräti voitti.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 08, 2020, 07:12:58
Miksi taiteen tulisi olla nimenomaan kaunista? Mikä edes on "kaunista"? Jos tätä ei saa kysyä ja kyseenalaistaa, ollaan ikävä kyllä jo luotu taiteelle ideologiset rajat, joiden ylittäminen on kiellettyä. Samoin vaatimus siitä, että taiteen pitää olla ideologiatonta. Tai ideologista.
Kukaan eikä taaskaan kiellä sinua kyseenalaistamasta, älä martyyriudu. Itse pidän kauneusarvoja merkityksellisinä, siksi Firenze on kauniimpi kuin Berliini.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 08, 2020, 23:23:59
Kauneus ja hyvä maku tuottaa hyviä fiiliksiä...
Nautintoakin. Satavarmasti ihailen klassista italialaista taidetta enemmän kuin modernistista arkkitehtuurin betonbrutalismia tai sotkutauluja.
En arvosta moderneja tyylejä taiteen eri lajeissa, koska kauneuskäsityksen halveksunta pitkälti pilasi taidetta 1930-luvulta lähtien. Ainahan modernistakin voi löytöjä tehdä, mutta aika harvoin. Katsokaa ympäristöänne, ovatko kauniit rakennukset ja taideteokset luotu ennen 1930-lukua vai sen jälkeen? Funktionalismia vielä ymmärrän, mutta sotien jälkeinen modernismi on kamalaa. Se on tuhonnut kulttuuria enemmän kuin luonut.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 03, 2020, 20:38:15
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - heinäkuu 28, 2020, 12:07:42
Ei yllätä enää yhtään, että Toope vastustaa taidetta jos jo musiikissakin tärkeämpää kuin teoksen taiteellinen sisältö, on sen sopivuus johonkin täysin kaistapäiseen ideologiaan miesten ja naisten eri musiikeista.
Taiteellinen sisältöhän se tärkeää juuri on, ei se, kuka esittää.
Älä vähättele valkoisia miehiä sävellyksistään, tai tieteestään. Eivät he patsaitaan ole ihonvärillään ansainneet, vaan teoillaan.
Tätä minä juuri tarkoitin. Sinulla ideologia määrää millainen musiikki on miehelle taiteellista sisältöä ja millainen musiikki on naiselle taiteellista sisältöä. Etkö todella huomaa, kuinka pahasti ideologiasi rajoittaa sinua?
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - elokuu 09, 2020, 01:27:24
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 03, 2020, 20:38:15
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - heinäkuu 28, 2020, 12:07:42
Ei yllätä enää yhtään, että Toope vastustaa taidetta jos jo musiikissakin tärkeämpää kuin teoksen taiteellinen sisältö, on sen sopivuus johonkin täysin kaistapäiseen ideologiaan miesten ja naisten eri musiikeista.
Taiteellinen sisältöhän se tärkeää juuri on, ei se, kuka esittää.
Älä vähättele valkoisia miehiä sävellyksistään, tai tieteestään. Eivät he patsaitaan ole ihonvärillään ansainneet, vaan teoillaan.
Tätä minä juuri tarkoitin. Sinulla ideologia määrää millainen musiikki on miehelle taiteellista sisältöä ja millainen musiikki on naiselle taiteellista sisältöä. Etkö todella huomaa, kuinka pahasti ideologiasi rajoittaa sinua?
Miksi miesten ja naisten tulisi ajatella samoin tavoin? Sukupuolet ovat erilaisia ja erilaiset asiat heitä miellyttävät.
Älä ole kommari, joka haluaa kaikkia samaan laatikkoon.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 09, 2020, 01:45:08
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - elokuu 09, 2020, 01:27:24
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 03, 2020, 20:38:15
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - heinäkuu 28, 2020, 12:07:42
Ei yllätä enää yhtään, että Toope vastustaa taidetta jos jo musiikissakin tärkeämpää kuin teoksen taiteellinen sisältö, on sen sopivuus johonkin täysin kaistapäiseen ideologiaan miesten ja naisten eri musiikeista.
Taiteellinen sisältöhän se tärkeää juuri on, ei se, kuka esittää.
Älä vähättele valkoisia miehiä sävellyksistään, tai tieteestään. Eivät he patsaitaan ole ihonvärillään ansainneet, vaan teoillaan.
Tätä minä juuri tarkoitin. Sinulla ideologia määrää millainen musiikki on miehelle taiteellista sisältöä ja millainen musiikki on naiselle taiteellista sisältöä. Etkö todella huomaa, kuinka pahasti ideologiasi rajoittaa sinua?
Miksi miesten ja naisten tulisi ajatella samoin tavoin? Sukupuolet ovat erilaisia ja erilaiset asiat heitä miellyttävät.
Älä ole kommari, joka haluaa kaikkia samaan laatikkoon.
Kyse on nimenomaan siitä, ettet sinä tee päätöstä tykkäämisistäsi itse, vaan ideologiasi sanelemana. Tosin sinun kohdallasi asia menisi vieläpä niin, että jos Halla-aho kehuisi Paula Koivuniemiä, sinä alkaisit näistä puheistasi riippumatta tykkäämään Paula Koivumniemestä. Tukholmasyndroomasi päättää puolestasi, mistä sinä tykkäät ja mistä et.
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - elokuu 09, 2020, 01:54:08
Kyse on nimenomaan siitä, ettet sinä tee päätöstä tykkäämisistäsi itse, vaan ideologiasi sanelemana. Tosin sinun kohdallasi asia menisi vieläpä niin, että jos Halla-aho kehuisi Paula Koivuniemiä, sinä alkaisit näistä puheistasi riippumatta tykkäämään Paula Koivumniemestä. Tukholmasyndroomasi päättää puolestasi, mistä sinä tykkäät ja mistä et.
Kerrot nyt minulle mitä ajattelen...! Olet väärässä.
Minä kannatan Halla-ahoa vai niin kauan, kun hän esittää järkeviä näkemyksiä. Jos lopettaa niitä esittämästä, perun kannatukseni.
Minä kannatan rationalismia, en ideologioita.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 09, 2020, 02:07:27
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - elokuu 09, 2020, 01:54:08
Kyse on nimenomaan siitä, ettet sinä tee päätöstä tykkäämisistäsi itse, vaan ideologiasi sanelemana. Tosin sinun kohdallasi asia menisi vieläpä niin, että jos Halla-aho kehuisi Paula Koivuniemiä, sinä alkaisit näistä puheistasi riippumatta tykkäämään Paula Koivumniemestä. Tukholmasyndroomasi päättää puolestasi, mistä sinä tykkäät ja mistä et.
Kerrot nyt minulle mitä ajattelen...! Olet väärässä.
Juurihan sinä sen itse kerroit.
Lainaa
Minä kannatan Halla-ahoa vai niin kauan, kun hän esittää järkeviä näkemyksiä. Jos lopettaa niitä esittämästä, perun kannatukseni.
Minä kannatan rationalismia, en ideologioita.
Sikäli kun ideologiasi vain sallii sen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 09, 2020, 01:45:08
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - elokuu 09, 2020, 01:27:24
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 03, 2020, 20:38:15
Lainaus käyttäjältä: Viihde- ja hömppäpöhinä - heinäkuu 28, 2020, 12:07:42
Ei yllätä enää yhtään, että Toope vastustaa taidetta jos jo musiikissakin tärkeämpää kuin teoksen taiteellinen sisältö, on sen sopivuus johonkin täysin kaistapäiseen ideologiaan miesten ja naisten eri musiikeista.
Taiteellinen sisältöhän se tärkeää juuri on, ei se, kuka esittää.
Älä vähättele valkoisia miehiä sävellyksistään, tai tieteestään. Eivät he patsaitaan ole ihonvärillään ansainneet, vaan teoillaan.
Tätä minä juuri tarkoitin. Sinulla ideologia määrää millainen musiikki on miehelle taiteellista sisältöä ja millainen musiikki on naiselle taiteellista sisältöä. Etkö todella huomaa, kuinka pahasti ideologiasi rajoittaa sinua?
Miksi miesten ja naisten tulisi ajatella samoin tavoin? Sukupuolet ovat erilaisia ja erilaiset asiat heitä miellyttävät.
Älä ole kommari, joka haluaa kaikkia samaan laatikkoon.
Miksi pitäisi ajatella kuten Toope, jos on mies?
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 08, 2020, 23:23:59
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 08, 2020, 07:12:58
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:54:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 07, 2020, 23:26:16
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 07, 2020, 23:02:38
Tuo nykytaide ei taida olla pelkkää taulun ihastelua. Siihen liittyy kuva, tarina ja taiteilija.
Joskus jopa ideologia.
Ehkäpä juuri ideologia tekee taiteesta taiteen, kautta historian. Muu on askartelua.
Taito yhdistettynä kauneuteen (ja hyvään makuun) voi tehdä taidetta, ilman ideologiaa. Muu on askartelua.
Miksi taiteen tulisi olla nimenomaan kaunista? Mikä edes on "kaunista"? Jos tätä ei saa kysyä ja kyseenalaistaa, ollaan ikävä kyllä jo luotu taiteelle ideologiset rajat, joiden ylittäminen on kiellettyä. Samoin vaatimus siitä, että taiteen pitää olla ideologiatonta. Tai ideologista.
Kauneus ja hyvä maku tuottaa hyviä fiiliksiä. Kaunis taulu ei sitä automaattisesti tuo. Kohtaaminen tulee siitä kun löytää itseään puhuttelevan teoksen. Haluan lähteä taiteen ääreltä vapaa ja puhdistunut olo sydämessäni. En ole vielä niin pitkällä, että joku inhorealistinen taide puhuttelisi. ja toisi vapauden.
Toisaalta, kesälomareissun varrelle sattui Avantgardevekkula Haihatus. Eräässä tilassa oli pienehköjä nukkeja kera omituisin
ominaisuuksiensa. Seinälle painettu teksti vangitsi. Se kertoi äidistä, joka odotti lasta. Kohdussa kasvoi kuitenkin jotain normitonta. Äiti halusi pitää lapsensa, vaikka yhteiskunta oli toista mieltä. En tähän hätään muista minkä maalainen teos oli ja miltä vuodelta tapaus, mutta kertomus oli raadollinen.
Siinä hetkessä rakkaus ylitti todellisuuden, vai pitäisikö sanoa kohtasi, tai peräti voitti.
Itse olen tarkkana siitä, että en ajattele oman taidemakuni tai taiteelta toivomani vaikutuksen sanella sitä, mitä taiteen pitäisi olla tai tavoitella (enkä halua antaa tätä muidenkaan tehtäväksi). Jätän myös tilan sille, että oma taidemakuni muuttuu. Sitä muuttaa oma muuttumiseni ajan myötä, maailman muuttuminen ja myös se, että taiteesta nauttiessani opin jatkuvasti näkemään uudella tapaa. Lisäksi jokainen hetki on erilainen, joten se taide, joka on nappivalinta tänään ja tämän päiväni tilanteeseen, on väärä ehkä huomenna. Alva Noë toteaa, että ihminen ei pysty havaitsemaan itselleen vierasta. Siksi uudenlainen taide vaatii oppimista. Mutta - se ei ole paha vaan hyvä ominaisuus, sillä yksi taiteen mahdollinen anti on oppia näkemään (ajattelemaan) uudella tapaa tai toisin. Aika olennainenkin anti. Kaikkein tylsintä on keskustella siitä, mikä on ns. hyvää tai huonoa taidetta. Se keskustelu nimittäin tuppaa ohittamaan tärkeimmän: pohdinnan siitä, mitä hyvä oikeastaan on. "Hyvä" ymmärretään vain tylsämielisesti muita parempana. Paremmuusjärjestys on jotakin, joka minua taiteessa kiinnostaa mitättömän vähän. Sille tuntuu olevan tarvetta lähinnä, kun taide yritetään sovittaa muun yhteiskunnan toimintamalliin ja halutaan päättää rahasta.
Oikeastaan ajattelen, ettei taide koskaan ole teos tai esitys, vaan se taide on oikeastaan tilanne, jossa kohdataan, kommunikoidaan. Verbi. Kirja, jota ei kukaan lue, ja maalaus, jota ei kukaan katso, ei oikeastaan ole taidetta. Ne olivat taidetta, kun taiteilija niitä teki. Ne muuttuvat taiteeksi vasta koettaessa. Mutta taide ei ole kirjan kansien välissä, vaan kirjoittajan ja lukijan välissä.
Taide on vapaata.
En itse pidä monenlaisista taidemalleista. Lähinnä klassisista.
Mikäs siinä, jos muita kiinnostaa erilainen taide.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 09, 2020, 07:35:55
Oikeastaan ajattelen, ettei taide koskaan ole teos tai esitys, vaan se taide on oikeastaan tilanne, jossa kohdataan, kommunikoidaan. Verbi. Kirja, jota ei kukaan lue, ja maalaus, jota ei kukaan katso, ei oikeastaan ole taidetta. Ne olivat taidetta, kun taiteilija niitä teki. Ne muuttuvat taiteeksi vasta koettaessa. Mutta taide ei ole kirjan kansien välissä, vaan kirjoittajan ja lukijan välissä.
Voisiko tuon ilmaista niin että teos on jollekin taidetta jos joku pitää sitä taideteoksena?
Kuten Trumpilla on vaihtoehtofaktoja ja faktojen kieltäjillä yhtä hyviä mielipiteitä.
Tiede on objektiivisin keino yrittää määritellä taide ja sen lisäksi kaikki muukin, koko maailma.
Uskontojakin parempaa yhteiskunnallista eli kulttuurista liimaa.
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2020, 01:21:32
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 09, 2020, 07:35:55
Oikeastaan ajattelen, ettei taide koskaan ole teos tai esitys, vaan se taide on oikeastaan tilanne, jossa kohdataan, kommunikoidaan. Verbi. Kirja, jota ei kukaan lue, ja maalaus, jota ei kukaan katso, ei oikeastaan ole taidetta. Ne olivat taidetta, kun taiteilija niitä teki. Ne muuttuvat taiteeksi vasta koettaessa. Mutta taide ei ole kirjan kansien välissä, vaan kirjoittajan ja lukijan välissä.
Voisiko tuon ilmaista niin että teos on jollekin taidetta jos joku pitää sitä taideteoksena?
Kuten Trumpilla on vaihtoehtofaktoja ja faktojen kieltäjillä yhtä hyviä mielipiteitä.
Tiede on objektiivisin keino yrittää määritellä taide ja sen lisäksi kaikki muukin, koko maailma.
Uskontojakin parempaa yhteiskunnallista eli kulttuurista liimaa.
Taide toden totta EI ole - ei edes yritä olla - objektiivista. Taiteen määritteleminen on iät ja ajat todettu sikäli turhaksi, että taide pakenee määritelmiään ja määritelmän muodostama raja sille, on vain lähinnä se aita, jonka ylitse seuraavaksi hypätään. Tiedämme kyllä, että olet tiedeuskovainen, mutta niin loistava vempain omalla tavallaan kuin tiede onkin, tieteen piirissäkin kyllä myönnetään se tosiasia, että ei se kuitenkaan ole kaikkivoipa keino mihin tahansa ja ainoa, mitä ikinä voimme tarvita. Päinvastoin juuri se, että tiede tunnistaa ja tunnustaa omat rajansa ja rajoituksensa, on edellytys sille, että se on pätevää - omassa asiassaan.
JOS tieteellisesti voitaisiin määritellä taide, se myös tarkoittaisi, että tiede pystyisi luomaan mallin / kaavan /ohjeet, miten kuka tahansa niitä noudattamalla pystyisi luomaan mestarillisia teoksia. Jos taiteen määritteleminen objektiivisesti olisi mahdollista ja pätevää, se tarkoittaisi oletusta, että oikeastaan Täydellinen taideteos olisi kaikkien mielestä (riippumatta heidän kulttuurisesta taustastaan, kokemuksistaan, yksilöllisistä mieltymyksistään) täydellisen vaikuttava. Se toimisi kuin hyvin testattu antibiootti, joka tappaa taudinaiheuttajabakteerit petrimaljassa. Ihminen yksilöllisine piirteineen olisi koko prosessissa ihan turha osio.
Uskosi tieteeseen on vahva. Niin vahva, että ehdotat sen pääsevän "saavutuksiin", joihin edes alan arvostetuimmat tutkijat eivät usko olevan mahdollista päästä. Taiteen kohdalla olennainen hankaluus matkalla on se, että kukaan heistä ei edes haluaisi sellaisia tavoitella. Taideyliopistossa kyllä tehdään tutkimusta, samoin tiedeyliopistoissa ja maailman yliopistoissa myös. Silti mitään taiteen objektivoinnin ja tieteellistämisen projektia ei ole olemassa, eikä sellaista suunnitella. Ihan ensimmäinen ehdotuksesi kohtaama ongelma siis on se, että tavoitteeseesi pääseminen on epätodennäköistä, jos kukaan ei edes siihen suuntaan ole pyrkimässä. Se on täysin oma keksintösi ja haaveesi. Mutta - sinä et ole sen paremmin tieteentekijä kuin taiteentekijäkään, joka millään tapaa tutkisi taidetta tai sitä tekisi. Oletkohan miten innokas taideyleisönäkään? Mikä siis voisi olla tekijä, joka sysäisi taidetta tekevät ja tutkivat suuntaan, johon kukaan ei näytä olevan kiinnostunut kulkemaan?
Taiteen voima on intersubjektiivisuudessa. Ei objektiivisuudessa, joka määritelmällisesti pyrkii poistamaan sen subjektiivisen henkilökohtaisuuden, joka on perimmiltään taiteen tapa vaikuttaa. Taide koskettaa, koska me löydämme siitä toisen ihmisen ja tunnistamme siinä itsemme. Siispä poistamalla subjektiivisen, samalla poistamme taiteesta täsmälleen ja nimenomaan sen, miksi taide on olemassa ja miksi siitä halutaan nauttia. Taide kertoo ihmisyksilöistä, jotka ovat subjektiivisia määritelmällisesti. Jos taide siis "onnistuu" irtautumaan tästä ominaisuudestaan, pitäisi sen keksiä jokin ihan uusi funktio, miksi se on olemassa. Ehdotuksia?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2020, 07:18:18
Taide toden totta EI ole - ei edes yritä olla - objektiivista. Taiteen määritteleminen on iät ja ajat todettu sikäli turhaksi, että taide pakenee määritelmiään ja määritelmän muodostama raja sille, on vain lähinnä se aita, jonka ylitse seuraavaksi hypätään. Tiedämme kyllä, että olet tiedeuskovainen, mutta niin loistava vempain omalla tavallaan kuin tiede onkin, tieteen piirissäkin kyllä myönnetään se tosiasia, että ei se kuitenkaan ole kaikkivoipa keino mihin tahansa ja ainoa, mitä ikinä voimme tarvita. Päinvastoin juuri se, että tiede tunnistaa ja tunnustaa omat rajansa ja rajoituksensa, on edellytys sille, että se on pätevää - omassa asiassaan.
JOS tieteellisesti voitaisiin määritellä taide, se myös tarkoittaisi, että tiede pystyisi luomaan mallin / kaavan /ohjeet, miten kuka tahansa niitä noudattamalla pystyisi luomaan mestarillisia teoksia. Jos taiteen määritteleminen objektiivisesti olisi mahdollista ja pätevää, se tarkoittaisi oletusta, että oikeastaan Täydellinen taideteos olisi kaikkien mielestä (riippumatta heidän kulttuurisesta taustastaan, kokemuksistaan, yksilöllisistä mieltymyksistään) täydellisen vaikuttava. Se toimisi kuin hyvin testattu antibiootti, joka tappaa taudinaiheuttajabakteerit petrimaljassa. Ihminen yksilöllisine piirteineen olisi koko prosessissa ihan turha osio.
Uskosi tieteeseen on vahva. Niin vahva, että ehdotat sen pääsevän "saavutuksiin", joihin edes alan arvostetuimmat tutkijat eivät usko olevan mahdollista päästä. Taiteen kohdalla olennainen hankaluus matkalla on se, että kukaan heistä ei edes haluaisi sellaisia tavoitella. Taideyliopistossa kyllä tehdään tutkimusta, samoin tiedeyliopistoissa ja maailman yliopistoissa myös. Silti mitään taiteen objektivoinnin ja tieteellistämisen projektia ei ole olemassa, eikä sellaista suunnitella. Ihan ensimmäinen ehdotuksesi kohtaama ongelma siis on se, että tavoitteeseesi pääseminen on epätodennäköistä, jos kukaan ei edes siihen suuntaan ole pyrkimässä. Se on täysin oma keksintösi ja haaveesi. Mutta - sinä et ole sen paremmin tieteentekijä kuin taiteentekijäkään, joka millään tapaa tutkisi taidetta tai sitä tekisi. Oletkohan miten innokas taideyleisönäkään? Mikä siis voisi olla tekijä, joka sysäisi taidetta tekevät ja tutkivat suuntaan, johon kukaan ei näytä olevan kiinnostunut kulkemaan?
Taiteen voima on intersubjektiivisuudessa. Ei objektiivisuudessa, joka määritelmällisesti pyrkii poistamaan sen subjektiivisen henkilökohtaisuuden, joka on perimmiltään taiteen tapa vaikuttaa. Taide koskettaa, koska me löydämme siitä toisen ihmisen ja tunnistamme siinä itsemme. Siispä poistamalla subjektiivisen, samalla poistamme taiteesta täsmälleen ja nimenomaan sen, miksi taide on olemassa ja miksi siitä halutaan nauttia. Taide kertoo ihmisyksilöistä, jotka ovat subjektiivisia määritelmällisesti. Jos taide siis "onnistuu" irtautumaan tästä ominaisuudestaan, pitäisi sen keksiä jokin ihan uusi funktio, miksi se on olemassa. Ehdotuksia?
Onko taide mitä tahansa mitä joku taiteeksi kutsuu?
Voiko taide jaettuna toimivana kielellisenä käsitteenä tarkoittaa mitä tahansa ja pitäisikö sille kielellisesti yrittää antaa mahdollisimman selkeä eli yleispätevä ja tarkka kuvaus?
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Täydellisen objektiivinen on objektiivisin mutta objektiivisin voi olla myös epätäydellinen. Vähiten epätäydellinen suhteessa muihin.
Kuten suklaakakku on kakku mutta kakku voi olla myös mansikkakakku.
Se että tieteellisesti yritetään määritellä taide
tta, ei välttämättä tarkoita että kuka tahansa voisi sen avulla tuottaa mestarillista taidetta.
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Tiede maailman ymmärtämisenä ja hyödyntämisenä on ollut projektina olemassa jo jonkin aikaa eikä taidetta voida jättää ulos maailmasta.
Tieteen voima on subjektien intersubjektiivisessa objektiivisuuteen pyrkimisessä. Tiede pyrkii tutkimaan koko maailmaa eli sitä maailmaa jonka pieniä ja havainnoiltaan kapeita mutta irroittamattomia osia yksilöllinen kokemusmaailma ja yhteisöllinen kokemusmaailma ovat eli sitä maailmaa joka jäisi jäljelle vaikka yksilölliset ja yhteisölliset kokemusmaailmat katoaisivat.
Ei tiede pyri poistamaan subjektiivista havainnoijaa eikä intersubjektiivista arvioijaa jos se pyrkii niiden avulla mahdollisimman tarkasti eli mahdollisimman objektiivisesti havainnoimaan pohjimmiltaan objektiivista eli
henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää maailmaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Objektiivisuus
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely poistaisi taiteesta subjektiivisuuden ja intersubjektiivisuuden?
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2020, 10:13:48
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2020, 07:18:18
Taide toden totta EI ole - ei edes yritä olla - objektiivista. Taiteen määritteleminen on iät ja ajat todettu sikäli turhaksi, että taide pakenee määritelmiään ja määritelmän muodostama raja sille, on vain lähinnä se aita, jonka ylitse seuraavaksi hypätään. Tiedämme kyllä, että olet tiedeuskovainen, mutta niin loistava vempain omalla tavallaan kuin tiede onkin, tieteen piirissäkin kyllä myönnetään se tosiasia, että ei se kuitenkaan ole kaikkivoipa keino mihin tahansa ja ainoa, mitä ikinä voimme tarvita. Päinvastoin juuri se, että tiede tunnistaa ja tunnustaa omat rajansa ja rajoituksensa, on edellytys sille, että se on pätevää - omassa asiassaan.
JOS tieteellisesti voitaisiin määritellä taide, se myös tarkoittaisi, että tiede pystyisi luomaan mallin / kaavan /ohjeet, miten kuka tahansa niitä noudattamalla pystyisi luomaan mestarillisia teoksia. Jos taiteen määritteleminen objektiivisesti olisi mahdollista ja pätevää, se tarkoittaisi oletusta, että oikeastaan Täydellinen taideteos olisi kaikkien mielestä (riippumatta heidän kulttuurisesta taustastaan, kokemuksistaan, yksilöllisistä mieltymyksistään) täydellisen vaikuttava. Se toimisi kuin hyvin testattu antibiootti, joka tappaa taudinaiheuttajabakteerit petrimaljassa. Ihminen yksilöllisine piirteineen olisi koko prosessissa ihan turha osio.
Uskosi tieteeseen on vahva. Niin vahva, että ehdotat sen pääsevän "saavutuksiin", joihin edes alan arvostetuimmat tutkijat eivät usko olevan mahdollista päästä. Taiteen kohdalla olennainen hankaluus matkalla on se, että kukaan heistä ei edes haluaisi sellaisia tavoitella. Taideyliopistossa kyllä tehdään tutkimusta, samoin tiedeyliopistoissa ja maailman yliopistoissa myös. Silti mitään taiteen objektivoinnin ja tieteellistämisen projektia ei ole olemassa, eikä sellaista suunnitella. Ihan ensimmäinen ehdotuksesi kohtaama ongelma siis on se, että tavoitteeseesi pääseminen on epätodennäköistä, jos kukaan ei edes siihen suuntaan ole pyrkimässä. Se on täysin oma keksintösi ja haaveesi. Mutta - sinä et ole sen paremmin tieteentekijä kuin taiteentekijäkään, joka millään tapaa tutkisi taidetta tai sitä tekisi. Oletkohan miten innokas taideyleisönäkään? Mikä siis voisi olla tekijä, joka sysäisi taidetta tekevät ja tutkivat suuntaan, johon kukaan ei näytä olevan kiinnostunut kulkemaan?
Taiteen voima on intersubjektiivisuudessa. Ei objektiivisuudessa, joka määritelmällisesti pyrkii poistamaan sen subjektiivisen henkilökohtaisuuden, joka on perimmiltään taiteen tapa vaikuttaa. Taide koskettaa, koska me löydämme siitä toisen ihmisen ja tunnistamme siinä itsemme. Siispä poistamalla subjektiivisen, samalla poistamme taiteesta täsmälleen ja nimenomaan sen, miksi taide on olemassa ja miksi siitä halutaan nauttia. Taide kertoo ihmisyksilöistä, jotka ovat subjektiivisia määritelmällisesti. Jos taide siis "onnistuu" irtautumaan tästä ominaisuudestaan, pitäisi sen keksiä jokin ihan uusi funktio, miksi se on olemassa. Ehdotuksia?
Onko taide mitä tahansa mitä joku taiteeksi kutsuu?
Kerro ihmeessä, miksi olisi tärkeää ja tarpeen muodostaa objektiivinen määritelmä taiteesta. Miksi olisi tarpeellista ja tärkeää päästä kertomaan jollekin, että hänen taiteeksi kokemansa ei taidetta ole? Mikä on mielestäsi taiteen funktio? Miksi tarvitsemme taidetta tai saamme siitä jotakin?
Kysyn niitä kysymyksiä siksi, että mielestäni itse vastaan niihin tavalla, joka perustelee sen, miksi tosiaankin taidetta on kaikki sellainen, jonka joku taiteena kokee. En ole tässä näkemyksessäni ollenkaan yksi, vaan se nimenomaan on yksi taiteen määritelmä, jolla on paljon kannattajia. Se on myös määrielmä, joka pysyy taiteen muutoksessa mukana, eikä vanhene samaan tapaan kuin monet muut määritelmät, joiden asettamien rajojen yli taide tuppaa hyppelemään kurittomasti.
Lainaa
Voiko taide jaettuna toimivana kielellisenä käsitteenä tarkoittaa mitä tahansa ja pitäisikö sille kielellisesti yrittää antaa mahdollisimman selkeä eli yleispätevä ja tarkka kuvaus?
Ei taide tarkoita mitä tahansa, mikäli sen olemassaolo kiinnittyy taiteena kokemiseen. Päinvastoin. Vai - muuttuuko kokemuksesi punaisesta väristä / lämmöstä / mielihyvästä sillä, että joku kertoo sinun käyttävän niistä ihan väärää nimikettä? Ongelmasi on siinä, että luulottelet taiteen sisällön piilevän taidetuotoksessa - kirjassa, taulussa tai musiikkikappaleessa. Mutta kun tajuat, että taide on itse asiassa taideKOKEMUKSESSA ja siinä intersbjektiivisessa tapahtumassa, jossa taide viestii ja vaikuttaa, saatat ymmärtää, miksi tuo kokemuksellinen taiteen määritelmä on itse asiassa avain koko jutussa. Se myös on se nimenomainen syy, miksi me emme näissä keskusteluissa ole samaa mieltä asioista.
Miksi sinusta olisi epätarkkaa kuvat taidetta siitä näkökulmasta, miltä sen kokeminen tuntuu? Meillä on suuri määrä sanoja, joita ei millään muulla tavalla ole määritelty. Miten kuvaat rakkautta tai vihaa objektiivisesti ja viittaamatta millään tapaa siihen, miltä rakkauden tai vihan kokeminen tuntuu? Ovatko tuollaiset kuvaukset mielestäsi todella parempia ja informatiivisempia kuvauksia ilmiöstä? Auttaisiko se ymmärtämään paremmin toista ihmistä, joka on vihainen tai rakastunut? Ikävä kyllä näyttää todisteaineiston valossa, että käy ennemminkin päinvastoin. Mm. Lääketiedettä syytetään juuri tällaisen toimintatavan seurauksista - jotka vieläpä kostautuvat tervedettä heikentävästi ja parantumista vaikeuttavasti. Sen sijaan se empatia ja potilaan ymmär,täminen joka kumpuaa heidän KOKEMUKSENSA empaattisesta ymmärtämisestä, on osoittautunut tärkeäksi tervehtymistä tuottavaksi asiaksi.
JOS taiteesta poistetaan kokemuksellisuuden merkitys ja lähdetään ymmärtämään se vain taidetuotoksen ominaisuuksien yhdistelmänä, tehdään taide itse asiassa tällä metodilla tyystin turhaksi. Tämä johtuu siitä, että taiteella ei - määritelmällisesti - ole muuta funktiota kuin sen kokemukselliset vaikutukset. Vai - esitötkö tosissasi, että tärkeää Mona Lisassa on sen rahallinen arvo, historiallinen asema, merkitys matkailuvalttina ja ihan vain se arvostus, jota voimme osoittaa sen jo aja sitten kuolleelle tekijälle hänen teknisen taituruutensa tähden? "Oli se aikamoinen nero piirustamisessa." Mikä on se taiteen arvo ja funktio, mikäli se EI ole taiteen katsojalle (tai tekijälle) tuottama taidekokemus? Päteekö sama muihin ikävän subjektiivisesti määriteltyihin ilmiöihin ja rakkauden merkitys on - mikä? Rakkasu on turha, jos vain jollain muulla tavalla voidaan varmistaa se, että jälkikasvusta huolehditaan?
Lainaa
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Täydellisen objektiivinen on objektiivisin mutta objektiivisin voi olla myös epätäydellinen. Vähiten epätäydellinen suhteessa muihin.
Kuten suklaakakku on kakku mutta kakku voi olla myös mansikkakakku.
Taide ei olekaaan luonteeltaan määritelmänä suklaa- vai mansikkakakku, vaan ennemminkin se vastaa määritelmää makuaistia hivelevästä kakusta. Olisi naurettavaa väittää, että makuaistia hivelevä kakku pitäisi määritellä joko suklaakakuksi tai mansikkakakuksi ja yksilön subjketiivinen mielipide siitä, kumpia maistuu hänestä paremmalta pitäisi korvata jommalla kummalla. Että sellainen määritelmä jotenkin parantaisi suklaa- ja mansikkakakuista pitävien ymmärrystä toistensa kakkumieltymyksistä. Että olisi tarpeen julistaa objektiivinen totuus siitä, että suklaa- eikun mansikkakakku on The makuaistia Hivelevä Kakku, jota arvonimeä ei tule koskaan ikinä antaa mansikka- eikun suklaakakulle. Että kun olemme saaneet OIkean parhaalta maistuvan kakun määriteltyä, on ihmisen ymmärrys kasvanut ja tiede on näyttänyt närhenmunat kaikille niille, jotka luulivat voivansa tietää oman kakkumakunsa ja esittää väitteitä siitä, millaisia kakkuja syödessään eniten nauttivat makuelämyksestään.
Lainaa
Se että tieteellisesti yritetään määritellä taidetta, ei välttämättä tarkoita että kuka tahansa voisi sen avulla tuottaa mestarillista taidetta.
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Palataanko asiaan, kun kerrot, miten tieteellisesti voidaan ne suklaa- ja mansikakakut asettaa objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, josta sitten voimem opiskella, kumpaa meidän kannattaa ostaa.
Lainaa
Tiede maailman ymmärtämisenä ja hyödyntämisenä on ollut projektina olemassa jo jonkin aikaa eikä taidetta voida jättää ulos maailmasta.
Mutta taide nyt ei vain ole fysikaalinen ilmiö, jota voi mitata ja punnita. Ei meillä ole tarvetta tieteelle silläkään saralla, että se asetetaan määrittämään, ketä rakastamme. Aatteles - eikös olisi hienoa, jos olisi jokin mittari tai kaavio oikein tieteellisesti muodostettuna, joka kertoisi, ketä rakastamme? Ihan turha itseltään kysellä ja tuntemuksiaan kuulostella, kun Tiede voi poistaa epäröinnin ja ihmettelyn tarjoten objektiivisen ja ikävästä subjektiivisuudesta puhdistetun ratkaisun.
Lainaa
Tieteen voima on subjektien intersubjektiivisessa objektiivisuuteen pyrkimisessä.
Intersbjektiivisuus ole ole objektiivisuuden synonyymi. Intersubjektiivisuutta ei voi olla, ellei ole niitä subjektiivisuuksia, joiden välillä sitä voi ilmetä.
Lainaa
Tiede pyrkii tutkimaan koko maailmaa eli sitä maailmaa jonka pieniä ja havainnoiltaan kapeita mutta irroittamattomia osia yksilöllinen kokemusmaailma ja yhteisöllinen kokemusmaailma ovat eli sitä maailmaa joka jäisi jäljelle vaikka yksilölliset ja yhteisölliset kokemusmaailmat katoaisivat.
Ilman sitä kokemusmaailmaa ei kyllä olisi myöskään taidetta. Nykykäsitys on muuten sirtymässä myös entistä enemmän siihen suuntaan, ettei kyllä olisi tiedettäkään. Ihmisen "käyttöliittymä" maailmaan on nimenomaan kokemuksellinen. Se on se perusta, jonka pohjalle KAIKKI ymmärryksemme maailmasta rakentuu. Descartes'n hölmöily, jonka mukaan olisi muka olemassa jokin fyysisestä maailmakosketuksestamme irrallisesti olemassaoleva mielen aineeton maaillma, on debunkattu jo aikaa sitten. Koko ihmisen olemassaolon perustuu siihen, että me konkreettisesti aistimme maailmaa ympärillämme (ja itseämme siinä), näemme ja koemme oman toimintamme vaikutukset ja tunnemme ja aistimme maailman toiminnan vaikutuksen meihin. Itse asiassa meidän on suorastaan mahdotonta havaita sellaista, mitä emme pysty kokemaan. Me havaitsemme vain sen, minkä pystymme kokemaan. Maailma, jonka pystymme havaitsemaan on aina maailma, joka koostuu siitä, minkä olemme oppineet tuntemaan ja kokemaan.
Lainaa
Ei tiede pyri poistamaan subjektiivista havainnoijaa eikä intersubjektiivista arvioijaa jos se pyrkii niiden avulla mahdollisimman tarkasti eli mahdollisimman objektiivisesti havainnoimaan pohjimmiltaan objektiivista eli henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää maailmaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Objektiivisuus
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Koska taide on kokemuksellista. Aina. Kokemus puolestaan on AINA subjektiivista. Siksi. Kuten jo aiemmin pyysin, voit toki yrittää kertoa, mikä on taiteen funktio, jos se ei ole kokemus, jonka se taiteen yleisölle tai tekijälle muodostaa. Odotan innolla.
^ ^^ ^^^ jne..
Tekisi mieli kirjoittaa taiteen määritelmästä ja määritelmän mahdottomuudesta, tieteestä ja sen kyvyttömyydestä määritellä taidetta tai sen rajoituksista sen suhteen, mitä se pystyy tutkimaan, sekä sosiobiologiasta, Steven Pinkeristä, evoluutiopsykologiasta, ihmisluonnosta, the Blank Slatesta (Pinkerin kirja), MacMaisemasta, Disney-estetiikasta, ja siitä, miten hengetön sellainen taide olisi, joka pelkästään perustuisi Disney-estetiikkaan, mutta tänään on poikkeuksellisen väsynyt päivä parin tunnin yöunien jälkeen. Laitan kuitenkin lainauksen Hesarista, joka näitä liippaa. siltä varalta itse haluan tai joku muu haluaa syventyä asiaan nyt tai myöhemmin (boldaus minun):
https://www.hs.fi/tiede/art-2000004113263.html
Tiede
Kaikkea ei voi selittää kulttuurilla - muttei kyllä geeneilläkään (HS)
Steven Pinkerin mielestä biologinen ihmisluonto ei uhkaa tasa-arvoa
LainaaPinkerille yhteiskuntatieteet ovat "poliittisia tieteitä", jotka eivät perustu näyttöön vaan poliittiseen soveliaisuuteen.
Tämän poliittisen soveliaisuuden ytimessä on ihmisluonnon pelko. Ajatus biologisesta ihmisluonnosta uhkaa kaikkia modernin yhteiskunnan lähtökohtia: vapaata tahtoa, ihmisen hyvyyttä ja jumalan olemassaoloa.
SITTEN PINKER aloittaa suurten yhteiskunnallisten teemojen läpikäynnin: politiikka, väkivalta, sukupuoli, lapset, taide.
Taide on näistä yllättävin. Tosin sosiobiologia on iskenyt tähän aikaisemminkin. Postmodernin arkkitehtuurin teoreetikko Charles Jencks on pilkannut näitä yrityksiä selittämällä, kuinka sosiobiologinen taidekäsitys on yhtä kuin Disney-estetiikka, kitsch ja McMaisemat - taulut, joissa on savanneja, vettä ja vuoria.
Pinkerin kannalta asia onkin näin. On olemassa keskinkertaista, ihmisluonnon kannalta hyvää taidetta ja sitten on teoreettisten periaatteiden pohjalta kehitettyä avantgardea. Jälkimmäinen ei pitkän päälle kestä, vaan karsiutuu pois.
Pinker sortuu tässä itse kritisoimaansa virheeseen: tekee adaptaatiosta normin. Mistä me evoluution tuloksena pidämme ei ole sama asia kuin mistä meidän tulisi pitää. Taiteen tehtävä on etsiä juuri uusia rajoja ja mahdollisuuksia.
Sen sijaan viestinnän tutkijoiden hömpötys siitä, miten mainonta saa meidät ihailemaan nuoruutta ja kauneutta osoittaa, että Pinkerin pikakurssia evoluution syy- ja seuraussuhteista todella tarvitaan.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2020, 10:59:04
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2020, 10:13:48
Onko taide mitä tahansa mitä joku taiteeksi kutsuu?
Kerro ihmeessä, miksi olisi tärkeää ja tarpeen muodostaa objektiivinen määritelmä taiteesta. Miksi olisi tarpeellista ja tärkeää päästä kertomaan jollekin, että hänen taiteeksi kokemansa ei taidetta ole? Mikä on mielestäsi taiteen funktio? Miksi tarvitsemme taidetta tai saamme siitä jotakin?
Kysyn niitä kysymyksiä siksi, että mielestäni itse vastaan niihin tavalla, joka perustelee sen, miksi tosiaankin taidetta on kaikki sellainen, jonka joku taiteena kokee. En ole tässä näkemyksessäni ollenkaan yksi, vaan se nimenomaan on yksi taiteen määritelmä, jolla on paljon kannattajia. Se on myös määrielmä, joka pysyy taiteen muutoksessa mukana, eikä vanhene samaan tapaan kuin monet muut määritelmät, joiden asettamien rajojen yli taide tuppaa hyppelemään kurittomasti.
Lainaa
Voiko taide jaettuna toimivana kielellisenä käsitteenä tarkoittaa mitä tahansa ja pitäisikö sille kielellisesti yrittää antaa mahdollisimman selkeä eli yleispätevä ja tarkka kuvaus?
Ei taide tarkoita mitä tahansa, mikäli sen olemassaolo kiinnittyy taiteena kokemiseen. Päinvastoin. Vai - muuttuuko kokemuksesi punaisesta väristä / lämmöstä / mielihyvästä sillä, että joku kertoo sinun käyttävän niistä ihan väärää nimikettä? Ongelmasi on siinä, että luulottelet taiteen sisällön piilevän taidetuotoksessa - kirjassa, taulussa tai musiikkikappaleessa. Mutta kun tajuat, että taide on itse asiassa taideKOKEMUKSESSA ja siinä intersbjektiivisessa tapahtumassa, jossa taide viestii ja vaikuttaa, saatat ymmärtää, miksi tuo kokemuksellinen taiteen määritelmä on itse asiassa avain koko jutussa. Se myös on se nimenomainen syy, miksi me emme näissä keskusteluissa ole samaa mieltä asioista.
Miksi sinusta olisi epätarkkaa kuvat taidetta siitä näkökulmasta, miltä sen kokeminen tuntuu? Meillä on suuri määrä sanoja, joita ei millään muulla tavalla ole määritelty. Miten kuvaat rakkautta tai vihaa objektiivisesti ja viittaamatta millään tapaa siihen, miltä rakkauden tai vihan kokeminen tuntuu? Ovatko tuollaiset kuvaukset mielestäsi todella parempia ja informatiivisempia kuvauksia ilmiöstä? Auttaisiko se ymmärtämään paremmin toista ihmistä, joka on vihainen tai rakastunut? Ikävä kyllä näyttää todisteaineiston valossa, että käy ennemminkin päinvastoin. Mm. Lääketiedettä syytetään juuri tällaisen toimintatavan seurauksista - jotka vieläpä kostautuvat tervedettä heikentävästi ja parantumista vaikeuttavasti. Sen sijaan se empatia ja potilaan ymmär,täminen joka kumpuaa heidän KOKEMUKSENSA empaattisesta ymmärtämisestä, on osoittautunut tärkeäksi tervehtymistä tuottavaksi asiaksi.
JOS taiteesta poistetaan kokemuksellisuuden merkitys ja lähdetään ymmärtämään se vain taidetuotoksen ominaisuuksien yhdistelmänä, tehdään taide itse asiassa tällä metodilla tyystin turhaksi. Tämä johtuu siitä, että taiteella ei - määritelmällisesti - ole muuta funktiota kuin sen kokemukselliset vaikutukset. Vai - esitötkö tosissasi, että tärkeää Mona Lisassa on sen rahallinen arvo, historiallinen asema, merkitys matkailuvalttina ja ihan vain se arvostus, jota voimme osoittaa sen jo aja sitten kuolleelle tekijälle hänen teknisen taituruutensa tähden? "Oli se aikamoinen nero piirustamisessa." Mikä on se taiteen arvo ja funktio, mikäli se EI ole taiteen katsojalle (tai tekijälle) tuottama taidekokemus? Päteekö sama muihin ikävän subjektiivisesti määriteltyihin ilmiöihin ja rakkauden merkitys on - mikä? Rakkasu on turha, jos vain jollain muulla tavalla voidaan varmistaa se, että jälkikasvusta huolehditaan?
Lainaa
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Täydellisen objektiivinen on objektiivisin mutta objektiivisin voi olla myös epätäydellinen. Vähiten epätäydellinen suhteessa muihin.
Kuten suklaakakku on kakku mutta kakku voi olla myös mansikkakakku.
Taide ei olekaaan luonteeltaan määritelmänä suklaa- vai mansikkakakku, vaan ennemminkin se vastaa määritelmää makuaistia hivelevästä kakusta. Olisi naurettavaa väittää, että makuaistia hivelevä kakku pitäisi määritellä joko suklaakakuksi tai mansikkakakuksi ja yksilön subjketiivinen mielipide siitä, kumpia maistuu hänestä paremmalta pitäisi korvata jommalla kummalla. Että sellainen määritelmä jotenkin parantaisi suklaa- ja mansikkakakuista pitävien ymmärrystä toistensa kakkumieltymyksistä. Että olisi tarpeen julistaa objektiivinen totuus siitä, että suklaa- eikun mansikkakakku on The makuaistia Hivelevä Kakku, jota arvonimeä ei tule koskaan ikinä antaa mansikka- eikun suklaakakulle. Että kun olemme saaneet OIkean parhaalta maistuvan kakun määriteltyä, on ihmisen ymmärrys kasvanut ja tiede on näyttänyt närhenmunat kaikille niille, jotka luulivat voivansa tietää oman kakkumakunsa ja esittää väitteitä siitä, millaisia kakkuja syödessään eniten nauttivat makuelämyksestään.
Lainaa
Se että tieteellisesti yritetään määritellä taidetta, ei välttämättä tarkoita että kuka tahansa voisi sen avulla tuottaa mestarillista taidetta.
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Palataanko asiaan, kun kerrot, miten tieteellisesti voidaan ne suklaa- ja mansikakakut asettaa objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, josta sitten voimem opiskella, kumpaa meidän kannattaa ostaa.
Lainaa
Tiede maailman ymmärtämisenä ja hyödyntämisenä on ollut projektina olemassa jo jonkin aikaa eikä taidetta voida jättää ulos maailmasta.
Mutta taide nyt ei vain ole fysikaalinen ilmiö, jota voi mitata ja punnita. Ei meillä ole tarvetta tieteelle silläkään saralla, että se asetetaan määrittämään, ketä rakastamme. Aatteles - eikös olisi hienoa, jos olisi jokin mittari tai kaavio oikein tieteellisesti muodostettuna, joka kertoisi, ketä rakastamme? Ihan turha itseltään kysellä ja tuntemuksiaan kuulostella, kun Tiede voi poistaa epäröinnin ja ihmettelyn tarjoten objektiivisen ja ikävästä subjektiivisuudesta puhdistetun ratkaisun.
Lainaa
Tieteen voima on subjektien intersubjektiivisessa objektiivisuuteen pyrkimisessä.
Intersbjektiivisuus ole ole objektiivisuuden synonyymi. Intersubjektiivisuutta ei voi olla, ellei ole niitä subjektiivisuuksia, joiden välillä sitä voi ilmetä.
Lainaa
Tiede pyrkii tutkimaan koko maailmaa eli sitä maailmaa jonka pieniä ja havainnoiltaan kapeita mutta irroittamattomia osia yksilöllinen kokemusmaailma ja yhteisöllinen kokemusmaailma ovat eli sitä maailmaa joka jäisi jäljelle vaikka yksilölliset ja yhteisölliset kokemusmaailmat katoaisivat.
Ilman sitä kokemusmaailmaa ei kyllä olisi myöskään taidetta. Nykykäsitys on muuten sirtymässä myös entistä enemmän siihen suuntaan, ettei kyllä olisi tiedettäkään. Ihmisen "käyttöliittymä" maailmaan on nimenomaan kokemuksellinen. Se on se perusta, jonka pohjalle KAIKKI ymmärryksemme maailmasta rakentuu. Descartes'n hölmöily, jonka mukaan olisi muka olemassa jokin fyysisestä maailmakosketuksestamme irrallisesti olemassaoleva mielen aineeton maaillma, on debunkattu jo aikaa sitten. Koko ihmisen olemassaolon perustuu siihen, että me konkreettisesti aistimme maailmaa ympärillämme (ja itseämme siinä), näemme ja koemme oman toimintamme vaikutukset ja tunnemme ja aistimme maailman toiminnan vaikutuksen meihin. Itse asiassa meidän on suorastaan mahdotonta havaita sellaista, mitä emme pysty kokemaan. Me havaitsemme vain sen, minkä pystymme kokemaan. Maailma, jonka pystymme havaitsemaan on aina maailma, joka koostuu siitä, minkä olemme oppineet tuntemaan ja kokemaan.
Lainaa
Ei tiede pyri poistamaan subjektiivista havainnoijaa eikä intersubjektiivista arvioijaa jos se pyrkii niiden avulla mahdollisimman tarkasti eli mahdollisimman objektiivisesti havainnoimaan pohjimmiltaan objektiivista eli henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää maailmaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Objektiivisuus
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Koska taide on kokemuksellista. Aina. Kokemus puolestaan on AINA subjektiivista. Siksi. Kuten jo aiemmin pyysin, voit toki yrittää kertoa, mikä on taiteen funktio, jos se ei ole kokemus, jonka se taiteen yleisölle tai tekijälle muodostaa. Odotan innolla.
Tiede on paras tapa hankkia mahdollisimman objektiivista kuvaa objektiivisesta maailmasta, maailmasta johon myös taide kuuluu.
Voi olla että tiede päätyy määrittelemään että taide on mitä tahansa mitä joku taiteeksi kutsuu. Tieteellinen selitys myös taiteen funktiosta kiinnostaa itseäni kovasti.
On paljon sanoja joilta vielä puuttuu tieteellisen maailmankuvan jatkuvasti kehittyvät määritelmät. Trumpilta niitä tuntuu löytyvän erityisen paljon.
Lääketiedettäkin, johon ainakin moni länsimainen hädän tullen turvautuu, voidaan kritisoida rakentavasti ja maltillisesti.
Tieteestä löytyy luonnontieteiden lisäksi ihmistieteitä sekä monitieteellisyyttä.
Myös kokemuksellisuus on maailman ilmiö jota tiede kehittyvästi tutkii.
Korvataan kakkuvertaus Sokrateella. Sokrates on kreikkalainen mutta kreikkalainen ei ole Sokrates.
Objektiivisin tarkoittaa tieteen kontekstissa mahdollisimman objektiivista, uskonnon kontekstissa täydellisen objektiivista.
Tieteellisessä maailmankuvassa taidekin on osa maailmaa ja pohjimmiltaan fysikaalinen ilmiö. Eli tutkimuskohde kehittyvälle tieteelle.
Intersubjektiivisuus on tieteessä yksi objektiivisuuden tavoittelun keinoista ja laumaeläimenä ihmislajilla yleistä.
Ilman objektiivista maailmaa ei olisi kokemusmaailmoja mutta objektiivinen maailma voisi olla ilman kokemusmaailmoja.
Ilman objektiivisen maailman kokemusmaailmoja ei olisi taidetta tai tiedettä.
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely kokemukselliseksi poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 23, 2020, 11:21:12
Taiteen tehtävä on etsiä juuri uusia rajoja ja mahdollisuuksia. (Kertsin linkistä).
Juu, taiteen tehtävä on kehittää ajatuksia, tai ainakin kierrättää. Eihän taide aina kehitä mitään. Jauhaa paskaakin.
Parhaimmillaan kyllä, mutta se usein ehkä havaitaan vasta jälkikäteen.
Taide kuvastaa yhteiskuntaa, siksi tiettyjen aikojen taide on rumaa. 1960-80- lukujen malli ei ollut kaunista, koska yhteiskunnan kehitys ei sitä ollut. Liberaalia roskaa saimme.
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 25, 2020, 20:45:51
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 23, 2020, 10:59:04
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 23, 2020, 10:13:48
Onko taide mitä tahansa mitä joku taiteeksi kutsuu?
Kerro ihmeessä, miksi olisi tärkeää ja tarpeen muodostaa objektiivinen määritelmä taiteesta. Miksi olisi tarpeellista ja tärkeää päästä kertomaan jollekin, että hänen taiteeksi kokemansa ei taidetta ole? Mikä on mielestäsi taiteen funktio? Miksi tarvitsemme taidetta tai saamme siitä jotakin?
Kysyn niitä kysymyksiä siksi, että mielestäni itse vastaan niihin tavalla, joka perustelee sen, miksi tosiaankin taidetta on kaikki sellainen, jonka joku taiteena kokee. En ole tässä näkemyksessäni ollenkaan yksi, vaan se nimenomaan on yksi taiteen määritelmä, jolla on paljon kannattajia. Se on myös määrielmä, joka pysyy taiteen muutoksessa mukana, eikä vanhene samaan tapaan kuin monet muut määritelmät, joiden asettamien rajojen yli taide tuppaa hyppelemään kurittomasti.
Lainaa
Voiko taide jaettuna toimivana kielellisenä käsitteenä tarkoittaa mitä tahansa ja pitäisikö sille kielellisesti yrittää antaa mahdollisimman selkeä eli yleispätevä ja tarkka kuvaus?
Ei taide tarkoita mitä tahansa, mikäli sen olemassaolo kiinnittyy taiteena kokemiseen. Päinvastoin. Vai - muuttuuko kokemuksesi punaisesta väristä / lämmöstä / mielihyvästä sillä, että joku kertoo sinun käyttävän niistä ihan väärää nimikettä? Ongelmasi on siinä, että luulottelet taiteen sisällön piilevän taidetuotoksessa - kirjassa, taulussa tai musiikkikappaleessa. Mutta kun tajuat, että taide on itse asiassa taideKOKEMUKSESSA ja siinä intersbjektiivisessa tapahtumassa, jossa taide viestii ja vaikuttaa, saatat ymmärtää, miksi tuo kokemuksellinen taiteen määritelmä on itse asiassa avain koko jutussa. Se myös on se nimenomainen syy, miksi me emme näissä keskusteluissa ole samaa mieltä asioista.
Miksi sinusta olisi epätarkkaa kuvat taidetta siitä näkökulmasta, miltä sen kokeminen tuntuu? Meillä on suuri määrä sanoja, joita ei millään muulla tavalla ole määritelty. Miten kuvaat rakkautta tai vihaa objektiivisesti ja viittaamatta millään tapaa siihen, miltä rakkauden tai vihan kokeminen tuntuu? Ovatko tuollaiset kuvaukset mielestäsi todella parempia ja informatiivisempia kuvauksia ilmiöstä? Auttaisiko se ymmärtämään paremmin toista ihmistä, joka on vihainen tai rakastunut? Ikävä kyllä näyttää todisteaineiston valossa, että käy ennemminkin päinvastoin. Mm. Lääketiedettä syytetään juuri tällaisen toimintatavan seurauksista - jotka vieläpä kostautuvat tervedettä heikentävästi ja parantumista vaikeuttavasti. Sen sijaan se empatia ja potilaan ymmär,täminen joka kumpuaa heidän KOKEMUKSENSA empaattisesta ymmärtämisestä, on osoittautunut tärkeäksi tervehtymistä tuottavaksi asiaksi.
JOS taiteesta poistetaan kokemuksellisuuden merkitys ja lähdetään ymmärtämään se vain taidetuotoksen ominaisuuksien yhdistelmänä, tehdään taide itse asiassa tällä metodilla tyystin turhaksi. Tämä johtuu siitä, että taiteella ei - määritelmällisesti - ole muuta funktiota kuin sen kokemukselliset vaikutukset. Vai - esitötkö tosissasi, että tärkeää Mona Lisassa on sen rahallinen arvo, historiallinen asema, merkitys matkailuvalttina ja ihan vain se arvostus, jota voimme osoittaa sen jo aja sitten kuolleelle tekijälle hänen teknisen taituruutensa tähden? "Oli se aikamoinen nero piirustamisessa." Mikä on se taiteen arvo ja funktio, mikäli se EI ole taiteen katsojalle (tai tekijälle) tuottama taidekokemus? Päteekö sama muihin ikävän subjektiivisesti määriteltyihin ilmiöihin ja rakkauden merkitys on - mikä? Rakkasu on turha, jos vain jollain muulla tavalla voidaan varmistaa se, että jälkikasvusta huolehditaan?
Lainaa
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Täydellisen objektiivinen on objektiivisin mutta objektiivisin voi olla myös epätäydellinen. Vähiten epätäydellinen suhteessa muihin.
Kuten suklaakakku on kakku mutta kakku voi olla myös mansikkakakku.
Taide ei olekaaan luonteeltaan määritelmänä suklaa- vai mansikkakakku, vaan ennemminkin se vastaa määritelmää makuaistia hivelevästä kakusta. Olisi naurettavaa väittää, että makuaistia hivelevä kakku pitäisi määritellä joko suklaakakuksi tai mansikkakakuksi ja yksilön subjketiivinen mielipide siitä, kumpia maistuu hänestä paremmalta pitäisi korvata jommalla kummalla. Että sellainen määritelmä jotenkin parantaisi suklaa- ja mansikkakakuista pitävien ymmärrystä toistensa kakkumieltymyksistä. Että olisi tarpeen julistaa objektiivinen totuus siitä, että suklaa- eikun mansikkakakku on The makuaistia Hivelevä Kakku, jota arvonimeä ei tule koskaan ikinä antaa mansikka- eikun suklaakakulle. Että kun olemme saaneet OIkean parhaalta maistuvan kakun määriteltyä, on ihmisen ymmärrys kasvanut ja tiede on näyttänyt närhenmunat kaikille niille, jotka luulivat voivansa tietää oman kakkumakunsa ja esittää väitteitä siitä, millaisia kakkuja syödessään eniten nauttivat makuelämyksestään.
Lainaa
Se että tieteellisesti yritetään määritellä taidetta, ei välttämättä tarkoita että kuka tahansa voisi sen avulla tuottaa mestarillista taidetta.
Objektiivisimmalla keinolla en tarkoittanut täydellisen objektiivista keinoa saati kaikkivoipaa keinoa, koska ne ovat eri asioita.
Palataanko asiaan, kun kerrot, miten tieteellisesti voidaan ne suklaa- ja mansikakakut asettaa objektiiviseen paremmuusjärjestykseen, josta sitten voimem opiskella, kumpaa meidän kannattaa ostaa.
Lainaa
Tiede maailman ymmärtämisenä ja hyödyntämisenä on ollut projektina olemassa jo jonkin aikaa eikä taidetta voida jättää ulos maailmasta.
Mutta taide nyt ei vain ole fysikaalinen ilmiö, jota voi mitata ja punnita. Ei meillä ole tarvetta tieteelle silläkään saralla, että se asetetaan määrittämään, ketä rakastamme. Aatteles - eikös olisi hienoa, jos olisi jokin mittari tai kaavio oikein tieteellisesti muodostettuna, joka kertoisi, ketä rakastamme? Ihan turha itseltään kysellä ja tuntemuksiaan kuulostella, kun Tiede voi poistaa epäröinnin ja ihmettelyn tarjoten objektiivisen ja ikävästä subjektiivisuudesta puhdistetun ratkaisun.
Lainaa
Tieteen voima on subjektien intersubjektiivisessa objektiivisuuteen pyrkimisessä.
Intersbjektiivisuus ole ole objektiivisuuden synonyymi. Intersubjektiivisuutta ei voi olla, ellei ole niitä subjektiivisuuksia, joiden välillä sitä voi ilmetä.
Lainaa
Tiede pyrkii tutkimaan koko maailmaa eli sitä maailmaa jonka pieniä ja havainnoiltaan kapeita mutta irroittamattomia osia yksilöllinen kokemusmaailma ja yhteisöllinen kokemusmaailma ovat eli sitä maailmaa joka jäisi jäljelle vaikka yksilölliset ja yhteisölliset kokemusmaailmat katoaisivat.
Ilman sitä kokemusmaailmaa ei kyllä olisi myöskään taidetta. Nykykäsitys on muuten sirtymässä myös entistä enemmän siihen suuntaan, ettei kyllä olisi tiedettäkään. Ihmisen "käyttöliittymä" maailmaan on nimenomaan kokemuksellinen. Se on se perusta, jonka pohjalle KAIKKI ymmärryksemme maailmasta rakentuu. Descartes'n hölmöily, jonka mukaan olisi muka olemassa jokin fyysisestä maailmakosketuksestamme irrallisesti olemassaoleva mielen aineeton maaillma, on debunkattu jo aikaa sitten. Koko ihmisen olemassaolon perustuu siihen, että me konkreettisesti aistimme maailmaa ympärillämme (ja itseämme siinä), näemme ja koemme oman toimintamme vaikutukset ja tunnemme ja aistimme maailman toiminnan vaikutuksen meihin. Itse asiassa meidän on suorastaan mahdotonta havaita sellaista, mitä emme pysty kokemaan. Me havaitsemme vain sen, minkä pystymme kokemaan. Maailma, jonka pystymme havaitsemaan on aina maailma, joka koostuu siitä, minkä olemme oppineet tuntemaan ja kokemaan.
Lainaa
Ei tiede pyri poistamaan subjektiivista havainnoijaa eikä intersubjektiivista arvioijaa jos se pyrkii niiden avulla mahdollisimman tarkasti eli mahdollisimman objektiivisesti havainnoimaan pohjimmiltaan objektiivista eli henkilökohtaisesta näkemyksestä tai asenteesta riippumatonta, puolueetonta, tasapuolista, yleispätevää maailmaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Objektiivisuus
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Koska taide on kokemuksellista. Aina. Kokemus puolestaan on AINA subjektiivista. Siksi. Kuten jo aiemmin pyysin, voit toki yrittää kertoa, mikä on taiteen funktio, jos se ei ole kokemus, jonka se taiteen yleisölle tai tekijälle muodostaa. Odotan innolla.
Tiede on paras tapa hankkia mahdollisimman objektiivista kuvaa objektiivisesta maailmasta, maailmasta johon myös taide kuuluu.
Voi olla että tiede päätyy määrittelemään että taide on mitä tahansa mitä joku taiteeksi kutsuu. Tieteellinen selitys myös taiteen funktiosta kiinnostaa itseäni kovasti.
On paljon sanoja joilta vielä puuttuu tieteellisen maailmankuvan jatkuvasti kehittyvät määritelmät. Trumpilta niitä tuntuu löytyvän erityisen paljon.
Lääketiedettäkin, johon ainakin moni länsimainen hädän tullen turvautuu, voidaan kritisoida rakentavasti ja maltillisesti.
Tieteestä löytyy luonnontieteiden lisäksi ihmistieteitä sekä monitieteellisyyttä.
Myös kokemuksellisuus on maailman ilmiö jota tiede kehittyvästi tutkii.
Korvataan kakkuvertaus Sokrateella. Sokrates on kreikkalainen mutta kreikkalainen ei ole Sokrates.
Objektiivisin tarkoittaa tieteen kontekstissa mahdollisimman objektiivista, uskonnon kontekstissa täydellisen objektiivista.
Tieteellisessä maailmankuvassa taidekin on osa maailmaa ja pohjimmiltaan fysikaalinen ilmiö. Eli tutkimuskohde kehittyvälle tieteelle.
Intersubjektiivisuus on tieteessä yksi objektiivisuuden tavoittelun keinoista ja laumaeläimenä ihmislajilla yleistä.
Ilman objektiivista maailmaa ei olisi kokemusmaailmoja mutta objektiivinen maailma voisi olla ilman kokemusmaailmoja.
Ilman objektiivisen maailman kokemusmaailmoja ei olisi taidetta tai tiedettä.
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely kokemukselliseksi poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Sehän on ihan objektiivinen määritelmä taiteelle, että se on ilmiö, jonka jokainen subjekti kokee taiteeksi subjektiivisesti. Siinä kuvauksessa ja määritelmässä ei ole vielä mitään subjketiivista. Eihän vihan tai rakkaudenkaan objektiivinen kuvaus edellytä, että kaikkien on tunnettava rakkautta ja vihaa samaa henkilöä kohtaan.
Kompurointisi tässä johtuu edelleen siitä virheellisestä luulostasi, että uskot sen taiteen olemuksen todella olevan taideteoksessa. Minusta olet silloin missannut koko taiteen funktion. Taide on enemmän verbi kuin substantiivi. Siksi on täysin mahdollista määritellä se tietynlaisena (subjektiivisena) kokemuksena. Taideteoksen olennainen piirre on se, että se kykenee saamaan aikaa taiteen kokemuksen. Siten ei ole syytä tuijottaa maalausta ja odottaa, että yrittämättä - suorastaan väistäen - tätä taiteen funktiota voisi luoda määritelmän, jolla taiteen voi taiteeksi tunnistaa. Taiteen tunnistaa siitä, että se pystyy toimimaan kuten taide toimii. Ihan kuten vasaraksi on perusteltua kutsua mitä tahansa esinettä, jota joku vasaroimiseen käyttää. Toki jotkut esineet soveltuvat siihen erityisen hyvin, toisten ollessa vain välttäviä korvikkeita - mutta tehdasvalmisteista vasaratuotetta huimasti parempia, mikäli ne ovat tarpeen vaatiessa käsillä sen tehdasvalmisteisen puuttuessa.
Sellainen taiteeksi määritteleminen, joka ohittaa teoksen tuottaman taiteen kokemuksen, palvelee ihan muita tarkoituksia kuin taiteellisia päämääriä. Sellaista tarvitaan vain, mikäli haluaa ansaita rahaa taideteoksen myymisellä tai saada rahoitusta teoksen valmistamiseen. Muutoin, ja jos edes hetkeksi unohdetaan taiteen rahallisen arvon määrittämistarve (ns. ulkotaiteellinen pyrintö), ei taiteelle ole mitään muuta syytä olla olemassa kuin taiteellisen kokemuksen tuottaminen. Kokemus on aina subjektin kokemus ja sen tunnistaa vain ja ainoastaan subjekti itse. Kokemus ei pelkisty edes johonkin natureilla havaittuun aivojen aktivaatioon, vaan siinä todella aina tarvitaan subjekti kokemaan sitä omaa subjektiivista kokemustaan, joka sitten asettuu hänen muiden kokemustensa rinnalle ja joukkoon ja muokkaa häntä yhtenä kokemuksena kaikkien muiden joukossa.
Me ihmisinä rakennumme kokemuksistamme. Onkin siten aika outoa jotenkin väheksyä kokemuksen merkitystä ja pitää tätä subjketiivista aluetta jotenkin vähäpätöisen sen subjketiivisuuden takia. Sellainen asenne kuitenkin kirjoituksistasi jatkuvasti huokuu. Uskotko ja lakkaatko kokemasta rakkautta tai iloa tai surua tai kipua tai väsymystä tai vaikka vain punaista väriä sillä, että joku objektiivisesti mittaa asian ja toteaa kokemuksesi vääräksi? Muuttuuko kokemuksesi - vai onko seuraamuksena pelkkä nolostuminen ja häpeä siitä, että noin väärin luulit kokevasi? Pystytkö todella saamaa aikaan itsessäsi taiteen kokemuksen sellaisen teoksen edessä, joka on objektiivisesti taiteeksi määritelty? RIITTÄÄKÖ tuo määrittely saamaan aikaan taiteen kokemuksen sinussa? Itse en pysty siihen, vaan jopa yleisesti tunnustetut teokset saattavat jättää minut kylmäksi. Taidetta ei silloin synny minun ja teoksen kosketuksesta. Toki sitä varmasti syntyy saman teoksen ja jonkun muun kosketuksesta. Mutta jos ryhtyisin pontevasti patistamaan itseäni uskomaan, että kokemukseni oli virheellinen, lähinnä rakentaisin esteitä itselleni saada taidekokemuksia. Ihan kaikkein tärkein juttu on oppia tunnistamaan itsessään tuo tapahtuma, jota taiteeksi kutsutaan, kun taideteoksen kanssa kommunikoi. Vasta kokemuksen tunnistamisen opittuaan voi haastaa itseään näkemään taidetta sielläkin, missä ei aiemmin sitä pystynyt havaitsemaan, ei sitä tunnistanut. Miksi tarvitsisin tähän jonkun kaanonin mukaisen "ojektiivisen" määritelmän siitä, miten taideTEOS tunnistetaan - jostain muusta kuin vaikutuksistaan?
Kyllä voimme määritellä ulkoiset piirteet, joilla kuvata vaikkapa öljyvärimaalausta kankaalle. Tai oopperaa tai liediä. Mutta nämä ovat vain ulkoisia muotoja, joiden sisälle mahtuu myös helposti kaikenlaista, josta taiteellista kokemusta emme saa itse, ei saa edes kovin moni. Voi olla, ettei edes se teoksen maalaaja ole sellaista saanut. Ihan kuten on mahdollista äännähdellä ääniä, jotka eivät ole musiikkia, mutta silti sama äännähtely voi olla musiikkia. Itse äänet eivät asiaa ratkaise. Hyvä esimerkki on John Cagen teos 4.33. SEnkään taiteutta ei voi mitata kuuluvista äänistä. Silti se kiistatta on musiikiksi kutsutun taiteenlajin yksi merkkiteos. Siitäkin huolimatta, etteivät kaikki siitä innostu ja saa tuota taiteen kokemusta.
Mikä tekee 4.33 -teoksesta taideteoksen ja musiikkiesityksen? Sävellyksen? Mikä on tekijä, jonka poistamalla se ei enää olisi taidetta? Jos nyt päätän kuunnella teoksen kotonani, niin mikä estää, etten voi?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 26, 2020, 07:19:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 25, 2020, 20:45:51
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely kokemukselliseksi poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Sehän on ihan objektiivinen määritelmä taiteelle, että se on ilmiö, jonka jokainen subjekti kokee taiteeksi subjektiivisesti. Siinä kuvauksessa ja määritelmässä ei ole vielä mitään subjketiivista.
Tieteellisesti mahdollisimman objektiivinen määritelmä tuotetaan intersubjektiivisena subjektien yhteistyönä.
Taiteen määrittely subjektiiviseksi sisältäisi paljonkin subjektiivisuutta.
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 26, 2020, 20:30:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 26, 2020, 07:19:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 25, 2020, 20:45:51
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely kokemukselliseksi poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Sehän on ihan objektiivinen määritelmä taiteelle, että se on ilmiö, jonka jokainen subjekti kokee taiteeksi subjektiivisesti. Siinä kuvauksessa ja määritelmässä ei ole vielä mitään subjketiivista.
Tieteellisesti mahdollisimman objektiivinen määritelmä tuotetaan intersubjektiivisena subjektien yhteistyönä.
Taiteen määrittely subjektiiviseksi sisältäisi paljonkin subjektiivisuutta.
Mikä olisi subjektiivisuuden objektiivinen määritelmä?
Ei ole objektiivista taidekäsitystä. Käsitys on aina inhimillisen subjektiivista.
= Mielipiteistä kiistelyä.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 26, 2020, 21:05:28
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 26, 2020, 20:30:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 26, 2020, 07:19:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 25, 2020, 20:45:51
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely kokemukselliseksi poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Sehän on ihan objektiivinen määritelmä taiteelle, että se on ilmiö, jonka jokainen subjekti kokee taiteeksi subjektiivisesti. Siinä kuvauksessa ja määritelmässä ei ole vielä mitään subjketiivista.
Tieteellisesti mahdollisimman objektiivinen määritelmä tuotetaan intersubjektiivisena subjektien yhteistyönä.
Taiteen määrittely subjektiiviseksi sisältäisi paljonkin subjektiivisuutta.
Mikä olisi subjektiivisuuden objektiivinen määritelmä?
Mahdollisimman objektiivinen subjektiivisuuden määritelmä olisi tieteellinen subjektiivisuuden määritelmä.
Samalla myös keskeneräinen ja tarkentuva määritelmä.
Olisiko se tällä hetkellä jokin tämän suuntainen?: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:subjektiivisuus
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 27, 2020, 18:15:03
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 26, 2020, 21:05:28
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 26, 2020, 20:30:22
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 26, 2020, 07:19:40
Lainaus käyttäjältä: a4 - elokuu 25, 2020, 20:45:51
Miten taiteen mahdollisimman objektiivinen määrittely kokemukselliseksi poistaisi taiteesta subjektiivisuuden?
Sehän on ihan objektiivinen määritelmä taiteelle, että se on ilmiö, jonka jokainen subjekti kokee taiteeksi subjektiivisesti. Siinä kuvauksessa ja määritelmässä ei ole vielä mitään subjketiivista.
Tieteellisesti mahdollisimman objektiivinen määritelmä tuotetaan intersubjektiivisena subjektien yhteistyönä.
Taiteen määrittely subjektiiviseksi sisältäisi paljonkin subjektiivisuutta.
Mikä olisi subjektiivisuuden objektiivinen määritelmä?
Mahdollisimman objektiivinen subjektiivisuuden määritelmä olisi tieteellinen subjektiivisuuden määritelmä.
Samalla myös keskeneräinen ja tarkentuva määritelmä.
Olisiko se tällä hetkellä jokin tämän suuntainen?: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:subjektiivisuus
Tuon määritelmän mukaan siis subjektiivisuus on yksilön näkökulma. Koska taidetta voi kokea vain omasta näkökulmastaan, lienee selvää, että taidekokemus on subjektiivinen. Ei se muutu objektiiviseksi sillä, että kerätään nämä subjektiiviset kokemukset yhteen ja yritetään luoda niistä jokin tilastollinen kuvaus. Huomasitko tässä määritelmässä, miten juuri eettisissä ja esteettisissä arvioissa subjektiivisuudella sanottiin olevan suuri merkitys? Ainakin siis Nagelin mukaan.
Wikipedia-artikkeli taiteesta alkaa näin:
LainaaTaide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.
Siis - ihminen päättää pyrkiä herättämään toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia. Tässä siis ensin lähtökohtana on taiteen tekijän kokema tunne. Jokseenkin subjektiivinen kokemus siis. Eikä varmastikaan tyypillisesti kokemus, joka vaikkapa jossain labrassa olisi ensin aivoihin asennettujen anturien kautta objektiivisesti todennettu. Seuraavaksi taiteen kokija mahdollisesti tämän taiteen äärellä kokee jonkinlaisia tunnekokemuksia. Taas ollaan varsin subjektiivisessa tapahtumassa ja tyypillisesti mahdollisia syntyneitä tunnekokemuksia kysytään tuolta taiteen kokijalta itseltään, joka joko niitä kokee tai ei, ja joka on ainoa käytettävissä oleva tietolähde niiden luonteen tarkasteluun. Väitän, että minun kuvaukseni taiteesta on ainakin tämän artikkelin kuvauksen mukainen.
Wikipedia jatkaa:
LainaaTaide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.
Kovasti Taiteen subjektiivista luonnetta painottavaa kuvausta edelleen ja myös suora väite taiteen pyrkimyksestä vaikuttaa nimenomaan subjektiivisella tasolla. Taidekokemuksen jopa väitetään riippuvan tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. No jopas - niitäkin siis voi olla monia ja ne voivat olla subjektin itsensä omaksumia.
Wikiartikkeli jatkaa:
LainaaImmanuel Kantin mukaan ihminen ei voi saada tietoa ympäristön todellisesta olemuksesta, vaan ympäröivä todellisuus ilmentyy havainnoissamme sellaisena, kuin aistimme ne hahmottavat. Estetiikka ei siis myöskään kerro mitään tarkasteltavasta esineestä itsestään, vaan tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta esineen mielikuvaan.
No jopas. Siis estetiikka ei ole oikeastaan tarkasteltavaa esinettä kuvaavaa ja siihen kohdistuvaa, vaan kyse on - Kantin mukaan - tarkastelijan tunnepohjaisesta suhtautumisesta siihen omaan mielikuvaansa siitä. Siis todella subjektiivista, eikä tuo tunnepohjainen suhtautuminen piile itse esineessä ollenkaan, sillä tarkastelussa on taiteen kokijan omat mielikuvat. Subjektiivisuus on tässäkin kuvauksen painopiste.
Tämä nyt oli vain wikiartikkeli, mutta silti se kyllä näyttää lähinnä vahvistavan minun väitteitäni taiteesta ja sotivan sinun väitteitäsi vastaan. (Se ei sodi mielestäni millään tapaa niitä taiteen kuvauksia vastaan, joihin olen sitten taidefilosofisessa kirjallisuudessa tutustunut.) Oliskos sulla mitään lähdettä, joka tukisi omaa taidekäsitystäsi? Sillä - sehän jää jokseenkin subjektiiviseksi, mikäli se on vain sinun itsellesi omaksumasi käsitys, jonka kautta vain sinä itse tarkastelet ja koet taidetta. Toki siis subjektiivisuudessaan mahdollinen ja pätevä (sinulle), mutta subjektiivinen ja siten pätevä vain sillä ehdolla, että päteväksi taidekäsitykseksi hyväksytään kaikki kaikkien subjektiiviset taidekäsitykset. Jos vaadit taidekäsitykseltä objektiivisuutta, lienee selvää, että sun täytyy löytää varteenotettava määrä taidekäsityksesi allekirjoittavia ja myös tietenkin niitä (tieteellisesti päteviä) lähteitä, joissa se taiteen kuvauksena esitetään.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 07:29:37
Wikipedia-artikkeli taiteesta alkaa näin:
LainaaTaide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.
Wikipedia jatkaa:
LainaaTaide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.
Kiinnstavia pohdintoja ja poimintoja sinulla.
Nuo lainaamasi ehkä ovat välttämättömiä, vaan eivät riittäviä ehtoja sille, että jokin on taidetta.
Laumassa oleva kavioeläin pelästyy, ja (tahattomasti?) viestii muulle laumalle, että on pelästynyt, esim. säntämäällä johonkin suuntaan kiireen vilkkaa. Pelästys tarttuu, ja koko lauma säntää juoksuun samaan suuntaan. Tästä puuttuu wiki-artikkelin mainitsema (tietoinen) pyrkimys herättää muissa itsessään kokemia tunnevaikutuksia.
Pitääkö sen muissa herätetyn tunteen olla sama kuin taiteilijan itse kokema tunne?
Kaikki muissa ihmisissä herätetyt tunteet eivät ole seurausta siitä, että kyseessä olisi taideteos. Esimerkiksi ihminen, joka kokee kipua, voi aiheuttaa muissa ihmisissä kipua eri tavoin, mutta ei se silti ole taidetta (ainakaan välttämättä).
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 12:38:53
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 07:29:37
Wikipedia-artikkeli taiteesta alkaa näin:
LainaaTaide tarkoittaa yleisesti kaikkia niitä toimintoja ja tuotteita, joilla ihminen aistein havaittavin keinoin koettaa herättää toisissa itsessään kokemiaan tunnevaikutuksia.
Wikipedia jatkaa:
LainaaTaide on yksi kulttuurin peruskäsitteistä. Se koostuu erilaisten elementtien tarkoituksellisen järjestelyn tuloksista ja prosesseista, joilla pyritään vaikuttamaan tunteisiin tai ajatteluun subjektiivisella tasolla. Taide on ilmaisun, viestinnän, kannanoton ja mielihyvän tuottamisen väline. Se, onko jokin teos taidetta, riippuu paljolti tarkastelijan omaksumasta taidekäsityksestä. Taidetta voi olla myös sellainen, joka aiheuttaa kokijassaan muitakin kuin esteettisyyden tunteita.
Kiinnstavia pohdintoja ja poimintoja sinulla.
Nuo lainaamasi ehkä ovat välttämättömiä, vaan eivät riittäviä ehtoja sille, että jokin on taidetta.
Kerro vain, jos sinulla on mielessäsi näitä muita ehtoja. Oman tietoni mukaan taiteessa tuollaiset ehdot tuppaavat asettamaan rajaan, jonka yli ne pirun taiteilijat ryhtyy sitten pomppimaan.
LainaaLaumassa oleva kavioeläin pelästyy, ja (tahattomasti?) viestii muulle laumalle, että on pelästynyt, esim. säntämäällä johonkin suuntaan kiireen vilkkaa. Pelästys tarttuu, ja koko lauma säntää juoksuun samaan suuntaan. Tästä puuttuu wiki-artikkelin mainitsema (tietoinen) pyrkimys herättää muissa itsessään kokemia tunnevaikutuksia.
Ei taidetta ole mikä tahansa tunnereaktion herättäminen, vaan tietoinen halu se taiteella tehdä. Tai tietoinen päätös kokea jokin vaikutus nimenomaan taiteena.
Lainaa
Pitääkö sen muissa herätetyn tunteen olla sama kuin taiteilijan itse kokema tunne?
Ei, eikä se tyypillisesti olekaan.
Lainaa
Kaikki muissa ihmisissä herätetyt tunteet eivät ole seurausta siitä, että kyseessä olisi taideteos. Esimerkiksi ihminen, joka kokee kipua, voi aiheuttaa muissa ihmisissä kipua eri tavoin, mutta ei se silti ole taidetta (ainakaan välttämättä).
Ei olekaan, eikä tuossa lainaamassani artikkelissa sellaista väitettykään.
Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:46:42
Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.
No niin liukkaaksi en taidetta minä - eikä wikiartikkelikaan - esittänyt, että taiteeksi oltais todettu mikä tahansa tunteita herättävä teko tai tilanne.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 12:46:56
Ei taidetta ole mikä tahansa tunnereaktion herättäminen, vaan tietoinen halu se taiteella tehdä.
Eikö tuossa (boldaukseni) ole kehäpäätelmä? Tyyliin taide on taidetta, tai jotain, mitä taiteen avulla tehdään.
Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan
tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?
Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, mutta sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:58:11
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 12:46:56
Ei taidetta ole mikä tahansa tunnereaktion herättäminen, vaan tietoinen halu se taiteella tehdä.
Eikö tuossa (boldaukseni) ole kehäpäätelmä? Tyyliin taide on taidetta, tai jotain, mitä taiteen avulla tehdään.
Taidetta on tosiaan alunperin esittämäni määrittelyn mukaan kaikki, minkä joku - tekijä tai kokija - taiteeksi ajattelee. Se on määritelmä, joka on kestänyt aikaa ja joka joidenkin mielestä on ainoa pätevä taiteen määritelmä. Se vaikuttaa ehkä päällisin puolin kehäpäätelmältä, mutta pohjalla on ajatus, että taiteessa ei tosiaankaan ole mitään määrämittoja tai ulkoisia tunnusmerkkejä, koska se taide on tuo kokemus. Kokemuksen kokija on itse asiassa ainoa, joka voi todeta kokemuksen olemassaolon ja kuvailla sen luonteen. Sitä ei voi kukaan toinen tehdä tuon kokemuksen kokijan puolesta. KOkemuksemme ovat aina omiamme, eikä ole mahdollista kokea "väärin". Siis siten, että joku toinen voisi kyseenalaistaa väittämämme kokemuksen. Jopa harhanäky on aina aidosti kokijan kokema kokemus. Vaikka se olisi ollut pelkkä harhanäky.
Lainaa
Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?
Voi tehdä, mutta silloinhan meillä ON joku, joka sen taiteeksi koki. Kyllä minusta on mahdotonta, että olisi taidetta, jota kukaan ei koe taiteeksi. Ei tekijä, ei taiteen katsoja, ei kukaan. Mutta tämä ei tietenkään estä sitä, että joku vielä tulevaisuudessa kokee jonkin taiteeksi. Näin on muuten myös käynytkin, sillä taide käsitteenä on aika nuori. Paljon nuorempi kuin ihmisen varhaisimpina taideteoksina museoissa esitellyt esineet. Ainakaan niiden tekijät eivät kutsuneet tekemisiään tai kokemuksiaan taiteeksi, koska koko käsitettä ei ollut olemassakaan.
Lainaa
Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jo ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.
Miksei taiteilija tuossa mielestäsi ajattelisi tekevänsä taidetta? Miksei taidetta voisi tehdä tuohon tapaan? Ei tuossa lainaamassani artikkelissa väitetty, että taiteen tekemisen ehtona on tietää etukäteen, millainen on tekemisen lopputulos. Päinvastoin minusta erittäin monet taiteilijat nimenomaan kuvaavat taiteen tekemistä tuohon tapaan. Eivät he siltikään ajattele tekevänsä jotain muuta, vaan kutsuvat tuota juurikin taiteen tekemiseksi.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 14:11:30
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:58:11
Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?
Voi tehdä, mutta silloinhan meillä ON joku, joka sen taiteeksi koki. Kyllä minusta on mahdotonta, että olisi taidetta, jota kukaan ei koe taiteeksi. Ei tekijä, ei taiteen katsoja, ei kukaan. Mutta tämä ei tietenkään estä sitä, että joku vielä tulevaisuudessa kokee jonkin taiteeksi. Näin on muuten myös käynytkin, sillä taide käsitteenä on aika nuori. Paljon nuorempi kuin ihmisen varhaisimpina taideteoksina museoissa esitellyt esineet. Ainakaan niiden tekijät eivät kutsuneet tekemisiään tai kokemuksiaan taiteeksi, koska koko käsitettä ei ollut olemassakaan.
Lainaa
Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jo ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.
Miksei taiteilija tuossa mielestäsi ajattelisi tekevänsä taidetta? Miksei taidetta voisi tehdä tuohon tapaan? Ei tuossa lainaamassani artikkelissa väitetty, että taiteen tekemisen ehtona on tietää etukäteen, millainen on tekemisen lopputulos. Päinvastoin minusta erittäin monet taiteilijat nimenomaan kuvaavat taiteen tekemistä tuohon tapaan. Eivät he siltikään ajattele tekevänsä jotain muuta, vaan kutsuvat tuota juurikin taiteen tekemiseksi.
Tuo oma kommenttini ei liittynyt siihen, mieltääkö taiteilija tuossa tekevänsä taidetta, vaan siihen edelliseen kysymykseen, eli vaaditaanko nimenomaan
tietoista haluakaan aivan välttämättä.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 14:27:40
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 14:11:30
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:58:11
Ja toisekseen, vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä? Voisiko ajatella, että joku vähän niinko vahingossa tuleekin tehneeksi jotain, jonka joku toinen kokee taiteeksi?
Voi tehdä, mutta silloinhan meillä ON joku, joka sen taiteeksi koki. Kyllä minusta on mahdotonta, että olisi taidetta, jota kukaan ei koe taiteeksi. Ei tekijä, ei taiteen katsoja, ei kukaan. Mutta tämä ei tietenkään estä sitä, että joku vielä tulevaisuudessa kokee jonkin taiteeksi. Näin on muuten myös käynytkin, sillä taide käsitteenä on aika nuori. Paljon nuorempi kuin ihmisen varhaisimpina taideteoksina museoissa esitellyt esineet. Ainakaan niiden tekijät eivät kutsuneet tekemisiään tai kokemuksiaan taiteeksi, koska koko käsitettä ei ollut olemassakaan.
Lainaa
Tai taiteilija voi niin ikään hyvinkin epätietoisesti, intuitionsa varaan heittäytyen aikaansaada jotain hienoa taidetta. Esim. flow-tila voi olla semmoinen, että se maalaus "maalaa itse itsensä", maalaus ikään kuin kertoo taiteilijalla, mitä pitää seuraavaksi tehdä. Jo ensimmäinen pensselinveto (se ehkä tietoinen) alkaa viemään työtä johonkin suuntaan, sen jälkeen työ alkaa vaatimaan taiteilijalta asioita. Taiteilija seuraa työtä, ja päinvastoin.
Miksei taiteilija tuossa mielestäsi ajattelisi tekevänsä taidetta? Miksei taidetta voisi tehdä tuohon tapaan? Ei tuossa lainaamassani artikkelissa väitetty, että taiteen tekemisen ehtona on tietää etukäteen, millainen on tekemisen lopputulos. Päinvastoin minusta erittäin monet taiteilijat nimenomaan kuvaavat taiteen tekemistä tuohon tapaan. Eivät he siltikään ajattele tekevänsä jotain muuta, vaan kutsuvat tuota juurikin taiteen tekemiseksi.
Tuo oma kommenttini ei liittynyt siihen, mieltääkö taiteilija tuossa tekevänsä taidetta, vaan siihen edelliseen kysymykseen, eli vaaditaanko nimenomaan tietoista haluakaan aivan välttämättä.
Nyt taidamme ymmärtää tämän tietoisen hyvin eri tavalla. Minulle se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että taiteilija tuossa flow-tilassa ja antaessaan maalauksen maalat itsensä mieltää kyseessä olevan taiteen tekemisen kokemus. Eikä sen tarvitse senkään tarkoittaaa, etteikö hän olisi Siinä vain jonkinlainen "välikappale", joNka käden kautta maalaus itsensä maalaa. Kyse on vain siitä, että hänelle tuo maalaus mieltyy taiteena ja maalauksen tekemisen tilanne taiteen tekemisenä. Sen sijaan, että se hänelle olisi vaikkapa puuron keittämistä. (Joka sekin on mahdollista kokea ja mieltää taiteena.) Taiteeksi maalauksen itsensä maalaamisen tilanteen voi mielestäni taiteilija todeta myös hyvin jälkikäteen. Niinhän sen tekee taiteen katsojakin, eikä häntä tarvita itse maalamisen tilanteeseen paikalle. KUn / jos tämä flow-tilan kokenut taiteilijamme kuitenkin jossain vaiheessa itselleen tapahtuman tai tuotoksen taiteena mieltää, on esittämäni ehto taiteelle täyttynyt. Mulle kelpaa vaikka vuosikymmeniä myöhemminkin tapahtuva toteaminen. Sekin tekee maalauksen taiteeksi - minusta. Koska sillä taiteeksi toteamisen hetkellä tämä toteaja mitä ilmeisimmin KOKEE maalauksen taiteeksi. Vai mikä olisi syy todeta maalaus taiteeksi, jos sitä ei millään tapaa taiteeksi miellä tai koe?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 14:40:03Vai mikä olisi syy todeta maalaus taiteeksi, jos sitä ei millään tapaa taiteeksi miellä tai koe?
Raha? Vrt. toritaide, itkevät lapset. Siinä myyjä (joka välttämättä ei ole taiteilija tai "taiteilija" itse) määrittelee tekeleen taiteeksi.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 14:46:45
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 14:40:03Vai mikä olisi syy todeta maalaus taiteeksi, jos sitä ei millään tapaa taiteeksi miellä tai koe?
Raha? Vrt. toritaide, itkevät lapset. Siinä myyjä (joka välttämättä ei ole taiteilija tai "taiteilija" itse) määrittelee tekeleen taiteeksi.
Jos toritaiteen taiteeksi kokee, niin keneltä se on poissa? Maksaa kannattaa vain sellaisesta taiteesta, joka itselle on taiteen arvoista. Siis jos taidetta taiteen vuoksi ostaa. Se on sitten täysin toinen juttu, jos taideostoksen tekee sijoitusmielessä. Siinä onkin syytä miettiä ihan muita juttuja kuin taiteen määritelmiä. Se ei velvoita MINUA mihinkään, että sinä sanot torin kukkataulua taiteeksi. Minulla on silti vapaus olla sitä kohtaan tuntematta ihmeempiä taidekokemuksia. Todellakin - vasta rahallisella arvolla spekulointi tuo tarpeen julistaa jokin taulu arvottomaksi ja riistää siltä taiteen nimike. Kyse on ulkotaiteellisista arvoista ja siitä, että taiteelle annetaan sellaisia merkityksiä (hinta), joilla ei ole mitään tekemistä taiteellisen arvon kanssa.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:46:42
Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.
Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...
Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 28, 2020, 22:45:45
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:46:42
Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.
Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...
Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.
Tästä kommentista heräsi ensi kertaa huomio taiteen tuomitsevuuteen. Toope ei tykkää, kun ei tutustu. Oletko vieraillut kohteissa? Taide on myös moniulotteisempaa kuin joku kaunis taulu. Se on myös yhteisöllisyyttä.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 28, 2020, 23:11:10
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 28, 2020, 22:45:45
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:46:42
Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.
Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...
Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.
Tästä kommentista heräsi ensi kertaa huomio taiteen tuomitsevuuteen. Toope ei tykkää, kun ei tutustu. Oletko vieraillut kohteissa? Taide on myös moniulotteisempaa kuin joku kaunis taulu. Se on myös yhteisöllisyyttä.
Taide varmasti on yhteisöllistä, kuten kulttuuri yleensäkin. En minä tässä tuomitse, en vain kaikesta pidä. Tykätkööt toiset modernista, minun ei tarvitse.
Kaikkien ei tarvitse pitää kaikesta.
Aamuyön tunteina tietokoneen ääressä istuessa selasin netistä kaikenlaista, mitä sattui tulemaan vastaan. Jonkin sattuman kautta ajauduin katselemaan taideteoksia. Tämän kirjoitukseni aluksi esitän aiheeseen liittyvän arvauksen, miltä vuosikymmeneltä tämä kuva (https://d3d00swyhr67nd.cloudfront.net/w800h800/collection/NML/LLG/NML_LLG_LL_3594-001.jpg) on.
Kaikki varmaan tunnistavatkin teoksen osana yleissivistystä, mikä minulta puuttuu. (Tai jos eivät tunnista, käyttävät käänteistä kuvanhakua).
Kun aihealue saatiin rajatuksi, niin jatkan vielä.
Joissakin hienostuneissa medioissa sensuroidaan tietyt kohdat taideteoksista, jotka katsotaan liian "paljastaviksi". Jos artikkelissa on kuva taidenäyttelyn avajaisista, ja jossakin kuvan taustalla on alastonta ihmistä esittävä klassinen maalaus, siitä saatetaan peittää mustalla suorakulmiolla tai pikselöinnillä tietyt kohdat. Tällainen tuntuu vähän liiankin puritaaniselta, mutta tähän suuntaan kai maailma on menossa. Pornoteollisuuden luvatussa maassa Yhdysvalloissa varsinkin ollaan aivan hurjana tässä asiassa. Siellä ilmeisesti jokainen ihminen ajatellaan ensisijaisesti vaatteiden peittämäksi pornotähdeksi.
Tämä pohdiskeluni on seurausta useista nettisivuista ja taideartikkelista, mitä sattumalta eksyin lukemaan ja katselemaan, kun aihe lähti viemään mennessään. Nettihän on luonteeltaan sellainen, että yksi satunnainen askel tuo esille uusia askelia, ja niitä pitkin lähtee helposti kävelemään.
Kysymys pornografian ja taiteen suhteesta tuli mieleeni, kun luin joitakin artikkeleja. Voidaanko tarkkaa rajaa edes vetää näiden kahden ilmiön välille. Onko alastontaiteessa aina mukana ripaus pornoa, vaikka taideteokset esitettäisiinkin hienoissa gallerioissa puhtaasti vain taiteena. Eivätkö homoseksuaalin valokuvaajan Robert Mapplethorpen teokset ole aika "pornografisia", vaikka ne onkin esitetty taiteellisesti. Sekö tekee kuvista ei-pornoa, että ne on painettu hienolle paperille ja ne roikkuvat arvostetun gallerian seinällä?
Jotenkin noita eri artikkeleja lukiessa tuli mieleen jopa ajatus, että alastonmaalauksia tehneet taiteilijat ovat olleet piilopornograafikkoja, vaikka sanaa ei ehkä ole edes tunnettu heidän aikanaan. Eräässä lehdessä paljastettiin, että kuuluisan ranskalaisen maalarin Paul Gauguinin maalaukset Tahitilta olivat tavallaan huijausta. Taiteilija maalasi puolialastomia ja alastomia naisia ja antoi ymmärtää, että kuvat kertoivat tahitilaisten vapaasta elämäntavasta. Hän matkusti Tahitille maalaamaan 1800-luvun loppuvuosina. Hänen pettymyksekseen Tahitilta ei löytynytkään puolialastomia naisia alastomista puhumattakaan, joten hänen oli lavastettava tilanteet tauluihinsa.
Oliko kuviteltu tahitilainen luonnollisuus vain tekosyy Gauguinille saada maalata pornokuvia? Esitin kysymyksen tahallisen kärjistävästi. En oikeasti näe asiaa tällä tavalla.
Ja entä sitten kuuluisa brittiläinen maalari Lucian Freud - kuuluisan psykoterapeutin lapsenlapsi - joka maalasi provokatiivisia alastonkuvia jopa omasta tyttärestään. Tällainen kuuluisa maalaus löytyy hakusanoilla "Portrait of Rose". Vaikka olisin millainen taiteilija tahansa, en käyttäisi omaa lastani tuollaisen kuvan mallina. No, en olekaan Freud enkä myöskään taiteilija. Freudin työt ovat kauttaaltaan sellaisia, että herää helposti ajatus, mitä ajatuksia hänellä on ollut mielessään. Muistetaanpa vaikka Tom of Finlandin kommentti siitä, mistä hän tiesi, että kuvasta on tulossa hyvä.
Jo ammoisina aikoina maalattiin ja veistettiin alastomia hahmoja. Olivatko ne oman aikansa pornografiaa? Tilasiko joku ruhtinas tai ylimys alastoman naispatsaan kotiinsa epäilyttävässä tarkoituksessa? Ja kenelle alastomat miespatsaat menivät?
Mistä me 2000-luvun ihmiset voisimme tietää, miten taiteilijoiden ja taiteen kuluttajien mielissä on liikkunut joskus satoja tai tuhansia vuosia sitten. Joissakin 1600-1700 lukujen teoksissa esitetään epäilyttävän paljon alastomia pikkulapsia uskonnollisten aiheiden ympärillä. Olivatko taiteilijat pedofiillejä? Olivatko taulut aikansa lapsipornoa?
Tässä on mielenkiintoinen kuva, joka ei sisällä alastomuutta.
https://www.artsy.net/article/artsy-editorial-obsessed-painting-distressed-lindsay-lohan
P.S. Oikoluku kertoo, että teen (olen huomannut tämä ennenkin) järjestelmällisen kirjoitusvirheen sanassa "taiteilija". L-kirjainta edeltävä "i" jää pois, vaikka luulen kirjoittaneeni sen. Tarkoitukseni on kirjoittaa "taiteilija" ja luulen kirjoittaneeni "taiteilija", mutta oikoluku osoittaakin minun kirjoittaneen "taitelija". Jos tällaisia virheitä löytyy teksteistäni, ja varmaan niitä löytyy, haluan huomauttaa, että tiedän, miten sana kirjoitetaan.
Lainaus käyttäjältä: Lognessa - elokuu 28, 2020, 23:11:10
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 28, 2020, 22:45:45
Lainaus käyttäjältä: kertsi - elokuu 28, 2020, 13:46:42
Ei ole minulla esittää välttämättömiä ehtoja taiteelle. Taide on liukas käsite, joka ei suostu ahdettavaksi määrittelyn purkkiin. Halusin vain tuoda esiin tuon liukkauden.
Nnjoo, kauneus- ja "taiteus"- käsitteet ovat pitkälti ihmisistä riippuvaisia. Tiedän itsekin ihmisiä, joita miellyttää betonibrutalismi ja sen tehokkuuskäsitys. Itse näen ympäristömme arvokkana siten, että se tuo kauneudella mielihyvää. Siksi tykkään Firenzestä, enkä Berliinistä. Helsingissä tykkään Katajanokasta, en Pasilasta. Tykkään Kotkan kaupunkinäkymästä, en Kouvolasta... Porvoon vanhasta, en Salosta...
Historialliset kauneus/taide- näkemykset enemmän miellyttävät. Ymmärrän sen, että modernius voi toisia miellyttää, en vain niitä ihmisiä aina ymmärrä.
Tästä kommentista heräsi ensi kertaa huomio taiteen tuomitsevuuteen. Toope ei tykkää, kun ei tutustu. Oletko vieraillut kohteissa? Taide on myös moniulotteisempaa kuin joku kaunis taulu. Se on myös yhteisöllisyyttä.
Alva Noë (taidefilosofi) kirjoittaa siitä, etä ihminen ei itse asiassa pysty havaitsemaan itselleen tuntemattomia asioita. Siksi uudenlainen taide on vaikeaa, sillä ensin pitää opetella havaitsemaan se. Onkin tavallaan hassua ajatella, että olisi mahdollista esittää jokin arvostelma asiasta, jota ei edes pysty havaitsemaan. Mitä silloin oikeastaan arvioi?
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 29, 2020, 07:18:00
... Jo ammoisina aikoina maalattiin ja veistettiin alastomia hahmoja. Olivatko ne oman aikansa pornografiaa? Tilasiko joku ruhtinas tai ylimys alastoman naispatsaan kotiinsa epäilyttävässä tarkoituksessa? Ja kenelle alastomat miespatsaat menivät?...
Mutta ovathan ihmisvartalo/kasvot kai aina olleet eräitä keskeisimpiä taiteenkohteita? Kyllä minullekin naisten katseleminen on elämännautintoja.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 28, 2020, 07:29:37
Tämä nyt oli vain wikiartikkeli, mutta silti se kyllä näyttää lähinnä vahvistavan minun väitteitäni taiteesta ja sotivan sinun väitteitäsi vastaan. (Se ei sodi mielestäni millään tapaa niitä taiteen kuvauksia vastaan, joihin olen sitten taidefilosofisessa kirjallisuudessa tutustunut.) Oliskos sulla mitään lähdettä, joka tukisi omaa taidekäsitystäsi? Sillä - sehän jää jokseenkin subjektiiviseksi, mikäli se on vain sinun itsellesi omaksumasi käsitys, jonka kautta vain sinä itse tarkastelet ja koet taidetta. Toki siis subjektiivisuudessaan mahdollinen ja pätevä (sinulle), mutta subjektiivinen ja siten pätevä vain sillä ehdolla, että päteväksi taidekäsitykseksi hyväksytään kaikki kaikkien subjektiiviset taidekäsitykset. Jos vaadit taidekäsitykseltä objektiivisuutta, lienee selvää, että sun täytyy löytää varteenotettava määrä taidekäsityksesi allekirjoittavia ja myös tietenkin niitä (tieteellisesti päteviä) lähteitä, joissa se taiteen kuvauksena esitetään.
En näe tuossa wikiartikkelissa mitään ongelmaa, jos se vastaa tieteellistä määritelmää taiteesta.
Oman taidekäsitykseni pyrin löytämään mututuntuman, yksittäisten väitteiden, uskontojen, wikiartikkeleiden tai yleisten uskomusten ja luulojen sijasta tieteen taidekäsityksestä.
Eikö taidetta voisi mielestäsi tieteellisesti eli mahdollisimman objektiivisesti määritellä subjektiiviseksi?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 29, 2020, 07:29:07
Alva Noë (taidefilosofi) kirjoittaa siitä, etä ihminen ei itse asiassa pysty havaitsemaan itselleen tuntemattomia asioita. Siksi uudenlainen taide on vaikeaa, sillä ensin pitää opetella havaitsemaan se. Onkin tavallaan hassua ajatella, että olisi mahdollista esittää jokin arvostelma asiasta, jota ei edes pysty havaitsemaan. Mitä silloin oikeastaan arvioi?
Siis kaikki uusi, taidekin, perustuu/pohjautuu vanhoihin kokemuksiin?
Esitin kysymyksen, miltä vuosikymmeneltä eräs taulu on.
Vastaan itse: 1830-luvulta.
Minun mielestäni kuva on niin moderni, että sitä luulisi viime vuosikymmenien tuotokseksi.
https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Etty_Andromeda.jpg
Oletin ensin kuvan liittyvän Andromeda-galaksiin... :-[
https://www.google.fi/search?q=andromeda+galaxy&sxsrf=ALeKk01Av7lXvA3bIrPRh7Yq8_acPJ7Qug:1598733571914&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwiEtJPVosHrAhXv-yoKHQdxBlYQ_AUoAXoECBoQAw&biw=1920&bih=910 (https://www.google.fi/search?q=andromeda+galaxy&sxsrf=ALeKk01Av7lXvA3bIrPRh7Yq8_acPJ7Qug:1598733571914&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwiEtJPVosHrAhXv-yoKHQdxBlYQ_AUoAXoECBoQAw&biw=1920&bih=910)
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 29, 2020, 22:44:57
Lainaus käyttäjältä: Kopek - elokuu 29, 2020, 07:18:00
... Jo ammoisina aikoina maalattiin ja veistettiin alastomia hahmoja. Olivatko ne oman aikansa pornografiaa? Tilasiko joku ruhtinas tai ylimys alastoman naispatsaan kotiinsa epäilyttävässä tarkoituksessa? Ja kenelle alastomat miespatsaat menivät?...
Mutta ovathan ihmisvartalo/kasvot kai aina olleet eräitä keskeisimpiä taiteenkohteita? Kyllä minullekin naisten katseleminen on elämännautintoja.
Pidätkö naisten katselemista taiteena?
Lainaus käyttäjältä: Toope - elokuu 29, 2020, 22:47:02
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 29, 2020, 07:29:07
Alva Noë (taidefilosofi) kirjoittaa siitä, etä ihminen ei itse asiassa pysty havaitsemaan itselleen tuntemattomia asioita. Siksi uudenlainen taide on vaikeaa, sillä ensin pitää opetella havaitsemaan se. Onkin tavallaan hassua ajatella, että olisi mahdollista esittää jokin arvostelma asiasta, jota ei edes pysty havaitsemaan. Mitä silloin oikeastaan arvioi?
Siis kaikki uusi, taidekin, perustuu/pohjautuu vanhoihin kokemuksiin?
Öö...ei. Vaan - kyky havaita uusia ja ennestään outoja asioita vaatii vaivautumista ja tutustumista. Niiden äärellä täytyy viettää aikaa, jotta omat silmät aukeavat niille. Usein havaitsemista saattaa auttaa se, että mukana tilanteessa on joku, joka voi antaa vinkkejä siitä, mitä teoksesta on mahdollista löytää. Sen jälkeen tietenkin edelleen voi luoda aivan oman suhteen teokseen ja olla siitä mitä tahansa mieltä onkaan. Mutta [itselle] uudenlainen taide on vääjäämättä ensisilmäyksellä vaikeasti havaittavaa. Tavallaan on siten mahdotonta muodostaa siitä oikeastaan mitään mielipidettä, sillä ensin täytyisi kyetä havaitsemaan se.
Kaikki taide pohjautuu kokemukseen. Kokemukset vertautuvat aiempiin kokemuksiin. Mutta kyllä se salmiakki on monen ei-suomalaisen mielestä vain niin kummallinen maku, ettei se ensalkuun miellytä. Mutta - oppihan lähes koko Suomen kansa nauttimaan kahvin mausta, vaikka tuskin yksikään siitä vauvaiässä nauttii makuelämyksenä. Meillä on taipumus suosia tuttua, mutta toisaalta myös kyky opetella nauttimaan uudenlaisesta. Kyllä tuttuun myös turtuu ja kyllästyy, jolloin uusi on virkistävää ja haluttua. Persoonallisuuserot siinä, miten paljon tarvitsee tuttua ja kuinka paljon sietää uutta, yksilöllisiä. Lisäksi kertyneissä kokemuksissa on eroja, joten kuinka uutta on uusi taide kullekin katsojalle vaihtelee.
Kaikki taide on aina jollain tapaa myös vanhaan perustuvaa. Mutta aivan varmasti, jos ei ole kovinkaan paljoa taiteesta kiinnostunut ja kokemukset siitä ovat vähäisiä tai rajoittuneita, on vaikeaa hahmottaa uuden taiteen sisältämä "vanha" ja ne viittaukset ja liittymäkohdat, joita siinä on aiemmin tehtyyn.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 08:56:42
Pidätkö naisten katselemista taiteena?
Alaston nainen on taideteos ja sellaisen katseleminen on myös taide-elämys. Jos katselemisesta tekee performanssin, niin sitten sekin on taidetta - mielestäni. Näin väljästi ajateltuna.
Muistan ihan lapsena kyselleeni vanhemmiltani, miksi patsailla ei ole vaatteita päällä, paitsi poikkeuksellisesti. En saanut kunnon vastauksia, mutta lapsen logiikalla ajattelin, että vaatteita on ehkä hankalampi kuvata, koska niitä on niin paljon erilaisia. Oikeastaan asia ei ole vieläkään selvinnyt minulle täysin. Kai se johtuu osaltaan myös siitä, että jostain syystä patsaat ovat harvoin monivärisiä. Värit ovat vaatteissa tärkeitä, ihmisissä muodot.
Ihmettelen, miksi Mannerheimin ratsastajapatsaassa ei ole kuvattu alastonta marsalkkaa ratsunsa selässä, sehän esim. valokuvien perusteella vastaisi myös todellisuutta hyvin. Ja miksi vanhoissa patsaissa miehen sukupuolielimet on pienennetty vaikka silloin(kin) isokokoisia peniksiä ihailtiin ja meno oli muutoinkin melko promiskuiteettista ja estoista vapaata. Ja miksi sosialistisessa realismissa aina pidettiin vaatteet päällä ja jopa keskityttiin vaatteiden kuvaamiseen, esim. Stalinin saappaista on tehty patsas.
(https://apetcher.files.wordpress.com/2017/04/stalins-boots-hungary.jpg)
^Tässä yksi selitys patsaiden alastomuudelle:
https://tieku.fi/menneisyys/historia/miksi-antiikin-kuvissa-ollaan-alasti
Myöhempien aikojen patsaat varmasti ovat alastomia myös ja osittain syntyneen tradition ja tottumuksen vuoksi. Mutta JOS alastomuus pohjaa tasavertaisuuden ilmentämispyrkimykseen, on helppoa selittää, miksi Mannerheim ei ratsasta patsaassaan alasti. Hänessä kun asema ja sotilasarvo olivat olennaisia kuvattavia piirteitä. Toki voimme mielikuvitella, mitä viestittäisi meille alaston Mannerheim ratsunsa selässä? "Vihdoin vapaa velvollisuuksista!"
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 10:18:38
^Tässä yksi selitys patsaiden alastomuudelle:
https://tieku.fi/menneisyys/historia/miksi-antiikin-kuvissa-ollaan-alasti
Myöhempien aikojen patsaat varmasti ovat alastomia myös ja osittain syntyneen tradition ja tottumuksen vuoksi. Mutta JOS alastomuus pohjaa tasavertaisuuden ilmentämispyrkimykseen, on helppoa selittää, miksi Mannerheim ei ratsasta patsaassaan alasti. Hänessä kun asema ja sotilasarvo olivat olennaisia kuvattavia piirteitä. Toki voimme mielikuvitella, mitä viestittäisi meille alaston Mannerheim ratsunsa selässä? "Vihdoin vapaa velvollisuuksista!"
Niin, ymmärrän kyllä, että asuste voi olla suuri osa identiteettiä. Kun Hannu Karposta joskus tehdään patsas hänellä varmasti on karvalakki päässä, vaikka muutoin olisi alaston. Ilman symboliaan hän olisi vain tavallinen alaston suomalainen mies - niillehän ei patsaita juuri pystytellä.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 30, 2020, 10:49:58
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 10:18:38
^Tässä yksi selitys patsaiden alastomuudelle:
https://tieku.fi/menneisyys/historia/miksi-antiikin-kuvissa-ollaan-alasti
Myöhempien aikojen patsaat varmasti ovat alastomia myös ja osittain syntyneen tradition ja tottumuksen vuoksi. Mutta JOS alastomuus pohjaa tasavertaisuuden ilmentämispyrkimykseen, on helppoa selittää, miksi Mannerheim ei ratsasta patsaassaan alasti. Hänessä kun asema ja sotilasarvo olivat olennaisia kuvattavia piirteitä. Toki voimme mielikuvitella, mitä viestittäisi meille alaston Mannerheim ratsunsa selässä? "Vihdoin vapaa velvollisuuksista!"
Niin, ymmärrän kyllä, että asuste voi olla suuri osa identiteettiä. Kun Hannu Karposta joskus tehdään patsas hänellä varmasti on karvalakki päässä, vaikka muutoin olisi alaston. Ilman symboliaan hän olisi vain tavallinen alaston suomalainen mies - niillehän ei patsaita juuri pystytellä.
Mutta Paavo Nurmi kuitenkin juoksee alastomana. Ei ole ihan tavallinen mies, mutta jostain syystä siihen patsaaseen alastomuus on katsottu sopivaksi. Aleksis Kivi taas istuu tuolissaan vaatetettuna, vaikka vaatetus tuskin on mikään identiteetin osa tuossa. Kaiketi siis urheilijan patsaassa halutaan korostaa kehoa, mutta kirjailijan kohdalla jopa olla sitä korostamatta.
En kuitenkaan ihan sotilaan univormua kutsuisi identiteetin osaksi, kun se ennemminkin pyrkii poistamaan identiteetin ja muuttaamaan yksilön vain sotilaaksi sotilaiden joukossa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 14:22:44
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 30, 2020, 10:49:58
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 10:18:38
, on helppoa selittää, miksi Mannerheim ei ratsasta patsaassaan alasti. Hänessä kun asema ja sotilasarvo olivat olennaisia kuvattavia piirteitä. Toki voimme mielikuvitella, mitä viestittäisi meille alaston Mannerheim ratsunsa selässä? "Vihdoin vapaa velvollisuuksista!"
Niin, ymmärrän kyllä, että asuste voi olla suuri osa identiteettiä.
En kuitenkaan ihan sotilaan univormua kutsuisi identiteetin osaksi, kun se ennemminkin pyrkii poistamaan identiteetin ja muuttaamaan yksilön vain sotilaaksi sotilaiden joukossa.
Mannerheimin asema-auktoriteetti tulee ilmi hänen arvomerkeistään jotka ovat kiinni univormussa. Ehkä se auktoriteetti ei näy riittävästi jos arvomerkit olisivat kiinni alastomassa vartalossa.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 14:22:44
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 30, 2020, 10:49:58
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 10:18:38
^Tässä yksi selitys patsaiden alastomuudelle:
https://tieku.fi/menneisyys/historia/miksi-antiikin-kuvissa-ollaan-alasti
Myöhempien aikojen patsaat varmasti ovat alastomia myös ja osittain syntyneen tradition ja tottumuksen vuoksi. Mutta JOS alastomuus pohjaa tasavertaisuuden ilmentämispyrkimykseen, on helppoa selittää, miksi Mannerheim ei ratsasta patsaassaan alasti. Hänessä kun asema ja sotilasarvo olivat olennaisia kuvattavia piirteitä. Toki voimme mielikuvitella, mitä viestittäisi meille alaston Mannerheim ratsunsa selässä? "Vihdoin vapaa velvollisuuksista!"
Niin, ymmärrän kyllä, että asuste voi olla suuri osa identiteettiä. Kun Hannu Karposta joskus tehdään patsas hänellä varmasti on karvalakki päässä, vaikka muutoin olisi alaston. Ilman symboliaan hän olisi vain tavallinen alaston suomalainen mies - niillehän ei patsaita juuri pystytellä.
Mutta Paavo Nurmi kuitenkin juoksee alastomana. Ei ole ihan tavallinen mies, mutta jostain syystä siihen patsaaseen alastomuus on katsottu sopivaksi. Aleksis Kivi taas istuu tuolissaan vaatetettuna, vaikka vaatetus tuskin on mikään identiteetin osa tuossa. Kaiketi siis urheilijan patsaassa halutaan korostaa kehoa, mutta kirjailijan kohdalla jopa olla sitä korostamatta.
En kuitenkaan ihan sotilaan univormua kutsuisi identiteetin osaksi, kun se ennemminkin pyrkii poistamaan identiteetin ja muuttaamaan yksilön vain sotilaaksi sotilaiden joukossa.
Sotilaaksi se Mannerheim yleensä silti identifioituu eikä esimerkiksi presidentiksi tai tutkimusmatkailijaksi.
Lainaus käyttäjältä: mikainen - elokuu 30, 2020, 15:30:00
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 14:22:44
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 30, 2020, 10:49:58
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 10:18:38
^Tässä yksi selitys patsaiden alastomuudelle:
https://tieku.fi/menneisyys/historia/miksi-antiikin-kuvissa-ollaan-alasti
Myöhempien aikojen patsaat varmasti ovat alastomia myös ja osittain syntyneen tradition ja tottumuksen vuoksi. Mutta JOS alastomuus pohjaa tasavertaisuuden ilmentämispyrkimykseen, on helppoa selittää, miksi Mannerheim ei ratsasta patsaassaan alasti. Hänessä kun asema ja sotilasarvo olivat olennaisia kuvattavia piirteitä. Toki voimme mielikuvitella, mitä viestittäisi meille alaston Mannerheim ratsunsa selässä? "Vihdoin vapaa velvollisuuksista!"
Niin, ymmärrän kyllä, että asuste voi olla suuri osa identiteettiä. Kun Hannu Karposta joskus tehdään patsas hänellä varmasti on karvalakki päässä, vaikka muutoin olisi alaston. Ilman symboliaan hän olisi vain tavallinen alaston suomalainen mies - niillehän ei patsaita juuri pystytellä.
Mutta Paavo Nurmi kuitenkin juoksee alastomana. Ei ole ihan tavallinen mies, mutta jostain syystä siihen patsaaseen alastomuus on katsottu sopivaksi. Aleksis Kivi taas istuu tuolissaan vaatetettuna, vaikka vaatetus tuskin on mikään identiteetin osa tuossa. Kaiketi siis urheilijan patsaassa halutaan korostaa kehoa, mutta kirjailijan kohdalla jopa olla sitä korostamatta.
En kuitenkaan ihan sotilaan univormua kutsuisi identiteetin osaksi, kun se ennemminkin pyrkii poistamaan identiteetin ja muuttaamaan yksilön vain sotilaaksi sotilaiden joukossa.
Sotilaaksi se Mannerheim yleensä silti identifioituu eikä esimerkiksi presidentiksi tai tutkimusmatkailijaksi.
Kyllä. Nimenomaan Mannerheim on juurikin sotilas, ei eräs mies, joka tarjoili piripintaisia ryyppyjä. Ilman muuta myös itsensä voi ihminen nähdä univormunsa kautta ja tämän ammattinsa ja asemansa kautta identiofioitua. Mutta univormun idea on samanlaistaa, ei yksilöllistää. Siten se toimii tavallaan samoin kuin alastomuus - poistaa yksilöllisyyttä ja korostaa kuulumista samankaltaisten univormunkantajien joukkoon. Ero on merkittävä Vaikka siihen Karpon karvalakkiin, joka erotti hänet muista toimittajista ja toimi yksilöllisenä tunnuspiirteenä.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 16:33:27
Mutta univormun idea on samanlaistaa, ei yksilöllistää. Siten se toimii tavallaan samoin kuin alastomuus - poistaa yksilöllisyyttä ja korostaa kuulumista samankaltaisten univormunkantajien joukkoon. Ero on merkittävä Vaikka siihen Karpon karvalakkiin, joka erotti hänet muista toimittajista ja toimi yksilöllisenä tunnuspiirteenä.
Useissa porukoissa alastomana esiintyminen yksilöllistää, toisin kuin virkapuku. Samoin jokainen on enemmän yksilö ilman vaatteita, kuin univormussa jonka idea on samanlaistaa, kuten sanoit.
Tietysti jos liikkuu nakuilupiireissä, siellä voi univormupukuinen olla jopa erikoisen erilainen muihin nähden.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 30, 2020, 18:15:52
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 16:33:27
Mutta univormun idea on samanlaistaa, ei yksilöllistää. Siten se toimii tavallaan samoin kuin alastomuus - poistaa yksilöllisyyttä ja korostaa kuulumista samankaltaisten univormunkantajien joukkoon. Ero on merkittävä Vaikka siihen Karpon karvalakkiin, joka erotti hänet muista toimittajista ja toimi yksilöllisenä tunnuspiirteenä.
Useissa porukoissa alastomana esiintyminen yksilöllistää, toisin kuin virkapuku. Samoin jokainen on enemmän yksilö ilman vaatteita, kuin univormussa jonka idea on samanlaistaa, kuten sanoit.
Tietysti jos liikkuu nakuilupiireissä, siellä voi univormupukuinen olla jopa erikoisen erilainen muihin nähden.
niin siis alastomuuden samanlaisuus on vähän erilaista kuin univormusamanlaisuus. Toinen toimii peittämällä erot, toinen paljastaa sen pinnan alla olevan samanlaisuuden, joka ihmisiä yhdistää (kun vaikkapa asemaa tai varallisuutta kuvastavat vaatteet otetaan pois).
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 18:19:51
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - elokuu 30, 2020, 18:15:52
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 16:33:27
Mutta univormun idea on samanlaistaa, ei yksilöllistää. Siten se toimii tavallaan samoin kuin alastomuus - poistaa yksilöllisyyttä ja korostaa kuulumista samankaltaisten univormunkantajien joukkoon. Ero on merkittävä Vaikka siihen Karpon karvalakkiin, joka erotti hänet muista toimittajista ja toimi yksilöllisenä tunnuspiirteenä.
Useissa porukoissa alastomana esiintyminen yksilöllistää, toisin kuin virkapuku. Samoin jokainen on enemmän yksilö ilman vaatteita, kuin univormussa jonka idea on samanlaistaa, kuten sanoit.
Tietysti jos liikkuu nakuilupiireissä, siellä voi univormupukuinen olla jopa erikoisen erilainen muihin nähden.
niin siis alastomuuden samanlaisuus on vähän erilaista kuin univormusamanlaisuus.
Juu, varmasti.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 18:19:51
Toinen toimii peittämällä erot, toinen paljastaa sen pinnan alla olevan samanlaisuuden, joka ihmisiä yhdistää (kun vaikkapa asemaa tai varallisuutta kuvastavat vaatteet otetaan pois).
En tiedä, onko aistini herkistynyt alastomuudelle, mutta minusta ihmiset näyttävät erilaisemmilta nakuna, kuin univormuissa. Univormupukuisissa menee joskus jopa sukupuoli sekaisin, nakuna harvemmin.
^Mutta alastomasta et voi päätellä sosiaaliluokkaa, varallisuutta yms. Vaatetuksen perusteella. Vaatteista taas näkee usein selvästi vaikkapa ammatin. Tiedät kaiketi, miten pukeutuu arkkitehti, miten kauppislainen tai yliopiston dosentti?
Nyt on avattu Korona-ajan Trump-näyttely virtuaalisesti! Kaikki sisään ilmaiseksi! Ulospääsy kympin. Saa yskiä!
Taiteilija: https://www10.lunapic.com/editor/
(https://dynaimage.cdn.cnn.com/cnn/c_fill,g_auto,w_1200,h_675,ar_16:9/https%3A%2F%2Fcdn.cnn.com%2Fcnnnext%2Fdam%2Fassets%2F200512173110-ben-ghiat-op-ed.jpg) Olkaa hyvä!
(https://img.aijaa.com/b/00910/14879686.gif) Hope!
(https://img.aijaa.com/b/00509/14879688.jpg) Black and White matters
(https://img.aijaa.com/b/00421/14879687.gif) War Hall
(https://img.aijaa.com/b/00631/14879689.jpg) Colorful white
(https://img.aijaa.com/b/00740/14879691.jpg) Heat camera
(https://img.aijaa.com/b/00836/14879692.jpg) One hundred reasons
(https://img.aijaa.com/b/00527/14879693.gif) Rainy day
(https://img.aijaa.com/b/00414/14879694.jpg) Modern man
(https://img.aijaa.com/b/00318/14879695.jpg) Red pill
(https://img.aijaa.com/b/00103/14879697.jpg) Zen
(https://img.aijaa.com/b/00031/14879698.jpg) Hairy man
(https://img.aijaa.com/b/00863/14879700.jpg) SETI
(https://img.aijaa.com/b/00415/14879701.jpg) Hot shots!
(https://img.aijaa.com/b/00500/14879703.jpg) Bloody Mary
(https://img.aijaa.com/b/00160/14879705.jpg) Whatermarked
(https://img.aijaa.com/b/00871/14879708.jpg) Ho-ho-ho!
(https://img.aijaa.com/b/00936/14879710.jpg) Truth or dare game
Lainaus käyttäjältä: safiiri - elokuu 30, 2020, 08:56:42
Pidätkö naisten katselemista taiteena?
Pidän naisen kuvaamista taiteena. Toki tässä on monta tasoa.
Joskus tykkään pornosta, mutta pidän esteettisestä klassisesta taiteesta, joskus naisenkin ollessa objekti.
https://i.postimg.cc/JngGmc5C/Edelfeld-1.jpg (https://i.postimg.cc/JngGmc5C/Edelfeld-1.jpg)
Eräs kuvataidekäsitys:
Lainaus käyttäjältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Natsi-Saksa#Kuvataide
Natsien vainon kohteeksi joutui moderni taide. "Rappiotaiteeksi" julistettiin kaikki vuosisadan alussa syntyneet modernismin suuntaukset, kuten impressionismi, ekspressionismi, dada, uusasiallisuus, surrealismi, kubismi ja fauvismi. Saksalaiset avantgardetaiteilijat leimattiin sekä valtion vihollisiksi että uhkaksi Saksan kansakunnalle. Monet pakenivat maasta ja menettivät maineensa ja luotettavuutensa.
Minulla on kutina, että samanlaisiin mielipiteisiin törmää nykyäänkin.
Aivan kuten ilmastomuutoksessakin - ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tämä on huono asia maapallon suursäätilan kannalta.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 05, 2020, 13:37:19
Eräs kuvataidekäsitys:
Lainaus käyttäjältä: https://fi.wikipedia.org/wiki/Natsi-Saksa#Kuvataide
Natsien vainon kohteeksi joutui moderni taide. "Rappiotaiteeksi" julistettiin kaikki vuosisadan alussa syntyneet modernismin suuntaukset, kuten impressionismi, ekspressionismi, dada, uusasiallisuus, surrealismi, kubismi ja fauvismi. Saksalaiset avantgardetaiteilijat leimattiin sekä valtion vihollisiksi että uhkaksi Saksan kansakunnalle. Monet pakenivat maasta ja menettivät maineensa ja luotettavuutensa.
Minulla on kutina, että samanlaisiin mielipiteisiin törmää nykyäänkin.
Aivan kuten ilmastomuutoksessakin - ääri-ilmiöt lisääntyvät. Tämä on huono asia maapallon suursäätilan kannalta.
Samoin ns. sosialistinen realismi otettiin ohjenuoraksi Neuvostoliitossa ja "rappiotaide" oli rikollista touhua. Kyllähän diktatuurivalta aina on halunnut säädellä sitä, millaista taidetta saa tehdä. Unkarissa tällä hetkellä on käynnissä yliopiston valtaus ja joukkoirtisanoutuminen, joka vastustaa valtion ohjausta teatteritaiteen ja elokuvan yliopisto-opetuksessa. Sinne kun on nimitetty uusi johtoporukka, jolle käytännössä on siirretty kaikki valta. Tätä uutta kuratioita vastustaa jotakuinkin koko yliopiston väki - opettajat ja opiskelijat.
Talo
(https://static.bnr.bg/gallery/ab/abf5672dfe4e56dc66096efea7fd644b.jpg)
ja sen omistaja.
(https://1.bp.blogspot.com/-TdMPV8-_bBI/WrPsqnHP3GI/AAAAAAAALt0/LiV-XtDKhGw4sTsGd7U8VsWbbqCggQWowCLcBGAs/s1600/Gustav-Klimt-Portrait-of-margaret-stonborough-wittgenstein-9.jpg)
Wittgenstein showed a great interest in the project and in Engelmann's plans and poured himself into the project for over two years, to such a degree that Engelmann himself considered Wittgenstein the author of the final product.
https://en.wikipedia.org/wiki/Haus_Wittgenstein
https://en.wikipedia.org/wiki/Margaret_Stonborough-Wittgenstein
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustav_Klimt
Aika moderni pytinki (https://www.google.com/maps/place/48%C2%B012'12.0"N+16%C2%B023'39.0"E/@48.202195,16.3952887,155a,35y,330.71h,50.22t/data=!3m1!1e3!4m5!3m4!1s0x0:0x0!8m2!3d48.2033333!4d16.3941667)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006630008.html (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006630008.html)
https://www.theguardian.com/film/2020/sep/08/oscars-academy-awards-diversity-race-gender (https://www.theguardian.com/film/2020/sep/08/oscars-academy-awards-diversity-race-gender)
Kun kuvittelitte, ettei vihervasemmisto kykenisi luomaan mitään pahempaa ajatushallintaa, Hollywood iskee:
Nyt pitää elokuvissa olla tietty määrä vähemmistöjä, jotta kelpaisivat palkinnonsaajiksi. Liian valkoinen leffa ei siis kelpaa oscareille...
Irvokasta tosiaan tämä nykykulttuurimme... :o
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 09, 2020, 21:38:50
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006630008.html (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006630008.html)
https://www.theguardian.com/film/2020/sep/08/oscars-academy-awards-diversity-race-gender (https://www.theguardian.com/film/2020/sep/08/oscars-academy-awards-diversity-race-gender)
Kun kuvittelitte, ettei vihervasemmisto kykenisi luomaan mitään pahempaa ajatushallintaa, Hollywood iskee:
Nyt pitää elokuvissa olla tietty määrä vähemmistöjä, jotta kelpaisivat palkinnonsaajiksi. Liian valkoinen leffa ei siis kelpaa oscareille...
Irvokasta tosiaan tämä nykykulttuurimme... :o
Ylpeänä totean, että olen antanut pienen panokseni myös erääseen Daniel Liebeskindin kohteeseen, joka lienee tällä hetkellä maamme merkittävin arkkitehtuurinen monumentti. Esittelin sen ensimmäisen aiesuunnitelman jo Näkökulmalla vuonna 2009, puoli tuntia sen jälkeen kun hanke oli julkistettu.
Mainittakoon että Liebeskind on Puolan juutalaisia (siis vähemmistöä) ja suunnitellut myös Berliinin juutalaismuseon.
Olen aivan varma, että jos Birger Kaipiaisen töitä olisi löydetty mutaiselta takapihalta parin metrin syvyydestä, hänen naisteoksiaan käytettäisiin todisteena Muinaiset avaruusoliot-sarjassa, Georgio Tsoukaloksen toimesta, että humanoideja on ollut planeetallamme jo aiemmin.
(https://www.amusa.fi/sites/default/files/news/birger_kaipiainen_naisia.jpg)
https://www.amusa.fi/fi/birgerissa-kaikki-puhkesi-kukkaan
Tsoukalos:
(https://www.monstersandcritics.com/wp-content/uploads/2019/06/400449_10150531306397270_71662377_n-1.jpg)
https://www.monstersandcritics.com/tv/ancient-aliens-and-aliencon-star-giorgio-a-tsoukalos-on-new-season-alien-teachers-and-more/
Arkaaisen ajan naisihanne oli jotain muuta, ei ehkä miessukupuolen sortoajatusta naisten kurveista?:
https://i.postimg.cc/VsFh7WFn/phaidon-goddess.jpg (https://i.postimg.cc/VsFh7WFn/phaidon-goddess.jpg)
Ruma kuin saatana, mutta ehkä äitijumaluutta ymmärtävä?
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 09, 2020, 20:32:23
(https://1.bp.blogspot.com/-TdMPV8-_bBI/WrPsqnHP3GI/AAAAAAAALt0/LiV-XtDKhGw4sTsGd7U8VsWbbqCggQWowCLcBGAs/s1600/Gustav-Klimt-Portrait-of-margaret-stonborough-wittgenstein-9.jpg)
https://en.wikipedia.org/wiki/Margaret_Stonborough-Wittgenstein
https://fi.wikipedia.org/wiki/Gustav_Klimt
Klimt oli jännä taitelija. Huippulahjakas ja huipputaitava. Kuitenkin hänen töissään on usein jotain lievästi epämiellyttävää, josta en oikein saa otetta, mikä se on. Jokin häivähdys kalmantuoksua? Mistähän se mielikuva tulee? Ehkä siitä, että jugend oli hänen taiteensa taustavaikuttaja? Ja mistähän sitten tulee mielleyhtymä, että jugendissa olisi häivähdys kalmantuoksua? Siinä tyylisuunnassahan lainattiin paljon luonnon muotoja ja elementtejä. Ehkä stilisoinnit, yksinkertaistukset, tai ehkä kalpea (tai luonnoton?) väripaletti, joita jugendissa käytetään, etäännyttävät kohteen elävästä elämästä? Tai Klimtillä, ehkä se, että naiset kuvataan usein "niskat nurin" taitettuna eli epäluonnollisissa asennoissa, vie ajatukset kuoleman suuntaan? Tai se, että tausta on usein paljon värikylläisempi kuin kuvatut ihmiset?
(https://www.kazoart.com/blog/wp-content/uploads/2019/03/The-KISS-3-New-2-731x675.jpg) (https://www.arsmundi.com/dw/image/v2/AAOI_PRD/on/demandware.static/-/Sites-ArsMundi-Catalog/default/dw60e6a71f/images/812068_1.jpg)(https://www.calendarclub.co.uk/resize/main/-/media/productimages/26/04/260401_main.jpg)(https://home-photo-deco.com/1931-thickbox_default/canvas-reproduction-water-serpents-by-gustav-klimt.jpg)
Lisäys. Kyllä vain. Jugend eli Art Nouveau liitetään kauneuteen, kuolemaan ja kuoleman kauneuteen:
https://synapses.myblog.arts.ac.uk/2014/10/29/art-nouveau-and-the-supernova-of-sensuality-and-death/
Art Nouveau was a very interesting subject for me. From it's conception to it's self implosion, it seemed to embody its own tenets so strongly. A loose, yet definite and icon style, reveling in beauty, death and the beauty of death.
Minusta aika kauniita:
https://www.google.fi/search?q=Gustav+Klimt+gallery&sxsrf=ALeKk037ELS09y3GZ0nvS2nhaXAJXOjSgw:1600804808370&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjfjtTPxv3rAhVBLewKHQ1HDCkQ_AUoAXoECAwQAw&biw=1920&bih=910 (https://www.google.fi/search?q=Gustav+Klimt+gallery&sxsrf=ALeKk037ELS09y3GZ0nvS2nhaXAJXOjSgw:1600804808370&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwjfjtTPxv3rAhVBLewKHQ1HDCkQ_AUoAXoECAwQAw&biw=1920&bih=910)
Shakespieren lukeminen on "rakenteellista väkivaltaa"!
Tämä ei nyt ole ookoo (https://suomenkuvalehti.fi/jutut/kulttuuri/shakespeare-on-rakenteellista-vakivaltaa-opiskelijaa-kohtaan-taidekoulut-luovivat-opiskelijoiden-vaatimusten-keskella/?shared=1148185-b8710b50-4) (SK).
"Taidekoulujen keski-ikäiset valkoiset hetero-oletetut opettajat yrittävät luovia opiskelijoiden traumojen ja soveliaisuusvaatimusten keskellä. Ovatko opettajien käsitykset taiteesta ja sen tekemisestä auttamattoman vanhanaikaisia"?
Itse kuulin tästä tositiedostavien näyttelijäopiskelijoiden kollektiivisesta erityisherkkyydestä ensioireina n. 10 vuotta sitten. Tuolloin muuan ulkomailla alaa opettava tuttavani (Siellä käy runsaasti myös suomalaisia näyttelijöitä opinahjossa) avautui aiheesta iltakaljalla ja totesi, että nykyiset suomalaisnäyttelijät ovat herkässä narsismissaan jo ihan mahdottomia. Kouluttamisesta ei meinaa tulla mitään, kun opiskelijoiden mentaliteetti onkin se, että ollaan jollain loputtomalla traumaterapiaistunnolla - ei suinkaan kurssitettavana. Käyetty aika menee halirinkeihin ja tilanteessa kehkeytyviin pikapalavereihin. Suomen Kuvalehden artikkeli on kuitenkin tuore ja siitä saa hieman sellaisen käsityksen, että meno on äitynyt vieläkin pahemmaksi. Tulee aika lyhyt teatteriura, jos ei pysty lausumaan kässäriin painettuja sanoja. :)
"KEVÄÄLLÄ 2019 yksi Timosen opiskelijoista kirjoitti kandityötään. Se oli näytelmä miehen roolin ahtaudesta ja kasvamisesta väkivaltaisen alkoholistiäidin kanssa. Omakohtainen.
Kun keskeneräistä tekstiä käsiteltiin työpajassa, kanssaopiskelijat kokivat näytelmän liian miesnäkökulmaisena. Naisvihamielisenä. Äidin hahmo oli ikävä ja haitallinen. Se, ettei päähenkilö kokenut olevansa kotona miehen kehossa, katsottiin transfoobiseksi.
Opiskelija ei osannut suhtautua, hänhän oli yrittänyt tehdä aivan päinvastaista.
Työn loppuun saattamisesta ei meinannut tulla mitään. Tuli paine kirjoittaa näkökulmasta, joka ei ollut oma. Opiskelija muutti tekstiä, pehmenteli, yritti ennakoida palautetta. Panikoi, ettei kukaan halua tehdä näytelmää lavalle".
Ei tässä taas tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa.
Aave, kirjailija Timo Hännikäinen vastasi tuohon osuvasti:
https://www.facebook.com/KirjailijaTimoHannikainen/posts/3897844473613895 (https://www.facebook.com/KirjailijaTimoHannikainen/posts/3897844473613895)
LainaaTällaista lukiessa ei oikein voi välttyä johtopäätökseltä, että tietty sukupolvi, tai huomattava osa siitä, on onnistuttu pilaamaan. Ehkä lopullisesti. Se on tehty yhdistämällä kaksi menetelmää. Ensin varotaan huolellisesti puhkaisemasta keskenkasvuisen ihmisen paisunutta itsetuntoa ja muutenkin suojellaan häntä kaikilta oikean elämän tuottamilta kolhuilta. Sitten annetaan hänelle ideologia, joka korostaa hänen suunnatonta ja määrittelemätöntä ainutkertaisuuttaan ja yllyttää häntä näkemään kaikkialla uhkia ja sortoa. Tuloksena on psykologisesti ja sosiaalisesti vammautunut yksilö, joka kykenee kanssakäymiseen vain toisten samankaltaisten kanssa.
En tiedä mitä tapahtuu kun tästä ikäpolvesta tulee nelikymppisiä, mutta veikkaan että psykiatreilta eivät lopu työt. Ja minun on hyvin vaikea tuntea myötätuntoa, sen verran viheliäistä lumihiutalenuorison touhuilu on. Vaikka toki pitää muistaa, että he ovat ensi sijassa massiivisen ihmiskokeen uhreja, varsinaiset syylliset ovat muualla.
Mutta uhriksi joutuvat myös ne, jotka ovat ammatikseen tekemisissä opiskelijoiden kanssa. Ammattipedagogien asema on erityisen tukala, koska heidät on aivopesty "ymmärtämään" nuoria kaikessa ja ajattelemaan aina ongelmatilanteissa, että vian täytyy olla heissä itsessään. Heidän henkisestä suojavarustuksestaan puuttuu komponentti, joka saisi heidät yksinkertaisesti toteamaan, että jos pää ei kestä opetussuunnitelmaan kuuluvaa kirjallisuutta, kukaan ei pakota opiskelemaan täällä. He pelkäävät "putoavansa kärryiltä", vaikka kärryillä pysyminen on oppilaan eikä opettajan tehtävä....
Ihmisissä, jotka ajattelevat noin, on vikaa. Ei yhteiskunnassa. Meillä oikeasti on sukupolvia, joiden elämäntehtävänä näyttää olevan löytää ongelmia maailmanhistorian menestykseikkäämmästä yhteiskuntamallistamme, siitä joka antaa ajatustenvapautta jopa tuollaisille neitimiehille ja luusereille, jotka eivät kykene arvostamaan länsimaista yhteiskuntaa. Ämmämäistä touhua, jos ette osaa puolustaa omaa yhteisöänne ja kulttuurianne.
Lukekaa Henry Laasasen paria mainintaa hänen FB-sivuillaan niin näette, miten ämmämäistä on nykykulttuurimme, muka humanistuen.
https://www.facebook.com/henry.laasanen.9?eid=ARCwKArcHYsbO2_OWQtGaXVY1atF1K2VyGHyM-lW6HXSJjbaOFWRT3v1u3oPpwpp84eByqcaKAe_COzh&hc_ref=ARTtH_pUZifJFTwUjlB9_6MZnIVBjhG7JgCQwnfA4y5vUZPI_79nUABf0NZgeD5QA-g&fref=nf (https://www.facebook.com/henry.laasanen.9?eid=ARCwKArcHYsbO2_OWQtGaXVY1atF1K2VyGHyM-lW6HXSJjbaOFWRT3v1u3oPpwpp84eByqcaKAe_COzh&hc_ref=ARTtH_pUZifJFTwUjlB9_6MZnIVBjhG7JgCQwnfA4y5vUZPI_79nUABf0NZgeD5QA-g&fref=nf)
^Muistathan Toope kuitenkin, että naisilta vaadit nimenomaan naismaisuutta - siis sitä ämmämäisyyttä, jota nyt tässä syvästi halveksut.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 15, 2020, 19:51:15
^Muistathan Toope kuitenkin, että naisilta vaadit nimenomaan naismaisuutta - siis sitä ämmämäisyyttä, jota nyt tässä syvästi halveksut.
Naiseus ja ämmämäisyys ovat eri asioita. Naiseus on neutraali käsite, ämmämäisyys on negatiivinen/ruikuttava asennekäsitys, joka sopii moniin miehiinkin.
Kantaaottavaa taidetta.
Twiitin lähettäjän veljentyttären oppilaitoksen taideprojektista, jossa piti tehdä valitsemastaan kirjasta taidetta.
Hän, 14v, valitsi Raamatun ja miten sillä on vainottu naisia.
(https://pbs.twimg.com/media/Eo6tVo8WEAA_oHn?format=jpg&name=small) (https://pbs.twimg.com/media/Eo6tVo_W4AUXKMP?format=jpg&name=small)
- https://twitter.com/rubyinparadise/status/1337196734271938562
Rohkeaa rapakon takana, joko USA:ssa tai Kanadassa. Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - joulukuu 18, 2020, 01:59:30
Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?
Rohkeaa olisi. Siinä kyllä autoja palaisi ja kurkkuja leikattaisiin sydämistyneiden toimesta...
Vai, että naisten vainoa. Jotain jotain Johannes Kastajan pää, ja miten ja kenelle se tarjottiin. :)
Mutta kyllä, johan Suomessa olisi anarkia valloillaan, jos joku julkeaisi tuommoista taidetta tehdä! Varmasti suomalaiset riehuisivat, kuin viimeistä päivää!
Harro Koskinen teki tosin jo 1969 Sikamessiaan (https://fi.wikipedia.org/wiki/Sikamessias), ja tuomio tuli tuolloin jumalanpilkasta. Jostain käsittämättömästä syystä anarkia ei kuitenkaan päässyt valloilleen, ja juntit suomalaiset ne vain pysyttäytyivät kodeissaan. Nythän tässä yhteydessä voisi vielä paikkoja rikkoessaan huutaa, että Black Lives Matter! :)
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 15, 2020, 21:11:52
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 15, 2020, 19:51:15
^Muistathan Toope kuitenkin, että naisilta vaadit nimenomaan naismaisuutta - siis sitä ämmämäisyyttä, jota nyt tässä syvästi halveksut.
Naiseus ja ämmämäisyys ovat eri asioita. Naiseus on neutraali käsite, ämmämäisyys on negatiivinen/ruikuttava asennekäsitys, joka sopii moniin miehiinkin.
Niinpä niin. Kun taas se äijämäisyys onkin suorastaan positiivista - paitsi naisella.
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - joulukuu 18, 2020, 01:59:30
Kantaaottavaa taidetta.
...
Rohkeaa rapakon takana, joko USA:ssa tai Kanadassa. Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?
Tosi rohkeaa arvostella kristillisyyttä. Eikä kukaan uhkaa leikkaa päätäsi. Olisi nyt laittanut Fatiman 6-v profeetta Muhammedin kanssa, se olisi rohkeaa.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 20, 2020, 22:20:54
Lainaus käyttäjältä: MrKAT - joulukuu 18, 2020, 01:59:30
Kantaaottavaa taidetta.
...
Rohkeaa rapakon takana, joko USA:ssa tai Kanadassa. Mutta rohkeaa se olisi täälläkin oppilastyönä, ketkähän vetäisi tuosta herneeet nenään? Lessut, hellut, persut, fundiet?
Tosi rohkeaa arvostella kristillisyyttä. Eikä kukaan uhkaa leikkaa päätäsi. Olisi nyt laittanut Fatiman 6-v profeetta Muhammedin kanssa, se olisi rohkeaa.
Sikamessias kuitenkin oli aika vastikään ihan liikaa...
Jari Ehrnrooth kirjoittaa YLE:ssä taiteesta:
https://yle.fi/uutiset/3-11673686 (https://yle.fi/uutiset/3-11673686)
LainaaTaiteessa ja kirjallisuudessa tyrkytetään ideologiaa tai tyhjää akrobatiaa, tieteen (siirryt toiseen palveluun) ja journalismin (siirryt toiseen palveluun) totuusinstituutiot puolueellistuvat eikä etiikassa enää kirkasteta universaalia moraalilakia vaan sosiaalieettistä hyveellisyyttä.
Jotkut viihtyvät tässä kummallisen pakottavassa ilmapiirissä, joka ensin sallii kaiken ja sitten politisoi kaiken, mutta itse kaipaan elinvoimaista henkeä, joka uskoo itseisarvojen korkeuksia tavoittelevan kulttuuri-ihmisyyden voittoon.
Ikävintä on politisoitumisesta seuraava laatutason romahdus. Kuvataiteessa ja arkkitehtuurissa kehitys on monelta osin lohdutonta. Liian usein aistimme kohtaavat kömpelyyttä ja rumuutta entisen taidokkuuden ja kauneuden sijasta. Nähdessäni nykytaiteen museossa jätteitä muistuttavia teoksia tai kaupungin siluettiin kohoavaa linnunpönttömäistä arkkitehtuuria, mietin, pitävätkö tekijät itse töitään arvokkaina?
Mutta kysymys on väärä. Kun yleisinhimillisen tunnevaikutuksen ja kauneuden prinsiipit on kumottu, kaikki käy, jos se vain perustellaan oikeilla poliittisilla päämäärillä. Ajattelutapa on tutusti totalitaristinen: kansa saa kestää rumuutta, jos se on ekologisesti kestävää.
LainaaLäntisen kulttuurin kukoistuskausina taiteesta tuli paitsi aistillisuuden juhlaa ja kuvallisen ajattelun filosofiaa myös kirkkaasti näkevien kanava mystisiin syvyyksiin. Nyt tätä oikeastaan pyhää traditiota jatkavat ne harvat taiteilijat, joille klassisissa opinahjoissa – kuten Pietarin kuvataideakatemiassa – koulittu taito, kauneusarvojen kunnioittaminen ja ihmissielun värähdykset ovat työn ehdottomat lähtökohdat.
Kantaa ottavat punavihreät uudistajat halveksivat klassisen taiteen lähtökohtia, koska he rakastavat kaikkien alojen ja myös henkilökohtaisen elämän politisoimista. Ruotsissa tämä kehitys on pisimmällä, mutta kyllä meilläkin osataan.
Kansallisteatterin suurella näyttämöllä kiihkoiltiin ensin talousliberalismia ja porvarihallitusta vastaan, pian siellä torjutaan ilmastonmuutosta tanssin keinoin.
Tärkeimmän kirjallisuuspalkintomme esiraatia johti tänä vuonna vihreän ulkoministerin vihreä valtiosihteeri. Voiko poliittinen kontrolli taiteesta enää pidemmälle mennä? Ja kuinka ollakaan, voittajaksi valikoitui luonnonsuojelijan romaani, jossa paheksutaan metsien hakkuuta.
Kun kulttuurin kattauksena on antikapitalismia, uhripääomaa ja luontouskontoa, minä nostan kytkintä. Haluan taiteen taiteena, politiikan politiikkana ja itse elämän vapaana elämänä. Pandemian jälkeen pakenen Wienin taidemuseoihin, joiden mestariteokset eivät koskaan petä.
Itse näen kauneuden ja viihtyisän ympäristön tärkeänä asiana, ihmisen tarkoitushan on viihtyä kaupungissa, jos kaupunkeja halutaan rakentaa.
Emme me tarvitse asumiskuutioita, me tarvitsemme esteettisesti miellyttävää ympäristöä. Sellaista, jota on ilo katsella, kun kaupungissa kävelee...
Moderni/postmoderni näkemys rikkoi tuota estetiikan ajatusta rajusti, koska oli totalitaarinen näkemys, ei ihmiseen perustuva. Ihminen koettiin vain yksiköksi, ei individualistiksi.
Mutta mitä kaupunkin toimintansa lisäksi? Se on alue, jossa ihmisen tulisi saada nautintoa. Esteettinen arkkitehtuuri, silmää miellyttävät näkymät, ovat sitä, mitä kaupungin tulisi tarjota, viihdykettäkin...! Olen iloinen siitä, että nykyarkkitehtuuri ja kaupunkirakentaminen on ehkä päässyt jo osin eroon totalitaarisesta modernismista ja on palaamassa ihmisystävällisempään ja esteettisempään kaupunkinäkemykseen. Halua siihen on, mutta ehkä jumiutuneimmat arkkitehdit eivät helposti luovu brutalismistaan...?
Jari ehnrootit vois kertoa, MILLOIN se taide on ollut irti politiikasta. Kun eiks se aiemmin joutunut taipumaan rahoittajien tahtoon - kuninkaiden ja kirkon. Mikä ja ennen kaikkea MILLOIN oli se auvo, johon enroot tässä kaipailee takaisin?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 23, 2020, 22:23:55
Jari ehnrootit vois kertoa, MILLOIN se taide on ollut irti politiikasta. Kun eiks se aiemmin joutunut taipumaan rahoittajien tahtoon - kuninkaiden ja kirkon. Mikä ja ennen kaikkea MILLOIN oli se auvo, johon enroot tässä kaipailee takaisin?
Kyse oli myös siitä estetiikan, kauneuden, kulttuurin arvoista. Ei kulttuurin pidä todistaa rappiota, minusta ainakin sen tulisi todistaa ylevyyttä.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 23, 2020, 23:10:55
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 23, 2020, 22:23:55
Jari ehnrootit vois kertoa, MILLOIN se taide on ollut irti politiikasta. Kun eiks se aiemmin joutunut taipumaan rahoittajien tahtoon - kuninkaiden ja kirkon. Mikä ja ennen kaikkea MILLOIN oli se auvo, johon enroot tässä kaipailee takaisin?
Kyse oli myös siitä estetiikan, kauneuden, kulttuurin arvoista. Ei kulttuurin pidä todistaa rappiota, minusta ainakin sen tulisi todistaa ylevyyttä.
Kitsch ON rappiota. Enrootit liippaa läheltä myös.
Kitsch ehkä on rappiota, mutta sehän 1900-luvun termi, kuten camp-kulttuurikin.
Ehrnrooth edellä puhui tavallani siitä länsimaisen suuruuden kulttuurista, taiteesta ja arkkitehtuuristakin, jota modernismi ei vielä pilannut.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 24, 2020, 23:14:39
Kitsch ehkä on rappiota, mutta sehän 1900-luvun termi, kuten camp-kulttuurikin.
Ehrnrooth edellä puhui tavallani siitä länsimaisen suuruuden kulttuurista, taiteesta ja arkkitehtuuristakin, jota modernismi ei vielä pilannut.
Se pilasi itse itsensä (käytti itsensä loppuun), jolloin ainoa suunta oli nimenomaan kyseenalaistaa ne ihanteet , jotka oli jo käsitelty, ja jotka eivät enää vastanneet ajattelun ja yhteiskunnan muutosta.
LainaaModernismi syntyi maailmassa tapahtuvien muutosten pohjalta, ja tarjosi vastauksia uutta ympäröivää maailmaa koskeviin kysymyksiin.
http://aikkavitonen.blogspot.com/2015/01/modernismi-1900-1950.html
Tiedän kyllä, että toivoisit maailman makaavan justiinsa kuten se oli 1800-luvulla. Tosin lihaa saisit syödäksesi kymmeniä kiloja vähemmän vuodessa.
Pietarin taideakatemiasta valmistuneet osaavat tehdä näköistä taidetta, ja heillä on huipputason anatomian tuntemus. Pietarissa taiteilijoita koulitaan ihmiskameroiksi, jotka tallentavat - sen sijaan, että tulkitsisivat tai toisivat taiteeseen jotain omaa ja ainutlaatuista. Ihailen kyllä Pietarin taideakatemiasta valmistuneiden taiteilijoiden teknistä taitavuutta, mutta en rakasta heidän töitään. Niissä ei useimmiten ole sisältöä, tunnelatausta, hurmioitumista, tai innovaatiota. Tässä viimemainitussa mielessä ne ovat eräänlaista kitschiä. Ne ovat usein tylsiä kuin dokumenttielokuvat, verrattuna taide-elokuviin, tai kuin ne itkevät lapset (nuo tunteiden imitoijat suurine teennäisine kyynelpisaroineen), joita toritaiteen kuvastossa on. Tämä on se mielikuva, mikä kyseisestä Ehnrothin ihailemasta opinahjosta minulla on.
Tädit ja sedät, jotka ihailevat "näköistä" taidetta, ovat vähän säälittäviä, sillä he eivät ole ymmärtäneet jotain omasta mielestäni olennaista taiteen ideasta. En tosin itsekään osaa verbalisoida, mitä, yhtä vähän kuin osaan verbalisoida itse taide-käsitteen sisältöäkään tyhjentävästi. Ainakaan hyvän taiteen tunnusmerkkinä ei omasta mielestäni ole hengetön tylsä pikkupiperrys.
Puhun tässä siis kuvataiteesta. Arkkitehtuuria en laske oikein taiteeksi, joten arkkitehtuurista puhuminen on syrjehtimistä tämän keskustelun aiheesta.
Korjattu typo.
^Äänruutin taidekäsitys ja taitokäsitys on samaa tasoa kuin jos hänen omaa kirjallista tuotantoaan moitittais sillä perusteella, että: "Kyllä kuka tahansa proosaa kirjoittaa. OIkea kirjailija osaa sanoa sanottavansa runomuodossa. "
Aiemmin laittamani artikkeli teatterikorkeakoululaisten ylenpalttisesta tiedostamisesta poiki vastineen, tässä:
Lehtijuttu teatterikoululaisten herkkähipiäisyydestä tyrmistytti – nyt puhuvat opiskelijat: "Outoja mielikuvia syntyy, kun meitä ei kuulla" (https://yle.fi/uutiset/3-11703842) (Yle).
Suoritan siitä poimitun kommentaarin.
"Kyse on siitä, että opitaan yhdessä tapoja tehdä asiat toisin esimerkiksi kielenkäyttöä uudistamalla, Charifi toteaa.
– Jos vaikkapa opiskelija korjaa jotain vanhaa termiä vastaamaan nykytilannetta, on opettajan vastaus yleensä, että ok, alan käyttää tätä uutta sanaa".
Mistäs lähtien näyttelijäoppilaat ovat olleet joitain kielenhuollon asiantuntijoita tai ylipäätään päättämässä, mitä termejä mistäkin käytetään? (Ai niin, jotain jotain Kiinan kulttuurivallankumous, hehee! Sehän vasta menikin hyvin!)
"Arikkaa huvittaa myös se, miksi juuri teatterikorkeakoulun opiskelijoiden kriittisyys kiinnostaa julkisuudessa.
– Jos taloustieteen opiskelijat suhtautuisivat Adam Smithin teorioihin kriittisesti, siitä tuskin kirjoitettaisiin kohuartikkeleita".
Voisiko johtua siitä, että taloustieteen opiskelijat eivät pillahda itkuun, ja syytä opettajaa rakenteellisesta väkivallasta? Lisäksi Adam Smithiä ei opeteta, kuin korkeintaan taloushistorian yhteydessä.
"Minua kiinnostavat kysymykset siitä, miksi luemme tai katsomme tietyn teoksen ja kuka sen on tehnyt missäkin ajassa".
Viimemainittua ei luulisi olevan vaikea selvittää. Tyypillisesti teoksen painovuosi ja tekijä löytyvät ihan ensimmäiseltä sivulta!
"Lund toivoo, että tunneilla käsiteltäisiin enemmän esimerkiksi naisten kirjoittamia näytelmiä".
Siinä tapauksessa ei varmaan kannata osallistua kursseille, joilla käsitellään teatterin historiaa. Sattuneesta syystä useimmat entisaikojen näytelmäkirjailijat olivat yläluokkaisia miehiä. Se asiantilahan saattaisi itkettää!
Mikä surkuhupailu onkaan, että tositiedostavissa kulttuuripiireissä ensin sallitaan kaikki - ja sitten politisoidaan kaikki. Meno on sen ansiosta juuri sellaista säälittävää tuherrusta ja dramaattisia liipaistumisia, kuin se nyt sitten onkin. Uli uli! :)
Aave:
LainaaAiemmin laittamani artikkeli teatterikorkeakoululaisten ylenpalttisesta tiedostamisesta poiki vastineen, tässä:
Lehtijuttu teatterikoululaisten herkkähipiäisyydestä tyrmistytti – nyt puhuvat opiskelijat: "Outoja mielikuvia syntyy, kun meitä ei kuulla" (Yle).
Suoritan siitä poimitun kommentaarin.
"Kyse on siitä, että opitaan yhdessä tapoja tehdä asiat toisin esimerkiksi kielenkäyttöä uudistamalla, Charifi toteaa.
– Jos vaikkapa opiskelija korjaa jotain vanhaa termiä vastaamaan nykytilannetta, on opettajan vastaus yleensä, että ok, alan käyttää tätä uutta sanaa".
Mistäs lähtien näyttelijäoppilaat ovat olleet joitain kielenhuollon asiantuntijoita tai ylipäätään päättämässä, mitä termejä mistäkin käytetään? (Ai niin, jotain jotain Kiinan kulttuurivallankumous, hehee! Sehän vasta menikin hyvin!)
Kysehän ei ole mistään kielenhuollosta, vaan siitä, että epäasiallista ja loukkaavaa kielenkäyttöä ei enää ohiteta siihen puuttumatta.
Lainaa"Arikkaa huvittaa myös se, miksi juuri teatterikorkeakoulun opiskelijoiden kriittisyys kiinnostaa julkisuudessa.
– Jos taloustieteen opiskelijat suhtautuisivat Adam Smithin teorioihin kriittisesti, siitä tuskin kirjoitettaisiin kohuartikkeleita".
Voisiko johtua siitä, että taloustieteen opiskelijat eivät pillahda itkuun, ja syytä opettajaa rakenteellisesta väkivallasta? Lisäksi Adam Smithiä ei opeteta, kuin korkeintaan taloushistorian yhteydessä.
Aivan. Eikä brechtilÄistä teatterikäsitystäkään pitäisi opettaa enää nykyään kuin se olisi viimeisintä hottia teatterissa. Se oli teatterissa vanhaa historiaa jo silloin, kun itse ekaa kertaa teakissa opiskelin eli 80-luvun alkupuolella. Brecht kirjoitteli teatterikäsityksiään
1930-luvulla. Sitäkö nykyään pitäisi tarjota nykyteatterina opiskelijoille?
Lainaa"Minua kiinnostavat kysymykset siitä, miksi luemme tai katsomme tietyn teoksen ja kuka sen on tehnyt missäkin ajassa".
Viimemainittua ei luulisi olevan vaikea selvittää. Tyypillisesti teoksen painovuosi ja tekijä löytyvät ihan ensimmäiseltä sivulta!
Luuli Aave tässä vääntävänsä komediaa, vaan tuloksena on lähinnä myötähäpeää tuottavaa typeryyttä. Sori, ei mene edes vitsistä tällainen kankeus.
Lainaa
"Lund toivoo, että tunneilla käsiteltäisiin enemmän esimerkiksi naisten kirjoittamia näytelmiä".
Siinä tapauksessa ei varmaan kannata osallistua kursseille, joilla käsitellään teatterin historiaa. Sattuneesta syystä useimmat entisaikojen näytelmäkirjailijat olivat yläluokkaisia miehiä. Se asiantilahan saattaisi itkettää!
Kyseinen kurssihan ei siis ollut mikään teatterihistorian kurssi. Kurssin opettaja vain ajatteli päästä helpolla ja vetää sen kymmenien vuosien takaisen kurssin kuten aina ennenkin. "Ei ne tyhmät opiskelijat mitään huomaa, vaikka kurssin kuvaus ei ihan materiaaliini osukaan." Sitten ei tyyppi kestänytkään kyseenalaistavia opiskelijoita, vaan lähti itkien valittamaan toimittajalle.
LainaaSen sijaan kurssi esiteltiin opiskelijoille niin, että "opiskelija osaa tunnistaa sisällön ja dramaturgisten keinojen välisiä suhteita ja hahmottaa, että dramaturgia on paitsi teoksen sisäisten osien (tai tapahtuman) vuorovaikutusta myös teoksen, katsojan ja todellisuuden välistä vuorovaikutusta. Opiskelija hahmottaa joitakin 1900-luvun keskeisiä paradigman muutoksia dramaturgiassa, esim. eeppinen teatteri. "
https://yle.fi/uutiset/3-11703842
Siis - opiskelijat yrittivät käsitellä kurssilla esiteltyä brechtiläisyyttä täsmälleen kurssikuvauksen mukaisesta näkökulmasta. Opettaja ei ilmeisesti osannut vastata heidän kysymyksiinsä.
LainaaMikä surkuhupailu onkaan, että tositiedostavissa kulttuuripiireissä ensin sallitaan kaikki - ja sitten politisoidaan kaikki. Meno on sen ansiosta juuri sellaista säälittävää tuherrusta ja dramaattisia liipaistumisia, kuin se nyt sitten onkin. Uli uli! :)
Valittajanahan tässä oli se opettaja, joka tunsi olonsa uhatuksi, kun opiskelijat pyysivät häntä perustelemaan opetuksensa sisältöjä. Valittajana on myös Aave, joka ei senkään vertaa tiedä, mistä puhuu.
Uskovaiselle Ehrnroothille voisi kertoa että länsimaissa haikailemiansa mystisiä syvyyksiä ja pyhiä traditioita on päivitetty jo keskiajalta kohti tieteellisempää maailmankuvaa. Yhtenä tämän päivän haasteena ilmastonmuutos jolta ei edes klassiseen jämähtäneet pakopaikkansa ole suojassa.
https://yle.fi/uutiset/3-11673686
https://ilmiomedia.fi/artikkelit/ilmastotaide-voi-koskettaa-ja-ottaa-samalla-kantaa/
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/05/13/taiteilija-pelasta-meidat-ilmastonmuutokselta
(https://cdn.freeyork.org/wp-content/uploads/2015/05/13-9PXSilL.jpg)
https://freeyork.org/street-art/12-powerful-street-art-photos-that-face-climate-change/
Lainaus käyttäjältä: safiiri - joulukuu 25, 2020, 11:52:20
...Tiedän kyllä, että toivoisit maailman makaavan justiinsa kuten se oli 1800-luvulla. Tosin lihaa saisit syödäksesi kymmeniä kiloja vähemmän vuodessa....
En puhunut siitä, että haluaisin maailman olevan kuin 1800-luvulla, puhuin siitä, että kauneusarvomme olivat ehkä järkevämpiä silloin, tai aiemminkin. Joka tapauksessa ennen funktionalismia ja modernismia, jotka ovat tuhoisia malleja ympäristöllemme. No, funkiksen ymmärrän, mutta modernismi ja postmodernismi ovat sitä sosialismia ja uus-ajattelua yhteiskuntaamme. Ruttoa.
Minä en ymmärrä modernia ajatusmallia siinä, että kauneusarvot on hylätty. Itse en tuota ajatusmallia hyväksy. Sehän on kommarien käsikirjasta:
"Asunto on ihmisen elämiskuutio." Porvari ajattelisi, että asunto on koti, jonkalaiseksi hän itse saa sen luoda, eikä millaiseksi Yhteiskunta/valtio sen määrää olevan.
On hämmentävää, että teatterkorkeakoulussa ja korkeakouluissa yleensä on tuollaisia neitejä, jotka eivät muka selviä ilman yhteiskunnan puolustamista. Jos eivät pärjää yhteiskunnassa, ovat aika luuseripellejä. Käsittämätöntä, että korkeakoulutasolla pitäisi muka ihmisiä suojella mielipiteiltä. He ovat aikuisia/pitäisi olla aikuisia.
Käsittämätöntä luuseriporukaa, jos heitä pitää jonkun suojella.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 27, 2020, 21:21:56
On hämmentävää, että teatterkorkeakoulussa ja korkeakouluissa yleensä on tuollaisia neitejä, jotka eivät muka selviä ilman yhteiskunnan puolustamista. Jos eivät pärjää yhteiskunnassa, ovat aika luuseripellejä. Käsittämätöntä, että korkeakoulutasolla pitäisi muka ihmisiä suojella mielipiteiltä. He ovat aikuisia/pitäisi olla aikuisia.
Käsittämätöntä luuseriporukaa, jos heitä pitää jonkun suojella.
Niin. Tosin koko väite ei edes ollut totta, vaan erään laiskan opettajan julkista itkua, kun 1930-luvun teatteri-ideoita ei otettu vastaan sellaisenaan, vaan kysyttiin niiden relevanttiuden perään.
No, siis hyvä asia!
Älkää taidealoilla uskoko feministiqueertransliberaalimoderneja- näkemyksiä.
Uskokaa rationalismia.
Uskokaa mieluummin arkkitehtuuriin ja taiteeseen, joka luo mielihyvää ihmisille, eikä marginaalisille taiteen radikaaleille.
Traditionalistinen näkemys toimii, radikalismi on aina kyseenalaistamista, se tuskin toimii (=60 luvun arkkitehtuuri, moderni taide).
Kauneus ja viihtyvyys ovat tärkeitä arvoja, tärkeämpiä kuin sosialistinen/moderni tehokkuus.
Taide ei ole eliitin omahyväisyyttä, se on ihmisten näkemystä kauneudesta.
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 26, 2020, 15:55:43
Uskovaiselle Ehrnroothille voisi kertoa että länsimaissa haikailemiansa mystisiä syvyyksiä ja pyhiä traditioita on päivitetty jo keskiajalta kohti tieteellisempää maailmankuvaa
Ainakaan tätä aikaansa edellä ollutta hiesmaskuliinia ei voi syyttää itku silmässä syrjivästä homogangsterismista (https://www.youtube.com/watch?v=SQsd7y5YbZw) vai voiko, parahin tuhnufilosohvi?
Koska Taide!
Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 01, 2021, 09:03:43
Lainaus käyttäjältä: a4 - joulukuu 26, 2020, 15:55:43
Uskovaiselle Ehrnroothille voisi kertoa että länsimaissa haikailemiansa mystisiä syvyyksiä ja pyhiä traditioita on päivitetty jo keskiajalta kohti tieteellisempää maailmankuvaa
Ainakaan tätä aikaansa edellä ollutta hiesmaskuliinia ei voi syyttää itku silmässä syrjivästä homogangsterismista (https://www.youtube.com/watch?v=SQsd7y5YbZw) vai voiko, parahin tuhnufilosohvi?
Koska Taide!
Rap battle!
Jou, Ehrnrootz white-collar killas! Good ass fatherlover (https://www.youtube.com/watch?v=Kppx4bzfAaE) laittaa puntit tutisemaan?
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 01, 2021, 13:06:23
Rap battle!
Jou, Ehrnrootz white-collar killas! Good ass fatherlover (https://www.youtube.com/watch?v=Kppx4bzfAaE) laittaa puntit tutisemaan?
Oleellisempi kysymys on, ymmärtävätkö hävinneet tullensa hävinneiksi? Koska sinä et mahda näissä(kään) minulle mitään:
Bloodhound Gang - Fire Water Burn (https://www.youtube.com/watch?v=Adgx9wt63NY)
Ne, joilla on pienimmät pippelit pyrkivät kalisuttelemaan niitä eniten? Hauraimmat egot tarvitsevat eniten pönkitystä (vrt. Trump)? Art Battle - Live Competitive Painting (https://www.youtube.com/watch?v=WJQJ7WQsOj8)
5 Things I Wish I Knew as a BEGINNER ARTIST (https://www.youtube.com/watch?v=pEq6BfEY0ak) (Youtube)
2. Your ego will ruin everything. It stops you from growing. It makes you irrational. Selfish. It makes you get offended easily. It alienates everyone around you and so on and so on.
...
The feeling of superiority. ... If you want to grow as an artist, you have to manage your ego first.
Lainaus käyttäjältä: Aave - tammikuu 01, 2021, 23:23:55
Lainaus käyttäjältä: a4 - tammikuu 01, 2021, 13:06:23
Rap battle!
Jou, Ehrnrootz white-collar killas! Good ass fatherlover (https://www.youtube.com/watch?v=Kppx4bzfAaE) laittaa puntit tutisemaan?
Oleellisempi kysymys on, ymmärtävätkö hävinneet tullensa hävinneiksi? Koska sinä et mahda näissä(kään) minulle mitään:
Bloodhound Gang - Fire Water Burn (https://www.youtube.com/watch?v=Adgx9wt63NY)
Laitetaan gallerian seinälle pari teosta lisää:
JAY-Z - Smile ft. Gloria Carter (https://www.youtube.com/watch?v=SSumXG5_rs8)
EQUAL RIGHTS EQUAL LEFTS | OFFICIAL VIDEO | OTEP (https://www.youtube.com/watch?v=929886X4QnM)
(https://media1.tenor.com/images/1a75de0b632ae12fe695d472eeb63d5f/tenor.gif?itemid=18283555)
^
Keksi taideketjuun jotain omaperäisempää; mikään ei ole niin klisee, kuin taidepiirit ja homostelu. :)
Kyllä se klassinen taide aina nykytaidetta rulaa.
Vähän kuten 60-70- luvut nykyrockia...
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 08, 2021, 22:33:32
Kyllä se klassinen taide aina nykytaidetta rulaa.
Vähän kuten 60-70- luvut nykyrockia...
Taas päätit sitten kertoa, miten kaikkien pitää taiteesta ajatella...
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 22, 2021, 20:27:56
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 08, 2021, 22:33:32
Kyllä se klassinen taide aina nykytaidetta rulaa.
Vähän kuten 60-70- luvut nykyrockia...
Taas päätit sitten kertoa, miten kaikkien pitää taiteesta ajatella...
EI! Kerroin oman mielipiteeni, sinulla on omasi. Vapaata ajatteluasi. Voin olla eri mieltä.
Kuten sanoin, en oikeistolaisena halua pakottaa toisia mielipiteisiini, kuten vasemmisto tekee. Minä haluan näkemysten vapautta, en niiden yhteiskunnallista pakottamista.
Kyllä minä osoitan omia näkemyksiäni, mutta se ei estä mitenkään muita olemasta eri mieltä. En vain ole "Safiirin" kaltainen, joille on olemassa yksi oikea näkemys.
Olen alkanut saada lapsilta ja vaimolta lahjaksi yhä useammin hienoja taideteoksia aiempien sukkien ja suklaakonvehtien asemesta. Voi olla, että ovat paremmin rahoissaan kuin ennen, tai sitten ovat huomanneet vihdoinkin kaunosieluisen puoleni jota haluavat kutitella.
On hyvä, että tukevat taiteilijoita näinä vaikeina aikoina. Jos nälässä elävät taiteilijat, kuten usein väitetään, tekevät syvällisempiä teoksia niin odotettavissa on lähiaikoina taiteen laatuvallankumous.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 22, 2021, 22:57:26
Olen alkanut saada lapsilta ja vaimolta lahjaksi yhä useammin hienoja taideteoksia aiempien sukkien ja suklaakonvehtien asemesta. Voi olla, että ovat paremmin rahoissaan kuin ennen, tai sitten ovat huomanneet vihdoinkin kaunosieluisen puoleni jota haluavat kutitella.
On hyvä, että tukevat taiteilijoita näinä vaikeina aikoina. Jos nälässä elävät taiteilijat, kuten usein väitetään, tekevät syvällisempiä teoksia niin odotettavissa on lähiaikoina taiteen laatuvallankumous.
Hyvä taiteilijahan on myös sellainen, joka onnistuu myymään taidettaan...
...Eikä elä yhteiskunnan rahoilla.
Tai ainakin jälkimaailma tienaa, kaikkihan eivät ole taiteilijoita omana aikanaan, noin 99,5% eivät ole ikinä, vaikka saisivat tukia.
Harvojen taidetta jälkipolvet arvostavat, wannabetaiteilijoita on rutosti.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 23, 2021, 00:11:31
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 22, 2021, 22:57:26
Olen alkanut saada lapsilta ja vaimolta lahjaksi yhä useammin hienoja taideteoksia aiempien sukkien ja suklaakonvehtien asemesta. Voi olla, että ovat paremmin rahoissaan kuin ennen, tai sitten ovat huomanneet vihdoinkin kaunosieluisen puoleni jota haluavat kutitella.
On hyvä, että tukevat taiteilijoita näinä vaikeina aikoina. Jos nälässä elävät taiteilijat, kuten usein väitetään, tekevät syvällisempiä teoksia niin odotettavissa on lähiaikoina taiteen laatuvallankumous.
Hyvä taiteilijahan on myös sellainen, joka onnistuu myymään taidettaan...
...Eikä elä yhteiskunnan rahoilla.
Tai ainakin jälkimaailma tienaa, kaikkihan eivät ole taiteilijoita omana aikanaan, noin 99,5% eivät ole ikinä, vaikka saisivat tukia.
Harvojen taidetta jälkipolvet arvostavat, wannabetaiteilijoita on rutosti.
Tai - vanha kunnon neromyytti vaatii luomaan taiteeseen tällaisia hierarkioita, joissa muutama harva kohotetaan tolkuttomaan arvoon (jotta ne jälkipolvet voivat tehdä sillä rahaa), mutta tuo arvo vaatii sitten sen, että neroja pitää löytyä vain harvoja muiden arvo pitää pitää aika mitättömänä. Juuri siksi, että on saatava aikaan se ero, joka perustelee neron nerouden.
Se on sitten toinen juttu, onko tuollainen nerokultti jollain lailla tarpeen taiteelle. Vai onko siitä lähinnä haittaa. Sitten näiden neroksi todettujen ympärillä pyörii bisnes ja matkailukulttuurikin tarvitsee kuuluisuutensa, joiden teoksia museoihin tullaan katselemaan. Lopulta ne mestariteokset joko jäävät kassakaappiin kasvamaan arvossaan vielä lisää. Tai ne isolla rahalla hankitaan yleisölle avoimiin taidemuseoihin - joten yhteiskunnan varoja kuluu niistä maksamiseen, niiden lainaamisesta maksamiseen, niiden vakuuttamisesta maksamiseen, niiden vaatimista turvallisuusjärjestelyistä maksamiseen. Jostain hämärästä syystä tämä raha ei sinuakaan koskaan harmita. Siinä et toivo säästettävän. Juuri Ateneum lienee sinusta se taidemuseo, jolle rahoitus pitää turvata - jo aikaa kuolleille Gallen-Kalleloille pitää ohjata se yhteiskunnan tuki. Kyllähän ne kuolleet on pidettävä "elossa". (Tätä ei ole nyt sitten syytä ymmärtää siten, että haluaisin Ateneumin näyttelyn suljettavan. Sen olkiukon voi heti jättää väsäämättä.)
Minäpäs väitän, että taiteen merkitys ihmiselle on ENEMMÄN siinä, että me sitä teemme, kuin siinä, että me pääsemme taideyleisönä siitä nauttimaan. Siten myös väitän, että on äärimmäisen tärkeää ihmiskunnalle, että taide ei typisty vain jo tehdyn taiteen katselemiseen. Jopa se taiteen yleisönä oleminen lopulta tarvitsee myös sen oman taiteen tekemisen kokemuksen. Se ei ole kuitenkaan mitään kovin ihmeellistä, vaan sitä että on kokemusta piirtämisestä, tanssimisesta, laulamisesta ja - leikkimisestä.
Toisaalta taide ei ehkä ole vain yhden sukupolven yhden osan kokemusta? Hyvä taide on sukupolvia ylittävää, kuten klassinen taide. Mielestäni arkkitehtuurissa Jugend, taiteessa renessanssi jne. Ne säilyvät. Postmoderni betonibrutalismi jää ehkä unohduksiin arkkitehtuurissa, toivottavasti ainakin. Eräänlaisena kummajaisena. Toimivammat mallit säilyvät, ehkä uusiutuvatkin. Arkkitehtuurin klassismihan on uusiutunut moneen kertaan historiassa, jo roomalaiset sitä mallintivat kreikkalaisen mallin mukaan, niin mekin 1900-luvulla. Ehkä se kertoo hyvästä mallista?
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 27, 2021, 22:24:01
Toisaalta taide ei ehkä ole vain yhden sukupolven yhden osan kokemusta? Hyvä taide on sukupolvia ylittävää, kuten klassinen taide. Mielestäni arkkitehtuurissa Jugend, taiteessa renessanssi jne. Ne säilyvät. Postmoderni betonibrutalismi jää ehkä unohduksiin arkkitehtuurissa, toivottavasti ainakin. Eräänlaisena kummajaisena. Toimivammat mallit säilyvät, ehkä uusiutuvatkin. Arkkitehtuurin klassismihan on uusiutunut moneen kertaan historiassa, jo roomalaiset sitä mallintivat kreikkalaisen mallin mukaan, niin mekin 1900-luvulla. Ehkä se kertoo hyvästä mallista?
Jos jotain taiteesta voimme oppia, niin ainakin sen, ettei mikään aikakausia tai minkään ajan ihmiset ole kovin taitavia tunnistamaan sitä osaa taiteesta, joka "jää elämään" ja muuttuu lopulta klassikoksi. Klassikot ovat timantteja erityisesti siitä syystä, että ne on jo ehditty ajallisesti testata. Lisäksi erinomaisen paljon tuosta jälkipolvien tunnustamasta taiteesta on omana aikanaan saanut vähintäänkin ristiriitaisen vastaanoton - jopa ollut suuressa epäsuosiossa - koska se on silloin aikalaisten mielestä ollut kummallista, kakofonista, liian uudenlaista. Siinäkään ei ole mitään asiaasi todistavaa sisältöä, että taide palaa taaksepäin ja uusi taide kommentoi, lainaa ja uusiokäyttää vanhoja ideoita. Se on ennemminkin täsmälleen taiteen idean mukaista kuin millään tapaa todiste sitä, että "ennen tehtiin parempaa". Lisäksi vanhan taiteen säilymiseen jälkipolville vaikuttavat monet asiat ja asenteet, joilla ei ole mitään tekemistä itse taiteen laadun tai tason kanssa. Tästä hyvä esimerkki on naisten tekemän taiteen sivuuttaminen. Naistaiteilijoille jo taiteen tekemisen mahdollisuudet ovat olleet huonot. Sen lisäksi heidän taiteensa on sivuutettu vain tekijän naiseuden takia. Nyttemmin on monia hienoja naispuolisia taiteilijoita nostettu esiin ja tunnistettu heidän taiteensa ansiot.
Ajan testi ei myöskään toimi esittävässä taiteessa, josta ei jää mitään esinettä jäljelle museoitavaksi, ei nuotteja paperille, ei kirjaa hyllyyn laitettavaksi. Emme me tiedä kovinkaan paljoa siitä, millaista teatteri tai tanssi tai musiikki lopulta oli antiikin aikaan. Emme pääse katsomaan antiikin tragedian esitystä. Edes nykyiset tallennusvälineet pysty taltioimaan kuin kalpean aavistuksen elävistä esityksistä. Ne ns. vanhat sävellykset ovat tänään esitettyinä oikeastaan uusia ja nykyaikaisia. Esitystraditiokin muuttuu koko ajan, eikä niitä sellaisinaan yritetä toistaa. Päinvastoin - nimenomaan jokainen esitys pyrkii luomaan uuden ja ennen kuulemattoman tulkinnan.
Lopulta mikään taide ei ole vanhaa, kun se tänään ja tässä päivässä koetaan. Itselleni se taide tosiaan tapahtuu siinä kohtaamisessa. Taideteos museon varastossa on kuollutta, ei toimi taiteena, ennen kuin se pääsee vuorovaikutukseen ihmisen kanssa. Tältä pohjalta tarkastellen ei ole oikeastaan olemassa mitään vanhaa taidetta. On vain taidetta, joka tapahtuu nyt, tässä, koetaan tänään. Myös joku Mona Lisa tai Beethovenin sinfonia on eri teos tänään kuin syntyaikanaan. Se kantaa nimittäin sitä kulttuurista historiaansa mukanaan, joka on osa näiden teosten kokemusta. Syntyaikanaan ne olivatkin tavallaan eri teoksia, joilta nämä kulttuuriset kerrostumat puuttuivat.
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 28, 2021, 06:01:25
..-Lisäksi vanhan taiteen säilymiseen jälkipolville vaikuttavat monet asiat ja asenteet, joilla ei ole mitään tekemistä itse taiteen laadun tai tason kanssa. Tästä hyvä esimerkki on naisten tekemän taiteen sivuuttaminen. Naistaiteilijoille jo taiteen tekemisen mahdollisuudet ovat olleet huonot. Sen lisäksi heidän taiteensa on sivuutettu vain tekijän naiseuden takia. Nyttemmin on monia hienoja naispuolisia taiteilijoita nostettu esiin ja tunnistettu heidän taiteensa ansiot...
Jos naisten tekemää taidetta oli, miksei sitä säilynyt? Loogisin selitys lienee se, että siinä yhteiskunnan tilanteessa sitä ei esiintynyt suuresti?
Se, että nykyaikana on naistaiteilijoita ja oppineita suuresti, ei tarkoita, että heitä aiemmin olisi suuresti ollut, koska yhteiskunta oli mitä oli. Hyvin naisia alistava.
Tuossa on vähän samaa ajattelua, kun jotkut historioitsijat haluavat nostaa esille osin keksittyjä "viikinkiprinsessoja" ja "mitälienee amatsonitaistelijoita", kuin sarjakuvissa!
Eivät nuo ole normimalleja, harvinaisia poikkeuksia ehkä. Jokainen loogisesti ajatteleva tietää, miksi naisia ei haluta sotureiksi:
1) Naisten fyysinen voima on vähäisempi miehiin verrattuna, siksi häviävät taistelussa.
2) Naisia yhteisö ei saa menettää, koska yhteisön lastensaanti on suoraan riippuvainen naisten määrästä. Yhteisö voi aina menettää miehiä, koska he ovat korvattavissa. Yksi mies voi siittää monta naista, siksi miehiä voidaan menettää, mutta naisia ei.Ymmärrän tarpeen feministisen näkökulman kannalta, että yritetään nostaa naisen asemaa historiassa, mutta näkemysten tulee silti noudattaa historiallisia faktoja, ei kehiteltyjä uushistoriallisia ja ideologisia teorioita.
ps.
Pidän siis hyvänä ilmiönä sitä, että naisten rooli kasvaa miesten rinnalle, mutta en hyväksy sitä, että historiaa vääristellään.
Lainaus käyttäjältä: Toope - tammikuu 28, 2021, 22:21:26
Lainaus käyttäjältä: safiiri - tammikuu 28, 2021, 06:01:25
..-Lisäksi vanhan taiteen säilymiseen jälkipolville vaikuttavat monet asiat ja asenteet, joilla ei ole mitään tekemistä itse taiteen laadun tai tason kanssa. Tästä hyvä esimerkki on naisten tekemän taiteen sivuuttaminen. Naistaiteilijoille jo taiteen tekemisen mahdollisuudet ovat olleet huonot. Sen lisäksi heidän taiteensa on sivuutettu vain tekijän naiseuden takia. Nyttemmin on monia hienoja naispuolisia taiteilijoita nostettu esiin ja tunnistettu heidän taiteensa ansiot...
Jos naisten tekemää taidetta oli, miksei sitä säilynyt? Loogisin selitys lienee se, että siinä yhteiskunnan tilanteessa sitä ei esiintynyt suuresti?
Koska naisen asema oli sellainen kuin oli. Nainen ei siinä maailmassa sopinut taiteilijaksi, koska hänen piti olla äiti, vaimo tai korkeintaan muusa. Nainen ei naiseutensa takia sopinut suureksi taiteilijaneroksi. Päinvastoin kehiteltiin erilaisia höpöteorioita siitä, miten naisen fysiologia suorastaan estää mm.tateilijana toimimisen. Meillä on tietoa mm. Taiteilijapariskunnista, joissa taiteilijamies on systemaattisesti haitannut ja estänyt kanssaan parisuhteessa olevan naistaiteilijan taiteen tekemistä ja kokenyt suurta kateutta, jos tämä saa arvostusta taiteessa. Myös taiteeksi on haluttu ymmärtää vain sellainen taide, jollaista nimenomaan miehet tekevät. Naisille ominainen on luokiteltu vähäpätöisemmäksi oikeastaan vain siksi, ettei se ole miesten taiteen kaltaista. Yksinkertaistettuna siis taiteeksi määriteltiin vain miesten tekemä taide.
Lainaa
Se, että nykyaikana on naistaiteilijoita ja oppineita suuresti, ei tarkoita, että heitä aiemmin olisi suuresti ollut, koska yhteiskunta oli mitä oli. Hyvin naisia alistava.
Jos siis ymmärrät tämä kuvion, niin miten ihmeessä tästä mielestäsi syntyy todiste siitä, että naiset ievät kykenekään naiseutensa johdosta merkittävän taiteen tekemiseen? Lisäksi - naisten tekemää taidetta ON. Sitä on myös aiemmilta vuosisadoilta. Sitä vain ei ole samaan tapaan tehty yleisesti tunnetuksi, joten ns suuri yleisö tuntee sen huonosti. JOpa nykyään sen esiin tuomista saatetaan vastustaa.
Lainaa
Tuossa on vähän samaa ajattelua, kun jotkut historioitsijat haluavat nostaa esille osin keksittyjä "viikinkiprinsessoja" ja "mitälienee amatsonitaistelijoita", kuin sarjakuvissa!
Eivät nuo ole normimalleja, harvinaisia poikkeuksia ehkä. Jokainen loogisesti ajatteleva tietää, miksi naisia ei haluta sotureiksi:
1) Naisten fyysinen voima on vähäisempi miehiin verrattuna, siksi häviävät taistelussa.
2) Naisia yhteisö ei saa menettää, koska yhteisön lastensaanti on suoraan riippuvainen naisten määrästä. Yhteisö voi aina menettää miehiä, koska he ovat korvattavissa. Yksi mies voi siittää monta naista, siksi miehiä voidaan menettää, mutta naisia ei.
Eli nyt jälleen vihjaat, että naistaiteilijaa estääkin taidetta tekemästä hänen fysiologiansa. Ei siis se heikko yhteiskunnallinen asema, joka onkin vain "luonnollinen seuraus" naisen kehollisista piirteistä? Vai mikä on syy, miksi päädyt kertomaan meille "rationaalista", jonka perusteella naissoturien täytyy olla pelkkää fiktiota? Miten naissoturit edes liittyvät naistaiteilijoihin?
Toki on hyvinkin vähän aikaa sitten Suomessa ajateltu, etteivät naiset voi ryhtyä kuvanveistäjiksi, koska heidän fyysinen voimansa ei muka riitä tuohon hommaan. Mm. Laila Pullista ei haluttu päästää kuvanveistolinjalle, koska hän oli nainen ja liian hento. Akvarelleja olisi sopinut mieluummin maalailla. Tämä siis kuitenkin ihan vastikään eli ei tarvitse mitään muinaishistoriallisia hautalöytöjä yrittää tulkita.
Lainaa"Pullinen halusi [Taideakatemiaan] kuvanveistolinjalle, mutta vei kouluun varmuuden vuoksi myös suuren pinon vesivärimaalauksia. Hänet valittiin maalauslinjalle, koska professori Erkki Koposen mielestä kuvanveisto ei ollut naisen fysiikalle sopiva taidelaji, eikä etenkään Laila Pullisen kaltaiselle hennolle tytölle. Lopulta Pullinen pääsi tärpättiallergiaan vedoten kuvanveistolinjalle." (Harni 2006, 105.)
https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/74171/Kurri_Mirja.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Lainaa
ps.
Pidän siis hyvänä ilmiönä sitä, että naisten rooli kasvaa miesten rinnalle, mutta en hyväksy sitä, että historiaa vääristellään.
Historian vääristelyä on sulkea silmät niiltä naistaiteilijoilta, jotka kuitenkin ja kaikista esteistä huolimatta tekivät taidetta. Historian vääristelyä on väittää, että naisista ei ole taiteen tekijöiksi, kun heitä kaikesta huolimatta ON.
[/quote]
Historia on sitä, mistä meille on näyttöä. Historia ei ole teorisointia, mitä olisi voinut olla.
Historiantutkimus perustuu faktoihin ja toteennäytettyyn maailmankuvaan.
Ei se, että historiassa naisia olisi vähätelty, tarkoita, että itse ajatusta kannattaisin.
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 01, 2021, 23:08:52
Historia on sitä, mistä meille on näyttöä. Historia ei ole teorisointia, mitä olisi voinut olla.
Historiantutkimus perustuu faktoihin ja toteennäytettyyn maailmankuvaan.
Ei se, että historiassa naisia olisi vähätelty, tarkoita, että itse ajatusta kannattaisin.
Niin, mutta jatkuvasti vähättelet naisia "näyttöjen puutteesta", vaikka tiedät, että heitä on aktiivisesti estetty tekemästä taidetta ja tiedettä jne. Toteamalla, että teidät tämän syrjinnän olevan historiallinen totuus, mutta silti esittämällä näitä väitteitä (kysymyksen muotoon naamioituna: miksei naisten taidetta ole säilynyt?) tunnustat suoraan haluavasi jatkaa tuota syrjintää. Voit toki selittää, miksi vastaus tuohon kysymykseesi "miksei ole säilynyt naisten taidetta" ei olisi yksiselitteisesti tuo historiallinen fakta, että naisia on estetty tekemästä taidetta. Ja jos ovat joskus tehneet, on aktiivisesti estetty sen pääsemistä esiin ja tulemista laajemmin tunnetuksi. (Muista selittäessäsi, että samalla laadit perusteet vaikkapa sille, miten suhtaudutaan niihin syrjäytymisvaarassa oleviin poikiin.)
Voit myös nyt ja tässä todeta, että naisilla on aivan yhtäläiset mahdollisuudet tehdä taidetta ja tiedettä kuin miehilläkin. KYse ei ole sukupuolen tuottamista kyvyistä, vaan yksilön kyvyistä (ja mahdollisuuksista, joita hänelle on tarjolla). Oletko tätä mieltä vai et? (Muista, että tämä vastaus paljastaa, vähätteletkö vai et, kannatatko naisten syrjimistä vai et.)
Se, että totean historiassa naisia syrjityn, ei tarkoita, että nykyään tukisin naisten syrjintää. Sitähän länsimaissa ei enää juuri ole, pikemminkin päinvastoin. Heitä korotetaan jalustalle, mikä on yhtä väärin.
Ansio henkilölle, ei sukupuolen, rodun, uskonnon tms. mukaan. This is what we call "tasa-arvo" in Finland.
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 03, 2021, 22:59:29
Se, että totean historiassa naisia syrjityn, ei tarkoita, että nykyään tukisin naisten syrjintää. Sitähän länsimaissa ei enää juuri ole, pikemminkin päinvastoin. Heitä korotetaan jalustalle, mikä on yhtä väärin.
Ansio henkilölle, ei sukupuolen, rodun, uskonnon tms. mukaan. This is what we call "tasa-arvo" in Finland.
Mutta silti kuitenkin jaksat jatkuvasti todeta, että tuo historia, josta näyttäisi puuttuvan suuret naispuoliset taiteilijanerot, kertoo jotakin siitä, mihin naisten voi odottaa tänään pystyvän. Tunnet suurta tarvetta kertoa, miten nykyisetkään naistaiteilijat eivät sittenkään (ja juuri naiseutensa takia) ole ihan miesten veroisia. Mikään edelleen elossa olevan naistaiteilijan kertomus ja kokemus siitä, miten on tullut syrjityksi, ei ole sinulle mikään todiste mistään muusta kuin naistaiteilijoiden heikosta taiteellisesta tasosta. Silti - yksi kuuluisimmista suomalaisista veistoksista (Sibelius-monumentti) on naispuolisen kuvanveistäjän teos. Mikä muu teos olisi vastaavalla tavalla esim. turistien kiinnostuksen kohteena?
Lainaus käyttäjältä: safiiri - helmikuu 04, 2021, 07:21:51
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 03, 2021, 22:59:29
Se, että totean historiassa naisia syrjityn, ei tarkoita, että nykyään tukisin naisten syrjintää. Sitähän länsimaissa ei enää juuri ole, pikemminkin päinvastoin. Heitä korotetaan jalustalle, mikä on yhtä väärin.
Ansio henkilölle, ei sukupuolen, rodun, uskonnon tms. mukaan. This is what we call "tasa-arvo" in Finland.
Mutta silti kuitenkin jaksat jatkuvasti todeta, että tuo historia, josta näyttäisi puuttuvan suuret naispuoliset taiteilijanerot, kertoo jotakin siitä, mihin naisten voi odottaa tänään pystyvän. Tunnet suurta tarvetta kertoa, miten nykyisetkään naistaiteilijat eivät sittenkään (ja juuri naiseutensa takia) ole ihan miesten veroisia. Mikään edelleen elossa olevan naistaiteilijan kertomus ja kokemus siitä, miten on tullut syrjityksi, ei ole sinulle mikään todiste mistään muusta kuin naistaiteilijoiden heikosta taiteellisesta tasosta. Silti - yksi kuuluisimmista suomalaisista veistoksista (Sibelius-monumentti) on naispuolisen kuvanveistäjän teos. Mikä muu teos olisi vastaavalla tavalla esim. turistien kiinnostuksen kohteena?
Olen tehnyt huomion, että miehet maalaavat useimmiten kuvia naisista. Ihmeellistä kyllä, niin myös naistaiteilijat. Miksi miehet ovat jääneet niin vähälle nykytaulujen aiheina, vain jotkut homotaiteilijat jaksavat enää heiluttaa mieskomeuden lippua.
Eikä taidekriisit jää tähän. Meillä kotona sijoitin erään kuvataidehankinnan mielestäni hyvään vapaaseen paikkaan. Jo seuraavana päivänä huomasin sen siirtyneen pois, odottamaan uutta sijoituspaikkaa. Ei kuulemma puolisoni mukaan sopinut siihen paikkaan. Taidekriisi ei syntynytkään siis teoksesta, josta molemmat pidimme, vaan sen sijoittamisesta residenssiimme.
Kostoksi taidan ostaa, rahavarojen mahdollisesti salliessa, helvetillisen kokoisen, hirmu värikkään, kiistanalaisen ja ärsyttävän taideteoksen sijoitettavaksi. Kjäh, kjäh.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 04, 2021, 10:44:15
Olen tehnyt huomion, että miehet maalaavat useimmiten kuvia naisista. Ihmeellistä kyllä, niin myös naistaiteilijat. Miksi miehet ovat jääneet niin vähälle nykytaulujen aiheina, vain jotkut homotaiteilijat jaksavat enää heiluttaa mieskomeuden lippua...
Luulisin sen tekijän vaikuttavan, että naisten ulkonäössä ulkoisesta kauneudesta on muotoutunut meille seksuaalisesti/yhteiskunnallisesti merkittävämpi ominaisuus suvunjatkamisessa, jopa biologisessa mielessä, kuin miesten ulkonäöstä. Naisten kohdalla ulkoinen kauneus on keskeisempi asia, kuin miehillä, siksi molemmat sukupuolet pitävät naista esteettisempänä.
Toki kreikkalaisessa tms. taiteessa myös miesvartaloa kuvattiin, mutta ehkä silti poikkeuksena. Yleensä naisvartalo/kasvot ovat enemmän taiteen kohteena olleet.
Lainaus käyttäjältä: Toope - helmikuu 05, 2021, 23:27:44
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 04, 2021, 10:44:15
Olen tehnyt huomion, että miehet maalaavat useimmiten kuvia naisista. Ihmeellistä kyllä, niin myös naistaiteilijat. Miksi miehet ovat jääneet niin vähälle nykytaulujen aiheina, vain jotkut homotaiteilijat jaksavat enää heiluttaa mieskomeuden lippua...
Luulisin sen tekijän vaikuttavan, että naisten ulkonäöstä ulkoisesta kauneudesta on muotoutunut meille seksuaalisesti/yhteiskunnallisesti merkittävämpi ominaisuus suvunjatkamisessa, jopa biologisessa mielessä, kuin miesten ulkonäöstä. Naisten kohdalla ulkoinen kauneus on keskeisempi asia, kuin miehillä, siksi molemmat sukupuolet pitävät naista esteettisempänä.
Toki kreikkalaisessa tms. taiteessa myös miesvartaloa kuvattiin, mutta ehkä silti poikkeuksena. Yleensä naisvartalo/kasvot ovat enemmän taiteen kohteena olleet.
David-patsas on kyllä jokseenkin kuuluisa. Eikä se ole kreikkalainen.
Minulle tulee aina tämä mieleen "esittävästä miestaiteesta".
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/8a/Antoine_Watteau_-_La_Partie_carr%C3%A9e.jpg/792px-Antoine_Watteau_-_La_Partie_carr%C3%A9e.jpg)
https://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:Antoine_Watteau_-_La_Partie_carrée.jpg (https://fr.wikipedia.org/wiki/Fichier:Antoine_Watteau_-_La_Partie_carr%C3%A9e.jpg)
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - helmikuu 04, 2021, 10:44:15
Olen tehnyt huomion, että miehet maalaavat useimmiten kuvia naisista. Ihmeellistä kyllä, niin myös naistaiteilijat. Miksi miehet ovat jääneet niin vähälle nykytaulujen aiheina, vain jotkut homotaiteilijat jaksavat enää heiluttaa mieskomeuden lippua.
Eikä taidekriisit jää tähän. Meillä kotona sijoitin erään kuvataidehankinnan mielestäni hyvään vapaaseen paikkaan. Jo seuraavana päivänä huomasin sen siirtyneen pois, odottamaan uutta sijoituspaikkaa. Ei kuulemma puolisoni mukaan sopinut siihen paikkaan. Taidekriisi ei syntynytkään siis teoksesta, josta molemmat pidimme, vaan sen sijoittamisesta residenssiimme.
Kostoksi taidan ostaa, rahavarojen mahdollisesti salliessa, helvetillisen kokoisen, hirmu värikkään, kiistanalaisen ja ärsyttävän taideteoksen sijoitettavaksi. Kjäh, kjäh.
Veikkaan että juuri tällä hetkellä yleinen tasa-arvokehitys tuo entistä enemmän esiin ja jopa korostaa naisia myös taiteessa, monella tasolla.
Tässä vähän epävirallisempi kuva Viron presidentistä:
(https://kantapaikka.net/proxy.php?request=http%3A%2F%2Fbuduaar.ee%2Ffiles%2FUpload%2FArticleContentImage%2F8879-image-766.jpg&hash=0017a554baec09a403bd206362c6f69d9097dbb3)
Suomalainen versio:
https://www.postimees.ee/4402559/kaljulaidist-portree-maalinud-soomlane-ma-pole-picasso-vaid-kunstnik
Mutta sukupuolijaottelun murtumisen ja tasa-arvotaistelun rauhoittumisen myötä tilanne ja taide muuttuu taas johonkin uuteen ajan henkeä kuvaavaan suuntaan.
Kriisit kuuluvat elämään ja elävään taiteeseen. :)
Kostosta tuli mieleen että olisi kiva saada Suomesta vähintäänkin Syyrian kaltainen diktatuuri jotta pääsisi kostamaan vapaustaitelijoiksi itseään kutsuville terroristeille jollain hauskalla tavalla.
Demokratia on lässy kompromissihärdelli.
(https://i.pinimg.com/originals/f0/3e/c3/f03ec3516b5e1b43428aa70dfa5ec5cd.jpg)
^ Hieno muraali Bašar al-Assadista! (https://media1.giphy.com/media/fXc70o9YOnocc0j8QO/source.gif)
(https://images.almatalent.fi/650x/https://assets.almatalent.fi/image/e8662f0e-d45f-545f-9764-da83a2cdb808)
https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/tt/03a159a7-94fa-4273-ac13-66d46af2cf0a?ref=ampparit:b44d
Toteutuessaan tuo olisi kyllä varsin kaunista arkkitehtuuria. En sano mitä tulisi mieleen jos tuo olisi väriltään ruskea. Hintaa talolle kertyisi arviolta 2 miljardia euroa. Kuvassa Amazonin itselleen suunnittelma uusi pääkonttoori.
Kauneus on katsojan silmissä. En täysin kiellä modernin arkkitehtuurin kauneutta. Havaitsen vain harvoin sitä.
Taidetta Berliinista: 'Poliitikot keskustelemassa ilmaston lämpenemisestä'
(https://pbs.twimg.com/media/EvK4zzXXIAMz7nT?format=jpg&name=small)
- https://twitter.com/BradBeauregardJ/status/1365356866075844611
Valokuvataide/tietsikkataide lienee nykyisin merkityksellisempää, kuin perinteinen maalaustaide. No miksei olisi, sen rajoitteethan ovat olemattomat.
Erilaisia tietokonetaideteoksia olen paljon katsellut, aika uskomatonta kyetään luomaan.
Nyt sitä saa! Nimittäin taidetta.
Louvren taidemuseo ja Ranskan kansallismuseo ovat lyöneet verkossa hynttyyt yhteen, ja julkaisivat eilen massiivisen taidekokoelman ilmaistarjontaan. Siinä on heti kättelyssä puolisen miljoonaa taideteosta, ja sivustoa päivitetään koko ajan lisää. Sivusto on jaettu selkeisiin teemoihin, jotka osaltaan helpottavat mieluisten teoskokoelmien tutkimista, ja hakutoiminnoilla löytyvät myös spesifit teokset.
Korona on tyhjentänyt kävijät myös museoista ja taidegallerioista, jonka vuoksi tämä herkku tarjotaan nyt koko maailmalle. Linkki kokoelmiin: collections.louvre.fr/en (https://collections.louvre.fr/en/).
^Hyvä löytö. Ei tarvitse ruuhkassa vaeltaa kipein koivin. Virtualisuus tulee varmasti yleistymään museoissa muutenkin.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 27, 2021, 18:39:26
^Hyvä löytö. Ei tarvitse ruuhkassa vaeltaa kipein koivin. Virtualisuus tulee varmasti yleistymään museoissa muutenkin.
Juu. Tuskin menee kauaa, kun museoihin on mahdollista ostaa täyden palvelun virtuaalikierroksia ja vieläpä niin, että taideteoksia pääsee tarkastelemaan lähempää, kuin se fyysisesti olisi ikinä edes mahdollista. Valokuvatut ja 3D-mallinnetut teokset, joita voi zoomailla mielin määrin, pikkuruisintakin yksityiskohtaa myöden.
Toisaalta pidän juuri siitä fyysisyydestä ja aidosta läsnäolosta, vaikka usein teoksia ei saa edes valokuvata saati, että voisi mennä ihan liki tarkastelemaan. Viimeksi olin Pradon taidemuseossa jotain kuusi tuntia, kun siellä oli juuri näytteillä parin lempitaiteilijan töitä. Osan olin kyllä nähnyt jo ennemminkin, mutta kaikkea en.
Samalla sieltä tarttui mukaan printattu, n. 500-sivuinen opaskirja - eiköhän näitäkin sitten voi ostaa verkkokaupasta digitaalisessa muodossa.
Lainaus käyttäjältä: Aave - maaliskuu 27, 2021, 10:49:58
Nyt sitä saa! Nimittäin taidetta... Linkki kokoelmiin: collections.louvre.fr/en (https://collections.louvre.fr/en/).
Nimimerkkeihin meni tuo linkki!
Tänään näin hätkähdyttävän graffitin!
Selkeillä koiran kokoisilla kirjaimilla kirjoitetun yksivärisen lauseen.
Ai mitäkö siinä luki?
HOPE YOU HAVE A NICE DAY
^
Minusta on tehty tribuuttigraffiti johonkin päin Helsinkiä. Siinä lukee MOSH!, mikä oli teini-iän graffitisigneeraukseni, komentokehotteena. En halua tietää missä se on, vaikka kuva siitä minulle joitakin vuosia sitten näytettiin. Kiistän myös tuntevani tekijät, jotka voivat olla tai olla olematta minua rutkasti nuorempia.
Kuitenkin se on minulle sellainen kunnia, että mitkään akateemiset tai ammatilliset tittelit eivät vedä sille vertaa. Että jossain on minulle omistettu graffiti!
Lainaus käyttäjältä: Aave - huhtikuu 04, 2021, 15:32:06
^
Minusta on tehty tribuuttigraffiti johonkin päin Helsinkiä. Siinä lukee MOSH!, mikä oli teini-iän graffitisigneeraukseni, komentokehotteena. En halua tietää missä se on, vaikka kuva siitä minulle joitakin vuosia sitten näytettiin. Kiistän myös tuntevani tekijät, jotka voivat olla tai olla olematta minua rutkasti nuorempia.
Kuitenkin se on minulle sellainen kunnia, että mitkään akateemiset tai ammatilliset tittelit eivät vedä sille vertaa. Että jossain on minulle omistettu graffiti!
Mutta voisimmehan mekin tehdä sinulle jonkin irvokkaan meemin?
- - -
Minustakin on tehty irvikuvia, ei se ole ansio.
https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/9f4dc928-68cc-48c2-86e5-b2ffb0387fc2 (https://www.iltalehti.fi/matkajutut/a/9f4dc928-68cc-48c2-86e5-b2ffb0387fc2)
Iltalehden mielestä tuo on kaunista, nykyarkkitehtuurissaan...?
Oletteko samaa mieltä?
Minusta tuo arkkitehtuuriltaan vastaa suurin piirtein sitä, mitä Hitler omaksui 1945-keväällä?
En näe sitä kauneutta, mitä näen 1800-luvun lopun/1900-luvun alun arkkitehtuurissa.
https://i.postimg.cc/05XSy9mL/kirjasto.jpg (https://i.postimg.cc/05XSy9mL/kirjasto.jpg)
Minusta tuollainen arkkitehtuuri rumentaa Suomea.
En lainkaan ymmärrä sitä, että jotkut pitävät geometristä kuutiota "kauniina", miksi näin olisi, kenen mielestä?
Tiedän sen, että oma arkkitehtuurinäkemykseni suosien 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun uusromanttisia/klassisia ja sittemmin kansallisromanttisia ja jugend-tyylejä, ei kaikkia miellytä, mutta nuo tyylit kuitenkin ylläpitivät tietynlaista kauneusarvoa käsityksessään. Asia, jonkan funktionalismi/modernismi halusi hylätä.
Kaupunkiympäristön tulee olla mahdollisimman kaunis ja viihtyisä, koska ihmiset elävät siellä. Rakentaminen ei ole arkkitehteja varten, se on ihmisiä varten.
Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 03, 2021, 23:38:55
Black Mirror-henkisiä animoituja lyhäreitä eri genreissä: Love, Death & Robots (https://www.imdb.com/title/tt9561862/)
8,5/10
Tykkäsin osan jaksoista vasta katsottuani erityisesti pakastimesta löytyneestä jääkauden sivilisaatiosta.
Kuin hyviä irtokarkkeja.
Animaatioteknisesti modernin mielenkiintoisia K-18 tason rykäisyjä. Paras oli kuitenkin aiheeltaan ja sisällöllisesti taiteellinen:
Zima Blue (https://vimeo.com/538996994)
Tässä toinen taiteellinen versio:
Zima Blue (https://www.youtube.com/watch?v=DuUJE5INaMU)
A4, älä laita linkkejä, jotka eivät liity asiaan tai, jotka eivät toimi!
Kyse oli arkkitehtuurista, taiteista tms. asioista, ei japanilaisesta mangasta tms.!
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 11, 2021, 23:17:54
A4, älä laita linkkejä, jotka eivät liity asiaan tai, jotka eivät toimi!
Kyse oli arkkitehtuurista, taiteista tms. asioista, ei japanilaisesta mangasta tms.!
Mikä linkki ei toiminut?
(https://pbs.twimg.com/media/E1F-PWlXEAAJXLv?format=jpg&name=large) (https://cf2.s3.souqcdn.com/item/2018/04/16/33/38/22/53/item_XL_33382253_130691712.jpg)
(https://images.gulfnews.com/embedded/polopoly_fs/1.2248068.1531488625!/image/1530477585.jpg)
Sori, ärsyttää joskus tuo japanilaistyylinen roska-animaatio taide-keskusteluissa.
En ole koskaan ymmärtänyt, miksi tuota animea/mangaa pidetään "taiteena", kun minusta on aika lapsellista tyyliä...?
Eilen tuli käytettyä kulttuuripalveluita ja samalla harrastettua sosiaalista kanssakäymistä - molemmat näin korona-aikana harvinaistuneita aktiviteetteja. Kävimme sukulaisen kanssa Taidehallin Ryijy-näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina eli huomenna. Pidimme erityisesti muutamista moderneista ryijyistä. Timo Sarpanevalta oli jännittävä "zen-ympyrää" muistuttava teollisesti tuotettu ryijy/matto, jonka rikkaan hienostuneet värit saivat ympyrän elämään tavalla, joka ei mitenkään ilmene valokuvasta.
Irma Kukkasjärveltä oli useita muhkean veistoksellisia luontoaiheisia ryijyjä, joissa myös oli erittäin sävykkäät ja rikkaat värit. Juuri värien rikkaus ja sävykkyys tulee villassa esiin erityisen hienosti.
Tässä näyttelyn videoesittely englanniksi. Kesto noin 4:45.
https://vimeo.com/481647183
Artikkeli ruotsiksi; sisältää useita kuvia.
https://svenska.yle.fi/artikel/2020/11/12/stor-ryautstallning-lyfter-fram-den-finska-vaggbonaden-i-all-sin-prakt-och-charm
https://www.bukowskis.com/fi/auctions/F191/lots/1034279-timo-sarpaneva-ryijy-matto-villayhtyma-oy-1960-luvun-alku
Näyttelyn jälkeen menimme tietenkin kahvilaan puimaan saamamme elämyksen antia ja päivittämään kuulumisia. Ihanaa nauttia normaalista elämästä!
(https://img.aijaa.com/m/00278/14973039.jpg) (https://aijaa.com/GbCiBd)
^
Tuosta tuli mieleeni kohdalle osuneessa dokkarisarjassa mainittu tarina persialaismattojen kuvioista.
Ovat kuvanneet loisteliaiden palatsien puutarhoja eläimineen ja kasveineen.
Itselleni oli myös yllätys että Iran ei ole arabivaltio. Persialainen kulttuurinsa on ollut niin vahva että on kielenäkin säilynyt valloittajista ja uskonnoista huolimatta.
https://areena.yle.fi/1-50504979
Lainaus käyttäjältä: a4 - toukokuu 22, 2021, 18:59:21
Persialainen kulttuurinsa on ollut niin vahva että on kielenäkin säilynyt valloittajista ja uskonnoista huolimatta...
Maahan oli sivistysvaltio joskus, sitten tuli islam...
...
Amore, eivät yhtään hassumman näköisiä, vaikka taidenäkemykseni olisikin vähän erilaista.
Lainaus käyttäjältä: Toope - toukokuu 22, 2021, 22:01:34
Amore, eivät yhtään hassumman näköisiä, vaikka taidenäkemykeni olisikin vähän erilaista.
En käynyt Ryijy-näyttelyssä sen vuoksi, että se edustaisi taidenäkemystäni, vaan koska minua kiinnosti villa sävykkäänä materiaalina ja ryijyn modernit mahdollisuudet. Ne sopivat hyvin esim. julkisiin tiloihin, koska ne myös vaimentavat tilojen kaikumista.
Laittaisin noita ehkä omille seinillenikin
Prinsessa Dianan muistopatsas. Taiteellisesti aivan kammottava. Edustaa tylisuunnaltaan sosialistista realismia.
(https://is.mediadelivery.fi/img/658/7c910991c1d264362c3bd489c9fb137f.jpg.webp)
https://www.is.fi/kuninkaalliset/art-2000008099784.html
(https://yle.fi/plus/2015/02_propaganda/img/govorkov_1936.jpg)
https://yle.fi/uutiset/3-7800111
Dianasta, kovin hemmotellusta yläluokan tytöstä, on tehty pyhimys.
Onko syytä? Kuolema oli toki traaginen..., silti? ???
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 22:12:49
Dianasta, kovin hemmotellusta yläluokan tytöstä, on tehty pyhimys.
Onko syytä? Kuolema oli toki traaginen..., silti? ???
On yhdentekevää, onko Dianasta tehty sitä tai tätä. Kommenttisi ei käsittele
taidetta, joka on tämän ketjun aihe.
Lainaus käyttäjältä: Amore - heinäkuu 03, 2021, 22:31:49
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 22:12:49
Dianasta, kovin hemmotellusta yläluokan tytöstä, on tehty pyhimys.
Onko syytä? Kuolema oli toki traaginen..., silti? ???
On yhdentekevää, onko Dianasta tehty sitä tai tätä. Kommenttisi ei käsittele taidetta, joka on tämän ketjun aihe.
No joo, tuosta yläluokan pimustahan ei tehdä taidetta:
https://www.google.fi/search?sxsrf=ALeKk03tk6MqpaMKbUNbksoAxKHwr8K5cw:1625342741377&source=univ&tbm=isch&q=ARt+of+diana+windsor&sa=X&ved=2ahUKEwjBp_PF2cfxAhVshosKHQL7C0wQjJkEegQIEhAC&biw=1920&bih=899 (https://www.google.fi/search?sxsrf=ALeKk03tk6MqpaMKbUNbksoAxKHwr8K5cw:1625342741377&source=univ&tbm=isch&q=ARt+of+diana+windsor&sa=X&ved=2ahUKEwjBp_PF2cfxAhVshosKHQL7C0wQjJkEegQIEhAC&biw=1920&bih=899)
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 23:06:13
Lainaus käyttäjältä: Amore - heinäkuu 03, 2021, 22:31:49
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 22:12:49
Dianasta, kovin hemmotellusta yläluokan tytöstä, on tehty pyhimys.
Onko syytä? Kuolema oli toki traaginen..., silti? ???
On yhdentekevää, onko Dianasta tehty sitä tai tätä. Kommenttisi ei käsittele taidetta, joka on tämän ketjun aihe.
No joo, tuosta yläluokan pimustahan ei tehdä taidetta:
https://www.google.fi/search?sxsrf=ALeKk03tk6MqpaMKbUNbksoAxKHwr8K5cw:1625342741377&source=univ&tbm=isch&q=ARt+of+diana+windsor&sa=X&ved=2ahUKEwjBp_PF2cfxAhVshosKHQL7C0wQjJkEegQIEhAC&biw=1920&bih=899 (https://www.google.fi/search?sxsrf=ALeKk03tk6MqpaMKbUNbksoAxKHwr8K5cw:1625342741377&source=univ&tbm=isch&q=ARt+of+diana+windsor&sa=X&ved=2ahUKEwjBp_PF2cfxAhVshosKHQL7C0wQjJkEegQIEhAC&biw=1920&bih=899)
Taidetta voi tehdä mistä tahansa aiheesta. Et edelleenkään sanonut mitään omaa ajatusta kyseisestä veistoksesta taiteena.
No, nyt sanon: Ei ole suurta taidetta, enemmän hömppää.
Arvokkaampi tosin, kuin St. George of Fentanyl:n patsas.
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 23:50:09
No, nyt sanon: Ei ole suurta taidetta, enemmän hömppää.
Arvokkaampi tosin, kuin St. George of Fentanyl:n patsas.
Mikä tekee siitä hömppää? Perustelut?
Lainaus käyttäjältä: Amore - heinäkuu 03, 2021, 23:52:41
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 23:50:09
No, nyt sanon: Ei ole suurta taidetta, enemmän hömppää.
Arvokkaampi tosin, kuin St. George of Fentanyl:n patsas.
Mikä tekee siitä hömppää? Perustelut?
Mielikuvat ja uskomukset ohi faktojen?
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 04, 2021, 00:19:30
Lainaus käyttäjältä: Amore - heinäkuu 03, 2021, 23:52:41
Lainaus käyttäjältä: Toope - heinäkuu 03, 2021, 23:50:09
No, nyt sanon: Ei ole suurta taidetta, enemmän hömppää.
Arvokkaampi tosin, kuin St. George of Fentanyl:n patsas.
Mikä tekee siitä hömppää? Perustelut?
Mielikuvat ja uskomukset ohi faktojen?
Mihin faktoihin viittaat? Onko taiteessa kyse faktoista? Mitkä faktat ovat Diana-veistoksessa väärin?
Diana toki on symboli ="Queen of hearts", mutta oikeesti?
Toki mieluummin noille patsaita. Epäilen vain vähän tuota ylikorostusta.
Taidepiireissähän ei esiinny mitään syvätyperyyttä?
https://www.verkkouutiset.fi/artisti-myi-nakymattoman-taideteoksen-15000-eurolla/#32576881 (https://www.verkkouutiset.fi/artisti-myi-nakymattoman-taideteoksen-15000-eurolla/#32576881)
No nyt on Merkel saanut ratsastajapatsaan - vielä eläissään. Varmaan iloinen sitä katsellessaan.
(https://hs.mediadelivery.fi/img/658/351225ee9042dab544e99c0773a5da12.jpg.webp)
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008343368.html
Merkel ei ansaitse, koska on tuhoisin Saksan johtaja sitten sen, jonka nimeä ei saa mainita.
Hieronymus Bosch - Melkoinen artisti. Mutta onko ihan selväjärkisen ihmisen taidetta? Jotenkin upeita.
https://www.hieronymus-bosch.org/ (https://www.hieronymus-bosch.org/)
https://www.wikiart.org/en/hieronymus-bosch (https://www.wikiart.org/en/hieronymus-bosch)
Sekä google-kuvahaku...
Tykkään noista, mutta ei niissä usein mitään järkeä ole...
^ Noi on minustakin hienoja.
Aika vaikea kuvista päätellä tekijän selväjärkisyydestä mitään. Taiteessa nimenomaan voi esittää jotain tosi vaikeaa ja monia eri yhteyksiä ja viittauksia sisältävää selittämättä ja avaamatta sitä mitenkään. Silloin jokainen löytää siitä mitä löytää — ja sekin on minusta ihan riittävästi että ne ovat vain hienoja.
Ja toisaalta silloin niitä voi palata myöhemmin uudelleen ihmettelemään ja työt kestävät siinä mielessä aikaa ja toistuvaakin katselua.
Lainaus käyttäjältä: Melodious Oaf - marraskuu 09, 2021, 00:55:40
^ Noi on minustakin hienoja.
Aika vaikea kuvista päätellä tekijän selväjärkisyydestä mitään. Taiteessa nimenomaan voi esittää jotain tosi vaikeaa ja monia eri yhteyksiä ja viittauksia sisältävää selittämättä ja avaamatta sitä mitenkään. Silloin jokainen löytää siitä mitä löytää — ja sekin on minusta ihan riittävästi että ne ovat vain hienoja.
Ja toisaalta silloin niitä voi palata myöhemmin uudelleen ihmettelemään ja työt kestävät siinä mielessä aikaa ja toistuvaakin katselua.
Eivät kuvat ehkä ihan keskiverto/normi-ihmisen ajatuksista kerro. Ne silti vetoavat meihin.
Vanha ajatus toki, mutta pitääkö taiteilijan olla vähintään varttihullu? Vähän poikkeava keskimäärästä.
Sanoilla on se sisältö minkä kukin niille antaa. Tietysti opimme lapsena suunnilleen mitä merkityksiä muut ajattelevat niillä olevan. Silti, kenenkään sana ei ole asia. Tämä irrallisuus tekee sanoista metkoja. Ne ovat vähän hankalia, mutta hauskoja. Niillä voi ilmaista asioita, joita ei tiennyt ilmaisevansa, ja toisaalta kätkeä täysin näkyville.
Taideteokset ovat vähän samantyylinen keksintö. Ne ovat massiivisia symboliblokkeja, joilla operointi on hupaisaa. Niiden ilmaisuvoima on toisinaan valtava – jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin vähän paksummassa kirjassakin voi olla sen verran. Taideviittausten käyttö kommunikoinnissa on siksi tehokasta, mutta epämääräistä. Mistä syystä sellainen tapa sopii kyllä dialogiin, vaan ei tue monologia. Kuten huomaatte, esimerkiksi tässä kirjoituksessa ei ole yhtään nokkelaa kulttuurista referenssiä, vaan kaikki lauseet on sommiteltu by yours truly.
Kun ei ole taiteen asiantuntija eikä edes harrastaja, niin voi ihmetellen kysyä, jotta mitä ihmettä, kun luin HS:n artikkelin:
"Aivan pöyristyttävää" – Kuvanveistäjä tyrmistyi tavasta, miten Helsinki kohtelee hänen valtavaa teostaan (https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008408492.html)
"HELSINGIN kaupunkisuunnittelijat ovat tehneet ratkaisut omin päin. Mielipidettäni veistoksen ympäristön materiaaleista tai liikennesuunnitelmasta ei ole haluttu kuunnella", kuvanveistäjä Martti Aiha sanoo.
Hän puhuu Rumba-veistoksestaan, joka seisoi Helsingin Ruoholahdessa vuodesta 1992 lähtien. Veistos on alueen rakennustöiden takia ollut vuoden päivät siirrettynä varastoon.
Osana koko Länsisataman kaupunginosan käsittävää myllerrystä entisestä teollisuus- ja satama-alueesta on tullut asumisen, palvelujen ja toimistojen alue. Nyt rakennusyhtiö NCC toteuttaa Rumban naapuriin We Land -nimistä toimistorakennusta ja maanalaisia pysäköintitiloja, ja myös liikenteen järjestelyt ovat menossa uusiksi.
Kun rakennustyöt valmistuvat, Rumban on määrä palata kunnostettuna takaisin omalle paikalleen. Mutta kuvanveistäjällä on sanansa sanottavanaan:
"En ole varma, haluanko enää sitä takaisin siihen."
..... Artikkeli on vapaasti luettavissa.
Kyseessä on siis suurteos, joka on tehty 1990 -luvun maisemaan.
(https://hs.mediadelivery.fi/img/658/11cbce7ce8bd3068b611a4a564f9fdb3.jpg.webp)
Ohikulkija tarjosi mittakaavan Rumba-veistokselle vuonna 2008. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
Mitä ihmettä -ihmettelyni koska teoksen ympäristöä. Voiko taideteos ankkuroida ympäröivän maiseman sellaiseksi, jollainen maisema oli teoksen julkaisuhetkellä. Jos voi, niin kuinka laajalta alueelta ja kuinka pitkäksi aikaa?
Kaupunki muuttuu jatkuvasti ja kai olisi oletettavaa, että jonkun teoksen ympäristökin tulee muuttumaan ajan kuluessa. Tuleeko taideteoksista kaupunkikuvan liito-oravia :P
Ei tuo ole pahannäköinen teos, näin yhdestä kuvasta katsoen.
Ennemmin haluaisin fentanyyli-georgen patsaita poistettaen.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - marraskuu 26, 2021, 15:09:25
Sanoilla on se sisältö minkä kukin niille antaa. Tietysti opimme lapsena suunnilleen mitä merkityksiä muut ajattelevat niillä olevan. Silti, kenenkään sana ei ole asia. Tämä irrallisuus tekee sanoista metkoja. Ne ovat vähän hankalia, mutta hauskoja. Niillä voi ilmaista asioita, joita ei tiennyt ilmaisevansa, ja toisaalta kätkeä täysin näkyville.
Taideteokset ovat vähän samantyylinen keksintö. Ne ovat massiivisia symboliblokkeja, joilla operointi on hupaisaa. Niiden ilmaisuvoima on toisinaan valtava – jos kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin vähän paksummassa kirjassakin voi olla sen verran. Taideviittausten käyttö kommunikoinnissa on siksi tehokasta, mutta epämääräistä. Mistä syystä sellainen tapa sopii kyllä dialogiin, vaan ei tue monologia. Kuten huomaatte, esimerkiksi tässä kirjoituksessa ei ole yhtään nokkelaa kulttuurista referenssiä, vaan kaikki lauseet on sommiteltu by yours truly.
Vastustan toki sitä ajattelua, että historiallisia patsaita tulisi poistaa. On historian raiskaamista, jos historiallisia patsaita (esim. Kolumbus) halutaan poistaa.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - marraskuu 26, 2021, 15:32:45
Kun ei ole taiteen asiantuntija eikä edes harrastaja, niin voi ihmetellen kysyä, jotta mitä ihmettä, kun luin HS:n artikkelin:
"Aivan pöyristyttävää" – Kuvanveistäjä tyrmistyi tavasta, miten Helsinki kohtelee hänen valtavaa teostaan (https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000008408492.html)
"HELSINGIN kaupunkisuunnittelijat ovat tehneet ratkaisut omin päin. Mielipidettäni veistoksen ympäristön materiaaleista tai liikennesuunnitelmasta ei ole haluttu kuunnella", kuvanveistäjä Martti Aiha sanoo.
Hän puhuu Rumba-veistoksestaan, joka seisoi Helsingin Ruoholahdessa vuodesta 1992 lähtien. Veistos on alueen rakennustöiden takia ollut vuoden päivät siirrettynä varastoon.
Osana koko Länsisataman kaupunginosan käsittävää myllerrystä entisestä teollisuus- ja satama-alueesta on tullut asumisen, palvelujen ja toimistojen alue. Nyt rakennusyhtiö NCC toteuttaa Rumban naapuriin We Land -nimistä toimistorakennusta ja maanalaisia pysäköintitiloja, ja myös liikenteen järjestelyt ovat menossa uusiksi.
Kun rakennustyöt valmistuvat, Rumban on määrä palata kunnostettuna takaisin omalle paikalleen. Mutta kuvanveistäjällä on sanansa sanottavanaan:
"En ole varma, haluanko enää sitä takaisin siihen."
..... Artikkeli on vapaasti luettavissa.
Kyseessä on siis suurteos, joka on tehty 1990 -luvun maisemaan.
(https://hs.mediadelivery.fi/img/658/11cbce7ce8bd3068b611a4a564f9fdb3.jpg.webp)
Ohikulkija tarjosi mittakaavan Rumba-veistokselle vuonna 2008. KUVA: OUTI PYHÄRANTA / HS
Mitä ihmettä -ihmettelyni koska teoksen ympäristöä. Voiko taideteos ankkuroida ympäröivän maiseman sellaiseksi, jollainen maisema oli teoksen julkaisuhetkellä. Jos voi, niin kuinka laajalta alueelta ja kuinka pitkäksi aikaa?
Kaupunki muuttuu jatkuvasti ja kai olisi oletettavaa, että jonkun teoksen ympäristökin tulee muuttumaan ajan kuluessa. Tuleeko taideteoksista kaupunkikuvan liito-oravia :P
Mielestäni linkissäsi taiteilija perustelee hyvin näkemyksensä taiteen sijoittamisesta muuttuvaan kaupunkiympäristöön.
Korostaen yhteistyötä ja päivitellen muistomerkkien sijoittamista esim. keskelle parkkipaikka-aluetta.
Omalla kohdallaan kukin voi miettiä sitä, onko muuttuvalla kaupunkiympäristöllä asuntonsa läheisyydessä jotain väliä ja vaikutusta myös omaan asumiskokemukseen ja toivooko itselleen vaikuttamismahdollisuuksia omaan asumisympäristöönsä.
Taiteen ei pidä koskaan kaikkia miellyttää, mutta ehkä julkisareenoiden taiteen tulee useimpia miellyttää.
Kriittisempi taide tulee laittaa syrjemmälle. Oma paikkansa löytyy jopa fentanyyli-Georgelle, joita en halua lasten näkyville.
Lainaa"Puolitoista vuotta sitten alueen kaavoittaja otti vihdoin minuun yhteyttä ja tiedusteli, josko voisin yhdessä arkkitehtitoimisto JKMM:n kanssa miettiä Rumban ympäristöä tavalla, joka palvelisi myös tulevaa uudisrakennusta. Näin teimme ja saimme mielestämme aikaan vaihtoehtoisen ratkaisun, joka olisi myös alueen pyöräliikenteen kannalta toimiva."
Aiha kertoo heidän esitelleen suunnitelmansa. Hänen mukaansa kävi kuitenkin ilmi, että kaupunki oli jo lyönyt lukkoon omat suunnitelmansa.
"Tuli pelkkää ja jyrkkää ei-ei-ei:tä."
AIHA sanoo, ettei häntä ei harmita alueen rakentaminen – päinvastoin – vaan se, miten teoksen ja ympäristön vuoropuhelua ei ole kuunneltu. Kaupungin suunnitelmassa pyörätie menee veistoksen ja tulevan talon välistä, missä on kohtalaisen vähän tilaa ja mikä poistaa aukiolta torimaisen ilmeen. Samalla pyöräparkki on sijoitettu melkein teoksen alle, hän harmittelee.
Toi on siis kyseisestä Hesarin jutusta mun mielestä olennainen katkelma. Vaikuttaa siltä, että kuvanveistäjältä ehkä kysyttiin näkemystä liian myöhään, tai sitten se tehtiin niin, että hommat kuitenkin varsinaisesti sovittiin toisaalla.
Jutussa ei tule millään tavalla ilmi, miksi pyörätie ja pyöräparkki lopulta sijoitettiin juuri noin. Se on tossa aika paljonpuhuvaa että joku sanoo vaan että "tämä on Keski-Euroopassa aivan tavallinen ratkaisu". En tietenkään tiedä tästä mitään, mutta kyllähän noi kommentit vähän kuulostaa siltä, että ne oikeat syyt ja oikeat perustelut ei välttämättä näytä ihan niin hirveän hyvältä, kun niitä ei kerran haluta tuoda julki.
Nykyarkkitehtuurissa ja kaupunkisuunnittelussa edelleen elää se 1960-70-lukulainen postmoderni näkemys, ettei kaupungin tule olla viihtyisä, vaan tehokas. Tuohan oli hirvittävä erehdys arkkitehtuurin/kaupunkisuunnittelun suhteen, kun hylättiin kaupunkiympäristön esteettinen arvo. Sehän on paikka, jossa ihmisten oli tarkoitus asua...! :o
Ei ole sattumaa, että ihmiset pitävät yleisesti 1900-luvun alun ja 1800-luvun ja aiempaa arkkitehtuuria kauniina, koska silloin kauneudelle ja viihtyvyydelle annettiin enemmän arvoa. Modernismi/postmodernismi, ehkä jo funktionalismi hylkäsivät kauneus/viihtyvyys- ajattelun. Sehän se suuntien vika ja ongelma onkin.
Miksei ihmisen pitäisi elää kauniissa kaupungissa? En ole koskaan ymmärtänyt modernien "asiantuntijoiden" näkemystä siitä... :(
Taide voi joskus olla hyvinkin erikoista.
Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008515787.htmltanskalainen taiteilija Uwe Max Jensen, ammattihämmentäjä. Hänet tunnetaan sarjapissaajana. Jensen on jo parin vuosikymmenen ajan tehnyt taidetta verellään ja ulosteillaan. Eritteet ovat edullisia, hän on perustellut....
En silti usko, että hän mitenkään muuttaisi ilmaisutapaansa, vaikka saisi ilmaiset maalaustarvikkeet kansalaiskeräyksenä.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - tammikuu 06, 2022, 17:59:43
Taide voi joskus olla hyvinkin erikoista.
Lainaus käyttäjältä: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000008515787.htmltanskalainen taiteilija Uwe Max Jensen, ammattihämmentäjä. Hänet tunnetaan sarjapissaajana. Jensen on jo parin vuosikymmenen ajan tehnyt taidetta verellään ja ulosteillaan. Eritteet ovat edullisia, hän on perustellut....
En silti usko, että hän mitenkään muuttaisi ilmaisutapaansa, vaikka saisi ilmaiset maalaustarvikkeet kansalaiskeräyksenä.
Tuollaiset taiteilijat voivat elää yhteiskunnan elätteinä, heidän ei tarvitse taidettaan myydä elääkseen.
Arkkitehtuurista taas kyse. YLE:llä modernistiarkkitehti puolustaa betonikuutioita, vaikka ihmiset (jotka ympäristössä asuvat) vihaavat niitä.
Jotkut puolustavat betonikuutioita: "Rumuuttakin tulee sietää":
https://yle.fi/uutiset/3-12321368 (https://yle.fi/uutiset/3-12321368)
Mutta pitääkö sietää? Eihän ihmisten elinympäristö ole arkkitehtien leikkikenttää, vaan ihmisten asuinaluetta...!
Järkyttävän ylimielistä ajattelua arkkitehdilta. Luoko hän rakennuksia ihmisiä varten, vai luoko omia mieltymyksiään?
Estetiikka, se modernismin kiroama ajatus. Sitähän noille estetiikka on. Meille se on kaunista ja viihtyisää ympäristöä, mutta kuinka voisimme tietää asiaa paremmin kuin ddr-henkiset arkkitehdit?
Minusta ympäristön kauneus ja viihtyvys, esteettinen nautinto, luovat elämisen tasoa...
Muutama van Goghin maalaus joista itselleni tulee mieleen Ukrainan sota:
(https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/f/f3/Vincent_van_Gogh_%281853-1890%29_-_Wheat_Field_with_Crows_%281890%29.jpg)
(https://render.fineartamerica.com/images/rendered/default/flat/blanket/images/artworkimages/medium/1/sunflower-fields-van-gogh-david-pyatt.jpg)
Täytyy sanoa, etteivät oikein vaikuta.
YLE:llä oli oikeasti aika hyvä artikkeli arkkitehtuurista:
https://yle.fi/uutiset/3-12493025 (https://yle.fi/uutiset/3-12493025)
Ks. myös "arkkitehtuurikapina"
Nykyarkkitehdeista monet eivät ole enää modernin/postmodernin kannattajia, vaan nyt uskalletaan hyväksyä aiempien tyylien kauneusarvoja. Arkktehtuuri toki on taiteiden tavoin aina mielipidekysymystä, mutta estetiikan paluu arkkitehtuuriin varmasti on maallikkoja (=ihmiset, jotka asuvat ko. ympäristössä) mielllyttävä asia. 1960-70-lukujen pahimpina betonibrutalismin (=postmodernismi) aikana sosialistinen tyyli tuhosi ympäristöä kuin ihmisten mieliä.
Nykyisin tietynlainen "vanhan arvostus" on palannut ilokseni kaupunkiarkkitehtuuriin. 1920-luvun tyyliä löytyy, vaikka sekin oli uustyyli aikoinaan. 20-lukulaisuus silti ymmärsi kauneuden merkityksen ympäristössä, minkä funktionalismi ja viimeistään modernismi hylkäsi. Nyt on paluuta estetiikkaan, ei ehkä riittävästi, mutta suunta on oikea.
Arkkitehtuurikapina:
https://twitter.com/classical_fi?lang=fi (https://twitter.com/classical_fi?lang=fi)
Niin paljon, kuin tuhoa modernismi (mm. Viljo Revell) tuhosi kaupunkejamme, sitä kyetään myös korjaamaan uusvanhatyylisellä rakentamisella. Kaikkea vanhaa ei estetiikan ylivoimaisuudesta huolimatta pidä kopioida, mutta vaikutteita tulisi ottaa. Kaupunkihan on asukkaita varten. Heidän viihtyvyyttään varten, ei arkkitehtien opintopöytä, jossa leikitään ihmisten asuinympäristöllä. 2020-luvulla ehkä ymmärretään 60-70-lukuja paremmin se, että asuinympäristön kauneus on tärkeää ihmisten viihtyvyydelle, kun eivät ole sosialistisia robotteja.
Puolan Krakovassa korjattiin kaupunkia pitkälti vanhan mallin mukaan. Korvattiin sodan tuhoamia rakennuksia samanlaisilla.
Siksi Krakova on kaunis kaupunki.
Se ei ole Berliini hirvittävine sekoituksineen vanhaa ja modernia.
Suomessa viimeksi näin Kotkassa hyvän ratkaisun, kun vanha rähjätalo piti purkaa Kauppatorin laidalta. Se uusrakennus sovitettiin vanhoihiin naapuritaloihin siten, että muodostavat arkkitehtonisesti yhtenäisen kuvan. Turussakin olen nähnyt samaa, joskus uudisrakennukset voidaan sovittaa vanhaan ympäristöön ylläpitäen harmoniaa, eikä muodostaen ristiriitaa, kuten modernistit halusivat aiemmin.
Kotka, uustalo:
https://i.postimg.cc/qR362yV9/uustalo.jpg (https://i.postimg.cc/qR362yV9/uustalo.jpg)
Kaj Stenvall (Rankat ankat) ihan kuin vahingossa jaksoi muistuttaa vuoden 2014 maalauksestaan, "Syksyllä kaikki on toisin". (https://twitter.com/KajStenvall/status/1556240982743605248?t=9tJT8MPfaXY9kWwR2iqV7w)
Pitkiä piuhoja niille neropateille, joilla pääsi brakaamaan. :)
Syksyllä piuhat on toisin.
Sinänsä hyvä kirjoitus YLE:llä, arkkitehtuurissa kauneusarvot ovat paljon tärkeämpiä, mitä arkkitehdit itse ehkä ajattelevat:
https://yle.fi/uutiset/3-12536536 (https://yle.fi/uutiset/3-12536536)
LainaaUusvanhan tyylin mukaisia rakennuksia ei nimittäin ole tapana rakentaa Suomessa, vaan vallitseva ajatus on, että arkkitehtuurin on oltava ajanmukaista eli modernia. Muut koetaan epäaidoiksi jäljitelmiksi tai jopa historian vääristelyksi.
Aivan niin kuin moderni arkkitehtuuri olisi aina jotain uutta ja uniikkia. Arkkitehtipiireissä traditionaaliseen rakentamiseen liittyy myös mauttomuuden pelkoa, eli itseään ei haluta tehdä naurettavaksi suunnittelemalla kitsch-tyylisiä rakennuksia, kuten vaikkapa Tuurin kyläkaupan tai hotellin kaltaisia maamerkkejä.
Itse olen tosin havainnut, että tietynlaista 1920-30-lukujen klassismia ja varhaista funkista on uustoteutettu Suomessa. Pidän sitä hyvänä ilmiönä, vaikkei ehkä arkkitehtuurisen taiteen kannalta olisikaan hyvää, mutta eihän se modernikaan aina hyvää ole. Voi olla stanan epäonnistunutta ja rumaakin.
Vanhojen mallien uusmallintaminen tai kopioiminen sinänsä ei arkkitehtuurissa ole mikään uusi ilmiö, eikä sinänsä paheksuttava. Klassisia malleja on aina kopioitu, myös renessanssin tai jugendin tms.. Jos muodiksi tulisi 1920-30- luvut, en irvistelisi. Enemmän pitäisin ehkä myöhäisjugendista ennen WW1:stä, mutta ehkä siihen ei nyt paluuta ole.
- - -
Se tietynlainen ristiriitahan on ilmeinen.
Kansan maku ja arkkitehtien maku eroavat toisistaan suuresti, ikävä kyllä usein jälkimmäisten hyväksi. Siksi on Pasilan kaltaisia.
Kirjoituksessa vihjataan siihen, että kauneus ympäristössä on tärkeää ihmisten viihtyvyydelle. Näin varmasti on, sosialistiset suunnittelijat tuon ajatuksen unohtivat/hylkäsivät...
https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/ (https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/)
on FB-ryhmä, joka käsittelee tuota asiaa. Ihan periaatteesta liityin, vaikken vielä ole perehtynyt touhuun. Mutta tuota ehkä voisin suositella sellaisille, joita asia kiinnostaa.
Siirsin tämän sijoitukseltaan epäonnistuneen viestini Huumori-ketjusta, johon sotakuvasto ei mielestäni kuulu, tänne jossa se puhuttelee lainaamansa alkuperäisen Huuto-maalauksen tavoin:
(https://pbs.twimg.com/media/FZ_WcDxXkAUqH0M?format=jpg&name=large)
Ihmisiä palamassa tankkien sisällä ja niiden ulkopuolella. Inhimillistä mielettömyyttä. Ihmisyyttä. Kysyvää tai pohjatonta tuskanhuutoa tulevaisuuden tuuliin.
Rikki meneviä ihmisiä. Kuolleiden ja elävien kuolleiden sukupolvia. Yhdessä väriliitukuvassa.
Alla olevan sillan symboloidessa yhdistävyyttä.
^
Väritys on myös huomiotaherättävän onnistunut.
Sitten päivän epäselvyyteen.
Lainaus käyttäjältä: https://yle.fi/uutiset/3-12592315Keski-Pohjanmaalla toimivan K.H. Renlundin museon laaja outsider-taiteen kokoelma on herättänyt kansallista kiinnostusta.
Miten määritelmällisesti poikkeaa naivistinen tai outsider-taideteos ITE-tuotantoon kuuluvasta?
Noin hätäisesti katsottuna en huomaa mitään eroa.
Pitäisikö Hitlerin maalaus tuhota?
Taulun kohtalosta järjestetään yleisöäänestys televisiossa.
NME: Jimmy Carr may destroy paintings by Hitler and Rolf Harris in new TV show
An audience will decide the fate of artwork by "problematic" figures in a Channel 4 debate
Uutisten mukaan tapaus on herättynyt arvostelua - ei siksi, että Hitlerin taulun tuhoamista vastuttettaisiin, vaan siksi, että taulu ylipäätään tuodaan ohjelmaan.
(https://observer.com/wp-content/uploads/sites/2/2022/10/GettyImages-86014570.jpg)
CNN: The Holocaust Memorial Day Trust accused the show of "making Hitler a topic of light entertainment."
"There is nothing entertaining or laughable about Hitler or the murder of 6 million Jews, and the persecution of millions more," Olivia Marks-Woldman, chief executive of the trust, said in a statement to CNN.
Jos saisin äänestää, kantani olisi, että taulua ei pidä tuhota. Joku voi nähdä tässäkin äärioikeistolaisuutta, mutta siitä ei ole kyse. En vain pidä maailmankuulun taitelijan yli sata vuotta sitten maalaaman taideteoksen tuhoamisesta - riippumatta siitä, kenen nimi taulun alareunasta löytyy. Jättäisin Stalinin ja Leninin taulut myös tuhoamatta.
Joku ehkä tarttuu sanoihin "maailmankuulu" ja "taiteilija".
Hitler täyttää molemmat ehdot, vaikkakaan ei samassa roolissa. Hän on maailmankuulu ja hän oli teokset tehdessään taiteilija. Jos Hitlerin taulujen perusteella väitetään, että hän ei ollut taiteilija, siinä tapauksessa nykyisistä taidemuseoista saisi kärrätä tavaraa kaatopaikalle rekka-autokaupalla, koska se ei ole sen kummempaa taidetta.
Vanhojen taideteosten polttaminen poliittista syistä tai viihteenä edustaa pahimman laatuista kulttuurillista rappiota. Natsitkin sentään myivät haltuunsa saamansa "rappiotaiteen" hyvään hintaan, vaikka eivät sitä arvostaneetkaan. Ehkä he jotain tuhosivatkin, en tiedä.
https://edition.cnn.com/style/article/channel-4-jimmy-carr-hitler-painting-intl-scli-gbr/index.html
Jos "luonnonpuolustajat" tuhoavat taidetta protestin nimessä, ehkä HE ovat sitä saastetta?
En muista nähneeni kuva a Hitlerin tekemistä tauluista. Jostain olen kuitenkin lukenut, että hän oli ihan ok maalari. Sisänsä taidemaailman tuskin menettää mitään ihmeellistä, jos Hitlerin maalaukset tuhottaisiin. Niillä kuitenkin on historiallinen arvo, jonka perusteella työt pitäisi museoissa.
Lainaus käyttäjältä: Kopek - lokakuu 15, 2022, 21:40:18
Pitäisikö Hitlerin maalaus tuhota?
Taulun kohtalosta järjestetään yleisöäänestys televisiossa.
NME: Jimmy Carr may destroy paintings by Hitler and Rolf Harris in new TV show
An audience will decide the fate of artwork by "problematic" figures in a Channel 4 debate
Uutisten mukaan tapaus on herättynyt arvostelua - ei siksi, että Hitlerin taulun tuhoamista vastuttettaisiin, vaan siksi, että taulu ylipäätään tuodaan ohjelmaan.
https://edition.cnn.com/style/article/channel-4-jimmy-carr-hitler-painting-intl-scli-gbr/index.html
Minusta kirjaroviot, patsaiden kaataminen ja kuvien tuhoaminen on infantiili tapa osoittaa mieltä ja esiintyä itse hyveellisenä ihmisenä.
Hitleristä ei tullut merkittävää taiteilijaa, koska hän ei osannut taiteellaan tuottaa mitään uutta. Hänen taulunsa ovat ikävystyttäviä, mutta ainakin osa niistä pitäisi säilyttää, koska on tärkeää jälkipolvienkin voida suoraan arvioida hänen taiteensa tasoa. Uskon myös, että kulttuurintutkijat vielä löytävät hänenkin tauluistaan jotakin uutta kiinnostavaa - ei ehkä niinkään hänen persoonaansa liittyvää, mutta hänen aikakauttaan yleisemminkin kuvastavaa.
Toinen ongelma asiassa on tehdä tuhoamisesta viihdettä, vieläpä kiihottaa yleisöä mahdolliseen "tuhoamisvimmaan" ja päihtymään omasta äänestysvoimastaan. Tuli heti mieleen gladiaattoritaistelut, jossa yleisö sai äänestää taistelijan hengestä. Alkeellinen ja alhainen viihdekonsepti. Tässä on kyse juuri sellaisesta sirkushuvista, johon massoja ohjaillaan, jotta sen kiinnostus pysyy poissa oikeasti tärkeistä asioista, kuten politiikasta. TV-kanavien omistajat ja heidän lähipiirinsä ovat äveriästä eliittiä, jotka nauravat partaansa kun rahvas saadaan väittelemään keskenään toissijaisista asioista ja käymään toistensa kimppuun. Ohjelmakonseptien kehittäjät ja muut taustapelaajat keräävät taskuihinsa sievoiset summat.
Minusta mitään historiallisesti (Hitlerin taide) tai taiteellisesti (Picasso ym.) merkittävää taidetta ei pidä tuhota. Minne unohtuu kerta toisensa jälkeen se tosiseikka, että tuhoaminen on helppoa, mutta luominen paljon vaikeampaa? Itse haluan nähdä ohjelmia, jotka ovat rakentavia (konstruktiivisia) eivätkä dekonstruktiivisia.
Yksi puoli tätä Hitlerin taide -kysymystä on sitten se, että hänen taulujaan myydään huutokaupoissa suhteettoman korkeaan hintaan. On ongelmallista, jos jokin taho - vaikkapa uusnatsijärjestö - alkaa hankkia hänen taulujaan kokoelmamielessä ja käyttää niitä sitten apuna vaikkapa jonkinlaisen kultin muodostamiseen ja ylläpitoon. Olisi hyvä, ettei minkäänlaista Hitler-esineistöä saisi myydä ansaintamielessä. Tällainen kaupallinen "arvostus" on loukkaavaa monille hänen vallastaan läheisesti kärsineille. Vaikken itse ole menettänyt sukulaisia holokaustissa, niin pidän silti tauluilla leikittelyä loukkaavana. Hitleriä ja natsismia ei pitäisi trivialisoida tai karnevalisoida vain tuotteeksi viihdemarkkinoille. Se on rumaa ja alentaa kyynisyydellään koko kulttuurin tasoa, sekä tuottaa lisäksi haitallisia esimerkkejä tuleville viihdenikkareille, jotka tietenkin taas haluavat
rikkoa rajoja (arrgggh!) vielä rajummin.
Lainaus käyttäjältä: Amore - lokakuu 16, 2022, 00:01:01
Hitleristä ei tullut merkittävää taiteilijaa, koska hän ei osannut taiteellaan tuottaa mitään uutta...
Hyvä piirtäjä, ei omaperäinen taiteilija...?
Toki 99.9% taiteilijoista ei luo uutta, kuten ei muusikoistakaan.
Yle Uutiset:
Tällainen on Sanna Marinin muotokuva – "Todellinen taideteos", kehuu pääministeri
https://yle.fi/a/3-12679495
Sanna Marinia esittävästä taulusta tulee mieleeni Pohjois-Korean taide, jossa johtajat esitetään tavallisen rahvaan yläpuolella olevina pyhimyksinä. Myös Jehovan Todistajien piirrostyyli häivähtää mielessäni.
Täytyihän tästä tekaista oma ehdotus (https://i.imgur.com/70vR6Ti.jpeg).
Tämä on jo nelisen kuukautta vanha artikkeli, mutta: Abstraktin taiteen klassikkotaulu on ollut yli 70 vuotta ylösalaisin (https://yle.fi/a/3-12669833) (Yle).
Merkittävä teos tässä vielä lähikuvassa erikseen (https://preview.redd.it/sgla26vuppw91.png?width=1456&format=png&auto=webp&v=enabled&s=5eb3ac25588e1ab2991d1e6cb368e4b45ee2b1c9).
Tekijänä Piet Mondrian, teoksen nimenä New York City I.
Heti olisin huomannut, että teoksen täytyy olla väärin päin. Ihan varmasti te kaikki muutkin olisitte sen huomanneet, tai intuitiivisesti ymmärtäneet! Teoksen virtaviivaisuus ja plastisuus ovat poissa, kun se on väärin päin!
Mutta kyllä Mondrian oli aidosti lahjakas taiteilija, vaikka ko. teos toimii samalla hyvänä esimerkkinä, miksi kaikki eivät oikein pidä tai ymmärrä modernia abstraktia taidetta.
^
Olen minäkin aikanaan onnistunut "taiteen" tekemisessä kouluaikana. Kuviksen opettajan tunnit olivat sellaisia, että kotona tehty tehtävän palautettiin ja opettaja antoi seuraavan tehtävän, jonka jälkeen voitiin mennä pois. Työ tehtiin siis kotona, kun inspiraatio heräsi. Minulle yhden työn kanssa tuli kiire ja sen edellisenä yönä tein hädissäni.
Hyvän kokoiselle pahville liimailin kaikenlaista: palasia Hesarista, jotain sähköjohtoja (niitä johdon ohuita piuhoja rutussa), rutattu tupakka-aski ja bacardipullon etiketti ja mitähän siinä vielä mahtoikaan olla. Se oli taidetta se. Ainakin jonkun mielestä, sillä se joutui vielä koulun näyttelyynkin ja oli koulun nuorempia oppilaita "puhutellut kovastikin". Olivat siinä nähneet paljon sanomaa. Luultavasti tuon työn ansiosta kuviksen numeroni nousi kiitettävään, vaikka piirustustaitoni edelleen on noin 5-vuotaaan tasolla.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 20, 2023, 16:41:12Olivat siinä nähneet paljon sanomaa. Luultavasti tuon työn ansiosta kuviksen numeroni nousi kiitettävään, vaikka piirustustaitoni edelleen on noin 5-vuotaaan tasolla.
Ulkokuvaamataidolliset ominaisuudet vaikuttavat joskus rajustikin numeroon. Perinteisesti kiitettäväksi arvioitu kuvaamataitoni laski kuutoseen kun oli hieman reippaampaa erimielisyyttä opettajan kanssa. Seuraavana vuonna korjaili seiskaan.
Perinteisesti visioni ovat kyllä olleet paljon huikeampia kuin itse toteutus, näissä teoksissa. Muutamista olen ollut tosi ylpeäkin.
Lainaus käyttäjältä: Hippi - tammikuu 20, 2023, 16:41:12
^
Olen minäkin aikanaan onnistunut "taiteen" tekemisessä kouluaikana. Kuviksen opettajan tunnit olivat sellaisia, että kotona tehty tehtävän palautettiin ja opettaja antoi seuraavan tehtävän, jonka jälkeen voitiin mennä pois. Työ tehtiin siis kotona, kun inspiraatio heräsi. Minulle yhden työn kanssa tuli kiire ja sen edellisenä yönä tein hädissäni.
Hyvän kokoiselle pahville liimailin kaikenlaista: palasia Hesarista, jotain sähköjohtoja (niitä johdon ohuita piuhoja rutussa), rutattu tupakka-aski ja bacardipullon etiketti ja mitähän siinä vielä mahtoikaan olla. Se oli taidetta se. Ainakin jonkun mielestä, sillä se joutui vielä koulun näyttelyynkin ja oli koulun nuorempia oppilaita "puhutellut kovastikin". Olivat siinä nähneet paljon sanomaa. Luultavasti tuon työn ansiosta kuviksen numeroni nousi kiitettävään, vaikka piirustustaitoni edelleen on noin 5-vuotaaan tasolla.
No mutta! Teoksenhan on täytynyt avata katsojilleen poikkeuksellisen rehellisesti ja viiltävästi silloisen teinitytön mielenmaisemaa, mutta laajemminkin nuorisokulttuuria ja sen ajanhenkeä; myös uhmaa ja kapinaa! Täydet pisteet taiteellisesta heräämisestä! :)
Minulla on tänäkin päivänä makuuhuoneessani yhtenä huoneentauluista tuntematttomaksi jääneen tekijän piirros; leikkasin sen lukiolaisena irti äidinkielen oppikirjasta, jossa se oli satunnaisena esimerkkinä pikaisesti tehdyistä töistä. Vaikka se on tökeröhkö tuherrus, se on silti niin mainio, että se sopii unihuoneen pieneksi tauluksi.
Teos on tehty lyijykynällä. Siinä on piirrettynä toisistaan hieman erillään olevia viivaympyröitä sisäkkäin - nekin niin pikaistuksissa tuhertaen, että osa on pikemminkin soikioita. Ympyräkuvion keskiosa on jätetty lähes tyhjäksi; siinä on muutamia todella pieniä ympyröitä samaan tapaan, kuin teoksen pääannissakin. Suurten ympyräkuvioiden väliin on kirjoitettu haparoivin tikkukirjaimin seuraava teksti. Teksti siis kiertää ympyräviivojen välissä ja mukana:
->"Uinuos uinu oi uinu uinu oi uinuos oi oi oi uinu oi pötkötä! Sillä omatuntosi lie rauhainen eikä ahdetettu siis uinu sillä olet ansainnut levon jonka pimeys suo->"
Teosen nimi on Malli sohvatyynyä varten, mutta tekijä on tosiaan jäänyt tuntemattomaksi. Yhtä kaikki, se on kaikessa tuherruksenomaisuudessaan loistava! Lisäksi minua huvittaa se, että muuten makkarissanikin on ihan laadukasta, suht. tunnettujen suomalaisten taiteilijoiden grafiikkaa. Osan olen saanut heiltä suoraan käteen, lahjaksi.
Ymmärrän minäkin jotain taidetta. Arvostan kovin vanhempaa arkkitehtuuria (jugend, klassinen, uusromantiikkakin), musiikissa useita malleja 1600-luvulta lähtien, kansanmusiikkiakin joskus, paitsi afrikkalaisten ja polynesialaisten. Kuvataiteissa 1900-luvun alkuun asti usein miellytti, mutta kuten arkkitehtuurin kohdallakin, kauneusarvojen hylkääminen johti taiteenkin hylkäämiseen.
Kirjallisuudessa toki satunnaisesti pidän klassikoista, venäläisistä ja länsimaisistakin, harvemmin modernista. Toki joskus. Leffoissa tykkäsin alkuajan Tarantinosta.
Runoista muuten (en ymmärrä runoutta!) ainoa mieleenjäänyt on oikeasti Pahkasikalehden tarinasta (Einar Leivo):
Hiekalla sen näin - ma luulen
Skorpionin - alla tuulen
Outo otus - aikoo pistää
Enpä voi - kuin livistää
Näin Iiu Susirajan näyttely avattiin MoMassa New Yorkissa – taiteilija jätti tähtihetkensä väliin: "Olen ujo piimä ja huono englannissa" (https://yle.fi/a/74-20028447?fbclid=IwAR1F_4i50p5uHNsLc1wvidRos9NmGmkAHv2V_aPtUl7MfP1dJvShQhvxTLA)
Lauantai-ilta oli suomalaisen kuvataiteen mittapuulla lähes torilla tavataan -hetki. Yhdessä maailman arvostetuimmassa museossa avattiin taiteilija Iiu Susirajan ensimmäinen yksityisnäyttely Yhdysvalloissa. Lisää on tulossa.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - huhtikuu 25, 2023, 23:10:39
Näin Iiu Susirajan näyttely avattiin MoMassa New Yorkissa – taiteilija jätti tähtihetkensä väliin: "Olen ujo piimä ja huono englannissa" (https://yle.fi/a/74-20028447?fbclid=IwAR1F_4i50p5uHNsLc1wvidRos9NmGmkAHv2V_aPtUl7MfP1dJvShQhvxTLA)
Lauantai-ilta oli suomalaisen kuvataiteen mittapuulla lähes torilla tavataan -hetki. Yhdessä maailman arvostetuimmassa museossa avattiin taiteilija Iiu Susirajan ensimmäinen yksityisnäyttely Yhdysvalloissa. Lisää on tulossa.
Onko tämä näitä "Suomi valloittaa taas maailmaa"- uutisia?
Kriitikko kävi Edelfelt-näyttelyssä kolmesti ja joutui toteamaan, että teokset ovat usein taiturimaisia mutta pinnallisia suorituksia (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009601666.html)
Kun käy työajalla saman näyttelyn katsomassa kolmesti, pitää kai siitä jotain kriidillistä sanomista keksiä...
Ja kriitikkohan kyllä keksi.
– – varsinkin monissa pastelleissaan hän imarteli naismallejaan liikaa. Tyylistä riippumatta hän oli teknisesti häikäisevä, mutta usein myös pinnallinen.
Eli ketä on taiteilijoita, niin älkää tehkö samaa virhettä kuin Albert-parka. Kun teillä on naismalleja, kuvatkaa heidät perkeleellisen rumiksi. Muuten tulee kriitikko-setä vielä 117 vuotta kuoleman jälkeen haukkumaan pinnalliseksi. Sitten kyllä hävettää.
– – näyttelyn viimeiseen saliin on koottu Edelfeltin tunnetuimpia maalauksia, joukossa uskonnollisiin tapahtumiin viittaavia kansankuvauksia, jollaisia suosittiin Pariisin salongeissa. Mukana ovat Lapsen ruumissaatto (1879), Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa (1881) sekä Kristus ja Mataleena (1890), kareliaaninen kohtaaminen syksyisessä koivikossa.
Raskaasti kehystetyt kansankuvaukset ovat kunnianhimoisia maalauksia, yksityiskohtia myöten taidokkaita teoksia, jotka varmasti loistivat salonkien runsaissa ripustuksissa. Vierekkäin ripustettuina ne kuitenkin paljastuvat siksi mitä ne oikeasti ovat: suorituksia, joiden tarkoitus oli kerätä uran ja toimeentulon kannalta tärkeitä mitaleita – missä ne myös onnistuivat. Esimerkiksi Jumalanpalvelus Uudenmaan saaristossa sai 2. luokan kultamitalin ja ostettiin Ranskan valtion kokoelmiin.
Ja mitä ikinä teettekin, älkää hyvät ihmiset maalatko mitään minkä saatte myytyä. Semmoinen on pahempaa kuin pinnallisuus, sellainen on suorittamista. Sanokaa jyrkkä ei kultamitaleille, uralle ja toimeentulolle. Silloin kriitikko-setä kiittää – jos nyt sattuu käymään kertaakaan muistonäyttelyssänne.
Epäkriittisesti postaan kahden kauden introt HBO:n nykylänkkärisarjasta, mutta epäilen introihin kätkeytyvän jotain taiteellisen kriittistä:
Bonuksena aitoja väärennöksiä tekemättömän fantastisesta kolmoskaudesta:
Monessa suhteessa vanhempi kulttuurimme oli parempaa, ei kaikissa asioissa.
Muotokuvamaalarit eivät taida olla kovin arvostettuja taidepiireissä, niin kuin eivät hekään/muutkaan, jotka tekevät taidetta vain rahan takia. Puhumattakaan sellaisista, jotka suorastaan tehtailevat yhdentekevää toritaidetta, käyttötaidetta, massatuotettua kitschiä, tai toistavat loputtomiin jotain aiemmin hyvän myynnin taannutta ideaansa (tai jonkun toisen ideaa).
Edelfeltiä varmaankin arvostetaan teknisen taitavuutensa takia, mutta kyllähän monet hänen töistään, varsinkin muotokuvistaan ovat vähän ... hengettömiä, vailla sisältöä, tai niin kuin Hihan linkkaama artikkeli kuvaa, pinnallisia. Tilaustyö harvemmin on sellainen, jossa taiteilija vapaimmin voi uudistaa taidetta, tehdä taiteellisia innovaatioita, luoda jotain uutta ja ainutkertaista. Ja tosiaankin, vähän on muotokuvataitelijan kaunisteltava kohdettaan, mikäli mielii saada lisää duuneja. Toinen sana moiselle olisi huoraaminen, siis kun (taiteellisista) periaatteista joustetaan, jotta pystyisi tekemään taiteenteollaan kunnon tiliä.
Muotokuvista ainakin Pasteurin muotokuva, ja taiteilijan äidin muotokuva ovat semmoisia, jotka eivät ainakaan aiheutta minussa ärtymystä pikkusievyydellään.
Jos Edelfeltiä vertaa toiseen erittäin tuotteliaaseen Suomen kultakauden maalariin, Pekka Haloseen, niin omasta mielestäni jälkimmäinen oli taiteessaan rehellisempi, tinkimättömämpi, vaikka hankkikin taiteellaan elannon perheelleen hänkin. Halosen työt koskettavat minua katsojana paljon väkevämmin kuin Edelfeltin työt. Edelfelt viihtyi seurapiireissä, ja osasi varmaankin sopivalla tavalla liehitellä potentiaalisia asiakkaita. Halosesta en tiedä.
Niin "Kertsi", tiedän itsekin kuvataiteen historiassa, kuten arkkitehtuurin historiassakin, tuon kauneudenkäsityksen, minkä 1900-luku hylkäsi.
Siksi en arvosta.
Muutos ei aina tarkoita kehitystä. Joskus muutos on rappiota.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - toukokuu 26, 2023, 19:21:05
Edelfeltiä varmaankin arvostetaan teknisen taitavuutensa takia, mutta kyllähän monet hänen töistään, varsinkin muotokuvistaan ovat vähän ... hengettömiä, vailla sisältöä, tai niin kuin Hihan linkkaama artikkeli kuvaa, pinnallisia. Tilaustyö harvemmin on sellainen, jossa taiteilija vapaimmin voi uudistaa taidetta, tehdä taiteellisia innovaatioita, luoda jotain uutta ja ainutkertaista. Ja tosiaankin, vähän on muotokuvataitelijan kaunisteltava kohdettaan, mikäli mielii saada lisää duuneja. Toinen sana moiselle olisi huoraaminen, siis kun (taiteellisista) periaatteista joustetaan, jotta pystyisi tekemään taiteenteollaan kunnon tiliä.
Areenasta löytyvässä mainiossa podcastissa Sadan euron Edelfelt tosiaan kerrotaan taiteilijan maalanneen muotokuvia rahoittaakseen Pariisin matkansa. https://areena.yle.fi/podcastit/1-65523603
Satasen muotokuva kuitenkin osoittautui työksi johon Edelfelt oli paneutunut tavallista tilausmuotokuvaa paremmin, koska kuva esitti nuorena kuollutta perhetuttua. Huutokauppalöydöllä oli siis kiehtova tarinansakin.
Nykyarkkitehtuurimme on toki parempaa kuin 1960-80-luvulla. Nyt paremmin ymmärretään kauneusarvojaa.
Ylen uutisissa oli tänään pieni uutispätkä kansainvälistä nykytaidetta esittelevän Helsinki Biennaalin tarjonnasta. Siinä joku mimmi hankasi kiihkeästi ympyräisen metallivadin sisäreunoja. Vadin pohjalla oli loraus vettä. Nainen kertoi ihan vakavissaan saavansa hankauksella aikaa mm. avaruusääniä. En tiedä miltä avaruusäänien pitäisi kuulostaa, mutta minä kykenin kuulemaan vain metallista kumina, joka pidempään jatkuessa olisi alkanut tuottamaan kipua.
Jäin vain miettimään taiteen olemusta. Lähinnä sitä, kenellä ja missä on referenssiä antaa näille järjettömille performansseille taidestatus. Tarvitaanko x määrä ihmisiä, jotka toteavat kokeneensa jonkinlaisen taide-elämyksen. Vai mistä on kysymys.
Mutta hei, jotain rajaa.
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - kesäkuu 11, 2023, 20:43:45
Jäin vain miettimään taiteen olemusta. Lähinnä sitä, kenellä ja missä on referenssiä antaa näille järjettömille performansseille taidestatus. Tarvitaanko x määrä ihmisiä, jotka toteavat kokeneensa jonkinlaisen taide-elämyksen. Vai mistä on kysymys.
Mutta hei, jotain rajaa.
Joo-o. Tuo kokemus on varmaan hyvä avainsana taiteeseen. Äänikokemukset voivat olla todella koskettavia. Hyvässä konsertissa käyneet tuntevat saaneensa energiaa. Ja puhutaanhan hyvistä ja huonoista fiboista, eli värähtelystä. Ja sitähän ääni nimenomaan on. Jotkut ovat esittäneet sitäkin, että värähtelyjen kautta olemme yhteydessä itse maailmankaikkeuteen. Menee deepiksi.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - kesäkuu 12, 2023, 09:24:13
Lainaus käyttäjältä: Unforgiven - kesäkuu 11, 2023, 20:43:45
Jäin vain miettimään taiteen olemusta. Lähinnä sitä, kenellä ja missä on referenssiä antaa näille järjettömille performansseille taidestatus. Tarvitaanko x määrä ihmisiä, jotka toteavat kokeneensa jonkinlaisen taide-elämyksen. Vai mistä on kysymys.
Mutta hei, jotain rajaa.
Joo-o. Tuo kokemus on varmaan hyvä avainsana taiteeseen. Äänikokemukset voivat olla todella koskettavia. Hyvässä konsertissa käyneet tuntevat saaneensa energiaa. Ja puhutaanhan hyvistä ja huonoista fiboista, eli värähtelystä. Ja sitähän ääni nimenomaan on. Jotkut ovat esittäneet sitäkin, että värähtelyjen kautta olemme yhteydessä itse maailmankaikkeuteen. Menee deepiksi.
Onhan se taide usein "virallistakin"! Yhteiskunnan epäpätevä eliitti sanoo, että jokin on taidetta, vaikka kansa olisi eliitin mielestä tyhmää ymmärtämättä eliitin taidekäsitystä...
https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/ (https://www.facebook.com/groups/Arkkitehtuurikapina/)
Ennemmin väitän eliitin olevan väärässä kuin kansan.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - toukokuu 26, 2023, 13:58:59
Kriitikko kävi Edelfelt-näyttelyssä kolmesti ja joutui toteamaan, että teokset ovat usein taiturimaisia mutta pinnallisia suorituksia (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009601666.html)
Kun käy työajalla saman näyttelyn katsomassa kolmesti, pitää kai siitä jotain kriidillistä sanomista keksiä...
Minäkin olen vihdoin onnistunut käymään kyseisessä näyttelyssä - yhden kerran, omalla ajalla ja museokortin voimalla. Jostain syystä jengi oli pakkautunut päällistelemään Edelfeltin maalauksia. Ateneumissa nimittäin on samaan aikaan läpileikkaus suomalaiseen taiteeseen näyttely Ajan kysymys. https://ateneum.fi/nayttelyt/ajan-kysymys/
Siellä oli esillä monta sellaista merkkiteosta, jotka olin aiemmin nähnyt vain kuvina. Todella hauskaa, että ne oli kaivettu varastosta esille. Suomessa on ollut aivan loistavia maalareita. Lisäksi täytyy kehua Suomen taideyhdistystä, joka on kartuttanut kokoelmaa kohta 200 vuotta.
Niin joo. Täytyy sanoa, että Albert Edelfelt oli tosiaan pensselimiehiä. Paljon ehti maalata.
Niin, Suomessa oli taiteilijoita 100-200 vuotta sitten... :-X
https://www.ryhmateatteri.fi/ohjelmisto/koopenhamina
Nyt on kova. Jos vain suinkin pääsette katsomaan, niin suosittelen. Kävin aikoinaan kaupunginteatterissa katsomassa tämän, mutta koska tykkäsin tosi paljon, on ihan mahdollisuuksien rajoissa, että yritän päästä katsomaan myös tämän ryhmäteatterin tulkinnan samasta käsikirjoituksesta.
Sopii hyvin katsottavaksi elokuvan Oppenheimer kanssa.
^
Köpis kuulostaa lupaavan vapaamieliseltä esitykseltä.
Tuokin näytelmä olisi kiva saada televisioitua köyhemmille.
Näytelmällä on huikeita ylisanoja kommenttiosiossa, huikeampia kuin tavanomaiset kirjojen esittelykuvaukset ainutlaatuisista teoksista:
https://hkt.fi/esitykset/koopenhamina/
Tuosta voisi silti leikata kustannustehokkaamman Kokoomus-version, koska aika on rahaa ja työttömät ovat rikkaita:
https://www.instagram.com/p/CxGlhsYgL2X/
Tekoälyllä voi kustannustehostaa myös kirjallisuutta ja sen saamia arvosteluja:
Amazon pulassa: Tekoäly kirjoittaa kirjoja ja käy kirjoittamassa niille julkisia arvosteluja
https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/cb4905c1-23c9-4e18-b13b-80029037e970
Muuten olen sitä mieltä että tekoäly tulee tekemään taidettakin. Myös huipputaidetta.
Se on vain jatkumoa shakkimestaruudelle, pääministeriydelle tai tulevalle fysiikan Nobelille.
^
Jos kolmas kotimainen sujuu niin L.A. Theatre Works (https://www.latw.org/title/copenhagen) myy tuosta ämpeekolmosta viidellä dollarilla.
Hirvitorni, eli paikka missä ollaan piilossa kiväärin kanssa ja väijytään eläintä, voi myös olla taideteos. Pyöriessäni Ahvenanmaalla huomioni kiinnittyi näihin kivannäköisiin hirvitorneihin. Ne poikkeavat huomattavasti manner-Suomen tylsistä ja osin vaarallisistakin häkkyröistä. Miksei samalla vaivalla voisi tehdä nätimpää?
Ahvenanmaa:
(https://ik.imagekit.io/eraverkko/uploads/image/file/6717/20180818_Kaurisjahti_Ahvenanmaa_MG_8883_73_HN_kopio.jpg?tr=c-at_max,w-800,h-800)
Manner-Suomi
(https://i.media.fi/incoming/hpj0zc/6713948.jpg/alternates/FREE_1440/6713948.jpg)
Sama koskee maalauksia. Luulisi, että ne maalaukset joissa on eniten käytetty raaka-aineita, olisivat harkituimpia ja laadukkaimpia. Toisin taitaa olla, ne missä on ämpärikaupalla möhlitty väriä ovat yleensä hutiloidun näköisiä ja vailla hienoimpia yksityiskohtia.
Tietysti värimaailma on myös yksi tekijä, nyanssit ja osaaminen toinen. Tietysti myös anarkismia tarvitaan. Miten voikaan olla vaikeaa arvostella taidetta, oikein.
Lainaus käyttäjältä: ROOSTER - syyskuu 15, 2023, 17:55:39
Hirvitorni, eli paikka missä ollaan piilossa kiväärin kanssa ja väijytään eläintä, voi myös olla taideteos. Pyöriessäni Ahvenanmaalla huomioni kiinnittyi näihin kivannäköisiin hirvitorneihin. Ne poikkeavat huomattavasti manner-Suomen tylsistä ja osin vaarallisistakin häkkyröistä. Miksei samalla vaivalla voisi tehdä nätimpää?
Ahvenanmaa:
(https://ik.imagekit.io/eraverkko/uploads/image/file/6717/20180818_Kaurisjahti_Ahvenanmaa_MG_8883_73_HN_kopio.jpg?tr=c-at_max,w-800,h-800)
Nyt olet asian ytimessä. Kaikessa suunnittelussa voisi ja pitäisi ottaa huomioon myös taiteellinen näkökulma.
Tuokin hirvitorni istuu kuvaan ja ilahduttaa samalla tavalla kuin pissaajapatsas pääkaupungissa.
Eikä tuon hirvitornin vaarallisuuskaan ole jätetty puolittaisen osittaiseksi vaan hirvenmetsästyksen aikaan tuollaisessa tornissa oleilu on hengenvaarallisen kutkuttava kokemus.
(https://www.kotimaa.fi/wp-content/plugins/Every/image.php?uuid=075eb799-dc86-40c2-8947-a33f7a3cb24b&type=preview&function=cover&width=900)
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 15, 2023, 17:30:11
^
Jos kolmas kotimainen sujuu niin L.A. Theatre Works (https://www.latw.org/title/copenhagen) myy tuosta ämpeekolmosta viidellä dollarilla.
Kiitos vinkistä.
Haluaisin suosia suomalaista tuotantoa kotisohvalta, kansansivistyksen nimissä verovaroin, mutta mietin josko kotimaisten näytelmien televisiointi heikentäisi teatterialan kannattavuutta. Ehkäpä jokin katselumääriin perustuva soppari voisi taata toiminnan kannattavuuden?
Samalla syntyisi hyvä sauma saada myytyä isolla rahalla globaalisti suoratoistopalveluille teatteriesityksiäkin, ja liveteatterikin voisi näin löytää uusia katsojia. Parhaimmillaan syntyisi ulkomaisia turistivirtoja jotka kävisivät samalla ihastelemassa Finlandia-talomme remontteja.
^
Jep, alkaa tuollakin käsikirjoituksella olla sen verran ikää, että YLE ja joku teatteri voisivat minustakin iskeä hynttyyt yhteen ja tuottaa käsiksen pohjalta kokoillan televisioidun teatteriesityksen. Mistähän mahtaa johtua, ettei ilmaisversiota tahdo oikein löytyä millään kielellä. Pääkaupunniseudun kirjastolla on tuo kirjana englanniksi, että se on ainut ilmaisversio, jonka saatoin nyt häthätää löytämään.
Joskus tekisi mieli kysyä, että jos tuo kulttuuri on niin arvokasta, mikseivät edes rikkaimmat meistä halua siitä maksaa?
Jopa teatterilippuihin tarvitaan valtion (=veronmaksajien) tukea.
- - -
Pitäisikö meidän tottua tulevaisuuden yhteiskuntaan, jossa taas (kuten aikoinaan) maksamme kulutuksestamme reaaliajassa, emme creditillä?
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 15, 2023, 22:17:39
Joskus tekisi mieli kysyä, että jos tuo kulttuuri on niin arvokasta, mikseivät edes rikkaimmat meistä halua siitä maksaa?
Ehkä teissä on siinä tapauksessa jotain vikaa?
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 15, 2023, 17:30:11
^
Jos kolmas kotimainen sujuu niin L.A. Theatre Works (https://www.latw.org/title/copenhagen) myy tuosta ämpeekolmosta viidellä dollarilla.
Sait ylipuhuttua. Ostin lipun Köpikseen. Ryhmäteatterissa.
Introverttina en kerro tarkemmin ettei Xante tai Kantapaikan piiloekstrovertit ui tahtomattaankin liiveihin.
Minut tunnistaa katsomon mullilaumasta väärissä paikoissa hohottamisesta ja "natsi!"-huutelusta. Ehkä myös pieneksi käyneeseen tynnyriin pukeutumisesta ja sotapuolue-pinssistä Biden-lippiksessä.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 15, 2023, 22:27:42
Lainaus käyttäjältä: Toope - syyskuu 15, 2023, 22:17:39
Joskus tekisi mieli kysyä, että jos tuo kulttuuri on niin arvokasta, mikseivät edes rikkaimmat meistä halua siitä maksaa?
Ehkä teissä on siinä tapauksessa jotain vikaa?
Kuinka paljon itse maksat vapaaehtoisesti kulttuurissa vuodessa?
Vai oletko tottunut verorahoilla kustannettuun kultturiin, jota saat tarjouspäivinä ilmaiseksi?
Ei ole valtiota, ellemme me maksa. Valtio on olemassa vain, koska me rahoitamme sitä.
Valtio ei rahoita mitään, veronmaksajat rahoittavat kaiken.
Sori, kuulostan USA:n republikaanilta, mutta näinhän se on.
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 22, 2023, 17:29:51
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 15, 2023, 17:30:11
^
Jos kolmas kotimainen sujuu niin L.A. Theatre Works (https://www.latw.org/title/copenhagen) myy tuosta ämpeekolmosta viidellä dollarilla.
Sait ylipuhuttua. Ostin lipun Köpikseen. Ryhmäteatterissa.
Introverttina en kerro tarkemmin ettei Xante tai Kantapaikan piiloekstrovertit ui tahtomattaankin liiveihin.
Minut tunnistaa katsomon mullilaumasta väärissä paikoissa hohottamisesta ja "natsi!"-huutelusta. Ehkä myös pieneksi käyneeseen tynnyriin pukeutumisesta ja sotapuolue-pinssistä Biden-lippiksessä.
Kävin juuri katsomassa tuon Ryhmäteatterin tulkinnan aiheesta. Ei kuulunut natsi-huutoja, eli emme osuneet samaan näytökseen.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 14, 2023, 17:46:24
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 22, 2023, 17:29:51
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 15, 2023, 17:30:11
^
Jos kolmas kotimainen sujuu niin L.A. Theatre Works (https://www.latw.org/title/copenhagen) myy tuosta ämpeekolmosta viidellä dollarilla.
Sait ylipuhuttua. Ostin lipun Köpikseen. Ryhmäteatterissa.
Introverttina en kerro tarkemmin ettei Xante tai Kantapaikan piiloekstrovertit ui tahtomattaankin liiveihin.
Minut tunnistaa katsomon mullilaumasta väärissä paikoissa hohottamisesta ja "natsi!"-huutelusta. Ehkä myös pieneksi käyneeseen tynnyriin pukeutumisesta ja sotapuolue-pinssistä Biden-lippiksessä.
Kävin juuri katsomassa tuon Ryhmäteatterin tulkinnan aiheesta. Ei kuulunut natsi-huutoja, eli emme osuneet samaan näytökseen.
13. perjantai olisi ollut näytökseni joten vilustuin. En päässyt tartuttamaan salillista katsojia enkä näyttelijöitä.
Ryhmäteatterin syntisiä taustoja ja kuumia juoruja, antamaan lisäpotkua näytelmälle:
Ryhmäteatteri
1 h 29 min
dokumentti
kulttuuri
Sisältää seksiä
Voi aiheuttaa ahdistusta
Mika Kaurismäen dokumenttielokuva legendaarisen teatterin 50 vuodesta. Ryhmiksen kantava ajatus on, että kaikki osallistuvat taiteellisiin päätöksiin. Muistelemassa mm. Kari Heiskanen, Pirkka-Pekka Petelius, Martti Suosalo, Ulla Tapaninen, Vesa Vierikko, Mika Myllyaho ja Susanna Kuparinen. (Suomi 2018)https://areena.yle.fi/1-4245491
Mitäs pidit näytelmästä? Erosiko aiemmasta ja millaisia kohokohtia tai uusia ulottuvuuksia löysit toisella katselulla?
Muuttuiko maailmankuva? Nukahditko?
Lainaus käyttäjältä: a4 - lokakuu 18, 2023, 20:30:58
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - lokakuu 14, 2023, 17:46:24
Lainaus käyttäjältä: a4 - syyskuu 22, 2023, 17:29:51
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - syyskuu 15, 2023, 17:30:11
^
Jos kolmas kotimainen sujuu niin L.A. Theatre Works (https://www.latw.org/title/copenhagen) myy tuosta ämpeekolmosta viidellä dollarilla.
Sait ylipuhuttua. Ostin lipun Köpikseen. Ryhmäteatterissa.
Introverttina en kerro tarkemmin ettei Xante tai Kantapaikan piiloekstrovertit ui tahtomattaankin liiveihin.
Minut tunnistaa katsomon mullilaumasta väärissä paikoissa hohottamisesta ja "natsi!"-huutelusta. Ehkä myös pieneksi käyneeseen tynnyriin pukeutumisesta ja sotapuolue-pinssistä Biden-lippiksessä.
Kävin juuri katsomassa tuon Ryhmäteatterin tulkinnan aiheesta. Ei kuulunut natsi-huutoja, eli emme osuneet samaan näytökseen.
13. perjantai olisi ollut näytökseni joten vilustuin. En päässyt tartuttamaan salillista katsojia enkä näyttelijöitä.
Ryhmäteatterin syntisiä taustoja ja kuumia juoruja, antamaan lisäpotkua näytelmälle:
Ryhmäteatteri
1 h 29 min
dokumentti
kulttuuri
Sisältää seksiä
Voi aiheuttaa ahdistusta
Mika Kaurismäen dokumenttielokuva legendaarisen teatterin 50 vuodesta. Ryhmiksen kantava ajatus on, että kaikki osallistuvat taiteellisiin päätöksiin. Muistelemassa mm. Kari Heiskanen, Pirkka-Pekka Petelius, Martti Suosalo, Ulla Tapaninen, Vesa Vierikko, Mika Myllyaho ja Susanna Kuparinen. (Suomi 2018)
https://areena.yle.fi/1-4245491
Mitäs pidit näytelmästä? Erosiko aiemmasta ja millaisia kohokohtia tai uusia ulottuvuuksia löysit toisella katselulla?
Muuttuiko maailmankuva? Nukahditko?
Tämä oli hieman sekavampi kuin se, minkä näin silloin 2000-luvun alussa, mutta sekavuus voi johtua aivan hyvin myös keski-ikäistymisestäni. Ikään kuin tässä olisi enempi huutamista ja ääniefektejä kuin 2000-luvun alussa. Myös fysiikkaa käsiteltiin tällä kertaa enemmän kuin aiemmin. Vaikka fysiikka ei niin kiinnostaisikaan, kyllä minä suosittelisin tätä silti, sillä tässä oli myös vahvaa moraalitarkastelua tieteentekijöiden vastuun osalta, mitä tieteen tekijät joutuivat käymään läpi myös Euroopassa silloin toisen maailmansodan aikana.
^
Ehkä tuo on modernimpi Twitter-ajan sovitus someyleisölleen. Tai ylipitkä TikTok-esitys.
Sinänsä kuumottava ajankohta näytelmällä, kun natsit, kommarit ja länkkärit kilpailivat ydinaseesta. Vaivalloiset siviilien mattopommitukset ja leirittämiset vaihtuisivat kauniiksi sienipilviksi.
Onneksi oman aikamme tekoälykehitystä on kuvailtu ydinaseita isommaksi uhaksi.
Siitä saa vieläkin huikeamman näytelmän. Tekoälyn kirjoittamana ja ohjaamana.
Harmi, ettei kukaan lähtenyt todistamaan teatteritapahtumaa, koska valittivat sitä, ettei yhteiskunta tue... ::)
Messa da Requiem (https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/messa-da-requiem/) koettu. Oli kyllä mahdottoman komea esitys kaikin puolin. Varsinkin ne kaksi miestanssijaa, jotka kiemurtelivat aika-ajoin lattialla. Uskomatonta tulkintaa. Tai sitten se musiikki. Ooppera livenä on kyllä niin paljon rikkaamman kuuloista kuin korvakuulokkeilla kuultuna.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - marraskuu 03, 2023, 22:08:08
Messa da Requiem (https://oopperabaletti.fi/en/repertoire/messa-da-requiem/) koettu. Oli kyllä mahdottoman komea esitys kaikin puolin. Varsinkin ne kaksi miestanssijaa, jotka kiemurtelivat aika-ajoin lattialla. Uskomatonta tulkintaa. Tai sitten se musiikki. Ooppera livenä on kyllä niin paljon rikkaamman kuuloista kuin korvakuulokkeilla kuultuna.
Voin kuvitella live-kokemuksen hienouden. Sielunmessu on aiheenakin sangen vakuuttava.
Ja nämä tanssijat ovat lähempänä huippu-urheilijoita kuin Kantiksen Let's dance!!!-ketjua.
Tai itse ainakaan en pysty joraamaan linkistäsi löytyvän trailerin tahtiin.
Kansallisteatterin Europeana (https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/europeana#introduction) katsottu. Näytelmä on Minna Leinon ohjaama ja dramatisoima esitys tšekkiläis-rankkalaisen Patrik Ouředníkin (https://fi.wikipedia.org/wiki/Patrik_Ou%C5%99edn%C3%ADk) teoksesta: Europeana. 20. vuosisadan lyhyt historia (Siltala, 2022)
Näytelmä toimi hyvänä allegoriana itse näytelmän tarinalle. Lavasteet olivat kuin joku geneerisen museon kolkko ja mitään sanomaton miljöö ja näyttelijät näyttelivät museovieraita opastetulla museokäynnillä niin, että kukin näyttelijöistä vaihtoi vuoron perään rooliaan museo-oppaasta museovieraaseen ja toisin päin. Rekvisiitta ja näyttelijäiden elehdintä ja käytös lavalla toi mieleeni juuri sen millaista museoissa nyt tuppaa olemaan tai millainen on oma vaatimaton mistikuvani museoista ja miten itse olen opastetuilla kierroksilla käyttäytynyt. Opastaessaan museovieraita jokainen näytelijä kertoi aina palan 1900-luvun historiaa. Silloin tällöin lavalla kävi museon muu henkilökunta tekemässä "museoasioita" ja pääosaa esittävät näyttelijät reagoivat, kuten museoissa varoivaisen uteliaat ja muiden museovieroaiden kokemuksia häiritsemistä viimeiseen asti välttteemään pyrkivät etiketin mukaisesti korostetun kohteliaat museovieraat tuppaavat museoissa reagoimaan, aina kun jotain keskittymisen keskeyttävää tapahtuu.
Näytelmä Kööpenhaminan tavoin, tämä oli mielestäni myös puhenäytelmä. Tosin Kööpenhaminasta poiketen, tässä ei näytelty 1900-luvun katkelmia vaan tosiaan museovieroita ja museo-oppaita.
Näytelmässä museo-oppaiden kertomista pätkistä 1900-luvun historiaa rakentui kuva Euroopan 1900-luvun historiasta tai tarkemmin euroopan ihmisten aatteiden kilpailusta 1900-luvulla. Aatteita tarina valotti sitä kautta, mikä oli minkäkin aatevirtausten päämäärä kuten niiden visiot ihanneihmistyypistä ja miten sellainen ihmistyyppi syntyy kunkin aatevirtauksen itsensä julkilausumin teesein. Katsojan vastuulle jätettiin kohtalaisen älykkäästi vapaus arvioida kuinka hyvin nämä 1900-luvun aatevirtausten visiot sitten toteutuivat ja mihin hintaan. Samaten näytelmässä kontekstualisoitiin kaltaiselleni sivistymättömälle diletantille hienosti 1900-luvulla syntyneille filosofian, kulttuurin ja yaiteen keskeisille aatevirtauksille olosuhteet, joissa ne syntyivät.
En osaa sanoa, mikä oli näytelmän tyylilaji, mutta jos 1900-luvun Euroopan historia ei herätä voimakkaita mielipiteitä ja/tai sattuu olemaan tavallani loputon tyhjän nauraja, näytelmä oli yhtäältä parodia museovieraista ja toisaalta parodia 1900-luvun Euroopan historiasta. Joka tapauksessa itseni liian monta kertaa ylivertaisuusvinoumasta kiinni saaneena, jotta kokisin oikeudekseni tietää paremmin kuin muut ihmiset millainen oli 1900-luvun historia, eli riittävästi hyväuskoista hölmöyttä omaavana, koin olevani näytelmän kohderyhmää. Ja tottuneena hyvien elokuvien ja sarjojen kuluttajana toivoisinkin Europeanasta lukuisia spinoffeja. Tuolla tavoin kerrotuna historia vaikuttaa mielestäni äärimmäisen kiehtovalta, vaikka ymmärrän kyllä, että kerronnan viihdearvo tuppaa yleensä johtumaan liiallista populismista, mikä indikoi, ettei historiaa onnistuta vältämättä esittelemään välttämättä riittävän totuudenmuaisesti, jotta kovinkaan pitkälle meneviä johtopäätöksiä olisi näytelmän sanomasta mahdollista vetää.
En myöstään tiedä, millaista keskustelua ja pohdintaa oli tarinan tekijöiden intentio herättää jos mitään, mutta minun olemattomia ja sen vuoksi erittäin mustavalkoisia hahmotelmiani 1900-luvun ihmisistä näytelmä sanoitti hyvin. Tai ainakin minut näytelmä inspiroi pohtimaan ja vahvistamaan käsitykstäni aikalailla ihmisen yksinkertaisuudesta.
^
Kiitos hyvästä raportista! Hybriksessäni nimitän sinut Kantapaikan Kulttuurin Kirjeenvaihtajaksi.
Minulle tulee näytelmän sisällön kokemisesta ensimmäisenä mieleen ison kuvan hahmottaminen ja pienen ihmisen kyvyt siihen.
Sekä tietysti historian tuntemisen tärkeys ja historiakuvausten vinoumat, hahmotettaessa maailmaa eli omaa maailmankuvaa joka ohjaa ajatuksia ja muita tekoja.
Huumorin siivittämänä.
Roolien vaihtuminen sekä "museoasiat" olivat hienoja tehokeinoja jatkuvasti rakentuvista tarinoista kertojineen ja katsojan vastuu tai vapaus tehdä omaa aivotyötä tärkeä ominaisuus.
Kiinnostuksen herättäminen historiaan myös tärkeä tavoite.
Näytelmä saanee katsojan myös pohtimaan omaa paikkaansa ja rooliaan, museoon asetettavan ajanjakson edustajana.
Tuo "Lauri"n kokemus ei ole minulle tuttu. Ei useimmillekaan meistä. Ehkä meillä ei ole enää syvää yhteyttä historiaamme/historialliseen taiteeseemme ja kulttuuriimme?
Meillä on tv ja netflix.
Sitä en tiedä, onko meillä parempi kulttuuri kuin parin sukupolven takaisilla ihmisillä... :-\
Lainaus käyttäjältä: Kopek - joulukuu 01, 2023, 22:24:03
Katariina Souri joutui Woken hampaisiin.
https://yle.fi/a/74-20063201
Homma on mennyt pelleilyksi. Saamelaisvaikuttaja sahaa oksaa, jolla istuu.
Taiteilija Katariina Souri uhriutuu huolella. Esikoulun jälkeen ihminen saattaa saada teoksistaan myös negatiivista kritiikkiä.
Kyse on taiteesta. Kun se on huonoa, sitä on hankala ymmärtää miltään kantilta. Tekijää voisi kuitenkin kunnioittaa sen verran, että ei rakenna hänen töistään antiwokekampanjaa, vaan tarkastelee mitä näkee.
Taiteilija on sanojensa mukaan pyrkinyt luomaan
"arkkityyppisiä hahmoja niin, että niiden avulla ymmärrettäisiin, keitä ne ovat ja mikä on niiden symbolinen merkitys". Yritys hyvä kymmenen. "Tunturit" ovat turhan terävähuippuisia tuntureiksi, "saamelainen" on kovin geneerinen arktisvaikutteinen hahmo.
Taulun genren ymmärtämistä olisi auttanut sellainen yksinkertainen elegantti ratkaisu kuin sen nimeäminen kuvaavasti.
Haaveilija on liian monitulkintainen. Parempia nimiä olisivat olleet esimerkiksi
Ginger Rogers pukeutuu saamelaiseksi 1952 tai jopa
Omakuva, saamelainen fantasia.
Loppuvuoden kulttuurisaaga jatkuu...
Voimakasta arvostelua kerännyt Katariina Sourin teos tulee nähtäville Lux-näyttelyyn (https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000010052217.html)
Ylimääräisenä numerona taidebyrokraatit esittävät performanssin "Kuinka nyrjäyttää leukansa ja aivonsa sanomatta mitään":
Lux Helsinki kuitenkin ilmoittaa, että teoksen yhteyteen lisätään sisältöhuomio. Tapahtuman tiedotteessa toivotaan, että "yleisö pysähtyy ajattelemaan, millaista on olla osa etuoikeutettua enemmistöä, miksi teos koetaan loukkaavaksi ja miksi taiteilijalla tulee olla vapaus taiteensa sisältöihin".
Saahan sitä toivoa. Fakta on, että jo ensimmäinen osio "yleisö pysähtyy ajattelemaan" tulee osoittautumaan ylivoimaiseksi rastiksi 99 % kohderyhmästä.
^
Katan Pelipoika-taidekuvat saisivat aikaan varmaan vielä suuremman yleisöryntäyksen... ;D
Jos menen katsomaan, menen neljäntuulenhatussa järkyttämään saamelaisvouhottajia.
Menen vaikka inkkaripäähineessä.
Ärsyttävät tuollaiset kulttuuriloukkaantujat.
Lainaus käyttäjältä: Toope - joulukuu 12, 2023, 17:32:03
Jos menen katsomaan, menen neljäntuulenhatussa järkyttämään saamelaisvouhottajia.
Menen vaikka inkkaripäähineessä.
Ärsyttävät tuollaiset kulttuuriloukkaantujat.
Pistä isoisän olkihattu, niin...
... joka päivä iltasin kun kello tuli kuus
Nähtiin eräs herrasmies ja olkihattu uus
Jenni Haukion muotokuva julki – Tältä se näyttää (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/dabffb00-8a80-42f6-8de4-b084aff51592) (IL)
(https://img.ilcdn.fi/ENJXJvXRmlRalQXVIE5Tq6f_QXo=/full-fit-in/920x0/img-s3.ilcdn.fi/f88783d78431355e4921437a0c6f65fa9201f93e0ab57be2085712df0fe3d167.jpg)
Kun en taiteesta ymmärrä, niin on helppo arvostella. Minusta kuvan yläreunassa on turhan paljon taustaa. Sinänsä ihan on tunnistettavan näköinen ja ehkä kirkkautta välttelevä sävy sopii Jenni Haukion hillittyyn olemukseenkin. Mutta sitten sopii kysyä, mitä hittoa tuo kummallinen rehu tekee kuvassa? ihan varmasti sillä on joku symbolinen merkitys, kun rehu on kohti sydäntä. Mutta onhan se korostetun räikeä muuten hillityssä kuvassa.
^ artikkelissa selitys oksalle:
Muotokuva on maalattu koivuvanerille, joka antaa Gottbergin mukaan syvyyttä ja struktuuria taustalle, jossa puun pintaa on osittain hiottu esille. Tekniikkana teoksessa on käytetty öljyväriä ja puuvärikynää.
– Maalattu kasvi tai oksa maalauksen etuosassa käy dialogia puun kanssa ja se on ajateltu tuomaan lisää syvyyttä ja liikettä maalaukseen, Gottberg sanoo tiedotteessa.
Ilman oksaa teos olisi paljon tylsempi. Samaten tuo yläosan tausta tuo jotain mielenkiintoisuutta teokseen.
Tulkitsen pään yläpuolella olevan taustan rikkauden siten, että taiteilija antaa ymmärtää, että Haukiolla on paljon ajatuksia päässään/takaraivossaan, ja rikas sielunelämä.
Itse en oikein pidä tuosta muotokuvasta, tai kyllä sen mallistakaan. Muotokuva vanhentaa sen kohdetta 10-20 vuotta, ja vähän rumentaakin. Iho ei ole yhtä läpikuultavan hehkeä kuin luonnossa. Puvun samea väri ja ylipäätänsä kauttaaltaan samea väritys jotenkin saa aikaiseksi mielleyhtymän, että olisiko Haukion luonnekin jotenkin samea, tai ainakin taitelijan vaikutelma Haukion luonteesta? Haukiohan taitaa olla aika yksityinen, etäisyyttä pitävä henkilö, eikä hänestä saa järin lämmintä vaikutelmaa. Kylmyys tosin voi tulla Kokoomuksesta puolueena, näen Kokoomuksen kylmänä sydämettömänä puolueena, itsekkäiden rikkaiden puolueena.
Tunnistaako kukaan tuota rehua? Onkohan oikea kasvi vai taiteilijan mielikuvituksen tuotetta?
Kerrankin kun tunnistan maalauksesta ketä esittää, taitavammat ryöpyttävät edestä ja.... lisää edestä, kun muotokuvia ei ole tapana kääntää kasvot seinään päin.
Kuvan yläreuna. Minusta suhteet on sommiteltu oikein. Yläkulmiin olisi tietysti voinut laittaa kerubit puhaltamaan torviin tai amoriinit muuten pyllistelemään. Se olisi täyttänyt tyhjää tilaa, mutta olisi ollut melko vanhakantaista. Eteenpäin, sanoi mummo muotokuvassa.
Oksa. Symboliikka on selvä ja osuva. Haukion aika on ohi. Luonto palaa ja ottaa hänet takaisin syliinsä. Kasvien kietoutuessa hänen ympärilleen presidentitär murenee pikkuhiljaa ja palaa ikuiseen kiertoon. Väistämätöntä, kaunista, arvokasta.
Väriskaala. Taustaan sulautuminen ei aina ole pahasta. Jennin historiallinen tehtävä oli antaa Saulille ihanasti taustatukea. Ja sen hän teki. Ei hänen tarvitse eikä pidä tyrkyttää itseään kaikelle kansalle.
Ainoa moitteen aihe on pusero. Taiteilija ei ole osannut päättää esittääkö mallinsa amatsonina vai pömppävatsaisena. Välttääkseen valinnan hän on piirustanut vaatteet tyyliin Alfons Åberg. Aikuismaisempi silmä tekstiileille olisi ollut paikallaan.
Minusta aika nätti kuva nätistä naisesta. :)
Lainaus käyttäjältä: Hiha - helmikuu 29, 2024, 10:07:30Kerrankin kun tunnistan maalauksesta ketä esittää, taitavammat ryöpyttävät edestä ja.... lisää edestä, kun muotokuvia ei ole tapana kääntää kasvot seinään päin.
Kuvan yläreuna. Minusta suhteet on sommiteltu oikein. Yläkulmiin olisi tietysti voinut laittaa kerubit puhaltamaan torviin tai amoriinit muuten pyllistelemään. Se olisi täyttänyt tyhjää tilaa, mutta olisi ollut melko vanhakantaista. Eteenpäin, sanoi mummo muotokuvassa.
Oksa. Symboliikka on selvä ja osuva. Haukion aika on ohi. Luonto palaa ja ottaa hänet takaisin syliinsä. Kasvien kietoutuessa hänen ympärilleen presidentitär murenee pikkuhiljaa ja palaa ikuiseen kiertoon. Väistämätöntä, kaunista, arvokasta.
Väriskaala. Taustaan sulautuminen ei aina ole pahasta. Jennin historiallinen tehtävä oli antaa Saulille ihanasti taustatukea. Ja sen hän teki. Ei hänen tarvitse eikä pidä tyrkyttää itseään kaikelle kansalle.
Ainoa moitteen aihe on pusero. Taiteilija ei ole osannut päättää esittääkö mallinsa amatsonina vai pömppävatsaisena. Välttääkseen valinnan hän on piirustanut vaatteet tyyliin Alfons Åberg. Aikuismaisempi silmä tekstiileille olisi ollut paikallaan.
Pusero tai veikkaisin leninki - tai mikä tuo onkin - on tosiaan silmää häiritsevä. Liian arkinen, ja ehkä jopa epätyypillinen Haukiolle. Muistaakseni hän ei noin rohkeita kuoseja suosi.
Käsivarret näyttäisivät vähän oudoilta anatomian ja asentonsa suhteen.
Mistä se vanhentava vaikutus tulee: taiteilija on vähän turhankin innokkaasti jäljentänyt kaikki rypyt. Vähempikin olisi riittänyt. Lisäksi ihon heleyden ja läpikuultavuuden uupuminen, mistä mainitsin aiemmin - ikään kuin iholla olisi paksu kerros peittävää meikkivoidetta ja puuteria. Tunnusmerkin eli tukkapehkonkin taiteilija on jäljentänyt ihan pehkomaistakin pehkomaisempana, eli pahempana pehkona kuin se todellisuudessa onkaan. Ihan jo näistäkin syistä työ on minusta aika epäonnistunut. Nainenhan on livenä nätimpi.
Sinänsä olet oikeassa siinä, että tässä on kyllä tavoiteltu henkilön taustaan sulautumispyrkimys. Sen sijaan eteerisen runotytön olemuksesta ei juurikaan ole häivähdystä - jos hänyt sellainen edes on, en tiedä. Persoona on visusti piilossa sekä livenä, että tässä kuvassa. Oikein onnistunut muotokuva osaisi vangita jotain olennaista henkilön persoonasta, sielusta tms.. Se vaan taitaa olla aivan mahdoton nakki tässä kyseisessä tapauksessa, sattuneesta syytä.
Pidän kovasti kyseisestä muotokuvasta.
Eteerisen mystinen hahmo. Ilmatilaa ajatuksille, kansalliskuvaston mystistä luontoa puvussa ja taustalla, vihantaa kasvua sylin korkeudella etualalla. Magneettiset hymyilevät silmät imevät katsojan katsetta kohti upottavaa keskustaa.
Juovuttavaa.
Laittaisin Jenninä Tinder-profiilin kuvaksi.
Olemmeko yhtä mieltä siitä, että realismi taiteessa on ok?
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 08, 2024, 21:17:39Olemmeko yhtä mieltä siitä, että realismi taiteessa on ok?
On ok. Niin on myös moni muu tyylisuunta. Tyylejä voi toteuttaa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ja oikeastaan taiteessa tärkeintä on sielu. Taiteilija saa teokseensa jotain maailmasta; jotain joka kertoo tarinan. Taiteilija on sen tarinan ensimmäinen kertoja. Taiteesta nauttivat jatkavat kukin omalta osaltaan tarinaa.
Pohjoismaiset kulttuuriskandaalit -tv-sarjan toisessa osassa naispuolinen taiteilija oli maalannut jättikokoisen peniksen kerrostalon seinään. Siitä oli tietysti järkytytty.
Yksi ajatus oli että aika hassua oikeastaan että kun vedotaan "ajatelkaa lapsia", niin eihän lapsia olisi olemassakaan, jos ei olisi olemassa peniksiä. Toinen ajatus oli että oliko pakko maalata noin helvetin ruma muna, mutta arkitodellisuutta lienee ettei ne kaikki ole suoria ja suonittomia (ja käyrät ja suonelliset ovat niitä joita silmäni vierastaa).
Jos mies maalaisi miehen genitaalit, seinään tai latoon tai ihan minne tahansa, oletuksena olisi helposti että hän on narsistinen homo. Jos nainen maalaa naisen genitaalit, niin tulee lähinnä hohhoijaa-fiilis, koska onhan feminismiin kuulunut jo iät ajat touhuta elimiensä kanssa, ja on se touhu niin läpipureskeltu jo moneen kertaan. Mutta kun nainen maalaa miehen elimet/n, niin mitähän siitä sitten pitäisi ajatella?
Lapsellista touhua, eikö muuta provottavaa keksitä?
Kiva kun miehiäkin esineellistetään (ihan kuin eivät tekisi sitä itsekin kylväessään munankuviaan kaikkialle)?
Tämä kertoo siitä minkä ympäri maailma pyörii?
En tiedä. Voihan se tietysti olla vain koe, että katsotaan nyt että kuinka moni koira älähtää ja ketkä alkaa ulvoa sutena, kun on tämä muna tässä seinässä. Mutta kuuluuko taiteen provosoida? Jos kuuluu, niin miksi?
^
Penismuraaleja ja läskifobiaa (https://areena.yle.fi/1-63457688) (Yle Areena)
Kiinnostava ohjelma! Hihittelen tässä mielessäni kuvitellessani kun SD-idiootit tukehtuvat fikapullaansa silkasta patakonservatiivisesta närkästyksestään.
Vaikka ei silti, ehken itsekään arvoistaisi tuollaisia päällekäyviä sinisiä jättipeniksiä naapuritalon seinässä.
Iiu Susirajaan suhtautumiseni vaihtelee päivästä toiseen. Hymyttömyys mainittu. (Ja yhdistettynä huumoriin, jota hänen töistään voin hyvänä päivänä lukea?) Dokkarissa mainitaan, että Susirajan mielestä hänen teoksensa eivät välttämättä lainkaan kommentoi kauneusihanteita tai sukupuolirooleja. Ja toinen erittäin tärkeä näkökulma mainittiin (taidekriitikon suulla): Jos näkövammainen tekee taidetta, onko se näkövammaistaidetta, jos musta ihminen tekee taidetta, onko se mustaa taidetta, ja jos lihava ihminen tekee taidetta, onko se aihe välttämättä lihavuus - VAI voisiko esim. lihava ihminen tehdä taidetta jostain ihan muistakin aiheista, siinä missä kuka tahansa muukin? SAAKO lihava ihminen olla muutakin kuin vain lihava ihminen? Onko yhteiskunnan ihan pakko tunkea ihmiset muotteihin, ja rangaista siitä, että jotkut yrittävät rikkoa muotit, joihin heidät on pakotettu?
Illusia Juvanin valokuvat isosta kehostaan jotenkin riemastuttavat nekin.
Onpa riemastuttava ohjelma! Fuck you, fatsheimaajat.
(lisäsin tähän juttuja sitä mukaa, kun katselin ohjelmaa)
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 14, 2024, 12:56:26Yksi ajatus oli että aika hassua oikeastaan että kun vedotaan "ajatelkaa lapsia", niin eihän lapsia olisi olemassakaan, jos ei olisi olemassa peniksiä.
Veikkaan että siinä ajatellaan useimmiten vaan itseä. Niin kuin munamuraalin näkevälle lapselle ei voisi vahvistaa että joo on se kikkelin kuva. Jaa että miksikö se on seinässä? Se on semmoista urbaania ympäristötaidetta. Jne. Kaipa jotkut on niin kotkotusvihamielisiä jotta eivät edes lapsen kanssa kestä keskustella taiteesta ja kulttuurista. Se heille suotakoon. Mutta eihän kaikkien muiden sen takia tarvitse kulkea pää perseessä niin ettei mitään näe. Kenen seinä, sen seisokki.
Jos minusta olisi tullut kirjailija, olisin kyllä halunnut olla sitä ilman nais-lisuketta. Ja kuvittelin ymmärtäväni yhtä tai kahta mustaihoista näyttelijää, jotka ovat sanoneet etteivät halua olla mustia näyttelijöitä, vaan näyttelijöitä. Jos en nyt väärin muista niin nämä olivat Idris Elba ja Morgan Freeman? En pane päätäni pantiksi. Mutta Elbaa oli sitten kyllä asiasta ripitetty.
Miksi kenenkään pitäisi "edustaa" jotain ryhmää johon hän kuuluu jonkin niin yleisen ominaisuutensa perusteella kuin ihonvärin tai sukupuolen? Miksi kehon muodotkaan olisivat jotain pakkopullaa, niin että lihavana sun täytyy kaikkialla edustaa kaikkia lihavia tai lihavuutta noin ylipäätään, tai päinvastoin laihuutta?
Itse en ole halunnut alkaa esiintymään jonain masennus/ahdistus/autismi/what ever-mannekiinina. Tai tuota autismia on tullut eniten mietiskeltyä, vaikkei sitä diagnoosia siitä edes ole (ja edelleenkin olen sitä mieltä että on väärin, että ei ole, mutta ei siitä mitään varsinaista hyötyä ole että lähtisin sitä hankkimaan). Jos nyt olisin alkanut kirjoja julkaisemaan, niin olisi tietysti ollut helvetin mielenkiintoista tietää että pilkistääkö se autistisuus jotenkin sieltä tarinan lomasta. Itse kun en oikein usko että niin tekisi. Jos nyt saisi leuhkia, niin olen niin perkeleen luova ihminen (aina jotain mielikuvittelemassa), että ehkä juuri sen takia että olen edes jossain asiassa perin kykenevä, minua ei aina helposti edes miellä autistiseksi, kun siitä a-sanasta tulee jotain ihan vammaista mieleen ja minä en sitten siihen raamiin sovi.
Mutta mietitään nyt sitä kuvataidetta, se kai tähän ketjuun enempi kuuluu. Onko edes oikein lähteä hakemalla hakemaan taiteesta, lopputuloksesta, vihjeitä luojansa ominaisuuksista? Aika pirullinen olisi sellainen testi että laitetaan jotain taideteoksia tyrkylle niin että niiden luojaa ei ole tiedossa, ja sitten käsketään että yritäpä arvata sieltä että minkä teoksen on luonut vaikkapa nyt sitten mustaihoinen, ylipainoinen, autistinen... jne.
Olen joskus kauan sitten nähnyt jonkin dokkarin eräästä taitavasta autistisesta taiteilijasta, jolla on valokuvamuisti. Hän tekee valtavia panoraamoja kaupunkinäkymistä, ja niissä on hengästyttävä määrä yksityiskohtia, pienen pieniä detaljeja. Minulle jäi ohjelmasta se käsitys, että tämä detaljeihin keskittyminen, ja fotorealismi, ja valokuvamuistikin hänen taiteessaan liittyisi autismiin. Voin tietty muistaa väärinkin.
Taisi olla tämä henkilö (savant) kyseessä:
(3:55)
Sitä en tiedä, voiko tuota yleistää. Voiko puhua "autistisesta taiteesta" mitenkään yleisesti. Ja ovatko kaikki autistiset taitelijat aivan uniikkeja, omanlaisiaan siinä missä kaikki muutkin ihmiset ovat.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 14, 2024, 13:38:07Dokkarissa mainitaan, että Susirajan mielestä hänen teoksensa eivät välttämättä lainkaan kommentoi kauneusihanteita tai sukupuolirooleja.
Mainitussa dokkarissa taisi olla mukana joku ihme täti, joka oli sitä mielipuolta että Iiu Susiraja ei saisi tehdä mitä itse haluaa, vaan sitä mitä tämä täti käskee. Ja ihan sillä perusteella jotta täti mielestään ulkoisesti muistutti jotenkin Iiu Susirajaa. Olisi vain tätikin käyttänyt kekseliäisyyttään ihan omiin juttuihinsa, niin ehkä hänestäkin olisi tullut kuuluisa taiteilija.
Wikipedia artikkelista:
https://en.wikipedia.org/wiki/Autistic_art
Autistic art is artwork created by autistic artists that captures or conveys a variety of autistic experiences. According to a 2021 article in Cognitive Processing, autistic artists with improved linguistic and communication skills often show a greater degree of originality and attention to detail than their neurotypical counterparts, with a positive correlation between artistic talent and high linguistic functioning.[1][2] Autistic art is often considered outsider art.[3] Art by autistic artists has long been shown in separate venues from artists without disabilities.[3] The works of some autistic artists have featured in art publications and documentaries and been exhibited in mainstream galleries. Although autistic artists seldom received formal art education in the past, recent inclusivity initiatives have made it easier for autistic artists to get a formal college education.[4] The Aspergers/Autism Network's AANE Artist Collaborative is an example of an art organization for autistic adults.[5]
Many therapeutic, social, and interventional organizations today use art therapy to socialize and promote mental and emotional growth in autistic children.[6][7][8]
Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 14, 2024, 14:42:49Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 14, 2024, 13:38:07Dokkarissa mainitaan, että Susirajan mielestä hänen teoksensa eivät välttämättä lainkaan kommentoi kauneusihanteita tai sukupuolirooleja.
Mainitussa dokkarissa taisi olla mukana joku ihme täti, joka oli sitä mielipuolta että Iiu Susiraja ei saisi tehdä mitä itse haluaa, vaan sitä mitä tämä täti käskee. Ja ihan sillä perusteella jotta täti mielestään ulkoisesti muistutti jotenkin Iiu Susirajaa. Olisi vain tätikin käyttänyt kekseliäisyyttään ihan omiin juttuihinsa, niin ehkä hänestäkin olisi tullut kuuluisa taiteilija.
Minua kävi sääliksi se täti, ja tunsin empatiaa häntä kohtaan. Tuli fiilis, että hän oli pahasti traumatisoitunut fätsheimaus-yhteiskunnan takia.
Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 14, 2024, 14:45:58Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 14, 2024, 14:42:49Lainaus käyttäjältä: kertsi - maaliskuu 14, 2024, 13:38:07Dokkarissa mainitaan, että Susirajan mielestä hänen teoksensa eivät välttämättä lainkaan kommentoi kauneusihanteita tai sukupuolirooleja.
Mainitussa dokkarissa taisi olla mukana joku ihme täti, joka oli sitä mielipuolta että Iiu Susiraja ei saisi tehdä mitä itse haluaa, vaan sitä mitä tämä täti käskee. Ja ihan sillä perusteella jotta täti mielestään ulkoisesti muistutti jotenkin Iiu Susirajaa. Olisi vain tätikin käyttänyt kekseliäisyyttään ihan omiin juttuihinsa, niin ehkä hänestäkin olisi tullut kuuluisa taiteilija.
Minua kävi sääliksi se täti, ja tunsin empatiaa häntä kohtaan. Tuli fiilis, että hän oli pahasti traumatisoitunut fätsheimaus-yhteiskunnan takia.
Ymmärrän tunteen. Ja mollaaminen ei ketään auta. Toisaalta ei pitäisi kannustaa katsomaan väärään suuntaan. Mitä enemmän miettii liikaa muita, sitä pahemmin katoaa itseltään.
Ehkä jos en olisi ollut motorisesti kömpelö, visuaalinen mieleni olisi voinut tuottaa kuvataidetta. Sensijaan olen yrittänyt ikäänkuin maalata sanoilla.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 08, 2024, 21:59:49Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 08, 2024, 21:17:39Olemmeko yhtä mieltä siitä, että realismi taiteessa on ok?
On ok. Niin on myös moni muu tyylisuunta. Tyylejä voi toteuttaa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ja oikeastaan taiteessa tärkeintä on sielu. Taiteilija saa teokseensa jotain maailmasta; jotain joka kertoo tarinan. Taiteilija on sen tarinan ensimmäinen kertoja. Taiteesta nauttivat jatkavat kukin omalta osaltaan tarinaa.
Nnjoo.
Arvostelijoina voimme monestakin "ylistetystä" taiteilijasta sanoa, että aika roskaa on.
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 22, 2024, 20:51:19Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 08, 2024, 21:59:49Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 08, 2024, 21:17:39Olemmeko yhtä mieltä siitä, että realismi taiteessa on ok?
On ok. Niin on myös moni muu tyylisuunta. Tyylejä voi toteuttaa enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Ja oikeastaan taiteessa tärkeintä on sielu. Taiteilija saa teokseensa jotain maailmasta; jotain joka kertoo tarinan. Taiteilija on sen tarinan ensimmäinen kertoja. Taiteesta nauttivat jatkavat kukin omalta osaltaan tarinaa.
Nnjoo.
Arvostelijoina voimme monestakin "ylistetystä" taiteilijasta sanoa, että aika roskaa on.
Roskaa!
(https://assets.apu.fi/vqd9tl2q3uk2/5jqCOWFyHiN6iyG7AQRcJm/acb9410656b6332ed4651c2a9ac8f275/1933600_tpUTw.jpg?w=1242&q=40)
https://www.apu.fi/artikkelit/johanna-sandin-kerasi-suomenlahden-rannalta-roskia-ja-teki-niista-taidetta
Taidetta sivuten:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,116.msg200427.html#msg200427
Kyllähän sitä miettii että kuinka pahasti taiteella on oikeus provosoida? Itselleni ällötyksen huippu taiteessa on ollut kissantapporunkkuvideo (vaikken ole sitä nähnyt, eli tässä siis minulle riittää pelkkä tietoisuus siitä), Jumalan teatteri paskanheittämisineen, ja tehosekoitin jossa pyörii kaikki mahdolliset eritteet.
Oma makuni loppujenlopuksi on kai aika kitch ja pramea, kun tuolla toisaalla mainitsemani Pierre & Gilles miellyttää silmää. Toisaalta varsinkin lapsena tykkäsin kovin impressionismista. Sittemmin Art Nouveausta (jugendista). Ja pitkin elämääni tietenkin surrealismista.
Kusipaskasperma jne. on siis kutakuinkin vastakohta omalle maulleni. Mutta toisaalta kun olen katsonut lukemattomia kertoja paria tiettyä monia ehkä ällöttävää elokuvakohtausta joissa veri lentää, niin on minullakin taidemaussa pimeä puoleni.
Jälleen kerran tulee tietysti mieleen että mitenkähän paljon taide edustaa luojiensa fiksoitumia, ja nyt ekaa kertaa ajattelen että taideharrastajan fiksoitumia myös. Miksi juuttuu johonkin tiettyyn? Maalaa yhtä ja samaa teemaa? Katselee yhtä ja samaa elokuvan kohtausta eikä ikinä saa tarpeekseen?
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 23, 2024, 08:41:35Roskaa!
(kuva fimpeistä tässä)
https://www.apu.fi/artikkelit/johanna-sandin-kerasi-suomenlahden-rannalta-roskia-ja-teki-niista-taidetta
Hieno idea, ja ympäristöteko samalla. Tässä tarkemmat ohjeet:
https://www.apu.fi/artikkelit/arpavoitto-sysasi-johanna-sandinin-taiteilijaksi
Lainaus käyttäjältä: Norma Bates - maaliskuu 23, 2024, 10:11:54Taidetta sivuten:
https://kantapaikka.net/index.php/topic,116.msg200427.html#msg200427
Kyllähän sitä miettii että kuinka pahasti taiteella on oikeus provosoida?
Taide rikkoo monenlaisia rajoja ja oikeus rajanvetoineen on yhteisöllinen käsite.
Yhteiskunnissa lakeihin liittyvä käsite.
Amerikka on jo löydetty, pisuaari laitettu taidenäyttelyyn esille ja joku on jo pieraissut hississä.
Nyt pitäisi keksiä jotain uutta, näiden vanhojen pohjalta:
https://magazine.artland.com/10-controversial-artworks-changed-art-history/
Tuo räikeä alastonmaalaus oli helppo. Suomi lähettää räikeän viuhahtelijan Euroviisuihin.
Tuon pisuaarin voisi jo vaihtaa lasiseen toimivaan unisex-yleisövessaan.
Guernica päivittyy kuvilla koirapuistoon osuneesta ohjusiskusta.
Pollockin radikaaleista sutaisuista tuoreempaan seinämaalaukseen siasta pommiliiveillä.
Keittopurkkimaalaukset voi vaihtaa kondomeilla täytettyihin Piñata-maapalloihin joita lapset saavat heitellä kännyköillä.
Kusisen Kristuksen voi vaihtaa jo Pridessa juhlivaan sateenkaarijumalaan parrakkkaine neitsyeineen.
2000 vuotta vanhan arvokkaan vaasin tuhoamisen jälkeen voisi tasoittaa puskutraktorilla Stonehengen uuden tieltä. Muovisen kopion tieltä.
Pitääkö taiteen rikkoa, vaiko säilyttää kulttuuria?
Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 23, 2024, 17:45:32Taide rikkoo monenlaisia rajoja ja oikeus rajanvetoineen on yhteisöllinen käsite.
Olen tässä kysymyksessä 95 % Toopen kannalla ja vain 5 % sinun. Annas kun selitän. Jos jokainen taideteos rikkoisi rajoja, silloin ei voisi muodostua rajoja. Siksi suurimman osan taiteesta kuuluu olla hallittua ja ammattitaitoista mutta hivenen tylsää. Vain silloin oikeasti ryöpsähtää, kun aihe ja aika ja ajatus yllättäen kohtaavat.
Ihailen suunnattomasti brittejä käytännöllisyydestä. Kirjailijat kuten Mary Norton tai Michael Bond, musiikkihemmot kuten Edgar Elgar tai Benjamin Britten, audiovisualistit kuten Benny Hill tai Olivia Newton-John tekivät simppelisti mitä piti eli omaa juttuaan. Varma tapa välttää tekotaiteellinen paska.
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 23, 2024, 18:59:56Pitääkö taiteen rikkoa, vaiko säilyttää kulttuuria?
Ehkä sekä että, painopisteen ollessa säilyttämisen puolella...
Kuhan horisen.
Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 23, 2024, 18:59:56Pitääkö taiteen rikkoa, vaiko säilyttää kulttuuria?
Luoda kulttuuria. Aineksina: vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua ja vähän sinistä.
Lainaus käyttäjältä: Hiha - maaliskuu 25, 2024, 20:38:03Lainaus käyttäjältä: a4 - maaliskuu 23, 2024, 17:45:32Taide rikkoo monenlaisia rajoja ja oikeus rajanvetoineen on yhteisöllinen käsite.
Olen tässä kysymyksessä 95 % Toopen kannalla ja vain 5 % sinun. Annas kun selitän. Jos jokainen taideteos rikkoisi rajoja, silloin ei voisi muodostua rajoja.
Tänä päivänä kaikki kokevat rikkovansa rajoja ollessaan poliittisesti epäkorrekteja. Rikkovatko kaikki nyt sitten rajoja vai eivätkö riko?
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - maaliskuu 26, 2024, 23:33:24Tänä päivänä kaikki kokevat rikkovansa rajoja ollessaan poliittisesti epäkorrekteja. Rikkovatko kaikki nyt sitten rajoja vai eivätkö riko?
Kun keskustellaan poliittisista performansseista, vaikutus riippuu osin siitä, kuinka tottunut kukin kuluttaja on mihinkin tyylilajiin. Vastaus ei ole on/off. Esittäjät itse kokevat selvästi painetta joko lisätä annostusta tai vaihtaa vähän kipupistettä. Esimerkiksi kansanedustaja Teemu Keskisarja on korvannut neekerit vammaisilla, ja tekee varmaan jatkossakin vastaavia siirtoja pitääkseen sanomansa tuoreena ja julkisuusarvoisena.
Lainaus käyttäjältä: Hayabusa - maaliskuu 26, 2024, 22:48:24Lainaus käyttäjältä: Toope - maaliskuu 23, 2024, 18:59:56Pitääkö taiteen rikkoa, vaiko säilyttää kulttuuria?
Luoda kulttuuria. Aineksina: vähän uutta, vähän vanhaa, vähän lainattua ja vähän sinistä.
Pohjaudutaan perinteiseen, maustetaan uusilla kokeiluilla...?!
Pikkuhiljaa.
Eichmann ‒ mistä yö alkaa (https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/eichmann-mista-yo-alkaa#introduction)
Oli aiheena luonnollisesti aika karu. Tuossa on minulle vähäksi aikaa pureskeltavaa. Jos historia ja sosiologia viihteen keinoin esitettynä kiinnostaa, suosittelen.
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - huhtikuu 13, 2024, 17:13:01Eichmann ‒ mistä yö alkaa (https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/eichmann-mista-yo-alkaa#team)
Oli aiheena luonnollisesti aika karu. Tuossa on minulle vähäksi aikaa pureskeltavaa. Jos historia ja sosiologia viihteen keinoin esitettynä kiinnostaa, suosittelen.
Voisi vähän antaa lainausta, mitä asia koskee, eikä pelkkää linkkiä!
Lainaus käyttäjältä: -:)lauri - huhtikuu 13, 2024, 17:13:01Eichmann ‒ mistä yö alkaa (https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/eichmann-mista-yo-alkaa#introduction)
Oli aiheena luonnollisesti aika karu. Tuossa on minulle vähäksi aikaa pureskeltavaa. Jos historia ja sosiologia viihteen keinoin esitettynä kiinnostaa, suosittelen.
Melko ajankohtainen aihe ihan jo Venäjän ja Lähi-idän lisäksi Euroopan poliittisessa lähitulevaisuudessa.
Enkä nyt viittaa vihreään ideologiaan tai wokepandemiaan.
Houkuttaa kovasti käydä katsomassa tuo.
Onneksi päiväkin alkaa samalla tavalla.
Mistä yö alkaa ‒ tai kenestä?
Se voi alkaa yhdestä ihmisestä, mutta ilman muita se ei jatku. Esitys pohtii pahuuden muuttumista arkipäiväiseksi. Se voisi kertoa mistä tahansa aatteesta tai liikkeestä.
Stefano Massinin näytelmän ytimessä on yhden ihmisen rooli. Hän voi olla joukon ensimmäinen. Tai sadas. Tai tuhannes. Kukaan ei yksin käännä historian kulkua. Aina tarvitaan muita, ja jokaisella heistä on vastuu.
Hannah Arendt paljastaa kysymyksillään ja kommenteillaan Adolf Eichmannin roolin natsivallan synnyssä ja kasvussa. Eichmann vetäytyy muiden selän taakse: hän ei ole päättänyt mitään, hän on vain toteuttanut toisten tekemiä päätöksiä.
Näin aatteet leviävät ja jonkin ryhmän valta kasvaa. Samankaltainen kehityskulku on mahdollinen myös nyt. Ihmisten historian taju hämärtyy, ja jonkun mielestä fanaattinen nationalismi ei ehkä olekaan kovin paha asia. Ja kun samanmielisiä löytyy, historian opetukset menettävät merkityksensä. Kyseenalaisten poliittisten tavoitteiden varjolla työnnetään syrjään oman lähipiirin ulkopuolelle jäävien oikeudet ja ihmisarvo. Voisiko näin käydä tämän päivän Suomessa?
Kun valtaa on tarjolla, sitä on ilo käyttää. Kun sen käyttö karkaa käsistä, kukaan ei ilmoittaudu syylliseksi.
Ideologia sen loi, en minä. Tottelin vain käskyjä... :(